< Raamatunkysymys 1. Korinttolaiskirjeestä

K: Millainen kaupunki Korintti oli 1. Korinttolaiskirjeen 1:1:n mukaan?

V: Muinainen Korintin kaupunki oli vanhempi kuin Aabraham (2000 eKr.); kreikkalaiset alkoivat asua siellä vasta noin vuonna 1350 eKr. Roomalaiset polttivat Korintin maan tasalle ja surmasivat tai orjuuttivat sen koko väestön vuonna 146 eKr., sen jälkeen kun maakunta oli kapinoinut Roomaa vastaan. Vuosisataa myöhemmin, vuonna 46 eKr., Julius Caesar perusti kaupungin uudelleen entisten roomalaisten sotilaiden ja vapautettujen orjien avulla. Mutta hieman yli vuosisadan kuluttua, Paavalin aikana (50 jKr.), Korintti oli valtava kaupunki, joka toimi koko itäisen Välimeren alueen, Sisilian ja Antiokian välisen alueen, kaupan keskuksena. Sen väkiluku oli noin 650 000 ihmistä, joista kaksi kolmasosaa oli orjia. Siellä järjestettiin Isthmian kisat, jotka olivat merkitykseltään toiseksi tärkeimmät heti olympialaisten jälkeen.

Korintilla oli paha maine; kreikkalaisilla oli slangitermi, jolla viitattiin täysin moraalittomaan elämään siirtymiseen; se oli kirjaimellisesti ”korintialaiseksi tuleminen” (termin keksi ensimmäisenä Aristofanes fragmentissa 354). Platon käytti termiä ”korinttilainen tyttö” tarkoittamaan prostituoitua teoksessaan ”Valtio” 404d. Osa Korintin vauraudesta johtui Afrodite Pandemosin temppelistä, joka lähetti joka ilta ulos 1 000 prostituoitua.

Silti kaiken tämän pimeän pahuuden keskellä evankeliumi loisti ja toi pelastuksen Korintin seurakuntaan. Mutta kaikki, mikä alkaa hyvin, ei aina pääty hyvin. Paikallinen seurakunta suvaiti joitakin vakavia moraalisia ja opillisia ongelmia. Jos joku sanoo, että haluamme olla aivan kuten varhaiskristityt, totuus on, ettemme halua olla täsmälleen kuten korinttilaiset. Mutta jos jokin asia ei ole päättymässä hyvin, Jumala voi käyttää Paavalin kaltaista henkilöä korjaamaan ja oikaisemaan tilanteen.

Vuosina 96–98 jKr. Rooman Klemens kirjoitti kirjeen Korintin seurakunnalle, jossa hän käytännössä nuhteli heitä siitä, etteivät he olleet noudattaneet joitakin asioita, joita Paavali oli käskenyt heidän tehdä lähes viisikymmentä vuotta aiemmin.

K: Osoittaako 1. Kor. 1:3, että Jeesus on Jumala Isä, kuten jotkut ykseyden helluntailaiset väittävät?

V: On totta, että tässä käytetty kreikkalainen sana (kai) voi tarkoittaa joko ”ja” tai ”jopa”. Vaikka jae 3 voitaisiin tulkita kummallakin tavalla, 1. Korinttolaiskirjeen 1:4 osoittaa eron Jumalan [Isän] ja Jeesuksen välillä. Katso lisätietoja Roomalaiskirjeen 1:7:ää koskevasta keskustelusta.

K: Miten voimme 1. Kor. 1:8:n mukaan olla ”moitteettomia”?

V: Tässä käytetty kreikkalainen sana, anenkletous, tarkoittaa kirjaimellisesti ”syytöksiltä vapaa”. Se ei tarkoita synnitöntä täydellisyyttä tai sitä, ettei meillä olisi koskaan mitään anteeksiannettavaa, vaan pikemminkin sitä, että meidän tulisi juuri nyt elää ”syytöksiltä vapaana”.

K: Miksi Jumala ei 1. Korinttolaiskirjeen 1:9:ssä kutsunut kaikkia yhteyteen Jeesuksen Kristuksen kanssa?

V: Jumala tarjoaa pelastusta kaikille ihmisille (Titus 2:11), sillä kaikkia käsketään noudattamaan sitä 2. Tessalonikalaiskirjeen 1:8:ssa, 1. Pietarin kirjeen 4:17:ssa ja Apostolien tekojen 2:38:ssa. Meidän tulee julistaa elämän sanaa (Filippiläiskirje 2:16) kaikille. Jumala päätti kuitenkin luoda ihmiset, joilla on vapaa tahto hylätä Jumalan heille asettama tarkoitus (Luuk. 7:30) ja kärsiä seurauksista, jotka ovat heidän omaa syytään (Jer. 17:4).

K: Osoittaako 1. Korinttolaiskirjeen 1:10, että tottelevaiset kristityt eivät saa jakautua itsenäisen ajattelun vuoksi, kuten Jehovan todistajat opettavat?

V: Ei. Kaksi esimerkkiä siitä, että Paavali suvaitsee itsenäistä ajattelua, ovat Filippiläiskirje 3:15 ja Roomalaiskirje 14:1–10. Teoksessa *Jehovan todistajat vastattuina jae jaeelta* (s. 92–94) todetaan, että Jehovan todistajia käsketään ”välttämään itsenäistä ajattelua … kyseenalaistamasta neuvoja, joita Jumalan näkyvä järjestö antaa” sekä ”taistelemaan itsenäistä ajattelua vastaan” (*Vartiotorni*-lehti 15.1.1983, s. 22, 27).

Mormonien osalta mormonien profeetta Ezra Taft Benson sanoi ollessaan mormonien apostoli: ”Kun profeetta puhuu, ajattelu on ohi.”

Mutta kristittyjen on kyseenalaistettava. Silloinkin kun kristitty johtaja on väärässä, meidän on tuotava tämä esiin, kuten Paavali teki Galatalaiskirjeen 2:11–21:ssä.

K: 1. Korinttolaiskirjeen 1:10–13 ja 3:3–7:ssä sanotaan, että koska kahdella aidolla kristityllä on kummallakin suhde Jumalaan, miksi heidän välillään voi olla erimielisyyttä?

V: Jopa aidot kristityt, joilla on suhde Jumalaan ja joiden sisällä asuu Pyhä Henki, tekevät silti syntiä ja heillä on edelleen syntinen luonne. Lue Apostolien tekojen 15:36–41, josta löytyy suorapuheinen esimerkki tästä.

Yksi syy erimielisyyksiin vihjataan hienovaraisesti 1. Korinttolaiskirjeen 1:1–10:ssä. Paavali mainitsee Kristuksen kymmenen kertaa kymmenessä jakeessa. Keskitymmekö me kirkkoon (joka ei ole täydellinen) vai Kristukseen (joka on)?

Toinen syy erimielisyyksiin on 1. Korinttolaiskirjeen 1:2:n huomiotta jättäminen. Pastori, vanhimmat, diakonit tai tavalliset jäsenet voivat olla järkyttyneitä, kun asiat eivät suju heidän mielensä mukaan HEIDÄN seurakunnassaan – paitsi että se ei ole heidän seurakuntansa. Se on Jumalan seurakunta. Emme saa unohtaa sitä.

Erimielisyyttä syntyy usein, kun on kaksi ryhmää, jotka haluavat toimia eri tavoin. Toinen ryhmä saattaa lopulta erota toisesta. Näin ei kuitenkaan ollut tässä tapauksessa. Ryhmiä oli useita, ja ne olivat edelleen yhdessä, vaikka ne olivatkin erillisiä ryhmiä. Seurakunnassa voi olla erilaisia ryhmiä, ja meidän kristittyjen tulisi tunnistaa, mihin ryhmään mahdollisesti kuulumme, ja rakentaa siltoja tavoittaaksemme ja ”yhdistyäksemme” kaikkien muiden ryhmien kanssa.

Jopa puutteistamme huolimatta Jumala käyttää kuitenkin kristittyjä joka tapauksessa. Mutta kun uskovainen on väärässä ja aiheuttaa eripuraa seurakunnassa, voisitko koskaan enää kunnioittaa häntä? Entä jos hänen nimensä olisi Pietari tai Jaakob? Olemme kaikki armosta pelastettuja syntisiä, ja koska et ole itse ollut synnitön ja Kristus on antanut sinulle anteeksi, sinunkin tulisi antaa anteeksi muille.

Jos haluat tietää, kuinka erimieliset kristityt voivat silti tulla toimeen keskenään, voit tutkia Saksan Rostockin kaupunkia sekä sinne saapuneita mennoniitteja ja puritaaneja.

K: 1. Kor. 1:14–16:ssa Paavali ei muistanut tarkalleen, kuinka monta hän oli kastanut, joten todistaako tämä, etteivät Paavalin sanat tässä kohdassa olleet pyhää kirjoitusta?

V: Ei. Katolilaiset viittaavat toisinaan tähän jakeeseen kumotakseen konservatiivisen protestanttisen näkemyksen Raamatusta, mutta tämä jae itse asiassa tukee sitä.

Mekaanisen saneluteorian mukaan Raamattu on yksinomaan Jumalan työtä, eikä siinä ole ihmisen osuutta. Voimme siis olla yhtä mieltä siitä, että tämä jae kumoaa nimenomaisesti mekaanisen saneluteorian.

Konservatiivinen näkemys Raamatusta esitetään 2. Pietarin kirjeen 1:21:ssä: ”Sillä mikään profetia ei ole koskaan syntynyt ihmisen tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Jumalan sanan välittäjinä, kun Pyhä Henki on heitä innoittanut.” Raamattu on siis Jumalan Sanaa Hänen valitsemiensa kirjoittajien kautta. Raamatussa on myös inhimillinen kirjoittajan osuus, sillä Jumala valvoi sitä, mitä he kirjoittivat. Vaikka Raamattu onkin virheetön alkuperäisissä käsikirjoituksissa, siinä näkyy silti Pietarin tyyli, Paavalin tyyli, Luukkaan tyyli jne.

Tärkeä seikka on, että meidän ei pitäisi sanoa: ”Tulkin Raamattua ”…” tavalla, koska olen ”…”. Sen sijaan meidän kaikkien tulisi pyrkiä tulkitsemaan Raamattua niin kuin se itse esittää sen tulkittavaksi. Tässä on se, mitä Pietari kirjoitti Paavalista 2. Pietarin kirjeen 3:15b–16:ssa: ”…aivan kuten myös rakas veljemme Paavali on kirjoittanut teille Jumalan hänelle antamalla viisaudella. Hän kirjoittaa näin kaikissa kirjeissään, puhuessaan niissä tällaisista asioista. Jotkut kohdat hänen kirjeistään ovat vaikeasti ymmärrettäviä, ja tietämättömät ja epävakaat ihmiset vääristävät niitä, kuten he tekevät myös muille Raamatun osille, omaksi tuhoksensa.”

K: Tukevatko 1. Kor. 1:16 ja Ap. t. 16:15 vauvakastetta, kun Stefanasin perhe kastettiin?

V: Ei. Koko Stefanasin perhe kääntyi 1. Korinttolaiskirjeen 16:15 kohdassa, eivätkä vauvat voi kääntyä. Perheeseen ei aina kuulu vauvoja. Kuitenkin jo 6-vuotiaat lapset voivat tehdä päätöksen tulla Kristuksen luo, ja olen kuullut yhdestä tapauksesta, jossa nelivuotias tiesi, mitä oli meneillään, ja kastettiin uskovana. Kuulin tämän kyseiseltä entiseltä nelivuotiaalta, joka on nyt aikuinen raamattukoulun opettaja.

Vaikka aidot kristityt ovat eri mieltä uskovien kasteesta ja vauvakasteesta, kaikkien pitäisi pystyä olemaan yhtä mieltä siitä, että 1. Korinttolaiskirjeen 1:16 ja Apostolien tekojen 16:15 mainitsemat ”perheet” eivät todista eivätkä kumoa sitä, että vauvakastetta olisi harjoitettu. Katso myös keskustelu Kolossalaiskirjeen 2:11–12 kohdasta.

K: Oliko Paavali 1. Kor. 1:17:ssä veden kasteita vastaan?

V: Ei, Paavali kannatti kasteita, sillä hän kastoi Krispuksen, Gaiuksen ja Stefanasin perheen. Paavali tarkoitti, että koska jotkut korinttilaiset olivat väärässä sanoessaan ”he olivat Paavalin omia”, Paavali oli iloinen siitä, ettei hän itse ollut kastanut kovin monia heistä. Varhaiskirkossa Tertullianus (198–220 jKr.) mainitsee teoksessaan *De Corona* (luku 3, s. 94) nimenomaisesti veden kasteessa käytetyn veden.

K: Eikö meidän pitäisi 1. Kor. 1:17:n perusteella jättää vesikasteen harjoittaminen, koska se on mennyt ohi, kuten äärimmäisen dispensationalismin virheellinen oppi opettaa?

V: Ei. Katso vastaus edelliseen kysymykseen. Lisäksi sekä 1) käsitys siitä, että Kristuksen ylösnousemuksen (vuonna 33 jKr.) ja vuoden 52 jKr. välillä olisi ollut erilainen aikakausi, että 2) käsitys siitä, että kaste olisi mennyt ohi, puuttuivat täysin kaikista kirkon kirjoituksista ainakin 1400-luvun puoliväliin saakka. Sen sijaan Tertullianus (198–220 jKr.) mainitsee teoksessaan *De Corona* (luku 3, s. 94) kasteen, nimenomaan upottamalla veteen.

Kuvittele hetken ajan, että löytäisit kristityn, joka rakasti Jeesusta Herrana, mutta harjoitti kaikkia Vanhan testamentin uhrauksia ja noudatti jokaista Vanhan testamentin ruokasääntöä. Entä jos joku sanoisi sinulle, ettei siinä ole mitään ihmeellistä. Tämä on tavallista, sillä hän ei vain ole vielä saanut tietoa uudesta armotaloudesta. Mitä sanoisit siihen?

Kuvittele nyt, että menemme taivaaseen ja enkeli sanoo meille: ”Te ette saaneet tietoa uudesta aikakaudesta, joka alkoi noin vuonna 100 jKr. Lähes 1 900 vuoden ajan kristityt luulivat elävänsä aikakaudella, joka oli todellisuudessa kestänyt vain 100 vuotta. Tämä ei ole mikään iso juttu, ja se on yleistä, sillä Jumala unohti paljastaa sen yhdellekään uskovalle tavalla, jonka he olisivat voineet ymmärtää, 1 900 vuoden ajan.” Mitä sanoisit siihen?

Katso seuraava kysymys, jos haluat lisätietoja ultradispensationalismista.

K: Mitä 1. Kor. 1:17:ssä tarkoitetaan ”ultra-dispensationalismilla” ja miksi se on väärin?

V: Käytännössä on selvä ero ultra-dispensationalistien ja dispensationalistien sekä muiden kristittyjen välillä: ultra-dispensationalistit uskovat, ettei vesikastetta tulisi harjoittaa nykyään, ja yleisesti ottaen he uskovat, että elämme eri aikakaudella kuin silloin, kun Uusi testamentti kirjoitettiin. Heidän esitteensä ”Pitäisikö vesikastetta harjoittaa nykyään?” perusteella tässä on (toivottavasti) se, mitä he pitäisivät oikeudenmukaisena yhteenvetona.

1. [Oikein] sanotaan, että kreikkalainen sana baptisein on yleinen sana, joka tarkoittaa puhdistamista

2. [Oikein] todeta, että kirkon vesikasteen perustetta ei voida osoittaa Vanhan testamentin tai Johannes Kastajan toiminnan perusteella.

3. [Oikein] uskoa, että evankeliumia saarnattiin ensin juutalaisille, ja että suurin osa heistä hylkäsi sen.

4. [Virheellisesti] sanoa, että vesikaste oli voimassa vain Apostolien teoissa, kun Jeesusta vielä tarjottiin Israelille heidän Messiaakseen, kuten Apostolien teoissa 3:19–21 todetaan. Katso myös Apostolien teot 2:16–40, erityisesti jakeet 22 ja 36; Apostolien teot 3:12–36, erityisesti jakeet 12, 25 ja 26; Apostolien teot 5:29–32, erityisesti jae 31; Apostolien teot 2:37, 38; Apostolien teot 3:19.

5. [Virheellisesti] sanotaan, että kastetta ei pitäisi harjoittaa nykyään, koska:

5a. Pesut (kreikaksi baptisein) olivat osa Mooseksen lakia. (Sivuhuomautuksena mainittakoon, että juutalaisuuteen kääntyneet kastettiin jo ennen Jeesusta.)

5b. Kaste suoritettiin ennen kuin Jumalan suhde Israeliin muuttui.

5c. Kaste suoritettiin [väitetysti] ennen kuin Jumala ilmoitti opetuksen seurakunnasta, noin vuonna 52 jKr. Paavali sanoi: ”Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan julistamaan evankeliumia” (1. Kor. 1:17).

5d. Nykyään on ”yksi kaste” (Ef 4:5), ja se on Pyhän Hengen kaste.

Tätä väitettä voidaan kumota kolmella eri tavalla, joista kuka tahansa riittää yksinään.

1. Raamatun tarkastelu: Kaikkien on oltava yhtä mieltä siitä, että 1. Korinttolaiskirjeen 1:13–16 on kirjoitettu samaan aikaan kuin jae 17. Nämä jakeet osoittavat, että korinttilaiset kastettiin yhtä varmasti kuin se, että Kristus kuoli heidän puolestaan ja että Paavali saarnasi heille evankeliumia. Koska Paavali kastoi Krispuksen ja Gaiuksen, joko Paavali teki väärin, tai heidän kasteensa ja sen välillä, kun Paavali ei kastanut muita korinttilaisia, tapahtui ”käännekohta”, mikä on epätodennäköistä.

1. Johanneksen kirjeen 5:7–8 mainitsee sekä alkuperäisessä kreikankielisessä tekstissä että nykyaikaisissa käännöksissä Hengen, veden ja veren todistuksen. Jos ”Henki” on uskovien sisällä oleva Pyhä Henki ja veri on Jeesuksen veri, mitä muuta ”vesi” sitten on kuin meidän vesikasteemme?

1. Pietarin kirje 3:21, joka on kirjoitettu vuoden 60 jKr. jälkeen, opettaa ”teille” tarkoitetusta kastevedestä.

Efesolaiskirjeen 5:26:ssa sanotaan, että Kristus puhdisti seurakunnan vedellä – miten tämä eroaa vesikasteesta?

Yhtä tärkeää on, että Raamatun hiljaisuus on korvia huumaava siitä, että uusi aikakausi olisi alkanut juuri keskellä Uuden testamentin kirjoittamista.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että sitä, mitä Jeesus käski ja mitä Jeesuksen opetuslapset ja Paavali tekivät Johanneksen mainitsemalla vedellä, tulisi noudattaa myös nykyään, sillä Jumala ei katsonut hyväksi puhua Sanassaan mistään uudesta aikakaudesta, joka oli salaisuus, jota pidettiin kristinuskolta salassa aina nykyaikaan asti.

2. Raamatun tulkinta: On hämmästyttävää, kuinka monissa 1900-luvun kiistoissa antiikin kreikan sanoista jätetään esittämättä se aivan perustavanlaatuinen kysymys: ”Kuinka kreikan puhujat, Pyhän Hengen johdattamina, yleisesti ymmärsivät omaa kieltään?” Varhaiskirkko ei tulkinnut yhtään jaetta siten, että vesikastetta ei olisi harjoitettu. Justin Martyr (marttyyri 165 jKr.) on omistanut Ensimmäisessä puolustuksessaan kokonaisen luvun (61) kristilliselle kasteelle. Hän käsittelee kastetta myös vuoropuhelussaan juutalaisen Tryphon kanssa.

Didakhe (n. 60–120 jKr.) 7. luku, s. 379, sanoo: ”Kasta Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen elävässä vedessä. Mutta jos sinulla ei ole elävää vettä, kasta muussa vedessä; ja jos et voi kylmässä, kasta lämpimässä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, kaada vettä kolme kertaa pään päälle Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”

Muita varhaiskristittyjä, jotka käsittelivät vesikasteen merkitystä, ovat:

Ignatiuksen kirje smyrnalaisille, luku 8, s. 90 (noin 107–116 jKr.)

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.)

2. Klemensin kirje (120–140 jKr.) nide 7, luku 6, s. 519

Hermaksen Paimen (n. 115–155 jKr.) kirja 3, vertaus 9, s. 49 (viitattu).

Irenaeus, Heresiat (182–188 jKr.), kirja 1, luku 21.1, s. 345.

Klemens Aleksandrialainen (193–217/220 jKr.)

Tertullianus (198–220 jKr.) on kirjoittanut kokonaisen teoksen nimeltä Kasteesta.

Hippolytus, Portuksen piispa (222–235/6 jKr.) ”Noetuksen harhaoppia vastaan”, luku 14, s. 228. Katso myös ”Puhe pyhästä teofaniasta”, luku 10, s. 237

Origenes (n. 227–240 jKr.) ”Kommentaari Johanneksen evankeliumiin”, 1. kirja, luku 25, s. 312. Myös monissa muissa kohdissa.

Novatianus (250/4–256/7 jKr.) ”Triniteettia koskeva tutkielma”, luku 10, s. 620

Nimetön, ”Traktaatti uudelleenkasteesta” (254–257 jKr.), luku 7, s. 671. Myös luku 5, s. 669–670

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) opetti, että ihminen on kastettava kirkossa; harhaoppisten suorittamaa kastetta ei pidetä ”laillisena”. Cyprianuksen kirjeet, kirje 70, s. 377. Myös

kirje 71, s. 378

Firmilian (n. 246–258 jKr.) kirjeessään Cyprianukselle, kirje 74, s. 390

Thamagudan Novatus seitsemännessä Karthagon kirkolliskokouksessa (258 jKr.) s. 566

Aleksandrian Dionysios (246–265 jKr.) Kirje 6.1 (piispa Sixtukselle) s. 102

Elviran kirkolliskokous (306/307 jKr.) viittaa 21 kiistattomassa kaanonissa seitsemän kertaa kastettuihin miehiin ja naisiin kaanoneissa 1, 2, 4, 9 ja 10.

Ankyran kirkolliskokous (314 jKr.)

Neocaesarean kirkolliskokous (n. 315 jKr.)

Aleksandriaan Aleksanteri (313–326 jKr.)

Melito Sardiksesta

Pamphilus (309 jKr.) Selitys Apostolien tekojen luvuista O, X. nide 6, s. 167

Perpetuan ja Felicitasin kärsimyskertomus (n. 201/205 jKr.),

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) Kommentaari Ilmestyskirjan ensimmäisestä luvusta (16), s. 346

Methodius (270–311/312 jKr.)

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) Jumalalliset instituutiot, kirja 4, luku 15, s. 115

Wycliffe Bible Dictionary -teoksen s. 441 mukaan myös Qumranin juutalainen lahko harjoitti upotuskastetta.

Hyvin yksityiskohtaisen kuvan siitä, miten jumalinen kreikankielinen kristitty suhtautui 1. Korinttolaiskirjeen 1:10–17:ään, löytyy Johannes Krysostomoksen 5 ½ sivuisesta saarnasta II, joka käsittelee 1. Korinttolaiskirjettä.

Yhteenvetona voidaan todeta, ettei väitetä, että kukaan näistä Raamatun jälkeisistä kristillisistä opettajista olisi ollut erehtymätön. Jos kuitenkin varhaiskirkko yleisesti harjoitti vesikastetta, niin – hieman leikkisästi sanottuna – ehkä äärimmäisten dispensationalistien tulisi olettaa olemassa olevan vielä yksi aikakausi, jolloin Jumala toi vesikasteen takaisin.

3. Raamatun soveltaminen: Koska Jeesus käski meitä tekemään opetuslapsia, kastamaan heidät ja opettamaan heille ”kolmannen asian” Matteuksen evankeliumin 28:19–20:ssa, eikä missään jakeessa sanota nimenomaisesti, että kaste olisi lakannut, johdonmukaisuus tarkoittaisi, että myös kaikkien opetuslasten tekeminen ja opettaminen lakkaisivat.

Matteuksen evankeliumin 28:20 kohdassa mainittu ”kolmas asia” on noudattaa kaikkea, mitä Jeesus on käskenyt. Koska Jeesus käski heitä kastamaan, meidän tulisi olla erittäin varovaisia sivuuttaessamme Jeesuksen käskyä, kun mikään Raamatun jae ei sitä sano. Lopuksi, vaikka joku saattaisi yrittää väittää, että Matteuksen evankeliumin 28:19–20 ei koskenut ketään muuta kuin yksitoista opetuslasta, se on väärin, sillä Matteuksen evankeliumin 28:20:ssa Jeesus sanoo: ”Katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät, maailman loppuun asti.”

Yhteenvetona voidaan sanoa, että jos teologiasi estää sinua tottelemasta Kristusta, sinun tulisi totella Kristusta ja muuttaa teologiaasi.

K: Mitä tarkalleen ottaen on se ”maailman viisaus”, josta Paavali varoitti 1. Kor. 1:20–21:ssä?

V: Sitä voidaan pitää minkä tahansa filosofiana, psykologiana tai maailmankatsomuksena, joka typerästi ottaa huomioon vain tämän maailman tai asettaa itsensä mittapuuksi. Paavali puhui myös siitä, mitä väärin kutsutaan tiedoksi, 1. Timoteuksen kirjeen 6:20:ssä.

Vaikka Paavali kritisoi tämän maailman viisauteen luottamista, hän ei nähnyt mitään ongelmaa siinä, että hän oli samaa mieltä kreikkalaisten filosofien esittämistä totuuksista. Kuten Aleksandrian Klemens totesi teoksessaan *Stromata* (193–202 jKr.) 1. kirjan 14. luvussa keskustellessaan Tituksen kirjeen 1:12–13 kohdasta: ”Huomaatte, kuinka hän [Paavali] myöntää jopa kreikkalaisten profeetoille osan totuudesta eikä häpeä, kun hän puhuessaan joidenkin rakentamiseksi ja toisten häpäisemiseksi käyttää kreikkalaisia runoja.”

K: Kun otetaan huomioon kristillisen neuvonnan alan laaja kirjo, miten 1. Kor. 1:20–21:n valossa erotetaan toisistaan humanistista neuvontaa käyttävät kristityt ja se, mitä kristillisten neuvonantajien tulisi tehdä?

V: Se, että neuvonantaja on kristitty tai että hän yrittää johdattaa henkilön Kristuksen luo, ei riitä osoittamaan, että hän harjoittaa asianmukaista kristillistä neuvontaa. Pikemminkin Robert McGeen kirjan *The Search for Significance* ja hänen kanssaan 13.6.2000 käydyn henkilökohtaisen keskustelun mukaan todellinen kristillinen neuvonta tarkoittaa sitä, että kysytään, mitä Jumala haluaa saavuttaa tässä tilanteessa, ja että annetaan Jumalan käyttää itseään tämän toteuttamiseen. Jumala on paras neuvonantaja. Rapha Christian Counseling Centers -neuvontakeskusten perustaja McGee sanoo, että avaintekijä on se, että jos henkilö pystyy aloittamaan vuorovaikutuksen Elävän Jumalan kanssa, hän on havainnut, että dramaattisia muutoksia voi tapahtua hyvin lyhyessä ajassa. Neuvonnan ohella hänen kirjassaan tunnustetaan myös, että lääkkeillä on roolinsa sairauksien ja kemiallisten epätasapainotilojen hoidossa.

K: Miksi Jumala valitsi 1. Kor. 1:27–28:ssa tämän maailman typerät asiat?

V: 1. Korinttolaiskirjeen 1:29–31 vastaa tähän. Kukaan ei voi kerskailla muiden edessä siitä, että hänestä tuli kristitty, koska hän oli älykkäämpi. Kukaan ei voi kerskailla Jumalan edessä siitä, että hän ymmärsi asian suuremman älykkyytensä ansiosta.

”Pedanttisuus” tarkoittaa tiedon hankkimista pelkästään tiedon hankkimisen vuoksi. Meidän on lähestyttävä Kristusta ja palvella ja ylistettävä Häntä paremmin; emme saa oppia vain tiedon vuoksi. Kuten eräs sanoi: ”Hän ei ollut merkkejä rakastava juutalainen tai viisautta rakastava kreikkalainen, vaan Vapahtajaa rakastava kristitty.” Vaikka kaikki kreikkalaiset eivät olleet tällaisia, kreikkalaisessa kulttuurissa korostettiin yleensä viisauden etsimistä. Siinä on toki hyviä puolia, mutta paradoksaalisesti se, että siitä tehdään päämäärä itsessään, voi itse asiassa estää jotakuta kokemasta totuutta Jumalan mysteerissä. Joillakin ihmisillä saattaa olla suurempi taipumus pedanttisuuteen kuin toisilla.

Suurempi älykkyys ei anna ihmiselle parempia mahdollisuuksia päästä taivaaseen. Joissakin tapauksissa henkilön älyllinen ylpeys voi estää häntä tunnustamasta, että hänen viisautensa on hyvin vähäistä verrattuna Jumalan viisauteen. Kristinusko on kiehtovaa siinä mielessä, että se on riittävän yksinkertaista, jotta lapsi voi ymmärtää kaikki tärkeät asiat, mutta samalla niin syvällistä, ettei edes älykkäin ihminen voi toivoa tietävänsä kaikkea äärettömästä Jumalasta. Jeesuksen hyväksyminen edellyttää kaiken omistamasi luovuttamista, riippumatta siitä, kuinka viisaaksi väität olevasi.

Samoin Jeesus sanoi, että rikkaan on vaikea tulla Jumalan luo (Matteus 19:24; Markus 10:25; Luukas 18:25). Mutta 1. Korinttolaiskirjeen 1:26 ei sano, että ”kukaan”, joka oli viisas, mahtava tai aatelinen; sen sijaan siinä sanotaan ”ei moni”. Kuten eräs varakas englantilainen aatelisnainen vitsaili, hänet pelasti kirjain ”m”.

K: 1. Kor. 2:1–7:ssä, kun jaetaan evankeliumia, mikä ero olisi ”puheella johtamisella”, ”viisaudella johtamisella” ja ”vain Jeesuksella johtamisella”, ja miten ”salaisuus” liittyy asiaan jakeessa 7?

V: Ehkä tämän voi tiivistää kysymällä itseltäsi, miksi henkilön pitäisi uskoa. Pitäisikö hänen uskoa ensisijaisesti minun loistavan puheeni vuoksi ja siksi, että olen voittanut hänet väittelyllä ja retoriikalla, vai siksi, että tiedän niin paljon ja olen antanut hänelle niin paljon tosiasioita, ettei hän voi olla uskomatta, vai siksi, että Jumala vaikuttaa hänen sydämessään ja mielessään? Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa kysymys on pohjimmiltaan siitä, pitäisikö hänen uskoa pääasiassa ”minun” takiani? Tällainen asenne on raamatunvastainen: ”jos sen on määrä tapahtua, se riippuu minusta”. Vain viimeisessä tapauksessa ”se riippuu Jumalasta”, ja minä olen vain väline, virheineen kaikkineen. Viimeinen lähestymistapa on vapauttavampi, koska et ajattele, että heidän pelastuksensa riippuu sinusta; se riippuu Jumalasta. Mutta katoaa se tekosyy, että emme voi jakaa evankeliumia, koska emme puhu hyvin tai meillä ei ole kaikkia vastauksia.

Jae 6:ssa Paavali näkee edelleen arvoa viisauden käyttämisessä, mutta edes paras viisaus ei korvaa Jumalaa. Kukaan meistä ei kuitenkaan tiedä kaikkea; Jumala ei ole edes paljastanut kaikkia asioita, jotka tulemme tietämään, kun olemme taivaassa. Joten riippumatta siitä, kuinka paljon ihminen tietää, uskossamme on edelleen mysteeri.

K: Osoittaako 1. Kor. 2:3, että Paavalilla oli epileptisiä kohtauksia, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 1047–1048) vihjaa?

V: Ei. Asimov perustaa tämän väitteensä ainoastaan siihen, että Paavali sanoi, että hänellä oli ”Saatanan lähettiläs, joka piinaa minua” (2. Korinttolaiskirje 12:7), ja että kokemus Damaskoksen tiellä saattoi olla kohtaus. Se, että Paavali myönsi olevansa hermostunut 1. Korinttolaiskirjeen 2:3:ssa, ei tarkoita, että hänellä olisi ollut epileptisiä kohtauksia. Damaskoksen tiellä myös muut ihmiset näkivät valon ja kuulivat äänen, vaikka he eivät ymmärtäneetkään ääntä. Se ei myöskään tarkoita, että heillä kaikilla olisi ollut epileptisiä kohtauksia. Asimovin väite on itse asiassa ”opettavainen” siinä mielessä, että se osoittaa meille, kuinka pitkälle skeptikot ovat valmiita menemään, vaikka todisteet olisivat kuinka heikkoja tahansa, jotta he voisivat kyseenalaistaa Raamatun kirjoittajat ja Raamatun Jumalan sanana.

