< Raamatunkysymys 2. Pietarin kirjeestä

K: Mikä on 2. Pietarin kirjeen 1:1:n perusteella tämän kirjan rakenne?

V: 2. Pietarin kirje voidaan helposti jakaa kolmeen osaan:

2. Pietarin kirje 1: Tunne pelastuksesi

2. Pietarin kirje 2: Tunne vastustajasi

2. Pietarin kirje 3: Tunne profetiat

K: Miksi 2. Pietarin kirjeen 1:1 kohdassa on yhtäläisyyksiä 2. Pietarin kirjeen ja Juudaksen kirjeen välillä? (Esimerkiksi 2. Pietarin kirjeen2:17 – ja Juudaksen kirjeen 13 sekä 2. Pietarin kirjeen 2:1–18 ja Juudaksen kirjeen 4–16.)

V: He käsittelivät samankaltaisia aiheita, ja ehkä Juudas ja Pietari keskustelivat näistä asioista yhdessä. Lisäksi Pyhä Henki antoi heille molemmille samanlaisen tehtävän. On myös mahdollista, että Juudas oli lukenut 2. Pietarin kirjeen tai että Pietari oli lukenut Juudaksen kirjeen. Toisinaan erot korostavat yhtäläisyyksiä entisestään; esimerkiksi 2. Pietarin kirjeen 1. luvussa käsitellään pelastustamme, kun taas Juudaksen kirjeessä ei, mutta Juudas sanoo, että hän olisi mieluummin käsitellyt yhteistä pelastustamme, mutta asiat, joista hän kirjoitti, olivat kiireellisempiä.

Syvällisempi kysymys on, miten Raamattu sitten inspiroitiin? Mekaaninen sanelu olisi teoria, jonka mukaan Jumala olisi sanallisesti sanonut ihmiskirjoittajille jokaisen sanan jokaisen kirjaimen, joka heidän tuli kirjoittaa muistiin. Raamattu ei väitä olevansa mekaanisesti saneltu. Pikemminkin Jumala valitsi ihmiset, jotka kirjoittaisivat Raamatun, ja antoi heille kokemukset ja tiedon. Joissakin, mutta ei kaikissa tapauksissa, Jumala antoi heille tarkat sanat käytettäväksi. Kaikissa tapauksissa ne, jotka pitävät Raamattua erehtymättömänä, uskovat, ettei alkuperäisiin käsikirjoituksiin päätynyt yhtään sanaa, jota Jumala ei olisi tarkoittanut sinne. Katso kysymys 2. Pietarin kirjeen 1:21 kohdalta, jos haluat lukea lisää Raamatun innoituksesta.

K: Miksi 2. Pietarin kirjeen 1:1:n tyyli eroaa 1. ja 2. Pietarin kirjeiden tyylistä?

V: Siihen on kaksi syytä.

1. Pietarin kirjeen kirjoitti muistiin kirjuri: 1. Pietarin kirjeen 5:12:ssa Pietari mainitsee, että hän saneli tämän kirjeen kirjuri Silvanukselle (Silas), joka todennäköisesti käytti hiotumpaa kreikan kielioppia. Hieronymus (n. 404 jKr.) toi tämän seikan ensimmäisenä esiin ja selitti sen sanomalla, että 1. Pietarin kirjeen kirjoitti muistiin kirjuri Silvanus.

Eri aiheet: 1. Pietarin kirje käsittelee ensisijaisesti sitä, kuinka Jumalan pyhänä kansana on pysyttävä lujana paineen alla, kun taas 2. Pietarin kirje varoittaa vääriä opettajia vastaan. Vaikka näiden kahden kirjeen aiheet ovat erilaiset, niiden sisällössä on hienovaraisia yhtäläisyyksiä. Esimerkiksi koko Raamatussa vain Pietari (1. Piet.3:20 . ja 2. Piet. 2:5) laskee Nooan arkissa pelastuneiden sielujen lukumääräksi tarkalleen kahdeksan.

K: Miten uskomme on arvokasta 2. Piet. 1:1:ssä?

V: Uskomme on meille arvokas nyt, sillä se on toivomme ja ilomme lähde sekä voima elää tänään, tehdä sitä, mitä tiedämme meidän olevan velvollisia tekemään, ja pidättäytyä siitä, mitä tiedämme meidän olevan velvollisia välttämään. Uskomme on meille arvokas myös tulevaisuudessa, sillä uskon kautta tapahtuva pelastuksemme (Efesolaiskirje 2:8) antaa meille iankaikkisen elämän. Muiden uskovien usko on meille arvokas, sillä näemme heidän luonteensa ja iloitsemme Jumalassa heidän elämästään ja pelastuksestaan. Uskomme on arvokas Jumalalle, koska se kirkastaa Häntä, ja Heprealaiskirjeen 11:6 mukaan se on edellytys sille, että voimme miellyttää Jumalaa.

K: 2. Pietarin kirjeen 1:1 kohdassa eräs ateisti piti hyvin outona, että tärkein asia, jota Jumala meiltä pyytää, on uskoa Häneen. Miksi Hän välittäisi siitä? Mitä ateisti ei ymmärtänyt?

V: Usko on paljon enemmän kuin vain tiettyjen tosiasioiden tai teorioiden uskomista. Usko on elämämme luovuttamista Jumalan käsiin. Pienemmässä mittakaavassa meillä on uskoa siihen, että puolisomme rakastaa meitä, vaikka emme katselisikaan häntä, ja uskoa siihen, että puolisomme rakastaminen edelleen, niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina, on se, mitä haluamme tehdä.

K: Miten Jumala antaa meille 2. Piet. 1:3:n mukaan kaiken, mitä tarvitsemme elämään ja jumalisuuteen?

V: Jumala on antanut meille kaiken sen tiedon, jota tarvitsemme tullaksemme Kristuksen luo ja elääksemme Herralle mieluista, kuuliaista elämää. Mutta Jumala on antanut meille myös Pyhän Henkensä, joka asuu meissä ja johdattaa meidät kaikkeen totuuteen. Pyhä Henki vahvistaa ja lohduttaa meitä, kuten Jeesus opetti tekevänsä Johanneksen evankeliumin 14:15–16, 25–26.

Jumala ei ehkä anna meille kaikkea, mitä haluamme, ja lähes aina Hän ei anna meille kaikkea, mitä haluamme. Kuten joku kerran sanoi, jousisoittimen kieli soi paljon paremmin, kun se on kireällä. Täysin löysällä oleva kieli ei soi lainkaan. Samoin emme ehkä koskaan ole täysin tyytyväisiä elämään tällä maalla – emmekä meidän pitäisi ollakaan. Olemme vain ohikulkumatkalla matkalla kohti määränpäätämme, taivasta.

K: Mitkä ovat mielestäsi 2. Piet. 1:4:ssä mainitut arvokkaimmat lupaukset, jotka Jumala on antanut meille?

V: Monet uskovat sanoisivat, että pelastus, jonka Jeesus on ansainnut kuolemallaan ristillä meidän syntiemme vuoksi, sillä ilman sitä olemme tuomittuja ilman toivoa iankaikkisesta elämästä. Mutta millainen iankaikkinen elämä se onkaan! Pelastuksemme ei tarkoita vain sitä, että elämme ikuisesti ihan hyvin maan päällä tai jossain omillamme, vaan sitä, että elämme ikuisesti iankaikkisessa autuudessa Jumalan kanssa. Toiset taas sanoisivat, että se on iankaikkinen elämä Kristuksessa, johon pelastuksemme on ensimmäinen askel. Suurin lupaus on siis molempia: loputtoman ilon alku ja itse loputtoman ilon suuruus.

K: Kun 2. Piet. 1:4:ssä sanotaan, että me saamme osan jumalallisesta luonteesta, tulemmeko me silloin jumaliksi?

V: Ei. Meistä ei tule kaikkivoipia, emme luo enkeleitä, emme saa oikeutetusti palvontaa emmekä omaa monia muita Jumalan ominaisuuksia. Tämä jae tarkoittaa, että Jumala antaa ja ylläpitää meissä jatkuvasti joitakin jumalallisen luonteen piirteitä, kuten iankaikkisen elämän, pyhyyden ja kyvyn asua Hänen kanssaan.

K: Miten me 2. Piet. 1:4:n mukaan saamme osan jumalallisesta luonteesta?

V: Jeesus on kutsunut meitä veljiksi ja sisariksi (Mark. 3:35), ja me istumme Kristuksen kanssa Hänen valtaistuimellaan (Ef. 2:6). Meistä ei tule pieniä jumalia emmekä itse Yhtä, Todellista Jumalaa, mutta saamme osan jumalallisesta luonteesta, koska Kristus elää meissä Pyhän Henkensä kautta (Joh. 14:23; 1. Joh. 4:12,15; Room. 8:9–11; 1. Kor. 6:19).

K: Miten maailma turmelee ihmisiä 2. Piet. 1:4:n mukaan?

V: Maailma turmelee mielemme siten, että ihmiset uskovat valheita eivätkä enää kykene erottamaan totuutta valheesta. Meillä kaikilla on omatunto, joka toimii perusohjeena siitä, mikä on oikein ja mikä väärin, ja maailma turruttaa ihmisten omantunnon. Maailma turmelee sydämemme siten, ettemme enää halua sitä, mikä on oikein, emmekä enää halua parasta tietä.

Ajattele vertauskuvana huumeriippuvaista, joka on riippuvuuden vakavimmassa vaiheessa. Aluksi hän ajattelee, että huume on jännittävä, sitten hän perustelee itselleen, ettei se vahingoita häntä lainkaan, ja lopulta, vaikka hän näkee selvästi, että se on tuhonnut hänen elämänsä, hän ei enää edes välitä.

K: 2. Piet. 1:6:ssa yksi itsehillinnän salaisuus on, että se syntyy osittain tiedosta. Miten itsehillintä syntyy tiedosta?

V: Tietysti tieto kertoo, mitä sinun pitäisi ja ei pitäisi tehdä, mutta sitä ei tässä tarkoiteta, sillä itsehillintä ei tarkoita sen selvittämistä, mitä pitäisi tehdä, vaan sitä, että päätät olla itsekurinalainen ja teet sen, minkä tiedät olevan oikein. Tieto antaa näkemystä. Tiedon avulla voit nähdä itsehillinnän seuraukset ja usein myös sen, mitä seurauksia voi koitua, jos et harjoita itsehillintää. Joskus, kun sinulla on kiusaus olla epärehellinen tai tehdä jokin muu synti, voit päättää olla tekemättä syntiä pelkästään siksi, ettet halua sitä. Et halua sitä, koska näet sen seuraukset sekä muiden että oman elämäsi kannalta.

K: Miten 2. Piet. 1:6:ssa mainittu sinnikkyys liittyy itsehillintään?

V: Jos verrataan kristillistä elämää juoksuun, se on enemmän maratonin kuin lyhyen sprintin kaltainen. Itsehillintä ei ole kovin hyödyllistä, ellei se kestä. On hyvä sanoa: ”En tee syntiä tänään”, mutta jos tarkoitat todellisuudessa: ”Palaan tähän asiaan huomenna”, se ei ole yhtä hyvä kuin sanoa: ”En halua tehdä tätä syntiä enää koskaan.” Mahdollisen tappion lykkääminen ei ole yhtä hyvä asia kuin voiton saavuttaminen synnistä.

K: Miten 2. Piet. 1:6:ssa jumalisuus syntyy sinnikkyydestä?

V: Jumalisuus edellyttää vakaumusta. Se, että ihminen saattaa olla rehellinen, saattaa olla puhdas tai saattaa pidättäytyä jostakin synnistä, ei ole läheskään yhtä hyvää kuin se, että hän on sellainen, johon voi luottaa näiden asioiden suhteen.

K: Miten 2. Piet. 1:7:ssä veljellinen ystävällisyys johtuu todellisesta jumalisuudesta? Miksi jotkut uskonnollisuuden muodot eivät johda lainkaan veljelliseen ystävällisyyteen?

V: Jumala haluaa meidän rakastavan muita niin kuin rakastamme itseämme. Jos suhtaudumme jumalisuuteen vakavasti, se tarkoittaa Jumalan käskyjen noudattamista, ja Jumala käskee meitä rakastamaan muita. Meillä ei ehkä itsessämme ole rakkautta tehdä niin. Mutta kun Jumalan rakkaus virtaa meidän kauttamme, voimme rakastaa muita.

K: 2. Piet. 1:7:ssä voidaan nähdä, kuinka rakkaus johtaa veljelliseen ystävällisyyteen, mutta kuinka veljellinen ystävällisyys johtaa rakkauteen?

V: Jos pyrimme tietoisesti osoittamaan ystävällisyyttä toisia kohtaan, meidän on helpompi rakastaa heitä. Tavallaan päätös olla ystävällinen heitä kohtaan on samanlainen kuin päätös rakastaa heitä.

K: Miten ihmiset voivat 2. Piet. 1:9:n mukaan unohtaa, että heidät on puhdistettu menneistä synneistään?

V: Miten pienet lapset voivat unohtaa, että he ovat juuri käyneet kylvyssä, ja mennä ulos leikkimään mutaan? He voivat. Valitettavasti me, Jumalan lapset, voimme olla aivan yhtä typeriä.

K: Miten voimme 2. Piet. 1:10:n mukaan varmistaa valintamme?

V: Ihmisen valintaa (tai valitsemattomuutta) ei voida tehdä yhtään varmemmaksi ajattoman Jumalan silmissä. Sen voi kuitenkin tehdä varmemmaksi omissa silmissämme.

Koska Jeesuksen totteleminen on pelastetun ihmisen tunnusmerkki, jos uskovainen ei elä Kristukselle tottelevaa elämää, tätä tunnusmerkkiä ei (ainakin jonkin aikaa) ole, ja on perusteltua kysyä, onko kyseinen henkilö todella pelastettu vai ei. He eivät ehkä pääse taivaaseen, kuten 2. Pietarin kirjeen 2:19–22 osoittaa. Tai he saattavat olla tottelemattomia kristittyjä. Tällaista epäselvyyttä ei kuitenkaan ole sen suhteen, joka elää kuuliaisesti Kristuksessa.

K: Miten 2. Piet. 1:11:ssä mainittu runsas ja ylenpalttinen vastaanotto sopii yhteen kristittyjen tulisen ja tuskallisen kärsimyksen kanssa kiirastulessa?

V: Se ei sovi kovin hyvin yhteen. Puhdistuspaikka on katolinen oppi, jota ei lainkaan mainita Raamatussa, eikä meidän tarvitse uskoa siihen. Katso lisätietoja 1. Korinttolaiskirjeen 3:13–15 kohdasta.

K: Miksi 2. Piet. 1:12–15:ssä sanotaan, että tarvitsemme ”muistutuksia” kristillisessä elämässämme?

