< Raamatunkysymys Jaakobilta

K: Kuka on Jaakob Jak. 1:1–5:20:ssa?

V: Jaakob on Jeesus Kristuksen velipuoli. Kyseessä ei ole se Jaakob, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja Johanneksen veli, sillä opetuslapsi Jaakob surmattiin.

Jaakobin kirje on kirjoitettu erinomaisella kreikalla. Jaakob on saattanut kirjoittaa kirjan itse tai sanella sen kirjuriin.

K: Koska Jaakob on Herran veli eikä yksi kahdestatoista opetuslapsesta tai apostoli Paavali, miksi meidän pitäisi lukea Jaakobin kirje?

V: Meidän pitäisi lukea Jaakobin kirje vähintään kahdesta syystä.

1. Jeesus ilmestyi nimenomaan Jaakobille 1. Korinttolaiskirjeen 15:7:ssä.

2. Paavali viittasi Jaakobiin apostolina Galatalaiskirjeen 2:7–8:ssa. Hippolytos (222–235/6 jKr.) viittaa teoksessaan ”Kaksitoista apostolia” Herran veljeen Jaakobiin, joka oli Jerusalemin ensimmäinen piispa ja yksi seitsemästäkymmenestä apostolista. Origenes (225–254 jKr.) viittaa Josephukseen, joka kirjoitti Jaakobista teoksessaan ”Origenes: Celsusta vastaan”, 1. kirja, luku 47, s. 416.

K: Milloin Jaakobin kirje on kirjoitettu?

V: Josephus kertoo, että Herran veli Jaakob kuoli marttyyrina vuonna 62 jKr, joten kirje on kirjoitettu ennen sitä. Monet tutkijat arvioivat kirjoitusajankohdaksi vuosien 45–60 jKr välisen ajan, vaikkakin todennäköisesti lähempänä vuotta 45 jKr. Jotkut katsovat, että tämä oli yksi ensimmäisistä kirjoitetuista Uuden testamentin kirjoista.

K: Mitä Josephus sanoo Jaakobista?

V: Meillä on kaksi lähdettä: itse Josephuksen kirja (Juutalaisten muinaishistoria 20.9.1 ja 18.5.2) sekä toinen riippumaton lähde, Origenes (kirjoitti vuosina 225–254 jKr.), joka kirjoitti siitä, mitä Josephus oli kirjoittanut. Tässä on, mitä Origenes sanoo teoksessaan *Vastalause Celsukselle*, 1. kirja, luku 47, s. 416: ”Sillä *Juutalaisten muinaishistorian* 18. kirjassa Josephus todistaa, että Johannes oli kastaja… Vaikka tämä kirjailija ei uskonutkaan Jeesukseen Kristuksena, hän etsii syytä Jerusalemin kaatumiseen ja temppelin tuhoon. Hänen olisi pitänyt sanoa, että Jeesusta vastaan suunnattu salaliitto oli syynä näihin kansaa koettaneisiin onnettomuuksi , sillä he surmasivat Kristuksen, joka oli profeetta. Hän kuitenkin sanoo – vaikkakin vasten tahtoaan, mutta totuudesta kaukana olematta – että nämä katastrofit kohtasivat juutalaisia rangaistuksena Jeesuksen (jota kutsutaan Kristukseksi) veljen, Oikeamielisen Jaakobin, kuolemasta – juutalaiset olivat surmanneet hänet, vaikka hän oli mies, joka erottui erityisesti oikeamielisyydestään.”

K: Mikä on hyvä luettelo tämän kirjan rakenteesta?

V: Monet sanovat, että Jaakobin kirje on vaikea jäsentää. Viidestä eri Jaakobin kirjeen jäsentelystä ollaan yhtä mieltä ”alakappaleiden osuuksien” osalta, mutta kokonaisrakenne on jokaisessa erilainen. Tässä on yksinkertainen jäsentely, joka auttaa muistamaan Jaakobin kirjeen sisällön.

Luku Otsikko

Jaakobin kirjeen pääpiirteiden esittäminen on vaikeaa. Tässä on yksi pääpiirteiden esitys.

1:1–27 Ensinnäkin tarkastellaan omaa suhdettamme Jumalaan ja kypsyyttämme

- 1:3–12 Kristuksen kautta saatava loistava pelastus

2–5:6 Toisia kohtaan tehdyt synnit

- 2 Suosiminen: unohdettu synti

- - 2:1–7 Älkää suosiko ketään

- - 2:8-13 Ei suosimista lain osien suhteen

- 3:1–18 Opettajat ja kieli

- 4:1-10 Taistelumme maailmaa vastaan

- 4:11-17 Toisten tuomitseminen ja Jumalan unohtaminen

- 5:1-6 Rikkaiden ajattelutavan tuomitseminen

5:7-20 Kärsivällisyys, valat ja rukous

- 5:7–11 Kärsivällisyys

- 5:12 Valat

- 5:13–18 Rukous: laulaminen, voitelu ja tunnustaminen. Usko ja kärsivällisyys Elian rukouksessa

- 5:19–20 Harhaan joutuneiden kärsivällinen takaisin saaminen

K: Mitkä muut Raamatun osat ovat Jakobin kirjeen kaltaisia?

V: Ensi silmäyksellä Jaakobin kirje vaikuttaa ainutlaatuiselta, mutta tarkemmin tarkasteltuna se muistuttaa neljää muuta kirjaa.

Sananlaskuissa on monia samankaltaisia eettisiä käskyjä.

Vuorisaarna (Matteus 5:3–7:23) sisältää 26 rinnakkaiskohtaa.

1. Johanneksen kirjeessä ja Jaakobin kirjeessä on silmiinpistäviä vastaavuuksia.

Myös 1. Pietarin kirjeessä ja Jaakobin kirjeessä on rinnakkaiskohtia.

Lopuksi, Jaakobin lyhyt kirje viittaa 21 Vanhan testamentin kirjan kohtiin.

K: Mitkä ovat Jaakobin kirjeen ja Sananlaskujen kirjan yhtäläisyydet?

V: Tässä ovat yhtäläisyydet.

Samankaltaisia jakeita Jaakobin kirjeessä ja Sananlaskuissa

Jaakobin kirje on myös samankaltainen kuin 1. Johanneksen ja 1. Pietarin kirjeet. Se viittaa 21 Vanhan testamentin kirjan kohtiin.

K: Mitkä ovat Jaakobin kirjeen ja Matteuksen evankeliumin Vuorisaarnaan liittyvät yhtäläisyydet?

V: Tässä ovat yhtäläisyydet.

Samankaltaisia jakeita Jaakobin kirjeessä ja Matteuksen evankeliumin Vuorisaarnaan

K: Mitkä ovat Jaakobin kirjeen yhtäläisyydet muiden Uuden testamentin kohtien kanssa?

V: Tässä ovat yhtäläisyydet.

K: Onko Jaakobin kirje 1:1 ja 2:1 pohjalta Jaakobin kirje pohjimmiltaan juutalainen teos, johon on tehty vähäisiä kristillisiä muutoksia, kuten Spitta ja Meyer väittivät?

V: Ei. Kuten Peter Davids osoittaa teoksessaan New International Greek Testament Commentary on James, s. 14–15, Jaakobin kirje on täysin kristillinen teos kahdesta pääsyystä, jotka täydentävät Jaakobin kirjeen 1:1 ja 2:1 kohtia.

1. Yhtäläisyydet muiden Uuden testamentin kirjojen kanssa, nimittäin 1. Johanneksen kirjeen, 1. Pietarin kirjeen ja Matteuksen evankeliumin Vuorisaarnan kanssa.

2. Juutalaisuudesta puuttuvat kristilliset käsitteet, kuten pelastuminen sanan kautta (Jaakobin kirje1:18 ) ja ”seurakunnan vanhimmat” (Jaakobin kirje5:14 ).

K: Mitä tarkoittaa ”hajautuminen” Jak. 1:1:ssä?

V: Hajautumisia oli useita. Alun perin, kun juutalaiset joutivat maanpakoon assyrialaisten vuonna 722 eKr. ja myöhemmin babylonialaisten vallan alla, monet jatkoivat asumistaan Mesopotamiassa, Persiassa ja Egyptissä. Toiseksi, Apostolien tekojen 2. luvun helluntaipäivään mennessä juutalaisia oli paitsi näillä alueilla, myös länteen päin Vähä-Aasiassa, Kreikassa, Roomassa, jopa Etelä-Gallian alueella ja ehkä jopa Espanjassa. Kolmanneksi Tarsolaisen Saulin harjoittama vaino sai kristityt lähtemään Juudeasta ja levittäytymään muihin paikkoihin Apostolien tekojen 8. luvun mukaan. Tietenkään kukaan meistä maan päällä elävistä kristityistä ei ole vielä kotona; mekin olemme hajallaan ympäri maailmaa. Ilmausta ”hajallaan olevat kaksitoista heimoa” ei tarkennettu; se voi viitata kaikkiin edellä mainittuihin.

Jaakob pitää kovasti kaksimerkityksisyydestä, ja osoitus ”hajallaan oleville kahdelletoista heimolle” on ”mestarillisen yleispätevä”. Juutalaiset tunsivat sen helposti omakseen, mutta myös kristityt näkivät itsensä osana Jumalan hajauttamista maailmaan. Joskus on hyvä pitää asiat yleisellä tasolla eikä tarkentaa niitä. Ehkä Jaakob jätti tämän melko yleisluontoiseksi, koska hän palveli koko elämänsä ajan juutalaisia ja pyrki tuomaan juutalaisia valtakuntaan.

K: Jaakobin kirjeen 1:4:ssä on tietysti hyvä, että Jumala antaa meille kärsivällisyyttä, mutta miksi tämä jae antaa meille suoranaisen käskyn, eli että on meidän vastuullamme antaa kärsivällisyyden vaikuttaa täysimääräisesti?

V: Yksi syy on se, että voimme toimia niin, että pakenemme vaikeuksia ja keskeytämme prosessin. Jos Jumala haluaa sinut johonkin paikkaan ja tilanne vaikeutuu, pysytkö kärsivällisesti mukana vai pakenetko paikalta? Onneksi (vaikka se ei sillä hetkellä siltä tuntuakaan) joistakin koettelemuksista emme voi pakenemaan. Paavali koki koettelemuksen, ”piikin lihassaan”, 2. Korinttolaiskirjeen 12:8–10:ssä. Kun Paavali pyysi Jumalaa lyhentämään koettelemusta ja poistamaan sen, Jumala sanoi ei. Paavali ei ainoastaan joutunut kokemaan tätä koettelemusta ( ), vaan hän ei myöskään nähnyt sille tarvetta tai tarkoitusta – ainakaan ennen kuin hän kääntyi Jumalan puoleen rukouksessa. Me emme myöskään aina näe koettelemustemme tarvetta tai tarkoitusta, tai sitten näemme ne vasta myöhemmin.

K: Mitkä ovat Joakimin kirjeen 1:1–5:20 sanaleikit?

V: Puhutaanpa ensin hieman rakenteesta.

Looginen rakenne: Monet länsimaalaiset käyttävät loogista rakennetta, joka koostuu johdannosta, noin kolmesta kohdasta ja päätelmästä. Paavali vaihtelee tässä taitavasti, mutta pohjimmiltaan hän on länsimaalainen. Kuinka moni teistä, kun opitte tämän ensimmäistä kertaa kirjoituskurssilla, nosti kätensä ja kysyi kohteliaasti opettajalta: ”En halua käyttää tätä rakenteellista kehystä, voinko käyttää jotakin vakiintuneista vaihtoehdoista?” Olen melko varma, ettei moni teistä tehnyt niin!

Kiasmit: Vanhan testamentin heprealaiset kirjoittajat pitivät kiasmeista, joissa rakenne oli symmetrinen, kuten kohdat: A, B, C, C’, B’, A’, paitsi että se saattoi olla minkä pituinen tahansa.

Akrostikon on toinen järjestelytapa, jota käytettiin myös Vanhassa testamentissa. Akrostikonissa jokaisen jakeen ensimmäinen kirjain noudattaa heprealaista aakkosjärjestystä tai muodostaa sanan.

Kaksimerkityksisyys: Jaakobilla on vielä yksi lähestymistapa. Jaakob käyttää usein sanojen kaksimerkityksisyyttä, ei humoristisina sanaleikkeinä, vaan pikemminkin ”siirtyminä”, jotka yhdistävät edellisen osan seuraavaan. Vanhan testamentin kirjoittaja, joka käytti sanaleikkejä enemmän muistisääntönä, on Miika Miikan kirjassa 1:10–14. Jumala itse käyttää kaksimerkityksisyyttä puhuessaan Jeremialle Jeremian kirjassa 1:11–14.

Vastakohdat: Luettelon täydentämiseksi mainittakoon vielä yksi kirjallinen rakenne, jossa käytetään vastakohtia. Kuten Charles Dickens saattaisi sanoa, rakenne on hyvä niin parhaimpina aikoina kuin pahimpinakin aikoina.

Seuraavassa on esimerkkejä kaksoismerkityksistä ja sanaleikeistä Jaakobin kirjeessä.

Tervehdys: chairein Jaakobin kirjeen 1:1 ja ilo charan Jaakobin kirjeen 1:2.

Ulkoiset koettelemukset (peirasmois) Jaakobin kirjeen 1:2 ja sisäiset kiusaukset (peirazomai) Jaakobin kirjeen 1:12.

Mitään puuttumatta (Jak. 1:4) ja viisauden puute (Jak. 1:5)

Pyytäminen Jaakobin kirjeen 1:5 ja 1:6.

Kiusaus Jaakobin kirjeen 1:12 ja 1:13.

K: Miten koettelemukset voivat olla iloa (Jaak. 1:2–4)? Liittyykö tämä elämään täällä maan päällä vai myöhemmin?

V: Ensinnäkin onnellisuus ja ilo eivät ole sama asia. Onnellisuus on olosuhteista johtuvaa ohimenevää mielihyvää, kun taas ilo on olosuhteista riippumatonta kestävää mielihyvää. Taivaassa meidät palkitaan koettelemuksista, jotka olemme kestäneet ” ” sinnikkyydellä. Maan päällä voimme silti maistella iloa siitä, että tiedämme miellyttävämme Jumalaa.

Meillä on maan päällä erilaisia koettelemuksia; tämä on ”Jumalan kallisarvoinen lupaus” Johanneksen evankeliumissa 16:33. Vaikka nämä sanat ovat luultavasti paras käännös, toinen sanavalinta kreikankieliselle ilmaisulle on kirjaimellisesti ”moniväriset koettelemukset”.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Jaakob ei esitä tätä salaisuutena, jonka vain harvat kristityt saisivat selville. Pikemminkin hän aloittaa sanomalla ”kuten tiedätte”, sillä hän vain muistuttaa heitä jostakin, minkä heidän jo pitäisi tietää.

Vuonna 1828 Amerikassa eräs kahdeksanvuotias kristitty tyttö kirjoitti seuraavasti: ”Oi, kuinka onnellinen sielu minä olen, vaikka en näekään; olen päättänyt, että tässä maailmassa tyytyväinen aion olla. Kuinka monia siunauksia saan nauttia, joita muilla ei ole; itkeä ja huokailla sokeuteni takia en voi enkä aio.” Tämän kirjoitti Fanny J. Crosby, sokea virsikirjoittaja, joka kirjoitti yli 8 000 virttä, joita on julkaistu yli 100 miljoonaa kappaletta. Hän opetteli ulkoa viisi Raamatun lukua viikossa jo 10-vuotiaasta lähtien. Hän oli myös julkinen puhuja, joka puolusti kristillisiä pelastusoperaatioita kadonneiden sielujen puolesta. (lainaus teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 2219.)