K: Eikö 1. Kor. 2:3:n mukaan ihmisen tulisi aina säteillä luottamusta ja varmuutta, kun hän jakaa evankeliumia?

V: Ei välttämättä, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 2:3 ja 7 selvästi osoittavat. Paavali saarnasi tässä kohdassa pelolla ja vapinalla ja mainitsi uskomme salaisuuden. Paavali oli muissa yhteyksissä itsevarma. Mutta evankeliumin kestävä vaikutus ei riipu meidän itsevarmuudestamme, kaunopuheisuudestamme tai älykkyydestämme, vaan siitä, että Jumala vaikuttaa toisen ihmisen elämässä.

K: Mikä on 1. Kor. 2:5:ssä ero ihmisen viisauteen perustuvan uskon ja Jumalan voimaan perustuvan uskon välillä?

V: Usko toiseen ihmiseen, jonka voi nähdä, tuntuu usein helpommalta kuin usko Jumalaan, jota ei voi nähdä. Usko voi ulottua vain niin syvälle kuin sen kohde. Se ei ylitä uskoa toiseen ihmiseen, jos se kohdistuu pelkästään siihen ihmiseen. Usko voi horjua, kun se perustuu toiseen ihmiseen.

Mutta uskosi äärettömään Jumalaan voi kasvaa ja kasvaa. Uskosi ei ole vain yhden väitetyn ristiriidan tai yhden vastaamattoman kysymyksen päässä romahtamisesta. Usko Jumalaan ei horju tai katoa, kun pelkkä kuolevainen ihminen epäonnistuu.

K: Onko 1. Kor. 2:6:ssa esitetty Jumalan luomistyön oppi ristiriidassa tämän aikakauden hallitsijoiden käsitteen kanssa, kuten Rudolf Bultmann ajatteli?

V: Ei. Se on ristiriidassa vain yksinkertaistetun näkemyksen kanssa Jumalan luomistyöstä. Jumala on täysin suvereeni kaiken suhteen, ja Jumala voi tehdä mitä tahansa Hän haluaa. Mikään ei estä Jumalaa valitsemasta, että Hän siirtää osan suvereenisuudestaan toisille joksikin aikaa.

K: Miten 1. Kor. 2:8:ssa mainitut tämän aikakauden hallitsijat eivät ymmärtäneet Kristusta, kun Jeesus ilmestyi jo Herodeksen ja Pilatuksen edessä?

V: Jo Paavalin aikoina useat roomalaiset hallitsijat olivat kuulleet Kristuksesta ja kristityistä. Paavalin pointti on kuitenkin se, että kukaan heistä ei tunnistanut Jeesusta siksi, kuka Hän todella oli. Katso lisävastauksia teoksista When Critics Ask, s. 449, ja Haley’s Alleged Discrepancies of the Bible, s. 358.

K: Tuntevatko uskovat 1. Kor. 2:9–10:n mukaan taivaan tulevat suuret asiat vai eivät?

V: Meille on kerrottu joistakin taivaan suurista asioista, mutta kaikkea ei ole kerrottu, emmekä ole vielä kokeneet niitä. Kuten 1. Korinttolaiskirjeen 13:12 sanoo: ”Nyt näemme vain hämärän kuvan, kuin peilistä; silloin näemme kasvotusten. Nyt tiedän osittain; silloin tulen tuntemaan täysin, niin kuin minua täysin tunnetaan.”

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tämä jae oli erityisen kallisarvoinen esinikeneenisille kristityille; se on yksi jaeista, joita he siteerasivat eniten. Sitä siteerattiin 21 kertaa yhdeksän kirjoittajan toimesta ennen vuotta 325 jKr.

K: Miksi Paavali sanoo 1. Kor. 2:12–14:ssä, että luonnollinen ihminen ei voi ottaa vastaan Jumalan Hengen asioita, kun hän puolestaan sanoo Room. 1:19–20:ssä, että Jumala on tehnyt totuutensa ilmeiseksi kaikille ihmisille?

V: Roomalaiskirjeen 1:19–20 viittaa yleiseen ilmoitukseen, ja 1. Korinttolaiskirjeen 2:14 viittaa pelastuksen tuntemiseen.

Yleinen ilmoitus: Roomalaiskirjeen 1:19–20 viittaa totuuteen Luojan olemassaolosta, hänen näkymättömistä ominaisuuksistaan, iankaikkisesta voimastaan ja jumalallisesta luonteestaan. Tämä tieto ei riitä pelastukseen, mutta voisi ajatella, että se riittäisi kaikille, jotta he pyrkisivät tuntemaan tämän Luojan. Näin ei kuitenkaan ole. Roomalaiskirjeen 1:18 ja 3:23 osoittavat, että ihmiset tukahduttavat totuuden pahuudellaan, ja Roomalaiskirjeen 3:9–20 kertoo yksityiskohtaisesti, kuinka kukaan ei omasta tahdostaan etsi Jumalaa. Yleinen ilmoitus on ensimmäinen askel: ihmisen on mentävä tätä pidemmälle voidakseen tuntea Jumalan henkilökohtaisesti. Ihminen joutuu kuitenkin tuomion alaiseksi, jos hän hylkää sen yleisen ilmoituksen totuuden, joka hänellä on. Ihmiset voivat tehdä näin ylpeydestä, koska eivät halua myöntää olevansa väärässä tai koska luottavat enemmän muihin asioihin.

Roomalaiskirjeen 1:19–20 on osa laajempaa argumenttia, jonka Paavali esittää: jokainen ihminen on syyllinen syntiin, ja me kaikki tarvitsemme pelastajaa, Jeesusta.

Tieto pelastuksesta: 1. Korinttolaiskirjeen 2:14 jatkaa tästä ja sanoo, että luonnollinen ihminen ei voi hyväksyä Jumalan asioita; meidän on saatava Jumalan Henki. 1. Korinttolaiskirjeen 2:14 on osa laajempaa argumenttia 1. Korinttolaiskirjeen 2. luvussa, joka koskee Hengen olennaista roolia pelastuksessamme ja kristillisessä kasvussamme.

K: Miten Hengen saaminen muuttaa sitä, mitä voimme oppia (1. Kor. 2:12–16)?

V: Se voi muuttaa asioita ainakin viidellä eri tavalla.

Itsekuri: syventyä Raamattuun ja ”louhia” sieltä kultaa ja timantteja.

Erotuskyky: Kaikesta saamastamme tiedosta Jumala auttaa meitä erottamaan, mikä on totta ja mikä ei.

Näkemys: nähdä asioita, joita fyysiset silmämme eivät näe, ja ymmärtää käsitteitä, joita emme voi nähdä maan päällä. Kuvittele kala, joka voisi ymmärtää osittain, millaista on elää maalla.

Valaistuminen: Kuten sokea taidekriitikko tai kuuro musiikkikriitikko, myös Henkeä vailla oleva ihminen pääsee vain tiettyyn pisteeseen asti.

Henki antaa uskoville muun muassa tietoa ja viisautta (ne eivät ole sama asia) sekä arvostelukykyä.

Joskus ihmiset eivät kykene oppimaan jotain, ei älykkyyden puutteen vuoksi, vaan perustietojen puutteen tai liian suuren väärän tiedon määrän vuoksi.

K: Mikä on 1. Kor. 3:1–2:ssa ero kristillisen ”maidon” opetuksen ja kristillisen ”kiinteän ruoan” opetuksen välillä?

V: Maito ei ainoastaan pidä vauvoja hengissä, vaan se antaa heidän kasvaa isommiksi ja lihavammiksi vauvoiksi. Mutta he tarvitsevat tiheämpää ravintoa ja enemmän proteiinia kasvaakseen siitä eteenpäin. Naudanlihaa, kanaa, sianlihaa tai muuta proteiinia ei pitäisi antaa imeväisille; se on heille liian vaikeaa sulattaa. Mutta vanhemmille vauvoille tulisi ottaa käyttöön hieman lihaa tai proteiinia, jotta he voivat alkaa sulattaa tiheämpää ravintoa.

Samoin nuorten kristittyjen tulisi olla vakiintuneita pelastuksessaan, siinä, keitä he ovat Kristuksessa, ja siinä, miten viettää aikaa Jumalan ja Hänen Sanansa parissa. Mutta älä pysähdy siihen. He tarvitsevat myös kiinteää ravintoa siitä, miten heidän elämänsä tulisi muuttua Kristuksen kaltaiseksi, sekä ymmärrystä vaikeammista aiheista, kuten kolminaisuudesta, inkarnaatiosta ja lopun ajoista.

Kun tutkit raamatunkohtaa, voit esittää neljä kysymystä saadaksesi enemmän kiinteää ravintoa.

1) Mitä tämä opettaa meille Jumalasta?

2) Mitä tämä opettaa Jumalan kansasta?

3) Mitä tämä opettaa minulle itsestäni?

4) Miten Jumala haluaisi minun toimivan nyt toisin?

(Nämä kysymykset ovat peräisin Richard Kerryn saarnasta 17. maaliskuuta 2019)

K: Miksi 1. Kor. 3:1–2:n mukaan jotkut uudet kristityt kasvavat, mutta toiset eivät?

V: He eivät ehkä ole tietoisia siitä, että heidän pitäisi kasvaa, tai eivät ehkä näe tarvetta siihen. Jeesus kertoi vertauksen neljästä maaperästä Matteuksen evankeliumissa 13:1–23, Markuksen evankeliumissa 4:1–20 ja Luukkaan evankeliumissa 8:4–15. Siinä siementen tarkoitus on kasvaa ja tuottaa satoa. Sato voi olla 100-, 60- tai 30-kertainen kylvettyyn verrattuna. Yksi keskeinen syy siihen, miksi olemme yhä maan päällä, on satojen tuottaminen. Jeremian kirjassa 29:11 Jumala puhuu suunnitelmistaan, jotka Hänellä on meitä varten. Sen sijaan, että tekisimme omia suunnitelmia, yritetään toteuttaa Jumalan suunnitelmaa meitä varten.

K: Mikä on Paavalin odotus 1. Kor. 3:3:ssa?

V: Paavali ei pelkästään käske heitä välttämään kateutta ja riitelyä kristittyjen keskuudessa. Pikemminkin Paavali odotti, että he olisivat riittävän kypsiä kristittyjä, jotta heidän keskuudessaan ei olisi lainkaan riitelyä eikä kateutta.

Kateus on yksi riitojen perimmäisistä syistä, mutta ne ovat silti kaksi erillistä asiaa. Kateus on ikävä tunne, joka syntyy, kun näkee jonkun toisen menestyvän tai pärjäävän hyvin. Kateus liittyy ahneuden syntiin, jossa toivoo, että menestys olisi itsellä eikä heillä. Riitaa voi syntyä, kun ryhtyy toimenpiteisiin yrittääkseen saada menestyksen itselleen heidän sijastaan.

Kateuden vastalääke on ymmärtää, että olemme kaikki samassa joukkueessa; Kristuksen veljinä ja sisarina meidän tulisi olla ”perheemme kannustajia”, jotka rohkaisevat heitä eteenpäin. On vaikea olla kateellinen jonkun menestyksestä, kun rukoilet hänen menestyksensä puolesta. Riitelyn vastalääke on ymmärtää, että rakkaudellinen suhde kyseiseen henkilöön on tärkeämpi kuin pienet asiat. Säästä erimielisyytesi vain tärkeisiin asioihin ja anna periksi pienissä asioissa.

Emme kuitenkaan voi odottaa kristittyjen olevan täydellisiä, ei varhaisina aikoina eikä nykyäänkään. Paavali ja Barnabas olivat voimakkaasti eri mieltä siitä, otetaanko Markus mukaan lähetysmatkalle (Apostolien teot 15:37–39).

K: 1. Korinttolaiskirjeen 3:5:ssä Paavali korostaa, että Kristuksen palvelijoita, mukaan lukien häntä itseään ja Apollosta, ei pidä jumaloida. Millä tavoin kristityt voivat nykyään erehtyä jumaloimalla toisia?

V: Jos toinen henkilö on jossakin asiassa väärässä, ja jos uskoasi perustuu häneen, joudut samaan virheeseen sen sijaan, että tutkisit Raamattua itse. Jos asetat uskonne toiseen ihmiseen, tahallisesti tai tiedostamatta, hänen kaatuessaan myös uskonne voi kaatua. Kun jaat sanomaa muille, kerrotko siitä, kuinka suuri Jumala on, vai siitä, kuinka suuria he ovat? Jopa paras tuntemasi kristitty jää kauas siitä Kristuksen kaltaisuudesta, johon meitä kutsutaan pyrkimään tässä elämässä. Älä nosta ketään, joka tekee syntiä tai ei ole täydellinen, jalustalle, sillä me kaikki teemme syntiä ja olemme epätäydellisiä.

K: Mitkä ovat 1. Kor. 3:5:n mukaisia tapoja estää muita – olivatpa he sitten kristittyjä tai ei-kristittyjä – nostamasta sinua jalustalle?

V: Ole avoin ja rehellinen siitä, ettet ole täydellinen. Varmista, että osoitat heille tien Kristuksen luo, jotta he kuuntelisivat Häntä, etkä vahingossa osoita heitä itseesi. Kun ihmiset sanovat asioita, jotka nostavat sinut jalustalle, ohjaa heidät katsomaan sinua korkeammalle ja sinun ohi, Jumalan luo.

K: Onko 1. Kor. 3:11:ssä Jeesus perusta, vai ovatko Efes. 2:20:ssä mainitut apostolit ja profeetat perusta?

V: Vaikka kreikankielinen sana perustukselle, themelion, on sama molemmissa jakeissa, Efesolaiskirjeen 2:20 selventää sanan ”perustus” kaksi merkitystä. Apostolit ja profeetat ovat peruskivi, joka puolestaan lepää Jeesuksen ainoalla peruskivellä.

Aivan kuten pylväs- ja palkkitalo lepää koko pylväiden ja palkkien perustuksellaan, mutta talo ja palkit lepäävät pylväiden varassa, niin myös kirkko lepää apostolien ja profeettojen perustuksella, joka puolestaan lepää Jeesuksen kulmakivellä.

K: Tuomitaanko kristittyjä 1. Kor. 3:12–15:n mukaan?

V: ”Suuren valkoisen valtaistuimen tuomion” yhteydessä aitoja kristittyjä ei tuomita; heidät julistetaan vanhurskaiksi, koska he ovat Kristuksen veren peitossa. Voit lukea tästä Ilmestyskirjan 20:11–15:stä sekä lampaiden ja vuohien vertauksesta Matteuksen evankeliumin 25:31–46:ssa.

Jotkut kristityt sanovat, että nämä kaksi jaetta viittaavat samaan tuomioon, kun taas toiset kristityt sanovat, että kyseessä ovat erilliset tuomiot. Erilliset tuomiot merkitsisivät sitä, että uskovat eivät ole läsnä Suuren valkoisen valtaistuimen tuomiossa, kuten teoksessa The Complete Book of Bible Answers, s. 276–277 todetaan. R.C. Sproul sanoo teoksessaan Now That’s a Good Question, s. 501–502, että sekä uskovat että epäuskovat seisovat viimeisessä tuomiossa. Joka tapauksessa uskovilla ei ole mitään pelättävää Suuren valkoisen valtaistuimen tuomiosta.

Seuraavassa ”bema-tuomioistuimen tuomiossa” kristityt saavat taivaallisia palkkioita teoistaan, jotka ovat perustuneet oikeaan motiiviin. Tästä voit lukea 1. Korinttolaiskirjeen 3:11–15 ja 2. Korinttolaiskirjeen 5:10. Kristityt kutsuvat tätä yleisesti ”bema-tuomioistuimen” tuomioksi, koska kreikkalaisessa laissa ”bema-tuomioistuin” (tai tarkemmin sanottuna penkki) oli se, jolla tuomari istui.

K: Tukeeeko 1. Kor. 3:13–15 katolista kiirastuliteoriaa?

V: Ei. Se näyttää tukevan sitä vain, jos joku sekoittaa

1) koettelemuksen ja uskovien tuskallisen puhdistumisen

2) teot ja uskovan kulkemisen tulen läpi

Katolilainen voisi (oikeutetusti) vastata, että tämän jakeen maininta uskovan tekojen läpikäymisestä tulen läpi koettelemiseksi ei sulje pois myöskään uskovan tulista koettelemusta puhdistautumista varten. Koska tämä on kuitenkin ainoa jae koko Raamatussa, jota katolilaiset käyttävät puhdistustulen tukemiseen (lukuun ottamatta 2. Makkabealaiskirjan 12:46 katolilaisessa apokryfissä), tälle Raamatun ulkopuoliselle keksinnölle ei ole muuta perustetta.

Lisäksi 2. Pietarin kirjeen 1:11 mukaan meidät otetaan ”ylellisesti” vastaan iankaikkiseen valtakuntaan, ei ”lämpimästi”. Heprealaiskirjeen 10:2, 16–19 ja 9:14 osoittavat, että Jeesus on se, joka puhdistaa meidät.

Jos uskot kiirastuleen, tämä katolilaisiin kohdistuva ad hominem -argumentti saattaa auttaa sinua vakuuttumaan vastakkaisesta näkemyksestä.

1. Katolilaiset ovat opettaneet, että kuolleen henkilön puhdistuksessa viettämää aikaa voidaan lyhentää, jos elävä henkilö rukoilee hänen puolestaan tai tekee taloudellisia lahjoituksia kirkolle. Näin ollen on olemassa keinoja lyhentää aikaa, jonka henkilö joutuu viettämään puhdistuksen tulessa.

2. Katolilaiset opettavat, että ne, jotka käyttävät tiettyä vaatekappaletta, jota kutsutaan skapulaariksi, vapautetaan kiirastulesta viikon kuluessa, koska Maria vierailee kiirastulessa kerran viikossa ja vie sieltä pois kaikki, jotka ovat käyttäneet tätä. Jos kaikki heidän syntinsä puhdistettaisiin tulella, heillä ei olisi tarvetta Marian erityiselle avulle. Marian erityisellä avulla on puhdistava voima. Näin ollen kiirastulen ei tarvitse puhdistaa kaikkia syntejä, jos jollakin taivaassa on tulen sijasta puhdistava voima.

3. Maria ei ole ainoa, jolla on puhdistava voima. Jeesus ”puhdistaa” meidät kaikki, kuten 1. Johanneksen kirjeen 1:7,9; Heprealaiskirjeen 9:14,22; 10:2,16–19 osoittavat. Koska Jeesus on jo luvannut tämän, meidän tarvitsee vain luottaa Hänen puhdistavaan voimaansa. Siten ei ole tarpeen turvautua Mariaan ja kiirastulen voimaan, jos Jeesus on jo luvannut hoitaa kaiken.

K: Miten 1. Korinttolaiskirjeen 3:16–17 mukaan aidot kristityt ovat Jumalan temppeli?

V: Pintapuolinen lukeminen antaa vaikutelman, että uskovan ruumis on Jumalan temppeli. Vaikka se onkin totta, tämä jae ei tarkoita sitä. Kaikki pronominit ovat monikkomuotoisia (te tai te kaikki), ja sana ”temppeli” on yksikössä. Kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa sivulla 1756 korostetaan, tämän jakeen todellinen merkitys onkin se, että me kaikki yhdessä olemme yksi Jumalan temppeli. Katso lisätietoja teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 579–581.

K: Mitkä ovat 1. Kor. 3:18:ssa ja Jaak. 1:26:ssa mainitut vähintään kymmenen erilaista itsensä pettämisen muotoa, jopa kristittyjen keskuudessa?

V: Kristityillä ja muillakin voi olla vääriä käsityksiä joistakin asioista, tai sitten kyse ei ole niinkään vääristä käsityksistä kuin vääristä prioriteeteista.

Väärät käsitykset

Väärä käsitys totuudesta: Kristityt eivät kiistä olennaisia asioita, kuten neitseellistä syntymää, Jeesuksen kuolemaa meidän syntiemme vuoksi, Jeesuksen fyysistä ylösnousemusta kuolleista jne., sillä jos he tekisivät niin, he eivät olisi todellisia kristittyjä. Mutta kristityt voivat olla väärässä tärkeistä toissijaisista asioista, kuten kasteesta, ehtoollisesta, lopun ajoista, futurismista/preterismistä, apokryfeistä, ”kerran pelastettu, aina pelastettu” -opista, evankeliointitavoista, dispensationalismista/liittoteologiasta, juutalaisten asemasta Jumalan suunnitelmassa, hengellisistä lahjoista, maapallon iästä, kreationismista/teistisestä evoluutiosta, kalvinismista ja arminianismista, Jumalan välitiedosta, virheettömyydestä ja erehtymättömyydestä, alttarikutsusta ja herätysliikkeistä, sapattista ja sunnuntaista, sotilaana olemisesta, diakonissoista jne.

Kristityt voivat etsiä totuutta triviaaleista tai pedanttisista syistä sen sijaan, että haluaisivat kokea Jumalaa enemmän ja palvella Häntä paremmin. Sinun tulisi haluta tietää kaikki se, mitä Jumala haluaa sinun tietävän, ja sinun tulisi haluta olla tietämättä sitä, mitä Jumala ei halua sinun tietävän.

Väärä käsitys Jumalan huolenpidosta: Jotkut kristityt ovat ajatelleet, että kun he kääntyvät Kristuksen puoleen, Jumala suojelee heitä kaikilta kärsimyksiltä. Tai että Jumala tekee heistä rikkaita, tai että heillä on aina hyvä terveys.

Mutta meidän ei tarvitse huolehtia siitä, huolehtiko Jumala meistä. Koska Jumala huolehtii jopa kedon liljoista, Hän huolehtii myös meistä Matteuksen evankeliumin 6:28–29 ja Luukkaan evankeliumin 12:22–23 mukaisesti.

Toisinaan uskovat unohtavat, että heidät on puhdistettu synneistään 2. Pietarin kirjeen 1:9 mukaisesti. Meidät on puhdistettu, ja sen sijaan, että taistelisimme syntiä vastaan omin voimin, meidän on muistettava turvautua Jumalan puhdistavaan voimaan, jonka Hän on antanut meille Pyhän Henkensä kautta.

Pettymyksen harhauttamat: Jos rakastamme Jumalaa niin kuin meidän pitäisi, tottelemme Häntä ja palvelemme Häntä, luulemme voivamme olettaa, että menestymme eikä meillä tule olemaan pettymyksiä tai ongelmia. Mutta miksi meidän pitäisi olettaa niin, kun se ei pitänyt paikkansa edes Paavalin kohdalla? Paavalilla oli avoin ovi saarnata Troaksessa (2. Korinttolaiskirje 2:12–13), mutta hänen mielessään oli levottomuutta, koska hän oli huolissaan Tituksesta.

Maailmasta harhaanjohdettuja: He voivat pitää maailmaa ystävänään. Toisaalta he voivat pitää maailmaa paikkana, josta heidän tulisi irrottautua ja paeta. Emme saa hylätä ensimmäistä rakkauttamme, kuten Ilmestyskirjan 2:4 varoittaa Efesoksen seurakuntaa.

Harhaanjohtuneita itsestään: He voivat ajatella itsestään ja työstään enemmän kuin pitäisi. He voivat uskoa, että Jumala pitää heitä erityisempinä kuin muita, koska he tekevät enemmän. Toisaalta he voivat ajatella, että sillä, mitä he tekevät maan päällä, ei ole juurikaan merkitystä. He voivat uskoa, että Jumala ei välitä heistä. Tai he voivat uskoa, että Jumala ei pidä heistä kovin paljon, koska he eivät tee paljon näkyvää. Et ole koskaan liian suuri ollaksesi palvelija. Ja niin kauan kuin olet suurempi kuin lilja, et ole koskaan liian pieni, jotta Jumala ei huolehtisi sinusta erityisesti.

Joskus kristitty, joka on aiemmin tehnyt paljon Jumalan puolesta, voi ”lepää menneillä teoillaan” ja ajatella, ettei hänen tarvitse enää seurata Jumalaa niin tiiviisti tai palvella Häntä yhtä hyvin kuin ennen, sen vuoksi mitä hän on tehnyt aiemmin. Mutta eikö sinun pitäisi haluta ilmaista rakkautesi Jumalaa kohtaan juuri nyt?

Harhaanjohtaminen muiden suhteen: Kaikilla tavoilla, joilla ihminen voi olla harhaanjohtunut itsestään, hän voi olla harhaanjohtunut myös muiden suhteen. Hän voi arvostaa toista liikaa ja nostaa tämän jalustalle. Toisaalta hän voi ajatella huonosti toisesta uskovasta, koska ei pidä tämän tekoja merkittävänä. Meidän ei pitäisi välittää siitä, olemmeko toisten yläpuolella tai parempia kuin muut; meidän pitäisi välittää siitä, että miellytämme Herraamme.

Harhaanjohtaminen synnistä: Ihmisillä voi olla väärä käsitys, että ”synti parantaa tilannetta”. Lyhyellä aikavälillä se voi näyttää totta, mutta pitkällä aikavälillä synti ei koskaan paranna tilannetta. Jumala näkee kaiken, mitä teet; enkelit ja demonitkin näkevät monia tekojasi. Varmista, ettet tee asioita, joita et halua muiden näkevän. Ihmiset saattavat ajatella: ”Synti vaikuttaa vain minuun itseeni”. Synti voi kuitenkin vaikuttaa kaikkiin, jotka tietävät synnistäsi, sekä muihinkin.

Väärät prioriteetit

Jumalan työ: Mikä sinulla on tekemistä, joka on tärkeämpää kuin Jumalan palveleminen? Jos laiminlyöt Jumalan palvelemisen tai käytät siihen vain vähän ylijäänyttä aikaa, älä odota Jumalan siunausta enempää kuin mitä he saivat Haggain kirjassa 1. Jumala voisi viedä sinut kotiin taivaaseen juuri nyt. Miksi siis olet vielä täällä? Jumalalla on sinulle tehtäviä.

Perheesi: Jumalan työ ei ole pelkästään evankeliumin jakamista, muiden auttamista ja asioiden tekemistä. Yhtä tärkeää on olla sellainen, joka on. Hyväksi aviomieheksi, vaimoksi, äidiksi, isäksi, pojaksi tai tyttäreksi, sisareksi tai veljeksi, isovanhemmaksi tai sukulaiseksi tuleminen vaatii tarkoituksellista, harkittua ja työtä. Monet kristityt, jotka ovat aktiivisia palvelutyössä, ovat tuhonneet perhe-elämänsä laiminlyömällä näiden ihmisten kanssa vietettävän ajan. Haluatko palvella Jumalaa hyvin? Et tee sitä, jos et hoida myös tätä hyvin.

Ystäväsi: Ystävät eivät saisi viedä kaikkea aikaasi, mutta sinun tulisi olla erinomainen ystävä kahdella tavalla. Voit auttaa ystäviäsi tulemaan pelastetuiksi tai pysymään vahvoina Herrassa. Toiseksi voit kuunnella ja oppia jumalisilta ystäviltä. Voit olla vahvempi kiusauksia, mukaan lukien lannistumista, vastaan, jos sinulla on jumalallisia ystäviä, joiden kanssa voit jakaa elämäsi. Valitse kuitenkin ystäväsi viisaasti. Ystävät voivat vetää sinua alas, kiusata sinua ja myös häiritä keskittymistäsi. On vielä parempi, jos sinä ja ystäväsi osallistutte yhdessä Jumalan työhön ja he ovat ystäviä myös puolisosi ja muiden perheenjäsentesi kanssa.

Maailman häiriötekijät: Huomiosi voi kiinnittyä paitsi pahoihin asioihin myös kaikkiin maailman turhiin asioihin. Eräs kirjailija sanoi, että yhteiskuntamme ”viihdyttää itsensä kuoliaaksi”. Urheilu, luonto, elokuvat, ostoksilla käyminen, ulkona syöminen ja kulttuuritoiminta eivät sinänsä ole pahoja asioita, mutta jos ne vievät liikaa aikaa ja estävät sinua asettamasta oikeita prioriteetteja, ne ovat sinulle haitallisia.

Synnin aiheuttamat häiriötekijät: Valtava osa ihmisten ajasta kuluu television katseluun ja viihteeseen, romanttisten suhteiden tavoitteluun, juomiseen (sekä sen jälkeiseen krapulaan) ja ahneuteen. Jos voisit muuttaa pois perheesi luota, jättää kaikki ystäväsi ja joutua tilanteeseen, jossa voisit palvella Jumalaa vain rajoitetusti, saadaksesi kaksinkertaisen palkan vuodeksi tai kahdeksi, tekisitkö niin? Vielä tärkeämpää on: haluaisiko Jumala sinun tekevän niin?

On luultavasti vielä enemmän tapoja pettää itseään kuin tämä. Itse asiassa on pelottavaa, kuinka monta tapaa niitä on. Vielä pelottavampaa on se, että ihmiset voivat perustella jokaisen näistä olevan hyvä tai ainakin, että ”Jumala ymmärtää”. Ainoa toivomme välttää kaikki nämä on pysyä lähellä Jumalaa rukouksessa, pysyä Hänen sanassaan ja kuunnella jumalisia ystäviämme.

K: Miksi Paavali siteerasi 1. Kor. 3:19:ssä Elifazin sanoja Jobin kirjasta 5:13 totisena raamatunkohdana, vaikka Jumala sanoi Jobin kirjassa 42:7, ettei Elifaz puhunut oikein Jumalasta?

V: Jobin kirjassa 42:7 ei sanota, että jokainen Elifazin sanoma sana olisi ollut väärä. Tarkemmin sanottuna Elifaz puhui väärin siinä, missä hän oletti, ettei Jumala sallisi vaikeuksien kohdata niitä, jotka eivät sitä ansaitse. On kuitenkin yleisesti ymmärretty, että Elifaz puhui oikein sanoessaan, että Jumala ”vangitsee viisaat heidän oveluudessaan”.

Onko tämä opetus annettu ensimmäisen kerran Elifazin kautta, vai onko Elifaz oppinut sen joltakin jumalalliselta henkilöltä, joka opetti häntä, ei tiedetä, mutta sillä ei ole merkitystä. Keskeiset kohdat ovat

1. Tämä on totuus Jumalasta.

2. Tämä on kirjoitettu Vanhan testamentin pyhiin kirjoituksiin, jotka Jeesus, juutalaiset ja varhaiskirkko tunnustivat.

3. Paavali sanoi yksinkertaisesti, että tämä on Raamattuun kirjoitettu totuus. Paavali oli oikeassa.

K: Miten 1. Kor. 3:21–22 on ”luettelo Jumalan lapsen omaisuudesta”?

V: Se sisältää opettajat, joita tarvitsemme, kaiken, mitä tarvitsemme elämäämme liittyen, ja jopa kaiken, mitä tarvitsemme ”hyvään kuolemaan” Jumalan edessä. Se sisältää sen, mitä tarvitsemme juuri nyt, ja sen, mitä tarvitsemme tulevaisuudessa. Se ei kuitenkaan välttämättä sisällä kaikkea, mitä haluamme.

K: Mikä on epätavallista kreikankielisessä sanassa ”palvelija” 1. Kor. 4:1:ssä?

V: Kreikassa on neljä sanaa, jotka tarkoittavat palvelijaa:

doulos (1401) – yleinen sana, joka tarkoittaa orjaa tai palvelijaa. Se on yleisimmin käytetty sana palvelijan merkityksessä.

diakonos (1249) – josta saamme sanan ”diakoni”

huperetes / (monikko) hyperetas (5257) – johdettu sanasta ”soutaa”; se tarkoittaa kirjaimellisesti laivassa soutavaa galeeriorjaa. Se voi tarkoittaa myös taloudenhoitajaa, alaista, ministeriä, virkamiestä tai palvelijaa. Samanperäinen sana hypereteo tarkoittaa olla alainen.

pais (3816) – lapsi, joka on orja tai palvelija.

Toinen sana, oikonomous (3623), ei itse asiassa tarkoita orjaa vaan taloudenhoitajaa. 1. Korinttolaiskirjeen 4:1:ssä Paavali käytti sanaa huperetas viitatessaan itseensä ja muihin työtovereihinsa. Tämä on ainoa kohta, jossa Paavali käytti tätä sanaa.

K: 1. Kor. 4:1–3:ssa taloudenhoitajalle, toisin kuin tavalliselle palvelijalle, uskotaan tiettyjen asioiden hoitaminen ja suorittaminen. Mikä on ero kristillisessä elämässämme Kristuksen palvelijana olemisen ja Kristuksen taloudenhoitajana olemisen välillä?

V: Yleensä palvelijoiden tehtävänä on yksinkertaisesti tehdä se, mitä heille käsketään. Heitä valvotaan yleensä, joskus siksi, että he eivät tee töitä ahkerasti, ellei heitä valvota, mutta toisinaan yksinkertaisesti siksi, että heitä on aina valvottava. Taloudenhoitajat ovat kuin Joosef tai kuin ne kolme palvelijaa lahjojen vertauksessa. Heitä ei valvota kovin paljon; itse asiassa heidän odotetaan osoittavan oma-aloitteisuutta. Vaikka heidän tekemisiään ei valvota, heidän tuloksiaan tarkastellaan tarkasti. Pitivätkö he kiinni luottamuksesta, joka heille oli annettu? Ottivatko he itselleen asioita, joita heidän ei olisi pitänyt ottaa? Saavuttivatko he tai yrittivätkö he saavuttaa sen, mitä heiltä vaadittiin?

