< Raamatunkysymys 2. Johanneksen kirjeestä

K: Mistä tiedämme, että apostoli Johannes kirjoitti 2. Johanneksen kirjeen 1. ja 3. Johanneksen kirjeen 1. jakeet?

V: Kirjoissa ei mainita, kuka ne on kirjoittanut, mutta Johannes oli evankeliumissaan ja 1. Johanneksen kirjeessä haluton käyttämään nimeään. 2. ja 3. Johanneksen kirjeet ovat tyyliltään samanlaisia kuin 1. Johanneksen kirje ja Johanneksen evankeliumi.

K: Kuka on 2. Johanneksen kirjeen 1. ja 5. jakeessa mainittu valittu nainen?

V: Valitun naisen henkilöllisyydestä on kaksi teoriaa.

Tietty nainen: Tietty, mutta nykyisin tuntematon nainen varhaiskirkossa.

Allegorinen tulkinta: Kirkko yleisesti. Kirkkoa kutsutaan Kristuksen morsiameksi Johanneksen evankeliumissa 3:29; Ilmestyskirjassa 21:2,9;22:17 ; ja Efesolaiskirjeessä 5:25–33.

Koska Johannes käyttää 2. Johanneksen kirjeen 8. jakeessa monikkomuotoa ”te” ja kehottaa ihmisiä rakastamaan toisiaan 2. Johanneksen kirjeen 5. jakeessa, kirje ei itse asiassa ollut osoitettu vain yhdelle naiselle, vaan naiselle ja hänen lapsilleen. Nainen ja hänen jälkeläisensä mainitaan myös Ilmestyskirjan 12:17:ssä.

K: Kehen Johannes viittaa 2. Johanneksen kirjeen 7. jakeessa sanoessaan, että joku kieltäytyy tunnustamasta ”Jeesuksen Kristuksen tulemista lihassa”?

V: Myöhemmin syntyi kaksi ihmisryhmää, jotka kielsivät Jeesuksen ”lihassa” tulemisen. He opettivat, että Jeesus oli kuin aave, jolla vain näytti olevan fyysinen ruumis.

Varhaisgnostikot uskoivat, että pelastus saavutettiin salaisen, mystisen tiedon kautta, että aineellinen maailma oli paha ja että Jeesus oli aave. Katso lisätietoja 1. Johanneksen kirjeen 1. luvun kohdasta ”Keitä olivat gnostikot?”. Laajempaa tietoa löytyy Tertullianuksen teoksesta ”Marcionia vastaan” (204 sivua, 207 jKr.), Hippolytuksen teoksesta ”Kaikkien harhaoppien kumoaminen” (222–235/6 jKr.), Irenaeuksen teoksesta ”Harhaoppien vastustaminen” (182–188 jKr.) sekä Aleksandrian Klemensin teoksesta ”Stromata” (193–202 jKr.).

Doketistit olivat toinen ryhmä, joka kiisti, että Jeesus olisi tullut lihaksi.

Molempien ryhmien kohdalla tämä ajatus juontui todennäköisesti kreikkalaisesta filosofiasta, jonka mukaan aine oli epäpuhdasta. Jos Jeesus oli täydellinen ja synnitön, hänellä ei voinut olla aineellista ruumista – niin heidän filosofiansa meni.

K: Onko 2. Johanneksen kirjeen 7. jakeessa ja 1. Johanneksen kirjeen 2:18,22 mainittu Antikristus henkilö?

V: Kyllä. Vaikka on olemassa myös antikristuksen henki, Antikristus on henkilö, joka väittää: ”Minä olen Hän”, ja harhauttaa ihmisiä vääränä Kristuksena, kuten Matteuksen evankeliumin 24:23–24 osoittaa. Antikristus ei ole Saatana, vaan ihminen, jota Saatana käyttää hyväkseen.

K: Onko 2. Johanneksen kirjeen 7. jakeessa ja 1. Johanneksen kirjeen 2:18,22 useita antikristuksia vai onko niitä vain yksi?