V: Pietari näki tarpeen käyttää paljon aikaa muistuttaakseen laumaansa tuolloin asioista, jotka he olivat kuulleet aiemmin. Tarvitsemme samanlaisia muistutuksia myös tänään. Tarvitsemme muistutuksia muutamasta eri syystä. Mielemme saattaa unohtaa osan oppimastamme tiedosta, mutta se ei ole pääsyy. Useimmiten, vaikka muistammekin tosiasiat, meidän on pohdittava uudelleen opetetun asian merkitystä ja vaikutusta. Emme halua hylätä ensimmäistä rakkauttamme, kuten Efesoksen seurakunta teki Ilmestyskirjan 2:4–5:ssä. Lopuksi tarvitsemme muistutuksia tavoitteesta, jotta voimme vahvistaa päättäväisyyttämme tehdä sitä, mikä on oikein.

K: Miksi 2. Piet. 1:16:ssa ja 1. Joh. 1:1–2:ssa on niin tärkeää, että apostolit olivat silminnäkijöitä?

V: Apostolit ja profeetat ovat Efesolaiskirjeen 2:20 mukaan uskomme perusta, ja Kristus on sen kulmakivi. On tärkeää, että he näkivät Jeesuksen omin silmin.

K: Milloin Isä sanoi tämän Jeesukselle Pietarin kuullen 2. Piet. 1:17:ssä?

V: Isä sanoi tämän Jeesuksen kasteella (Matt. 3:17) ja kirkastumisen yhteydessä (Matt. 17:5). On myös mahdollista, että Pietari kuuli tämän muina aikoina, joita ei ole kirjattu Raamattuun.

K: Viittaako 2. Piet.1:19 , että jotkut Raamatun kohdat ovat varmempia kuin toiset?

V: Ei. Jotain, joka on täysin totta, ei voi tehdä totemmaksi. Lisäsilmätodistajat voivat kuitenkin tehdä jostakin varmemman ihmisten silmissä tarjoamalla lisää todisteita. Teoksessa Hard Sayings of the Bible, s. 726–727, mainitaan myös, että ilmaisu ”tehdään varmemmaksi” (NIV:n sanamuoto; BSB:ssä on ”vahvistettu kiistattomasti”) ei välttämättä ole paras käännös, koska kyseessä on kreikkalainen sanonta, joka tarkoittaa ”me luotamme erittäin vakaasti (tai vakaammin) …”.

K: Koska Raamattu ei ole yksityisen tulkinnan varassa (2. Piet. 1:20–21), miksi ihmiset näyttävät olevan niin innokkaita tulkitsemaan sitä omalla tavallaan?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Yksityistä tulkintaa ei pidä sekoittaa henkilökohtaiseen opiskeluun. Kaikkien uskovien tulee opiskella Jumalan sanaa henkilökohtaisesti. Meidän on tarkasteltava kuulemaamme Raamatun valossa, kuten jalo berealaiset tekivät Apostolien teoissa 17:11–12.

2. Jokainen meistä tarvitsee kuitenkin seurakunnan muita uskovia oppiakseen toisiltaan ja korjatakseen toisiaan. Sananlaskujen kirjassa 27:17 sanotaan, että niin kuin rauta teroittaa rautaa, niin ihminen teroittaa toista.

3. Ne, jotka tietoisesti eristäytyvät muista uskovista, joutuvat toisinaan hylkäämään Raamatun selkeän merkityksen ja suosimaan sen sijaan äärimmäisen vaikeaselkoisia tulkintoja, jotka olivat täysin vieraita kaikille alkuperäisille, uusitestamenttista kreikkaa puhuneille kristityille. Jos teologiasi edellyttää, että oletat Jumalan ilmeisesti epäonnistuneen välittämään keskeisen merkityksen kenellekään kristitylle ennen vuotta 400 jKr., ehkä tuo keskeinen tulkinta ei ollutkaan niin keskeinen.

K: Osoittaako 2. Piet. 1:20–21, että kirkon tulisi hoitaa kaikki tulkinta?

V: Ei. Tarkastelkaamme katolisen kirkon menneisyyttä; tässä on muutamia sen opetuksista.

Se oikeutti kidutuksen, jopa aitojen kristittyjen kohdalla.

Kaikki intiimit suhteet, jopa avioliitossa, ovat syntisiä.

Tappakaa ne, jotka eivät alistu kirkon valtaan.

Maksakaa kirkolle rahaa, kun teette syntiä (annit).

Eukaristian yhteydessä maallikot eivät saa juoda maljasta, vaan vain papisto.

Ihmiset tulisi surmata, jos he eivät ole papistoa ja omistavat Raamatun.

Papit, jotka menevät naimisiin, tulisi tappaa.

Papit, joilla on tyttöystäviä ja lapsia, tulisi maksaa vero, ja sitten se on OK.

2. Pietarin kirjeen 1:20–21 käsittelee kahta aihetta: profeettoja ja Pyhää Henkeä. Siinä käsitellään profetointia, ei Raamatun lukemista tai tulkintaa.

K: Miten tarkalleen ottaen Pyhä Henki johti Raamatun kirjoittajia 2. Piet. 1:21:ssä?

V: Sanaa ”johdatettiin” käytetään Apostolien teoissa 27:15,17 (”ajettiin” BSB-käännöksessä) viittaamaan tuulen kuljettamaan alukseen. Tässä on neljä kohtaa, jotka koskevat Raamatun inspiraatiota.

1. Jumalan sana ihmisten kautta

1a. Suurin osa ilmoituksesta tapahtuu niiden ihmisten ajatusten ja ajatusten kautta, jotka Herra on erityisesti valinnut. Ilm. 1:19 antaa yhden esimerkin. Mikään siitä ei kuitenkaan ollut pelkästään ihmisen sanaa (2. Piet. 1:19–21).

1b. Osa ilmoituksista oli suoria sanoja, kuten Johanneksen ev12:28 , Jesajan kirja 6; 2. Mooseksen kirja 3:4,5 ja niin edelleen.

1c. Jumala käytti ihmiskirjoittajien yksilöllistä tyyliä kirjoittamisessa. Mitään ei kirjoitettu Jumalan sanaksi, mitä Jumala ei olisi halunnut kirjoitettavan tai mikä ei olisi totta.

1d. Raamattu ei ole salakirjoituskirja. Sanojen merkitykset eivät ole mitä tahansa nykyaikaisia määritelmiä, joita me haluamme niille antaa, vaan ne ovat normatiivisia merkityksiä, jotka kielten äidinkieliset puhujat ymmärsivät tuolloin.

2. Jumalan kyky kommunikoida kanssamme

2a. Emme voi ymmärtää kaikkea äärettömästä Jumalasta, joka on transsendenttinen ja ”toinen” kuin me. Meillä on kuitenkin vastuu oppia ja ymmärtää se, mitä Jumala on meille ilmoittanut.

2b. Jumala viestii tavoilla, joita ymmärrämme. Hänellä on vapaus liikuttamaan meitä runoudella, selittämään asioita vertauksin ja yksinkertaistamaan asioita antropomorfisilla ilmaisuilla. Jumala voi käyttää kielikuvia, kuten ”auringonlasku”, ja Jumala voi käyttää meidän luokittelujärjestelmiämme, kuten luokitella jäniksen heprealaisessa luokittelussa märehtijöiksi, koska jänis näyttää tekevän niin.

2c. Jumalan Sana sisältää sekä propositiivista totuutta että esityksen Jumalasta itsestään. Se sisältää sekä positiivista kieltä siitä, mitkä asiat ovat totta, että negatiivista kieltä siitä, mitkä asiat ovat vääriä.

2d. Ihmiskirjoittajat saattoivat viitata ei-raamatullisiin lähteisiin, kuten juutalaisiin historiakirjoihin (Jasherin kirja Joosuan kirjassa10:13 ; 2. Samuelin kirja1:18 jne.) ja jopa kreikkalaisiin runoilijoihin, kun he puhuivat totuutta (Apostolien teot17:23 , 28; Tituksen kirje1:12 ).

3. Jumalan sana on kokonaan totta

3a. Kaikki Raamattu on peräisin Jumalalta. Jumalan sana on täysin totta kaikessa, mistä se puhuu. Totuus ei ole ristiriitaista. Raamattu ei pelkästään sisällä Jumalan sanaa, vaan se on Jumalan sana (Roomalaiskirje 3:1–2; Johanneksen evankeliumi 10:35; Sananlaskut 30:5–6; 2. Timoteuksen kirje 3:15; 2. Samuelin kirja 22:31; Psalmi 33:4; Psalmi 119:151).

3b. Raamattu ei ole vain tarkka, vaan siinä on myös se tarkkuus, jota tarvitsemme ymmärtääksemme Jumalan tarkoituksen. Tarkkuus ulottuu jopa aikamuotoihin ja ” ”-sanojen lukumäärään, kuten Psalmissa 82:6 ja Matteuksen evankeliumissa 22:32. Raamattu käyttää kuitenkin usein arvioita, erityisesti ajan ja määrän suhteen.

3c. Jumala ei valehtele. Se, ettei Hän kerro meille kaikkea jostakin aiheesta, ei kuitenkaan ole valehtelua. Esimerkiksi jos Jeesuksen haudalla oli vähintään kolme naista (Mark. 16:1), Matteuksen evankeliumin 28:1 on silti totta, vaikka siinä mainitaan vain kaksi naista. Uudessa testamentissa on Jeesuksen opetusten tarkka sisältö, mutta ei aina tarkkoja sanoja (Matt.22:37 ; Matt. 13:22; Mark. 12:30; Mark.4:19 ).

3d. Raamattu on täydellinen siinä mielessä, että se kertoo meille kaiken, mitä meidän on tiedettävä pelastuksen ja uskossa kasvamisen kannalta. Raamattu ei ole tietosanakirja, eikä se väitä kertovansa meille kaikkea kaikesta.

3e. Jumala on sallinut joitakin välittymisvirheitä, mutta Hänen Sanansa pysyy ikuisesti (Jesaja 59:21; Jesaja 40:8; Psalmi 119:89). Hänen Sanansa on säilynyt erehtymättömästi (ilman merkittäviä virheitä) tähän päivään asti (Jesaja 55:11; 1. Pietarin kirje1:23 –25; Psalmi 119:89, 91, 144, 160).

4. Vastauksemme

4a. Meidän tulisi vaalia ja rakastaa Raamattua, sillä se on meille kallisarvoinen (Psalmi 56:10; Psalmi 119:72,97,105,120). Meidän ei tule palvoa Raamattua, vaan ylistää Jumalaa, joka on antanut meille Raamatun (Psalmi 119:12). Meidän tulisi iloita Jumalan laista (Psalmi 119:16, 35, 47) ja ”vapista” Jumalan sanan edessä (Jesaja 66:5). Toivomme on Jumalan sanassa (Psalmi 119:74, 81).

4b. Ymmärrämme, että meidät pelastaa Jeesus, ei Raamatun tutkiminen (Joh. 5:39–40; Jaak. 1:22–25; 1. Kor. 13:2).

4c. Arvostamme Raamattua (Apostolien teot 13:48; Kolossalaiskirje 3:16) opetukseksi, nuhteeksi, oikaisuksi ja vanhurskauden kasvatukseksi (2. Timoteuksen kirje 3:16–17) sekä avuksi kiusauksissa (Psalmi 119:10).

4d. Meidän tulee ahkerasti lukea ja tutkia Raamattua (Apostolien teot 17:11; Ilmestyskirja 1:3). Meidän tulee tulkita sitä rehellisesti ja tarkasti, emme saa vääristellä tai tulkita sitä väärin (2. Pietarin kirje 3:16). Emme saa lisätä mitään Jumalan Sanaan emmekä mennä sen ulkopuolelle (Sananlaskut 30:5–6; 1. Korinttolaiskirje 4:6–7; 5. Mooseksen kirja 4:2; Ilmestyskirja 22:18–19; Saarnaaja 12:12; Markus 7:13).

4e. Jotkut Vanhan testamentin käskyt ovat täyttyneet, eikä niitä enää tarvitse noudattaa, kuten sianlihan syöminen, uhrien tuominen jne. (Apostolien teot 10:9–16; 15:1, 5–29; Markus 7:19; Galatalaisille 5:2–4; Heprealaisille 9:9–10; 10:18).

4f. Raamattu ei ole pelkästään elämän ohjeita, vaan se on auktoriteetti elämässämme (Psalmi 119:33–34; Johanneksen evankeliumi 8:37; Johanneksen evankeliumi 12:48–50; Johanneksen evankeliumi 14:23). Meidän tulisi uskoa kaikkeen, mitä Jumala opettaa, ja noudattaa kaikkia Jumalan käskyjä (Johanneksen evankeliumi 14:23–24).

Mormonilukijoille tämä eroaa mormonien opetuksesta Mormonin kirjan inspiraatiosta. Joseph Smithin väitetään kääntäneen Mormonin kirjan yliluonnollisesti sana sanalta ja kirjain kirjaimelta katsomalla kiviä mustassa hatussa.

Muslimilukijoille kristityn näkemys Raamatun inspiraatiosta eroaa muslimin näkemyksestä Koraanin inspiraatiosta. Useimmat muslimit uskovat, että maan päällä oleva Koraani on tarkka, ”mekaanisesti saneltu” kopio taivaassa olevista kivitauluista.

Katso Raamatusta käyty keskustelu, jossa käsitellään virheettömyyden ja hyperkirjaimellisuuden välistä eroa.

K: Millaisista vääristä opettajista Pietari varoitti 2. Piet. 2:1:ssä? Olivatko he pelastuneita ihmisiä (2. Piet. 2:1b, 3b)?

V: Pietari kuvailee näitä ihmisiä tarkemmin 2. Pietarin kirjeen 2:10–22:ssa. Hän sanoo, että he ovat ”syntyneet vangittaviksi ja tuhottaviksi” (jae 12), ”heille on varattu synkin pimeys” (jae 17) ja ”olisi ollut parempi heille, etteivät he olisi tunteneet vanhurskauden tietä, kuin että he ovat sen tunteneet ja sitten kääntyneet pois heille annetusta pyhästä käskystä” (jae 21). Joten on ilmeistä, että ne väärät opettajat, joista Pietari puhui, ovat matkalla helvettiin. Kristityt, jotka uskovat, että pelastuksen voi menettää, ajattelevat, että nämä olivat kerran pelastettuja ihmisiä, jotka menettivät pelastuksensa ja ovat nyt menossa helvettiin (elleivät he tee parannusta). Kristityt, jotka uskovat ”kerran pelastettu, aina pelastettu” -periaatteeseen, sanovat, että vaikka nämä väärät opettajat olivatkin tunteneet vanhurskauden tien (jae 21), he eivät olleet koskaan alun perinkään pelastettuja.