Emme ole pelkästään Kristuksen palvelijoita, vaan myös Kristuksen taloudenhoitajia. Kyse ei ole vain siitä, teimmekö tämän vai jätimmekö tekemättä tuon. Kyse ei ole vain siitä, rakastimmeko Jumalaa paljon vai vähän. Kyse on myös siitä, ilmaisimmeko Jumalan rakkautta elämässämme siinä, kuinka huolehdimm lapsista, ikääntyvistä perheenjäsenistä ja alaisista. Millainen vaikutus meillä oli puolisoomme ja työtovereihimme?

Jos uskovainen puolisosi ansaitsee suuren palkkion taivaassa, koska hänen piti sietää sinua ja seurata Kristusta sinusta huolimatta, siinä on todellinen ongelma!

K: Mitkä ovat 1. Kor. 4:3–5:n mukaan vääriä tapoja, joilla kristityt voivat tuomita toisia tai tuomita ennen määrättyä aikaa?

V: 1. Korinttolaiskirjeen 12:10:ssä hengien erottaminen on hengellinen lahja; toisten tuomitseminen ei ole. Voimme nähdä, mikä on oikein ja väärin; mikä on raamatullista, mikä on Raamatun vastaista sekä mikä on Raamatun ulkopuolista (kuten purukumin pureskelu tai algebran laskeminen). Kristityt voivat karkottaa katumattomia syntisiä seurakunnasta. Mutta muiden tuomitsematta jättäminen ja asioiden tuomitsematta jättäminen ennen määrättyä aikaa kulkevat itse asiassa käsi kädessä. Tuleeko henkilö lopulta Kristuksen luo? Tuleeko hän katumaan myöhemmin? Jumala tietää, emme me.

Yksi syy siihen, miksi emme voi tuomita näitä asioita, on se, että emme ole siinä hyviä. Emme ole sen parempia kuin jos yrittäisimme Apostolien tekojen 7. luvussa arvioida, mitä Tarsuksen Saulille tapahtuisi, tai heti Daavidin ja Goljatin taistelun jälkeen, mitä Daavid tekisi myöhemmin.

Toinen syy on se, että se on toisen henkilön halventamista. Toinen uskovainen ei ole sinun palvelijasi; hän on Jumalan palvelija. Jumala osaa tuomita ihmisiä, mutta me emme; Jumalalla on myös oikeus tuomita toisia, mutta meillä ei. Onko epäuskoinen yksi valituista, joka lopulta pelastuu, vai eikö hänen sydäntään koskaan avaudu ja onko hän yksi hylätyistä? Meillä ei ole aavistustakaan. Joten jos kutsumme epäuskoisia hylätyiksi, sanomme ylpeästi tietävämme varmuudella heidän iankaikkisen kohtalonsa ja sen, katuvatko he koskaan vai eivät.

K: Miten Paavali 1. Kor. 4:3:ssa ei tuominnut itseään?

V: Paavali ei verrannut itseään muihin, eikä hän yrittänyt arvata, millaisen palkkion hän saisi taivaassa. Paavali tarkasteli kuitenkin omaa elämäänsä varmistaakseen, ettei hän tahattomasti tai tahallaan jäänyt tavoitteestaan pyrkiessään Kristuksen kaltaiseksi.

K: 1. Kor. 4:3: miksi Paavali ei arvioinut itseään, kun hän kuitenkin sanoi 2. Kor. 13:5:ssä, että meidän tulee tutkia itseämme?

V: Kyseessä ovat eri kreikkalaiset sanat. 1. Korinttolaiskirjeen 4:3–4:ssä käytetään sanaa anakritho / anakrinun (tuomita), ja 2. Korinttolaiskirjeen 13:5:ssä käytetään kreikkalaista sanaa peirazete (Strongin konkordanssi 3985), joka käännetään paremmin sanalla tutkia.

K: 1. Kor. 4:5:ssä käytetään tässä epätavallista ilmausta: ”se, mikä on piilossa (krypta) pimeydessä”. Millaisia asioita pimeydessä on piilossa, joista on tehtävä parannus? Minkälaisen laajuuden julkisen tunnustuksen tulisi olla?

V: Mitään sellaista, mitä et haluaisi Jumalan, enkelien tai muiden uskovien näkevän, sinun ei pitäisi tehdä. Ennen kuin teet synnin, mieti, miten aiot selittää sen, kun olet taivaassa. Julkisen tunnustuksen laajuuden tulisi olla sama kuin tieto synnistä. Synnin tunnustusta ei tarvitse levittää niille, jotka eivät tienneet synnistä; mutta niiden, jotka olivat siitä tietoisia, tulisi tietää tunnustuksesta ja katumuksesta.

Jos haluat olla superkristitty, sinun ei pitäisi antaa ”krypta-yön” vaikuttaa sinuun.

K: Mitä tarkoittaa 1. Kor. 4:6:ssa, Sananl. 30:6:ssa ja 5. Moos. 4:2:ssa, että ”ei pidä mennä pidemmälle kuin mitä on kirjoitettu”?

V: Tämä on toisto Sananlaskujen kirjan 30:6 kohdassa annetusta vastauksesta.

On paitsi typerää myös syntisen vaarallista sanoa: ”Jumala sanoi näin”, kun Jumala ei ole sitä sanonut. On täysin hyväksyttävää esittää oma mielipiteesi tai tulkintasi, kunhan on selvää, ettei se ole Jumalan sana. Juutalaisilla oli tapana seistä, kun he lukivat Jumalan sanaa, ja istua, kun he selittivät sitä. Näin ihmiset pystyivät näkemään, missä Jumalan sana loppui ja ihmisen tulkinta alkoi.

Kun ihmiset räikeästi lisäävät Jumalan sanaan tai väittävät hienovaraisesti, että heidän inhimillinen tulkintansa on Jumalan totuus, ihmiset voivat ajatella, että Jumalan sana on epäonnistunut, jos inhimilliset sanat osoittautuvat vääriksi. Tämä ei tarkoita pelkästään sitä, että ”älä lisää valhetta siihen, mitä Jumala on kirjoittanut”, vaan yksinkertaisesti sitä, että ”älä lisää mitään siihen, mitä Jumala on kirjoittanut”. Vaikka kristityt ovat eri mieltä monista teorioista (ja se onkin täysin hyväksyttävää), monet kristillisyydestä poikkeavat erimielisyydet johtuvat siitä, että ihmiset väittävät jonkin asian olevan Jumalan sanaa, vaikka heidän loogista päättelyään ei itse asiassa mainita Raamatussa. Esimerkiksi:

1. Milloin ihmisten tulisi kastaa?

2. Tuleeko Kristus ennen ahdistuksen aikaa, sen aikana vai sen jälkeen?

3. Miten leipä ja viini ovat Kristuksen ruumista ja verta?

4. Kuinka paljon vapautta ihmisillä tarkalleen ottaen on?

5. Onko Jumala ajaton, ajassa vai molempia?

Koska jotkut kristityt uskovat jokaiseen mahdolliseen näkemykseen, joillakin kristityillä on varmasti oikeat näkemykset näistä asioista. Jos kristitty kuitenkin ajattelee, että Raamattu tukee hänen näkemystään tästä asiasta, hän rinnastaa ihmisen näkemyksen Jumalan sanaan. Tätä ei pidä tehdä, vaikka ihmisen näkemys olisikin oikea.

K: 1. Kor. 4:8–21:ssa Paavali vaikuttaa olevan turhautunut korinttilaisten käyttäytymiseen, heidän pikkumaisiin riitoihinsa ja ylpeyteensä. Mitä meidän tulisi tehdä, kun muut kristityt ärsyttävät meitä?

V: On viisi asiaa.

1. Muista, että joskus Jumala saattaa olla hyvin tyytymätön myös meidän käyttäytymiseemme.

2. Meidän ei tule tuomita toisen palvelijaa (Roomalaiskirje 14:4).

3. Rukoile heidän puolestaan ja pyydä itsellesi kärsivällisyyttä ja lisää rakkautta.

4. Jumala saattaa ohjata sinua puhumaan heille nuhteen, korjauksen tai rohkaisun sanoin, mutta aina rakkaudella.

5. Rakkaus voi kuulostaa lempeältä, mutta todellinen rakkaus voi olla myös tinkimättömän ankaraa ja tiukkaa.

K: Mikä on merkitys sille, että Paavali puhuu 1. Kor. 4:9:ssä kulkueesta?

V: Kulkueet olivat harvinaisia, mutta uutisarvoisia tapahtumia antiikin Rooman elämässä. Kun roomalainen kenraali voitti tärkeän sodan, hänen kunniakseen järjestettiin voitonkulkue, jota hän johti Roomassa. Kulkueessa oli mukana monia hänen vankejaan, jotka olivat kahleissa. Hienosti sanottuna Paavalin kokemukset apostolina antoivat hänelle kyvyn samaistua helposti tällaisiin vankeihin. Paavali asetti oman kokemuksensa vastakkain korinttilaisten itsetyytyväisyyden kanssa.

K: Tunnustavatko kristityt 1. Kor. 4:10:ssä uskovansa Paavaliin, joka itse kutsui itseään hölmöksi?

V: Emme usko Paavaliin, vaan uskomme Jeesukseen, joka tiesi, mitä teki, kun Hän nimitti Paavalin apostolikseen. Paavali ei tarkoittanut vain, että hänen viisautensa oli hulluutta verrattuna Jumalan viisauteen, vaan hän tajusi, että kaikkien viisaus oli hulluutta verrattuna Jumalan viisauteen. Paavali kuitenkin väitti myös 1. Korinttolaiskirjeen 2:6–7:ssä, että hänen sanomansa oli Jumalan viisautta, joka ei ollut tästä maailmasta.

K: Miksi korinttilaisten tulisi 1. Kor. 4:15:n mukaan pitää Paavalia isänään, kun Jeesus sanoi Matt. 23:9:ssä, ettei ketään saa kutsua isäksi?

V: Heidän ei pitäisi kutsua Paavalia isäksi, eivätkä he sitä tehneetkään. Paavali vain antaa esimerkin siitä, kuinka hänestä tuli heidän isänsä, kun hän esitteli heille evankeliumin. Vastaavasti Paavali kutsuu filippiläisiä osaksi kruunuaan Filippiläiskirjeen 4:1:ssä.

K: Miksi Paavali erotti miehen seurakunnasta 1. Kor. 5:1:ssä, mutta ei naista? Oliko tämä kaksinaismoraalia?

V: Jos molemmat olivat seurakunnan jäseniä, molemmat olisi pitänyt erottaa. Vaikka Raamattu ei mainitse naista, Paavali ei ehkä sanonut hänestä mitään, koska nainen ei koskaan väittänyt olevansa kristitty.

Teoksessa *The Bible Knowledge Commentary: New Testament* (s. 514) on mielenkiintoinen sivuhuomautus. Miehen intiimi suhde äitinsä tai isänsä vaimon kanssa oli paitsi Vanhan testamentin lain vastaista (3. Mooseksen kirja 18:8 ja 5. Mooseksen kirja 22:30), myös Rooman lain vastaista (Cicero, *Pro Cluentio* 6:15 ja Gaiuksen *Institutes* 1:63).

Kreikankielinen teksti viittaa siihen, ettei kyseessä ollut jatkuva teko. Emme ole varmoja, miten Korintin seurakunta suhtautui tähän syntiin. Ehkä se johtui ylpeydestä, kun he suvaitsevat sitä, mitä he virheellisesti pitivät ”vapaudenaan Kristuksessa”, kuten Believer’s Bible Commentary -teoksen sivulla 1759 esitetään. Tai ehkä he halusivat sivuuttaa tällaiset esiin tulleet ongelmat. Tai ehkä he eivät suvainneet sitä joidenkin kohdalla, mutta toisten, eli niiden, jotka antoivat tai palvelivat paljon, kohdalla he sallivat heidän olla poikkeustapaus. Emme tiedä, mutta mikä tahansa edellä mainituista oli seurakunnan puolelta synti. Seurakunnan tulisi olla surussa ja ryhtyä toimenpiteisiin karkottaakseen jäsenen, joka ei katunut tätä syntiä. 1. Korinttolaiskirjeen 5:9–12 sanoo, että meidän ei tule tuomita seurakunnan ulkopuolisia, vaan karkottaa ne, jotka seurakunnan sisällä tekevät niin.

K: Mitä 1. Kor. 5:5:ssä tarkoittaa ”luovuttakaa tämä mies Saatanalle lihan tuhoamiseksi”?

V: Kun joko kristitty tai ei-kristitty tietää, mikä on oikein, mutta kieltäytyy noudattamasta sitä, tämä rukous on ”viimeinen keino”, jolla Jumala luovuttaa kyseisen henkilön Saatanan aiheuttamien fyysisten koettelemusten kohteeksi kurinpitotarkoituksessa.

Voidaan huomata, että huolimatta Saatanan avoimesta kapinasta Jumalaa vastaan, Jumala päättää silti käyttää Saatanaa kurinpidon ja rangaistuksen välineenä. Kuten eräs kristitty totesi, Saatana on Korkeimman Jumalan vastahakoinen palvelija.

K: Mikä oli 1. Kor. 5:7:n tarkoituksena, kun syntiä verrattiin hapatukseen?

V: Vanhan testamentin aikoina heitä käskettiin kerran vuodessa poistamaan kaikki hapatus kotistaan. Heidän tuli puhdistaa leivänvalmistusvälineet. He etsivät lamppua käyttäen mahdollisia muita hapatusjäämiä. Lopuksi he rukoilivat: ”Oi Jumala, olen heittänyt kaiken hapatuksen pois kodistani, ja jos siellä on jotain hapatusta, josta en ole tietoinen, heitän senkin pois koko sydämestäni.” Tämä kuvaa sitä perusteellisuutta ja vakavuutta, jolla meidän tulee pyrkiä puhdistamaan elämämme synnistä. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1760.

K: Onko 1. Kor. 5:9 todiste aiemmasta kirjeestä korinttilaisille?

V: Konservatiivisilla kristillisillä tutkijoilla on kolme näkemystä.

1. Kadonnut kirje: Tämä viittaa aikaisempaan kirjeeseen, jota Jumala ei katsonut tarpeelliseksi säilyttää Raamatussa. Kaikkea, mitä Paavali kirjoitti, ei tarvinnut olla Raamattua.

2. Säilytetty 2. Korinttolaiskirjeessä: Tämä viittaa aikaisempaan kirjeeseen, joka on säilynyt katkelmana 2. Korinttolaiskirjeessä, mahdollisesti 2. Korinttolaiskirjeen luvuissa 1–9.

3. Aikaisempaa kirjettä ei kirjoitettu. Paavali käytti kreikassa aoristia, joka voi viitata siihen, mitä Paavali parhaillaan kirjoittaa. Esimerkki siitä, kuinka Paavali käyttää aoristia juuri tällä tavalla, löytyy 1. Korinttolaiskirjeen 9:15:stä. Tämän näkemyksen puolesta puhuu se, että varhaiskirkossa ei mainita lainkaan mitään aikaisempaa kirjettä.

K: Miten seurakunnan kurinpito tulisi toteuttaa 1. Kor. 5:9–13:n mukaan?

V: Seurakunnan kurinpito on toisinaan välttämätöntä rakkauden tiukan ilmaisuna, ja se toteutetaan seurakunnan, maailman ja syntiä tehneen henkilön edun vuoksi. Kuten teoksessa Believer’s Bible Commentary (s. 1760–1761) todetaan, kirkosta erottaminen ei ole päämäärä sinänsä, vaan väline. Sillä on kolminkertainen tarkoitus. Sen tarkoituksena on herättää syntiä tehnyt uskovainen ymmärtämään, ettei tällaista suvaita. Sen tarkoituksena on suojella muita seurakunnan jäseniä siltä, että he saattaisivat seurata hänen huonoa esimerkkiään. Sen tarkoituksena on osoittaa maailmalle, että emme ole tällaisia. Mutta kurinpidon kohteeksi joutuneet voivat palata seurakunnan jäseniksi, kun he ovat osoittaneet katumusta.

Jos tietyistä synneistä ei osoiteta katumusta, jäsen tulisi erottaa seurakunnasta. Esimerkkejä ovat murha, seksuaalinen moraalittomuus, varkaus, epäjumalanpalvonta ja muut vastaavat teot. Asia on kuitenkin vielä vakavampi vanhimman tai diakonin kohdalla. Heidän on tarkoitus tuntea totuus ja kyetä opettamaan, mutta heidän on myös tarkoitus olla esimerkkejä. Jos he eivät ole hyviä esimerkkejä, heidät tulisi poistaa johtotehtävistä ja korvata jollakin, joka on ollut hyvä esimerkki.

K: Pitäisikö kristittyjen 1. Kor. 6:1–8:n mukaan haastaa toisiaan oikeuteen?

V: Ei. Kristityt voivat ja heidän tulisi alistua muiden kristittyjen suorittamaan sitovaan sovitteluun, mutta tottelevaiset kristityt eivät haasta toisiaan maallisissa tuomioistuimissa. Jos joku ihmettelee, kuinka toinen osapuoli voi silti olla aito kristitty ja käyttäytyä tuolla tavalla, se ei ole mikään syy haastaa häntä oikeuteen. Jos toinen osapuoli väittää olevansa kristitty, mutta on eri mieltä toissijaisista opinkohdista, kuten kasteen muodosta, pelastuksen menettämisestä jne., sekään ei ole syy haastaa häntä oikeuteen. Jos toinen osapuoli kuitenkin väittää olevansa kristitty, mutta ei tunnusta keskeisiä asioita, kuten Kristuksen sovitustyötä, Kristuksen jumaluutta, ristiinnaulitsemista tai ruumiillista ylösnousemusta (ks. 1. Korinttolaiskirje 15), hän ei ole aito kristitty, ja häntä vastaan on sallittua nostaa kanne, vaikka onkin edelleen parempi päästä sovintoon tuomioistuimen ulkopuolella, jos mahdollista.

Koko Psalmi 133 kertoo, kuinka hyvää ja miellyttävää on, kun kristityt elävät yhdessä ykseydessä. Kun aitojen kristittyjen välillä syntyy erimielisyyttä, molempien tulisi pyrkiä ratkaisemaan se, jotta yhteyden ilo toisiinsa palautuisi.

K: Miten 1. Kor. 6:2–3:n mukaan pyhät (kaikki uskovat) tuomitsevat kaiken, kun Jumala on tuomari?

V: Jumala tuomitsee kaikki ihmiset. Jumala kuitenkin delegoi osan asioiden ja enkelien tuomitsemisesta taivaassa oleville kristityille.

K: 1. Kor. 6:9–10:n mukaan nämä ihmiset eivät pääse taivaaseen, joten miten kukaan voi päästä taivaaseen?

V: Tehdään ensin kysymyksestä vaikeampi, ja vastaamme siihen sitten. Paavali ei koskaan sanonut, että tämä luettelo olisi tyhjentävä; toisin sanoen, vaikka nämä asiat voivat estää jonkun pääsyn taivaaseen, joku voisi noudattaa kaikkia näitä asioita, mutta rikkoa muita asioita, eikä silti pääse taivaaseen.

Vastaus tähän kysymykseen löytyy 1. Korinttolaiskirjeen 6:11:stä. Siinä myönnetään suoraan, että jotkut heistä tekivät näitä asioita ennen kääntymistään Kristuksen puoleen, mutta että Jeesus puhdisti, pyhitti ja vanhurskautti heidät. Jeesuksen tehtävänä on tehdä mahdottomasta mahdollista, ottaa ihmiset, jotka eivät koskaan pääse taivaaseen omin voimin (eli kaikki), ja viedä heidät taivaaseen Yhdessä Hänen kanssaan.

K: Oliko Paavalin näkemys homoseksuaalisuudesta 1. Korinttolaiskirjeen 6:9:ssä vain hänen oma mielipiteensä?

V: Ei. Tämä oli apostoli Paavalin opetus, ja Paavalin sanat olivat Jumalalta peräisin olevia ja sitovia, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 14:37 ja Galatalaiskirjeen 1:12 osoittavat.

K: Opettaako 1. Kor. 6:9 kaikkia homoseksuaalisuuden muotoja vastaan vai vain ”homoseksuaalisia rikoksentekijöitä” vastaan?

V: Määritelmässä tai Paavalin käyttämässä kreikkalaisessa sanassa ei ole epäselvyyttä. Jotkut kyseenalaistavat kuitenkin jakeen soveltamisalan.

Määritelmä: Kreikkalaisille, etenkin spartalaisille, homoseksuaalisuus oli yleinen käytäntö. Jotkut jopa kasvattivat lapsia yksinomaan tarkoituksenaan tehdä heistä mies- ja naisprostituoituja. Kreikkalaiset tekivät eron 1) miesten, jotka harjoittivat seksiä poikien kanssa, ja 2) poikien, joita miehet käyttivät hyväkseen, välillä. Kreikkalainen sana arsenokoitai tarkoittaa miehiä.

Soveltamisala: Jotkut väittävät, että koska Paavali käytti juuri tätä kreikkalaista sanaa, hän jotenkin mitätöi sen, mitä 3. Mooseksen kirjan 18:22 ja 20:13 sekä Roomalaiskirjeen 1:26–27 sanovat homoseksuaalisuudesta yleisesti. Totuus on kuitenkin se, että Paavali käyttää tiettyä sanaa muistuttaakseen lukijoitaan koko käytännön tuomitsemisesta.

Varhaiskirkossa ei ollut mitään viitteitä siitä, että kielto ei koskenut kaikkea homoseksuaalisuutta. Katso Aleksandrian Klemens, ”Opettaja” 3:12 sekä keskustelu Roomalaiskirjeen 1:26–27 ja 3. Mooseksen kirjan 18:22; 20:13 kohdista.

K: Miten Jumala voi 1. Korinttolaiskirjeen 6:13 mukaan herättää ruumiimme kuolleista, jos Hän aikoo tuhota ne?

V: Tuhoaminen ei tarkoita, että ruumiita ei voitaisi ikuisesti herättää kuolleista. Jumala herättää meidät kuolleista ja antaa meille fyysiset ruumiit, jopa niille kristityille, jotka on tapettu ja joita pedot ovat syöneet.

K: Pitäisikö kristillisen pastorin 2. Korinttolaiskirjeen 6:14 mukaan toimittaa avioliiton vihkiminen kristityn ja ei-kristityn välillä?

V: Kristitty, joka menee naimisiin, rikkoo Jumalan tahtoa, joten pastorin ei pitäisi tehdä sitä. Oletan kuitenkin, että kahden ei-kristityn vihkiminen on sallittua.

R.C. Sproul sanoo kristityn ja ei-kristityn avioliitosta: ”Yleensä en tee sitä. En tee sitä, koska olen vakuuttunut siitä, että Jumala ei salli minun tehdä sitä.” Yleisesti ottaen pastoreiden, kuten meidän muidenkin, tulisi olla varovaisia antamasta hyväksyntäänsä synnille.

K: Miten meidän on muututtava 1. Kor. 6:20:n valossa, kun ymmärrämme, että meidät on ”ostettu kalliilla hinnalla”?

V: Elämämme ei enää kuulu meille. Yalen yliopistosta kotoisin ollut William Borden oli Borden-perheen miljonääripoika; perhe myi Borden-maitoa. Hän kirjoitti, että uskovina ”jos otamme elämämme ja teemme sillä mitä haluamme, otamme jotain, mikä ei kuulu meille, ja siksi olemme varkaita!” (lainaus teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1993).

K: Pitäisikö 1. Kor. 7:2:n mukaan kaikkien olla naimisissa?

V: Avioliitto on yleisesti ottaen ihmiskunnan normaali tila. Siitä huolimatta Paavali, kun hän kirjoitti tämän jakeen, ja muut eivät olleet naimisissa, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 7:7–8, 25–29 osoittaa.

K: Onko 1. Kor. 7:3–5:n mukaan sallittua pidättäytyä seksuaalisesta kanssakäymisestä puolison kanssa tietyn ajan?

V: Tässä tapauksessa henkilö oli mennyt naimisiin odottaen seksuaalista läheisyyttä, ja puoliso päätti yksipuolisesti muuttaa sitä, mistä he olivat molemmat sopineet. Kreikankielisen tekstin merkitys on, että henkilö ei saisi kieltäytyä seksuaalisesta kanssakäymisestä puolisonsa kanssa, ellei siitä ole sovittu yhteisesti lyhyen ajan rukoilemista varten. Tämä pätee riippumatta siitä, onko puoliso uskovainen vai ei. Siksi seksin tai sen puuttumisen käyttäminen palkkiona (tai rangaistuksena) on Raamatun vastaista.

Sozomenin teoksessa ”Kirkkohistoria” (370/380–425 jKr.) 3. kirjan 14. luvun sivulla 293 kerrotaan luopuneista munkkeista, jotka tuomitsivat avioliiton, sekä ihmisistä, jotka eivät syöneet eläinperäistä ruokaa. Monet naiset joutuivat heidän harhaanjohtamiensa vaikutuksen alaisiksi ja jättivät aviomiehensä, mutta kykenemättöminä pysymään selibaatissa he sortuivat aviorikokseen. Jotkut naiset pukeutuivat miesten vaatteisiin.

K: Onko 1. Kor. 7:10–16 ristiriidassa Matt. 5:32:n ja 19:8–9:n kanssa avioeron suhteen?

V: Ei. Matteuksen evankeliumin 5:32 ja 19:8–9 käsittelevät avioeron aloittamista riippumatta siitä, onko kyseessä kristitty vai ei. 1. Korinttolaiskirjeen 7:10–16 mukaan voimme sallia epäuskoisen puolison aloittaa avioeron, jos se on hänen todellinen toiveensa.

K: Sallitaanko 1. Kor. 7:10–16:ssa avioero puolison hylkäämisen vuoksi?

V: Tietenkin avioero on melko pysyvä ero, mutta kreikankielisissä sanoissa ei itse asiassa tarkoiteta avioeroa, vaan ”eroa” tai ”poistumista”, joten tämä kattaisi sekä avioeron että hylkäämisen. Lyhytaikainen tai kokeiluluonteinen ero ei kuitenkaan olisi pysyvää poistumista, eikä se sisälly tähän. Katso Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 398–401, jossa käsitellään laajemmin näitä kysymyksiä.

K: Olisiko Paavali voinut kirjoittaa 1. Kor. 7:10–16 ja 1. Kor. 7:25–29:ssä henkilökohtaisia mielipiteitä, jotka eivät olleet Raamatun sanoja? Mistä varhaiskirkko (ja me) olisi voinut tietää, ettei niitä pidä hyväksyä?

V: Totta kai. He kävivät monia keskusteluja, joita ei ole kirjattu Raamattuun. Lisäksi Paavali kirjoitti todennäköisesti aiemmin yksityisen kirjeen korinttilaisille ennen 1. Korinttolaiskirjeen kirjoittamista, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 5:9 osoittaa.

Myös Tertullianus (kirjoitti vuosina 198–220 jKr.) mainitsee, että Paavalin opetus tässä kohdassa oli Raamattua, mutta hän teki eron sen välillä, mikä perustui Paavalin omaan auktoriteettiin, ja sen välillä, mikä oli Jeesuksen sanojen toistamista. Teoksessa Exhortation to Chastity, luku 3, s. 52

Jotkut yrittävät väittää, että kyseessä on vain Paavalin henkilökohtainen mielipide, kun taas konservatiiviset kristityt pitävät sitä edelleen auktoriteettisena opetuksena. Kaikkien pitäisi pystyä olemaan yhtä mieltä viidestä asiasta:

1. 1. Korinttolaiskirjeen 7:8–13 ja 7:17 ympäröivissä jakeissa ei ole opetusta, jota emme voisi poimia muualta Raamatusta.

2. 1. Korinttolaiskirjeen 7:14–16 on uusi opetus, jota ei löydy mistään muualta Uudesta testamentista, ja 1. Korinttolaiskirjeen 7:12–13 on sen esittely.

3. Paavali sanoo, ettei Herra sanonut tätä suoraan.

4. Paavali sanoi 1. Korinttolaiskirjeen 2:13 ja 14:37:ssä, että hänen kirjoittamansa olivat Jumalan sanoja. Pietari sanoi 2. Pietarin kirjeen 3:15–16:ssa, että Paavalin sanat olivat pyhiä kirjoituksia.

5. Paavali ei koskaan sanonut, ettei tällä olisi samaa apostolista auktoriteettia kuin hänen muilla opetuksillaan.

K: Voivatko kristityt 1. Kor. 7:12–13:n perusteella erota epäuskoisista puolisoistaan?

V: Kristittyjen ei tulisi aloittaa avioeroa, paitsi uskottomuuden vuoksi (Matteuksen evankeliumi 5:32) tai äärimmäisissä tapauksissa, joissa on kyse puolison tai lasten hengestä.

Jos kuitenkin epäuskoinen puoliso aloittaa avioeron, kristityt voivat antaa hänen lähteä, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 7:15 sanoo: ”Jumala on kutsunut teidät elämään rauhassa” tässä tilanteessa. Monet pitävät hylkäämistä yhtä lailla avioeron aloittamisena. Teoksessa 1001 Bible Questions Answered, s. 247, selitetään myös 1. Korinttolaiskirjeen 7:14, 15 ja 39.

K: Jos 1. Kor. 7:12–16:n mukaan epäuskoinen puoliso eroaa kristitystä, voiko kristitty mennä uudelleen naimisiin?

V: 1. Korinttolaiskirjeen 7:15 mukaan kristitty ei ole tällaisissa tapauksissa ”sidottu”. Tämä viittaa siihen, että kristitty voi mennä uudelleen naimisiin, jos hän ei ollut se, joka aloitti avioeron.

Teoksissa ”New International Bible Commentary” (s. 1362) ja ”The Bible Knowledge Commentary: New Testament” (s. 518) todetaan, että kreikankielinen teksti tukee tätä tulkintaa.

K: Todistaako 1. Kor. 7:14 vauvakasteen tai ainakin tukee sitä?

V: Ei. Jos lasten ”pyhyys” tukisi heidän kastamistaan, niin myös puolison pyhittäminen tukisi epäuskoisten puolisoiden kastamista.

Tämä jae tarkoittaa, että Jumala siunaa edelleen uskovien lapsia, vaikka toinen puolisoista ei olisikaan uskovainen. Jos lapsi, jolla on yksi kristitty vanhempi, ei olisi kastettu vauvana ei-kristityn vanhemman toiveesta, tämä jae olisi silti totta ja koskisi kyseistä lasta.

Ruotsissa, joka oli virallisesti luterilainen valtio vuoteen 2000 asti, ei järjestetä julkisia vauvakasteita. Vauvakaste menee täysin ohi siitä, että ihminen itse päättää kastaa itsensä.

Mutta uskovan vanhemman kasvattamat lapset kuulevat (tai ainakin heidän pitäisi kuulla) evankeliumin, saavat opetusta Raamatusta ja oppivat rukoilemaan Jumalaa sekä auttamaan muita.

Katso myös keskustelu Kolossalaiskirjeen 2:11–12 ja 1. Korinttolaiskirjeen 1:16 kohdista saadaksesi lisätietoja.

K: Koska 1. Korinttolaiskirjeen 7:14 mukaan uskovan vanhemman lapset ovat pyhitettyjä, ovatko lapset silti syntisiä?

V: Kyllä, koska pyhitetty ei tarkoita synnitöntä. Kaikki, paitsi Aadam, Eeva ja Jeesus, syntyivät synnillisellä luonteella. 1. Korinttolaiskirjeen 7:14 sanoo yksinkertaisesti, että Jumala valvoo erityisesti uskovan vanhemman lapsia. Katso täydentävää vastausta teoksesta ”Raamatun vaikeudet ja näennäiset ristiriidat”, s. 244–255.

K: Kun 1. Kor. 7:18–19:ssä sanotaan, että ympärileikkaus ei merkitse mitään, ja Gal. 5:2–3:ssa sanotaan, ettei meidän pitäisi ympärileikata itseämme, miksi Paavali sitten ympärileikkasi Timoteuksen Apostolien teoissa 16:3?

V: Paavali ympärileikkasi Timoteuksen, koska alueen juutalaiset tiesivät, että Timoteuksen isä oli kreikkalainen. Katso lisätietoja Apostolien tekojen 16:3 kohdassa olevasta keskustelusta.

K: Onko Paavali 1. Kor. 7:21–23:ssa ristiriidassa sen kanssa, mitä hän sanoi orjuudesta Ef. 6:5–8:ssa?