Tähän liittyy kysymys: kuinka kukaan, olipa hän näkevä tai sokea, voisi kirjoittaa yli 8 000 virttä? Nämä eivät ole vain tavallisia sanoja; Crosbyn virret sisältävät vankkaa ja syvällistä kristillistä oppia. Mielestäni vastaus löytyy suurelta osin siitä, että kun hän opetteli ulkoa viisi Raamatun lukua viikossa, hänen päänsä oli täynnä Raamatun sanoja. Mutta kun vertailimme Jaakobin kirjoituksia Sananlaskuihin ja Vuorisaarnaan, huomasimme, että myös Jaakobin pää oli täynnä Raamatun sanoja ja Jeesuksen opetuksia. Pitäisikö meidänkin pään olla täynnä Raamatun sanoja?

K: Koska Jaakobin kirjeen 1:5 mukaan jos jollakin on viisauden puutetta, hänen tulisi pyytää sitä Jumalalta, oliko väärin, että mormonismin perustaja Joseph Smith väitetysti meni metsään rukoilemaan siitä, mikä uskonto oli oikea?

V: Ensinnäkin sinun on kysyttävä oikealta Jumalalta. Ennen mormonismin perustamista Joseph Smith oli okkultisti, joka harjoitti kristallipallon katselua. Tämä on dokumentoitu oikeuden pöytäkirjassa, jossa hänet tuomittiin tästä ja hänelle määrättiin sakko. Sinun on kysyttävä todelliselta Jumalalta.

Toiseksi sinun on verrattava sitä, mitä luulet kuulleesi, Raamattuun. Koska Joseph Smith väitti, että ihmiset voivat olla juuri sellaisia kuin Jumala on nyt, hänen olisi pitänyt lukea 4. Mooseksen kirja 23:19 ja 1. Samuelin kirja 15:29 nähdäkseen, että se, mitä hänelle kerrottiin, ei ollut peräisin samasta lähteestä kuin Raamattu. Suosittu mormonien kertomus ensimmäisestä näystä keksittiin osittain Joseph Smithin kuoleman jälkeen. Ensimmäisistä näyistä on ainakin kolme keskenään ristiriitaista versiota.

Kolmanneksi, on täysin hyväksyttävää rukoilla todellista Jumalaa esimerkiksi siitä, mihin seurakuntaan mennä. Emme kuitenkaan rukoile asioista, joiden tiedämme olevan raamatunvastaisia ja vääriä.

Neljänneksi, Jumalan sanan noudattaminen ei ole ”salakavalaa”. Joseph Smith väitti saaneensa käskyn harjoittaa moniavioisuutta, joten hän otti toisen vaimon. Hän ei kuitenkaan kertonut asiasta ensimmäiselle vaimolleen yli vuoteen.

K: Mikä on Jaakobin kirjeen 1:4 mukaan ero nuoren, tottelevaisen ja Herralle palavan kristityn ja kypsän kristityn välillä?

V: Nuori, tottelevainen kristitty voi olla hyvin innokas hyvällä tavalla, mutta hän saattaa silti tarvita viisasta ohjausta vanhemmalta uskovalta. Kypsällä kristityllä tulisi olla tuota viisautta sekä itselleen että muille, mutta hänen tulisi varoa, ettei hänen rakkautensa ala jäähtyä, kuten Jeesus nuhteli Efesoksen seurakuntaa Ilmestyskirjassa.

K: Mitä Juudaksen kirjeen 1:4 kohdassa tarkoitetaan tarkalleen sinnikkyydellä, ja miten meidän tulisi sitä vaalia?

V: Pastori määritteli sinnikkyyden seuraavasti: Jatkaa tilassa, hankkeessa tai tehtävässä huolimatta vaikutteista, takaiskuista, vastustuksesta tai lannistumisesta.

Sinnikkyys on taito pysyä lujana ja vakaana uskossaan ja käytännössään, jopa vainon ja kärsimyksen keskellä. Voit saada rohkaisua kuuntelemalla tai lukemalla muiden sinnikkyydestä, mutta ainoa tapa tietää, että sinulla on sitä, on harjoittelu.

K: Miksi Jaakob kehottaa Jak. 1:5–6 pyytämään viisautta? 1. Kor. 12:8 erottaa toisistaan viisauden ja tiedon lahjat. Mikä on ero niiden välillä?

V: Kaikilla kristityillä tulisi olla jonkin verran viisautta, ja kaikkien kristittyjen tulisi saada kaikki tarvitsemansa viisaus. Osa siitä voi tulla heidän omasta vaelluksestaan Jumalan kanssa, ja toisinaan se voi tulla muiden viisaista neuvoista. Tämän lisäksi joillakin kristityillä on erityinen viisauden hengellinen lahja; toisinaan he oppivat asioita jopa samalla, kun sanat tulevat heidän suustaan. Hengellisiä lahjoja ei tietenkään ole tarkoitettu hamstrattavaksi, vaan jaettavaksi muiden kanssa. Tiedon hengellinen lahja on se, että tietää, mitä Raamattu opettaa, ja yleisesti ottaen Jumalan tahdon. Viisauden hengellinen lahja on Jumalan tuntemuksen soveltaminen tiettyyn tilanteeseen. Tieto ja viisaus kulkevat usein käsi kädessä, mutta eivät aina.

K: Mitä tarkoittaa Jaakobin kirjeen 1:6–7 kohdassa ”kaksimielisyys” ja miten jotkut ihmiset ovat nykyään ”myrskyn heitteleemiä” merellä?

V: Tämä viittaa kahden ristiriitaisen asian haluamiseen. Kaksimielisyys käännetään tarkemmin sanottuna ”kaksisydämisyydeksi”, eli kahdeksi ristiriitaiseksi kiintymykseksi. Jollakin voi olla alkoholiongelma tai jokin muu riippuvuus, mutta hän haluaa samalla seurata Jumalaa. Tällainen henkilö ei välttämättä ole luotettava Jumalan seuraamisessa. Hän saattaa päättää seurata Jumalaa jonain päivänä, mutta kun tilaisuus toisen halunsa toteuttamiseen ilmaantuu, se ottaa vallan. Jumala haluaa meidän rakastavan Häntä koko sydämestämme, ei vain osittain.

Mitä tulee myrskyn heittelehtimiseen, voit kysyä siitä Joonalta tai Pietarilta Galileanmerellä.

Joku saattaa haluta laittomia voittoja, mutta silti haluta tulla pidetyksi oikeamielisenä ihmisenä. Kuten eräs sanoi: jos tanssit syntisten kanssa lauantai-iltana, on vaikea nousta ylös ja laulaa pyhien kanssa sunnuntaiaamuna.

Loppujen lopuksi suurin osa synneistä on kaksisydämisyyttä, koska ihmiset haluavat synnin, mutta eivät sen maallisia ja ikuisia seurauksia.

K: Miksi Jaakob mainitsee Jaak. 1:9–11:ssä rikkaat ja köyhät juuri tässä kohdassa, kun hän puhuu koettelemuksista ja kiusauksista?

V: Rikkaus liittyy molempiin. Mutta Jaakob ei puhu tässä mistään taloudelliseen puutteeseen liittyvästä koettelemuksesta. Pikemminkin hän puhuu köyhien koettelemuksesta, kun he kärsivät siitä, että järjestelmä yleensä ja eräät rikkaat erityisesti käyttävät heitä hyväkseen pelkästään siksi, että he ovat köyhiä. On myös kateuden kiusaus, jota köyhillä voi olla.

Joten älä ole köyhä, niin sinulla ei ehkä ole näitä ongelmia – mutta sinulla voi olla muita ongelmia. On olemassa koettelemus elää jumalallista elämää, kun rikkaudet ovat kuin ”magneetti”, joka vetää sinut pois luottamuksesta Jumalaan ja tuhoaa palvelutyösi ja todistuksesi. On helppoa ”ylpeillä rikkaudestasi”, vaikka Jeremian kirjan 9:23–24 nimenomaan käskee meitä olemaan tekemättä niin. On olemassa ylimielisyyden kiusaus ja taipumus katsoa köyhempiä ihmisiä alaspäin ”ei niin hyödyllisinä” pelkästään heidän pankkitiliensä vuoksi.

K: Miten köyhän tulisi Jaakobin kirjeen 1:9 mukaan ylpeillä korkeasta asemastaan?

V: Hän voi tietää, että raha tai varallisuus, jota hänellä ei ole, ei merkitse ikuisesti yhtään mitään. Itse asiassa hänellä ei ole mitään syytä olla kateellinen rikkaiden ihmisten suhteen, sillä uskon sydän ja vähäiset varat ovat parempia kuin suuri varallisuus ilman uskoa.

K: Viittaako Jaakobin kirjeen 1:10 rikkaaseen uskovaan vai rikkaaseen epäuskoiseen?

V: Siinä ei sanota. Toisaalta, koska Jaakobin kirjeen 1:9 puhuu veljistä, voitaisiin olettaa, että Jaakobin kirjeen 1:10 rikas mies on myös veli. Jaakobin kirjeen 1:11 ei kuitenkaan puhu rikkaudesta, vaan pikemminkin siitä, että rikas ihminen katoaa keskellä pyrkimyksiään.

Jaakob on, kuten jotkut kiinalaiset, epäselvyyden mestari. Jaakobin kirjeen 1:10 kohdassa ei sanota; ja ehkä siksi, että toisinaan on vaikea nähdä, onko rikas ihminen kristitty vai ei. He saattavat ”vetoaa nimeen”, mutta heidän elämänsä perusteella ei voi todella olla varma siitä, mitä heidän sydämessään on.

Toisinaan rikkaus voi saada uskovan ”hiipumaan” todistuksessaan ja palvelutyössään. Eräs kristitty voitti suuren summan rahaa. Hän antoi välittömästi vähintään 10 prosenttia siitä seurakunnalle. Hän huolehti myös perheestään, lastensa opintorahastosta jne. Jonkin ajan kuluttua hän käytti rahojaan juomiseen ja prostituoitujen palkkaamiseen, ja hänet ryöstettiin pari kertaa autossaan, jossa hän piti mukanaan paljon käteistä. Myöhemmin hän sanoi, että toivoi, ettei olisi koskaan voittanut arpajaisia. Valitettavasti hän ei kyennyt vastustamaan rikkauden tuomaa kiusausta.

K: Miten rikkaiden kristittyjen tulisi Jaakobin kirjeen 1:10–11 mukaan olla ylpeitä alhaisesta asemastaan?

V: Hekin voivat ymmärtää, että heidän itselleen keräämänsä rikkaus ei hyödytä heitä mitenkään taivaassa. Mutta heidän rikkautensa voi olla hyödyksi maan päällä, kun he jakavat sen pois. He voivat tuntea tyytyväisyyttä siitä, että he alentavat asemaansa maailman silmissä, kun he jakavat rikkautensa. Vaikka rikkaus voi olla suuresti hyödyksi Jumalan valtakunnassa, meidän on ymmärrettävä vaara, että se voi toimia ”magneettina”, joka vetää meidät pois Jumalasta.

K: Miten meitä siunataan koettelemuksissa (Jaak. 1:12)? Liittyykö tämä elämään täällä maan päällä vai myöhemmin?

V: Taivaassa meille on luvattu palkintoja 1. Korinttolaiskirjeen 3:10–14:ssä. Maan päällä meitä siunataan ainakin kolmella tavalla. Kärsivällisyys koettelemusten keskellä vahvistaa luonnetta, ja voimme tietää miellyttävämme Jumalaa kestämällä koettelemukset. Lisäksi todistus, jonka annamme muille, voi auttaa vetämään heidät Herran luo pelastukseksi. Nykyaikaisessa kielenkäytössä älä ajattele jotain ”koettelemuksena”, vaan pikemminkin niin, että Jumala antaa sinulle ”radikaalin muodonmuutoksen”!

K: Mitä tarkoittaa ”kruunu” Jaakobin kirjeen 1:12 kohdassa?

V: Kreikankielessä on kaksi sanaa, jotka käännetään kruunuksi. Toinen on ”diadeemi”, kuninkaan kruunu, ja toinen on lehtiseppele, joka annetaan urheilukilpailun voittajalle. Tässä kohdassa on kyse jälkimmäisestä sanasta.

K: Mikä on Jak. 1:12:ssa ja Jak. 1:2:ssa ero koettelemuksen ja kiusauksen välillä?

V: Kreikankieliset sanat eivät ole samoja, mutta ne ovat samankaltaisia. Ulkoiset koettelemukset ja ulkoiset kiusausyritykset ovat peirasmois, ja sisäiset asiat, jotka todella kiusaavat sinua, ovat peirazomai. Molemmat koettelevat uskoamme, mutta voit ajatella ”pyhiä koettelemuksia”, jotka saattavat olla peräisin Jumalalta, ja ”epäpyhiä kiusauksia”, jotka eivät ole peräisin Jumalalta.

K: Koska koettelemukset ja kiusaukset voivat kääntyä hyväksemme (Jaak. 1:12), pitäisikö meidän etsiä niitä?

V: Ei. Jaakobin kirjeen 1:14 mukaan uskovien halut etsivät jo liikaa kiusauksia. Molemmat tulevat tiellämme, mutta emme saa etsiä kumpaakaan. Vastaavasti emme saisi etsiä koettelemuksia muille uskoville emmekä kiusata muita uskovia.

K: Voidaanko Jumalaa kiusata (Jaak. 1:13), kun 2. Moos. 17:7; 4. Moos. 14:22; 5. Moos. 6:16 sekä Ps. 78:18, 41, 56; 95:9; 106:14 kertovat, että ihmiset kiusasivat Jumalaa?

V: Niin 2. Mooseksen kirjassa kuin nykyäänkin ihmiset voivat yrittää kiusata Jumalaa, jos niin haluavat, mutta Jumalaa ei voi kiusata. Vanhan testamentin kohdissa israelilaisten Jumalan kiusaaminen tarkoittaa, että he tekivät niin paljon syntiä, että herättivät Jumalan vihan. Näytti siltä, kuin he olisivat kiusanneet Jumalaa tuhoamaan heidät. Mitä aiot antaa Hänelle kiusataksesi Kaikkivaltiasta? Miten aiot huijata Kaikkitietävää?

K: Miten Jaakobin kirjeen 1:13 mukaan kukaan ei joudu Jumalan kiusaukseen, kun monissa muissa jakeissa sanotaan, että Jumala koetteli heitä?

V: Kiusauksen ja koettelemuksen välillä on ero, samoin kuin sen välillä, sallitaanko koettelemus vai aiheutetaanko se.

Kukaan ei joudu Jumalan kiusaukseen: Jumala ei koskaan johda ketään tekemään pahaa tai jotain, mikä ei Häntä miellytä, eikä kehotakaan ketään siihen.

Jumala koettelee: Jumala sallii meidän joutua tilanteisiin, joissa meitä kiusataan, vaikka Hän ei anna meidän joutua kiusaukseen, jota emme kykene kantamaan. Jumala sallii Saatanan, demonien ja muiden kiusata meitä ja asettaa meidät koetuksille. Vaikka Kaikkivaltias Jumala voisi estää kaikki nämä asiat tapahtumasta, jos Hän haluaisi, Jumala suvereenissa viisaudessaan pitää parhaana, että käymme ne läpi, jotta voimme kehittää kristillistä luonnettaamme ja saada palkkion taivaassa.

Juutalainen rabbi Chaninah (1. vuosisata jKr.) sanoi: ”Mitään pahaa ei tule ylhäältä.” Lähde: The Expositor’s Greek Testament, osa 4, s. 4, 29–430.