K: Tarkoittaako Pietari 2. Piet. 2:1:ssä, että meidän pitäisi olla yllättyneitä näistä vääristä opettajista?

V: 2. Pietarin kirjeen 2. luku antaa meille niin monia historiallisia esimerkkejä, että meidän ei pitäisi olla yllättyneitä siitä, että nämä ovat vain uusia esimerkkejä. Aivan kuten tuolloin oli pahoja ihmisiä jumalisien uskovien joukossa, niin myös nyt on pahoja ihmisiä jumalisien uskovien joukossa. Itse asiassa jotkut heistä ovat kirkon sisällä ja opettavat pahoja asioita.

K: Kuka on 2. Piet. 2:1:ssä se ”Isäntä”, joka on heidät lunastanut?

V: Kreikkalainen sana despotes esiintyy Uudessa testamentissa vain kymmenen kertaa. Viisi kertaa se viittaa talon isäntään, kolme kertaa Jumalaan Isään (Luuk.2:29 ; Ap. t.4:24 (despota); Ilm.6:10 ) ja kerran tässä 2. Pietarin kirjeen 2:1 kohdassa. Jäljellä oleva käyttö viittaa Jeesukseen Kristukseen Juudaksen kirjeen 4. jakeessa, jossa sanotaan: ”ainoa Mestari [Jumala] ja meidän Herramme, Jeesus Kristus, kieltävät”.

Hyperkalvinistit (kuten John Gill) ja jotkut muut kalvinistit korostavat, että ”Mestari” ei tässä tarkoita pelkästään Kristusta, vaan joko Isää tai kolmiyhteistä Jumalaa. He sanovat, että tämä ei viittaa mihinkään sovitustyöhön, vaan siihen, että Jumala ”osti” israelilaiset 2. Mooseksen kirjassa hukuttamalla egyptiläisen armeijan. Clark on yksi kommentaattoreista, joka edustaa tätä näkemystä.

Ei-kalvinistit ja jotkut muut kalvinistit sanovat, että ”Herra” viittaa tässä Kristukseen, kuten se tekee Juudaksen kirjeen 4. jakeessa. Kommentaattori Blum sanoo, että kyseessä on Kristus, koska ”he” viittaa samaan henkilöön, ja substantiivi ”kansan” on liian kaukana edeltävästä substantiivista ”väärät opettajat”. Tulkkija Edmond Hiebert teoksessaan ”Second Peter and Jude” sanoo, että kyseessä on Kristus. Tulkkija Alford teoksessaan ”The Greek Testament” toteaa, että ”mikään väite yleisestä lunastuksesta ei voi olla selkeämpi kuin tämä”.

Kalvinistisessa New Geneva Study Bible -teoksessa (s. 1981) esitetään mielenkiintoinen näkemys, joka on täysin vastakkainen Alfordin näkemykselle. Siinä hyväksytään, että tämä viittaa Kristukseen, mutta todetaan, että ”Pietarin tarkoituksena on tässä korostaa väärien opettajien vastuuta pikemminkin kuin esittää teoriaa sovituksesta. Väittäessään olevansa Kristuksen lunastamia heidän ’tuhoisat tekonsa’ (jakeessa 2) tuovat erityistä häpeää Kristukselle ja Hänen uhraukselleen syntien puolesta.”

Siitä huolimatta kaikkien on myönnettävä, että ainakin jossain mielessä Jumala ”osti” osan hyljeksityistä itselleen. Kysymys ei siis ole siitä, ostaako Jumala millään tavalla hyljeksittyjä, vaan pikemminkin siitä, miten.

K: Kuoliko Kristus heidän puolestaan 2. Piet. 2:1 ja Juud. 5:ssä? Jos kuoli, niin miten?

V: Jeesus kuoli armollisesti ristillä antaakseen kaikille mahdollisuuden pelastua. ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, eikä se ole teistä itsestänne, vaan se on Jumalan lahja…” (Efesolaiskirje 2:8). Kaikilla ei kuitenkaan ole uskoa. Heprealaiskirjeen 4:2 sanoo: ”Sillä mekin olemme saaneet evankeliumin aivan kuten hekin; mutta se sanoma, jonka he kuulivat, ei ollut heille mitään hyötyä, koska heillä ei ollut samaa uskoa kuin niillä, jotka sen ymmärsivät.”

Viisipisteiset kalvinistit olisivat eri mieltä ja sanoisivat, että Jeesus ei kuollut niiden puolesta, jotka eivät koskaan hyväksyisi sitä, eikä heillä ollut mahdollisuutta välttyä helvetiltä. Miksi Jumala, joka on kaikkivaltias ja kaiken hallitsija, sallisi itsellään olla ”menetettyjä tapauksia” tai epäonnistuneita yrityksiä tuoda ihmisiä luokseen?

Vastaus löytyy Jeesuksen surullisesta huudosta: ”Oi Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka sinulle on lähetetty! Kuinka usein olenkaan halunnut koota lapsesi yhteen, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle, mutta sinä et ole halunnut!” (Matteus 23:37).

Jumala hallitsee kaikkea; Hän voi jopa päättää hallita itseään. Onneksi niin on, muuten kaikki syntinen voitaisiin tuhota tässä samassa hetkessä. Kalvinistit saattavat sanoa, ettei menetettyjä tapauksia ole, mutta erään ei-kalvinistin, nimeltään Joona, sanoin: ”Ne, jotka pitävät kiinni arvottomista epäjumalista, hylkäävät Hänen rakastavan omistautumisensa.” (Joona 2:8) On oltava jotain, minkä he ovat hylänneet.

Kuinka joku voisi hylätä Jumalan tarkoituksen, ja kuinka Jumalan tarkoitus voisi estyä? Kukaan ei voisi vastustaa kaikkivaltiaan Jumalan tarkoitusta – ellei Jumala päättäisi sallia sitä. Toinen ei-kalvinisti, Luukas, kirjoitti: ”Mutta fariseukset ja lainoppineet hylkäsivät Jumalan tarkoituksen itsensä osalta, koska he eivät olleet saaneet Johannes Kastajan antamaa kasteita.” (Luukas 7:30).

Kyse ei ole siitä, että Jumala olisi halunnut ihmisten hylkäävän Hänet ja menehtyvän, vaan siitä, että Jumala voi sallia sen, jos Hän niin haluaa – ja niin Hän teki. Hesekielin kirjassa 33:11 sanotaan: ”Sano heille: ’Niin totta kuin minä elän, sanoo Herra Jumala, en minä iloita jumalattomien kuolemasta, vaan siitä, että jumalattomat kääntyisivät teistään ja eläisivät…’”

”Tämä on hyvää ja mieluista Jumalan, meidän Pelastajamme, silmissä, joka haluaa, että kaikki pelastuisivat ja tulisivat totuuden tuntemiseen. Sillä on yksi Jumala, ja on yksi välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaaksi kaikkien puolesta – todistus, joka annettiin juuri oikeaan aikaan.” (1. Timoteuksen kirje 2:3–6)

Jeesus ei 1. Johanneksen kirjeen 2:2 mukaan kuollut vain osan maailman puolesta, vaan joko tuo jae johti harhaan kaikki kreikkaa puhuneet varhaiskristityt tai Jeesus kuoli koko maailman puolesta. Kristuksen sovitustyössä on myös erityinen, tarkasti määritelty ulottuvuus, mutta meidän on asetettava nämä kaksi rinnakkain, sillä Jeesus ”on kaikkien, ja erityisesti uskovien, Vapahtaja.” (1. Timoteuksen kirje 4:10)

1. Johanneksen kirje 2:2 ”Hän itse on sovitusuhri meidän syntiemme puolesta, eikä vain meidän, vaan koko maailman syntien puolesta.”

Roomalaiskirje 5:18: ”Niinpä, aivan kuten yksi rikkomus toi tuomion kaikille ihmisille, niin myös yksi vanhurskaus toi vanhurskauttamisen ja elämän kaikille ihmisille.” Jos nyt toinen ”kaikki” ei tarkoita kaikkia ihmisiä, miksi ensimmäinen ”kaikki” tarkoittaa kaikkia ihmisiä? Sanat ovat samat kreikaksi ja varhaiskristittyjen ymmärryksessä.

(Raamatun lainaukset ovat BSB-käännöksestä)

K: 2. Piet. 2:2:ssa sanotaan, että jotkut ihmiset yrittävät löytää totuuden. Miksi Jumala sallisi totuuden tien joutuvan pilkattavaksi?

V: Jumala antaa meille niin paljon vapautta, että voimme käyttää sitä väärin ja vahingoittaa itseämme. Jumala antaa meille jopa niin paljon vapautta, että voimme vahingoittaa myös muita.

1. Ainakin osa Jumalan totuudesta on aina löydettävissä (Roomalaiskirje1:19 –20; Psalmi 19:1–3).

2. Jumala haluaa innokkaasti paljastaa lisää totuutta niille, jotka etsivät Häntä (Matteus7:11 ; Roomalaiskirje 2:7).

3. Jumala on oikeudenmukainen, ja Hän tuomitsee ihmiset sen perusteella, mitä he tietävät (Roomalaiskirje4:15 ;5:13 , 5. Mooseksen kirja1:39 ).

4. Niille, jotka eivät etsi Jumalaa, Jumala ei kuitenkaan epäröi antaa heidän uskoa valhetta ja olla hämmentyneitä täydellisessä tyhmyydessä (Roomalaiskirje 11:8–10).

K: Miksi 2. Piet. 2:3:ssa sanotaan, että ihmiset ovat kiehtoneet keksityistä tarinoista?

V: Ihmiset haluavat kuulla kiehtovia tarinoita, ja tarina on kiehtovampi, jos se on todellakin totta. Joten loogisesti ajateltuna näyttää olevan ihmisluonnolle tyypillistä, että toisinaan ihmiset haluavat kiehtovien tarinoiden olevan totta, ja siksi he ovat taipuvaisempia pitämään niitä totta. Olivatpa kyseessä sitten muinaisten hindujen ja gnostikkojen tarinat tai nykypäivän mormonismi tai skientologia, ihmiset ovat keksineet kiehtovia tarinoita, joihin monet ovat uskoneet.

K: Ovatko 2. Piet. 2:4:ssä ja Juud. 6:ssa mainitut langenneet enkelit sidottuina, vai ovatko ne vapaita, kuten Ilm. 16:14 ja muut jakeet sanovat?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Jotkut demonit ovat sidottuja.

2. Toiset ovat vapaita, kuten Matteuksen evankeliumin luvuissa12:22 ,17:14 –18 sekä Apostolien tekojen luvussa 16:16–18 osoitetaan.

3. Jotkut demonit olivat vapaita, mutta pelkäsivät joutuvansa sidotuiksi Jeesuksen sanojen vuoksi (Luuk. 8:28–32).

K: 2. Piet. 2:5:ssä Jumala pelasti arkissa vain kahdeksan ”sielua”, mutta entäpä ne merieläimet, joilla on ”sielu” Ilm. 16:3:ssa?

V: Vaikka kreikkalainen sana on sama, asiayhteys on erilainen. 2. Pietarin kirjeen 2:5:ssä asiayhteys koskee ihmisten sieluja. Kreikkalainen sana voi tarkoittaa myös elämää, kuten Ilmestyskirjan 16:3:ssa. Joten vain ihmisillä on ihmisen sieluja, jotka tarvitsevat pelastusta, kuten 2. Pietarin kirjeen 2:5:ssä sanotaan, mutta eläimilläkin on elämää, kuten Ilmestyskirjan 16:3:ssa todetaan.

K: Miten Lot voisi olla vanhurskas mies 2. Piet. 2:7–8:ssa, kun otetaan huomioon, mitä hän teki 1. Moos. 19:30–38:ssa?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Lot huijattiin insestiin liiallisen juomisen seurauksena juuri menettäessään vaimonsa.

2. Vääryyden harjoittajien jatkuvat vihjailut ja kiusaukset voivat vetää mukanaan jopa vanhurskaan miehen.

3. Lotin synti tapahtui 2. Pietarin kirjeen 2:7–8 viittaamien tapahtumien jälkeen.

K: Miten 2. Piet. 2:8:n mukaan on oikein, että jonkun vanhurskas sielu joutuu kärsimään muiden jumalattomien tekojen vuoksi? Miten sen ei pitäisi olla?

V: Lot yritti elää vanhurskasta elämää äärimmäisen jumalattomien ihmisten keskellä. Se ei vain aiheuttanut hänelle ulkoista ahdistusta, vaan asetti hänet myös fyysiseen vaaraan, kun kaksi vierasta saapui. Vielä pahempaa oli, että hänen vaimonsa tottelemattomuus johti tämän kuolemaan. Vielä pahempaa oli, että hänen ympärillään olevat jumalattomat ihmiset vaikuttivat hänen luonteeseensa juopottelemalla. Ja kaikkein pahinta oli, että se vaikutti paitsi hänen omaan luonteeseensa myös hänen lastensa luonteeseen. On hetki, jolloin ihmisen tulisi kysyä itseltään, haluaako Jumala hänen todella asuvan siellä.

K: Koska Lot syyllistyi insestiin (2. Piet. 2:9), miten hän sitten oli esimerkki siitä, kuinka Jumala pelasti jumaliset kiusauksesta?

V: Lot on hyödyllinen esimerkki sekä siitä, mitä Jumala tekee, että siitä, mitä Jumala ei tee. Lot eli jumalallista elämää. Jumala pelasti jokaisen hänen perheensä jäsenen, paitsi Lotin vaimon, joka katsoi taaksepäin ja muuttui suolapylvääksi. Lotin tyttäret kuitenkin syyllistyivät insestiin Lotin kanssa sen jälkeen, kun Lot oli juonut liikaa. Jumala pelasti Lotin, mutta Jumala ei koskaan poistanut Lotin vastuuta valvoa elämäänsä ja pyrkiä jumalallisuuteen.

Toinen valitettava esimerkki jumalallisesta miehestä, Jumalan suuresta pelastuksesta ja miehen myöhemmästä luopumuksesta on Gideon Tuomarien kirjassa 8:24–28.

K: Mikä on 2. Piet. 2:9–10:ssä ero ”vääryyden tekijöiden” ja niiden välillä, jotka erityisesti seuraavat syntisen luonteen turmeltuneita haluja ja halveksivat auktoriteettia?

V: Syntisen luonteen turmeltuneiden halujen seuraaminen ja auktoriteetin halveksiminen ovat kaksi äärimmäisempää epävanhurskauden muotoa.