V: Ei. Tässä on tiivistelmä Paavalin opetuksesta.

a) Vältä joutumasta orjaksi.

b) Jos olet orja ja voit hankkia (ostaa) vapautesi, tee niin. (1. Korinttolaiskirje 7:21, 23)

c) Siihen asti opi tyytymään nykyiseen tilanteeseesi.

Koska köyhän vapaan miehen oli vaikea ansaita rehellisesti elantonsa suurkaupungeissa ja koska kaksi kolmasosaa korinttilaisista oli orjia, 1. Korinttolaiskirjeen 7:21–23 on viisasta ja käytännöllistä.

Vanhassa testamentissa ihmisiä ei saanut siepata ja myydä orjiksi (2. Mooseksen kirja 21:16); orjia ei saanut kohdella kaltoin (2. Mooseksen kirja 21:26–27), eikä karanneita orjia saanut palauttaa isännilleen (5. Mooseksen kirja 23:15–16).

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että myöhempi juutalainen kirjailija Maimonides sanoi, ettei kukaan orja voinut olla profeetta. Mutta kirkossa, jossa orjan ja vapaan välillä ei tehdä eroa, kuka tahansa saattoi olla profeetta. Katso lisätietoja tästä teoksesta The Expositor’s Greek Testament, osa 2, s. 80.

Katso myös keskustelu Titukselle 2:9:stä, Filemonin kirjeen 10–15:stä, teoksesta *Tony Evans Bible Commentary*, s. 1232, sekä teoksesta *Hard Sayings of the Bible*, s. 591–593 ja s. 642–644, jos haluat lisätietoja.

K: Viittaako 1. Kor. 7:25–26 neitsyihin vai miehiin?

V: Se viittaa sekä miehiin että naisiin. Samaa termiä ”neitsyitä” käytetään miehistä Ilmestyskirjan 14:4:ssä. Raamatussa annetaan usein esimerkkejä miehistä asioissa, jotka koskevat molempia sukupuolia.

K: Olisiko kristittyjen pitänyt 2 000 vuotta sitten välttää avioliittoa 1. Kor. 7:29:n perusteella, koska aika on lyhyt?

V: Jälkikäteen katsottuna annettu neuvo oli viisas, sillä kova vaino alkoi kymmenen vuoden kuluessa. Paavali ei kertonut meille kaikkia yksityiskohtia siitä, miksi aika oli lyhyt, vaan mainitsi 1. Korinttolaiskirjeen 7:26,31:ssä vain ”nykyisen kriisin” ja suuret muutokset.

Aivan kuten maallinen vanhempi, Jumala sanoo meille toisinaan asioita antamatta kaikkia syitä tai taustatietoja. Jos olemme viisaita, tottelemme Jumalaa siitä huolimatta.

Tertullianus, joka kirjoitti vuosina 198–220 jKr. teoksessaan *De Corona*, luku 13, s. 101, mainitsee, että ”apostoli [Paavali] kehottaa ihmisiä menemään naimisiin Herran nimessä”.

K: Viittasiko 1. Kor. 7:29–31:n lause ”tämä maailma nykyisessä muodossaan on katoamassa” tuon ajan vainoihin vai Kristuksen paluuseen?

V: Ennen kuin vastaamme kysymykseen, tarkastellaanpa hieman, mitä tässä kohdassa sanotaan. Paavali antaa sekä neuvoja että käskyjä ja sanoo tekevänsä niin ennusteen ja havainnon perusteella. Hän neuvoo (ei käske) ihmisiä olemaan menemättä naimisiin. Hän kehottaa uskovia olemaan itkemättä, iloitsematta tai huolehtimatta omaisuudestaan (eli hyväksymään stoalaisesti sen, mitä on tulossa). Hän esittää kaksi syytä (7:28b): ennusteen siitä, että aika on lyhyt ja että se aiheuttaisi lihallisia vaikeuksia, sekä havainnon (7:31b): ”Sillä tämä maailma nykyisessä muodossaan on [parhaillaan] katoamassa.” Mitä tulee nykyisessä muodossaan (kreikaksi schema) katoavaan maailmaan, teoksessa Believer’s Bible Commentary, s. 1770, todetaan, että viimeinen lause on itse asiassa lainattu kreikkalaisesta teatterista, jossa se tarkoitti kohtauksen vaihtumista.

Vastauksen osalta kristilliset tutkijat ovat eri mieltä, koska se sopii molempiin.

(todennäköinen vastaus) Vaino: Paikallisten voimakkaiden vainojen lisäksi kymmenen vuoden kuluessa siitä, kun Paavali kirjoitti tämän, tapahtui voimakasta yleistä vainoa. Siksi kristityille tulisi hyvin vaikeita aikoja, ja naimisissa oleville se olisi vielä vaikeampaa. Älkää antako itkun vallata teitä, sillä vainoa tulee olemaan paljon. Älkää antako ilon tai omaisuutenne vaalimisen viedä teitä mukanaan, sillä asiat ovat hyvin katoavaisia. Paavali ei sanonut tässä mitään siitä, milloin maailma nykyisessä muodossaan katoaa kokonaan. Sen sijaan Paavali sanoi, että maailma nykyisessä muodossaan on katoamassa. Kristinusko tuli Rooman valtakunnassa lailliseksi ja suosiossa olevaksi uskonnoksi vasta vuonna 325 jKr., mutta prosessi oli vaikea ja tuskallinen Kristuksen seuraajille. Teoksissa *New International Bible Commentary*, s. 1363, ja *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 10, s. 235, esitetään näkemys, että Paavali puhuu oman aikansa vainoista.

(epätodennäköinen) Herran paluu: Tämän näkemyksen mukaan Paavali viittaa Kristuksen paluuseen. Jälleen kerran Paavali ei ennustanut, milloin maailma nykyisessä muodossaan katoaa, vaan ainoastaan, että se on parhaillaan katoamassa. Toisin sanoen Paavali ei sano, milloin herätyskello soi, vaan pikemminkin, että kello tikittää eteenpäin. Koska kello kuitenkin tikittää, Paavali neuvoo heitä omistautumaan koko sydämestään Herralle ja Hänen työlleen sekä välttämään takertumista maallisiin asioihin, aiheuttivatpa ne sitten surua, iloa tai omaisuuden hankkimista. Hän neuvoo pidättäytymään avioliitosta, jotta ihmiset voisivat omistautua enemmän Herran työlle, sillä emme koskaan tiedä, milloin Kristus palaa. Teokset *Bible Knowledge Commentary: New Testament* (s. 519) ja *Believer’s Bible Commentary* (s. 1770) kannattavat näkemystä, että kyseessä on Herran paluu. *NIV Study Bible* (s. 1743) toteaa, että jotkut ajattelevat näin, mutta se ei itse tue tätä näkemystä.

Todennäköisin on ensimmäinen näkemys, koska tämä neuvo, jonka Paavali antaa tässä jakeessa – mukaan lukien se, että tulisi olla kuin ne, jotka eivät itke eivätkä iloitse – koskisi sekä tuota aikaa että muita vainon aikoja. Toinen näkemys merkitsisi, että Paavalin neuvo koskisi tuota aikaa ja kaikkia tulevia aikoja aina Kristuksen paluuseen asti.

K: Mitä 1. Kor. 7:30–31 tarkoittaa?

V: Nämä jakeet sisältävät erittäin hyvää neuvoa sekä Paavalin ajalle että joka kerta, kun kristityt ovat joutumassa vakavan vainon kohteeksi. Silloinkin, kun kristittyjä ei vainota, on viisasta ”pitää kiinni löyhästi” kaikista maallisista asioista, olipa kyse sitten avioliiton ilosta tai muusta onnesta, omaisuudesta tai jopa surusta. Koskaan ei voi tietää, milloin ne voidaan viedä pois tai kuinka paljon aikaa sinulla on jäljellä. Tiedät kuitenkin, että siinä lyhyessä ajassa, jonka olemme täällä, Jumala haluaa meidän loistavan Hänen puolestaan ja tekevän Hänen tahtonsa.

Emme voi elää niin kuin nuori poika Calvin sanoi ”Calvin ja Hobbes” -sarjakuvassa: ”Jumala pani minut tänne maan päälle suorittamaan tiettyjä asioita, ja tämän vauhdin mukaan elän ikuisesti!”

K: Miten 1. Kor. 7:31:ssä ”tämä maailma nykyisessä muodossaan … on katoamassa”?

V: Jeesuksen tulo ja kristinuskon leviäminen olivat tuon ajan merkittävimmät historialliset tapahtumat. Ennen kuin kristinusko tuli sekä lailliseksi että suosiossa olevaksi uskonnoksi Rooman valtakunnassa keisari Konstantinuksen hallinnon aikana vuonna 324 jKr., kristityt joutuivat kuitenkin kokemaan kymmenen vainon aiheuttaman suuren ahdistuksen.

K: Kuka on 1. Kor. 7:36:ssa mainittu mies: isä vai sulhanen ja tuleva aviomies?

V: Se on kihlattu. Ei ole isä, joka naittaa tyttärensä, vaan kihlattu, joka on huolissaan sopimattomasta käytöksestä.

Toisen näkemyksen mukaan sana ”neitsyt” ei viittaa henkilöön vaan henkilön neitsyys. Näin ollen mies on huolissaan omasta neitsyydestään ja siitä, että nuoruuden kukka on jo ohitettu. The Believer’s Bible Commentary -teoksessa (s. 1771) esitetään tämä näkemys.

K: Mitä yhteistä on 1. Kor. 7:23:ssa ja 6:20:ssa sekä 1. Kor. 6:ssa ja 7:ssa?

V: Molemmat jakeet korostavat, että meidän tulee elää ikään kuin olisimme ”ostettu kalliilla hinnalla”: Jeesuksen verellä. 1. Korinttolaiskirjeen 6:20 sanoo, että koska meidät on ostettu kalliilla hinnalla, meidän tulee kunnioittaa Jumalaa ruumiillamme. 1. Korinttolaiskirjeen 7:23 sanoo, että koska meidät on ostettu kalliilla hinnalla, meidän ei tule tulla ihmisten orjiksi.

K: Jos 1. Kor. 8:4:n mukaan ”epäjumala ei ole mitään”, miksi epäjumalanpalvonta tuomitaan niin voimakkaasti 1. Kor. 10:20:ssa, 2. Moos. 20:4:ssä, 3. Moos. 19:4:ssä sekä 26:1 ja 30:ssa?

V: Tässä on apua vertauskuvasta. Kuvitteellinen laskuvarjo ei ole mitään, mutta luottaminen olemattomaan laskuvarjoon on hengenvaarallista. Samalla tavalla epäjumala ei ole mitään, mutta epäjumalaan luottaminen on hengenvaarallista. Jumala korostaa monissa kohdissa, ettei voi luottaa sekä Häneen että epäjumalaan.

K: Onko 1. Kor. 8:4, 7–13:n mukaan sallittua syödä epäjumalille uhrattua lihaa, vai pitäisikö meidän pidättäytyä siitä, kuten Apostolien teot 15:28–29 sanoo?

V: Roomalaiskirjeen 14. luku osoittaa, että se voi olla väärin tai sallittua tilanteesta riippuen.

a) On väärin osallistua juhlaan, jossa palvotaan epäjumalaa. On väärin syödä sieltä peräisin olevaa lihaa, jos pidät sitä jollain tavalla epäjumalan palvontana. Roomalaiskirjeen 14:23 sanoo, että kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä.

b) Lihan syöminen on sallittua (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta), jos ymmärrät, että kaikki ruoka on peräisin Jumalalta, ei epäjumalilta, etkä palvo mitään epäjumalia.

b2) Poikkeuksena on tilanne, jossa heikompi kristitty tai ei-kristitty katsoisi syömisesi vaarantavan uskoasi. Emme saa aiheuttaa toisille kompastuskiveä (Roomalaiskirje 14:10, 13), ja meidän tulisi välttää antamasta pahan vaikutelmaa (1. Tessalonikalaiskirje 5:22 ja 2. Korinttolaiskirje 8:21).

K: Opetetaanko 1. Kor. 8:5:ssä ja Joh. 10:35:ssä, että jumalia on monta?

V: Ei. 1. Korinttolaiskirjeen 8:5 viittaa kaikkiin epäjumaliin, joihin ei-kristityt uskoivat. Jumalia on monia, mutta on vain yksi, jota oikeutetusti kutsutaan Jumalaksi. Meidän tulisi palvoa ”ainoa Jumalaa” (1. Timoteuksen kirje 1:17). Katso myös keskustelu Johanneksen evankeliumin 10:35 kohdasta. Tertullianus (198–220 jKr.) teoksessaan *Against Hermogenes*, luku 4, *Ante-Nicene Fathers*, osa 3, s. 479, oli yksi ensimmäisistä, joka käsitteli 1. Korinttolaiskirjeen 8:5 kohtaa. Hän sanoi, että monet jumalat ovat jumalia vain nimeltään, kun taas todellisia jumalia on vain yksi. Origenes (225–253/254 jKr.) vastasi tähän vastalauseeseen myös teoksessaan *Origenes: Vastalause Celsukselle*, kirja 8, luku 4, s. 641.

Syöisitkö epäjumalan temppelissä, vastoin saman luvun 10. jaetta? Epäjumalia on todellakin monia, mutta opettaisitko, että nämä jumalat ovat todellisia, vastoin 4. jaetta? Jos et, et voi käyttää 5. jaetta puhuaksesi useista todellisista jumalista. 6. jae sanoo, että me eroamme muista siinä, että uskomme vain yhteen Jumalaan.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että ensimmäinen henkilö, joka käsitteli tätä kysymystä ja antoi olennaisesti saman vastauksen, oli Lyonin piispa Irenaeus teoksessaan ”Irenaeus Against Heresies”, kirja 3, luku 6.5, s. 420.

Eräs mormoni kertoi kerran kristitylle kämppikseni Gregille, että jumalia on monia, mutta tämän maailman jumalaa on vain yksi, ja että hän palvoi tämän maailman jumalaa. Tämän maailman jumala on kuitenkin 2. Korinttolaiskirjeen 4:4 ja 1. Johanneksen kirjeen 5:19 mukaan Saatana. Lyonin Irenaeus (eli 120–202 jKr., kirjoitti 182–188 jKr.) toteaa myös teoksensa ”Fragment 46”, s. 575, että tämän maailman jumala on Saatana.

K: Opettaako 1. Kor. 8:6, että Jeesus ei ole Kaikkivaltias Jumala, kuten Jehovan todistajat väittävät?

V: Ei. Tässä jakeessa sana ”Jumala” viittaa Isään, mutta Jehovan todistajien olisi sivuutettava kaikki muut jakeet, joissa sanotaan, että Jeesus on Jumala, kuten Johanneksen evankeliumin 20:28–29 ja 8:58. Heidän pitäisi kieltää, että sanalla ”Jumala” on ainakin kaksi merkitystä, mikä olisi ristiriidassa Heprealaiskirjeen 1:8 ja 1:9 kanssa. Heidän pitäisi kieltäytyä kunnioittamasta Poikaa samalla tavalla kuin he kunnioittavat Isää, mikä olisi ristiriidassa Johanneksen evankeliumin 5:23 kanssa.

Jehovan todistajat yrittävät tehdä eron ”Kaikkivaltiaan Jumalan” (Isän) ja ”Mahtavan Jumalan” välillä, jonka he sanovat olevan Poika. Vaikka kolminaisuudessa on ero näiden kolmen välillä, koska Jumala on Kaikkivaltias, on joko kyse erillisistä jumalista, kuten Jehovan todistajat antavat ymmärtää, tai on olemassa vain yksi Jumala, ja Jumala on Kaikkivaltias.

K: Mitä kristittyjen tulisi tehdä 1. Kor. 8:6–13:n valossa muslimien ramadanin päättäjäisjuhlien, Intian Divali-juhlan ja muiden juhlapäivien suhteen?

V: Yleisesti ottaen älä osallistu mihinkään uskonnolliseen palvontaan. Mutta jos sinut kutsutaan syömään, se voi olla hyväksyttävää tai ei. Jos uusi uskovainen kompastuu uskossaan, älä syö. Jos joku saattaisi ajatella, että teet kompromisseja kristillisissä periaatteissasi, älä syö. Muussa tapauksessa on täysin hyväksyttävää ottaa vastaan heidän vieraanvaraisuutensa ja syödä. Tietenkin voit kutsua heidät myös omiin juhliimme.

Erään lähteen mukaan intialainen Divali-juhla, valojen juhla, on niin vanha, ettei kukaan tiedä sen alkuperää, eikä se ole varsinaisesti uskonnollinen. Toisen lähteen mukaan syyt, joita Divalille annetaan eri paikoissa, ovat täysin erilaisia. Kolmannen lähteen mukaan juhla on uskonnollinen: sillä juhlitaan sitä, kun maan päälle inkarnoitunut jumala Rama sai luvan palata kotiin maanpaon jälkeen. Asia muuttuu siis melko monimutkaiseksi, ellet sitten vain vältä olemasta paikalla sinä päivänä. Jos siis järjestetään jonkinlainen seremonia, jätä se väliin. Voit syödä ruokaa, jos sinut on kutsuttu. Älä tietenkään syö mitään, jos vain tunkeudut aterialle kutsumatta.

K: Pitäisikö kristittyjen 1. Kor. 8:6–13:n mukaan syödä halal-lihaa, jonka muslimit ovat teurastaneet pyydettyään Allahin siunausta lihalle?

V: Myös pakanallisissa temppeleissä rukoiltiin uhrin äärellä. Toiselle jumalalle osoitettu rukous ei vaikuta lihaan, joten kristityn on sallittua syödä sitä, ellei se loukkaa toisen omatuntoa.

K: Miten 1. Kor. 8:11:n mukaan epäjumalanlihaan liittyvät tekomme voivat aiheuttaa kristityn veljemme ”tuhoamisen”, kun Joh. 10:28 sanoo, etteivät he koskaan mene hukkaan?

V: Vaikka kreikankieliset sanat ovat samat (vain päätteet ovat erilaiset) – apoleitai/apoluntai – niiden merkitys on erilainen. Aitojen kristittyjen keskuudessa on erimielisyyttä siitä, voivatko uskovat menettää pelastuksensa. Siitä huolimatta uskovat voivat valitettavasti menettää todistuksensa ja puhtaan omantuntonsa syömällä ruokaa, kun he uskovat sen olevan väärin.

K: Oliko Paavali 1. Kor. 9:1–2:n mukaan apostooli vain korinttilaisille vai kaikille?

V: Paavali itse sanoi olevansa apostoli paitsi korinttilaisille, myös kaikille 1. Timoteuksen kirjeen 1:1; 2:7; Roomalaiskirjeen 1:1; Galatalaiskirjeen 1:1; Efesolaiskirjeen 1:1; Kolossalaiskirjeen 1:1; 2. Timoteuksen kirjeen 1:1 ja Tituksen kirjeen 1:1 kohdissa.

K: 1. Kor. 9:1–7:ssä jotkut kyseenalaistivat Paavalin auktoriteetin apostolina. Kun kristityt nykyään kyseenalaistavat epäasianmukaisesti pastorin, vanhimman tai muun kristillisen johtajan auktoriteettia, mitä voit sanoa heille?

V: Raamatussa on monia esimerkkejä ihmisistä, jotka kyseenalaistivat johtajiaan epäasiallisesti. Mirjam vastusti Mooseksen avioliittoa kusilaisen naisen kanssa, ja Jumala rankaisi häntä spitaalisuudella 4. Mooseksen kirjan 12. luvussa. Israelilaiset nurisivat Moosesta vastaan, ja Jumala uhkasi hylätä heidät 4. Mooseksen kirjan 14:11–12. Korah ja hänen seuraajansa nousivat Moosesta vastaan ja joutuivat maan nielemiksi 4. Mooseksen kirjan 16:1–36. Kansa haastoi Mooseksen ja Aaronin Korahin suhteen, ja 4. Mooseksen kirjan luvuissa 16:41–50 puhkesi rutto.

Jos johtaja tekee jotain, mikä tulisi tuoda muiden vanhinten tietoon, niin ota asia esille heidän kanssaan. Mutta muutoin meidän ei pitäisi juoruta johtajistamme.

Jos johtaja tekee huonon päätöksen tai toimii väärin, sinun tulisi puhua asiasta, jotta tilanne korjataan, muistaen, että me kaikki olemme tehneet huonoja päätöksiä tai toimineet väärin. Jos johtaja on osallisena sielua tuhoavassa harhaopissa, varkaudessa tai katumattomassa törkeässä synnissä, hänet tulisi erottaa johtajan tehtävästä. Mutta muutoin et halua olla kuin nuo Raamatun esimerkit ja joutua seisomaan lopussa Kristuksen tuomion edessä.

K: Oliko Jeesuksella veljiä (1. Kor. 9:5 ja Matt. 12:46–47; 13:55–56; Ap. t. 1:14; Gal. 1:19)?

V: Kyllä, Jeesuksella oli velipuolia.

Useimmat ei-katolilaiset tulkitsevat näitä jakeita yleensä kirjaimellisesti, eli että Jeesuksella oli veljiä. Varhaiset kristityt tulkitsivat asian samalla tavalla. Matteuksen evankeliumin 13:55–56 mukaan Jeesuksen veljet olivat Jaakob (Jaakobin kirjeen kirjoittaja), Joosef, Simon ja Juudas [Juuda] (Juudan kirjeen kirjoittaja).

Useimmat katolilaiset tulkitsevat sanan ”veljet” tarkoittavan serkkuja, koska katolinen kirkko opettaa, että Maria oli ikuinen neitsyt.

Kuitenkin serkkua tarkoittava kreikkalainen sana suggenes, jota käytettiin Luukkaan evankeliumin 1:36 ja 1:58 kohdissa, olisi ollut Paavalin ja Matteuksen käytettävissä, mutta he eivät käyttäneet sitä. Koska jotkut katolilaiset haluavat muistuttaa ihmisiä kristillisen perinteen tärkeydestä, Hippolytos (222–235/6 jKr.) mainitsee teoksessaan ”Kaikkien harhaoppien kumoaminen” (luku 2) Jaakobin Herramme veljenä.

Muita jakeita, joissa mainitaan Jeesuksen veljet, ovat Matteuksen evankeliumin 13:55; Markuksen evankeliumin 3:31–32; Luukkaan evankeliumin 8:19–20 sekä Johanneksen evankeliumin 2:12; 7:3, 5, 10.

K: Oliko Pietarilla (Kefasilla) vaimo 1. Kor. 9:5:n mukaan?

V: Sen lisäksi, että 1. Korinttolaiskirjeen 9:5 mainitsee tämän, Jeesus paransi Matteuksen evankeliumin 8:14 ja Luukkaan evankeliumin 4:38–39 mukaan Pietarin anopin kuumeesta. Aleksandrialainen Klemens (Stromata, 193–202 jKr.) ja Eusebiuksen ”Kirkkohistoria” (3:30) opettavat myös, että Pietari oli naimisissa ja että hänellä oli lapsia.

Eusebiuksen teoksen ”Kirkkohistoria” 3:30 mukaan ”He sanovat siis, että kun siunattu Pietari näki oman vaimonsa vietävän kuolemaan, hän iloitsi tämän kutsusta ja paluusta kotiin, ja huusi hänelle hyvin rohkaisevasti ja lohduttavasti, puhuttelemalla häntä nimellä ja sanoen: ’Oi sinä, muista Herraa. Sellainen oli siunattujen avioliitto ja heidän täydellinen suhtautumisensa heille rakkaimpiin” (Stromata, kirja 7, luku 2)

Jeesus paransi Pietarin anopin jo varhaisessa vaiheessa palvelutyötään (Matteus 8:14–17; Markus 1:29–34; Luukas 4:38–39). Näin ollen Pietari oli todennäköisesti naimisissa jo ennen kuin tapasi Jeesuksen.

K: Miten 1. Kor. 9:12:n mukaan Kristuksen evankeliumia voidaan estää?

V: ”Evankeliumi” on yksinkertaisesti ”hyvä uutinen” Jeesuksesta Kristuksesta. Evankeliumin välittämistä ja julistamista voivat estää epäuskoiset. Sitä voivat rajoittaa myös uskovat, jotka eivät halua julistaa sitä kokonaisuudessaan joko vainon pelosta tai muista syistä.

Evankeliumia voi välittää neljän yksinkertaisen kohdan avulla.

1. Ymmärrä, kuka Jumala on: että on olemassa vain yksi kolmiyhteinen Jumala, emmekä saa palvoa mitään muita niin sanottuja jumalia.

2. Ymmärrä, keitä me olemme: olemme syntyneet syntisiksi ja tarvitsemme puhdistusta ja syntiemme anteeksiantoa. Emme pääse taivaaseen omien ansioidemme perusteella.

3. Ymmärrä, että Jeesus Kristus tarjosi ristinkuolemansa ja kuolleista nousemuksensa kautta ainoan tien, jolla kuka tahansa voi päästä taivaaseen.

4. Ymmärtää, että meidän on kutsuttava Jumalaa apuun, luotettava Herraan ja ymmärrettävä, että Jeesuksen veri maksoi hinnan synneistämme.

Kun olemme uudestisyntyneet Jumalan lapsiksi, tiedämme, että Pyhä Henki asuu sisällämme ja vaikuttaa meissä, jotta eläisimme Jumalalle mieluisasti. Vaikka teemmekin edelleen syntiä, Jumala pyhittää meitä, jotta tulisimme yhä enemmän Kristuksen kaltaisiksi. Meidän tulee elää Jumalan käskyjen mukaisesti, ottaa vesikaste ja elää elämää, jossa rakastamme ennen kaikkea Jumalaa ja rakastamme muita.

K: Milloin meidän ei pitäisi käyttää 1. Kor. 9:12, 18–19, 22 mainittuja oikeuksiamme?

V: Kukaan ei olisi viisas käyttäessään vähäistä oikeuttaan jossakin triviaalisessa asiassa, jos se merkitsisi tärkeän oikeuden luopumista jossakin merkittävässä asiassa. Yksi tärkeimmistä ”oikeuksistamme” – tai oikeastaan etuoikeuksistamme – on osallistua Pyhän Hengen kanssa elämänantavan evankeliumin sanoman viemiseen muille. Meidän tulisi olla välittömästi valmiita luopumaan suurimmasta osasta muita oikeuksiamme sen sijaan, että luopuisimme etuoikeudestamme tehdä Jumalan työtä.

K: Pitäisikö 1. Kor. 9:14:n mukaan jokaisen, joka saarnaa evankeliumia, ansaita elantonsa evankeliumin kautta?

V: Kuten 1. Korinttolaiskirjeen 9:15 osoittaa, tämä on etuoikeus, ei käsky. On täysin hyväksyttävää, että jumalallinen kristitty ansaitsee elantonsa evankeliumin kautta, mutta hänen ei tarvitse tehdä niin.

K: Miksi Paavalin piti 1. Kor. 9:16–17:n mukaan saarnata evankeliumia riippumatta siitä, oliko hänen saarnaamisensa ”vapaaehtoista” vai ”ei-vapaaehtoista”?

V: Älä ajattele, että sinun pitäisi palvella Jumalaa juuri niin paljon tai niin vähän kuin haluat. Paavali oli kutsuttu julistamaan evankeliumia. Hän halusi julistaa sitä innokkaasti ja vapaaehtoisesti. Hän kuitenkin korosti, että vaikka hän ei olisi halunnut saarnata evankeliumia, hän olisi silti tuntenut velvollisuutensa tehdä niin, koska Jumala oli uskonut hänelle tämän tehtävän. Teoksessa 1001 Bible Questions Answered (s. 125–126) todetaan, että Paavalin tavoin kaikilla aidoilla kristityillä on vakava velvollisuus saarnata evankeliumia, ja meidän on seisottava Jumalan edessä ja annettava tilille siitä, mikä meille on uskottu. Ikuiset palkintomme taivaassa perustuvat siihen, mitä teemme tai jätämme tekemättä. Hesekielin kirjassa 3:17–21 Herra sanoi Hesekielille, että hän joutuu vastaamaan jonkun verestä, jos hän laiminlyö vartijan velvollisuutensa.

K: Mitkä ovat 1. Kor. 9:19–23:n mukaan tapoja, joilla voimme luopua menneistä skrupuleista Kristuksen tähden?

V: Paavalin tapauksessa harras juutalainen ei syönyt sianlihaa, katkarapuja tai muita Vanhan testamentin kieltämiä ruokia. Fariseukset katsoivat, ettei heidän tulisi seurustella ei-juutalaisten kanssa. Heillä oli myös lukuisia muita sääntöjä.

Nykyään ihmisillä on ”moraalisia skrupuleja”, kuten se, että he haluavat käydä suihkussa joka päivä. Entä jos joutuisit lähetyskentälle syrjäiselle paikalle, jossa et voisi tehdä niin? Kieltäytyisitkö silloin lähtemästä? Sinun ei pitäisi nähdä vastakkaisen sukupuolen edustajaa ilman vaatteita, paitsi omaa puolisoasi. Mutta entä jos kyseessä olisi onnettomuus tai lääketieteellinen hätätilanne, ja se olisi väistämätöntä? Kävelisitkö vain pois, kun sinua tarvitaan auttamaan? Kristillisessä elämässä on hyviä sääntöjä, joita meidän tulee noudattaa, mutta viime kädessä kyse ei ole säännöistä; pikemminkin kyse on siitä, että teemme sen, mitä Jumala haluaa meidän tekevän, emmekä ole Hänelle tottelemattomia.

K: Miten Paavali on 1. Kor. 9:20–23:ssa kaikille kaikkea?

V: Paavali ei tehnyt kompromisseja totuuden saarnaamisessa tai noudattamisessa. Apostolien teoissa 17 ja muissa kohdissa hän kuitenkin käytti erilaisia lähestymistapoja saarnatessaan yhtä ainoaa todellista evankeliumia, ja hän opetti, että meidän tulisi mukauttaa käytäntöjämme epäolennaisissa asioissa heikompien uskovien vuoksi (Roomalaiskirje 14) ja olla mahdollisimman paljon rauhassa kaikkien kanssa (Roomalaiskirje 12:18).

K: Yrittääkö Paavali 1. Kor. 9:20 ja 1. Kor. 10:33:ssa miellyttää ihmisiä, vaikka Gal. 1:10:n mukaan hän ei sitä tee?

V: Paavali yrittää olla kaikille kaikkea voittaakseen heidät Kristukselle, mutta se ei tarkoita totuudesta tinkimistä.

K: Pitäisikö meidän 1. Kor. 9:24:n mukaan juosta tavoitteen saavuttamiseksi vai olla juoksematta tavoitteen saavuttamiseksi, kuten Room. 9:16 sanoo (“se ei riipu ihmisen tahdosta tai ponnistelusta”)?

V: Meidän tulee ponnistella ikään kuin tavoittelisimme päämäärää, eikä Room. 9:16 ole ristiriidassa tämän kanssa. Room. 9:16 muistuttaa meitä siitä, että kaikki ponnistelumme eivät pelasta meitä; se on Jumala, joka pelastaa meidät.

Emme ponnistele pelastuksen saamiseksi, vaan osoittaaksemme rakkautemme ja kiitollisuutemme Jumalalle, joka on pelastanut meidät.

K: Saako 1. Kor. 9:24:n mukaan vain yksi kristitty palkinnon?

V: Ei, 2. Timoteuksen kirjeen 4:8 mukaan. Kuitenkin, kuten juoksija tekee parhaansa voittaakseen ensimmäisen sijan, meidän tulisi pyrkiä yhtä ahkerasti siihen, että elämämme olisi ”ensimmäisen sijan voitto” Kristukselle.

K: Miksi Paavali puhuu 1. Kor. 9:24:ssä korinttilaisille juoksukilpailusta?

V: Ehkä siksi, että hän tiesi sen olevan vertaus, johon he pystyivät samaistumaan. Korintin lähellä järjestetyt Isthmian kisat olivat merkitykseltään toiseksi tärkeimmät olympialaisten jälkeen. Ne järjestettiin kahden vuoden välein. Urheilijoilla oli tiukka kymmenen kuukauden harjoitusjakso, ja tavoitteena oli voittaa laakeriseppele, joka kuitenkin kuihtuu nopeasti.

K: Mitkä ovat 1. Kor. 9:26–27:n mukaan tapoja, joilla ruumiimme voi hallita meitä, jos emme ole varovaisia?

V: Aina kun tunnet, että sinun ”täytyy” tehdä jotain, eikä se ole jotain, mitä Jumala on käskenyt, tai se on vastoin Jumalan käskyjä, sinun tulisi kysyä itseltäsi, onko sinulla mahdollisesti riippuvuus. ”Pitääkö” sinun syödä paljon ja syödä jokainen ateria, vaikka olet ylipainoinen? ”Pitääkö” sinun katsoa tiettyä ohjelmaa tai elokuvaa? Joskus on hyvä ”paastota” tekemättä sitä, mitä kehosi tuntee ”pitävänsä” tehdä.

Tässä käytetty sana ”saarnaa”, keryxas, on mielenkiintoinen. Se viittaa kirjaimellisesti kuuluttajaan, joka kutsuu ihmisiä tulemaan katsomaan kilpailua.