K: Mitä omat halumme tekevät Jaakobin kirjeen 1:14 mukaan?

V: Tämä on metsästyksestä ja kalastuksesta peräisin oleva termi. Vaikka se voi tarkoittaa ”ulostuontia”, se tarkoittaa yleisemmin houkuttelua tai esiin vetämistä syötillä.

K: Mikä on kiusauksen prosessi Jaak. 1:14–15:ssä?

V: Oletko pohtinut, että synti ja kiusaukset voivat kasvaa, aivan kuten syöpä? Nämä jakeet kuvaavat ”kolmea synnin sukupolvea”. Kiusaus alkaa, kun ihmisellä on halu johonkin. Joko kyseessä on paha asia, tai hän ei usko, että Jumala antaa sen hänelle, tai hän haluaa saada sen väärällä tavalla. Sitten hän alkaa toimia tuon halun mukaisesti saadakseen mitä haluaa. Sen jälkeen Saatana haluaa hänen kärsivän synninsä seurauksista. Usein synnillä ei ole vain yhtä syytä. Aivan kuten tulipalolla voi olla kolme syytä – ilmaa, polttoainetta ja kipinää – niin synnilläkin voi olla suotuisa ilmapiiri, halu ja tilaisuus. Katso lisätietoja artikkelista ” n kiusauksen voittaminen” osoitteessa http://www.BibleQuery.org/Experience/Temptation/OvercomingTemptation.html.

K: Kiusaako meitä Jaakobin kirjeen 1:14 mukaan oma halumme vai Saatana, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 7:5 ja Apostolien tekojen 5:3 sanovat?

V: Molemmat ovat totta. Aivan kuten tuli syttyy sekä kipinästä että puusta, Saatana yrittää sytyttää halumme, ylpeytemme, ahneutemme ja pelkomme saadakseen meidät tekemään tiettyjä syntejä. Saatana voi houkutella meitä ”syötillä” tekemään syntiä, mutta on meidän vastuullamme olla tarttumatta syöttiin vaan paeta kiusausta. Jaakobin kirje 4:7 ja 1. Pietarin kirje 5:8–9 korostavat, että meidän on vastustettava paholaista. Jos vaellamme lähellä Jumalaa, puumme muuttuu kullaksi, ja jäljelle jäänyt puu kastuu Hengen vedellä.

K: Mitä kuolema tarkalleen tarkoittaa Jaakobin kirjeen 1:15 kohdassa?

V: Paras vastaus, jonka on antanut A. Barnes, on ”kuolema kaikissa muodoissaan”. Se voi viitata fyysiseen kuolemaan, hengelliseen kuolemaan sekä ystävyyden, suhteen tai mahdollisuuden kuolemaan.

K: Miksi Jaakobin kirjeen 1:17:ssä mainitaan sekä ”hyvä lahja” että ”täydellinen lahja”?

V: Nämä ovat kreikankielessä eri sanoja, ja Jaakob viittaa molempiin. Ensimmäinen sana, dosis, tarkoittaa jotain annettua, ja dorema tarkoittaa konkreettista lahjaa. Filon mukaan sana dorema viittasi paljon vahvempaan, täydellisempään lahjaan. Voisi ajatella näitä Jumalan hyvänä lahjana, niin suurina kuin pieninäkin.

K: Mitä valot tarkoittavat Jaakobin kirjeen 1:17 kohdassa?

V: Vaikka sanaa ”taivaallinen” ei ole kreikankielisessä tekstissä, konteksti viittaa tässä taivaallisiin valoihin. Fyysisesti he ajattelivat aurinkoa, kuuta ja tähtiä yhdessä taivaallisina valoina 1. Mooseksen kirjan 1:14–18 ja Psalmin 136:7 mukaisesti. Psalmi 19:1–6 puhuu taivaankannesta ja auringosta, jotka välittävät Jumalan kirkkautta. Hengellisessä mielessä valo on se, jonka avulla näemme totuuden, mikä vetää meitä puoleensa ja mitä meidän tulisi seurata, kuten Psalmin 19:7–14 osoittaa. Mutta toisin kuin Jumala, taivaallinen valo voi näyttää ”kääntyvän”, kuten kuu tekee joka kuukausi tai auringonpimennyksen aikana.

K: Entä Jaakobin kirjeen 1:17 kohdassa mainitut muut valot, jotka eivät ole peräisin Jumalalta?

V: Voimme joutua harhaan luulemaan, että muut valot ovat kuin aurinko, ja seurata niitä, koska ne ovat lähempänä. Jos olemme hyönteisiä, on kuin Saatana olisi asettanut ulos hyönteisvaloja polttamaan meitä. Kyllä, niitä on olemassa, ja ne saattavat näyttää houkuttelevilta, mutta meidän ei pitäisi haluta mennä niiden valojen lähelle.

K: Miten on mahdollista, että Jumala ei muutu kuin vaihtelevat varjot, kuten Jaakobin kirjeen 1:17 sanoo?

V: Jumalan luonne tai ominaisuudet eivät muutu. 4. Mooseksen kirjan 23:19 ja 1. Samuelin kirjan 15:29 mukaan Jumala ei muuta mieltään, toisin kuin ihmiset. Jumalan meille ilmoittama tahto voi kuitenkin muuttua, kun me muutamme mieltämme jostakin asiasta. Esimerkiksi kun Jumala sanoi Abrahamin aikakaudella faraolle, Abimelekille ja myöhemmin niniveläisille, että heitä rangaistaisiin monin tavoin heidän syntiensä vuoksi, ja he katuisivat, rangaistusta ei enää langetettu heidän päälleen.

K: Miten Jumala antoi meille uuden syntymän totuuden sanan kautta (Jaak. 1:18)?

V: Yhdellä tavalla Jumala antoi meille uuden syntymän evankeliumin totuuden sanan kautta. Mutta perustavammalla tasolla Jeesus on Sana ja Totuus, ja meillä on uusi syntymä, koska Jeesus tuli ja kuoli ristillä meidän syntiemme tähden.

K: Miten ihmiset ovat Jaak. 1:18:ssa ja Ilm. 14:4:ssä Jumalan ensisatoja, kun Kristus on 1. Kor. 15:20:ssa?

V: Kristus on kaikkien uskovien ihmisten ensisato, sillä Jeesus ”avasi verhon”, joka johtaa pelastukseemme. Jaakobin kirjeen 1:18 mukaan olemme eräänlainen ensisato kaikista Jumalan luoduista. Ilmestyskirjan 14:4 mainitut 144 000 ovat ensisato niistä, jotka pelastuvat suuressa ahdistuksessa ylösnousemuksen jälkeen.

K: Miten olemme Jaak. 1:18:n mukaan eräänlainen ensisato Jumalan luoduista?

V: Raamattu ei anna tähän tarkkaa vastausta. Raamattu kertoo meille kuitenkin kaksi asiaa.

Ihmiset yleensä: Meidät on luotu ihmeellisesti ja ihmeellisesti (Psalmi 139:14), ja Jumalalla on erityinen tarkoitus meille (Psalmi 8:4–8).

Jumalan lapset: On hämmästyttävä totuus, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi (1. Joh. 3:1), ja että me hallitsemme Kristuksen kanssa (Ef. 2:6–7), ja että olemme ihmisiä, jotka eivät aiemmin kuuluneet Jumalalle, mutta kuuluvat nyt (1. Piet. 2:9–10). On myös monia muita jakeita, ja ensisatoina oleminen on vain yksi monista siunauksista.

K: Kenen mielestäsi meidän tulisi kuunnella Jaakobin kirjeen 1:19 kohdassa?

V: Jaakobin kirjeen 1:19 puhuu kuuntelemisesta yleisesti eikä vastaa kysymykseen. Meidän on kuitenkin kuunneltava ensisijaisesti Jumalaa ja sen jälkeen seurakuntamme johtajia. Meidän on toteltava myös hallituksen johtajia. 2. Timoteuksen kirjeen 3:5 sanoo kuitenkin nimenomaisesti, että meidän ei pidä olla missään tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka kääntyvät pois Jumalan rakastajista ja ryhtyvät nautinnon rakastajiksi. Jos joku selvästi ei seuraa Jumalaa, sinulla ei ole mitään syytä seurata häntä seurakunnan johtajana.

K: Koska meidän on tarkoitus saarnata evankeliumia, miksi luulet, että meidän pitäisi olla valmiimpia kuuntelemaan kuin puhumaan, kuten Jaakobin kirjeen 1:19:ssä sanotaan?

V: Jopa saarnatessasi muille on hyvä ensin kuunnella, mistä he tulevat. Yksilöllisissä keskusteluissasi on hyvä, jos kuuntelet enemmän kuin puhut.

K: Mikä on Jaakobin kirjeen 1:19 ja 3:1 mukaan ero löyhän kielen, hiljaisen kielen ja hillityn kielen välillä?

V: Hillitön kieli sanoo asioita, olivatpa ne totta tai eivät, joita ei pitäisi sanoa. Hiljainen kieli ei sano mitään, ei edes sitä, mitä pitäisi sanoa. Kuvittele, että kirkossa on tulipalo tai hengellinen tulipalo, etkä sano mitään. Hillitty kieli pystyy sanomaan paljon enemmän kuin se sanoo, mutta se rajoittaa itsensä sanomaan vain sitä, mikä on hyödyllistä.

K: Mistä asioista meidän ei pitäisi puhua (Jak. 1:19)?

A: Meidän ei pitäisi kertoa mitään sellaista, mitä Jumala ei halua meidän kertovan, joten rukoile Jumalaa näyttämään sinulle, milloin sinun tulisi pysyä hiljaa. Tässä on muutamia perusasioita siitä, mistä meidän ei pitäisi puhua.

Toisten suututtaminen, ellei heillä ole syytä olla vihaisia jostakin.

Kerskailu tai ylpeily

Luottamukselliset tiedot, jotka muut ovat kertoneet sinulle, riippumatta siitä, olisiko heidän pitänyt kertoa niitä vai ei

Toisen lannistaminen tai rohkaisemisen estäminen vanhurskaudesta, kuten Jobin vaimo teki. (Heidän lannistamisensa synnistä on kuitenkin sallittua.)

Synnin ylistäminen. (Se kerta, kun juopuin baarissa, se oli niin mahtavaa...)

Vääriä asioita tai valheita, imartelu mukaan lukien

Toisten ylistäminen, heidän asettamisensa jalustalle. (Heidän kunnioittamisensa on kuitenkin hyvä asia.)

Toiselle henkilölle tai muille haitalliset tai loukkaavat asiat

Loukkaavat sanat, joilla halutaan alentaa toista henkilöä tai muita

Toisten tuomitseminen, vaikka onkin OK sanoa, että syntiset teot ovat syntisiä

Tietoisesti sellaisten asioiden sanominen, jotka saavat toiset menettämään luottamuksensa sanoihisi

Pitkäveteinen, sanavaltainen ja monisanainen puhe, jossa annetaan enemmän tietoa kuin toinen haluaa kuunnella ja kuulla

Ilkeämielinen väärä tieto, jonka tarkoituksena on vahingoittaa muita tai pilkata heitä

Toista henkilöä koskevat ei-julkiset tiedot, joita hän ei halua jaettavan. (Riippumatta siitä, pidätkö hänen kantaansa oikeana.)

Toisen sanomien plagiointi ilman lähteen mainitsemista. Älä varasta toisten sanoja omiksesi.

Kyseenalainen paikkansapitävyys (et ole täysin varma, onko se totta vai ei)

Toisen henkilön tekemiä pahoja tekoja kaivetaan esiin uudelleen, vaikka olet jo keskustellut asiasta ja antanut anteeksi. Nämä asiat pitäisi unohtaa.

Salaisuudet, joiden paljastaminen voisi johtaa viattoman henkilön kuolemaan, vahingoittumiseen tai perusteettomaan vangitsemiseen

Toisten houkutteleminen. (Se kerta, kun juopuin tässä tietyssä baarissa, jossa juomat ovat puoleen hintaan...)

Salaisuudet, joita olet luvannut työnantajallesi, entiselle työnantajallesi tai asiakkaallesi, ettet paljasta.

Toisen henkilön mustamaalaaminen tai panettelu

Pahat ihmiset saattavat käyttää tätä hyväkseen

Aikuisille tarkoitettua, eroottista, säädytöntä tai karkeaa huumoria tai tietoa

Et kunnioita Jumalaa tai muita kristittyjä

Ihmisten tulisi nähdä elämäsi käytännössä, mutta sinun ei tulisi tuntea painetta sanoa aina jotain.

K: Mikä syy annetaan Jaakobin kirjeen 1:19–20:ssa sille, että on oltava nopea kuuntelemaan ja hidas suuttumaan?

V: Siinä sanotaan nimenomaan, että ihmisten viha ei tuota Jumalan vanhurskautta. Siinä ei sanota, että ei pitäisi puhua lainkaan, mutta jos viivytämme puhumista kuuntelemalla ensin, on vähemmän todennäköistä, että sanomme vihaisia asioita, joista ei ole apua ja joita kadumme (tai ainakin meidän pitäisi katua) myöhemmin.

Se, että Jumala on käskenyt niin, on ainoa syy, jonka tarvitsemme. Joskus kuitenkin se, mitä Jumala käskee, on hyväksi meille myös fyysisesti. Tohtori Julian Whitakerin Health & Healing -lehden 10. vuosikerran 8. numerossa (elokuu 2000, s. 5) kerrotaan, että helposti vihastuvilla ihmisillä on 2,7 kertaa suurempi riski saada sydänkohtaus kuin ihmisillä, jotka ovat vähiten alttiita vihastumiselle.

K: Miksi meidän pitäisi olla hitaita vihastumaan myös Jaakobin kirjeen 1:20 mukaan?

V: Kun puhut, kysy itseltäsi, miksi tunnet tarvetta puhua juuri nyt. Puhummeko ensisijaisesti saadaksemme itsemme tuntemaan olomme paremmaksi, näyttämään paremmalta, vai puhummeko sitä, mitä Jumala haluaa meidän sanovan auttaaksemme muita parhaiten? Jaakob kertoo meille, että vihamme ei nimenomaan edistä tätä viimeistä vaihtoehtoa. Yritä tehdä jokaisesta suustasi tulevasta sanasta sellainen, jonka Jumala haluaisi sinun sanovan, ja mitä tulee kaikkiin muihin sanoihin, älä sano niitä lainkaan. On paljon parempi pysyä vaiti kuin sanoa asioita, joita sinun ei pitäisi sanoa.

K: Miksi Jaakob yhdistää Jaakobin kirjeen 1:19, 21 sekä 1:26 kohdissa niin helposti kielen ja moraalisen saastaisuuden?

V: Vaikka kieli voi sanoa saastaisia asioita, se voi ennen kaikkea olla portti, jonka kautta päästään tekemään kaikenlaista pahaa.

K: Koska ihmisen viha ei palvele Jumalan vanhurskautta (Jaak. 1:20), onko vihastuminen koskaan sallittua?

V: Raamattu ei käske meitä olemaan koskaan vihaisia; itse asiassa joskus tunnemme vihaa, kun jaamme Jumalan tunteita jostakin tilanteesta. Mutta Efesolaiskirjeen 4:26 sanoo, ettemme saa antaa auringon laskea vihamme päälle. Toisin sanoen, älä pidä kiinni vihastasi, kun menet nukkumaan. Efesolaiskirjeen 4:27 kehottaa meitä olemaan antamatta paholaiselle jalansijaa. Sillä totta puhuen, kun luulet pitäväsi kiinni vihastasi, todellisuudessa vihasi pitää kiinni sinusta.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Sananlaskujen kirjan 29:11 kohdassa mainitaan myös, että meidän tulee olla hitaita puhumaan.