V: Matteuksen evankeliumin 24:4–5, 26; Markuksen evankeliumin 13:6, 14; Luukkaan evankeliumin 21:8; Danielin kirjan 9:26–27; 11:36–37; 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:3–4 ja Ilmestyskirjan 13:1–10 mukaan on olemassa vain yksi pääasiallinen antikristus. On kuitenkin olemassa monia vähemmän merkittäviä antikristuksia, kuten 1. Johanneksen kirjeen 2:18,22 ja 2. Johanneksen kirjeen 7 osoittavat. Saattaa olla yhteys sen välillä, että jollakin on sisällään antikristuksen henki (1. Johanneksen kirje 4:3), ja sen välillä, mitä psykologit kuvaavat messiaskompleksiksi.

Seuraavat henkilöt joko esittivät nämä väitteet itse tai muut esittivät ne heistä.

Tässä on osittainen luettelo henkilöistä, joita muut ovat kutsuneet Antikristukseksi.

K: Miten kristityt voivat 2. Johanneksen kirjeen 8. jakeen mukaan menettää sen, minkä eteen he ovat tehneet työtä?

V: Vaikka Jumala voi ottaa kristityiltä pois aineelliset omaisuudet, maalliset omaisuudet ovat merkityksettömiä verrattuna niihin taivaallisiin palkintoihin, joista Johannes tässä puhuu. Emme ansaitse pelastustamme työllä, mutta saamme taivaassa palkkion työstämme (1. Kor.3:13 –15). Voimme menettää ne 2. Johanneksen kirjeen 8. jakeen mukaan.

K: Mitä tarkalleen ottaen tarkoittaa 2. Johanneksen kirjeen 9. jakeessa mainittu ”juokseminen edellä”, ja miten se liittyy siihen, ettei pysytä Kristuksen opetuksessa?

V: Jos toiveesi ja tavoitteesi ovat yleisesti ottaen yhdenmukaisia Jumalan tahdon kanssa, mutta haluat tehdä asiat omalla tavallasi, et seuraa Jumalaa. Jumalan tahtoon kuuluu usein kärsivällistä odottamista, toisten rakastamista heitä huomioon ottamalla sekä yhteistyötä. Kiinassa on tarina kahdesta humalaisesta miehestä, jotka kilpailivat siitä, kuka piirtää käärmeen nopeammin. Toinen mies oli voitolla, mutta lisäajalla hän lisäsi käärmeeseen kädet ja jalat, minkä vuoksi hänet hylättiin. Tärkeä osa piirtämistä – tai palvelemista – on tietää, milloin pitää pysähtyä tai lopettaa. Jumalan palvelemisessa ei ole kyse vain määränpäästä, vaan myös matkasta.

K: Antaako 2. Johanneksen kirjeen 9. jakeessa mainittu opetuksessa pysyminen sinulle Isän ja Pojan, vai osoittaako pysyminen, että sinulla on jo Isä ja Poika?

V: 1. Johanneksen kirjeen 2:23 osoittaa, että se osoittaa, että meillä on Isä ja Poika. Jos pysyminen olisi edellytys sille, että meillä on Isä ja Poika, niin yhdelläkään kristityllä ei olisi Isää ja Poikaa ennen kuolemaansa.

K: Mihin 2. Johanneksen kirjeen 10. jakeessa viitataan?

V: Asiasta on kaksi toisiaan täydentävää pääkantaa.

Kodinvieraanvaraisuus: Yleisin näkemys on, että näitä vääriä opettajia ei pidä ottaa vastaan kodeissamme. Vaikka kristittyjen tulee yleisesti ottaen olla vieraanvaraisia, kodeillamme ja vieraanvaraisuudellamme ei pidä auttaa väärien opetusten levittämistä.

Seurakunnan vieraanvaraisuus: Koska seurakunnat kokoontuivat pääasiassa kodeissa, kunnes kristinusko laillistettiin, tämä viittaa kahteen asiaan:

1. Erityisesti sitä, ettei matkustavia vääriä opettajia oteta vastaan kotiseurakunnissa, ja

2. Yleisemmin ottaen ei pidä antaa kultin jäsenille foorumia väärän opin saarnaamiseen.

Tietenkään mikään ei estä molempien näkemysten olevan totta.