K: Mitä kreikkalainen sana ”kurinalaisuus” tarkoittaa 1. Kor. 9:27:ssä?

V: Kreikkalainen sana hupopiazo tarkoittaa, että joku hakataan mustelmille. Korinttilaiset olivat vakavia urheilijoita, ja nyrkkeily ja paini kuuluivat heidän tärkeimpiin urheilulajeihinsa.

K: Oliko 1. Kor. 9:27:ssä mahdollista, että Paavali olisi voinut tulla ”diskvalifioiduksi”? Jos ei, mitä tämä tarkoittaa?

V: Vastauksessa on neljä huomioitavaa seikkaa.

1. Jumalan ikuisesta näkökulmasta katsottuna Jumala tiesi varmasti, ketkä pysyisivät lujina ja saisivat iankaikkisen elämän.

2. Taivaaseen pääsevät valitut voivat menettää palkkansa.

3. Maallisesta näkökulmastamme katsottuna jotkut voivat näyttää pelastuneilta, mutta päätyvät lopulta helvettiin.

4. Kristittyjen keskuudessa on erimielisyyttä siitä, voiko kukaan aito kristitty menettää pelastuksensa.

Katso lisätietoja Efesolaiskirjeen 1:14 ja Heprealaiskirjeen 6:4–10 kohdista.

K: Mitä 1. Korinttolaiskirjeen 10:1–5 opettaa meille Jumalan lahjoista?

V: Vertaamalla tätä kohtaa 1. Korinttolaiskirjeen 9. luvun loppuun nähdään, että sen, mitä urheilijat (hengelliset ja muut) saavuttavat kurinalaisuudella, israelilaiset menettivät antautumalla himoilleen. 1. Korinttolaiskirjeen 10:1–4 korostaa, että kaikki, eli jokainen israelilainen, sai nämä siunaukset. Kuitenkin 1. Korinttolaiskirjeen 10:5 sanoo, että suurin osa heistä menehtyi kuitenkin erämaassa. Nykypäivän ihmiset saavat siunauksia jumalisten naisten ja miesten, äitien ja isien, luomista perustuksista. Monet kuitenkin tuhlaavat sen, mitä heille on annettu ja minkä parissa he ovat kasvaneet.

K: Keitä olivat 1. Kor. 10:8:ssa mainitut 23 000 ihmistä, jotka kuolivat yhdessä päivässä?

V: Aitoja kristittyjä on neljä tulkintaa.

1. 2. Mooseksen kirjan 32:28 mainitsee ajankohdan Exoduksen alkuvaiheessa, jolloin Aaron valmisti kultaisen vasikan ja 3 000 ihmistä surmattiin miekalla yhden päivän aikana. Samaan aikaan toiset kuolivat ruttoon 2. Mooseksen kirjan 32:35 mukaan. Katso lisätietoja tästä vastauksesta teoksista Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 141, 401, When Critics Ask, s. 458–459, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 526.

2. Paavali teki kirjoittaessaan tämän tekstin numeerisen kirjoitusvirheen. Teos *Hard Sayings of the Bible*, s. 597–598, esittää tämän tulkinnan. Tämä tarkoittaisi, että Raamattu ei ole erehtymätön (ilman minkäänlaisia virheitä), mutta se olisi silti erehtymätön (ilman merkittäviä teologisia virheitä).

3. 4. Mooseksen kirjan 25:9 mainitsee ajan, jolloin eksoduksen loppuvaiheessa Shittimissä midianilaiset naiset viettivät israelilaisia miehiä ja 24 000 miestä surmattiin. Kaksi mahdollista tapaa tulkita lukuja ovat:

3a) 23 000 on vain yhden päivän luku, ja 24 000 on kokonaismäärä

3b) 23 000 on vain kansa, ja 24 000 on kansa ja johtajat.

Tertullianus sanoi, että 24 000 kuoli midianilaisten vitsauksessa, mutta ei täsmentänyt, kuinka monen päivän aikana (teoksessa On Modesty, luku 6, s. 79)

4. Paavali viittaa kuolleisiin, ja 24 000 on pyöristetty luku, joka mahdollisesti juontuu rabbinistisesta perinteestä.

K: Koska Jumalaa ei voi kiusata, miten israelilaiset sitten kiusasivat Jumalaa 1. Kor. 10:9:ssä?

V: Tässä käytetty kreikkalainen sana voi tarkoittaa myös Herran ”kokeilemista”. Katso keskustelu 2. Mooseksen kirjan 17:2 kohdasta.

K: Mitä Raamattu kertoo 1. Kor. 10:10:ssä ihmisten tekemistä pahoista teoista?

V: Viisas ihminen voi oppia toisten virheistä, ennen kuin tekee niitä itsekin. Raamattu haluaa meidän olevan viisaita.

K: Onko meillä 1. Kor. 10:13:n mukaan koskaan sietämättömiä kiusauksia?

V: Ei. Riippumatta siitä, miltä meistä sillä hetkellä tuntuu, 1. Korinttolaiskirjeen 10:13 on totta. Omilla voimillamme saattaisimme kohdata sietämättömiä kiusauksia. Mutta kun luotamme Jumalaan, emme koskaan joudu sietämättömän kiusauksen eteen. Kiusauksen hetkinä voimme rukoilla Jumalaa, lukea Raamattua ja soittaa muille uskoville rukoillaksemme heidän kanssaan. Jos huudamme Jumalan puoleen, Hän tarjoaa aina tien ulos kiusauksesta.

K: Koska 1. Kor. 10:14 kehottaa ”pakenemaan epäjumalanpalvontaa”, eikö kristittyjen pitäisi sitten olla käyttämättä ristejä, kuten Jehovan todistajat sanovat?

V: Ei. Katso vastaus 2. Mooseksen kirjan 20:4–5 kohdasta.

K: Eikö 1. Kor. 10:20:ssa ja 5. Moos. 32:16–17:ssa sanota, että uskonto on aina hyvä asia?

V: Ei. Ensin se, mitä pastori Moonin väärä uskonto, ns. Yhdistymiskirkko, sanoo, ja sitten se, mitä Raamattu sanoo.

Jumalallinen periaate, s. 9: ”Uskonto syntyi keinona toteuttaa hyvyyden tarkoitus seuraamalla Jumalan tietä... . Tarve erilaisille ymmärryksille pakotti erilaisten uskontojen syntymisen.”

Raamatussa on paljon sanottavaa hartaasta uskonnollisesta epäjumalanpalvonnasta.

1. Korinttolaiskirje 10:20: ”...pakanoiden uhrit tarjotaan demoneille, ei Jumalalle...” (Ehkä viittaus Psalmiin 106:37)

Joona 2:8 ”Ne, jotka pitävät kiinni arvottomista epäjumalista, hylkäävät Hänen rakastavan omistautumisensa.”

Jeremia 2:5 ”...ja seurasivat arvottomia epäjumalia, ja tulivat itsekin arvottomiksi?”

On monia muita jakeita, jotka vastustavat epäjumalanpalvontaa. Asia on niin, että jos haluat seurata todellista Jumalaa, sinun on tuhottava kaikki epäjumalasi.

Varhaiskirkossa Origenes esitti seuraavan näkemyksen käyttäen esimerkkinä skyyttien uskontoa: ”Ja vaikka skyytit saattavat hyvinkin kutsua Pappaeusta, eli ’ ’, korkeimmaksi jumalaksi, emme kuitenkaan suostu tähän; myöntäen tosin, että on olemassa Korkein Jumaluus, vaikka emme anna Hänelle nimeä Pappaeus Hänen oikeana nimityksenään, vaan pidämme sitä nimityksenä, joka sopii sille demonille, jolle on osoitettu Skyytian aavikko kansineen ja kielineen. Se, joka kuitenkin antaa Jumalalle tämän arvonimen skyyttien kielellä, tai egyptin kielellä, tai millä tahansa kielellä, jolla hän on kasvanut, ei syyllisty syntiin.” Origenes, Vastalause Celsukselle, kirja 5, luku 46, s. 564.

K: Eikö 1. Kor. 10:21, 27:n mukaan meidän tuleisi olla syömättä sitä, mikä on uhrattu epäjumalille, kuten 1. Kor. 10:21 ja Ap. t. 15:29 osoittavat, vai onko se sallittua, kuten 1. Kor. 10:27 ja 1. Kor. 8:4, 8 osoittavat?

V: 1. Korinttolaiskirje itse antaa vastauksen tähän.

1. Se ei ole sallittua, jos olet osallisena uskonnollisessa toimituksessa. (1. Korinttolaiskirje 10:20–21)

2. Koska kaikki ruoka on peräisin Jumalalta, sen syöminen on sallittua, kunhan se ei loukkaa omaatuntoasi. (1. Kor. 8:4,8; 10:23–27)

3. Se ei ole sallittua, jos se loukkaa omatuntoasi tai jos se aiheuttaa kompastuskiven jollekin toiselle. (1. Korinttolaiskirje 8:9–13; 10:28–30)

K: Osoittaako 1. Kor. 11:2–16 homoseksuaalisuuden kieltämistä?

V: Siinä ei sanota sitä suoraan, mutta se viittaa siihen, että miesten ja naisten ei tule olla vastakkaisissa rooleissa. Vaikka Roomalaiskirjeen 1:26–27, 3. Mooseksen kirjan 18:22, 24; 20:13 ja 1. Korinttolaiskirjeen 6:9–10 ovat suorempia, 1. Korinttolaiskirjeen 11:2–16 osoittaa, että naisten miehinen pukeutuminen ja miesten naisellinen pukeutuminen eivät ole Jumalan tahtoa. Kirk R. MacGregor kirjoitti aiheesta artikkelin ”Is 1 Corinthians 11:2–16 a Prohibition of Homosexuality?” (Onko 1. Korinttolaiskirjeen 11:2–16 homoseksuaalisuuden kielto?), joka julkaistiin Bibliotheca Sacra -lehdessä, vol. 166 (huhtikuu–kesäkuu 2009), s. 201–216.

K: Koska sanalla ”Jumala” on Raamatussa kaksi merkitystä (1. Kor. 11:3), onko totta, että voimme kutsua Jeesusta ”jumalaksi” suurena ja mahtavana henkilönä (1. Kor. 8:5; Joh. 10:35–36), mutta emme voi kutsua häntä ”Jumalaksi” ainoana todellisena Jumalana (5. Moos. 6:4; 1. Kor. 8:6; 1. Kor. 11:3), kuten Jehovan todistajat väittävät?

V: Sanalla ”Jumala” on Raamatussa ainakin neljä merkitystä. Laajimmassa merkityksessä se viittaa voimakkaaksi koettuun olentoon, niin sanottuun jumalaan, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 8:5 ja Johanneksen evankeliumin 10:35. Toinen merkitys on Jumala Isä (Kolossalaiskirje 1:3 ja Efesolaiskirje 1:3). Kolmas merkitys on Jeesus (ja Pyhä Henki), kuten Johanneksen evankeliumin 1:1; 20:28–29 ja muissa jakeissa. Neljäs merkitys on kaikki kolme. Jeesus itse osoittaa Johanneksen evankeliumin 10:36 ja 5:22–23 kohdissa, että Hän on Jumala laajemmassa merkityksessä kuin vain laajimmassa merkityksessä. Jos Jeesus olisi tarkoittanut olevansa Jumala vain Johanneksen evankeliumin 10:35 kohdassa esitetyssä merkityksessä, miksi Hän sanoi Johanneksen evankeliumin 10:36 kohdassa?

Teos *Jehovan todistajat vastattuina jae jaeelta* (s. 96–97) osoittaa vakuuttavasti, että jos Jehovan todistajat haluaisivat 1. Korinttolaiskirjeen 8:6:n ”yhden Jumalan” todistavan, että vain Isä ja ei Jeesus on Jumala, heidän pitäisi uskoa, että saman jakeen ”yksi Herra” tarkoittaa, että Jeesus on meidän Herramme, mutta Jumala Isä ei ole.

K: Miten 1. Kor. 11:3:ssa mies on naisen pää?

V: Perheessä vaimo on miehelleen alistettu 1. Pietarin kirjeen 3:1 ja Efesolaiskirjeen 5:22,24 mukaan. Kun yhteisymmärrykseen ei päästä, vaimon on toteltava miestä, kunhan se ei ole ristiriidassa Raamatun sanoman kanssa.

K: Miten 1. Kor. 11:3:ssa Jumala on Kristuksen ”pää”?

V: Ihmisen poika ja isä ovat yhtä lailla ihmisiä ja yhtä arvokkaita Jumalan silmissä, mutta isällä ja pojalla on erilaiset roolit. Isä saattaa lähettää pojan jonnekin, ja pojan tulee totella isää. Samalla tavalla Jeesus ja Isä ovat luonteeltaan ja kunnialtaan tasa-arvoisia, mutta heilläkin on erilaiset roolit. Jeesus oli se, joka tuli maan päälle ja toteli Isää (Hepr. 5:8; Fil. 2:7–8).

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että keskustellessaan 1. Korinttolaiskirjeen 11:1–3:sta Milanon Ambrosius (340–397 jKr.) teoksessaan ”Kristillisestä uskosta” 4:3:31 tulkitsi sanan ”Jumala” tarkoittavan kolmiyhteistä Jumalaa, ei Jumalaa Isää. Kuitenkin lähes kaikkien muiden tulkinta eroaa Ambrosiuksen tulkinnasta tässä kohdassa. Ambrosiuksen tulkintaa olisi vaikea sovittaa yhteen Efesolaiskirjeen 1:3, 17 ja Heprealaiskirjeen 1:9 kanssa.

K: Ovatko Jeesus 1. Kor. 11:3:ssa, Matt. 24:36:ssa ja Fil. 2:7–8:ssa Isää alempi?

V: Tietenkin Jeesus oli kunniassaan Isää alempi, kun Hän oli maan päällä. Taivaassa Hän on luonteeltaan, kunniassaan, arvossaan ja muissa asioissa tasa-arvoinen Jumalan Isän kanssa. Hän on (nykyisin taivaassa) Isää alempi alkuperän (Jeesus on Isän synnyttämä), roolin ja aseman suhteen. Karkeasti ottaen Jeesus on Isän kanssa tasa-arvoinen samalla tavalla kuin poika on tasa-arvoinen isänsä kanssa. Jeesus on Isää alempi samalla tavalla kuin poika on isäänsä alempi. Raamattu osoittaa molemmat puolet, eikä rehellinen uskovainen voi tehdä muuta. Meidän tulee kunnioittaa Poikaa samalla tavalla kuin kunnioitamme Isää, kuten Joh. 5:22–23 käskee.

K: Onko 1. Kor. 11:3:ssa esitetty väite, että Jeesus on Isää alempi, millään tavalla ristiriidassa kolminaisuuden kanssa?

V: Ei. Jos ymmärrät kolminaisuuden väärin tai kohtaat muita, jotka ovat tietämättömiä, se ei vähennä mitään Jumalan totuudesta. Antiokian piispa Teofiloksesta (168–181/188 jKr.) lähtien tähän päivään asti kristityt ovat jatkuvasti opettaneet kolminaisuutta. Kristityt ovat opettaneet, että Jeesus oli olemukseltaan tasa-arvoinen, mutta Isä on Hänen päämiehensä.

K: Onko 1. Kor. 11:3–9 miessovinistinen kohta?

V: Ehkä radikaalifeminististen standardien mukaan, mutta Jumalan standardien mukaan ei. Miehet ja naiset ovat yhtä arvokkaita (Gal. 3:28), mutta miehillä ja naisilla on erilaiset roolit, kuten 1. Kor. 11:3–9, 14:34–35 ja 1. Tim. 2:11–15 osoittavat. Katso lisätietoja näitä jakeita koskevasta keskustelusta.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että juutalaisessa perinteessä naisten tulisi peittää päänsä jumalanpalveluksessa 3. Makkabealaiskirjan 4:6; Mishnah Ketuboth 7:6; sekä Babylonian Talmudin Ketuboth 72a–b mukaan. Kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa naisten tulisi peittää päänsä Plutarkhoksen Moralia 3.232c; 4:267b; Apuleiuksen teoksessa Kultainen aasi 11:10. Samoin Ovidiuksen teoksessa Rakkauden taito 3:135–165. Kreikkalaisessa kulttuurissa kalju nainen oli häpeä, kuten Aristofaneen teoksessa Thesmophoriazusae 837 todetaan. Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 529.

K: Pitäisikö naisten nykyään käyttää huntua rukoillessaan (1. Kor. 11:5)?

V: Tuossa kulttuurissa heidän olisi pitänyt tehdä niin osoituksena kunnioituksesta ja alistumisesta aviomiehiään kohtaan. Tuolloin naiset olisivat käyttäneet huntuja rukoillessaan. Nykyään aidot kristityt ovat asiasta eri mieltä.

1. Jotkut sanovat, että se oli totta heidän kulttuurinsa vuoksi.

2. Toiset kristityt naiset käyttävät päähineitä ollessaan kirkossa

K: Miksi 1. Kor. 11:10:ssä naisten tulisi peittää päänsä ”enkelien vuoksi”?

V: Vaikka jotkut huomauttavat, että kreikkalainen sana angelos voi tarkoittaa ihmislähettilästä, asiayhteys viittaa enkelien, ei pelkästään ihmislähettiläiden, läsnäoloon. Kolme muuta tulkintaa ovat:

1. Langenneet enkelit: kuten 1. Mooseksen kirjan 6:2–5:ssä mainitut olennot. (Tertullianus (200 jKr.) Teoksissa Neitsyiden huntu 9 ja Rukouksesta 22). Nämä olennot saattoivat olla pelkästään langenneita enkeleitä tai demonien riivaamia miehiä. Pukeutuminen tavalla, jota kulttuuri pitää säädyttömänä, antaa langenneille enkeleille tilaisuuden kiusata miehiä.

2. Kaikki enkelit: ”Enkelit olivat kirkon katsojia”. Juuri keskellä Jumalan palvontaa, jota sekä hyvät että pahat enkelit seurasivat, heidän roolinsa halveksiminen on äärimmäisen sopimatonta. Paavali esittää samanlaisen ajatuksen enkelien läsnäolosta palvonnassa 1. Timoteuksen kirjeen 5:21 kohdassa.

3. Molemmat: Koska molemmat edelliset vaihtoehdot ovat totta, Paavali saattoi ajatella molempia.

K: Miten 1. Kor. 11:11–12:ssa se, että nainen on peräisin miehestä ja mies naisesta, liittyy siihen, että kaikki on peräisin Jumalasta?

V: Miesten olemassaololla ei ole mitään tarkoitusta ilman naisia, eikä päinvastoin. Viime kädessä millään ei ole tarkoitusta ilman Jumalaa. Kuten eräs venäläinen kristitty kysyi vertauskuvallisesti: ”Jos tie ei johda kirkkoon, mitä hyötyä siitä sitten on?”

K: Millaisia hengellisiä totuuksia meidän tulisi 1. Kor. 11:13:n mukaan ”arvioida itse”, hyväksymmekö ne vai emme?

V: Meidän tulisi hyväksyä kritiikittömästi kaikki totuudet, jotka Raamattu esittää. Meidän tulisi koetella ja arvioida kaikkia muita väitettyjä totuuksia, mukaan lukien kaikki Raamatun tulkinnat. On tärkeää, ettemme sekoita omaa Raamatun tulkintaamme siihen, mitä Raamattu opettaa. Sananlaskujen kirjan 30:5–6 ja 1. Korinttolaiskirjeen 4:6 korostavat, ettemme saa lisätä mitään Jumalan sanaan. Jopa Eevan lankeemuksessa sekä Saatana että Eeva esittivät omat tulkintansa Jumalan sanana.

1. Korinttolaiskirjeen 11:13:ssa Paavali kehottaa lukijoita huomaamaan, että se, mitä Paavali tässä kirjoittaa, on sopusoinnussa heidän käsitystensä kanssa. Hän ei kehota tuomitsemaan Jumalan sanaa tai sanomaan, että jos nämä totuudet eivät ole sopusoinnussa heidän käsitystensä kanssa, ne tulisi hylätä.

K: Opettaako 1. Korinttolaiskirjeen 11:14, että miehillä ei saisi olla pitkiä hiuksia, mutta naisilla on oltava pitkät hiukset?

V: Jotkut kristityt sanovat, että tämä pätee tänään yhtä lailla kuin silloin. Toiset kristityt sanovat, että kyseessä oli kulttuurinen seikka. Kaikki kristityt voivat olla yhtä mieltä kolmesta seikasta.

1) Tuolloin, koska naiset, joilla oli ajeltu pää, ansaitsivat elantonsa moraalittomalla tavalla, kristittyjen naisten ei tulisi pitää hiuksiaan kovin lyhyinä. Se antaisi pahan vaikutelman (2. Kor. 8:21; 1. Tess. 5:22).

2) Sekä 1. Korinttolaiskirje 11:14 että 5. Mooseksen kirja 22:5 kieltävät miesten näyttämisen naisilta ja naisten näyttämisen miehiltä.

3) Jos kristitty on väärässä tässä asiassa, se on pieni virhe verrattuna epäjumalien palvomiseen tai väärän Jeesuksen seuraamiseen.

Katso erilainen vastaus teoksesta When Critics Ask, s. 460–461.

K: Jos seurakunta uskoo väärin miesten ja naisten hiusten pituudesta (1. Kor. 11:14), todistaako se, ettei kyseinen seurakunta ole Jumalan seurakunta?

V: Ennen kuin vastaamme tähän kysymykseen, tehdään muutama huomio. Seurakunta voi silti olla todellinen paikallinen kokoontuminen Jumalan ainoasta seurakunnasta, jos se, ainakin väliaikaisesti:

a) sietää moraalittoman jäsenen läsnäoloa (1. Kor. 5:1)

b) sietää erimielisyyttä jäsentensä keskuudessa (1. Kor. 3:3)

c) siinä olisi joitakin lainalaisia (Gal. 2:13)

Vastaus kysymykseen: jos seurakunta voisi silti olla todellinen Jumalan seurakunta näiden ongelmien kanssa, oletettavasti seurakunta voisi silti olla Jumalan seurakunta, vaikka sillä olisi väärä kanta johonkin toissijaiseen asiaan, kuten hiuksiin.

Jos kuitenkin joku saarnaa erilaista evankeliumia (Gal. 1:6–9) tai kieltää sovituksen tai ylösnousemuksen (1. Kor. 15:1–7), hänen uskonsa on arvoton. Niiden osalta, joilla on jumalisuuden ulkomuoto mutta jotka kieltävät sen voiman, meidän on pidettävä etäisyyttä heihin, kuten 2. Tim. 3:5 käskee.

K: Miksi Paavali sanoi 1. Kor. 11:19:ssä, että korinttilaisten keskuudessa oli oltava ”eroja”?

V: Tämä sana voi tarkoittaa harhaoppeja, mutta tässä se tarkoittaa ryhmittymiä tai jakautumisia. Ne eivät olleet toivottavia, mutta ne olivat väistämättömiä ihmisten keskuudessa, jotka eivät kuunnelleet Jumalan auktoriteettia.

K: Mitkä ovat 1. Korinttolaiskirjeen 11:20–22:ssa muita esimerkkejä siitä, että muoto on säilynyt, vaikka alkuperäinen tarkoitus on kadonnut tai vääristetty?

V: On monia esimerkkejä, jotka saattavat päteä joillekin ihmisille mutta eivät toisille. Kaikki nämä asiat voivat olla hyviä, mutta samalla on varottava, ettei mikään niistä tule päämääräksi itsessään.

Teologinen historia ja tieto voivat auttaa meitä lähentymään Herraa, antaa meille perspektiiviä ja opettaa muita. Mutta siitä voi tulla päämäärä itsessään ja vaatia muita oppimaan monia asioita, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan luonteen, elämämme tai jumalisuuden kanssa.

Jumalanpalveluksen ylistysmusiikin tarkoituksena on ylistää Jumalaa. Mutta jos emme ole varovaisia, musiikista voi tulla päämäärä itsessään, jotta se kuulostaisi hyvältä muiden korville.

Evankeliointi on Herramme käsky – tavallaan. Matteuksen evankeliumin 28:19 käskee meitä menemään ja tekemään kaikista kansoista opetuslapsia. Siinä ei sanota, että meidän pitäisi kerätä lisää lukuja tai hankkia lisää ”kääntyneitä”, joilla ei ole aikomustakaan tehdä Jeesuksesta elämänsä Herraa.

Yhteisöllisyys on tärkeää kristillisessä elämässä. Jos yhteisöllisyys kuitenkin rajoittuu pelkästään satunnaisten ystävien hankkimiseen ja jutusteluun, menetät mahdollisuuden syvällisiin suhteisiin muiden uskovien kanssa. Yhteisöllisyys ei myöskään saisi olla ensisijainen syy tavata muita uskovia, jos se sulkee pois ylistyksen ja Jumalan sanan oppimisen. Yhteisöllisyyden tulisi olla yksi syy, mutta toissijainen.

Jumalanpalveluksen liturgia ja järjestys voivat olla merkityksellisiä. On kuitenkin vaarana, että merkitys katoaa ja siitä tulee pelkkä rituaali.

Jopa rukous voi muuttua turhaksi toistoksi, pelkäksi muodollisuudeksi. Rukous on elintärkeää kristilliselle elämälle, mutta ihmiset voivat rukoilla pelkästään siksi, että tietävät sen olevan velvollisuutensa, eivätkä rakkaudesta Herraa kohtaan.

K: Ovatko 1. Kor. 11:23–26:n sanat viimeisen ehtoollisen tarkat sanat, vai ovatko evankeliumien sanat Mt 26:21–29; Mk 14:18–24 ja Luuk. 22:14–20:n tarkat sanat?

V: Luultavasti kumpikaan ei ole täydellinen sanatarkka kuvaus viimeisestä ehtoollisesta; parafraasi voi silti olla totta. Paavalin ja evankelistojen tarkoituksena parafraasoida osaa viimeisen ehtoollisen keskustelusta on, että katsomme kaavojen ulkoa opettelun taakse ja näemme yhteisen sisällön.

Yksi keskeinen seikka, jota ei pidä unohtaa, on se, että Herran ehtoollinen oli ”illallinen” eli ateria. Roomalaiskatolisessa kirkossa maallikoille (ei-pappeille) annettiin eri aikoina vain ehtoollisleipä, ei maljaa. Toisaalta 1. Korinttolaiskirjeen 11:34 osoittaa, ettei kyseessä ollut tavallinen ateria, vaan erityinen ateria. Jos haluat vain tavallisen aterian, etkä halua odottaa muita, älä syö Herran ehtoollista, vaan pysy kotona.

K: Pitäisikö 1. Kor. 11:24:ssä lukea ”murtettu teidän puolestanne” vai ”teidän puolestanne”?

V: Molemmista muodoista on olemassa kreikankielisiä käsikirjoituksia.

Sanaa ”murtu” ei esiinny:

s. 46 (Chester Beatty II) 100–150 jKr.

Vaticanus 325–350 jKr.

Sinaiticus [Si] 340–350 jKr. (alkuperäinen)

Ephraemi Rescriptus [C] 5. vuosisata (alkuperäinen)

Alexandrinus n. 450 jKr.

Athanasius Aleksandrialainen 326–373 jKr.

Sana ”Broken” esiintyy

Sinaiticus [Si] 340–350 jKr. (korjattu)

Ephraemi Rescriptus [C] 5. vuosisata (3. korjaaja)

Gothic 493–555 jKr.

Johannes Krysostomos 370–407 jKr.

Bysanttilainen lektionaario

K: Miten 1. Kor. 11:28–29:n mukaan viimeisen ehtoollisen syöminen ja juominen kelvottomasti on synti Herramme ruumista ja verta vastaan?

V: Se, miten suhtaudumme Jeesuksen uhrin muistamiseen, osoittaa, kuinka arvostamme sitä. On erittäin vakava synti suhtautua kevyesti siihen, mitä Jeesus teki puolestamme.

K: Pitäisikö meidän 1. Kor. 11:28, 31:n mukaan arvioida itseämme vai ei?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

Meidän tulee arvioida itseämme siinä mielessä, että tarkastelemme itseämme ja etsimme keinoja elää entistä enemmän Kristuksen kaltaista elämää. Paavali on vakavissaan, kun hän kehottaa meitä tutkimaan itseämme 2. Korinttolaiskirjeen 13:5–6:ssa. Daavid pyytää Jumalaa näyttämään hänelle kaiken, mikä hänessä on pahaa, Psalmin 139:24:ssä.

Meidän ei tule tuomita itseämme siinä mielessä, että vertaisimme itseämme muihin tai yrittäisimme määrittää, millaisina meidät Jumala näkee.

K: Jos ihmiset nykyään ottavat ehtoollisen kelvottomasti (1. Kor. 11:29–31), sairastuvatko he ja kuolevatko he?

V: Jumala voi kurittaa uskovia niin silloin kuin nykyäänkin, juuri niin kuin Hän haluaa. Ei ole itsestään selvää, että he sairastuvat, mutta mikään ei estä Jumalaa kurittamasta jokaista uskovaa niin kuin Hän katsoo sopivaksi.

K: Jos joku sanoo 1. Kor. 12:3:n mukaisesti vakavasti kolme kertaa, että Jeesus on Herra, pelastetaanko hänet silloin, kuten jotkut Witness Leen paikallisseurakunnassa opettivat?

V: Näitä tai vastaavia sanoja on tarpeen lausua vain kerran, jotta voi ottaa Jeesuksen vastaan. Nämä sanat eivät kuitenkaan ole taikakaava. Mikään taikakaava ei riitä, vaikka se lausuttaisiin vilpittömästi. Viime kädessä meitä eivät pelasta sanat tai teot, eikä edes evankeliumi, vaan Jumala on se, joka pelastaa.

K: Sanotaanko 1. Kor. 12:3:ssa, että jokainen, joka sanoo ”Jeesus on Herra”, sanoo tämän Pyhän Hengen voimasta?

V: Ei. Tärkeää ei ole kielen äänteiden lausuminen, vaan sanojen merkitys. Ihminen voi sanoa ”Jeesus on Herra” millä tahansa kielellä ja todella hyväksyä Jeesuksen ainoaksi Herrakseen vain Pyhän Hengen kautta.

Tämä jae kertoo myös jotain kyvyistämme ilman Jumalaa. Ilman Pyhän Hengen toimintaa langennut ihminen ei kykene aidosti tunnustamaan Jeesusta Herraksi.

K: Onko jokaisella kristityllä 1. Kor. 12:7:n ja luultavasti myös Room. 8:9–11:n mukaan jokin Hengen lahja? Toisin sanoen, jos sinulla ei ole tällaista lahjaa, tarkoittaako se, ettet ole todellinen kristitty?

V: Jokaisella todellisella kristityllä on joko jokin 1. Korinttolaiskirjeen 12:8–31 luetelluista lahjoista tai sitten muita lahjoja, joita ei ole lueteltu tässä. Mikään 1. Korinttolaiskirjeen 12. luvussa ei viittaa siihen, että tämä luettelo olisi tyhjentävä. Kaikki nämä lahjat eivät ole ”näyttäviä”, kuten ihmeet, parantaminen ja kielten puhuminen. Jotkut ovat viisauden, tiedon ja avun lahjoja. Roomalaiskirjeen 12:6–8 mainitsee muita lahjoja.

K: Kenelle tarkalleen ottaen hengelliset lahjat on tarkoitettu 1. Korinttolaiskirjeen 12:7–11:ssä, ja miksi?

V: 1. Korinttolaiskirjeen 12:7:ssä sanotaan, että hengellinen lahja EI ole ensisijaisesti sen saaneen henkilön omaa hyötyä varten, vaan se on yhteisen hyvän vuoksi. Tarvitsemme sitä auttaaksemme muita, erityisesti muita uskovia. Jos sinulla on hengellinen lahja etkä käytä sitä Kristuksen ruumiin hyväksi, tuhlaat hengellistä lahjaasi.

Meidän tulisi ymmärtää hengellisiä lahjoja, ja 1. Korinttolaiskirjeen 12. luku opettaa kolmea näkökohtaa. Siinä puhutaan lahjojen lähteestä (12:1–11), lahjojen moninaisuudesta (12:12–31a) sekä rakkauden tärkeydestä lahjojen yhteydessä (12:31b–13:13).

K: Mitkä ovat nämä hengelliset lahjat 1. Kor. 12:7–11:ssä?

V: Tässä on lyhyt kuvaus.

Viisaus – Jumalan sanan soveltaminen elämäämme ja nykyisiin tilanteisiimme

Tieto – Ei pelkästään tosiasioiden tuntemista, vaan erityisesti Jumalan sanan tuntemista ja siten Hänen yleistä tahtoaan ja toiveitaan.

Usko – Täydellinen usko ja luottamus Jumalaan, jotta rukoilemamme asia toteutuisi.