K: Mitä tarkoittaa Jaakobin kirjeen 1:21 kohdassa mainittu ”riisua pois moraalinen saasta”?

V: Jae 21 voidaan pitää edellisen osan päätelmänä, seuraavan osan johdantona tai, mikä on todennäköisempää, molempina.

Kreikankielinen sana ”saasta”, ribarion, tarkoittaa saastaa, mutta hyvin samankaltainen sana, ribara, tarkoittaa ”rähjäistä”. Hylkää kaikki, mikä heikentää kristillistä elämääsi, koska se on ”rähjäistä”, ellei jopa ”saastaista”.

Kreikankielinen sana ”ottaa pois” tai ”riisua”, apothememoi, viittaa usein likaisien vaatteiden riisumiseen. Kun joku pukeutuu puhtaisiin vaatteisiin, jotka vähitellen likaantuvat yhä enemmän, on helppoa olla huomaamatta sitä ja jatkaa niiden käyttöä ikään kuin kaikki olisi edelleen normaalia. Ole varovainen sen suhteen, mitä pidät ”normaalina”.

Tätä voidaan pitää myös mielenkiintoisena lisäyksenä kylväjän vertaukseen. Saatamme olla hyvää maaperää, joka on jo ottanut vastaan sanan, mutta meillä voi silti olla ympärillämme muutamia moraalisia rikkaruohoja. Meillä on vastuu huolehtia noista rikkaruohoista ja estää niiden kasvu.

K: Jaakobin kirjeen 1:21 kohdassa sana ”siksi” voi tarkoittaa ”jotta edellinen toteutuisi”, ”tee edellinen, jotta seuraava toteutuisi” tai ”edellinen oli esimerkki siitä, mitä nyt on tehtävä”. Mikä merkitys mielestäsi on tässä tarkoitettu?

V: Tarkasteltaessa kysymystä loogisesti: jos kutsumme Jaakobin kirjeen 1:19:ää ”A:ksi” ja 1:21:tä ”B:ksi”, tarkoitetaanko tässä, että meidän tulee tehdä ”A”, jotta saavutettaisiin ”B”, vai tehdä ”B”, jotta saavutettaisiin ”A”, vai oliko ”A” esimerkki siitä, miten ”B” tehdään?

Se on jälkimmäinen. Pelastuksesta puhutaan vasta Jaakobin kirjeen 1:21 kohdassa, ja se tapahtuu istutetun Sanan (Jeesuksen) kautta. Jaakobin kirjeen 1:19 on käsky, jonka meidän käsketään noudattaa, ja 1:21 on välttämätön, jotta voimme saavuttaa edellisen kohdan, eli Jaakobin kirjeen 1:19.

K: Pelastaako Jaakobin kirjeen 1:21 mukaan sielumme sisäistetty sana, vai Kristus, vai Kristuksen veri, vai Jumalan armo?

V: Kaikki edellä mainitut; nämä ovat erilaisia tapoja tarkastella samaa asiaa. Jumalan rakastava armo on perimmäinen syy pelastukseemme, ei omat ansiomme. Pelastuksemme syynä ollut ”tapahtuma” oli Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Elämäämme ylläpitää meihin istutettu sana, joka on Jeesus, Totuus ja Sana, joka elää sydämessämme. Keino, jolla tämä armo vuodatettiin me ille, oli Jeesuksen kautta, kuten Titukselle 3:6–7 ja Heprealaiskirje 1:9 sanovat. Jumalan Henki on asuttava meissä, jotta voimme kuulua Kristukselle, kuten Roomalaiskirje 8:9–11 sanoo. Lopuksi: meidät pelastetaan armosta uskon kautta (Efesolaiskirje 2:8), eikä evankeliumin sanomalla ole meille mitään arvoa, ellemme yhdistä sitä uskoon, kuten Heprealaiskirje 4:2 opettaa.

Yksi seikka, joka on helppo jättää huomiotta, on se, että Jaakob ei puhu vain siitä, että Jumalan sisäämme istuttama sana lopulta pelastaa meidät synnin rangaistukselta; Jaakob keskittyy myös siihen, että se pelastaa meidät synnin vallasta jo nyt.

K: Mitä tarkoittaa Jaakobin kirjeen 1:22 kohdassa ”pettää itseään”?

V: Ihmiset pettävät itseään jatkuvasti. Näytin kerran eräälle muslimiopiskelijalle todisteita siitä, että Koraania on muutettu, ja hänen vastauksensa oli: ”Tiedän uskoni perusteella, että nuo asiat eivät ole totta.” Siihen keskustelu päättyi; hän ei halunnut ottaa huomioon mitään tosiasioita, jotka saattaisivat muuttaa hänen näkemyksiään.

Ihmiset voivat nimenomaan päättää uskoa asioita, jotka eivät ole totta. He saattavat tehdä niin, ei siksi, että olisivat siitä järjellisesti vakuuttuneita, vaan koska pelkäävät seurauksia, jos uskoisivat toisin. Samoin he ymmärtäisivät, että heidän olisi tehtävä muutoksia, jos uskoisivat toisin, eivätkä he ole halukkaita tekemään niitä muutoksia. Toisinaan ihminen näkee joukon asioita, joita hän pitää tosiasioina ja jotka tukevat hänen uskomustaan, sekä muita tosiasioita, jotka ovat ristiriidassa hänen uskomuksensa kanssa. Sen sijaan, että hän tarkastelisi molempia tosiasioita ja ajattelisi, että on hyväksyttävää muuttaa näkemystään, hän yksinkertaisesti sivuuttaa epämukavat tosiasiat.

Ihmiset voivat epäsuorasti nähdä asioita, jotka ovat melko ilmeisen totta, ja silti väittää, että asia on epäselvä tai epäilyttävä. He eivät ole niin epärehellisiä, että uskoisivat toisin, mutta he eivät myöskään ole tarpeeksi rehellisiä itselleen vahvistaakseen sitä, mitä heidän pitäisi.

Jos ihminen uskoo johonkin, ja jostain syystä hän näkee tosiasioilta vaikuttavia seikkoja, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, ensimmäinen askel kohti totuutta on yksinkertaisesti tunnustaa, että nämä muut tosiasiat tukevat toista näkemystä. Kun luet Raamattua ja huomaat asioita, jotka poikkeavat omasta vakaumuksestasi, voit iloita sen sijaan, että olisit siitä tyytymätön. Sinulla on nyt edessäsi tilaisuus muuttua, tulla viisaammaksi ja päästä läheisempään yhteyteen Jumalan kanssa. Kuten eräs henkilö sanoi: ”Pidätän itselläni oikeuden tulla viisaammaksi.”

K: Miksi Jaakobin kirjeen 1:22 mukaan todellisen sanan kuunteleminen ilman sen noudattamista on itsensä pettämistä? Loppujen lopuksi sana on totta.

V: Kun rakennus on tulessa, ei ole mitään hyötyä siitä, että sanotaan henkilölle, että hänen täytyy poistua rakennuksesta, jos hän ei koskaan poistu sieltä. Samalla tavalla totuuden sanan kuulemisesta ei ole hyötyä, jos henkilö ei halua uskoa siihen eikä toimia sen mukaisesti. Jaakob puhuu ihmisistä, joilla ei ole hyvää suhdetta Jumalaan. Nämä voivat olla sekä epäuskoisia, joilla ei ole suhdetta Jumalaan, että tekopyhiä uskovia, joiden täytyy palata ensimmäiseen rakkauteensa ja jatkaa vaellustaan.

Jaakob jatkaa keskustelua siitä, että on oltava tekijöitä eikä vain kuuntelijoita, kolmella konkreettisella tavalla: yksilöllisessä käyttäytymisessä, toisista huolehtimisessa yhteiskunnassa sekä sisäisissä arvoissa.

K: Miksi Jaakobin kirjeen 1:23–25 mukaan kuunteleminen ilman tekoja on kuin peiliin katsomista, jonka jälkeen lähdet pois ja unohdat, miltä näytät?

V: Ennen kuin vastaamme tähän kysymykseen, puhutaanpa peilin käsitteestä. Vaikka tuolloin ei ollut lasipeilejä, oli kiiltäviä messinkipeilejä, jotka pystyivät näyttämään ääriviivat, vaikka värit eivät ehkä olleetkaan samat. Peili antaa sinulle tarkan kuvan siitä, miltä näytät. Se ei imartele eikä loukkaa; se vain näyttää sinulle, mikä olet. Heti kun poistut peilin luota, sinulla on jäljellä vain muisto; et enää näe itseäsi.

Jumalan sana on loistava keino antaa meille uutta tietoa ja totuutta, mutta sillä on aina myös toinen tarkoitus (jos annamme sen toimia niin). Se on peili luonteellemme. Voimme katsoa Jumalan sanaan, ja se osoittaa meille, missä epäonnistumme jäätyämme vajaiksi ja missä voimme kasvaa muuttumalla. 2. Korinttolaiskirjeen 13:5:ssä Paavali kehottaa uskovia tutkimaan itseään. Emme tee sitä minkään mielivaltaisen, omasta mielikuvituksestamme keksityn standardin mukaan, vaan Jumalan totuuden perusteella, joka löytyy Hänen Sanastaan. Mutta jos katsot Jumalan peiliin etkä halua tehdä sitä, mitä siinä sanotaan, kun poistut, sinulla on jäljellä vain muisto, eikä muutosta ole tapahtunut.

Opetus siitä, että meidän on oltava tekijöitä eikä vain kuuntelijoita, löytyy myös Matteuksen evankeliumin 7:21–27:stä, Luukkaan evankeliumin 11:28:sta, Johanneksen evankeliumin 13:17:stä ja Roomalaiskirjeen 2:13:sta.

K: Mikä on Jaakobin kirjeen 1:25:ssä mainittu täydellinen laki, joka antaa vapauden?

V: Jumalan totteleminen antaa vapauden, ja tätä meidän on tarkoitus noudattaa tänä päivänä. Se on vapaus riippuvuuksista, pakkomielteistä ja pelosta. Tämä ei ole Vanhan testamentin Mooseksen laki, sillä Vanha liitto on vanhentunut Heprealaiskirjeen 8:13 mukaan. Mutta tämä laki on tehdä sitä, mikä on Jumalalle mieluista. Sen voi tiivistää sanoihin: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, koko sydämestäsi, sielustasi, voimastasi ja mielestäsi, ja rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.”

K: Jaakobin kirjeen 1:25 kohdassa kaikki tietävät yleisesti, mitä laki on: rajoituksia, kuten ”tee tämä” tai ”älä tee tuota”. Miten siis selittäisit jollekin toiselle, että tämä on laki, joka antaa vapauden?

V: Tämä näyttää todellakin paradoksilta, mutta katsotaanpa esimerkkiä. Liikennesäännöt, kuten se, ettei saa ajaa väärään suuntaan ajoradalla, antavat meille mahdollisuuden ajaa nopeasti paikasta toiseen. Kyllä, lait ovat rajoituksia, mutta rajoitusten rakenne tietyillä alueilla antaa meille enemmän vapautta liikkua luottavaisesti, nopeasti ja turvallisemmin muilla alueilla. Alkoholisti tai huumeriippuvainen, joka jättää huomiotta Jumalan lain olla juomatta itsensä humalaan tai päihtymättä ja etsii jatkuvasti seuraavaa ”annostaan”, on vähemmän vapaa, ei vapaampi, kuin henkilö, joka noudattaa Jumalan lakia tällä alueella.

K: Miten meitä siunataan hyvän tekemisessä (Jak. 1:25)?

V: Meitä ei siunata pelkästään taivaallisella palkalla, vaan meitä siunataan jo nyt ilolla, kun miellytämme Jumalaa. Tämä ei viittaa aineellisiin siunauksiin, joita saatamme saada tai emme.

On totta, että joskus saamme hyviä tunteita, taloudellisia palkkioita ja parempia mahdollisuuksia tässä elämässä, kun autamme muita. Ihmiset haluavat työskennellä ja olla tekemisissä niiden kanssa, jotka välittävät heistä ja auttavat heitä.

Toisinaan kuitenkin, kun autamme ja siunaamme muita, emme saa mitään edellä mainituista, tai saatamme jopa saada päinvastaista. Siitä huolimatta Jumala palkitsee meidät taivaassa niistä hyvistä teoista, joita teemme oikeista motiiveista käsin maan päällä, 1. Korinttolaiskirjeen 3:14 mukaan.

K: Mitkä ovat kaksi askelta kielen hallitsemiseksi Jaakobin kirjeen 1:26 mukaan?

V: Jaakob korostaa kielen hallitsemisen tärkeyttä. Ensimmäinen askel on strateginen sitoumus: tiedämme, että tulevaisuudessa tulee olemaan hauskoja asioita, joita voimme sanoa, tai muita asioita, joita todella, todella haluamme sanoa, mutta jotka eivät ole moraalisesti puhtaita tai jotka ovat ilkeitä tai vihamielisiä. Tulee olemaan asioita, joiden sanomisen katsomme todella tarpeelliseksi, jos ne ovat totta, mutta emme ole varmoja siitä, ovatko ne totta. Sitoudumme kuitenkin olemaan hiljaa sen sijaan, että antaisimme noiden epäterveellisten asioiden tulla suustamme. Tämä saattaa tarkoittaa, että olemme vähemmän hauskoja, vähemmän vakuuttavia tai kuulostamme vähemmän syvällisiltä, mutta olemme tehneet valinnan olla vähemmän kaikkea sitä, jotta kunnioittaisimme Jumalaa kielellämme.

Toinen vaihe on taktinen seikka, jota on syytä pitää silmällä joka hetki. Pidä suusi aina kiinni, ellei siitä tule ulos jotain hyvää tai rakentavaa. Jos suustasi on tulossa jotain, joka on vain puoliksi hyvää, älä anna senkaan tulla ulos. Sananlaskujen kirjassa 17:28 sanotaan: ”Jopa typerys pidetään viisaana, jos hän vaiken, ja harkitsevana, kun hän pidättelee kieltään.” Tai kuten jotkut ovat vitsailleet: ”On parempi olla hiljaa ja tulla pidetyksi typeränä kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilyt.”

K: Joidenkin kristittyjen mielestä Jaakobin kirjeen 1:27 perusteella he eivät halua olla uskonnollisia, vaan haluavat vain rakastaa Herraa. Mikä tässä väitteessä on vikaa Jaakobin kirjeen 1:27 valossa?

V: Ehkä heillä on ollut huono kokemus siitä, mitä voitaisiin kutsua kristinuskoksi, ja siksi he ajattelevat, että uskontoa ja järjestäytynyttä kristinuskoa on vältettävä. Uskonto voi olla myrkyllistä tai pahaa, ja joitakin uskontoja on vältettävä. Mutta Jaakob sanoi, että osa uskonnoista on hyvää. Lisäksi, jos halveksit kristittyjä yleisesti, halveksit Kristuksen morsiamen.

K: Jaakobin kirjeen 1:27 mukaan meidän tulee pitää itsemme tahrattomina ja puhtaina maailmasta. Mutta maailma ja sen vaikutukset saastuttavat niin paljon! Televisio, elokuvat, internet, ystävät, niin sanotut ystävät – miten voimme tehdä tämän?

V: Kuten eräs televisioevankelista sanoi: Ensimmäinen askel Jumalan palvelemisessa on nostaa sormi. Toinen askel on kääntää sitä ja sammuttaa televisio. Kun vapaaehtoisesti luovumme katsomasta niin paljon televisiota, elokuvia ja internetiä, tuntuu hämmästyttävältä, kuinka paljon vapaa-aikaa meillä nyt on. Ei ole niin, että televisio, elokuvat ja internet olisivat sinänsä vääriä, mutta ne voivat olla vääriä sinulle, jos vietät niihin liikaa aikaa.