K: Pitäisikö meidän 2. Johanneksen kirjeen 10. jakeen mukaan koskaan toivottaa ei-kristittyjä tervetulleiksi koteihimme?

V: Totta kai, kristittyjen tulee harjoittaa vieraanvaraisuutta. Roomalaiskirjeen12:13 ja 1. Timoteuksen kirjeen 5:10 kehottavat meitä harjoittamaan vieraanvaraisuutta ilman, että sitä rajoitettaisiin koskemaan vain muita kristittyjä. 2. Johanneksen kirjeen 9–11 kohdissa sanotaan kuitenkin, että ihmisiä, jotka ”juoksevat edellä” pysymättä Kristuksen opetuksessa, ei tule ottaa vastaan kodeissa. Kaksi seikkaa:

1. Keitä he ovat? Ne, jotka juoksevat edellä, ovat niitä, jotka ovat älyllisesti kuulleet Kristuksen opetuksen, mutta eivät ole pysyneet siinä ja opettavat nyt jotain muuta. Näihin ihmisiin kuuluvat kristinuskon luopiot ja monet kulttien jäsenet.

2. Mitä meidän tulee tehdä? Meidän ei tule ottaa heitä vastaan kodeissamme emmekä edes tervehtiä heitä. Vaikka joissakin käännöksissä sanotaan ”talossasi” tai ”kodissasi”, sanaa ”sinun” ei esiinny kreikankielisessä tekstissä. Kielto koskee sekä kotikirkkoja että omia kotejamme. Tämä on yhdenmukaista 1. Korinttolaiskirjeen 5:11–13 kanssa, jossa sanotaan, ettemme saa olla tekemisissä kenenkään kanssa, joka väittää olevansa veli mutta elää jumalatonta elämää.

Katso myös edellinen kysymys.

K: Pitäisikö meidän 2. Johanneksen kirjeen 10. jakeen mukaan koskaan ottaa lahkolaisia vastaan kodeissamme?

V: Aitojen kristittyjen mielipiteet tästä asiasta eroavat toisistaan.

Ei: Monet, mukaan lukien entinen Jehovan todistaja nimeltä William Schnell, sanovat, että tämän jakeen noudattaminen tarkoittaa, ettei heitä saa koskaan päästää sisään. Heidän päästämisensä sisään viittaa haluun oppia heiltä. William Schnell kirjoitti tämän teoksessaan How to Witness to a Jehovah’s Witness.

Kyllä, tietyissä olosuhteissa: Jakeen tarkoituksena oli, ettei heille koskaan annettaisi vaikutelmaa, että kunnioitamme heidän sielua tuhoavaa harhaoppiaan. Evankeliumin jakamisen tarkoituksessa se on sallittua, kunhan teemme selväksi, ettemme tue tai hyväksy heidän näkemyksiään.

K: Tarkoittaako 2. Joh. 10, että emme saa päästää vääriä opettajia koteihimme, vai pitäisikö meidän rakastaa vihollisiamme, kuten Matteuksen evankeliumissa5:44 sanotaan?

V: Molemmat. Antaa jollekin vaikutelma, että hänen sielua tuhoava harhaoppinsa on hyväksyttävää, on yksi rakkaudettomimmista asioista, joita voit tehdä kyseiselle henkilölle. Rakastaa jotakuta ei tarkoita pelkästään lempeää käyttäytymistä olosuhteista riippumatta, vaan joskus siihen kuuluu myös välittäminen niin paljon, että osoitetaan tiukkaa rakkautta.

K: Miten ihmiset voivat 2. Johanneksen kirjeen 11. jakeen mukaan auttaa harhaoppisia?

V: Ihmiset voivat tarjota rahaa, majoitusta ja muuta aineellista apua harhaoppisille. Esimerkiksi liberaali Maailman kirkkojen neuvosto antoi rahaa Robert Mugaben sissiryhmälle Rhodesiassa (nykyisessä Zimbabwessa). Nämä sissit vainosivat niiden kirkkojen lähetyssaarnaajia, jotka olivat Maailman kirkkojen neuvoston jäseniä.