Parantaminen – Fyysinen ja toisinaan psyykkinen parantuminen

Ihmeet – Muut ihmeet, jotka ylistävät Jumalaa

Profeetallisuus – Jumalan erityisen tahdon paljastaminen nykyisissä tilanteissa

Henkien erottaminen – Henkien lähteen tunnistaminen; tyypillisesti ne ovat ihmisten takana motivoimassa ja vaikuttamassa heihin. Kerran odotin ulkona jotakuta, kun vieras mies tuli luokseni ja alkoi puhua minulle. Mutta ennen kuin hän ehti sanoa mitään, pieni, hiljainen ääni päässäni sanoi: ”Yhdistymiskirkko” (väärän Kristuksen, pastori Moonin kirkko).

Kielten puhuminen – Yliluonnollinen kyky puhua kieltä, jota puhuja ei tunne.

Kielten tulkkaus – Kyky tulkata kielillä, joita ihmiset ymmärtävät, mitä joku kielillä puhuva on sanonut.

K: Ovatko 1. Kor. 12:7–11 mainitut kaikki hengelliset lahjat?

V: Ei, nämä eivät ole kaikki lahjat, sillä Efesolaiskirjeen 4:11–12 sisältää luettelon lahjoista, joissa on sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Emme voi ottaa lahjojen luetteloa ja sanoa varmuudella: ”Jumala ei voi antaa muita lahjoja.”

K: Miten 1. Kor. 12:12–26:n mukaan kristityt, joilla on erilaisia hengellisiä lahjoja, voivat toimia paremmin yhdessä tiiminä?

V: On ainakin kolme asiaa, joita kannattaa pohtia: synergiat, esteet ja kehittyminen.

Synergiat: Älä ajattele, että sinun tai sinun kaltaistesi uskovien täytyy tehdä asiat aivan yksin. Etsi tilaisuuksia hyödyntää muiden uskovien lahjoja.

Esteet: Älä murehdi siitä, kuka kuolevainen ihminen saa kunnian; kunnia kuuluu Jumalalle. Älä pidä muita uskovia kilpailijoina tai uhkana, vaan pikemminkin tiimikavereina. Älä ole ylpeä hengellisestä lahjastasi, äläkä tunne itseäsi vähemmän tärkeäksi, koska sinulla ei ole tiettyä lahjaa. Erojemme ei pitäisi jakaa meitä ryhmiin, vaan pikemminkin yhdistää meidät työtovereiksi.

Kehittyminen: Monet ihmiset haluavat tietää omat hengelliset lahjansa ja miten kehittää ja käyttää niitä. Se on hyvä asia, mutta miksi et kysyisi myös, mitkä ovat muiden hengelliset lahjat tai potentiaaliset hengelliset lahjat, ja miten voit toimia katalyyttina niiden kehittämisessä ja käyttämisessä seurakunnan hyväksi?

K: Osoittaako 1. Kor. 12:28, että meillä pitäisi olla apostoleja nykyäänkin?

V: Mitä tulee kahteentoista apostoliin, ei. Mutta sanalla ”apostoli” on kolme merkitystä.

1. Kreikankielinen sana ”apostoli” voi tarkoittaa ”lähetettyä”. Barnabas oli tässä mielessä sanansaattaja ja apostoli Apostolien tekojen luvuissa 4:36 ja 14:14. Aikaisempina vuosisatoina kreikankielisessä ” ”-kielessä se saattoi viitata laivaston amiraaliin. Vaikka nykyäänkin on olemassa apostoleja – samoin kuin postinkantajia ja merivoimien upseereita – emme tässä viittaa juuri tuohon apostolin merkitykseen.

2. Ilmestyskirjan 21:14 mukaan Uuden Jerusalemin kaupungissa on täsmälleen kaksitoista perustusta, ja niissä on kaksitoista ”Karitsan apostolin” nimet. Koska nämä kaksitoista apostolia ovat jo eläneet, ei enää ole olemassa ”Karitsan apostoleja”.

3. Uudessa testamentissa sanalla ”apostoli” on myös kolmas merkitys. Aivan kuten voi olla vääriä profeettoja ja opettajia, 2. Korinttolaiskirjeen 11:13 ja Ilmestyskirjan 2:2 osoittavat, että voi olla ihmisiä, jotka esiintyvät apostoleina. He ovat vääriä apostoleja, joita Jumala ei ole lähettänyt.

K: Mitkä ovat 1. Kor. 12:28–31:ssä mainitut tehtävät, joissa näitä hengellisiä lahjoja käytetään?

V: Tässä on lyhyt kuvaus luetelluista lahjoista.

Apostolit – Ensisijaisesti nämä olivat Efesolaiskirjeen 2:20 mukaan seurakunnan perustana toimineita henkilöitä, joista monet olivat mukana Uuden testamentin kirjoittamisessa. Koska Raamattu on valmis, täydellinen ja riittävä, ja meillä on jo kaikki tarvitsemamme olennaiset totuudet, meillä ei ole eikä tarvita tällaisia apostoleja nykyään. Toissijaisesti on kuitenkin ihmisiä, jotka johtavat seurakuntaryhmiä.

Profeetat – Suurimmassa merkityksessä he olivat myös kirkon perustana Efesolaiskirjeen 2:20 mukaan, ja monet heistä olivat mukana Vanhan testamentin kirjoittamisessa. Koska Raamattu on valmis, emme ole tarvinneet Raamattua kirjoittavia profeettoja Johannes Kastajan ajoista lähtien. Kuitenkin vähäisemmässä määrin kirkko on tarvinnut profeettoja jopa Johannes Kastajan jälkeenkin, kuten Agabusta Apostolien tekojen 21:10–11 kohdassa, jotta Jumalan kansa voisi paremmin ymmärtää Jumalan toimintaa omalla aikakaudellaan.

Opettajat – Vaikka kirkko tarvitsee opettajia, Jaakobin kirjeen 3:1–2a varoittaa, ettei monien meistä tule opettajiksi, sillä Jumala tuomitsee opettajat ankarammin. On yksi asia uskoa väärään oppiin, mutta toinen asia on opettaa ja vakuuttaa toiset väärästä opista.

Ihmeet – Niillä, jotka tekevät ihmeitä, on yksi ”näyttävin” lahjoista. Austinissa oli seurakunta, joka uskoi, että kaikki hengelliset lahjat ovat kadonneet. Sitten pastori, joka tunsi Raamatun erittäin hyvin, sairastui parantumattomaan syöpään. Ihmiset rukoilivat hänen puolestaan, ja hän parani ihmeellisesti. Sitten seurakunta muutti kantaansa: he sanoivat, että kaikki lahjat ovat kadonneet paitsi parantamisen lahja. Eivätkö he voineet harkita mahdollisuutta, että voisi olla olemassa myös muita hengellisiä lahjoja?

Parantaminen – Joillakin on yliluonnollinen lahja toimia välineinä, joiden kautta Jumala parantaa ihmisiä ruumiillisista sairauksista. Toisilla, kuten lääkäreillä ja sairaanhoitajilla, on opiskeltu ahkerasti ja heillä on luonnollisia lahjoja. Olipa sinulla yliluonnollinen tai luonnollinen lahja auttaa muita, sinun tulisi auttaa muita.

Apu – Joillakin on taloudellisia resursseja, aikaa, talo tai omaisuutta tai muita resursseja, joita voidaan käyttää Jumalan valtakunnan edistämiseen. Mutta niillä resursseilla, joita meillä on, meidän on oltava varovaisia ja muistettava: ”Älä anna hyvien tekojen estää sinua tekemästä parhaita tekoja.”

Hallinto – Tätä kutsutaan myös johtamiseksi, ja se on lahja hallita Jumalan kansaa. Yhtäältä se tarkoittaa Jumalan kansaa uhkaavien haasteiden, ongelmien ja uhkien tunnistamista ja niihin puuttumista. Toisaalta se tarkoittaa niiden mahdollisuuksien, ihmisten ja paikkojen tunnistamista, joissa kehitystä voi tapahtua, sekä ihmisten mobilisointia, jotta he voivat tarttua näihin mahdollisuuksiin ja avata ovia. Lopuksi siihen kuuluu myös johdonmukaisen strategian laatiminen, jotta seurakunta voi edetä suuntiin, joissa se pystyy paremmin palvelemaan ja ylistämään Jumalaa.

Kielet – Puhuminen tuntemattomilla ihmiskielillä, jonka ensisijaisena tarkoituksena on saada epäuskoiset tuntemaan syyllisyyttä, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 14:22:ssa sanotaan. Puhuminen tuntemattomilla ihmisten tai enkelien kielillä rakkaudella on myös Jumalan ylistämistä, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 13:1 osoittaa. Jumala ei olisi ”sekoittanut pakkaa” antamalla Paavalin edes mainita enkelien kieliä 1. Korinttolaiskirjeen 13:1:ssä, jos enkelien kieliä ei olisi olemassa.

Sivuhuomautuksena: mikään 1. Korinttolaiskirjeen 12. luvussa ei viittaa siihen, että tämä olisi tyhjentävä luettelo tai että näiden sisällä ei voisi olla alaluokkia. Nämä ovat vain tärkeitä esimerkkejä eräistä erilaisista rooleista seurakunnassa, ja ydinajatuksena on se, kuinka näiden roolien on tarkoitus toimia yhdessä. Paikallisseurakunta, jossa lähes kaikilla jäsenillä on vain yksi näistä rooleista, ei ole lainkaan sitä, mitä Jumala haluaa.

K: Pitäisikö 1. Korinttolaiskirjeen 12:30 mukaan kaikkien tosi kristittyjen puhua kielillä, vai eikö?

V: Sekä ei-karismaattiset että jotkut karismaattiset kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että useimmilla kristityillä ei ole 1. Korinttolaiskirjeen 12:30:ssä mainittua kielten puhumisen lahjaa, aivan kuten useimmat eivät ole apostoleja tai profeettoja.

Ei-karismaattiset kristityt sanovat, että edes Paavalin aikoina kaikkien kristittyjen ei ollut tarkoitus puhua kielillä, piste.

Useimmat karismaattiset kristityt tekevät eron niiden harvojen välillä, joilla on lahja puhua kielillä julkisesti kirkossa, ja yksityisen rukouksen yhteydessä tapahtuvan kielillä puhumisen välillä. Monet, mutta eivät kaikki, sanovat, että kaikkien kristittyjen tulisi (mutta valitettavasti eivät tee niin) käyttää yksityistä kielillä puhumista. Ainoa raamatullinen tuki sille, että kaikkien tulisi puhua kielillä (1. Kor. 14:5), on parhaimmillaankin epäsuora.

Monet karismaattiset kristityt yhdistävät termin ”Pyhän Hengen kaste” kielten puhumiseen ja uskovat, että tämä on toinen siunaus, jota ei-karismaattisilla ei ole. Kuitenkin teoksessa Believer’s Bible Commentary (s. 1794) todetaan yksiselitteisesti, että on väärin opettaa, että jokaisella on kielten lahja tai että kielten puhuminen on [ainoa] merkki Pyhän Hengen kasteesta.

1. Korinttolaiskirjeen 14:1,5:ssä sanotaan, että Paavali toivoo, etteivät kaikki puhuisi kielillä, vaan pikemminkin profetoisi. Tämä sanamuoto on samanlainen kuin silloin, kun Eldad ja Medad profetoivat 4. Mooseksen kirjan 11:27–29:ssä ja Joosua käski Moosesta pysäyttämään heidät. Mooses vastasi: ”Toivon, että koko Herran kansa olisi profeettoja.” Tämä ei tarkoita, että jokaisen israelilaisen olisi pitänyt olla profeetta.

K: Puhuvatko ainakin jotkut kristityt nykyään aidosti kielillä (1. Kor. 12:30)?

V: Aitojen kristittyjen mielipiteet tästä asiasta eroavat toisistaan.

Karismaattiset: uskovat, että tämä lahja on käytössä nykyäänkin. Kuten eräs karismaattinen ystäväni selitti, karismaattiset voidaan luokitella ”isoilla K:lla kirjoitettaviin karismaattisiin” ja ”pienillä K:lla kirjoitettaviin karismaattisiin”. Suurella C:llä kirjoitetut karismaattiset korostavat hengellisiä lahjoja yhtä paljon kuin Kristusta. He eivät usein halua toimia yhtenäisyydessä ei-karismaattisten kanssa. Pienellä C:llä kirjoitetut karismaattiset uskovat kyllä, että ei-karismaattiset ovat väärässä tässä opissa, mutta he näkevät, että Jumala käyttää ei-karismaattisia kristittyjä monin muin tavoin, ja haluavat toimia heidän kanssaan, koska Kristus, joka yhdistää meidät, on suurempi kuin ne epäolennaiset opit, jotka jakavat meitä.

Kulttimaiset ykseyden helluntailaiset: kieltävät kolminaisuuden lisäksi ja opettavat, että jokainen, joka nykyään ei puhu kielillä, joutuu helvettiin.

Anti-karismaattiset: opettavat, että kaikki Jumalan antama kielten puhuminen on lakannut kauan sitten, eikä kielten puhumista tulisi sallia missään kristillisessä kokoontumisessa, ja että 1. Korinttolaiskirjeen 14:39 on Uuden testamentin jae, joka tulisi nykyään jättää huomiotta.

Muut ei-karismaattiset: ovat erimielisiä siitä, onko kielten puhuminen tai kaikki hengelliset lahjat lakanneet. He joko uskovat, että osa kielten puhumisesta voi olla aitoa, tai uskovat, että kaikki kielten puhuminen ei ole jumalallisesti innoitettua, mutta kukaan ei ole täydellinen ja tämä on sellainen virhe, jota voidaan sietää, eikä 1. Korinttolaiskirjeen 14:39:ää tule nykyään sivuuttaa.

Varoitus: On väärin sanoa, että kaikki nykypäivän kielillä puhuminen olisi saatanallista. Ei-karismaattiset ja monet karismaattiset ovat yhtä mieltä siitä, että ainakin jotkut yritykset puhua kielillä eivät ole peräisin Jumalalta eivätkä Saatanalta, vaan joltakin, joka yrittää typerästi puhua kielillä omilla luonnollisilla kyvyillään.

K: Miksi meidän pitäisi 1. Kor. 13:7–8:n mukaan aina luottaa muihin, kun Miika 7:5–6 ja Jeremia 9:4–5 sekä 17:5 sanovat, ettei meidän pitäisi?

V: Meidän tulee luottaa muihin, mutta emme saa asettaa toivoamme muihin. Vaikka luotammekin muihin, siihen liittyy ehtoja.

Jeremian kirjan 9:4–5 ja Miikan kirjan 7:5–6 ohjeistavat profeettaa ja noina pimeinä aikoina eläviä uskovia olemaan luottamatta naapureihinsa tai edes omaan perheeseensä.

Jeremian kirjan 17:5 mukaan se, joka asettaa luottamuksensa ihmiseen (joko itseensä tai muihin) Jumalan sijaan, on kirottu.

1. Korinttolaiskirjeen 13:7–8 esittää meille rakkauden ihanteen. Kreikkalaiset sanat panta pisteuei tarkoittavat kirjaimellisesti ”uskoa kaikkeen”. Tässä yhteydessä käytetty kreikkalainen sana ”usko” ei tarkoita pelkkää älyllistä hyväksyntää, vaan pelastavaa uskoa, johon sisältyy sekä luottamus ja riippuvaisuus että älyllinen hyväksyntä.

Koska kukaan ei vakavasti ajattele, että Paavali kannattaisi uskoa vääriin profeettoihin ja valheisiin, joiden uskominen edellyttäisi Jumalan sanan epäilemistä, mitä sitten tarkoittaa ”uskoa kaikkeen”? Tämä lause ei tarkoita, että pitäisi uskoa kaikkiin ihmisiin, vaan uskoa koko totuuteen. Teos *Bible Knowledge Commentary: New Testament* (s. 535) huomauttaa, että ne asiat, joihin meidän erityisesti tulee uskoa, löytyvät vain parin sivun päästä Raamatustamme, 1. Korinttolaiskirjeen 15:11:stä.

K: Todistavatko 1. Kor. 13:9–11, että hengelliset lahjat ovat kadonneet?

V: Kolme 1. Korinttolaiskirjeen 12:8–10:ssä mainittua lahjaa (tieto, profetia ja kielten puhuminen) katoavat, kun ”täydellinen” tulee. ”Täydellinen” voi viitata täydelliseen asiaan, tilaan tai henkilöön. Tälle tilalle on kolme mahdollisuutta:

1) Uuden testamentin valmistuminen

2) Kun seurakunta on kypsynyt riittävästi

3) Kun Kristus palaa

The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 536, on Dallasin teologisen seminaarin opettajakunnan laatima kommentaari. Siinä todetaan, että tulkinta 1) on epätodennäköinen, koska se ei sovi yhteen 1. Korinttolaiskirjeen 13:12 kanssa. He sanovat, että kolmas näkemys on monin tavoin suositeltava. Sakarjan kirjan 13:3–6 mukaan profetian henki katoaa sen jälkeen, kun lähde avataan puhdistamaan Jerusalemia synnistä ja epäpuhtaudesta. Samoin New International Bible Commentary, s. 1377, toteaa: ”Väite, että täydellisyys viittaisi Raamatun kaanonin valmistumiseen, ei löydä tukea sanan ’täydellinen’ raamatullisesta käytöstä eikä sen mistään sukulaismuodoista. Tällainen tulkinta perustuu ainoastaan tarpeeseen selittää tiettyjen karismaattisten lahjojen puuttumista monista nykypäivän seurakunnista.” (kursivointi alkuperäisessä tekstissä)

Jotkut sanovat, että jos 1. Korinttolaiskirjeen 13:9–11 todistaa, että kielten puhuminen on lakannut, niin myös tieto on lakannut ja täydellisyys on jo tullut. Ehkä kuitenkin ei ole tieto, joka lakkaa, vaan yliluonnollinen tiedon lahja.

K: Käytettiinkö 1. Kor. 13:12:ssa tuolloin peileinä pronssia vai lasia?

V: Nykypäivän peilit ovat erilaisia kuin ne olivat 2 000 vuotta sitten. (Tuolloin ei ollut myöskään kaukoputkia tai mikroskooppeja.) Nykypäivän peilien lasin takana on hopeapinnoite, ja tämä keksintö kehitettiin vasta 1800-luvulla. Tässä käytetty kreikkalainen sana tarkoittaa ”peiliä”, joka saattoi olla valmistettu mistä tahansa materiaalista. Monissa käännöksissä sanotaan ”peili”, mutta muinaisina aikoina käytettiin vain lasisia tai huolellisesti kiillotettuja pronssipeilejä.

Tuon ajan peilit valmistettiin yleisesti kiillotetusta pronssista, joka voidaan saada hyvin tasaiseksi, mutta se ei anna kovin selkeää kuvaa. Vähä-Aasiassa joitakin ylellisiä peilejä valmistettiin kuitenkin obsidiaanilasista jo ennen Abrahamin aikaa. Juuri Paavalin ajan jälkeen roomalainen kirjailija Plinius Vanhempi mainitsee teoksessaan ”Luonnonhistoria” lasin käytön peileissä. Tätä ylellisyyttä ei kuitenkaan yleensä käytetty tavallisen kansan keskuudessa, ja edes tuon ajan parhaat lasi- tai obsidiaanipeilit eivät olleet tasaisia, vaan niissä kuva oli vääristynyt.

K: Jos jollakin on 1. Kor. 13:13:n mukaan uskoa, toivoa ja rakkautta, miksi hänen enää tarvitsee lukea Raamattua tai tuntea oppia?

V: Usko, toivo ja rakkaus eivät tarkoita uskoa uskoon, toivoa mihin tahansa tai itserakkautta. Ne tarkoittavat uskoa Jumalaan, toivoa Jumalan lupauksiin sekä rakkautta Jumalaa ja muita kohtaan.

Meidän on tiedettävä enemmän Jumalasta, johon uskomme, jotta voimme ymmärtää, että toivomme on varma, ja jotta voimme rakastaa Häntä ja muita ihmisiä enemmän. Efesolaiskirjeen 1:17:ssä Paavali kirjoittaa, että he saisivat tuntea Jumalan paremmin, jotta me voisimme tuntea sen toivon, johon Jumala on meidät kutsunut.

K: Mitä Paavali sanoo yhteenvetona 1. Korinttolaiskirjeen 14. luvussa?

V: Paavali sanoi korinttilaisille seuraavaa:

1. Hän puhui kielillä, ja jokaisen oli hyvä haluta puhua kielillä. (jakeet 5a, 18)

2. Jokaisen tulisi haluta profetoida enemmän kuin puhua kielillä (jakeet 1, 5b, 19).

3. Kielten puhumisen (jakeet 2, 4a) ja profetian (jakeet 3, 4b) oikeutettu tarkoitus.

4. He korostivat kielten puhumista liikaa; heidän tulisi sen sijaan korostaa lahjoja, jotka rakentavat seurakuntaa (jakeet 4–5, 26, 28).

5. Oikea tapa harjoittaa kielten puhumista seurakunnassa on järjestyksessä, korkeintaan kahden tai kolmen henkilön voimin, tulkin läsnä ollessa (jakeet 6–13, 26–33).

6. Älkää kieltäkö järjestäytynyttä kielten puhumista tulkin avustuksella (jae 39).

K: Pitäisikö meidän 1. Kor. 14:1, 5, 12:n mukaan ”haluta innokkaasti” hengellisiä lahjoja?

V: Kyllä. Meidän tulisi tavoitella kaikkea hyvää, mitä Jumala haluaa antaa meille. Lisäksi, jos meillä on hengellinen lahja, mikään raamatunkohde ei sano, että meidän pitäisi lakata tavoittelemasta muita lahjoja. 1. Korinttolaiskirjeen 12:31 sanoo, että meidän tulee [aina] ”haluta innokkaasti suurempia lahjoja”, ja 1. Korinttolaiskirjeen 14:12 sekä 1. Pietarin kirjeen 4:10–11 mainitsevat, että meidän tulisi pyrkiä erinomaisuuteen niissä lahjoissa, joita meillä on. Siitä huolimatta meidän ei tulisi tavoitella lahjoja enemmän kuin läheisyyttä Jumalaan. Paavali, toivoessaan, että heillä kaikilla olisi hengellisiä lahjoja, toistaa Mooseksen sanoja, joka 4. Mooseksen kirjan 11:29:ssä sanoi toivovansa, että koko Jumalan kansa profetoisi.

Hengellisistä lahjoista on syytä muistaa kolme varoitusta. Ensinnäkin mikä tahansa muu kuin Jumala voi tulla epäjumalaksi, jopa hengellinen lahja. Älä halua hengellistä lahjaa enemmän kuin Jumalaa. Toiseksi, älä anna hengellisten lahjojesi määritellä sinua. Identiteettisi on Jumalan lapsena, ei niissä hengellisissä lahjoissa, jotka Pyhä Henki on sinulle antanut. Kolmanneksi: jos tiedät, että Pyhä Henki on antanut sinulle hengellisen lahjan, älä anna sen estää sinua etsimästä hengellisiä lahjoja; Pyhä Henki voi myöhemmin antaa sinulle lisää kyseistä lahjaa tai muita hengellisiä lahjoja.

Katso keskustelu 1. Korinttolaiskirjeen 12:30 kohdasta, jos haluat lisätietoa siitä, ovatko kielillä puhuminen ja profetia ajankohtaisia nykypäivänä.

K: Kertooko Paavali 1. Kor. 14:1,5:ssä korinttilaisille, että heidän tulisi tavoitella kielten puhumisen ja profetian lahjoja, vai eikö?

V: Katso vastaus 1. Korinttolaiskirjeen 14. luvun kohdasta.

K: Miten tarkalleen ottaen meidän tulisi 1. Kor. 14:3–4:n mukaan rakentaa toisia?

V: Kun joku rakentaa jotain, tärkeää ei ole niinkään se, mitä hän tekee, vaan se, mitä saadaan aikaan. Esimerkiksi jos joku rakentaa tiiliseinän, purkaa sen, rakentaa sen uudelleen ja purkaa sen taas, onko hän lopulta rakentanut mitään? Toisten vahvistaminen ei niinkään liity niihin toimiin, joita teemme palvelemalla muita, vaan siihen, mitä saamme aikaan (tai yritämme saada aikaan) heidän elämässään.

K: Miksi Paavali sanoi 1. Kor. 14:21:ssä, että tämä lainaus oli peräisin Laista (Toorasta), vaikka se itse asiassa oli peräisin Jes. 28:11–12:sta?

V: Saddukeukset ja muut hyväksyivät vain Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa Tooraksi, mutta fariseukset pitivät koko Vanhaa testamenttia Toorana.

K: Miten 1. Kor. 14:22–25:ssä kielten puhuminen on merkki epäuskoisille ja profetia merkki uskoville?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

Mysteeri: Kielten puhuminen (ilman tulkkia) on mysteeri epäuskoisille, mikä saa heidät ajattelemaan, että olet hullu, ja se on sopimatonta. (1. Korinttolaiskirje 14:23)

Todiste: Kun epäuskoinen kuulee asianmukaista profetointia ja kuulee sydämensä salaisuuksien paljastuvan, hän näkee tämän todisteena siitä, että Jumala on keskuudessamme. (1. Korinttolaiskirje 14:25)

Molemmat: Ilmoituksella (profetioilla) ja kielillä oli kummallakin asianmukainen paikkansa Korintin seurakunnassa. (1. Korinttilaisille 14:26)

K: Pitäisikö kristittyjen 1. Kor. 14:23:n mukaan koskaan tehdä asioita, jotka saavat muut ihmiset ajattelemaan, että kristityt ovat hulluja?

V: Kyllä ja ei, oikein ymmärrettynä.

1. Jotkut epäuskoiset pitävät kristittyjä hulluina pelkästään siksi, että he elävät kristittyinä. Tämä on väistämätöntä, ja kristittyjen tulisi totella Jumalaa välittämättä juurikaan siitä, mitä muut ajattelevat. Jeesusta ja profeettoja syytettiin hulluudesta ja/tai siitä, että he olivat paholaisen palvelijoita.

2. Meidän ei kuitenkaan pitäisi tehdä mitään pelkästään siksi, että ihmiset pitäisivät meitä hulluina, sillä se ei ole rakentavaa. Ainoa esimerkki Raamatussa on Daavidin teko, jonka hän teki pelosta ja epätoivosta 1. Samuelin kirjan 21:13–15.

K: Pitäisikö ihmisten 1. Kor. 14:28:n mukaan puhua kielillä kirkossa ilman tulkkia? Entä laulaminen hengessä?

V: 1. Korinttolaiskirjeen 14:28 on selkeä: kielten puhumista ei saa harjoittaa kirkossa (julkisesti tai yksityisesti) ilman tulkkia.

K: Koska 1. Kor. 14:32:ssa sanotaan, että profeettojen henget ovat profeettojen hallinnassa, todistaako tämä, että Pyhä Henki ei ole Jumala, kuten eräs kolminaisuutta kieltävä väittää?

V: Ei. Ensin selitys logiikasta, sitten vastaus. Koska A) profeettojen henget ovat profeettojen hallinnassa ja B) Jumala ei ole meidän hallinnassamme, seuraa siitä, että Pyhä Henki ei ole Jumala.

Vaikka A ja B ovat totta, argumentti on virheellinen: ihmisten henget eivät ole Pyhä Henki.

Älä unohda ”s”-kirjainta: Sana ”henget” on kreikaksi monikkomuotoinen, ei yksikössä. Alandin ym. luettelossa käsikirjoitusmuunnelmista ei ole yhtään käsikirjoitusta, jossa sanottaisiin toisin.

Jokaisella ihmisellä on henki, sielu ja ruumis, kuten 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:23 mukaan. 1. Korinttolaiskirjeen 14:32 kohdassa mainitut ”henget” eivät ole Pyhä Henki eivätkä demoniset ”tutut” henget, vaan profetian lahja tai henki, jonka Pyhä Henki on antanut kyseiselle henkilölle. Lisätietoja löytyy Johannes Krysostomoksen saarnasta 1. Korinttolaiskirjeestä (s. 219) sekä teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 540.

”Profeettojen henget” ovat kuitenkin edelleen yhteydessä Pyhään Henkeen, ja Novatianus käytti tätä jaetta virheellisesti puhuessaan Pyhästä Hengestä ja tulkitsi jaetta yksikön muotoisena ”hengeksi” teoksessaan ”Treatise on the Trinity” (Kolminaisuutta käsittelevä tutkielma), luku 29.

K: Miten on mahdollista, että 1. Kor. 14:33:ssa Jumalaa ei kutsuta ”epäjärjestyksen Jumalaksi”, kun Jumala sekoitti ihmiskunnan kielet Baabelin tornissa 1. Moos. 11:7–8:ssa?

V: Kreikankielinen sana ”epäjärjestys” voi tarkoittaa myös ”sekaannusta” tai ”mellakkaa”. Jumala ei ole sekaannuksen aiheuttaja seurakunnissa, mutta toisinaan Hän sekoittaa niiden ajatukset, suunnitelmat ja kielet, jotka kapinoivat Jumalaa vastaan.

K: Koska 1. Kor. 14:33 sanoo, ettei Jumala ole epäjärjestyksen tai sekasorron Jumala, todistaako tämä jae siten, että kolminaisuus on väärä, kuten Jehovan todistajat väittävät esitteessään Should You Believe in the Trinity (1989), s. 4?

V: Tuskin. Fariseukset eivät kyenneet ymmärtämään Jeesuksen tuloa maan päälle, ei siksi, etteivätkö he olisi olleet riittävän älykkäitä, vaan siksi, että heidän luokseen tuleva Messias ei sopinut heidän teologiaansa tai suunnitelmiinsa.

Jehovan todistajat sanovat lähes poikkeuksetta, että kolminaisuus on väärä oppi. Myös mormonit sanovat yleensä niin, vaikka olenkin tavannut muutamia, jotka pitävät kolminaisuutta totta. Jehovan todistajien ja molempien mormoniryhmien kohdalla kyse ei kuitenkaan ole niinkään kolminaisuuden kieltämisestä kuin siitä, etteivät he edes ymmärrä, mitä kolminaisuus todella on. Katso keskustelu Matteuksen evankeliumin 28:19 kohdasta, jossa on seitsemän kohdan yhteenveto siitä, mitä Jumala on paljastanut Raamatussa kolminaisuudesta.

Todellisen Jumalan salaperäiset puolet ovat suuret, kuten Paavali korostaa 1. Timoteuksen kirjeen 3:16:ssa. Itse asiassa samassa kirjassa, josta Jehovan todistajat ottavat tämän jakeen, Paavali sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 2:6–16:ssa, että ihmiset, joilla ei ole Jumalan henkeä, eivät ymmärrä Jumalan viisautta. Vaikka asia ei ole hämmentävä opetetuille tosiuskoville, voi ymmärtää, miksi Jehovan todistajat saattavat pitää ymmärtämättömyyttään tässä asiassa hämmennyksenä.

K: Jos Jumala on ”rauhan Jumala” (1. Kor. 14:33 ja Room. 15:33), miksi Hän on sotaisa 2. Moos. 15:3:ssa ja Jes. 42:13:ssa?

V: Ihmisten maailmasta otettuna vertauskuvana voidaan ajatella, että maa voi haluta pelkästään rauhaa, mutta silti käydä kiivasta sotaa, kun se tai sen liittolainen joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Se, että Jumala on rauhan luoja, ei estä Häntä olemasta myös sotaisa. Jeesus on Rauhanruhtinas, mutta Ilmestyskirjassa Jeesus tulee ja käytännössä käy sotaa, surmaamalla kokonaisia armeijoita.

K: Miksi naiset olivat hiljaa seurakunnissa (1. Kor. 14:34–35 ja 1. Tim. 2:11,12), vaikka he profetoivat Uuden testamentin aikoina (Apostolien teot 2:18; 21:9 ja 1. Kor. 11:5)?

V: Aitojen kristittyjen mielipiteet tästä asiasta eroavat toisistaan. Monet kristityt huomauttavat, että sana voi tarkoittaa myös höpöttämistä. Toiset kristityt sanovat, että kyse oli tuon ajan kulttuurista. Toiset kristityt uskovat, että tämä pätee edelleen nykypäivänäkin.

1. Olettaen, että 1. Korinttolaiskirjeen 14:34–35 kieltää kaiken puhumisen seurakunnassa, se viittaa vain ”seurakunnissa” tapahtuvaan puhumiseen. Mikään raamatunkohta ei kiellä uskovia naisia profetoimasta seurakunnan ulkopuolella.

2. Jotkut sanovat, että 1. Korinttolaiskirjeen 14:34–35 kreikkalainen sana saattaa viitata ”jutteluun”, ja vaikka profetointi, rukoileminen ja laulaminen ovat heidän mielestään sallittuja, juttelu ei ole. Believer’s Bible Commentary -teoksen sivulla 1802 sanotaan kuitenkin, että sana ei tarkoittanut juttelua koine-kreikassa. ”Samaa sanaa käytetään Jumalasta tämän luvun jakeessa 21 ja Heprealaiskirjeen 1:1. Se tarkoittaa puhumista auktoriteetilla.” Naiset sekä profetoivat että rukoilivat jumalanpalveluksessa 1. Korinttolaiskirjeen 11:5:ssä.