Jotkut televisio-ohjelmat, elokuvat ja internet-sisältö ovat kuitenkin paheellisia, eivätkä pelkästään ajanhukkaa. Voit tietoisesti valita, mitä et halua nähdä tai kuulla. Voit myös tietoisesti päättää, että et koskaan toista niitä saastaisia asioita, joita olet kuullut.

K: Mikä on mielenkiintoista Jaakobin kirjeen 2:1–5:6 rakenteessa?

V: Palataksemme Jaakobin kirjeen 1:18:aan, Jaakob korostaa kolmea Jumalan ominaisuutta: a) Hänen huolenpitonsa avuttomista, b) Hänen totuuden sanansa ja c) Hänen pyhyyden tavoitteensa. Myöhemmin Jaakobin kirjeen 1:26–27:ssä puhutaan kolmesta Jumalan lapsen tunnusmerkistä (vaihtamalla kohtien a ja b järjestystä): b) hillitty kieli, a) huolehtiva palvelutyö ja c) pyhä elämä. Sitä, mitä Jaakob mainitsi lyhyesti Jumalasta ja sitten meistä, hän laajentaa seuraavasti: a) huolehtiva palvelu (Jaakobin kirje 2:1–16), b) hillitty kieli (Jaakobin kirje 3:1–12) ja c) pyhä elämä (Jaakobin kirje 3:13–5:6).

K: Miksi meidän ei pitäisi osoittaa suosimista (Jak. 2:1), vaikka Jumala suosii epäuskoisia?

V: Jaakobin kirjeen konteksti koskee uskovia, ja siinä sanotaan, että meidän ei pitäisi suosia ketään sen vuoksi, että hän on rikas tai köyhä. Yksi täysin riittävä syy olla osoittamatta suosimista on yksinkertaisesti se, että Jumala käskee niin. Mutta tuon totuuden lisäksi meidät kaikki on luotu Jumalan kuvaksi, eikä Jumala osoita suosimista aineellisen vaurautemme, etnisen taustamme, sukupuolemme tai älykkyytemme perusteella. Joskus kristitty saattaa osoittaa suosimista eronneita kohtaan, vaikka avioero ei ollut heidän omaa syytään.

Mielenkiintoista on, että tässä yhteydessä käytettyä puolueellisuutta tarkoittavaa sanaa, prosupolumphiais, ei ole löydetty maallisesta kreikkalaisesta kirjallisuudesta; ilmeisesti he eivät koskaan pohtineet asiaa tai pitäneet puolueellisuutta mitenkään vääränä. Antiikin pakanayhteiskunnassa tämän katsottiin yleisesti olevan oikein. Muutama sata vuotta myöhemmin, noin vuonna 230 jKr., roomalaisia oli kahta tyyppiä: ”aateliset” (honestior) ja tavallinen kansa (humilior). Aatelisilla oli enemmän oikeuksia, he saivat lievempiä rangaistuksia ja heitä suosittiin siviilioikeudenkäynneissä. Tavallista kansaa ( ) voitiin rangaistuksena polttaa elävältä, mutta aatelisia ei. Katso lisätietoja tästä teoksesta The Fathers of the Church: Origen on Psalms, s. 393.

Vastaava hepreankielinen termi tarkoittaa kirjaimellisesti ”kasvojen vastaanottamista”, eli hyväksyntää tai parempaa kohtelua pelkästään sen perusteella, kuka henkilö on. Myös Vanha testamentti tuomitsi puolueellisuuden, joten tämä ei ollut mikään uusi asia, jonka Jaakob olisi tuonut esiin. Jeesuskin sanoi nimenomaisesti Luukkaan evankeliumissa 6:20, että köyhät ovat siunattuja. Myöhemmin myös Paavali totesi Roomalaiskirjeen 2:11:ssä, että Jumala ei tee eroa ihmisten välillä.

Puolueettomuus rikkautta kohtaan ei ole sama asia kuin sokeus kaikkea kohtaan. Jaakobin kirjeen 2:1 käyttää esimerkkinä rikkautta, ja Galatalaiskirjeen 3:28 osoittaa, ettemme saa osoittaa puolueellisuutta rodun tai sukupuolen perusteella. Meidän on kuitenkin erotettava henkilöt seurakunnasta katumattomien syntien, kuten insestin, vuoksi (1. Korinttolaiskirje 5:2).

”Hienot” vaatteet, kreikaksi lampra, tarkoittavat rikkaiden tai aatelisten vaatteita. ”Likaiset vaatteet” tarkoittavat tässä vaatteita, joita köyhä ihminen pukeutuisi.

K: Miten Jaakobin kuvaus syrjinnästä tai suosimisesta Jak. 2:1–3 sopii moniin nykypäivän tilanteisiin?

V: Suosiminen voi olla ilmeistä, jos kyseessä on julkinen asema. Se voi olla hienovaraista, kun valinta perustuu suosimiseen. Saavatko ihmiset jotain kirkossa, jos he lahjoittavat suuria summia rahaa? Suosivatko ihmiset niitä, jotka voivat antaa enemmän? Hyvässä kirkossa tällaista ei tapahdu.

Syrjintää voi esiintyä myös rodun, etnisen taustan tai kielen perusteella.

Syrjintä ei aina ole pahantahtoista. Se voi olla täysin tahatonta, kuten Apostolien teot 6:1 osoittaa ruoan jakamisessa kreikankielisille leskille. Se voi olla snobismia tai implisiittisiä ”kastierotteluja”, jotka eivät ole pahantahtoisia mutta silti ikäviä. Se voi perustua myös vääriin asioihin, joita meille on opetettu. Saatamme väärin perustella halumme ”suojella” tiettyjä ihmisiä joutumasta tiettyihin tilanteisiin, vaikka todellisuudessa syrjimme heitä. Syrjinnällä voi olla tarkoitus (joko pahantahtoinen tai hyvä, mutta väärin suunnattu tarkoitus), tai syrjintä voi olla täysin järjetöntä, kuten etelässä, jossa oli rodun mukaan erilliset vessat, kuten elokuvassa Hidden Figures hyvin kuvataan. Jos seurakunnassasi on pääasiassa yhtä rotua tai etnistä ryhmää edustavia ihmisiä ja sinne saapuu joku erilainen, huolehditko siitä, että hän tuntee olevansa tervetullut Jumalan taloon? Entä jos hän tulisi sinun kotiisi?

Jos huomaat, että sydämessäsi on syrjintää, tai haluat varmistaa, ettei sinulla ole piilevää syrjintää, yksi askel sen voittamiseksi on hankkia ystäviä, joilla on kyseinen tausta. Jos huomaat, että tunnet olosi epämukavaksi tai pelkäät ”sellaisia ihmisiä”, sinun on päätettävä, arvostatko omaa mukavuuttasi tai kuviteltua turvallisuuttasi enemmän kuin Jumalan tottelemista. Jos sinulla on vaikeuksia ymmärtää jotakuta hänen aksenttinsa takia, pitäisikö sinun vain luopua ystävyydestä hänen kanssaan, vai yrittää kommunikoida, ehkä yhteisten ystävien tai -käännösohjelmiston avulla? Kun kuuntelet tarpeeksi kauan henkilöä, jonka aksenttia sinun on vaikea ymmärtää, opit vähitellen ymmärtämään paitsi häntä itseään, myös kyseistä aksenttia yleisesti.

Mutta riippumatta siitä, millaista syrjintää tai ennakkoluuloa on kyseessä, Jumala ei halua meidän syrjivän lainkaan. Kristuksessa ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, orjaa eikä vapaata, miestä eikä naista, kuten Galatalaiskirjeen 3:28 sanoo. Mutta koska ihmiset voivat syrjiä edes tajuamatta sitä, meidän kaikkien on aktiivisesti tutkittava itseämme ja varmistettava, ettei ole olemassa tilanteita, joissa saattaisimme tahattomasti syyllistyä siihen.

K: Entä jos joku tulee kirkkoon, ja tiedät, että hän oleskelee maassa laittomasti (Jak. 2:1–3)?

V: Ensinnäkin, mieti, miksi hän oleskelee maassa laittomasti. Joillekin rajan ylittäminen on oma valinta. Mutta tiedän yhden aikuisen, joka tuotiin Meksikosta Amerikkaan, kun hän oli muutaman kuukauden ikäinen. Hallituksen silmissä hän on ”tunnettu ulkomaalainen”, ja hän on asunut Amerikassa koko elämänsä lukuun ottamatta lyhyitä matkoja Meksikoon. Meksiko ei ota häntä vastaan, sillä se ei myöskään pidä häntä Meksikon kansalaisena. Jokin aika sitten ”unelmoijille” myönnettiin ”armahdus”, mutta hänen saapumisensa Amerikkaan tapahtui liian myöhään armahduksen hakuaikaan nähden. Joten hän voi työskennellä täällä, mutta ei sellaisessa työssä, jossa vaaditaan sosiaaliturvakorttia.

Luin toisesta henkilöstä, joka joka viikko tuli laittomasti Yhdysvaltoihin rajanylityspaikan kautta. Yhdysvaltain rajavartijat tietävät, kuka hän on, ja he vain päästävät hänet läpi. Hän työskentelee Yhdysvalloissa aivan rajan toisella puolella. Jokaisen viikon lopussa hän ylittää rajan ja palaa Meksikoon. Monissa maissa on tällaisessa tilanteessa olevia ihmisiä; heitä kutsutaan vierastyöläisiksi. Käsite ei ole harvinainen, mutta lakejamme on parannettava, jotta voimme käsitellä tilannetta laillisesti. Jotkut näyttävät olevan niin huolissaan kaikista laittomista maahanmuuttajista, että emme melkein huomaa kiinalaisia ja venäläisiä, jotka tulevat laittomasti Meksikon kautta ja yrittävät vakoilla sotilastukikohtiamme väittäen, että he ovat eksyneet ja etsivät vain hotellia! Hallitus käytännössä varoittaa heitä, sakottaa heitä ja pyytää heitä olemaan palaamatta. Meillä on niin paljon muuta huolehdittavaa, kun on kaikki ne muut laittomat maahanmuuttajat, jotka vain yrittävät saada töitä.

Mutta riippumatta siitä, onko henkilö täällä laittomasti tai miten hän on tänne laittomasti tullut, meidän on arvostettava häntä yhtä paljon kuin muita ihmisiä, sillä kaikki on luotu Jumalan kuvaksi. Voimme silti rakastaa heitä, kuten meidän on rakastettava kaikkia, vaikka voisimmekin toivoa, ettei heitä olisi täällä niin paljon viemässä amerikkalaisten työpaikkoja.

K: Pitäisikö meidän siis Jak. 2:1–3:n mukaan koskaan syrjiä ketään kirkossa?

V: Yllättäen kahdessa tapauksessa kyllä! Ensinnäkin, jos joku kutsuu itseään kristityksi ja jatkaa räikeää syntiä, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 5:1–13:ssa kuvataan.

Toiseksi, jos joku tulee opettamaan sielua tuhoavaa harhaoppia, meitä käsketään 2. Johanneksen kirjeen jakeissa 9–11 olemaan päästämättä häntä edes kotiimme! Koska varhaiskirkko koostui yleensä kotiseurakunnista, hän ei olisi voinut tulla niihin lainkaan.

Mutta muissa tapauksissa ei.

K: Miksi Jaakob käyttää Jaakobin kirjeen 2:1–3 kohdassa sanaa ”synagoga”?

V: Jaakobin kirje kirjoitettiin hyvin varhain, ja kuten Paavalin matkat osoittavat, kristityt olivat tuolloin tervetulleita juutalaisiin synagogiin. Tiukka ero synagogan ja seurakunnan välillä syntyi vasta Paavalin jälkeen. Tässä yhteydessä käytetty sana ”synagoga” viittaa yleensä juutalaiseen kokoontumiseen. Mutta jopa tämän jälkeen kristityt käyttivät toisinaan sanaa ”synagoga” viitatessaan kristilliseen kokoontumiseen. Ignatiuksen Kirje Polykarpokselle 4.2, s. 94 mainitsee yhdessä ”synagogassa kokoontumisen”. Ignatius kutsuu presbyteerejä ”Jumalan sanhedrininä” ja puhuu ”apostolien synagogasta” Kirjeessä trallialaisille, luku 3, s. 67; ks. myös Hermaksen Paimen, yhdestoista käsky, s. 28. Juutalaisilla oli kaksi nimeä synagogalle: ”kokoushuone” ja arameaksi ”kansan talo” (Shabbath 32a).

K: Mitkä ovat ne syyt, jotka Jaakob esittää Jaakobin kirjeen 2:4–9:ssä sille, miksi meidän ei pitäisi osoittaa suosimista?

V: Ensinnäkin Jaakob aloittaa tässä sanaleikillä. Tuomari on kreikaksi kritai, ja syrjintä on kreikaksi diekrithete. Usein, kun otat tuomarin roolin, sinusta tulee syrjijä. Tässä esitetään nimenomaan joitakin syitä, miksi ei pidä olla syrjijä.

1) Osallisuuden osoittaminen tekee sinusta tuomarin, jolla on pahoja ajatuksia (Jaakobin kirje 2:4).

2) Se voi olla ristiriidassa Jumalan asenteen kanssa. Jumala on usein valinnut köyhät rikkaiksi uskossa ja valtakunnan perillisiksi (Jaakobin kirje 2:5).

3) Köyhä, jota halveksit, saattaa olla rikas uskossa ja erityisen kunnioitettu Jumalan silmissä (Jaakobin kirje 2:5–6a).

4) Se halveksii köyhää (Jaakobin kirje 2:6a).

5) Rikkaat ovat usein sortaneet köyhiä, raahanneet heidät oikeuteen ja pilkanneet Jumalaa (Jaakobin kirje 2:6b). Itse asiassa monet nykypäivän hyökkäykset kristinuskoa vastaan tulevat hyvin koulutetuilta ja taloudellisesti vakaassa asemassa olevilta ihmisiltä.

6) Rikkaat pilkkaavat sanoillaan ja teoillaan kristillistä nimeä, jolla meitä kutsutaan; toisin sanoen he häpäisevät elämäntavallaan sanan ”kristitty” (Jaakobin kirje 2:7).

7) Me teemme syntiä, kun emme noudata ”kuninkaallista lakia”, jonka mukaan meidän tulee rakastaa lähimmäistämme kuin itseämme (Jaakobin kirje 2:8–9).

K: Mitkä ovat Jaakobin kirjeen 2:4–9 mukaan vähintään kaksitoista tapaa, joilla voimme varmistaa, ettemme osoita suosimista?

V: Voimme tutkia itseämme. Tässä on kaksitoista asiaa; luultavasti on muitakin.

1) Kunnioittakaa kaikkia tärkeämpinä kuin itseänne, kuten Filippiläiskirjeen 2:3 sanoo.

2) Kohtele köyhiä samalla tavalla kuin rikkaita, ja rikkaita samalla tavalla kuin köyhiä.

3) Meidän tulisi pyrkiä olemaan käyttämättä muita hyväksi, vaikka se saattaisi olla helppoa tai kulttuurisesti hyväksyttyä.

4) Älkää kohtelko ketään eri tavalla sen vuoksi, että hän on eri etnistä taustaa, kulttuuria, mies tai nainen, tai muiden pinnallisten seikkojen vuoksi.

5) Kohtelemmeko jotakuta eri tavalla, hyödynnämmekö häntä tai annammeko hänelle huonomman kohtelun, jos hänellä on voimakas aksentti tai vaikeuksia puhua kieltämme?