Passiivisen vääryyden ja aktiivisen vääryyden välillä on ero. On ero niiden ihmisten välillä, jotka lankeavat usein, kun jokin kiusaus tulee vastaan, ja niiden välillä, jotka etsivät keinoja lankeamiseen. Joskus ihmiset näyttävät olevan ”jatkuvasti katuvaisia” synnistään, mutta jatkavat sitä silti. Toiset eivät edes teeskentele katuvansa, vaan tekevät vain sitä, mikä tuntuu heistä luonnolliselta. Ja toiset taas näyttävät olevan uhmakkaasti ylpeitä synnistään. Mitä hyötyä on siitä, että on ”paras juoja” juomakilpailussa tai että on kerännyt eniten ”pisteitä” ihmisistä, joiden kanssa on maannut (ja jotka on sitten hylätty)? On elokuvia, joissa ylistetään, kuinka hyviä varkaita jotkut ihmiset ovat tai kuinka hyviä salamurhaajia he ovat. Ehkä omia syntejään ”ylistäviä” olisi vähemmän, jos olisi vähemmän ”ylistettäviä”, jotka ovat vaikuttuneita heidän syntisistä teoistaan.

K: Miten ihmiset voisivat 2. Piet. 2:10 ja Juud. 8–10:n mukaan panetella taivaallisia olentoja?

V: Kunnianloukkauksessa on useita eri ulottuvuuksia. Kunnianloukkaus voi tarkoittaa valheiden keksimistä jostakin asiasta. Näyttävätkö enkelit söpöiltä pieniltä vauvoilta, joilla on siivet? Entä Mikael ja se enkeli, joka tuhosi Assyrian armeijan? Onko kaikilla demoneilla sarvet ja piikit? Itse asiassa Raamattu sanoo, että Lucifer oli ulkonäöltään hyvin kaunis. Myöhemmin gnostikot keksivät hyvin monimutkaisia tarinoita enkeleistä ja puolijumalallisista olennoista. Meidän ei pitäisi keksiä asioita enkeleistä tai demoneista.

Panettelu voi tarkoittaa myös jonkin asian pilkkaamista tai vähättelyä. En usko, että Job olisi koskaan edes ajatellut vähättelevänsä Saatanaa.

2. Pietarin kirjeen 2:10 ja Juudan kirjeen 8–10 kohdissa panettelu tarkoittaa syytöksen esittämistä jotakuta vastaan omasta aloitteesta. Jopa Mikael ei siis nuhdellut Saatanaa suoraan, vaan sanoi: ”Herra nuhtelkoon sinua!”

K: Mihin valtaan viitataan 2. Pietarin kirjeen 2:10 kohdassa?

V: Sana ”auktoriteetti” voi viitata Jumalan auktoriteettiin, kirkon johtajiin, hallituksen päämiehiin, vanhempiin tai vain auktoriteettiin yleisesti. Usein ihmisillä, jotka halveksivat yhtä auktoriteettityyppiä, on vaikeuksia alistua mihinkään auktoriteettiin ylipäätään. Mikään ei viittaa siihen, että Pietari viittaisi vain yhteen auktoriteettityyppiin eikä toiseen.

Kuten 2. Pietarin kirjeen2:10 kohdassa viitataan, auktoriteetin halveksiminen ja turmeltuneet halut voivat kulkea käsi kädessä. Teoksessa The Believer’s Bible Commentary, s. 2297, sanotaan: ”Ei ole mikään salaisuus, että vääriä uskonnollisia johtajia, jotka esittävät olevansa Kristuksen palvelijoita, leimaa usein matala moraali. He eivät ainoastaan harrasta itse laittomia seksuaalisia toimia, vaan kannattavat avoimesti irstailua. Erään tyttökoulun episkopaaliset kappalainen Baltimoressa, Marylandissa, kirjoitti: ’Meidän kaikkien pitäisi rentoutua ja lakata tuntemasta syyllisyyttä seksuaalisesta toiminnastamme, ajatuksistamme ja haluistamme. Ja tarkoitan tätä riippumatta siitä, ovatko nämä ajatukset heteroseksuaalisia, homoseksuaalisia vai autoseksuaalisia… Seksi on hauskaa… ja tämä tarkoittaa, ettei siihen liity mitään lakeja, joiden mukaan sinun pitäisi tehdä tai olla tekemättä jotain. Pelisääntöjä ei ole, niin sanotusti.’” (lainaus Pageant Magazine -lehdestä, lokakuu 1965.)

K: Missä muualla 2. Piet. 2:10–11:ssä käytetään kreikankielistä sanaa, joka tarkoittaa ”kirkkaita/mahtavia”?

V: Sitä käytetään monenlaisissa yhteyksissä. Tässä on muutamia esimerkkejä.

Jumalan Shekinah-kirkkaus: Luuk. 2:9; Ap. t. 7:55

Jumalan kirkkaus tai se, että me ylistämme Jumalaa: Matt. 24:30; Mark. 13:26; Luuk. 2:14; 19:38; 21:27; Joh. 7:18; 11:4; Room. 1:23; 3:7,23; 4:20; 15:7; 16:27; 1. Kor. 10:31; 2. Kor. 1:20; 4:6; 4:15; 8:19; Gal. 1:5; Ef. 3:21; Fil. 1:11; 4:19; Kol. 1:17; 1. Tim. 1:17; Tit 2:13; Hepr 1:3; 1. Piet 4:13,14; 2. Piet 1:17; Ilm 4:9,11; 19:7; Jer 13:16 (Septuaginta); 1. Sam 6:5 (Septuaginta)

Kunnia olkoon Herralle: 2. Tim. 4:18

Jumalan ylistys: Ilm. 11:13; 14:7; erilaisia doxa-muotoja Mooseksen laulussa 2. Moos. 15:1–6 Septuagintassa

Antakaa kunnia Jumalalle [kertomalla totuus]: Joh. 9:24; Joos.7:19 Septuagintassa

Kunnioittakaa Jumalaa: apokryfinen kirja 4. Makkabealaiset 1:12

Jumalan kunnioittamatta jättäminen: Ap. t. 12:23; Ilm. 16:9

Jumalan armon majesteettisuus: Room9:23 ; Ef1:12 ,14,18;3:16 ; 1. Tim. 1:11; 2. Piet. 1:3; Ef. 1:6

Voimalliset teot: Joh11:40 ; Room 6:4 (= Jes 12:2; 45:24 Sept.)

Isä: Joh. 8:49; Ef. 1:17; Fil.2:11 ; 4:20

Kristusta kirkastava Isä: Joh. 8:54

Kristuksen majesteettisuus: Mk10:37 ; Mt16:27 ; Mk 8:38; Luuk.9:26 ; 24:26; Joh. 17:5,22,24; 1. Tim.3:16 ; Hepr. 2:7,9;13:21 ; 1. Piet.1:11 ,21; Fil.3:21 ; Ilm. 5:12

Isä/Jumala kirkasti Pojan: Joh. 11:4; 2. Piet. 1:17

Jeesuksella on suurempi kunnia kuin Mooseksella: Hepr 3:3

Kristus kirkastuksessa: Luuk. 9:32

Kun enkelit ilmestyivät: Luuk. 9:31; Ilm. 18:1

Ihmiset ovat Kristuksen kunnia: 2. Kor. 8:23

Meidän tulee ylistää Kristusta: 2. Piet. 3:18

Jumala ylistää meitä: Joh. 5:44

Yksi ihminen kunnioittaa/ylistää toista: Luuk. 14:10; Joh. 5:44

Ei etsi ihmisten ylistystä: 1 Tess 2:6

Mooseksen kasvot: 2 Kor 3:7

Meidän kunniaksemme: 1. Kor. 2:7; 2. Kor. 6:8; Ef. 3:13

Tessalonikalaiset olivat Paavalin kunnia: 1 Tess 2:20

Me saamme kunniakruunun: 1. Piet. 5:4

Heidän kunniansa on heidän häpeässään: Filipp. 3:19

Kunnian hankkiminen itselleen: Joh.7:18 ;8:50 ,54

Kaksinaisuus: Rakasti ihmisten kunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa. Joh. 12:43

Aurinko, kuu ja tähdet: Ap. t. 22:11; 1. Kor. 15:40

Muissa kohdissa: 1. Piet. 1:17

Thayerin sanakirjan mukaan klassisessa kreikassa sanan doxa merkitys vaihtelee henkilön omasta mielipiteestä tai mielikuvituksesta julkiseen maineeseen.

Apokryfisen kirjan 4. Makkabealaiset 5:17 mukaan se tarkoittaa mielipidettä, arviota tai näkemystä, kuten Thayerin Uuden testamentin kreikkalaisessa sanakirjassa (s. 155) todetaan.

Thayerin sanakirjassa todetaan edelleen, että vaikka sana ei kreikkalaisessa kirjallisuudessa tarkoita loistoa tai kirkkautta, sitä käytettiin Raamatussa tällaisessa merkityksessä hepreankielisen sanan käännöksenä.

Kuten huomaat, kunnia on Raamatussa erittäin tärkeä käsite. 2. Korinttolaiskirjeen3:18 mukaan meidän on heijastettava Herran kunniaa. Saatat keskittyä siihen, kuinka paljon rakastat muita Jumalan vuoksi, kuinka paljon tiedät ja kuinka paljon teet, mutta keskitytkö myös siihen, kuinka heijastat Jumalan kunniaa?

K: Keitä ovat 2. Pietarin kirjeen 2:10–11 kohdassa mainitut ”kirkkaat/mahtavat”?

V: Kreikkalainen sana doxas tarkoittaa kirjaimellisesti ”kirkkaudet” (Strongin numero 1391). Klassisessa kreikassa sitä käytettiin viittaamaan mielipiteeseen, korkeaan mielipiteeseen tai kunniaan. Moultonin ja Milliganin teoksen Vocabulary of the Greek New Testament (s. 168) mukaan sitä käytettiin auringosta, naisten ja alusten kuvaamisessa sekä eräässä astrologisessa papyruksessa. Kreikkaa puhuvat kristityt käyttivät tätä sanaa viitatessaan Jumalan ja enkelien kunniaan tai majesteettisuuteen sekä siihen, että Jumala kirkastaa meitä Uudessa testamentissa ja Vanhan testamentin Septuaginta-käännöksessä.

2. Pietarin kirjeen ja Juudan kirjeen välillä on yhtäläisyyksiä. Juudan kirjeen 8. jakeessa sanotaan, että nämä jumalattomat miehet hylkäävät auktoriteetin ja panettelevat taivaallisia olentoja (doxa, sama kreikkalainen sana). Juudan kirjeen 9. jakeessa annetaan esimerkki siitä, kuinka Mikael ei suoraan nuhtele Saatanaa, vaan sanoo sen sijaan: ”Herra nuhtelkoon sinua!”

Kaksi johtopäätöstä: Yhtäläisyydet Juudaksen kirjeen kanssa osoittavat, että kyse on taivaallisten olentojen panettelusta. Sanan merkityksessä ei kuitenkaan ole mitään, mikä estäisi sen soveltamista myös muiden ”arvohenkilöiden” panetteluun, olivatpa he sitten kirkon tai hallituksen johtajia.

K: Miten 2. Piet. 2:12:ssa jotkut ihmiset ovat kuin raakalaiseläimiä?

V: Jotkut eläimet kykenevät ajattelemaan vain turvallisuutta, syömistä, parittelua, nautintoa sekä taistelua ja hallitsemista. Jotkut ihmiset ovat hyvin samanlaisia.

K: Miten selittäisit epäuskoiselle 2. Piet. 2:13:n perusteella, miksi ei ole hyvä elää juhlimisen merkeissä?

V: Kuten Jeremian kirjassa 5:31b kysytään: ”Mitä teet lopulta?” Entä jos olisit käynyt ”äärimmäisissä” juhlissa joitakin vuosia sitten? Miten se tekisi sinusta yhtään onnellisemman tänään? Etsi kestävää iloa, älä väliaikaista nautintoa, joka muuttuu tuskaksi.

K: Mitä muuta Raamattu sanoo 2. Piet. 2:14:ssä silmistä ja aviorikoksesta? Miten ne liittyvät toisiinsa?

V: Usein kiusaukset aviorikokseen tulevat silmien kautta. Ehkä juuri siksi Jeesus mainitsi vertauskuvallisesti silmän kaivamisen pois mieluummin kuin aviorikoksen tekemisen Matteuksen evankeliumissa 5:27–30. Job sanoi, että hän ”teki liiton silmiensä kanssa”, ettei hän katselisi himolla neitsyttä (Job 31:1).

K: Miten 2. Piet. 2:15:n mukaan ihmiset, jopa nykypäivän uskovat, voisivat harhautua seuraamaan Beorin pojan Bileamin tietä?

V: Bileam ei koskaan suoraan hylännyt Jumalaa; pikemminkin hän teki kompromisseja rahan vuoksi. Raha ei ole pahaa, eikä rahan ansaitseminen ole pahaa. Mutta tämän vuoksi on usein liian helppoa perustella uskonsa vaarantamista rahan rakkauden vuoksi, kuten Bileam teki.

K: Miten 2. Piet. 2:16:ssa mainittu todellinen Jumalan profeetta, kuten Beorin poika Bileam, saattoi olla hullu?

V: Bileam ei ollut hullu siinä mielessä, että hän olisi ollut mielisairas, vaan siinä mielessä, että hän teki typeriä asioita ja yritti venyttää Jumalan sallimien rajojen rajoja ansaitakseen rahaa. On hulluutta yrittää venyttää Jumalan tahdon äärirajoja rahan, nautinnon tai turvallisuuden vuoksi, mutta ihmiset tekevät niin edelleen nykyäänkin.

K: Miten 2. Piet. 2:17–19:ssä jotkut opettajat ovat kuin lähteet, joissa ei ole vettä? Liittyykö tämä Sananl. 25:14:ään?

V: Lähde näyttää houkuttelevalta ja siinä on vettä käytettäväksi. Mutta ilman vettä lähde tarjoaa vain illuusion hyödyllisyydestä, ilman että se todella olisi sitä. Joskus opettajat näyttävät joidenkin silmissä hyviltä, mutta he eivät opeta totuutta, vaan vain omia mielipiteitään. Toisilla opettajilla saattaa olla tietoa, mutta heidän opetuksessaan ei ole elämää, koska he eivät jaa Kristuksen elävää vettä.

K: Opettaako 2. Piet. 2:19–22, että ihmiset voivat menettää pelastuksensa?

V: Kreikankielinen sana ”tieto” tarkoittaa tässä yhteydessä ”tunnistamista” tai ”tunnustamista”. Jotkut kristityt käyttävät tätä osoittaakseen, että uskovat voivat menettää pelastuksensa. Toiset kristityt ovat eri mieltä, koska emakot ja koirat edustavat saastaisia eläimiä. Huomaa, että emakko pestiin vain ulkopuolelta, eikä emakon eikä koiran olemus muuttunut millään tavalla.