Siitä huolimatta 1. Timoteuksen kirjeen 2:11–12 mukaan naisten tuli oppia hiljaisuudessa eikä opettaa miehiä.

K: Pitäisikö 1. Kor. 14:38:ssa olevan sanan olla ”tietämätön” vai ”huomiotta jätetty”?

V: Tämä on ainakin mielenkiintoinen esimerkki siitä, miten Raamatun käsikirjoitukset eroavat toisistaan. Kreikankielinen ero on kaksi kirjainta (”ai” vs. ”w”). Kreikankielisen Uuden testamentin kolmas painos (toim. Aland ym.) luokittelee tämän käsikirjoitusvaihtelun luokkaan ”B” – ”jonkin verran epäilyä”.

”Jätetty huomiotta” – esiintyy seuraavissa:

Alkuperäinen Sinaiticus [Si] 340–350 jKr.

Alexandrinus [A] n. 450 jKr.

Bohairic [Boh] ja Sahidic [Sah] koptinkieliset 3./4. vuosisadalta

Origenesin kreikankielinen teksti 225–253/254 jKr.

Myöhempi syyriankielinen versio, 6.–7. vuosisata

Tietämätön – esiintyy seuraavissa:

s. 46 (Chester Beatty II) 100–150 jKr.

Vanha syyria 4.–5. vuosisata

Korjaus Sinaiticus [Si] -käsikirjoituksessa 340–350 jKr.

Armeniankielinen [Arm] 5. vuosisadalta

Alexandrinus-korjaus n. 450 jKr.

Latinalainen Vulgata [Vg] 4. ja 5. vuosisata

Etiopialainen [Eth] n. 500 jKr.

Bysanttilainen perinne

Yhteenveto: Ignored-versio vaikuttaa lupaavimmalta niille, jotka suosivat alkuperäistä aleksandrialaista käsikirjoitustraditiota. Ignorant-versio vaikuttaa lupaavimmalta niille , jotka suosivat varhaisinta käsikirjoitusta sekä latinalaista ja bysanttilaista käsikirjoitusperhettä. Kummassakin tapauksessa tämä muunnelma syntyi varhain, vuosina 200–254 jKr. Lopuksi, vaikka tämä on yksi kahdesta tai kolmesta merkittävimmästä muunnelmasta 1. Korinttolaiskirjeessä, onko sillä todella merkitystä, jos emme ole siitä tietoisia tai jos jätämme sen huomiotta?

K: Entä 1. Kor. 15:1–4:n kohdalla ne liberaalit kristityt, jotka väittävät olevansa kristittyjä, mutta kieltävät, että Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi ja että hän todella nousi kuolleista kolmantena päivänä?

V: Kuten 1. Korinttolaiskirjeen 15:1–4 sanoo, heidän uskonsa on valitettavasti turha. Elleivät he muutu, he joutuvat kuollessaan helvettiin. Roomalaiskirje 3:25, 5:6–10, 1. Johanneksen kirje 2:2, Heprealaiskirje 9:11–10:18 ja Johanneksen evankeliumi 1:29 ovat muutamia monista muista jakeista, jotka korostavat sovituksen keskeistä merkitystä.

Mielenkiintoista on, että jopa juutalainen skeptikko Isaac Asimov toteaa teoksessaan *Asimov’s Guide to the Bible* (s. 1023): ”Jaakobin kääntyminen uskoon saattoi tapahtua, kun hän näki ylösnousseen Jeesuksen.” Ainakin Paavali mainitsee hänet Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille yhtenä ylösnousemuksen todistajista:” Jos jopa Asimovin kaltainen skeptikko voi harkita mahdollisuutta, että ihmiset näkivät ylösnousseen Jeesuksen, hän suoriutui asiasta paremmin kuin jotkut liberaalit kristityt, jotka eivät kyenneet edes pohtimaan tätä ajatusta.

K: Eikö 1. Kor. 15:1–4:n mukaan Jeesus noussut ruumiillisesti kuolleista siksi, että Saatanan oli vallannut Jeesuksen ruumiin, kuten pastori Moon väittää?

V: Ensin se, mitä pastori Moonin teoksessa ”Jumalallinen periaate” (viides painos, 1977) todellisuudessa sanotaan, ja sitten vastaus Raamatusta.

Jumalallinen periaate, s. 170: ”Ihminen on tähän asti pitänyt kiinni väärästä käsityksestä, että ihmisen fyysisen elämän päättyminen on syntiinlankeemuksen aiheuttama kuolema. Tämän seurauksena olemme uskoneet, että kuolleiden pyhien ylösnousemus toteutuisi palauttamalla heidän kerran turmellut ja mädäntyneet ruumiinsa alkuperäiseen tilaansa.”

Jumalallinen periaate, s. 170: ”Siksi ’ylösnousemus’ tarkoittaa ilmiötä, joka tapahtuu ihmisen palauttamisprosessissa, palauttamisen providentian mukaisesti, tilasta, jossa ihminen on joutunut Saatanan hallintaan, takaisin Jumalan suoraan hallintaan.”

Jumalallinen periaate, s. 289 ”Ihmisen lankeemuksen vuoksi jopa ihmisen kuollut ruumis joutui Saatanan valtaan... [Jaakob, Mooses] Jeesuksen kuoleman jälkeen myös hänen ruumiinsa suhteen ilmeni ongelmia (Matteus 28:12–13).”

Jumalallinen periaate, s. 360 ”Kuten hyvin tiedämme Raamatun kautta, Jeesus ei ylösnousemuksensa jälkeen ollut sama Jeesus, joka oli elänyt opetuslastensa kanssa ennen ristiinnaulitsemistaan. Hän ei ollut enää ihminen, jonka olisi voinut nähdä fyysisillä silmillä.... Kerran hän ilmestyi yhtäkkiä suljettuun huoneeseen...”

Jumalallinen periaate, s. 360–361 ”Jeesus oli ihmiskunnan pelastamiseksi luonut uskon hengellisen perustan..., luovutettuaan fyysisen ruumiinsa uhriksi ristille.”

Jumalallinen periaate, s. 147–148: ”Koska juutalaiset eivät uskoneet Jeesukseen ja luovuttivat hänet ristiinnaulittavaksi, Saatana tunkeutui hänen ruumiiseensa, ja hänet surmattiin. Siksi, vaikka kristityt uskovat Jeesukseen ja tulevat yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan, jonka ruumiiseen Saatana tunkeutui, heidän ruumiinsa ovat edelleen alttiita Saatanan tunkeutumiselle.”

Mitä Raamattu sanoo:

Johanneksen evankeliumissa 2:19–21 Jeesus puhui nimenomaan ruumiinsa herättämisestä. Joko Jeesus oli väärässä, tai pastori Moon oli väärässä.

Filippiläiskirjeen 3:21 kertoo suuresta lupauksesta, että Jeesus muuttaa ruumiimme kaltaisiksi kuin Hänen kirkkautensa ruumiinsa. On vaikea kuvitella, että yhdistymisliikkeen jäsenet (ne, jotka seuraavat pastori Moonia) innostuisivat liikaa siitä, mitä Paavali iloisesti kirjoitti.

Johanneksen evankeliumin 20:24–28 mukaan joko Jeesus petti Tuomaksen saamalla tämän uskomaan, että Jeesuksella oli fyysinen ruumis, tai sitten Jeesuksella todella oli fyysinen ruumis.

Apostolien teoissa 2:31–32 sanotaan, että Jeesuksen ruumis ei nähnyt mätänemistä. Tämä viittaa vahvasti siihen, että Saatana ei vallannut Jeesuksen ruumista.

Johtopäätös: Joko Jeesus ja apostolit olivat väärässä, tai pastori Moon on väärässä.

K: Jos 1. Kor. 15:1–4, 12–16:n mukaan voitaisiin jotenkin todistaa, ettei Jeesuksen ylösnousemusta ole tapahtunut, romahtaisiko koko kristinusko?

V: Kyllä romahtaa. Mutta jopa Yhdysvaltain oikeusjärjestelmän todistusaineiston sääntöjen mukaan voitaisiin osoittaa oikeudessa, että se tapahtui ilman kohtuullista epäilystä. Vaikka tässä ei ole tilaa esittää kaikkia ylösnousemusta tukevia argumentteja, ne voidaan yleisesti jakaa viiteen ryhmään.

1. Jumalan profetiat Vanhassa testamentissa

2. Silminnäkijöiden kertomukset

3. Muiden kirjoitukset, sekä myönteiset että kielteiset

4. Kyvyttömyys löytää sopivaa motiivia, keinoja ja selitystä kadonneelle ruumiille

5. Apostolien myöhemmät todistukset: yhdentoista kahdestatoista, jotka kärsivät ja kuolivat Kristuksen puolesta. Jos joku tietäisi, oliko kyseessä huijaus, he tietäisivät sen. Kukaan ei kuolisi sen puolesta, mitä hän itse pitäisi valheena. Kuten eräs kristitty pastori totesi: joko hauta on tyhjä tai uskomme on tyhjä.

K: Mitkä ovat 1. Kor. 15:1–4:n varhaisimmat ei-raamatulliset viittaukset kristilliseen opetukseen, jonka mukaan Kristuksen veri pelasti meidät?

V: Varhaisin on 1. Klemensin kirjeen luvut 21 ja 49, jotka on kirjoitettu vuosina 96–98 jKr.

Toinen Raamatun ulkopuolinen viittaus on peräisin Ignatiukselta (kuollut joko vuonna 107 tai 116 jKr.), joka kirjeessään smyrnalaisille, luvussa 6, sanoo, että ellei ihminen usko Kristuksen vereen, hänet tuomitaan.

Kolmas viittaus löytyy muun muassa Barnabaksen kirjeen (n. 70–130 jKr.) 5. luvusta.

Tämän jälkeen järjestys on hieman epäselvä. Polykarpos (110–155 jKr.) viittasi sovitukseen lyhyessä kirjeessään filippiläisille, 1. luvussa. Hän sanoi: ”… Herra Jeesus Kristus, joka meidän syntiemme tähden kärsi jopa kuolemaan asti, [mutta] jonka Jumala herätti kuolleista, irrottamalla haudan siteet.”

Diognetukselle osoitetussa kirjeessä (n. 130–200 jKr.) mainitaan 9. luvussa kauniissa vertauksessa, kuinka Jumala lähetti oman Poikansa lunnaaksi meidän puolestamme.

Tämän vastakohtana suuri osa liberaalista kristinuskosta on tiivistetty ”verettömäksi kristinuskoksi”.

K: 1. Kor. 15:4:ssä pyhä Paavali sanoo, että Jeesus Kristus ”haudattiin ja että Hän herätettiin kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaisesti”. ”Kirjoitukset” tarkoittaa Vanhaa testamenttia. Missä Vanhan testamentin kohdassa mainittiin, että Jeesus nousisi kuolleista, ja nimenomaan kolmantena päivänä?

V: Se, että Messias surmattaisiin, mainitaan Danielin kirjassa 9:26 ja Jesajan kirjassa 53:8–9,12. Hänen ylösnousemuksestaan ennustetaan Jesajan kirjassa 53:11 ja Psalmin kirjassa 16:9–10.

K: Miten Jeesus ilmestyi ”kaksitoistalle” 1. Kor. 15:5:ssä, kun Juudas oli jo lähtenyt?

V: Opetuslapsia oli yli 70, mutta ”kaksitoista” oli synonyymi sisäpiirille, synonyymi opetuslapsille, vaikka Juudas ei ollutkaan läsnä. Toisaalta tämä voisi viitata ilmestymiseen sen jälkeen, kun Matthias oli jo valittu Juudaksen tilalle Apostolien teoissa 1:21–26. Koska ihmiset käyttävät yleisesti kielikuvia ja arvioita, ensimmäinen selitys on todennäköisesti oikea.

K: Miksi Jeesus ilmestyi 1. Kor. 15:5–8:ssa vain uskoville?

V: Hän ei ilmestynyt vain niille, jotka jo uskoivat Häneen. Hänen veljensä Jaakob ei uskonut ennen ylösnousemusta. Tuomas oli täynnä epäilyksiä Johanneksen evankeliumin 20:24–29 kohdassa ennen kuin Jeesus ilmestyi hänelle. Paavali ei ollut juurikaan uskovainen, kun Jeesus ilmestyi hänelle Damaskoksen tiellä Apostolien tekojen 9:1–9 kohdassa.

On totta, että kaikki, jotka näkivät Jeesuksen hänen ylösnousemuksensa jälkeen, uskoivat häneen, mutta mitä muuta voisi odottaa?

K: Miksi Jeesus ilmestyi 1. Kor. 15:5–8:ssa ja Apostolien teoissa 10:40:ssa vain joillekin?

V: 1. Korinttolaiskirjeen 15:6:ssa sanotaan, että Jeesus ilmestyi yli viidellesadalle ihmiselle.

K: Kirjoittaako Paavali 1. Kor. 15:6:ssa, että yli 500 ihmistä näki Jeesuksen hänen ylösnousemuksensa jälkeen, samalla tavalla kuin kaikki ne, jotka nykyään väittävät nähneensä Elvistä tämän kuoleman jälkeen?

V: On totta, että Paavalin maininta siitä, että 500 ihmistä näki Jeesuksen, ei ole yhtä vahva todiste kuin 500 erillistä kirjallista todistusta. Paavalin väite yli 500 ihmisestä yhdistettynä Matteuksen, Markuksen, Luukkaan, Johanneksen ja Pietarin (1. ja 2. Pietarin kirje) kertomuksiin pitäisi kuitenkin lisätä uskottavuutta, ei vähentää sitä.

K: Miksi Paavali ylpeili 1. Kor. 15:10:ssä, kun ihmisen ei pitäisi ylpeillä?

V: Kuten Daavid Psalmeissa, myös apostoli Paavali oli vapaa kertomaan meille, miltä hänestä tuntui. Neljä seikkaa:

1. Se, mitä Paavali sanoi, oli totta: hän todella teki enemmän työtä.

2. Paavali ei ylpeillyt itsestään, vaan sanoi, ettei se ollut hänen ansiotaan, vaan Jumalan armoa.

3. Kyllä, Paavali saattoi ylpeillä tässä kohdassa, vaikka hänen ei olisi pitänyt.

4. Se, että Paavali – joka ei ollut synnitön – kertoi tämän meille, ei ole ristiriidassa hänen inspiraationsa kanssa. Raamatun inspiraatio ei tarkoita sitä, että Jumala olisi mekaanisesti inspiroinut kirjoittajia sanomalla heille jokaisen konsonantin ja vokaalin. Pikemminkin Jumala valitsi nämä miehet ja antoi heille kokemuksia, viisautta sekä suoraa viestintää Henkensä kautta, jotta he voisivat kirjoittaa Raamatun.

K: Miksi monet 1. Kor. 15:12–19:n perusteella taipuvat kieltämään Kristuksen ylösnousemuksen?

V: Syitä on ainakin neljä.

1) Kreikkalaisessa ja roomalaisessa kulttuurissa oli kyllä käsitys kuolemattomasta sielusta, mutta ei käsitystä siitä, että ihmiset nousisivat kuolleista.

2) He eivät olleet koskaan havainneet sellaista tapahtuvan luonnossa. Ainoa poikkeus on usko myyttiseen olentoon, feniksiin, joka 1 000 vuoden välein poltti itsensä kuoliaaksi ja syntyi sitten uudelleen. Nykyään ihmiset, jotka luottavat tieteeseen uskonaan (ns. scientismi), kieltävät, että luonnonlakeja voitaisiin rikkoa. Mutta kuten eräs pastori sanoi: kunhan pääsee yli siitä ihmeestä, että Jumala loi maailmankaikkeuden, loppu on helppoa.

3) Kuolleista herääminen olisi mahdotonta, ellei myönnettäisi, että Jumalan ihmeitä on olemassa.

4) Eettisesti katsoen, jos Jeesus nousi kuolleista, se osoittaisi, että Jeesus oli oikeassa sanoessaan, että hekin nousevat kuolleista, ja heidän olisi parasta kiinnittää huomiota siihen, miten he elävät elämäänsä nyt.

K: Miten 1. Kor. 15:12–19:n valossa joku, joka uskoo, että Kristus nousi kuolleista ja että mekin nousemme kuolleista, eläisi eri tavalla kuin joku, joka ei uskoisi siihen?

V: Kerran eräs nainen oli psykologin luona neuvonnassa ennen amputaatiota. Psykologi oli yllättynyt siitä, kuinka rauhallisesti nainen suhtautui kaikkeen. Lopulta nainen kysyi psykologilta: ”Se kasvaa takaisin, eikö niin?”

Kuten tuon naisen tapauksessa, mutta päinvastaisessa järjestyksessä, tiedämme, että ruumiimme, kun ne loukkaantuvat ja vanhenevat, kasvavat takaisin – paitsi että ne ovat parempia kuin koskaan aiemmin. Asenteemme elämää, vastoinkäymisiä ja ihmissuhteita kohtaan pitäisi olla täysin erilainen. Jopa ensimmäinen miljoona vuotta, jonka vietämme taivaassa ylösnousseilla ruumiillamme, on paljon pidempi kuin aika, jonka vietämme tällä hetkellä ”täällä alhaalla”. Olemme vain läpikulkumatkalla kohti todellista kotiamme.

K: Miksi 1. Kor. 15:18–19:ssä sanotaan, että Paavalia ja muita on säälittävä, jos Kristus ei ole noussut kuolleista?

V: Ei ollut hauskaa tulla kivitetyksi ja jätetyksi kuolemaan, taistella villieläimiä vastaan ja myöhemmin joutua haaksirikkoon. Paavali kesti paljon tässä elämässä voidakseen nähdä Jumalan seuraavassa elämässä. Mutta jos ylösnousemusta ei ollut, niin kaikki oli turhaa.

K: Onko 1. Kor. 15:20,22:ssa ensisato Kristus vai jotkut uskovat?

V: Ensimmäinen hedelmä on Kristus.

K: 1. Kor. 15:20:ssa sanotaan, että Jeesus oli ylösnousemuksen ensimmäinen hedelmä. Entä sitten Lasarus, jonka Jeesus herätti kuolleista jo aiemmin?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

Kronologinen: Lasarus herätettiin tavallisella ruumiillaan, joka kuolisi edelleen. Jeesus oli kronologisesti ensimmäinen henkilö, joka herätettiin kirkastetulla ruumiilla, joka ei koskaan kuolisi eikä mätänisi (Apostolien teot 13:35–39).

Asema: Vaikka kronologiaa ei otettaisi huomioon, ”ensimmäinen hedelmä” tarkoittaa myös ”tärkeintä”, ja Jeesuksella on asema kaikkien ylösnousseiden ensimmäisenä hedelmänä.

Jeesus oli ensimmäinen, joka herätettiin kirkastetulla ruumiillaan, ja Hän on myös etusijalla niiden joukossa, jotka herätetään.

K: Miten 1. Kor. 15:22:ssa kaikki kuolivat Aadamissa, ja miten heidät kaikki herätetään eloon Kristuksessa?

V: Kaikki herätetään eloon Kristuksessa kolmella tavalla.

1. Kaikki ihmiset herätetään eloon tuhatvuotisen valtakunnan lopussa (Ilm. 20:5) ennen Ilmestyskirjan 20:12–14 mukaisia Suuren valkoisen valtaistuimen tuomioita. Ihmisen on oltava elossa kokeakseen toisen kuoleman.

2. Pelastuksen ja vanhurskauttamisen tarjous on kaikkien saatavilla (Roomalaiskirje 11:32; Titukselle 2:11; 1. Timoteukselle 2:4–6; 4:10). Jeesus on koko maailman sovitusuhri 1. Johanneksen kirjeen 2:2:n mukaan.

3. Kaikille uskoville annetaan vanhurskauttaminen (1. Tim. 4:10), ja he elävät ikuisesti taivaassa Jumalan kanssa.

K: Onko 1. Kor. 15:22 väärä, koska kaikki profeetat olivat synnittömiä, kuten bahá’ít opettavat teoksessa Some Questions Answered, s. 118–121?

V: 1. Korinttolaiskirjeen 15:22 mukaan kaikki Aadamin jälkeläiset ovat tehneet syntiä, ja tämä koskee kaikkia profeettoja Jeesusta lukuun ottamatta. On yleinen muslimien väärinkäsitys – jonka bahá’ít ovat perineet – että kaikki profeetat olivat synnittömiä. Tämä johtaa kuitenkin outoihin ristiriitoihin. Joona (muslimeille jumalallinen profeetta Yunus) pakeni Tarsisiin ja joutui suuren kalan nielemäksi. Eikö pakenemisessa ollut mitään syntiä? Muslimit pitävät Aatamia profeettana, mutta jos hän ei tehnyt syntiä Eedenin puutarhassa, eikö teidän määritelmänne synnistä tule merkityksetön lause? Moosekselle kiellettiin pääsy Luvattuun maahan, koska hän menetti malttinsa Meribassa. Koska Herra oli vihainen Moosekselle 5. Mooseksen kirjan 3:26:ssa, voiko Herra olla vihainen jollekin, joka ei ole koskaan tehnyt syntiä?

Tässä on opetus kaikille. Joskus ihmisten vääristyneet ennakkokäsitykset pakottavat heidät melkein vääristelemään Raamattua sopimaan ennakkokäsityksiinsä.

K: Osoittaako 1. Kor. 15:23, että Maria otettiin ruumiillisesti taivaaseen, kuten jotkut katoliset teologit opettavat?

V: Ei. Olisi vaikea uskoa, että kukaan katolilainen vetoaisi 1. Korinttolaiskirjeen 15:23 kohtaan puhuessaan Marian väitetystä taivaaseen ottamisesta, paitsi että teoksessa When Cultists Ask (s. 234) mainitaan, että Ludwig Ott viittasi ”mahdollisuuteen”, että tämä viittaisi Mariaan Ludwig Ottin kirjassa Fundamentals of Catholic Dogma (toim. James Canon Bastible, julkaissut Tan Books 1960, s. 208).

Ilmeisesti koska 1. Korinttolaiskirjeen 15:23 mukaan jokainen menee taivaaseen vuorollaan ja Kristus meni taivaaseen ensimmäisenä, tämä osoittaa jotenkin, että Maria meni toisena.

Koska tässä kohdassa ei mainita Mariaa, se on ikään kuin sanoisi, että

1. Jos Maria otettiin ruumiillisesti taivaaseen, Marian on oltava tässä mainitut ensisadot.

2. Jos Maria oli tässä mainittu ”ensimmäinen hedelmä”, niin Maria vietiin ruumiillisesti taivaaseen.

Ehkä tämän argumentin kehäpäätelmä on syy siihen, miksi Ott sanoi tämän olevan vain yksi mahdollisuus, eikä Raamatusta löytynyt todisteita Marian taivaaseenottamisesta.

Kiertävän päättelyn lisäksi tämän argumentin toinen ongelma on se, että 1. Korinttolaiskirjeen 15:22–25 ei käsittele taivaaseen ottamista, vaan ylösnousemusta. Jeesus oli ensimmäinen, joka nousi kuolleista kuolemattomalla ruumiilla. Katolilaiset ja protestantit ovat yhtä mieltä siitä, että mitä tahansa Marialle tapahtuikin hänen maallisen elämänsä lopussa, hän ei noussut kuolleista. Lopuksi, vaikka tässä käsiteltäisiinkin ruumiillista taivaaseen ottamista eikä kuolleista nousemista, Enoch ja Elia vietiin taivaaseen ennen Kristusta.

Yritys käyttää tätä jaetta osoittaa, kuinka pitkälle joidenkin ovelien teologien on mentävä tukeakseen Marian ruumiillista taivaaseenottamista, vaikka Ottille onkin annettava tunnustusta rehellisyydestä, sillä hän myöntää, ettei Raamatusta löydy todisteita.

K: Tuleeko 1. Kor. 15:24:n mukaan Kristuksen valtakunta todella päättymään ja luovuttaako Hän kaiken Isälle, vai jatkuuko Kristuksen valtakunta ikuisesti, kuten Luuk. 1:33 ja Hebr. 1:8 sanovat?

V: Molemmat ovat totta. Kristuksen valtakunnalla on kaksi puolta. Jeesus on voittava kuningas, joka kukistaa vihollisensa, ja se osa päättyy. Jeesus on ikuinen Rauhanruhtinas, ja se osa ei pääty koskaan. Katso lisätietoja Haleyn teoksesta Alleged Discrepancies of the Bible, s. 137–138.

K: Koska 1. Kor. 15:25–28:ssa sanotaan, että kaikki alistetaan Kristuksen alle, tarkoittaako se, että kaikki pääsevät taivaaseen, kuten universalismiin perustuva harhaoppi opettaa?

V: Ei. Kristuksen alaisuuteen asettaminen ei tarkoita, että joku pääsee taivaaseen. Elottomat kivet ja demonit asetetaan Kristuksen alaisuuteen, eivätkä ne pääse taivaaseen. Katso keskustelua Kolossalaiskirjeen 1:20, Roomalaiskirjeen 5:19 ja 8:29–30 sekä teoksesta *When Cultists Ask*, s. 234–235, jos haluat lisätietoja.

K: Tarkoittaako 1. Korinttolaiskirjeen 15:29 mukainen kuolleiden puolesta suoritettu kaste, ettei ihmisten tarvitse uskoa itse?

V: Ei. Kuten seuraavien neljän kysymyksen vastaukset osoittavat, jokainen ihminen kastetaan itsensä puolesta, emmekä me kasta kuolleiden puolesta. Katso laajempi vastaus teoksesta When Critics Ask, s. 464–465.

K: Pitäisikö kristittyjen 1. Kor. 15:29:n mukaan kastaa kuolleiden puolesta?

V: Ei. Paavali tarkoitti, että jos jopa nämä ei-kristityt uskoivat ylösnousemukseen – kuten heidän kuolleiden puolesta suorittamansa kaste osoitti – miksi te ette voi uskoa ylösnousemukseen? Hyvin samankaltainen argumentti löytyy teoksesta Theophilus To Autolycus 1:13. (Theophilus oli Antiokian piispa vuosina 168–181/188 jKr.)

”Mitä sitten tulee siihen, että kiellät kuolleiden ylösnousemuksen … sinä uskot, että Herakles, joka poltti itsensä, elää; ja että Asklepios, johon salama iski, nousi kuolleista;…” (Ante-Nicene Fathers, osa 2, s. 92)

Jos kuolleiden puolesta kastaminen on yksi tärkeimmistä asioista, joita voimme tehdä, kuten mormonismi opettaa, miksi meitä ei kertaakaan käsketä tekemään tätä Raamatussa? Paavali puhui muista (heistä) 1. Korinttolaiskirjeen 15:29:ssä. Paavalin aikainen kultti Kreikassa, jota kutsuttiin kerintilaisiksi, kastoi kuolleiden puolesta, mutta kukaan ei koskaan sanonut, että kristittyjen pitäisi tehdä niin. (Muuten, kerintilaiset opettivat myös, että Kristus tuli Jeesuksen päälle tämän kasteessa ja jätti Jeesuksen ristillä, joten vain ihminen Jeesus kuoli, kuten NIV Study Bible -raamatun alaviitteessä 1. Johanneksen kirjeen 4:2 kohdalla, s. 1911, todetaan.)

Eleusinian mysteereihin kuului oppi pesuista, joita vaadittiin tuonpuoleisen autuuden saavuttamiseksi (Pindaros, fragmentti 212; Sofokles, fragmentti 753). Toisten puolesta tapahtuva kaste oli tunnettu, kuten käy ilmi Orfisen kirjallisuuden fragmentista 245. Katso lisätietoja teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 616–618.

Emme tietenkään saa jäljitellä monia korinttilaisten käytäntöjä, kuten lihallisuutta, moraalittomuutta, lahkolaisuutta, ehtoollisen väärinkäyttöä ja Jeesuksen ruumiillisen ylösnousemuksen kieltämistä. Jos tämän harjoittaminen nykyään, kuten mormonit tekevät, saa meidät ajattelemaan, että Jumala vaatii meitä tekemään intensiivistä sukututkimusta, 1. Timoteuksen kirje 1:3,4 ja Tituksen kirje 3:9 käskevät Jumalan kansaa olemaan omistautumatta loputtomiin sukuluetteloihin.

K: Pitäisikö meidän 1. Kor. 15:29–30:n perusteella harjoittaa kuolleiden puolesta tapahtuvaa kastetta, kuten mormonit opettavat?

V: Ensin muutamia tosiasioita, jotka eivät liity suoraan vastaukseen, ja sitten vastaus.

1. Kreikkalainen sana huper tarkoittaa ”jonkin vuoksi”, ei välttämättä ”jonkun takia”.

2. Monet ihmiset tulivat kristityiksi jo marttyyrikuoleman kokeneiden kristittyjen todistuksen vuoksi.

3. Kaste tarkoittaa kaikille kristityille, että tietyssä mielessä olemme kaikki kuolleita, eli kuolleita itsellemme ja eläviä Kristuksessa (Kolossalaiskirje 2:11–13).

Vastaus: Paavalin käyttämät pronominit (he, he ja me) tekevät selväksi, että Paavali ei koskaan sanonut, että hän tai hänen välittömät lukijansa harjoittaisivat kuolleiden puolesta tapahtuvaa kastetta. Paavali ei käskenyt, suositellut, suorittanut, harjoittanut tai sanonut, että korinttilaiset harjoittaisivat kuolleiden puolesta tapahtuvaa kastetta. 1. Korinttolaiskirjeen 10:18–22:ssa Paavali mainitsee, että toiset uhrasivat epäjumalille, mutta mekään emme saisi tehdä niin. Koko Raamatussa tai varhaiskirkossa ei ole esimerkkiä siitä, että kristityt olisivat harjoittaneet kuolleiden puolesta tapahtuvaa kastetta. Jotkut uskonnolliset harhaoppiset, joita kutsuttiin kerintilaisiksi, harjoittivat kuitenkin kuolleiden puolesta tapahtuvaa kastetta.

Koska tästä ei ole käskyä eikä esimerkkiä, ja ainoa tunnettu käytäntö oli ei-kristittyjen kerintialaisten harjoittama, mormonien asema on melko hataralla pohjalla, kun he tekevät tästä uskontonsa tärkeimmän osan.

Puhuessaan kreikkalaisille Paavali käytti pakanallisten kreikkalaisten runoilijoiden kirjoituksia toistaakseen totuudenmukaisia asioita, kuten Apostolien teoissa 17:23–29. Juuda käytti apokryfisten kirjojen totuudenmukaisia lausumia saadakseen viestinsä perille kuulijoilleen. Jeesus puolestaan käytti niin sanottua ”ad hominem” -argumenttia todistaakseen olevansa Jumalalta keskustellessaan fariseusten kanssa Johanneksen evankeliumissa 5:31–34.

Paavalin pointti 1. Korinttolaiskirjeen 15:29–30:ssa on se, että vaikka monet kreikkalaiset eivät uskoneet fyysiseen ylösnousemukseen ja pilkkasivat sitä (1. Korinttolaiskirje 15:12; Apostolien teot 17:32), silti samaan aikaan varhaisgnostilaiset kerintiläiset kastivat kuolleiden puolesta. Miksi he ajattelevat tarvitsevansa suorittaa tämän ruumiillisen kaste-rituaalin, jos ruumiit ovat kadonneet ikuisesti?

K: Mitä tarkoittaa 1. Kor. 15:29–30:ssa mainittu kuolleiden puolesta suoritettu kaste?

V: Tämän jakeen lisäksi tiedämme vain kahdesta tapauksesta, jotka molemmat olivat pakanallisia käytäntöjä. Mesopotamian mandaalaiset harjoittivat tätä, ja kerintilaiset (jotka sattumalta olivat Korintissa) harjoittivat tätä. Meillä ei ole todisteita siitä, että yksikään kristitty olisi harjoittanut kuolleiden puolesta tapahtuvaa kastetta.

K: Ketä Paavali siteerasi 1. Kor. 15:32–33:ssa?

V: Tähän on kaksi toisiaan täydentävää vastausta.

1. Kohdassa 15:33 (”Huono seura turmelee hyvät tavat”) Paavali siteerasi kreikkalaista runoilijaa Menanderia tämän komediasta Thais. Katso myös keskustelu Apostolien tekojen 17:16–34 kohdasta.

2. Kohdassa 15:32 Paavali siteerasi Jesajaa 22:13. Paavalin tavoin Jesaja ei ehdottanut, että meidän pitäisi noudattaa tätä tyhjää sanontaa, vaan Jesaja ilmaisi jumalattomien ihmisten näkemyksen.

Menander eli muuten noin vuosina 342–291 eKr. Jesaja profetoi ajanjaksolla ennen vuotta 739 eKr. ja jälkeen vuoden 682 eKr. Paavali oli todennäköisesti perehtynyt sekä Menanderiin että Jesajaan.

K: Kun joku esittää 1. Kor. 15:36:ssa typerän kysymyksen, kuten ”miten on mahdollista, että Kaikkivaltias Jumala…”, miten vastaat hänen vastalauseeseensa kunnioittavasti, mutta osoitat samalla sen typeryyden?