6) Olemmeko ystävällisempiä ja anteeksiantavampia omaa etnistä taustaamme edustavia kohtaan kuin muita?

7) Ymmärrä, että et voi tietää mitään henkilön sydämestä hänen ulkonäkönsä perusteella.

8) Vältämmekö fyysisesti tai henkisesti vammaisia ihmisiä, koska saatamme tuntea olomme epämukavaksi?

9) Meidän tulee kunnioittaa vanhuksia, mutta emme saa halveksia ketään iän vuoksi (olipa hän vanha tai nuori).

10) Haluammeko esimerkiksi mieluummin olla vanhusten kuin nuorten seurassa (tai päinvastoin)?

11) Suhtaudummeko yhtä vieraanvaraisesti ihmisiin, jotka ovat erilaisia kuin me, kuin ihmisiin, jotka ovat samanlaisia kuin me?

12) Älkää olko ylenkatseisia tiettyjä ryhmiä kohtaan.

Kaikissa näissä asioissa meidän ei pitäisi olla epäjohdonmukaisia.

K: Miksi Jaakob näyttää luovan Jak. 2:5–7:ssä tällaisia stereotypioita rikkaista ja köyhistä?

V: Jotkut rikkaat voivat olla hyvin anteliaita ja lämminhenkisiä. Jotkut köyhät voivat olla hyvin rahanhimoisia ja saitoja. Mutta yleisesti ottaen rikkailla on enemmän mahdollisuuksia ja siten myös enemmän kiusauksia käyttää tilannettaan hyväkseen. Samoin köyhillä on yleisesti ottaen vähemmän taloudellisia resursseja puolustautua oikeudessa.

K: Miten rikkaat selviävät paremmin oikeudessa (Jaak. 2:6)?

V: Termi, jota Jaakob tässä käyttää, katadynasteuo, tarkoittaa heidän oikeuksiensa riistämistä. Tässä on yksi esimerkki Intiasta. ”Nämä ovat A*** ja A****, kaksi tietotekniikan ammattilaista, jotka olivat palaamassa kotiin Punessa 19. toukokuuta, kun rekisteröimätön Porsche ( ), joka ajoi 150 km/h:n vauhdilla Kalyani Nagarissa, törmäsi heihin. Toinen heistä kuoli paikan päällä, ja toinen kuoli sairaanhoidon aikana. Auton kuljettaja oli 17-vuotias alaikäinen, joka oli tiettävästi palaamassa klubilta juhlimasta ystäviensä kanssa 12. luokan tulosten kunniaksi.
Miksi tämä ei ole pelkkä onnettomuus vaan murha:
1. Auto oli rekisteröimätön; autoliike toimitti auton ilman rekisteröintiä.
2. Vanhemmat sallivat alaikäisen ajaa ilman ajokorttia.
3. Klubin omistaja tarjoili alkoholia ja päästi alaikäisen sisään.
4. Liikennepoliisi ei huomannut kuukausien ajan tiellä ajavaa rekisteröimätöntä, ylinopeutta ajavaa autoa.
Kun alaikäinen pidätettiin keskiyöllä, hän sai VIP-kohtelua. Paikallinen kansanedustaja tuli hänen avukseen asianajajaryhmänsä kanssa.
Kun tavalliset ihmiset joutuvat odottamaan asioidensa käsittelyä, tälle alaikäiselle myönnettiin takuita sunnuntaina vain 14 tunnissa. Takuuehtona oli, että hänen tuli kirjoittaa essee ja että hänen vanhempiensa tuli varmistaa, ettei hän toista samaa virhettä.
”Kun laki on sama, miksi etuoikeutettuja ihmisiä kohdellaan eri tavalla?” Joku muu Bulgariasta sanoi, että siellä tilanne on sama. (LinkedInistä 27.5.2024)

K: Miten Jaakobin kirjeen 2:10 mukaan yhden lain kohdan rikkominen tarkoittaa, että olemme syyllistyneet koko lain rikkomiseen?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

a) ”Laki” on rikottu, toisin kuin jos Jaakob olisi sanonut vain ”yksi laki”.

b) Kyseessä on ”kuninkaallinen laki”. Jeesus, meidän Kuningas, ei ainoastaan käskenyt sitä suoraan, vaan hän sanoi myös, että tämä oli yksi niistä kahdesta laista, joista muut lait ovat peräisin. Jaakob asettaa tämän synnin, eli puolueellisuuden, samaan sarjaan aviorikoksen ja murhan kanssa. Lakia ei annettu valikoivasti, ja meidän on nykyään tarkoitus noudattaa sitä täydellisesti, ei vain osittain, eli totella kaikkea, mitä Jumala haluaa meidän tekevän tai jättävän tekemättä.

c) Ajatus ”kaikki tai ei mitään” lain suhteen löytyy myös Uudesta testamentista, Matteuksen evankeliumin luvuista 5:18–19 ja 23:23 sekä Galatalaiskirjeen luvusta 5:3. Kuten Alec Motyer sanoo, laki ei ole kuin kivikasaan, vaan enemmänkin kuin lasilevy. Kivikasasta voi poistaa yhden kiven, ja kasa on silti edelleen olemassa. Mutta jos lyöt lasilevyä vain yhteen kohtaan ja rikkot sen, koko levy halkeaa tai särkyy.

K: Mitä luonnollista taipumusta meillä on, jota Jaakob torjuu Jaakobin kirjeen 2:10–11 kohdassa?

V: Meillä on taipumus korostaa tärkeänä sitä, mitä teemme hyvin, ja vähätellä merkityksettömänä sitä, mitä emme tee hyvin. Langennut ihminen on aivan liian taitava ” ” eli rationalisoimaan tai keksimään luovasti loogisilta kuulostavia syitä syntiemme puolustamiseksi. Se on helppo havaita muissa, mutta sitä on helppo jättää huomaamatta itsessä.

K: Miksi Jaakob olisi päättänyt sijoittaa tämän jakson Jaakobin kirjeen 2:10–11:een, juuri sen jälkeen kun hän oli puhunut suosimisesta ja syrjinnästä?

V: Kuvittele, että sinua syytetään oikeudessa varkaudesta ja sanot tuomarille: ”Ainakaan en rikkonut liikennesääntöjä!” Miten pitkälle se sinut veisi? Jaakob tuo esiin tietyn asian melko kovakätisesti, mutta kuitenkin epäsuoralla tavalla. Vaikka noudattaisitkin osaa laista, rikot sitä, jos rikot osan siitä. Hän puhuu murhasta ja aviorikoksesta, jotka ovat lukijoilleen ilmeisiä asioita, mutta hän tekee tämän heti sen jälkeen, kun on puhunut toisen lain rikkomisesta: puolueettomuuden laista. Jaakob kertoo lukijoilleen, että jos noudatat Jumalan käskyjä murhasta, aviorikoksesta ja kaikesta muusta, mutta silti harjoitat syrjintää, sinun kaltaisellesi on olemassa sana: olet lainrikkoja.

K: Mikä tarkalleen ottaen on ”vapauden laki” (Jaak. 2:12)?

V: Kyseessä ei ole mikään tietty laki, vaan ”vapaus” on pikemminkin kuvaus siitä, mitä Jumalan totteleminen merkitsee meille nykyään. Jeesus korvasi Vanhan testamentin lain, mutta se ei tarkoita, että voisimme nyt elää miten tahansa. Jumala on kirjoittanut lakinsa sydämiimme, ja me noudatamme nyt sitä, mitä Jeesus ja Uusi testamentti käskevät.

K: Tuoko laki Jaakobin kirjeen 2:12 mukaan vapautta vai orjuutta, kuten Gal. 4:24 sanoo?

V: Mooseksen laki, jota he eivät kyenneet täysin noudattamaan, osoitti heidän tarvitsevansa Jumalan anteeksiantoa. Sen täydellinen noudattaminen merkitsisi vapautta synnistä, mutta sen tunteminen ja noudattamatta jättäminen toi mukanaan vain orjuuden ja tietoisuuden siitä, että jää vajaaksi. Jos tiedät, mikä on oikein, mutta et tee sitä, se on sinulle synti, kuten Jaakobin kirjeen 4:17 sanoo. Nykyään noudatamme Kristuksen lakia, joka vapauttaa meidät synnin orjuudesta.

K: Mitä juutalaisuus sanoi armosta ja tuomiosta Jaakobin kirjeen 2:13 mukaan?

V: Jumala langettaa tuomion, mutta Jumala iloitsee armosta, kuten Miika 7:17–18 sanoo. Näemme Jumalan armon Jeesuksessa, joka kuoli ristillä meidän puolestamme ”hänen edessään olevan ilon vuoksi”, kuten Heprealaiskirjeen 12:2 sanoo. Rabi Barabbi sanoi: ”Sille, joka on armollinen luoduille, taivas on armollinen, mutta sille, joka on armoton luoduille, taivas on myös armoton.”

Sama ajatus löytyy myös Sirakin kirjasta 27:30–28:7; Tobitin kirjasta 4:9–11; Zebulunin testamentista 8:3 ja b. Shabbath 151b.

K: Mitkä ovat Jak. 2:13:n mukaan tapoja, joilla elämämme tulisi osoittaa, että uskomme armon voittavan tuomion?

V: Meidän on uskottava, että Jumalan armo ja laupeus ovat suurempia kuin kaikki syntimme. Meidän on kyettävä antamaan anteeksi itsellemme. Toiseksi olemme sitoutuneet antamaan muille anteeksiantoa ja laupeutta, kuten Jumala on antanut sitä meille.

K: Mitä sinun tulisi tehdä, jos epäilet toisen uskovan syrjivän jotakin ryhmää (Jak. 2:13)?

V: Ensinnäkin, ole avoin sille, että saatat olla väärässä. Toiseksi, ymmärrä, että vaikka he tekisivätkin syntiä syrjimällä, he eivät välttämättä itse tajua sitä, ja he saattavat jopa kieltää sen, kun otat asian esille. Kolmanneksi, rukoile siitä, miten Jumala haluaisi sinun reagoivan. Heidän on ymmärrettävä, että

a) joko hän todella osoittaa puolueellisuutta tai sitten antaa epäviisaasti vaikutelman, että niin on.

b) tämän synnin vakavuuden, kuten Jaakobin kirjeen 2:1–13 osoittaa

c) seuraavat askeleet katumukseen ja, jos mahdollista, tilanteen korjaamiseen

d) Sovinto: että rakastat heitä ja että heidän tulee rakastaa kaikkia muita.

K: Miten Jaakobin kirjeen 2:14–26 liittyy 2. luvun aikaisempaan osaan?

V: Se liittyy kahdella tavalla. Jaakobin kirjeen 2:1–13 puhuu tietyn synnin, suosimisen, toteuttamatta jättämisestä, kun taas tämä osa laajentaa sen koskemaan syntiä yleisesti. Toiseksi, aivan kuten sinun ei tule osoittaa suosimista ja olla ystävällinen vain joillekin ihmisille, sinun ei tule olla puolueellinen uskossasi ja tehdä joitakin hyviä tekoja kieltäytyen tottelemasta muissa asioissa.

K: Mitkä ovat vähintään kaksi tapaa, joilla ihmisillä voi olla pelastamaton usko ilman tekoja (Jaak. 2:14–17)?

V: Yksi tapa on uskoa Jumalan totuuteen ja uskoa oikeisiin asioihin, mutta olla koskaan luottamatta Häneen elämänsä suhteen. Joku on kutsunut tätä ”käytännön ateismiksi”. Vaikka he todella uskovat Jumalaan, käytännössä he käyttäytyvät ikään kuin olisivat ateisteja. Jaakob sanoo, että usko, jossa ei ole halua tehdä tekoja, ei ole sellaisen henkilön uskoa, joka pääsee taivaaseen. Heprealaiskirjeen 11. luvun uskon salissa usko ilmeni heidän teoissaan.

Toinen tapa on luottaa väärennettyyn jumalaan ja hylätä Raamatun Jumala. Heillä saattaa olla jopa paljon tekoja, kuten pakanain surmaamista, suttee-rituaaleja, nälkään kuolemista jne., mutta mikään niistä ei pelasta.

Uskomme Kristukseen ei ole kovin tärkeää; tärkeää on pikemminkin uskomme Kristukseen.

K: Miten meidät vanhurskautetaan Jaakobin kirjeen 2:14–25 mukaan sekä teoilla että uskolla, eikä pelkästään uskolla ilman tekoja, kuten Paavali sanoi Efesolaiskirjeen 2:8–9:ssä?

V: Jaakob ei sano, että usko ja teot ovat sama asia; hän ei myöskään sano, että niillä olisi sama rooli. Mutta hän korostaa voimakkaasti, että aidon uskovan elämässä ne ovat erottamattomia. Tarkemmin sanottuna Jaakob ei sanonut: ”jos jollakin on uskoa”, vaan pikemminkin: ”jos joku sanoo, että hänellä on uskoa”. Teot ovat sivutuote, aidon uskon tulos. Jotkut ihmiset voivat olla kuin ristillä riippunut ryöväri ja ottaa Kristuksen vastaan juuri ennen kuolemaansa. Toiset taas osoittavat hyviä tekoja, jos he ovat alun perin aidosti pelastuneita.

Monet pakanalliset uskonnot, niin silloin kuin nytkin, tarjoavat hengellisyyttä ilman minkäänlaisia moraalisia vaatimuksia. Siksi pakanan olisi suhteellisen helppo tulkita kristinusko väärin vain yhdeksi sellaisista uskonnoista.

Tämä on monimutkainen aihe, joten jakeissa 15–26 Jaakob selittää asiaa neljän esimerkin avulla. Kaksi ensimmäistä ovat esimerkkejä siitä, mitä usko ei ole, ja kaksi viimeistä ovat esimerkkejä siitä, mitä usko on.

Pelastus teoilla on se virhe, että ihmisen on ensinnäkin tehtävä hyviä tekoja päästäkseen pelastukseen. Helppo usko on päinvastainen virhe, jossa teoilla ei ole mitään tekemistä pelastuksen kanssa ja teot sekä Kristuksen herruus ovat vapaaehtoisia. Totuus on, että teot eivät ansaitse mitään pelastuksen kannalta, mutta ne ovat luonnollinen osa pelastusta sen seurauksena. Aivan kuten sykkivä sydän on merkki siitä, että ihminen on elossa, teot ovat merkki siitä, että olemme pelastettuja ja hengellisesti elossa.

K: Viittaako tämä lause Jaakobin kirjeen 2:16 kohdassa siihen, että he olivat jo hyvin ravittuja?

V: Ei, tämä oli kreikankielinen ilmaisu, joka vastasi juutalaisten tavanomaista jäähyväisilmausta. Se EI tarkoita, että he olivat jo lämpimässä ja hyvin ruokittuja.

K: Mitä sanoisit Jak. 2:17–26:n kohdalla henkilölle, joka väittäisi: ”Meillä ei ole enää mitään lakia, meillä on vain vapaus Kristuksessa”?

V: Kaksi sanaa: Lue Jaakobin kirje. He ovat osittain oikeassa siinä, että emme ole Mooseksen lain alaisia ja että meillä on vapaus Kristuksessa tehdä se, mikä on oikein. Kuitenkin kaikki kymmenestä käskystä paitsi yksi (sapatti) toistuvat Uudessa testamentissa. Jotkut asiat ovat Uudessa testamentissa jopa tiukempia (kuten avioero) kuin Vanhassa. Älkäämme laittako Jumalan suuhun sanoja, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä Jumala itse sanoo Raamatussa.