Kaikki kristityt voivat olla yhtä mieltä siitä, että seurakunnassa on ihmisiä, jotka näyttävät muille, ainakin jonkin aikaa, kristityiltä, mutta jotka joutuvat helvettiin kuollessaan. Teoksessa 1001 Bible Questions Answered, s. 87, todetaan, että tämä on vakava varoitus niille, jotka tuntevat pelastuksen tien mutta silti hylkäävät sen. Katso myös keskustelu Heprealaiskirjeen 6:4–8 kohdasta.

Teoksessa ”Hard Sayings of the Bible” (s. 729–730) käsitellään, kuinka ihmiset voivat luopua uskostaan, joutua huonompaan asemaan ja päätyä helvettiin, vaikka nämä ihmiset olivatkin ”kääntyneet”, vaikka siinä ei sanota, että he olisivat uudestisyntyneitä.

K: 2. Piet.2:19 –22: Jos esitän tässä paholaisen asianajajaa: jos sika elää irstailemalla tai koira tappaa muita koiria, eikä se loukkaa Jumalaa, miksi se sitten loukkaa Jumalaa, kun ihmiset tekevät samoin?

V: Edes sika tai koira ei unohda, mikä se on, mutta jotkut ihmiset ilmeisesti unohtavat, että heidät on luotu johonkin parempaan kuin vain elämään kuin eläimet.

K: Mitä tarkalleen ottaen on Jumalan tarkoitus, kun Hän antaa meille profetioita (2. Piet. 3:1)?

V: Voimme nähdä ainakin kolme syytä, miksi Jumala on siunannut meitä profeetallisilla sanoillaan.

a) Joskus on tiettyjä asioita, joita meidän on tehtävä, kun näemme profeetallisen tilanteen. Esimerkiksi Ilmestyskirjassa mainitun Babylonin osalta meitä käsketään: ”Poistukaa/pakene Babylonista”. Kun Messias tuli, juutalaisten oli tarkoitus tunnistaa Hänet ja seurata Häntä.

b) Kun tapahtuu järkyttäviä, pahoja asioita, Jumala kertoo niistä meille usein etukäteen, jotta voimme nähdä, että kyllä, Jumala tiesi tästä, ja että edes nämä asiat eivät estä Jumalan suunnitelmaa. Muutama esimerkki tästä löytyy Danielin kirjasta 7:28 ja 11.

c) Vahvistaaksemme uskoamme, kun näemme Jumalan täyttävän lupauksensa.

K: Mitä 2. Pietarin kirjeen 3:1–2 väittää?

V: Pietari väittää, että hänen sanansa ja muiden apostolien sanat ovat yhtä arvokkaita kuin Vanhan testamentin auktoriteetti. Pietari vahvistaa myös nimenomaisesti Paavalin kirjoitukset pyhiksi kirjoituksiksi 2. Pietarin kirjeen 3:15–16:ssa.

K: Mitä 2. Pietarin kirjeen 3:3:ssa tarkoitetaan pilkkaajalla?

V: Ensin se, mitä pilkkaaja ei ole, ja sitten se, mitä hän on.

Jokainen suhtautuu joihinkin asioihin skeptisesti – tai ainakin heidän pitäisi suhtautua niin. Ei ole hyvä olla liian herkkäuskoinen missään asiassa; pikemminkin meidän tulisi suhtautua skeptisesti asioihin, joista ei ole todisteita tai joista on paljon päinvastaisia todisteita.

Pilkkaaja on kuitenkin avoimesti skeptinen asioista, joiden todisteita hän ei ole tutkinut tai joiden todisteet hän on jättänyt huomiotta. Usein pilkkaaja näyttää typerältä, koska hän pilkkaa avoimesti jotain, jonka muut tietävät olevan totta.

K: Miten pilkkaaminen ja omien pahojen halujen seuraaminen liittyvät usein toisiinsa 2. Piet. 3:3:ssa?

V: Usein pilkkaamisen perimmäinen, vaikkakin sanomaton, syy on löytää perustelu sille, että he seuraavat omia halujaan Jumalan sijaan. Jos he eivät usko Jumalaan, he eivät tunne syyllisyyttä siitä, etteivät seuraa Häntä.

K: Viittaako 2. Piet. 3:4–7 uniformitarismiin?

V: Ehkä niin. Uniformitarismi on suosittu maallinen geologinen näkemys, jonka mukaan nykyiset prosessit ja aika ovat kaikki mitä tarvitaan selittämään kaikki menneet tapahtumat maapallon historiassa.

Uniformitaristinen näkemys on kuitenkin menettämässä kannatustaan nykyään. Yhä useammat geologit ovat omaksumassa Stephen Jay Gouldin esittämää erilaista näkemystä, jota kutsutaan ” iksi” (katkonainen tasapaino), koska geologiset todisteet tukevat sitä paremmin. Vaikka Gould oli vakaumuksellinen ateisti, osa todisteista, jotka tukevat in katkonaisen tasapainon teoriaa uniformitarismin sijaan, tukee myös kreationismia (joko vanhan maan tai nuoren maan mallia).

K: Miksi luulet, että maailma tuhoutui vedenpaisumuksessa ja tulessa (2. Piet. 3:5–8)?

V: Se tuhoutui Nooan tulvassa 1. Mooseksen kirjan luvuissa 6–8. Mutta Jumala lupasi 1. Mooseksen kirjan 9:11:ssä, ettei Hän enää tuhoaisi maata tulvalla. Jumala siis lupasi, ettei Hän tulevaisuudessa tuhoaisi maata tulvalla.

K: Tarkoittaako 2. Piet. 3:7:n ”tuho” tai ”kadotus” sitä, että epäuskoiset tuhotaan?

V: Ei. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Helvetti on ikuinen rangaistus (Matt. 25:41, 46). Saatana ja muut joutuvat kärsimään ikuisesti (Ilm. 20:10).

2. Kyse on kadotuksesta Luuk. 13:3; Joh.3:15 , 16,10:28 ja muissa jakeissa. Se on ikuinen tuho 2. Tess. 1:9, ja epäuskoiset tuhotaan 1. Kor. 6:13; 2. Tess. 2:8; Ilm. 11:18 ja muissa jakeissa.

3. Missään Raamatun jakeessa ei sanota, että ihmiset tuhotaan täysin.

Kuinka sekä 1 että 2 voivat olla totta? Se voi tapahtua kahdella mahdollisella tavalla, tai se voi olla molempia.

1. Rauniot: Monet maalliset asiat voivat tuhoutua ja silti edelleen olla olemassa. Nämä ovat karkeita esimerkkejä siitä, kuinka ihmiset voivat tuhoutua ja silti olla olemassa ikuisesti. Autot voidaan tuhota ja lähettää sitten romuttamolle. Talo voi tuhoutua tulipalossa, ja sen jälkeen hiiltyneet jäännökset voidaan raivata ja kuljettaa pois. Lopuksi, jumalattomat ovat edelleen olemassa, vaikka heidän ruumiinsa tuhoutuisivatkin.

2. Asymptotit: Jotakin voi olla katoamassa, ja silti se voi olla ikuista, koska prosessi kestää ikuisuuden. Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa jonkin asian koko pienenee joka vuosi puoleen. Kuinka monta vuotta kuluu, ennen kuin koko on täsmälleen nolla? Vastaus on ääretön määrä vuosia. En ole nähnyt Raamatussa mitään, mikä tukisi tai olisi ristiriidassa tämän asymptotteja koskevan spekulaation kanssa.

Jotkut, jotka opettavat pohjimmiltaan asymptotien näkemystä, esittävät sen vaihtoehtona perinteiselle näkemykselle (rauniot). Nämä näkemykset kuitenkin täydentävät toisiaan, eikä asymptotien näkemyksen järkevyyden osoittaminen millään tavoin vähennä perinteisen näkemyksen arvoa.

Katso teokset When Critics Ask, s. 493–494, When Cultists Ask, s. 297, sekä seuraava kysymys.

K: Miten maa tuhoutuu 2. Piet. 3:7, 10–12, Ilm. 21:1 ja Sef. 1:2–3:ssa, kun Saarnaaja 1:4 sanoo, että maa kestää ikuisesti?

V: Vastauksen saamiseksi tarkastellaan, kuinka maa tuhoutui vedenpaisumuksessa. 1. Mooseksen kirjan 9:11 mukaan vedenpaisumus ”tuhosi” maan. Perusta ja kallioperä olivat edelleen olemassa, mutta kaikki elämä ja kaikki muu pyyhkäistiin pois maan pinnalta vedenpaisumuksessa. Kun maa tuhoutui Nooan aikana, se ei siis lakannut olemasta, vaan sen pinta pyyhkäistiin puhtaaksi.

Heprealaisella sanalla ”maa” oli useita merkityksiä, samoin kuin englanninkielisellä sanalla ”earth”. Maa voi tarkoittaa maaperää, maata, tätä maailmaa tai sitä, mitä tällä maailmalla on. Jumala on päättänyt säilyttää ikuisesti sen, mikä on pinnan alla, mutta Hän puhdistaa pinnan niin puhtaaksi kuin Hän sanoo Sefanjan kirjassa 1:2–3. Ilmestyskirjan 21:1 mukainen uusi maa perustuu siihen, mitä vanhasta maasta on jäljellä.

K: Mitä 1 000 vuotta tarkoittaa 2. Pietarin kirjeen 3:8:ssa?

V: Aitojen kristittyjen mielipiteet tästä asiasta eroavat toisistaan.

1. Jotkut ajattelevat sitä melkein yhtälönä: yksi päivä 1. Mooseksen kirjassa = 1 000 meidän vuotta. Barnabaksen kirjeen (n. 70–130 jKr.) 15. luvun sivulla 146 sanotaan: ”Kuunnelkaa, lapseni, tämän ilmaisun merkitystä: ’Hän sai kaiken valmiiksi kuudessa päivässä. Tämä tarkoittaa, että Herra saa kaiken valmiiksi kuudessa tuhannessa vuodessa, sillä yksi päivä on Hänen luonaan tuhat vuotta. Ja Hän itse todistaa sanoen: ’Katso, tämä päivä on kuin tuhat vuotta.’ Siksi, lapseni, kuudessa päivässä, eli kuudessa tuhannessa vuodessa, kaikki tulee valmiiksi. Ja Hän lepäsi seitsemäntenä päivänä.”

2. Toiset tulkitsevat sanan ”kuin” ja sen tosiasian, että 1 on kuin 1 000 ja 1 000 on kuin 1, tarkoittavan pelkästään sitä, että se, mitä Jumala kutsuu yhdeksi päivästään, voi olla hyvin pitkä tai hyvin lyhyt verrattuna meidän aikaamme. Yksi esimerkki siitä, että hepreankielinen sana yom tarkoittaa enemmän kuin 24 tuntia, on 5. Mooseksen kirjan 9:1, jossa ennustettiin, että he ylittäisivät Jordan-joen. Lisäksi sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa ”Herran päivä” on pidempi kuin 24 tuntia.

K: Miksi luulet, että 2. Pietarin kirjeen 3:8–9 mukaan Jumalalla kesti niin kauan maailman luomisen jälkeen lähettää Jeesus Kristus ensimmäistä kertaa?

V: Lyhyt vastaus on, että Jeesus tuli juuri silloin, kun Hän tuli, koska Danielin kirjassa 9:20–27 Jumala ennusti, että Jeesus tulisi juuri silloin. Tämä herättää kuitenkin kysymyksen: miksi Jumala ei olisi voinut ennustaa jotakin muuta ajankohtaa ja lähettää Jeesusta tuolloin?

Roomalaiskirjeen 5:6 sanoo: ”Sillä juuri oikeaan aikaan … Kristus kuoli jumalattomien puolesta.” Raamattu ei vastaa suoraan siihen, miksi juuri tämä oli oikea aika, mutta on hauskaa spekuloida asiasta.

Vähintään 60 % myöhemmästä väestöstä: Arvioimme, että maapallolla on elänyt yli 32 miljardia tai 100–117 miljardia ihmistä. Vähintään 60 % heistä on elänyt Kristuksen ajan jälkeen.

Oikeudenmukaisuus aikaisempia kohtaan: Jumala arvioi ihmisiä sen totuuden perusteella, joka heillä on; syntiä ei lasketa siellä, missä ei ole lakia (Roomalaiskirje 4:15;5:13 ). Niinpä Kristuksen ennen eläneet ihmiset, kuten Abraham, Daavid jne., saattoivat pelastua Kristuksen kautta, vaikka Kristus ei ollut vielä tullut.

Rauhallisempi aika: Kristuksen aika oli suhteellisen rauhallinen jakso verrattuna sitä edeltäneisiin aikoihin, jolloin Rooma teki valloituksia, sekä sitä seuranneisiin aikoihin, jolloin käytiin Rooman ja in sekä Parthian välisiä sotia ja eurooppalaiset barbaarit tunkeutuivat Rooman valtakuntaan. Katso www.BibleQuery.org/History/Calamities/Wars.html, jos haluat lisätietoa tuon ajan sodista.

Paras aika laajentumiselle: Rooman aikakaudella yksi keskeinen syy kristinuskon nopeaan leviämiseen olivat roomalaisten rakentamat erinomaiset tiet, jotka mahdollistivat laajan ja nopean matkustamisen. Jos Jeesus olisi tullut ennen tätä aikaa, evankeliumin levittäminen eri maihin olisi ollut paljon vaikeampaa.

Aineiston säilyminen: Jos se olisi tapahtunut paljon aikaisemmin, meillä olisi ehkä paljon vähemmän käsikirjoituksia, jotka osoittavat Uuden testamentin luotettavuuden. Jos se olisi tapahtunut vuosisatoja myöhemmin, meillä olisi ehkä enemmän, mutta silti meillä on yli 10 000 kreikankielistä Uuden testamentin käsikirjoitusta ja fragmenttia. Varhaisin niistä on muuten John Rylandsin papyrus, joka on peräisin vuosilta 110–138 jKr. Tässä on muita käsikirjoituksia, joita meillä on.

Pelkästään niiden käsikirjoitusten perusteella, jotka on kirjoitettu ennen Marcus Aureliuksen vainoa vuonna 177 jKr. ja jotka ovat säilyneet, meillä on 97 % Johanneksen evankeliumista (855/878 jaetta) sekä 70 % Paavalin kirjeistä ja Heprealaiskirjeestä.

Eusebiuksen teoksessa ”Kirkkohistoria” (323–326 jKr.) 1. kirja, luku 2, s. 84 annetaan erilainen mutta täydentävä vastaus. Hän toteaa yksinkertaisesti, että evankeliumia ei saarnattu aikaisemmin, koska syntinen ihmiskunta ei ollut vielä valmis siihen. ”Nicene and Post-Nicene Fathers”, toinen sarja, osa 1, s. 84

K: Miksi 2. Piet. 3:8–9:ssä Jumala viivyttelee niin kauan ennen kuin lähettää Jeesuksen toisen kerran?