V: Jos on edes pienintäkään mahdollisuutta, että kyseessä on aito vastalause, sinun tulisi vastata siihen. Sinun tulisi kunnioittaa kysymyksen esittäjää. Mutta kun kysymykseen sisältyy väärä lähtökohta, kuten että Jumala ei ole kaikkivaltias, sinun tulisi ehdottomasti tuoda esiin kysymyksen taustalla olevan virheellisen oletuksen puutteellisuus.

K: Tukeeeko 1. Kor. 15:37 reinkarnaation harhaoppia?

V: Ei, seuraavista syistä:

1. Kirkastettu ruumis on pysyvä eikä kuole enää.

2. Tämä muutos tapahtuu vain kerran.

3. Kyseessä on muutos ruumiissamme, ei ruumiimme vaihtuminen.

Katso lisätietoja Johanneksen evankeliumin 3:3 kohdasta.

K: Tukeeeko 1. Korinttolaiskirjeen 15:38–41 jollain tavalla mormonien käsitystä taivaallisista, maallisista ja telestaalisista taivaista?

V: Ei. Tämä vertaus osoittaa yksinkertaisesti, että samalla tavalla kuin (yhdellä) fyysisellä taivaalla on erilaisia loistoja, myös (yhdessä) taivaassa on erilaisia loistoja. Se, että Paavali antoi kolme esimerkkiä (aurinko, kuu ja tähdet), ei tarkoita kolmea taivasta, aivan kuten se, että Paavali antoi neljä esimerkkiä 1. Korinttolaiskirjeen 15:39:ssä (ihmiset, eläimet, linnut ja kalat), ei tarkoita, että taivaita olisi neljä. Taivas ei olisi Taivas ilman Jeesusta.

Paavalin mukaan 2. Korinttolaiskirjeen 12:2:ssa on ainakin kolme (nimettömää) taivasta. Paavali vieraili kolmannessa niistä.

K: Onko 1. Korinttolaiskirjeen 15:44:ssä mainittu ylösnoussut ruumiimme fyysinen vai hengellinen?

V: Paavali esitti vertauskuvan erämaassa olleista israelilaisista ja kalliosta, ja se vertauskuva vastaa tähän kysymykseen. Israelilaiset saivat vettä fyysisestä kalliosta, mutta se ei ollut pelkkä fyysinen kallio. Kristus oli se hengellinen voima, joka oli tuon kallion takana. Ylösnousseet ruumiimme ovat fyysisiä, mutta eivät pelkkiä fyysisiä ruumiita. Kristuksen kautta meillä on myös ylimääräinen hengellinen ulottuvuus.

Justin Martyr (kirjoitti noin vuosina 138–165 jKr.) oli kreikkalainen filosofi, joka kääntyi kristinuskoon, jota hän kutsui ”todelliseksi filosofiaksi”. Hän oli hyvin tietoinen kreikkalaisista väitteistä, joissa pilkattiin fyysistä ylösnousemusta ”lihassa”, ja hän oli ensimmäisten joukossa, jotka vastasivat näihin väitteisiin teoksessaan Ylösnousemuksesta. Tästä teoksesta säilyneet katkelmat on käännetty teoksessa *Ante-Nicene Fathers*, osa 1, s. 294–299

K: Miksi Jeesus on 1. Kor. 15:45:ssä ”viimeinen Aadam”?

V: Aadamin ja Jeesuksen välillä on keskeisiä yhtäläisyyksiä. Perimme Aadamilta vakavia seurauksia, mukaan lukien turmeltuneen, syntisen luonteen, joka johtaa kuolemaan. Kaikki, jotka ottavat Jeesuksen vastaan Herrakseen ja Vapahtajanaan, saavat Jeesukselta uuden luonteen ja iankaikkisen elämän.

K: Koska Kristus oli 1. Kor. 15:45:n mukaan elämää antava henki, tarkoittaako se, ettei Hänellä ollut myös fyysistä ruumista?

V: Ei. Kristuksen ruumis on sekä hengellinen että fyysinen, ei pelkästään hengellinen.

K: 1. Kor. 15:50:ssa sanotaan, että liha ja veri eivät voi päästä taivaaseen. Miten voimme sitten herätä kuolleista fyysisissä ruumiissa?

V: Kuka sanoo, että kirkastetun fyysisen ruumiin on sisällettävä maallisia asioita, kuten lihaa ja verta? Raamattu ei sano niin. Pikemminkin 1. Korinttolaiskirjeen 15:35–44 sanoo yksinkertaisesti, että ne ovat erilaisia.

K: 1. Kor. 15:50:n mukaan liha ja veri eivät voi päästä taivaaseen, joten miten Enoch voitiin viedä ylös niin, että hän ”ei nähnyt kuolemaa” (Hepr. 11:5)?

V: On selvää, että Kaikkivaltias Jumala kykenee muuttamaan Enochin niin, että hänellä on kirkastettu ruumis ilman, että hän maistaisi kuolemaa. Samasta syystä myös elävät ihmiset, jotka tempaistaan taivaaseen, eivät ehkä maista kuolemaa.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Jumala voisi muuttaa Enochin ja ylösotettujen uskovien ruumiit ilman, että he kokisivat kuolemaa, samalla tavalla kuin kuolleiden uskovien kohdalla.

K: Tarkoittavatko termit ”elämä” ja ”kuolema” 1. Kor. 15:51–52:ssa vain uskoa ja epäuskoa, kuten bahá’ít opettavat teoksessa Baha’u’llah and the New Era, s. 270?

V: Ei, Raamattu on johdonmukainen siinä, että fyysinen ylösnousemus tapahtuu.

1. Korinttolaiskirjeen 15:51–52 lisäksi katso:

Dan 12:2 ”Ja monet, jotka nukkuvat maan tomussa, heräävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen halveksuntaan.”

Ilm. 20:5: ”Muut kuolleet eivät heränneet eloon, ennen kuin tuhat vuotta oli kulunut. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus.”

1. Sam. 2:6: ”Herra antaa kuoleman ja antaa elämän; Hän vie alas tuonelaan ja nostaa ylös.”

Psalmi 49:15: ”Mutta Jumala lunastaa minun henkeni tuonelasta, sillä Hän vie minut varmasti luokseen.”

Psalmi 22:29: ”…kaikki, jotka laskeutuvat tomuun, polvistuvat hänen edessään…”

Psalmi 23:6 Kerrottuaan kuoleman varjosta Psalmin 23:4:ssä Daavid sanoo: ”Minä asun Herran huoneessa ikuisesti.”

Psalmi 49:8–9: ”Sillä hänen sielunsa lunastus on kallis, eikä maksu voi koskaan riittää, jotta hän eläisi ikuisesti eikä näkisi mätänemistä.”

Psalmi 52:8–9: ”Minä luotan Jumalan rakkauteen ikuisesti ja ikuisesti. Minä ylistän Sinua ikuisesti… pyhiesi edessä.”

Jesaja 25:7–8: ”Tällä vuorella Hän [Jumala] nielaisee verhon, joka peittää kaikki kansat, ja peitteen, joka peittää kaikki kansakunnat; Hän nielaisee kuoleman ikuisesti….”

Jesaja 53:8–10: Kun jakeissa 8–9 sanotaan, että se, joka kärsii meidän puolestamme, surmataan ja haudataan rikkaan miehen hautaan, jakeessa 10 sanotaan kuitenkin, että hän näkee jälkeläisensä.

Kaikki nämä jakeet on lainattu BSB-raamatunkäännöksestä.

K: Mitä ”viimeinen pasuuna” sanoo ahdistuksen ajasta 1. Kor. 15:52:ssa ja 1. Tess. 4:16–17:ssa?

V: Ennen ahdistuksen alkamista -kannan kannattajat sanovat, että viimeinen trumpetti oli erityinen trumpetti uskoville, eikä se kuulu Ilmestyskirjan seitsemään trumpettiin. Toiset pitävät tätä jaetta yhtenä ennen ahdistuksen alkamista -kannan suurimmista puutteista. He sanovat, että tämä on Ilmestyskirjan 11:15 seitsemäs trumpetti.

K: Miten Jumala voi 1. Kor. 15:52–54:n mukaan herättää kuolleista uskovan kuolevaisen ruumiin, joka on palanut tuhkaksi tai jonka leijonat ovat syöneet?

V: Jumala on Kaikkivaltias, ja Hän voi tehdä mitä tahansa. Tieteellisesti katsoen, vaikka suurin osa soluistamme säilyy (tai lisääntyy ja säilyy) kuolevaisen elämämme ajan, suurin osa soluistamme muodostavista atomeista on eri atomeja kuin seitsemän vuotta sitten. Jotta voimme herätä kuolleista, meillä ei siis tarvitse olla samoja atomeja. Samoin solut ovat atomien ”rakenteita”. Mutta Jumala voi käyttää – vaikkakaan ei ole pakko – samoja fyysisiä aineita (eli atomeja), joita haudatussa ruumiissa on. Joten sillä, onko kristityn ruumis haudattu vai tuhkattu (joko hänen tahdostaan tai vastoin sitä), ei ole vaikutusta siihen, mitä Jumala tekee. Jotkut kuitenkin pitävät kristillistä hautausta todistuksena varmasta toivostamme ylösnousemuksesta.

K: Miten ja miksi ”katoava… on pukeuduttava katoamattomaan” (1. Kor. 15:54)?

V: Meille ei ole kerrottu tätä mysteeriä kokonaan. On kuitenkin muutamia luonnollisia vertauskuvia, jotka saattavat viitata osaan vastauksesta.

Kun pensas tai pieni puu on homeen saastuttama kaikissa lehdissään, ainoa tapa pelastaa kasvi on kaataa se, jättäen jäljelle vain korkean kannon. Yläosa on mennyttä yhdessä sitä vaivaavan homeen ”synnin” kanssa, mutta juuret ovat yhä paikallaan ja terveitä. Kasvi kasvaa usein takaisin, ja siinä ajassa, kun uudet lehdet puhkeavat, home voi olla kadonnut, koska sillä ei ollut paikkaa elää.

Jos luulit, että solun DNA:n määrä liittyy siihen, kuinka suuri tai älykäs organismi on, saatat olla hyvin yllättynyt kuullessasi, että sammakon solussa on noin 20 kertaa enemmän DNA:ta kuin ihmisen solussa. Sammakolla on oltava paitsi DNA, jotta se voi toimia vedessä hengittävänä nuijapääna, myös DNA kaikkiin siirtymävaiheisiin ja lopulliseen tulokseen, eli elämään ilmaa hengittävänä sammakkona. Enkelit ja demonit saattavat katsoa meitä ja ajatella, kuinka mitättömiä ja hauraita olentoja me olemme. Voimme kuitenkin aina sanoa: ”Mutta katsokaa hengellistä DNA:tamme, jonka olemme saaneet Isältämme!”

K: Mitä voit sanoa tai tehdä, kun alat tuntea, että työsi on turhaa (1. Kor. 15:58)?

V: Voisimmepa kysyä Jeremialta. Hänellä oli pitkä, ehkä yli 55 vuotta kestänyt ura profeettana. Elämänsä aikana, kun hän uskollisesti palveli ja kärsi vankeudesta sekä hengenvaaroista, hän näki vain kourallisen ihmisiä, jotka uskoivat hänen sanoihinsa. Silti noin 2 600 vuotta myöhemmin ihmiset saavat innoitusta hänen kauttaan tulleesta Jumalan sanasta. Toisin sanoen Jeremia ei olisi osannut arvioida, kuinka vaikutusvaltaisia hänen elämänsä ja työnsä tulisivat olemaan.

Galatalaiskirjeen 6:9 kehottaa meitä olemaan luopumatta, sillä tiedämme, että työmme ei ole turhaa, jos jatkamme sitä.

Tavoitteenamme ei ole tulla pidetyksi vaikutusvaltaisina tai edes olla vaikutusvaltaisia. Tavoitteenamme on yksinkertaisesti miellyttää Jumalaa ja tehdä sitä, mitä Hän nimenomaan haluaa meidän tekevän, riippumatta siitä, näyttääkö se ihmisten silmissä suurelta vai pieneltä. Loppujen lopuksi se ilo, kun Jumala sanoo: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen palvelija!”, on arvokkaampaa kuin kaikki tämän katoavan maailman rikkaudet. Pidä katseesi lopullisessa palkinnossa ja pysy lähellä Jumalaa rukouksessa.

K: 1. Kor. 16:18:ssa sanotaan, ettemme ansaitse mitään hyvää. Miten nämä jumalalliset miehet sitten ansaitsevat tunnustusta?

V: Absoluuttisessa mielessä emme ansaitse Jumalalta mitään muuta kuin oikeuden (ja kiitos Jumalalle, että Hän osoittaa meille armoa).

Suhteellisessa mielessä Jumala kuitenkin kehottaa meitä osoittamaan arvostusta ja antamaan rohkaisua jumalallisille johtajille, jotka palvelevat Jumalaa ja muita hyvin.

Hieman leikkisästi sanottuna kristityn olisi vaikea työskennellä sellaisen kristityn pomon alaisena, joka ei tekisi tätä eroa. Pomo voisi kysyä: ”Kaikista hyvistä asioista, joita olet saanut tässä elämässä, mitkä niistä olet todella ansainnut?” Työntekijä voisi vastata: ”Ei yhtään. Kaikki on Jumalan armon ja laupeuden ansiota.” Pomo voisi vastata: ”No, olen iloinen, että ymmärrät sen. Aioin antaa sinulle palkankorotuksen, mutta et vain ansaitse sitä!”

K: Miksi Paavali 1. Kor. 16:22:ssa kiroaa ihmisiä, jotka eivät rakasta (fileo) Herraa?

V: Jos jotkut tulkitsevat tämän niin, että Paavali haluaa heidän joutuvan helvettiin, se ei ole Jumalan tahto, sillä Hesekielin kirjan 18:23,32 ja 2. Pietarin kirjeen 3:9 mukaan Jumala ei halua kenenkään menevän hukkaan. Vastauksessa on kolme huomioitavaa seikkaa.

1. Riippumatta siitä, kertooko Paavali tämän meille vai ei, ihmiset, jotka eivät rakasta Jeesusta, ovat kirouksen alaisina.

2. Paavalin ja meidän tulisi rukoilla, että ne, jotka ovat Jeesusta tuntemattomuuden kirouksen alla, näkisivät tyhjyyden ja että Jumala lähettäisi heille mitä tahansa kokemuksia, jopa tuskallisia, osoittaakseen heille, kuinka he tarvitsevat Kristusta.

3. Paavalin ja meidän tulisi rukoilla, että ne, jotka tekevät kirottua työtä johdattaen toisia harhaan, joutuisivat epäonnistumisen kirouksen alle.

K: Mistä tiedämme, että 1. Korinttolaiskirje on todella Paavalin kirjoittama?

V: Meillä ei ole todisteita, jotka viittaisivat siihen, ettei Paavali olisi kirjoittanut sitä. 1. Korinttolaiskirjeessä itsessään sanotaan niin, eikä varhaiskirkko koskaan kyseenalaistanut tätä. Seitsemäntoista Nikäan kirkolliskokousta edeltävää kirjoittajaa totesi, että 1. Korinttolaiskirje oli Paavalin kirjoittama. Klemens Roomalainen, Polykarpos, Diognetukselle osoitettu kirje, Irenaeus Lyonilainen, Muratorin kaanon, Klemens Aleksandrialainen, Tertullianus, Hippolytos, Origenes, Cyprianus Karthagolainen, Pierius Aleksandrialainen, Adamantius, Victorinus Petauilainen, Methodius, Athanasius Aleksandrialainen, Aleksander Aleksandrialainen ja Eusebius Kaisarealainen.

Olettaen, että Paavali kuoli Neron hallituskaudella, hänen kuolemansa ajoittuisi noin vuoteen 67 jKr.

K: Mistä tiedämme 1. Korinttolaiskirjeen perusteella, että nykyinen Raamattu on luotettava säilytys alkuperäisestä tekstistä?

V: Siihen on ainakin kolme hyvää syytä.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25 ja Matteuksen evankeliumi 24:35.

2. Varhaiskirkon todisteet. Varhaiskirkon kirjoittajat aina ensimmäiseen Nikean kirkolliskokoukseen (vuonna 325 jKr.) asti lainasivat 1. Korinttolaiskirjeestä noin 755 kertaa, viittauksia lukuun ottamatta. He lainasivat 65 % 1. Korinttolaiskirjeestä, kun jakeiden osat laskettiin mukaan. Se on 282,6 jaetta yhteensä 437 jakeesta.

Seuraavassa on lueteltu ne Nikäan kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat 1. Korinttolaiskirjeen jakeisiin.

1. Klemensin kirje (96–98 jKr.) on pohjimmiltaan Rooman piispan Klemensin kirje, jossa hän kertoo korinttilaisille, että heidän on toimittava niin kuin Paavali käski heitä 50 vuotta sitten. Luvussa 47 Klemens mainitsee Apolloksen ja Kefaan

Rooman Klemens lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 2:9:ää 1. Klemensin kirje, luku 34, osa 1, s. 14, osa 9, s. 239

Ignatius 1. Korinttolaiskirje 1:20 ¼ Lainaus Ignatiuksen kirjeestä efesolaisille, luku 18, s. 56–57. Tämän jälkeen seuraa parafraasi, mutta kyseessä on kiistaton viittaus.

Ignatius, 1. Korinttolaiskirje 3:16; 6:19, viittaus Ignatiuksen kirjeessä filadelfialaisille, luku 7, s. 84

1. Korinttolaiskirje 6:19 Viittaus ”me olemme Jumalan temppeleitä” Ignatiuksen kirjeessä efesolaisille, luku 15, s. 56

Papias kirjoittaa: ”Kuten presbyterit sanovat” ja lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 15:25,26 apostolin sanoina. Sitten hän lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 15:27,28, Fragmentti 5, osa 1, s. 154.

1. Kor. 6:9, 10b 1½ Lainaus Polykarpoksen kirjeestä filippiläisille (110–155 jKr.) luku 5, s. 34

Kirje Diognetukselle (n. 130–200 jKr.)

Didake (120–150 jKr.)

Muratorian kanoni (170–210 jKr.) ANF, osa 5, s. 603 mainitsee Paavalin kaksi kirjettä korinttilaisille sekä Paavalin 11 muuta kirjettä.

2. Klemensin kirje (120–140 jKr.) luku 11, s. 254 lainaa puolta 1. Korinttolaiskirjeen 2:9:stä: ”mitä korva ei ole kuullut, mitä silmä ei ole nähnyt, eikä se ole tullut ihmisen sydämeen.”

Sardiksen Melito (170–180 jKr.) mainitsee Luukkaan ja Markuksen ”evankeliumeina”. Maininta 1. Korinttolaiskirjeestä apostolin kirjoittamana. Lainaus Heprealaiskirjeestä. Puhe Herran kärsimyksestä, luku 9, s. 760–761

Athenagoras (177 jKr.) sanoo: ”apostolin kielellä” ja lainaa heti sen jälkeen 1. Korinttolaiskirjeen 15:54. Teos Kuolleiden ylösnousemus, luku 18, s. 159

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 6:12 Paavalin sanoina teoksessaan ”Häresioiden vastustaminen”, kirja 4, luku 37.4, s. 519

Aleksandrian Klemens kysyi, mikä oli se tämän maailman viisaus, jota vastaan Paavali varoitti meitä 1. Korinttolaiskirjeen 3:19–21:ssä. *Stromata* (193–202 jKr.), 1. kirja, luku 11

Tertullianus (198–220 jKr.) lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 8:2 sekä Galatalaiskirjeen 1:7 ja 5:7 apostolin sanoina teoksessaan ”Määräys harhaoppisia vastaan”, luku 27, s. 256.

Tertullianus (198–220 jKr.) lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 15:29 teoksessaan ”Lihan ylösnousemuksesta”, luku 48, s. 582

Theodotus, joka oli todennäköisesti montanisti (n. 240 jKr.), viittaa 1. Korinttolaiskirjeen 15:49:ään teoksensa luvussa 24, s. 46

Hippolytos (225–235/6 jKr.) lainaa osaa 1. Korinttolaiskirjeen 2:13:sta Raamatun tekstinä teoksessaan ”Kaikkien harhaoppien kumoaminen”, kirja 7, luku 14, s. 107.

Julius Africanus (232–245 jKr.) lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 15:12 ja toteaa, että se on apostolin kirjoittama teoksessa ”Kirje Aristidekselle”, luku 1, s. 125

Origenes (225–253/254 jKr.) lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 1:24 Paavalin kirjoittamana teoksessaan *De Principiis*, 1. kirja, luku 2.1, s. 246. Hän lainaa myös 1. Korinttolaiskirjeen 14:15 Paavalin kirjoittamana teoksessaan *De Principiis*, 2. kirja, luku 2, s. 287

Cyprianus oli Karthagon piispa noin vuodesta 246 marttyyrikuolemaansa asti vuonna 258 jKr. Hän mainitsee Paavalin ensimmäisen kirjeen korinttilaisille ja lainaa sitten 1. Korinttolaiskirjeen 7:10,11 teoksessaan *Treatises of Cyprian – Testimonies*, luku 90, s. 553. Hän viittaa myös Paavaliin ja tämän ensimmäiseen kirjeeseen korinttilaisille teoksessaan ”Treatise 12”, toinen kirja, luku 1, s. 516

Gregorius Thaumaturgos (240–265 jKr.) lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 6:13:a apostolin sanoina teoksessaan ”Kanoniset kirjeet”, luku 1, s. 18.

Aleksandrialainen Pierius (275 jKr.) lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 7:7:n 22 sanasta kuusi Paavalin sanoina teoksessaan ”Fragmentti”, s. 157.

Adamantius (n. 300 jKr.) lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 15:29 teoksessaan ”Dialogista todellisesta uskosta”, viides osa, luku 23, s. 181

Arnobius teoksessaan ”Pakanallisia vastaan” (297–303 jKr.) 2. kirja, luku 7, s. 435: ”Eivätkö tunnetut sanat ole koskaan kaikuneet korvissasi, että ihmisen viisaus on Jumalan silmissä hulluutta?” (1. Korinttolaiskirje 3:19)

Victorinus, Petauksen piispa nykyisen Slovenian alueella (marttyyrikuoli vuonna 304 jKr.) Mainitsee Vanhan ja Uuden testamentin teoksessaan ”Kommentaari pyhän Johanneksen ( ) Ilmestyskirjasta”, s. 345. Hän luettelee Paavalin kirjeet seuraavasti: Roomalaiskirje, Korinttolaiskirjeet, Galatalaiskirje, Efesolaiskirje, Tessalonikalaiskirjeet, Filippiläiskirje, Kolossalaiskirje ja Timoteuskirjeet, ja lainaa 1. Timoteuskirjeen 3:15 luvussa 16, s. 345. Hän jatkaa lainaamalla 1. Korinttolaiskirjeen 15:53 sivulla 346

Methodius (270–311/312 jKr.) lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 7:34 Paavalin sanoina. Teos ”Kymmenen neitsyen juhla”, 1. luku, s. 311.

Aleksandrian Aleksanteri (313–326 jKr.) lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 2:9:ää apostoli Paavalin kirjoittamana ja Kolossalaiskirjeen 1:16,17:ää Paavalin kirjoittamana teoksessaan ”Kirjeet arianilaisesta harhaopista”, 1. kirje, luku 5, s. 293.

Eusebios Kesarealainen (318–325 jKr.) lainaa koko 1. Korinttolaiskirjeen 15:55–56. Teos ”Evankeliumin osoitus”, kirja 4, luku 11, s. 7

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Kaisarealainen Eusebius (318–339/340 jKr.) kirjoitti kokonaiset kommentaarit Luukkaan evankeliumista ja 1. Korinttolaiskirjeestä. *Nicene and Post-Nicene Fathers*, toinen sarja, osa 1, s. 41

Hegemonius (4. vuosisata) lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 13:8–10 sanoen: ”Sillä siinä ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille Paavali sanoo…” (Archelaus puhuu) ”Disputation with Manes”, luku 37, s. 211

Zeno (4. vuosisata)

Rooman Victorinus (vuoden 363 jKr. jälkeen)

Aleksandrian Athanasius (367 jKr.) luettelee Uuden testamentin kirjat juhlakirjeessä 39, s. 552

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.) lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 3:8 sanoilla ”nuo sanat korinttilaisille” teoksessaan Kolminaisuudesta, kirja 8, luku 5, s. 139

Synopsis Scripturae Sacrae (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitsee Paavalin kaksi kirjettä korinttilaisille osana Uutta testamenttia. Se lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 1:1–2a.

Skismaattinen Lucifer Cagliarista (370/371 jKr.)

Ancyran Marcellus (noin 374 jKr.)

Kappadokian Basileios (357–378/379 jKr.) lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 3:13 apostolin kirjoittamana. Teoksessa On the Spirit, luku 15.36, s. 22. Hän toteaa myös, että 1. Korinttolaiskirjeen 7:6 on Paavalin kirjoittama. Kirje 8, luku 3, s. 117

Laodikeian (Frygiassa) synodi (343–381 jKr.) kanonissa 60, s. 159, luetellaan Vanhan testamentin ja Uuden testamentin kirjat. Kanonissa 59, s. 158, sanotaan, että kirkossa saa lukea vain Vanhan ja Uuden testamentin kanonisia kirjoja.

Ambrosiaster (384 jKr. jälkeen)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.)

Ambrose Milanosta (370–390 jKr.)

Apollinaris Laodikealainen (n. 390 jKr.)

Pacianus Barcelonasta (342–379/392 jKr.)

Elviran Gregorius (392 jKr. jälkeen)

Amphilochius (–397 jKr.) teoksessa Iambi ad Seleucum

Nyssan Gregorius (n. 356–397 jKr.) 1. Korinttolaiskirje 15:51, 52 ”jumalallinen apostoli … korinttilaisille” Teoksessa On the Making of Man, luku 32.6, s. 412

Sokea Didymus (398 jKr.)

Makarios/Symeon (4. tai 5. vuosisata)

Maximinus (4. tai 5. vuosisata)

Petilianus (4. tai 5. vuosisata) viittaa 1. Korinttolaiskirjeen 7:5:een

Aleksandrian Timoteus (4. tai 5. vuosisata)

Epifanius Salamiksesta (360–403 jKr.)

Antiokian Flavianus (404 jKr.)

Gaudentius (vuoden 406 jKr. jälkeen)

Johannes Krysostomos (392–407 jKr.) on varmasti arvostanut 1. Korinttolaiskirjettä suuresti, sillä hän kirjoitti siitä 44 saarnaa, jotka ovat säilyneet meidän päiviimme asti. Hän sanoo, että 1. Korinttolaiskirjeen ovat kirjoittaneet Paavali ja Sosthenes.

Chromatius (kuollut 407 jKr.)

Severianus (408 jKr. jälkeen)

Niceta Remesianalainen (366–n. 415 jKr.)

Orosius/Hosius Bragasta (414–418 jKr.) lainaa osan 1. Korinttolaiskirjeen 15:10:stä Paavalin kirjoittamana. Puolustus pelagianilaisia vastaan, luku 10, s. 127

Jerome (373–420 jKr.)

Sozomen (370/380–425 jKr.) lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 11:12:ta apostoli Paavalin sanoina. Sozomenin Kirkkohistoria, kirja 4, luku 29, s. 324

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) lainaa 1. Korinttolaiskirjeen 10:17:ää apostoli Paavalin kirjoittamana teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 17, luku 5, s. 345

Semi-pelagiaani Johannes Cassianus (419–430 jKr.) lainaa neljäsosaa jakeesta 1. Korinttolaiskirjeen 3:16; 4:16 Paavalin sanoina teoksessaan ”Johannes Cassianuksen oppikirjat”, kirja 9.3, s. 264

Eremitan Marcus (430 jKr. jälkeen)

Aleksandrian Kyrillos (444 jKr.)

Hesychius Jerusalemin (-450 jKr.)

Speculum (5. vuosisata)

Theodoret Kyroslainen (piispa ja historioitsija) (423–458 jKr.)

Varimadum (445/480 jKr.)

Todisteita harhaoppisista ja väärennöksistä

Tertullianuksen mukaan Marcion viittaa 1. Korinttolaiskirjeeseen.

Gnostikko Ptolemaios viittasi Irenaeuksen mukaan 1. Korinttolaiskirjeen 2:15:een.

Harhaoppinen Priscillianus (n. 385 jKr.)

Donatistinen harhaoppinen Tyconius (390 jKr. jälkeen)

Harhaoppinen Pelagius (416–418 jKr.)

Pelagialainen harhaoppinen Teodoros Mopsuestialainen (392–423/429 jKr.)

Nämä kaikki ovat säilyneet nykypäivään asti.

3. Varhaisimmat 1. Korinttolaiskirjeen käsikirjoitukset, jotka meillä on, osoittavat, että käsikirjoituksissa on pieniä eroja, mutta ei yhtään teologisesti merkittävää virhettä.

s. 11 1. Kor. 1:17–23; 2:9–12, 14; 3:1–3, 5–6; 4:3–5:5, 7–8; 6:5–7, 11–18; 7:3–6, 10–14. 7. vuosisata. Yhtyy Sinaiticus-käsikirjoitukseen

7. vuosisata – 1968 – Uuden testamentin teksti.

s. 14 – 1. Kor. 1:25–27; 2:6–8; 3:8–10 5. vuosisata. Aleksandrialainen teksti.

5. vuosisata? – 1968 – Uuden testamentin teksti.

s. 15 (=Papyrus Oxyrhynchus 1009) 1. Kor. 7:18–8:4 (3. vuosisadan loppu). Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts on kuva sivulta 15 sivulla 84. Tässä on ajoitus:

3. vuosisata – 1968 – Uuden testamentin teksti.

3. vuosisata – 1975 – Alandin kolmas painos

3. vuosisata – 1998 – Alandin neljäs tarkistettu painos

3. vuosisadan loppu (Philip Comfort ja David P. Barrett teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts, 1999.)

s. 34 – 1. Kor. 16:4–7; 10; 2. Kor. 5:18–21; 10:13–14; 11:2, 4, 6–7 (7. vuosisata) Aleksandrialainen teksti.

7. vuosisata – 1968 – Uuden testamentin teksti.

s. 46 Chester Beatty II, 100–150 jKr. 1. Kor. 1:1–9:2; 9:4–14:14; 14:16–15:15; 15:17–16:22 (99 % eli 431/437 jaetta) sekä muita osia Paavalin kirjeistä ja Heprealaiskirjeestä. Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts on valokuva osasta p46:ta sivulla 192. Sivulla 197–198 todetaan myös, että laatu ja stichiometriset merkit osoittavat, että tämän on kirjoittanut ammattimainen kirjuri.

3. vuosisadan alkupuoli – 1936 – Frederic G. Kenyon teoksen The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts mukaan.

2. vuosisata, 200 jKr. – 1935 – Ulrich Wilken teoksen The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts mukaan.

vuosi 200 jKr. – 1968 – teoksen The Text of the New Testament mukaan.

81–96 jKr. – 1988 – Young Kyu Kim teoksen The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts mukaan.

Noin 200 jKr. – 1975 – Aland et al., kolmas painos.

Noin 200 jKr. – 1998 – Aland et al., neljäs tarkistettu painos.

2. vuosisadan alku–puoliväli – 1999 – Varhaisimpien Uuden testamentin käsikirjoitusten täydellinen teksti. Tämä perustuu osittain siihen, että käsiala on hyvin samankaltainen kuin Papyrus Oxyrhynchus 8:ssa (1. vuosisadan loppu tai 2. vuosisadan alku) ja Papyrus Oxyrhynchus 2337:ssa (1. vuosisadan loppu).

s. 61 Roomalaiskirje 16:23, 25–27; 1. Korinttolaiskirje 1:1–2, 2–6; 5:1–3, 5–6, 9–13; Filippiläiskirje 3:5–9, 12–16; Kolossalaiskirje 1:3–7, 9–13; 1. Tessalonikalaiskirje 1:2–3; Titukskirje 3:1–5, 8–11, 14–15; Filemonin kirje 4–7. n. 700 jKr.

n. 700 jKr. – 1968 – Uuden testamentin teksti.

Noin 700 jKr. – 1975 – Aland ym., kolmas painos.

Noin 700 jKr. – 1998 – Aland ym., neljäs tarkistettu painos.

Vaticanus [B] 325–350 jKr.

Sinaiticus [Si] 340–350 jKr.

Bohairilainen koptinkieli [Boh] 3./4. vuosisata

Sahidic-koptilainen [Sah] 3./4. vuosisata

Gootti [Goth] 493–555 jKr.

Alexandrinus [A] n. 450 jKr.

Ephraemi Rescriptus [C] 5. vuosisata

Katso www.BibleQuery.org/1 Corinthians Manuscripts.html saadaksesi lisätietoja 1. Korinttolaiskirjeen varhaisista käsikirjoituksista.