Oli eräs ryhmä ja eräs kuuluisa henkilö, joilla oli tämä väärä näkemys. Ryhmää kutsutaan khlysteiksi, ja sen tunnetuin jäsen oli Rasputin. Kun Rasputinilta kysyttiin, miksi hän sanoi, että synti on välttämätöntä Jumalan edessä, Rasputin vastasi: ”’Totta kai, pikkuisä’, hän sanoi, ’Vapahtajamme ja pyhät isät ovat tuominnut synnin, sillä se on Paholaisen teko. Mutta kuinka voit karkottaa pahan, pikkuisä, ellei vilpittömällä katumuksella? Ja kuinka voit katua vilpittömästi, jos et ole tehnyt syntiä? …Pois pyhät kirjoituksesi!’ hän jyrisi. ’Pyhät kirjoitukset! Totisesti, varoitan sinua, pikkuisä, lopeta tämä turha ja hyödytön työ, jotta voisit seistä Herran edessä. Ota elämä sellaisena kuin se on, sillä vain se on sinulle Jumalalta annettu. Ja anna minun sanoa sinulle tämä. Älä mieti ikuisesti, mistä synti tulee, kuinka monta rukousta ihmisen täytyy lausua päivässä ja kuinka kauan hänen täytyy paastota päästäkseen eroon synnistä! Synti, jos synti vielä piilee sinussa; vain tällä tavalla voit voittaa sen! Synti, silloin kadut ja karkotat pahan itsestäsi. Niin kauan kuin kannat syntiä salaa sisälläsi ja peittelet sitä pelokkaasti paastolla, rukouksilla ja ikuisilla keskusteluilla Raamatusta, niin kauan pysyt tekopyhänä ja hyödytöntä, ja sellaiset ovat Herralle inhottavia. Saasta on karkotettava, kuuletko, pikkuisä? Vasta silloin tuoksusi on Herralle mieluinen?” (Rasputin: Pyhä paholainen, s. 54–55)

K: Koska demonit uskovat Jeesukseen (Jak. 2:19), pitäisikö heidän tulla pelastetuiksi, kunhan vain uskoo Jeesukseen, kuten Apostolien teoissa 16:31 ja Johanneksen evankeliumissa 3:16 sanotaan?

V: Ehdottomasti ei. Jaakobin pointti on, että oikeiden asioiden älyllinen uskominen ei sinänsä riitä pelastukseen. Berachoth 1:1:n mukaan juutalaiset pakkosiirtolaisuuden ajalta lähtien ja sen jälkeen pitivät velvollisuutenaan lausua shema (5. Mooseksen kirja 6:4–5) joka aamu. Kuten Believer’s Bible Commentary -teoksessa s. 2229 sanotaan: ”Demonit uskovat tosiasiaan, mutta eivät antaudu Henkilölle.” Meidän on myös asetettava luottamuksemme Jumalaan.

K: Oliko Abraham Jaakobin kirjeen 2:21–24 mukaan vanhurskautettu teoillaan, vai vanhurskautettiinko hän Roomalaiskirjeen 4:1–4 ja 3:28 mukaan uskosta?

V: Kuten Roomalaiskirjeen 4:1–4 osoittaa, Jumala julisti Aabrahamin vanhurskaaksi uskon perusteella jo ennen kuin tämä oli valmis uhraamaan Iisakin – mikä tapahtui noin 30 vuotta myöhemmin. Mutta Aabrahamin valmius osoitti, että Jumala oli vaikuttanut hänen sydämessään. Jotkut ajattelevat, että elämä on niin helppoa, kunhan uskomme Jumalaan. Abraham kutsuisi sitä valheeksi. On erittäin vaikea päätös päättää uhrata oma poikansa, koska Jumala vaati sitä. Kristittyinä tiedämme, että Jumala ei koskaan käskisi meitä uhraamaan ketään tai toimimaan vastoin Raamatun käskyjä, jotka Hän on antanut meille. Mutta saatamme silti joutua tekemään vaikeita päätöksiä, kun seuraamme Häntä.

K: Kun Jaakobin kirjeen 2:21–24 mukaan paikalla ei ollut ketään muuta, kenelle Abraham sitten perusteli uskoaan?

V: Vaikka Abrahamin ja Iisakin seurassa olleet miehet saattoivat olla hieman kauempana, he eivät olleet läsnä tässä tilanteessa.

Aabraham osoitti uskonsa ennen kaikkea Jumalan edessä. Tietenkin Aabraham itse näki tämän, samoin kuin Iisak (suurella mielenkiinnolla, voisin lisätä). Myös enkelit ja demonit näkivät tämän. Ja aikojen kuluessa Jumalan uskolliset ihmiset ovat kaikki nähneet Aabrahamin upean esimerkin kuuliaisesta uskosta.

K: Jak. 2:22:ssa, kumpi on tärkeämpää, usko vai teot?

V: Onko elossa oleminen tärkeämpää vai sydämenlyönti? Joku voi kiinnittää elektrodeja kuolleen henkilön sydämeen ja saada sen lyömään. Mutta yleensä sydämenlyönti on todiste siitä, että henkilö on elossa. Sanot, että sinulla on aito usko. Katsotaanpa todisteita. Jos sinulla ei ole todisteita, silloin pitäisi kysyä, onko sinulla aito usko vai usko, joka ei ole sen parempi kuin kaikkien muidenkaan – ihmisten ja demonien, jotka ovat matkalla helvettiin.

K: Miten kanaanilaisen Raahabin kokemus Jak. 2:25:ssä erosi Abrahamin kokemuksesta?

V: Abraham oli Raamatussa merkittävä ja arvostettu esi-isä; Rahab oli vähäpätöinen, huonomaineinen muukalainen. Abrahamia pyydettiin tekemään asioita, jotka näyttivät typeriltä: lähtemään yhdestä maailman tuolloin vahvimmista kaupungeista ja päättämään totella Jumalaa uhraamalla poikansa Iisakin (1. Moos. 22:1–14). Abrahamin julistamisesta vanhurskaaksi ja tämän teon suorittamisen välillä saattoi kulua 8–30 vuotta. Mutta Abraham, vanhurskas mies, ei pidättäytynyt mistään vaan totteli Jumalaa.

Raahab oli erilainen; hän oli prostituoitu, harjoitti moraalitonta ammattia. Hän ei tarvinnut paljon uskoa ymmärtääkseen, että suuri israelilaisarmeija merkitsi todennäköisesti Jerikon tuhoa. Mutta Raahabin piti uskoa, että Jumala hyväksyisi hänet, ja Raahab toimi uskonsa mukaisesti vaarantaen henkensä piilottamalla kaksi israelilaista vakoilijaa. Toisinaan uskomme joutuu koetukselle, kun kysymme: ”Suojeleeko tai puolustaako Jumala?” Toisinaan uskomme joutuu koetukselle, kun kysymme: ”Suojeleeko tai puolustaako Jumala jopa minua?”

K: Jaakobin kirjeen 2:25 mukaan Abraham ei pidättänyt mitään, ei edes sitä, mikä oli hänelle kaikkein rakkainta, palvellessaan Jumalaa. Millaisia asioita nykypäivän kristityt pidättävät, jotka estävät heitä palvelemasta Jumalaa täysimääräisesti?

V: Se voi olla suhde, jonka kristitty tietää, ettei hänen pitäisi olla, työ, joka vaarantaa hänen kuuliaisuutensa Jumalalle, tai rikkaudesta luopuminen. Se voi olla mukavuuden tai turvallisuuden asettaminen Jumalan palvelemisen edelle. Ihmisillä voi olla pelko epäonnistumisesta, pelko näyttää huonolta, FOMO (pelko jäädä paitsi jostakin) tai pelko epämukavuudesta.

Pelko voi estää sinua tekemästä mitään. Meidän ei pitäisi yrittää rajoittaa Jumalaa sanomalla Hänelle, että haluamme ensin nähdä ja ymmärtää kaiken, mitä tapahtuu. Kuten eräs raamatunopettaja sanoo, meidän ei pitäisi loukkaantua selittämättömistä asioista.

K: Jaakobin kirjeen 2:26 kohdassa joku saattaisi verrata uskoa henkeen ja tekoja ruumiiseen, mutta Jaakob käyttää päinvastaista vertauskuvaa. Miksi luulet sen olevan niin?

V: Sinulla on oltava ruumis, jotta voit olla tällä planeetalla, ja sinun on uskottava (tai oltava uskossa), jotta voit olla Jumalan lapsi. Mutta jos olet täällä maan päällä, henkesi on läsnä ruumiissasi . Jos uskosi on hengellisesti elävää, sinulla on tekoja. Mutta kuten ruumis ilman henkeä on vain mätänevä ruumis, niin älyllinen usko ilman tekoja on mätänevä, mutta ortodoksinen ruumis.

K: Koska kristittyjen ei tarvitse huolehtia Suuresta valkoisesta valtaistuimen tuomiosta (Jak. 3:1), miksi kristittyjen opettajien tulisi olla huolissaan siitä, että heitä tuomitaan ankarammin?

V: Uskovat tuomitaan Kristuksen toimesta bema-tuomioistuimessa (1. Kor. 3:12–15). Opettajia voidaan tuomita siitä, että he opettavat muille vääriä asioita. Heitä tuomitaan myös siitä, että he johtavat ihmisiä harhaan tai hoitavat paimennustehtäväänsä huolimattomasti.

Matteuksen evankeliumin 12:36–37 mukaan meitä tuomitaan jokaisesta turhasta sanasta, jonka lausumme. Sananlaskujen kirjan 10:19 mukaan, kun sanoja on paljon, synti ei ole poissa. Sananlaskujen kirjan 30:5–6 korostaa, kuinka tärkeää on, ettei Jumalan sanoihin lisätä mitään.

K: Mitkä ovat Jaak. 3:1:n mukaan hyviä ja huonoja syitä, joiden vuoksi ihmiset haluavat silti opettaa?

V: Hyviä syitä ovat se, että Jumala on kutsunut sinut opettamaan, haluat auttaa muita ja toissijaisesti se, että opettamalla opit itsekin enemmän.

Yksi huono syy on ajatella, että sinua pidetään tärkeänä Jumalan silmissä ja että muut ihailevat sinua. Muita huonoja syitä ovat halu olla muiden yläpuolella, kerskailu, tarkkailun välttäminen (mitä Jaakobin kirjeen 3:1 mukaan et kuitenkaan pysty tekemään) tai se, että pidät itseäsi parempana tai tärkeämpänä kuin muut. Mutta Jumala rakastaa sinua yhtä lailla riippumatta siitä, opetatko vai et. Jumala haluaa, että palvelet Häntä niillä tavoilla, joilla Hän on sinut luonut palvelemaan Häntä, olipa kyseessä sitten jonkin verran näkyvä opettaminen tai muut tavat.

Kun opetat, ovatko omat kunnianhimosi Jumalan tahdon mukaisia? – ansakysymys. Jos sinulla on itsekästä kunnianhimoa, teet sitä vääristä motiiveista. Sen sijaan, jos joku muu opettaa hyvän oppitunnin tai jos sinä opetat hyvän oppitunnin, sinun pitäisi olla yhtä tyytyväinen.

K: Miten opettajia tuomitaan ankarammin Jaakobin kirjeen 3:1 mukaan?

V: Heitä tuomitaan ainakin neljällä tavalla:

Puhe: Sananlaskujen kirjan 10:19 mukaan, kun sanoja on paljon, synti ei ole poissa. Matteuksen evankeliumin 12:36–37 mukaan meitä tuomitaan jokaisesta turhasta sanasta, jonka lausumme. Voit tehdä vähemmän syntiä puhumalla vähemmän; mutta opettajien on puhuttava. Jos opetat vääriä asioita tai jopa omia mielipiteitäsi Jumalan sanana, teet syntiä opettaessasi.

Muut: Kaikkien kristittyjen tulee olla suolaa ja valoa maailmalle (Matteus 5:13–16; Filippiläiskirje 2:14–15), ja johtajien tulee olla esimerkkejä laumalle (1. Pietarin kirje 5:3). Syntiä tekeviä vanhimpia tulee nuhdella julkisesti (1. Timoteuksen kirje 5:19–20).

Jumala: Tärkeintä on, että Jumala tuomitsee ihmiset sen perusteella, mitä he tietävät. Kristityillä ei ole mitään syytä olla huolissaan Suuren valkoisen valtaistuimen tuomiossa, koska Jeesuksen veri maksoi hinnan heidän synneistään. Kristityillä on kuitenkin toinen tuomio, jota usein kutsutaan Beman tuomion istuimeksi ja joka mainitaan 1. Korinttolaiskirjeen 3:10–15:ssä, jossa Jumala tuomitsee jokaisen kristityn teot ja palkitsee hänet asianmukaisesti.

Itse: Opettajilla voi olla kiusaus ajatella: ”Koska olen oppinut niin paljon, voin laiskotella muissa asioissa, kuten rukouksessa, pyhyydessä tai rakkaudessa muita kohtaan.” Suuren määrän tosiasioiden tunteminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita suurta rakkautta Jumalaa kohtaan eikä kuuliaisuutta Häntä kohtaan.

1. Korinttolaiskirjeen 8:1 varoittaa meitä siitä, että tieto turmelee, mutta rakkaus rakentaa.

K: Miksi luulet, että Jaakob näkee Jaak. 3:1–8:ssa luonnollisen siirtymän Jaak. 3:1–2:n ja Jaak. 3:3–6:n välillä?

V: Jaakobilla on mielessään, että me kaikki kompastumme. Jopa pienet ongelmat kielessämme voivat aiheuttaa suurta syntien tulipaloa toisissa. Lisäksi joskus hyvien tekojen puuttuessa on runsaasti turhia sanoja. Jaakob suhtautuu kielen synteihin erittäin vakavasti. Niin tekee myös Jeesus Matteuksen evankeliumin 12:36–37:ssä.

K: Mitä ”täydellinen” tarkoittaa tässä Jak. 3:2:ssa?

V: Tämä on sama kreikkalainen sana, jota käytetään Jaakobin kirjeen 1:4 ja 2:22 kohdissa. Se tarkoittaa, että jokin tai joku on saavuttanut kypsyyden tai on täydellinen. Sanan ”täydellinen” molempia merkityksiä käytetään Filippiläiskirjeen 3:12,15 kohdissa.

K: Mitkä ovat Jaakobin kirjeen 3:3–8:ssa kielellä, suitsilla, peräsimellä, tulella, villieläimellä ja tappavalla myrkyllä yhteisiä piirteitä?

V: Suuri voima pienestä koosta. Suitset pitävät hevosen kurssissa hallitsemalla sen sisäistä voimaa. Peräsin pitää aluksen kurssissa hallitsemalla alukseen kohdistuvan ulkoisen voiman kulmaa. Pieni tuli voi kasvaa voimakkaaksi tulipaloksi, ja palanutta ei voi koskaan palauttaa ennalleen. Pieni määrä tappavaa myrkkyä voi olla riittävän voimakas tappamaan. Mutta positiivisella puolella voit ylistää Jumalaa myös sillä, mitä et sano.

Jaakob on hyvin huolissaan kielestämme; hän mainitsee sen myös Jaakobin kirjeen 1:19, 26; 2:12; 4:11; 5:12. Huolimattomat sanat voivat vahingoittaa avioliittoa, tuhota uran tai pilata palvelutyön. Tappava myrkky voi olla suurimmaksi osaksi syötäväksi kelpaavaa; vain pieni osa siitä on haitallista ja kohtalokasta.

K: Miksi luulet, että Jaakob vertaa kielemme suitsiin tai laivan peräsimeen (Jaak. 3:3–5)?