Ihmiset voivat myös antaa hyväksyntänsä harhaoppisille. Esimerkiksi demokraattien varapresidentti Walter Mondale kirjoitti: ”Tieto seurakuntanne syvällisestä osallistumisesta maamme tärkeisiin yhteiskunnallisiin ja perustuslaillisiin kysymyksiin on minulle suuri inspiraation lähde”, suosituskirjeessä pastori Jim Jonesille (joka myöhemmin tuli tunnetuksi Jonestownin surullisen kuuluisasta tapahtumasta), joka julkaistiin 2.12.1978.

K: Mistä tiedämme, että 2. Johanneksen kirjeen nykyinen teksti on luotettava säilynyt versio alkuperäisestä tekstistä?

V: Siihen on ainakin kolme syytä.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25 ja Matteuksen evankeliumi 24:35.

2. Varhaiskirkon todisteet. Seuraavassa on luettelo kirjoittajista, jotka viittaavat 2. Johanneksen kirjeen jakeisiin.

Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa 2. Johanneksen kirjeen jakeita 10–11 ja mainitsee niiden kirjoittajaksi Herran opetuslapsen Johanneksen teoksessaan ”Häresioita vastaan”, 1. kirja, luku 16.3, s. 342.

Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa 2. Johanneksen kirjeen 7–8a jakeita Herran opetuslapsen kirjoittamina teoksessaan *Häresioita vastaan*, kirja 3, luku 16.8, s. 443. Hän vaihtaa kahden lauseen järjestystä, mutta muuten sanamuoto on täsmälleen sama, ja tämä sanamuoto löytyy ainoastaan 2. Johanneksen kirjeen 7–8a jakeista.

(kiistanalainen) Origenes (225–254 jKr.) ”Mitä meidän pitäisi sanoa siitä, joka nojautui Jeesuksen rintaan, nimittäin Johanneksesta, joka jätti jälkeensä yhden evankeliumin, vaikka tunnusti voivansa kirjoittaa niin monta, ettei maailma niitä mahtuisi sisältämään? Mutta hän kirjoitti myös Ilmestyskirjan, vaikka hänelle oli käsketty vaieta eikä kirjoittaa seitsemän ukkosen ääniä. Mutta hän jätti jälkeensä myös kirjeen, jossa on hyvin vähän rivejä. Oletetaan, että olisi myös toinen ja kolmas, koska kaikki eivät pidä näitä aitoina; mutta nämä kaksi yhdessä eivät täytä sataa riviä.” Kommentaari Johanneksen evankeliumiin, kirja 5, nro 3, s. 346–347

Muratorin kaanonissa (170–210 jKr.) ANF, osa 5, s. 603 mainitaan Johanneksen kaksi kirjettä.

Aleksandrian Dionysios (246–265 jKr.) käsittelee laajasti 2. ja 3. Johanneksen kirjeisiin liittyviä kysymyksiä sekä sitä, onko Ilmestyskirja peräisin samalta Johannekselta kuin evankeliumi ja 1. Johanneksen kirje. Eusebiuksen Kirkonhistoria (319–339/340 jKr.) 7. kirjan 25. luvun fragmentti 1, luvut 4–5, s. 309–310.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Caesarean Eusebius (319–339/340 jKr.) käsittelee laajasti Aleksandrian Dionysiuksen näkemyksiä 2. ja 3. Johanneksen kirjeisiin liittyvissä kysymyksissä sekä sitä, onko Ilmestyskirja saman Johanneksen kirjoittama kuin evankeliumi ja 1. Johanneksen kirje. Eusebiuksen teos ”Kirkkohistoria”, 7. kirja, luku 25, sivut 309–310.

Athanasius (367 jKr.) ei viittaa mihinkään tiettyihin jakeisiin 1., 2. ja 3. Johanneksen kirjeissä, mutta hän luettelee Uuden testamentin kirjat juhlakirjeessään nro 39, s. 552

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.)