V: Jumala viivyttää armollisesti. Emme tiedä kaikkia tekijöitä, jotka Jumala otti huomioon aikataulua laatiessaan. Apostolien teoissa 1:7 sanotaan, ettei meidän kuulu tietää niitä aikoja tai hetkiä, jotka Isä on omalla vallallaan määrännyt. Mutta 2. Pietarin kirjeen 3:8–9 mukaan Jumala ei halunnut kenenkään menehtyvän, joka olisi ottanut Hänet vastaan; joten Jumalan viivyttely on armollista.

K: Tuleeko 2. Piet. 3:10:n mukaan varas odotetusti vai odottamatta? Kun varas tulee, onko hän käytännössä näkymätön vai näkyvä?

V: Varkaan tulo on odottamaton, eikä sitä näe. Varkaan lähdön jälkeen seuraukset ovat kuitenkin selvästi näkyvissä. Herran päivä tulee samoin odottamattomasti, mutta kun Jeesus tulee, jokainen silmä näkee Hänet (Ilm. 1:7). Hänen tulonsa tapahtuu samalla tavalla kuin Jeesus lähti, pilvissä (Apostolien teot 1:9–11).

K: Miten 2. Piet. 3:11:n mukainen profetioiden tuntemus tarkalleen ottaen kannustaa meitä elämään pyhää ja jumalallista elämää?

V: Tiedämme, että Jumala näkee ja tietää kaiken. Tiedämme, että ihmisten on annettava tili jokaisesta turhasta sanasta, jonka he lausuvat (Matteus 12:36–37). Uskovina meidän on annettava tili Kristuksen tuomioistuimen edessä (2. Korinttilaisille 5:10). Tiedämme, että mitkään syntiset nautinnot, joita voimme kokea hetkellisesti, eivät ole verrattavissa ikuiseen iloon Jumalan kanssa.

K: Miten uskovat voivat 2. Piet. 3:11–12:n mukaan ”kiirehtiä” Kristuksen tulemista?

V: Kristittyjä on kehotettu rukoilemaan Jumalan valtakunnan tulemista siitä lähtien, kun Jeesus opetti meille Herran rukouksen (jota jotkut kutsuvat myös ”Isäksemme”-rukoukseksi). Jeesus ei käskenyt meitä rukoilemaan pientä rukousta ”vain huvin vuoksi”, vaan rukouksillamme on todellista vaikutusta.

On mahtavaa ajatella, että Kaikkivaltias Jumala on valinnut rukouksemme yhdeksi välineeksi, jota Hän käyttää tahtonsa toteuttamiseen.

Lisäksi, koska 2. Pietarin kirjeen 3:9 mukaan Jumala viivyttää tahallaan, jotta kukaan, joka muuten pelastuisi, ei mene hukkaan, on myös se, että kerromme koko maailmalle Jeesuksen Kristuksen hyvästä sanomasta, yksi tapa nopeuttaa Kristuksen tulemista.

K: Miten 2. Piet. 3:16:ssa mainitut tietämättömät ja epävakaat vääristävät pyhiä kirjoituksia? Mitä esimerkkejä on siitä, miten epäuskoiset ja harhaoppiset vääristävät Raamattua?

V: Ensinnäkin on huomattava, että Pietari ei käyttänyt tässä yhteydessä sanoja ”tyhmä” tai ”älykkyydeltään puutteellinen”. Ihminen voi olla varsin ovela ja älykäs, mutta silti tietämätön. Viime kädessä kyse on eksegeesistä ja eisegeesistä. Eksegeesi tarkoittaa sitä, että pyritään saamaan Raamatusta esiin se merkitys, jonka se yrittää välittää. Eisegeesi tarkoittaa sitä, että luetaan Raamattuun se merkitys, jonka haluat sen sisältävän. Saatana haluaa kieltää Raamatun, mutta jos hän ei pysty siihen, hän haluaa herättää epäilyksiä Raamatun suhteen. Ja jos hän ei pysty siihen, hän haluaa vääristellä Raamattua. Raamatun vääristely voi tarkoittaa väärän väittämistä totuudeksi tai epäilyksen herättämistä siitä, voimmeko koskaan tietää tarkalleen, mitä se tarkoitti.

Sananlaskujen kirjan 30:5–6 mukaan meidän tulisi varoa lisäämästä mitään pyhiin kirjoituksiin. Kun asetamme omat päättelymme ja tulkintamme samalle tasolle pyhien kirjoitusten kanssa, rikomme Sananlaskujen kirjan 30:5–6 käskyä. Tämä pätee silloinkin, vaikka päättelymme ja tulkintamme olisivatkin oikeita.

Seuraavassa on esimerkkejä pyhien kirjoitusten vääristelystä.

Pastori Moon, joka kiistää Kristuksen kirjaimellisen ilmestymisen pilvissä, tulkitsee kaikki tällaiset viittaukset siten, että pilvet ovat ihmisjoukkoja, koska Heprealaiskirjeen 12:1 sanoo, että me [ei Jeesus] olemme ympäröityjä niin suurella todistajien pilvellä [ei pelkästään pilvellä].

Jehovan todistajat, jotka kieltävät tietoisuuden kuoleman jälkeen, tulkitsevat Luukkaan evankeliumin 16:19–31 kohdassa rikkaan miehen, joka sivuutti Lasaruksen, kärsimykset pelkästään niin, että ”fariseusten luokka tunsi häpeää uskollisten palvelijoiden luokkaa kohtaan”.

Divine Light Mission -liike opettaa, että koska Kristus palaa pilvissä ja Guru Maharajah lensi Amerikkaan lentokoneella, joka lensi pilvien läpi, hän täytti siten kyseisen jakeen.

Mormonit, jotka uskovat, että Jumala on kirkastettu ihminen, tulkitsevat toisinaan 4. Mooseksen kirjan 23:19: ”Jumala ei ole ihminen, että Hän valehtelisi” (KJV) seuraavasti: ”Jumala ei ole sellainen ihminen, että Hän valehtelisi.”

Näissä edellä mainituissa tulkinnoissa on ”outoa logiikkaa”. Koska Jumalan sanan selvä merkitys on ristiriidassa heidän teologiansa kanssa, heidän on korvattava selvä merkitys toisella merkityksellä.

Erilainen tapa vääristellä pyhiä kirjoituksia on opettaa, ettemme voi tietää tietyn kohdan merkitystä, vaikka todellisuudessa voimme sen tietää ja tiedämmekin sen. Meidän ei pitäisi epäröidä vahvistaa sitä, minkä tiedämme olevan totta. Ei voi valikoida joitakin jakeita ja jättää muita huomiotta. Esimerkiksi evankelikaalit, pastori Moon, Jehovan todistajat, muslimit, New Age -liikkeen kannattajat, liberaalit ja monet muut ovat esittäneet niin monia erilaisia näkemyksiä Jeesuksen ylösnousemuksesta, että ”siksi” emme voi tietää, mitä Raamattu tarkoitti sanoessaan, että Jeesus nousi kuolleista. Joten sen sijaan, että uskoisimme väärään asiaan, emme uskoisi siitä mitään. Toinen tapa tarkastella tätä samaa asiaa on kysyä: kuinka monta erilaista valhetta Saatanan täytyy keksiä, ennen kuin sanot hänelle: ”Okei, heitän pyyhkeen kehään ja annan periksi. En enää usko mitään, mitä Jumala sanoo siitä.” Kristittyjen ei tarvitse koskaan kuunnella Saatanaa, eikä meidän pitäisi välittää siitä, kuinka monta valhetta jostakin jakeesta kerrotaan tai kuinka paljon epäilyksiä Saatana herättää. Oli selvää ja ilmeistä, mitä ”ylösnousemus” tarkoitti sekä Raamatun kirjoittajille että varhaisille kristityille, ja 1. Korinttolaiskirjeen 15. luvun perusteella meidän on tunnustettava, että ne, jotka kieltävät Jeesuksen ruumiillisen ylösnousemuksen, ovat lauman ulkopuolella, ja elleivät he myöhemmin käänny, heillä ei ole osaa Jumalan pelastuksessa.

Joitakin merkkejä Raamatun vääristelystä ovat:

1) Jos vaadit, että jakeella on ”syvempi merkitys”, joka on ristiriidassa sen selkeän merkityksen kanssa, jonka jokainen ymmärtäisi kirjoittajan tarkoittaneen. Jos tätä sallittaisiin, jokaisella jakeella, joka käskee tai sanoo jotain, mistä henkilö ei pidä, saattaisi olla väitetty ”todellinen merkitys”, joka on ristiriidassa sen kanssa, mitä Jumala selvästi sanoo. Kun joku etsii liian innokkaasti syvää merkitystä, ja se on ristiriidassa selkeän merkityksen kanssa, niin väitetty syvempi merkitys on väärä.

2) Samoin pyhien kirjoitusten liiallinen allegorinen tulkinta: Joistakin pyhien kirjoitusten kohdista sanotaan itse pyhissä kirjoituksissa, että ne ovat allegorisia, mutta suurin osa kohdista ei ole.

3) Sinun on väitettävä, että kreikalla tai heprealla on tietty merkitys, jota yksikään kreikan tai heprean äidinkielenpuhuja ei tunnistaisi. Jos joudut antamaan sanoille outoja tai epätavallisia merkityksiä, joita tavallinen lukija ei olisi lainkaan huomannut, vääristelet pyhiä kirjoituksia määrittelemällä ne uudelleen.

4) Jos merkitys, jonka haluat antaa jollekin raamatunkohdalle, on ristiriidassa muiden raamatunkohdien ja koko Raamatun yleisen sävyn kanssa.

5) Jos olet enemmän kiinnostunut selittämään pois raamatunkohdan kuin selittämään sitä. Sen sijaan on parempi, jos teologiasi ei ainoastaan selitä [pois] raamatunkohdasta, vaan edellyttää kyseisen raamatunkohdan totuutta. Jos tulkintasi tekee tietyistä raamatun kohdista merkityksettömiä, tulkintasi on väärä.

6) Äärimmäisessä tapauksessa tulkintasi tarkoittaa, että Jumala on pitänyt lähes 2 000 vuoden ajan salassa jokaiselta uskovalta erityisen, salaisen merkityksen, jonka Hän on nyt paljastanut sinulle.

Jopa aidot kristityt voivat toisinaan tietämättään vääristellä Raamattua. James Sire on kirjoittanut tästä aiheesta erinomaisen kirjan, jonka nimi on yksinkertaisesti Scripture Twisting (IVP). Meidän tulisi pyytää Pyhältä Hengeltä ohjausta, kun tutkimme Raamattua.

K: Mitkä ovat 2. Piet. 3:16:ssa mainitut esimerkit siitä, miten aidot uskovat ovat vääristelleet Raamattua?

V: Tässä on historiallisia esimerkkejä, joiden väärästä luonteesta nykypäivän kristityt varmasti ovat yhtä mieltä. Tämän esiin tuomisen tarkoituksena ei ole halveksia ihmisiä, jotka ovat esittäneet näitä virheitä, vaan varmistaa, ettemme tee muita virheitä samasta syystä.

Yksityiskohtien huomiotta jättäminen: Justinus Marttyyri (138–165 jKr.) sanoi, että ylipapin viitan helmassa oli 12 kelloa. Itse asiassa efodissa oli 12 jalokiveä, mutta viitan helmassa oli määrittelemätön määrä kelloja. ”Dialogia juutalaisen Tryphon kanssa”, luku 42, s. 215

Nimien sekoittaminen: Johannes Krysostomos (k. 407 jKr.) mainitsee Mefibosetin murhan, kun hänen olisi pitänyt sanoa Ish-Boshet. Kommentaari Filippiläiskirjeeseen, saarna 5, jae 3, s. 206

Raamatun kertomuksen siitä, mitä epäuskoinen sanoi, sekoittaminen siihen, mitä Jumala sanoo: Irenaeus (182–188 jKr.) sanoo, että Jeesus oli lähes 50-vuotias aloittaessaan julistustyönsä. Irenaeus, ”Häresioita vastaan”, kirja 2, luku 22.6, s. 392

Muiden pyhien kirjoitusten huomioimatta jättäminen: Hermaksen Paimen (n. 115–155 jKr.) sanoo teoksensa 2. kirjan 10. käskyn 2. luvussa, s. 27, että suru karkottaa Pyhän Hengen, koska Pyhä Henki on iloinen henki. Entä katumus ja Valitusvirret? Karkotetaanko Pyhä Henki todella kristityistä joka kerta, kun suremme?

Raamatun liiallinen allegorinen tulkinta: Novatianus (250/4–256/7 jKr.) sanoo, että Vanhan testamentin käsky olla syömättä kamelia tarkoittaa, että se tuomitsee rikoksilla turmellun elämän. Teoksessa ”Juutalaisista ruoista”, luku 3, s. 647

Todella liioiteltu Raamatun allegorinen tulkinta: Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) ”Ylipapin kaapu on aistimaailman symboli. Seitsemää planeettaa edustavat viisi kiveä ja kaksi karbunkulia, jotka edustavat Saturnusta ja Kuuta. Ensimmäinen on lounaassa, kostea, maallinen ja raskas; jälkimmäinen on ilmassa, mistä syystä jotkut kutsuvat sitä Artemikseksi, ikään kuin Aerotomos (ilmaa leikkaava); ja ilma on pilvinen.” *Stromata*, kirja 4, luku 6, s. 453

Käännettyjen sanojen väärinymmärrys: Theodotus, todennäköisesti montanisti (n. 240 jKr.) ”’Jumala asetti tabernaakkelinsa aurinkoon’ – onko tämä ymmärrettävä näin? Jumala ’asetti aurinkoon’, toisin sanoen Jumalaan, joka on Hänen vierellään, kuten evankeliumissa: ’Eli, Eli’ sen sijaan, että sanoisi ’Jumalani, Jumalani’.” Alaviitteessä sanotaan, että Theodotus sekoitti ’Eli, Eli’ ja ’Helios, Helios’ toisiinsa. Otteita Theodotoksen teoksesta, luku 57, s. 50, 5:2,8

Raamatun sanan ylittävä rajoittaminen: Anabaptisti Conrad Grebel (1498–1526 jKr.) uskoi, ettei kirkossa saanut laulaa lainkaan. Kolossalaiskirjeen 3:16 sanoo: ”...laulakaa psalmeja, ylistyslauluja ja hengellisiä lauluja kiitollisina sydämissänne Jumalalle.” Conrad tulkitsi kuitenkin ilmaisun ”sydämissänne” tarkoittavan, ettei saanut laulaa ääneen.

Raamatun vaatimattomien lausumien yleistäminen: Athanasius (326–373 jKr.) opetti, että Jeremia ja Johannes Kastaja syntyivät ilman syntistä luonnetta.

Oman tunteiden projisointi Jumalaan: Jumala on vapaa kaikesta vihasta, kuten Rooman Klemens (96–98 jKr.) (1. Klemens, luku 19, s. 10) ja Kirje Diognetukselle (n. 130–200 jKr.) (luku 8, s. 28) toteavat.

Omien näkemysten rinnastaminen Raamattuun: Karthagon Cyprianus (n. 248–256 jKr.) (Kiprianuksen kirjeet, kirje 58.2, s. 353), Milanon Ambrosius (370–390 jKr.), Hippon Augustinus (388–430 jKr.) ja Akvitanian Prosperus (n. 390–455) (Teoksesta ”Synnin anteeksiannosta” 5:25, 26–28–29 sekä ”Kasteesta”, luvut 26–30, 33–35) opettivat kaikki, että kastetut vauvat, jotka kuolevat, pääsevät varmasti taivaaseen, ja kastamattomat vauvat, jotka kuolevat, pääsevät varmasti helvettiin.

Hengellisten näkemysten lisääminen Raamattuun: Origenes (225–254 jKr.) uskoi sielujen esiolemassaoloon teoksessaan *De Principiis*. (Hän ei kuitenkaan uskonut reinkarnaatioon.)

Oman luontokäsityksen tuominen Raamattuun: Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) opetti, että maa on litteä. On typerää ajatella, että se olisi pallo ja että vastakkaisella puolella maapalloa olisi ihmisiä, jotka kävelevät ylösalaisin. Teos *Divine Institutes*, kirja 3, luku 24, s. 94.

Taikauskon lisääminen Jumalan sanaan: luterilainen Philip Melanchthon (1497–1560) uskoi astrologian ja kädestäennustamisen hyödyllisyyteen. (Luther kuitenkin hylkäsi nämä asiat.)

Ennakkoluulojen tuominen Jumalan sanaan: Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) kuvailee miehiä vahvoiksi ja vankkarakenteisiksi ja naisia heikommiksi ja hauraammiksi. Teos *Divine Institutes*, kirja 1, luku 16, s. 29. Athanasius (318 jKr.) kirjoitti: ”Sillä jopa naiset, joita ei ole turvallista päästää keskustelemaan julkisista asioista, palvovat ja palvelevat Jumalalle kuuluvaa kunniaa osoittaen, kuten Theseus edellä mainitulla tavalla määräsi”, Athanasius, *Against the Heathen*, luku 10.2, s. 9. Johannes Krysostomos (k. 407 jKr.) oli antisemitisti; hän kirjoitti kokonaisen teoksen juutalaisia vastaan. Se ei ollut vain kriittinen juutalaista uskontoa kohtaan, vaan kohdistui juutalaisiin itseensä.

Anteeksiannon puute: Novatianus (250/254–256/257 jKr.) aloitti skisman kirkon sisällä. Novatianilaiset uskoivat aivan kuten muutkin kristityt, paitsi että jos joku joskus kieltäisi uskonsa, jopa pakon edessä, novatianilaiset opettivat, että hän oli menettänyt pelastuksensa ikuisesti eikä voisi koskaan saada sitä takaisin.

Rakkauden puute: Martin Luther uskoi, että kaikki anabaptistit tulisi surmata. (Hän kuitenkin muutti mielipidettään viimeisessä saarnassaan.) Augustinus kannatti harhaoppisten, kuten Priscillianuksen, kiduttamista.

Mutta myös aidot kristityt voivat edelleen tehdä edellä mainitun kaltaisia virheitä. Meidän on omaksuttava oikea oppi ja oltava sopusoinnussa Hengen kanssa. Kuten eräs nykyaikainen kristitty kirjailija totesi: ”Jos sinulla on oppi ilman Henkeä, kuivut; jos sinulla on Henki ilman oppia, räjäytät itsesi; ja jos sinulla on molemmat, kasvat.”

K: Miten 2. Piet. 3:17:n mukaan aidot uskovat voivat joutua laittomien harhaan?

V: On surullista sanoa, mutta se voi tapahtua. Tunnen henkilökohtaisesti erään kristityn, joka kääntyi mormonismiin. Myöhemmin hän lähti siitä ja palasi kristinuskoon.

Luin myös tarinan naisesta, joka jätti kristinuskon ja kääntyi islamiin. Vietettyään 15 vuotta islamissa hän sanoi: ”Eilen tajusin asian, jota olen yrittänyt sivuuttaa, lähinnä ylpeydestäni. Olen aina ollut kristitty, vaikka käännyinkin islamiin. Minussa on aina ollut osa, joka ei vain voinut uskoa samalla tavalla kuin muut muslimit. Pieni ääni, joka sanoi: ’Haluaisiko Jumala, että ihmisiä kivitetään
kuoliaaksi?’, ’haluaisiko Jumala, että naiset joutuisivat käyttämään päähuivia?’, ’jos islam on parempi, miksi he kohtelevat toisiaan niin huonosti?’ Eilen tunsin
kaipuu kristinuskon lunastukseen ja aitoon myötätuntoon.”

Joten 2. Pietarin kirje antaa aidolle uskoville ankarat varoitukset olla varuillaan; se voi tapahtua myös meille. Putoaminen turvalliselta jalansijalta voi viitata paitsi palkkion menettämiseen myös pelastuksen varmuuden menettämiseen. Jos meillä kuitenkin on kestävä usko, palaamme takaisin Jumalan luo.

K: Miksi 2. Pietarin kirjeen 3:17 mukaan jo pelastuneiden aitojen kristittyjen on oltava varuillaan?

V: Jumala käskee meitä tutkimaan itseämme 2. Korinttolaiskirjeen 13:5–7:ssä varmistaaksemme, että olemme todellakin pelastettuja. Meidän on myös pyydettävä Jumalaa tutkimaan meitä, jotta Hän osoittaisi meille, teemmekö mitään Jumalaa loukkaavaa, kuten Psalmin 139:24 sanoo.

K: Miten uskovat voivat 2. Piet. 3:17:n mukaan pudota turvallisesta asemastaan?

V: Jotkut kristityt ajattelevat, että aidot uskovat voivat menettää pelastuksensa; toiset uskovat eivät ajattele niin. Mutta siitä huolimatta Matteuksen evankeliumin 7:22–23 tapahtuu, kutsutpa sitä sitten pelastuksen menettämiseksi ( ) tai väärennetyksi kääntymykseksi. Meitä käsketään tutkimaan itseämme 2. Korinttolaiskirjeen 13:5–7:n mukaan varmistaaksemme, että olemme uskossa.

Jopa aidot kristityt voivat joutua harhaan joksikin aikaa. Tunsin erään mormonin, joka luopui mormonismista ja tuli Kristuksen luo. Myöhemmin hän palasi mormonismiin. Sitten muutamat muut entiset mormonit, jotka olivat kääntyneet kristityiksi, keskustelivat hänen kanssaan, ja hän lähti jälleen ja palasi Kristuksen luo.

Jopa aidot kristityt voivat langeta syntiin. Mutta he voivat palata takaisin, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 5:1–5 ja 2. Korinttolaiskirjeen 2:5–11 osoittavat.

Lisäksi kristityt voivat menettää palkkansa, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 3:5–15 ja 2. Johanneksen kirjeen 8 osoittavat. Emme halua seistä häpeissä Kristuksen edessä sen vuoksi, mitä olemme tehneet (1. Johanneksen kirje 2:28).

K: 2. Piet. 3:18:ssa sanotaan, että armo on jo annettu meille Jeesuksessa ristillä. Miten voimme sitten kasvaa armossa?

V: Voimme kasvaa armossa monin tavoin, ja tässä on muutamia niistä.

1. Voimme kasvaa tuomalla esiin Jumalan armoa elämässämme. Rahalliset lahjoituksemme ovat armon tekoja (2. Korinttolaiskirje 8:6), ja meidän tulee toteuttaa sisällämme oleva pelastus Filippiläiskirjeen2:12 –13 mukaisesti.

2. Voimme kasvaa tietämyksessämme ja luottamuksessamme Jumalan armoon. 2. Timoteuksen kirjeen 2:1:ssä Timoteusta kehotetaan olemaan vahva Kristuksessa Jeesuksessa olevassa armossa.

3. Jumalan armo voi tavoittaa yhä useampia ihmisiä alueellamme (2. Korinttolaiskirje4:15 ).

4. Saamme osaksemme Jumalan armon vertaansa vailla olevat rikkaudet Efesolaiskirjeen 2:6–7 mukaisesti.

K: Milloin 2. Pietarin kirje kirjoitettiin?

V: Koska 2. Pietarin kirjeen 1:13–15 mukaan Jumala osoitti Pietarille, että hänen kuolemansa oli lähellä, yksinkertaisin selitys on, että se kirjoitettiin vähän ennen hänen kuolemaansa vuosina 67–68 jKr. Teos ”The Bible Knowledge Commentary: New Testament” tukee tätä seuraavasti:

Firmilian (256 jKr.) viittaa Pietarin varoitukseen vääriä opettajia vastaan.

Olympoksen ja Pataran Methodius (270–311/312 jKr.) lainaa teoksessaan ”Ylösnousemuksesta” 2. Pietarin kirjeen 3:8:aa Pietarilta peräisin olevana.

Ei-kristillisestä näkökulmasta Asimovin teoksessa ”Guide to the Bible” (s. 1165) todetaan: ”On mahdollista, että 2. Pietarin kirje, kuten 1. Pietarin kirje ja Jaakobin kirje, on peräisin Domitianuksen vainojen ajalta” (alkoi vuonna 90 jKr.). Useat kommentaattorit esittävät tämän seuraavista syistä:

a. Siinä mainitaan Paavalin kirjeet ikään kuin ne olisi jo koottu yhteen tai ainakin kirjoitettu.

b. Kirjeen painopiste viittaa siihen, että kristityt olivat vainon kohteena.

c. 2. Pietarin kirje on samankaltainen kuin Juudaksen kirje, joten ehkä ne on kirjoitettu lähes samanaikaisesti.

Koska Paavalin kirjeet kuitenkin kirjoitettiin ennen Pietarin kuolemaa, erittäin ankara vaino alkoi kolme tai neljä vuotta ennen Pietarin kuolemaa ja Juudaksen kirje on voitu helposti kirjoittaa ennen Pietarin kuolemaa, ei ole mitään ongelmaa sanoa, että 2. Pietarin kirje on kirjoitettu ennen vuosia 67–68 jKr. Katso myös keskustelua siitä, milloin 1. Pietarin kirje on kirjoitettu.

K: Mistä tiedämme, että 2. Pietarin kirje on Pietarin kirjoittama, varsinkin kun 1. ja 2. Pietarin kirjeiden tyyli ja kreikan kieli eroavat toisistaan?

V: Syitä on ainakin kolme.

1. 2. Pietarin kirjeen 1:1 sanoo niin, ja varhaiskirkko hyväksyi tämän. Ainoa poikkeus on Origenes, joka sanoi, että Pietarin toinen kirje oli kyseenalainen. Nikean kirkolliskokouksen jälkeen Eusebios toteaa, että 2. Pietarin kirje on kiistanalainen.

2. Näiden kahden kirjeen tyyli (mutta ei kreikan kielioppi) eroaa toisistaan, koska aiheet ovat erilaiset. Kuten Gleason Archer (Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 425–426) huomauttaa, sanaluetteloiden vertailu ei todista niiden olevan eri kirjoittajien tekemiä sen enempää kuin sanaluettelot ”todistaisivat”, että John Miltonin runot olisi kirjoittanut joku muu kuin Paradise Lostin kirjoittaja, ja kaikki tunnustavat, että Milton kirjoitti ne kaikki.

3. 2. Pietarin kirjeen kreikkalainen kielioppi on karkeampaa, koska, kuten 1. Pietarin kirjeen kohdasta5:12 käy ilmi, Silas auttoi Pietaria kirjoittamaan 1. Pietarin kirjeen. Emme kuitenkaan tiedä, kertoiko Pietari Silakselle, mitä tämän tulisi kirjoittaa arameaksi vai kreikaksi.

K: Miten Pietari saattoi kirjoittaa 2. Pietarin kirjeen, kun Pietari [väitetysti] ei osannut kreikkaa (Bart Ehrman esittää tämän väitteen)?

V: Ehrman olettaa, että Pietari ei voinut osata kreikkaa, koska hän oli sekä etnisesti että kulttuurillisesti palestiinalainen juutalainen, joka noudatti juutalaista kulttuuria. Pietarin omat vanhemmat antoivat kuitenkin yhdelle pojistaan kreikkalaisen nimen! Vaikka Pietarin syntymänimeksi annettiin Simon (joka on heprealainen ja aramealainen nimi), hänen veljensä nimeksi annettiin Andreas, joka tarkoittaa kreikaksi ”miehekäs”. Lisäksi he olivat kotoisin Betsaidasta, joka sijaitsi lähellä Galilean ja kreikankielisten alueiden rajaa Galileanmeren itäisellä rannikolla. Filippus, joka on jälleen yksi kreikkalainen nimi, oli myös kotoisin Betsaidasta. Tämä on yhtä järkeenkäypää kuin olettaa, että Yhdysvaltain kansalainen, joka on syntynyt ja kasvanut Teksasin rajakaupungissa El Pasossa ja jolla on veli nimeltä Manuel tai Jose, ei voisi osata espanjaa, koska hän on amerikkalainen.

K: Mistä tiedämme, että 2. Pietarin kirjeen nykyinen teksti on luotettava säilynyt versio alkuperäisestä tekstistä?

V: Siihen on ainakin kolme syytä.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25 ja Matteuksen evankeliumi 24:35.

2. Varhaiskirkon todisteet. Seuraavassa on lueteltu kirjoittajat, jotka viittaavat 2. Pietarin kirjeeseen tai sen jakeisiin.

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeen 2:5:een teoksessaan 1. Klemens, luku 7, osa 1, s. 7, osa 9, s. 231

Justin Martyr viittaa sekä Psalmiin 90:4 että 2. Pietarin kirjeen 3:8 kohtaan sanoessaan: ”Herran päivä on kuin tuhat vuotta.”

Barnabaksen kirje, luku 15, s. 146 (100–150 jKr.), Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) ja Irenaeus (182–188 jKr.) sanovat, että yksi päivä Herran edessä on kuin tuhat vuotta (2. Pietarin kirje 3:8). Nämä viittaukset voivat kuitenkin koskea yhtä hyvin Psalmin 90:4:ää kuin 2. Pietarin kirjeen 3:8:aa. 2. Pietarin kirje on Uuden testamentin vähiten vahvistettu kirja.