Teoksessa *Synopsis Scripturae Sacrae* (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitaan kolme Johanneksen kirjaa osana Uutta testamenttia. Siinä siteerataan 2. Johanneksen kirjeen 1a.

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) (epäsuorasti) mainitsee seitsemän kirjeen, jotka ovat peräisin Jaakobilta, Pietarilta, Johannekselta ja Juudalta. Katekeettiset luennot, luento 4, luku 36, s. 27–28

Sokea Didymos (398 jKr.) viittaa 2. Johanneksen kirjeen 9. jakeeseen

Sardiniassa, Cagliarissa, asunut skismaattinen Lucifer (361–n. 399 jKr.) viittaa 2. Johanneksen kirjeen 8. jakeeseen

Hieronymus (373–420 jKr.) lainaa koko 2. Johanneksen kirjeen 1. luvun Johanneksen kirjoittamana. Hieronymuksen kirjeet, kirje 146, luku 1, s. 288

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) viittaa 2. Johanneksen kirjeen 3. jakeeseen

Damaskoksen Johannes (706–749 jKr.) ”...seitsemän katolista kirjettä, nimittäin yksi Jaakobin, kaksi Pietarin, kolme Johanneksen ja yksi Juudan...” Ortodoksisen uskon selitys, kirja 4, luku 17, s. 90

Todisteita harhaoppisista ja väärennöksistä

Ei mitään

3. Varhaisimmat 2. Johanneksen kirjeen käsikirjoitukset, jotka meillä on, osoittavat, että käsikirjoituksissa on pieniä eroja, mutta ei teologisesti merkittäviä virheitä.

s. 74 (=Bodmer 17) Apostolien teot 1:2–5, 7–11, 13–15, 18–19, 22–25; 2:2–4; 2:6–3:26; 4:2–6, 8–27; 4:29–27:25; 27:27–28:31; Jaakobin kirje 1:1–6, 8–19, 21–23, 25, 27; 2:1–3, 5–15, 18–22, 25–26; 3:1, 5–6, 10–12, 14, 17–18; 4:8, 11–14; 5:1–3, 7–9, 12–14, 19–20; 1. Pietarin kirje 1:1–2, 7–8, 13, 19–20, 25; 2:6–7, 11–12, 18, 24; 3:4–5; 2. Pietarin kirje 2:21; 3:4, 11, 16; 1. Johanneksen kirje 1:1,6; 2:1–2,7,13–14,18–19,25–26; 3:1–2,8,14,19–20; 4:1, 6–7, 12, 16–17; 5:3–4, 9–10, 17; 2. Johanneksen kirje 1, 6–7, 13; 3. Johanneksen kirje 6, 12; Juudaksen kirje 3, 7, 12, 18, 24 (7. vuosisata)

7. vuosisata – 1968 – Teoksessa The Text of the New Testament on Jaakobin kirje 2:4 ja 1. Pietarin kirje 1:12

7. vuosisata – 1975 – Aland ym., kolmas painos

6. vuosisata – 1998 – Aland ym., neljäs tarkistettu painos

Uncial 0232 n. 300 jKr. teoksen The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts mukaan (Alandin mukaan 5. tai 6. vuosisata) 2. Johanneksen kirje 1–9

Vaticanus [B] (325–350 jKr.), Sinaiticus [Si] (340–350 jKr.) ja Alexandrinus [A] (n. 450 jKr.) sisältävät 2. Johanneksen kirjeen kokonaisuudessaan.

Bohairilainen koptinkieli [Boh] 3./4. vuosisata

Sahidinen koptinkieli [Sah] 3./4. vuosisata

Armenian [Arm] 5. vuosisadalta

Georgian kieli [Geo] 5. vuosisadalta

Etiopialainen [Eth] n. 500 jKr.

Katso www.BibleQuery.org/2 John Manuscripts.html saadaksesi lisätietoja 2. Johanneksen kirjeen varhaisista käsikirjoituksista.