2. Klemens (120–140 jKr.) luku 2, s. 517 viittaa 2. Pietarin kirjeen 3:9:ään: ”Sillä on todellakin suuri ja ihailtava asia vahvistaa, ei niitä, jotka seisovat, vaan niitä, jotka ovat kaatumassa. Niinpä myös Kristus halusi pelastaa ne, jotka olivat tuhoutumassa,…”

2. Klemens (120–140 jKr.) luku 16, s. 522 viittaa 2. Pietarin kirjeeseen: ”Mutta te tiedätte, että tuomion päivä ’tulee jo nyt kuin palava uuni’, ja osa ’taivaista sulaa’, ja koko maa on kuin lyijy, joka sulaa tulessa, ja silloin ihmisten salaiset ja julkiset teot tulevat näkyviin.”

Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa kolmasosaa 2. Pietarin kirjeen 3:8m:sta: ”yksi päivä Herran edessä on kuin tuhat vuotta”. Tämä tarkka sanamuoto löytyy ainoastaan 2. Pietarin kirjeen 3:8m:stä ja Psalmin 90:4:stä. Irenaeus, *Häresioita vastaan*, s. 551. Hän lainaa samaa kohtaa teoksessaan *Häresioita vastaan*, s. 557.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Muratorin kaanoni (n. 170 jKr.) ei sisältänyt Jaakobin kirjeitä, Heprealaiskirjettä, 1. ja 2. Pietarin kirjeitä eikä Johanneksen kolmatta kirjeitä.

Aleksandrian Klemens lainaa 2. Pietarin kirjeen 2:5 keskikohtaa teoksessaan *Stromata* (193–202 jKr.) 1. kirjan 21. luvussa, s. 331: ”Nooa saarnasi parannusta”. Tämä ajatus, jonka Klemens ilmeisesti olettaa lukijoidensa jo tuntevan, ei esiinny Raamatussa lukuun ottamatta viittausta 2. Pietarin kirjeen 2:5:ssä. (3 sanaa, joista yksi on pitkä sana, 15 sanan joukosta)

Hippolytos (222–235/236 jKr.) lainaa neljäsosaa 2. Pietarin kirjeen 2:22:sta: ”mutta vähän ajan kuluttua he ryvettävät jälleen samassa suossa.” Teoksessa Kaikkien harhaoppien kumottaminen, kirja 9, luku 1, s. 125

Hippolytos (222–235/236 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeen 1:18,19:ään. Teos *Kaikkien harhaoppien kumoaminen*, kirja 10, luku 24, s. 151

Hippolytos (222–235/236 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeen 1:21 kohtaan. Teos *Treatise on Christ and Antichrist*, luku 2, s. 204

X Origenes (225–254 jKr.) sanoo, että Pietari jätti jälkeensä ”vain yhden kirjeen, jonka aitous on tunnustettu. Oletetaan, että hän jätti jälkeensä toisenkin; sillä tämä on epävarmaa.” Origenesin ”Kommentaari Johanneksen evankeliumiin”, viides kirja, luku 3, s. 346

Origenes (225–254 jKr.) sanoo: ”meidän Herramme Jeesus Kristus, joka on ’todellinen valo’ ja ’nousee sydämissämme’”. ’Nousee sydämissämme’ on viittaus 2. Pietarin kirjeen 1:19 kohtaan.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) mainitsee ”Pietarin kirjeen” ja lainaa 2. Pietarin kirjeen 2:11,12 teoksessaan ”Cyprianuksen traktaatit”, traktaatti 12 – kolmas kirja ”Todistukset”, luku 11, s. 536.

Firmilianus (256 jKr.) viittaa Pietarin varoitukseen väärien opettajien suhteen, mikä on viittaus 2. Pietarin kirjeeseen.

Adamantius (300 jKr.) lainaa 2. Pietarin kirjeen 3:15b:tä Pietarin sanoina: ”silloin apostoli Pietari kirjoitti: ’veljelleni Paavalille annetun viisauden mukaan’.”

Adamantius (n. 300 jKr.) lainaa 2. Pietarin kirjeen 2:19b:tä pyhien kirjoitusten auktoriteetilla. Hän sanoo lainaavansa raamatunkohtaa, kun hän toteaa: ”Joka kuka tahansa joutuu jonkun vallan alle, on myös sen orja.”

Olympoksen ja Pataran Methodius (270–311/312 jKr.) lainaa 2. Pietarin kirjeen 3:8:aa Pietarin sanoina teoksessaan ”Ylösnousemuksesta”.

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeen kohtaan2:22 : ”Kyreneläiset sanovat, että hyve itsessään on tästä syystä ylistettävä, koska se tuottaa nautintoa. Totta, sanoo saastainen koira tai mutassa kieriskelevä sika.” Teos *Divine Institutes*, kirja 3, luku 8, s. 75

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeeseen 2:22: ”he uppoutuvat saastaisiin himoihin, kuten emakko, joka kieriskelee mudassa; sillä he tahraavat itsensä mudalla, jotka palvovat jumalia, toisin sanoen, jotka palvovat mutaa ja maata.” The Divine Institutes, kirja 4, luku 17, s. 119

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeen 3:8:aan, joka on myös Psalmin 90:4. Teos *Divine Institutes*, kirja 7, luku 14, s. 211

Monet tulkitsivat Herran päivän tarkoittavan 1 000 vuotta.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Nikaian kirkolliskokous (touko–kesäkuu 325 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeen 2:22:een (koirat ja emakot) kaanonissa 12, s. 27.

? Eusebiuksen ”Kirkkohistoria” (323–326 jKr.) kirja 3, luku 3, s. 133–135 käsittelee Uuden testamentin kirjoja. Hän sanoo, että 1. Pietarin kirje on aito. Hän toteaa, että Paavalin 14 kirjettä ovat hyvin tunnettuja, vaikka Rooman seurakunta epäili, että Paavali olisi kirjoittanut Heprealaiskirjeen. Hän toteaa, että 2. Pietarin kirje on kiistanalainen. Niin sanotut Paavalin teot, [Paimenen] Hermas, Pietarin teot, Pietarin evankeliumi, Pietarin saarnat ja Pietarin ilmestys eivät ole aitoja. Nicene and Post-Nicene Fathers, toinen sarja, osa 1, s. 133–135

Firmicus (4. vuosisata) viittaa 2. Pietarin kirjeen 2:11:een

Athanasius (367 jKr.) ei viittaa mihinkään tiettyihin jakeisiin 2. Pietarin kirjeessä, mutta hän luettelee Uuden testamentin kirjat juhlakirjeessään nro 39, s. 552

Synopsis Scripturae Sacrae (350–370 jKr. eli 5. vuosisata) mainitsee kaksi Pietarin kirjaa osana Uutta testamenttia. Se lainaa kokonaisuudessaan 2. Pietarin kirjeen 1:1.

Hilary Poitiersilainen (355–367/368 jKr.) ”Ja vaikka hän tietäisikin olevansa osallinen jumalallisesta luonteesta, kuten pyhä apostoli Pietari sanoo toisessa kirjeessään, hän ei kuitenkaan saa mitata jumalallista luonnetta oman luonteensa rajoitusten mukaan…” Teos ”Kolminaisuudesta”, 1. kirja, luku 18, s. 45

Efraim Syyrialainen (373 jKr.)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) (epäsuorasti) mainitsee Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudan seitsemän kirjettä. Katekeettiset luennot, luento 4, luku 36, s. 27–28

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeen 1:19:ään luennossa 10.15, s. 61

Milanon Ambrosius (370–390 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeen 1:21:een: ”niin myös Pyhä Henki on yksi, joka vaikutti profeetoissa”,

Karthagon kolmas kirkolliskokous (397 jKr.)

Cagliarin skismaattinen Lucifer (370/371 jKr.)

Sokea Didymus (398 jKr.)

Julius Firmicus Maternus (4. vuosisata) Pakanallisten uskontojen virheet

Jerome (404 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeen 1:4:ään;2:13 ; 3:10

Hieronymus sanoo: ”Apostolit Jaakob, Pietari, Johannes ja Juudas ovat julkaisseet seitsemän kirjeitä, jotka ovat yhtä aikaa hengellisiä ja ytimekkäitä, lyhyitä ja pitkiä – lyhyitä sanojen määrässä mutta pitkiä sisällöltään, niin että on todellakin vain harvoja, jotka eivät tunne olevansa pimeydessä lukiessaan niitä.” Kirje 53 (Paulinukselle) osa 6, s. 102.

Jerome huomasi kuitenkin, että 1. ja 2. Pietarin kirjeiden tyyli eroavat toisistaan. Hän sanoi, että se johtui siitä, että Silvanus kirjoitti 1. Pietarin kirjeen kirjurina.

Hippon Augustinus (416–430 jKr.) mainitsee teoksessaan *Pelagiuksen menettelytavoista* (luku 42, s. 202, osa 5), että 2. Pietarin kirjeen 1:4 on apostoli Pietarin kirjoittama. Hän viittaa myös 2. Pietarin kirjeen 1:2, 17, 21; 2:4, 15, 20; 3:9, 11, 18

Johannes Cassianus (419–430 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeen 2:19 kohtaan teoksessaan ”Johannes Cassianuksen oppikirjat”, kirja 5.8, s. 238

Aleksandrian Kyrillos (444 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeen 2:4:ään; 3:11

”Speculum” (5. vuosisata) viittaa 2. Pietarin kirjeen 1:2 (3), 5;2:11 ,13; 3:9,10,11

Quodvultdeus (n. 453 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeen 1:21; 2:4

Varimadum (445/480 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeeseen 1:21

Johannes Damaskolainen (706–749 jKr.) ”...seitsemän katolista kirjettä, nimittäin yksi Jaakobin, kaksi Pietarin, kolme Johanneksen ja yksi Juudan...” Ortodoksisen uskon selitys, kirja 4, luku 17, s. 90

Todisteita harhaoppisista ja väärennöksistä

Harhaoppinen Priscillianus viittaa 2. Pietarin kirjeen 2:2:een

Pseudo-Hippolytos (235/236 jKr. jälkeen) viittaa 2. Pietarin kirjeen 3:3:een Pietarin kirjoittamana. Luku 10, s. 244

Pseudo-Cyprianus (jälkeen 358 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeen 2:13

Pseudo-Methodius (jälkeenpäin 312 jKr.) sisältää lainauksen, joka voi olla puolet 1. Pietarin kirjeen 2:6:sta, Psalmin 118:22:sta tai Jesajan kirjan 28:16:sta. Puhe Simeonista ja Annasta, luku 6, s. 387

Harhaoppinen Pelagius (416–418 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeen 2:20; 3:9, 10, 11

Pelagianistinen harhaoppinen Julianus Eclanumilainen (n. 454 jKr.) viittaa 2. Pietarin kirjeen 3:11:een

3. Varhaisimmissa 2. Pietarin kirjeen käsikirjoituksissa on pieniä käsikirjoituseroja, mutta ei teologisesti merkittäviä virheitä.

s. 72 Bodmer 7 ja 8 -papyrukset: 1. Pietarin kirje 1:1–5:14, 2. Pietarin kirje 1:1–3:18 ja Juudaksen kirje 1–25. n. 300 jKr. Valokuva osasta tätä käsikirjoitusta (jossa näkyy 2. Pietarin kirje1:16 –2:2) on teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts, s. 468. Siinä todetaan, että käsiala on ”asiakirjatyyppistä”.

p74 (=Bodmer 17) Apostolien teot 1:2–5, 7–11, 13–15, 18–19, 22–25; 2:2–4; 2:6–3:26; 4:2–6, 8–27; 4:29–27:25; 27:27–28:31; Jaakobin kirje 1:1–6, 8–19, 21–23, 25, 27; 2:1–3, 5–15; 18–22, 25–26; 3:1, 5–6, 10–12, 14, 17–18; 4:8, 11–14; 5:1–3, 7–9, 12–14, 19–20; 1. Pietarin kirje 1:1–2, 7–8, 13, 19–20, 25; 2:6–7, 11–12, 18, 24; 3:4–5; 2. Pietarin kirje 2:21; 3:4, 11, 16; 1. Johanneksen kirje 1:1,6; 2:1–2,7,13– 14,18–19,25–26; 3:1–2,8,14,19–20; 4:1,6–7,12,16–17; 5:3–4,9–10,17; 2. Johanneksen kirje 1,6–7,13; 3. Johanneksen kirje 6,12; Juudaksen kirje 3,7,12,18,24 (7. vuosisata)

7. vuosisata – 1968 – Teoksessa The Text of the New Testament on Jaakobin kirje 2:4 ja 1. Pietarin kirje 1:12

7. vuosisata – 1975 – Aland et al., kolmas painos

6. vuosisata – 1998 – Aland ym., neljäs tarkistettu painos

Vaticanus [B] (325–350 jKr.), Sinaiticus [Si] (340–350 jKr.) ja Alexandrinus [A] (n. 450 jKr.) sisältävät kaikki 2. Pietarin kirjeen.

4.–5. vuosisadalta peräisin oleva Clementine Vulgata viittaa 2. Pietarin kirjeen 1:1:een; 2:14

Wordsworth-White-Vulgata (4.–5. vuosisata) viittaa 2. Pietarin kirjeen 1:1–2; 3:9

Stuttgartin Vulgata (4.–5. vuosisata) viittaa 2. Pietarin kirjeen 1:1–2; 3:9

048 5. vuosisata

0209 (7. vuosisata)

Kursivoitu (h) 5. vuosisata

Kursiivi (j) 5. vuosisata

Kursiivi (q) 6./7. vuosisata

Bohairic-koptin kieli [Boh] 3./4. vuosisata

Sahidinen koptinkieli [Sah] 3./4. vuosisata

Ephraemi Rescriptus [C] 5. vuosisata

Peshitta-syria [SyrP] Yli 350 käsikirjoitusta, joista varhaisimmat ovat peräisin vuosilta 411–435 jKr. (2. Pietarin kirje3:18 , Bruce Metzgerin teoksen A Textual Commentary on the New Testament s. 633 mukaan.)

Harcleanin syyria [SyrH] 3./4. vuosisata tai vuosi 616 jKr. viittaa 2. Pietarin kirjeeseen 1:3–5,10,17,19,21; 2:4,6,9–13,15,20; 3:9–11,18

Filoksenilainen syyriankielinen teksti [SyrPh] vuosilta 507/508 jKr. viittaa 2. Pietarin kirjeen 1:3,10,14,17; 2:4,6,11–13,15,17,20; 3:9–11,18

Palestiinalainen syyriankielinen [SyrPal] 6. vuosisadalta viittaa 2. Pietarin kirjeen 1:1–5,10;3:10 –11,18

Armenian [Arm], 5. vuosisadalta

Georgian [Geo], 5. vuosisadalta

Goottilainen 493–555 jKr.

Katso www.BibleQuery.org/2 Peter Manuscripts.html saadaksesi lisätietoja 2. Pietarin kirjeen varhaisista käsikirjoituksista.