V: Ihmiset voivat ohjata suuria asioita suhteellisen pienellä välineellä. Bitti on alle yksi prosentti hevosen painosta, mutta sen strateginen käyttö voi pakottaa hevosen kulkemaan tiettyyn suuntaan. Samoin peräsin on melko pieni ja merkityksettömän näköinen, ja sen käyttämiseen tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta ilman sitä alusta ei voi ohjata. Believer’s Bible Commentary -teoksen sivun 2231 mukaan Queen Elizabeth -laivan bruttopaino oli 83 673 bruttotonnia, mutta peräsimen paino oli vain 140 bruttotonnia. Peräsin on siis vain noin 0,17 % kokonaispainosta.

K: Kun joku puhuu liikaa, joko liian usein tai sanoo pahoja asioita (Jak. 3:3,12; 1:19), miten voit kertoa hänelle asiasta niin, että hän ymmärtää viestin loukkaamatta häntä?

V: Joskus ei ole muuta keinoa kuin loukata henkilöä, ja se on hyväksyttävää, koska hän saattaa tarvita sitä, vaikka useimmiten näin ei olekaan. On helpompi puhua asiasta henkilölle, johon sinulla on jo suhde ja joka tietää, että rakastat, arvostat ja kunnioitat häntä, kuin tuntemattomalle. Hänen on ymmärrettävä, mitä hänen on tehtävä ja mistä hänen on luovuttava, asian vakavuus sekä toivo hyvästä suhteesta sen jälkeen, kun hän on korjannut asian. Muista, että on vaikea heitellä mutaa ilman, että sitä roiskuu myös omiin käsiisi ja sydämeesi.

Eräällä kristityllä oli omaperäinen tapa suhtautua ihmisiin, jotka kirosivat paljon. Hän nauroi heille. Sitten hän kysyi heiltä vitsailevasti: ”No, kerrohan, miltä sinusta oikeasti tuntuu.” Hän antoi ikään kuin vaikutelman, ettei edes kiinnittänyt huomiota siihen, mitä henkilö oli aiemmin sanonut, mutta antoi tälle toisen mahdollisuuden ilmaista itseään asiallisella tavalla. Toinen lähestymistapa on yksinkertaisesti kutsua sitä siksi, mitä se on: rumaksi kielenkäytöksi. Tietenkään mikään käyttämäsi menetelmä ei ole tehokas, jos kiroilet tai käytät itsekin rumia sanoja tekopyhästi.

Tunnen yhden kristityn, jonka en ole koskaan kuullut kiroavan paitsi yhdessä tilanteessa. Hän pyysi anteeksi heti sanottuaan ne sanat ja sanoi, että hänellä on vaikeuksia olla sanomatta sellaisia asioita, kun hän on vihainen (mikä hän silloin olikin). Jopa kristittynä vanhat tavat ovat joskus vaikeasti karsittavia. Vaikka hän ei ollut täydellinen, hän yritti silti ja pyysi anteeksi heti perään.

Tietenkin, kun keskustelet kristityn kanssa, jolla on liian löysä kieli, kehota häntä lukemaan uudelleen Jaakobin kirjeen.

K: Millainen on juoru Jaakobin kirjeen 3:3 mukaan?

V: Tässä on esimerkki teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 2231. ”Tapaa, jolla pahansuopien puheiden liekki leviää, havainnollistaa kahden naisen välinen keskustelu Brooklynissa. Toinen sanoi: ’Tillie kertoi minulle, että sinä kerroit hänelle sen salaisuuden, jota pyysin sinua olemaan kertomatta hänelle. Toinen vastasi: ’Hän on ilkeä. Minä käskin Tillietä olemaan kertomatta sinulle, että olin kertonut hänelle.’ Ensimmäinen puhuja vastasi: ’No, minä sanoin Tillielle, etten kertoisi sinulle, että hän oli kertonut minulle – joten älä kerro hänelle, että sanoin niin.’” Kukaan ei voi luottaa kehenkään.

K: Miksi Jaakob vertaa kielensä tulta Jaakobin kirjeen 3:6:ssa?

V: Ilkeä kieli voi olla kuin kipinä kahdella tavalla:

Kasvu: tarvitaan vain pieni kipinä, jotta syntyy suuri metsäpalo. Samoin tarvitaan vain muutama sana, jotta käynnistyy ketjureaktio.

Peruuttamattomuus: Kun tulipalo on syttynyt, kaikkea palanutta ei voi enää ”palauttaa palamattomaksi”.

Historiallisena huomautuksena mainittakoon, että yksi suurimmista metsäpaloista tapahtui vuonna 2003 Siperian taigassa kuivan kesän jälkeen. Se poltti 55 miljoonaa eekkeriä (22 miljoonaa hehtaaria) Siperiassa, Pohjois-Kiinassa ja Pohjois-Mongoliassa. Se vaikuttaa edelleen maapallon lämpötiloihin tänäkin päivänä. Vertailun vuoksi: yksi eekkeri on hieman pienempi kuin jalkapallokenttä ilman päätyalueita. Pennsylvanian pinta-ala on 29,5 miljoonaa eekkeriä, joten Siperian taigan tulipalo tuhosi alueen, joka oli lähes kaksi kertaa Pennsylvanian kokoinen.

Lisätietoja löytyy osoitteista https://earth.org/largest-wildfires-in-history/ ja https://a-z-animals.com/blog/how-big-is-pennsylvania-see-its-size-in-miles-acres-and-how-it-compares-to-other-states/.

K: Miten kieli sytyttää ruumiinosamme tuleen Jaakobin kirjeen 3:6 mukaan?

V: Raamattu ei nimenomaisesti kerro miten, mutta voimme nähdä muutaman tavan.

1. Monet meitä koettelevista kiusauksista tulevat muiden sanojen kautta. Sanoilla ihmiset voivat juonia pahaa, kiusata, viettellä, panetella toisia, juoruta, loukata, kertoa rivoja vitsejä, valehdella, lannistaa ihmisiä tekemästä hyvää ja rohkaista heitä tekemään pahaa. Ihmiset voivat rohkaista toisiaan tekemään syntiä: jotain, mitä joku saattaisi alun perin hävetä, hän pitää sitten hyväksyttävänä, koska muut ovat samaa mieltä.

2. Ihmiset ilmaisevat ja toteuttavat usein aikeensa tehdä syntiä sanojen kautta. Ihmiset voivat loukata toisten tunteita ja panetella toisia kielellään.

K: Mitkä ovat Jaakobin kirjeen 3:6 mukaan nykypäivän ihmisten piirteitä, jotka eivät näytä kykenevän hallitsemaan kieltään?

V: Monet ihmiset eivät kunnioita heitä heidän sanojensa takia. He ovat aina ”perääntymässä” yrittäen korjata vahinkoa, jonka he vahingossa aiheuttivat kielellään. Totuus on kuitenkin se, ettei vahinkoa voi korjata yhtä tehokkaasti kuin olemalla hiljaa ja välttämällä alusta alkaen sanomasta vääriä sanoja. He vaikuttavat epäjohdonmukaisilta ja epärehellisiltä.

K: Miten kielessä syttyy helvetin tuli (Jak. 3:6)?

V: Raamattu ei sano sitä varmasti. Kuitenkin yhdellä pienellä elimellä voidaan saada aikaan paljon. Paino-osaltaan kieli voi olla yksi tehokkaimmista elimistä Saatanan käsissä ihmisten harhauttamiseksi ja kiusaamiseksi.

K: Miten vastaisit Jaakobin kirjeen 3:6 kohdassa esitettyyn väärään väitteeseen, jonka mukaan ”luonnon kulku” viittaa reinkarnaatioon, kuten jotkut kultin jäsenet opettavat?

V: Tämä jae puhuu ihmiskielen suostuttelevasta voimasta. Mikään tässä jakeessa ei ole viitannut tähän uuteen tulkintaan reinkarnaatiosta kenellekään historiassa ennen nykyaikaa. Missään Jaakobin kirjeessä ei mainita reinkarnaatiota, joten kyseessä on selvä tapaus, jossa termejä määritellään uudelleen tarkoittamaan sitä, mitä halutaan niiden tarkoittavan. Jaakob viittaa yksinkertaisesti siihen, mitä luonnollisesti tapahtuu. Eisegesis tarkoittaa sitä, että lukee Raamatusta sen, mitä haluaa sen sanovan. Meidän ei pitäisi harjoittaa eisegesiä, vaan eksegeesiä, eli ottaa pyhistä kirjoituksista se, mitä ne tarkoittivat.

Mikään Raamatussa ei opeta reinkarnaatiota. Vaikka ylösnousemus oli tunnettu Vanhan testamentin ajoilta, reinkarnaation käsitettä ei ollut Vanhan testamentin juutalaisten tai varhaiskristittyjen keskuudessa, lukuun ottamatta sitä, että he kirjoittivat joidenkin väärien uskontojen uskovan reinkarnaatioon. Erityisesti Hippolytos (222–235/6 jKr.) mainitsee reinkarnaation uskomuksena, jota eivät kannattaneet kristityt, vaan Intian ”brahmanit”.

Muita Nikäan kirkolliskokousta edeltäneitä kristittyjä, jotka tunsivat brahmanit vääränä uskonnona, olivat Antiokian Teofilus (161–181/188 jKr.), Tertullianus (198–220 jKr.) ja Origenes (225–254 jKr.).

Kultin kannattaja ei voi rehellisesti todistaa oppia pelkästään määrittelemällä uudelleen termin, jota yksikään varhaiskristitty ei ymmärtänyt sillä tavalla.

K: Miten myrkyn vertaus eroaa tulen vertauksesta Jaakobin kirjeen 3:6–7 kohdassa?

V: Tuli muuttaa ulkonäköä radikaalisti, kun taas myrkky vaikuttaa sisäisesti hitaammin. Molemmat voivat tappaa yhtä hyvin. Molemmat tarvitsevat vain vähän aikaa saavuttaakseen tarkoituksensa. Joskus pahoja sanoja voidaan lausua nimenomaan myrkyttämään henkilön ajattelua tai sydäntä.

Monet koulutetut ihmiset tiesivät, kuinka kieli voi tappaa, ateenalaisen kreikkalaisen filosofin Sokrateen teloituksen kautta. Sokrates sai niin paljon kritiikkiä näytelmässä, jossa häntä mustamaalattiin pahana, typeränä raakalaisena, joka turmeli ateenalaisia. Näytelmän nähtyään kansalaiset vaativat Sokrateen teloitusta, ja niin myös tapahtui: hänet pakotettiin juomaan myrkkymurattia. Lopulta he tajusivat teloittaneensa miehen pelkästään vahvojen tunteiden perusteella, jotka perustuivat todistamattomiin herjauksiin. Jonkin aikaa sen jälkeen Ateena alkoi suhtautua hyvin suvaitsevaisesti erilaisiin filosofisiin näkemyksiin.

K: Miten kieli on Jaakobin kirjeen 3:8 mukaan ”levoton” tai ”hillitön” paha?

V: Se on kuin kesyttämätön peto. Jaakob antaa esimerkkejä voimakkaista pedoista, joita ihmiset ovat kesyttäneet, mutta ihmisillä on enemmän vaikeuksia kesyttää omaa kieltään.

K: Miten Jaakobin kirjeen 3:9–12 mukaan sekä hyvää että pahaa tulee kielestämme? (Katso vihje Roomalaiskirjeen 7:14–25.)

V: Suustamme tulisi tulla Jumalan ylistystä ja sanoja, jotka auttavat muita. Siitä voi tulla niin paljon hyvää: rohkaisua, oikaisua, opetusta, nuhtelua (kyllä, sekin on hyvää). Mutta jos emme ole varovaisia, suustamme voi tulla myös Jumalaa vastaan kohdistuvia sanoja ja sanoja, jotka satuttavat ihmisiä. Ne voivat tulla vihan, huolimattomuuden tai, mikä vielä pahempaa, välinpitämättömyyden vuoksi.

K: Entä jos Jaakobin kirjeen 3:11 mukaan samasta lähteestä virtaisi sekä makeaa että suolaista vettä?

V: Juomakelpoinen makea vesi sekoittuisi suolaveteen, ja näin syntyvä suolavesi ei olisi juomakelpoista. Uskovainen, joka puhuu hyviä asioita, mutta samasta suusta sanoo myös pahantahtoisia tai rivoja asioita, ei anna hyvää todistusta. Meidän tulisi erityisesti antaa kielemme Jumalan hallintaan.

Toisaalta Kuolleella merellä on sekä suolavesilähteitä että makean veden lähteitä, mutta silti ei ole lähteitä, joissa olisi molempia.

K: Mitä viisaus tarkalleen ottaen tarkoittaa Jaakobin kirjeen 3:13 kohdassa, toisin kuin tieto?

V: Tietoa voidaan pitää tosiasioina, havaintoina ja logiikkana. Viisaus on tiedon soveltamista elämään.

K: Mikä on Jaakobin kirjeen 3:13 kohdassa lempeyden ja nöyryyden ero?

V: Ne ovat kreikassa eri sanoja. Nöyryys, kreikaksi tapienophrosynē, tarkoittaa sitä, ettei pidä itseään suurena. Kreikankielinen sana lempeydelle, prautēs, tarkoittaa aktiivista lempeyttä ja hyväksyntää. Älä ajattele fyysisesti heikkoa henkilöä, vaan pikemminkin vahvaa henkilöä, joka on säyseä ja alistuva.

On mielenkiintoista, että myös kreikkalainen filosofi Epiktetos (n. 50–135/138 jKr.) opetti oppilaansa Arrianuksen kautta sävyisyydestä. Hän opetti, että sävyisyys, kuten mateleva asenne, oli moraalinen virhe.

K: Miksi Jaakob, Jeesus ja Paavali opettavat kaikki Jaakobin kirjeen 3:13:ssa, Matteuksen evankeliumin 11:29:ssä ja 2. Korinttolaiskirjeen 10:1:ssä, että nöyryys ja viisaus liittyvät läheisesti toisiinsa?

V: Todellinen viisaus tietää, mikä on oikea paikkamme Jumalan edessä, ja että emme ole parempia kuin muut.

K: Jaak. 3:13–18:ssa monet ihmiset ovat viisaita, mutta heillä ei ole taivaallista viisautta. Luuletko, että katkera kateus tai itsekäs kunnianhimo estävät henkilöä olemasta viisas taivaallisella viisaudella?

V: Heillä voi silti olla osia taivaallisesta viisaudesta, mutta jos se on myrkytetty kateudella tai itsekkäällä kunnianhimolla, se ei ole hyvää. Itsekäs kunnianhimo ei tarkoita pelkästään omien etujen ajamista, vaan myös epäarvoisten ja eripuraa aiheuttavien keinojen käyttämistä sen saavuttamiseksi. Kateus ja itsekäs kunnianhimo voivat sokaista ihmiset totuudelta, ja maallisen viisauden käyttäminen voi näyttää paremmalta keinolta lyhyen aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi. Taivaallinen viisaus ei sivuuta lyhyen aikavälin tavoitteita, vaan odottaa myös tuomionistuimen tuomiota. Puhtaus viittaa tässä itsekkyyden puuttumiseen motiiveissa tai asenteissa.

Filippiläiskirjeen 1:15–18:ssa Paavali kuitenkin ylistää Jumalaa niiden ihmisten puolesta, jotka saarnaavat todellista evankeliumia, vaikka jotkut saarnaavatkin Kristusta kateudesta ja itsekkäästä kunnianhimosta, sillä ainakin he saarnaavat evankeliumia.

K: Miksi viisaus tuottaa näitä asioita Jaakobin kirjeen 3:13, 17–18 mukaan?

V: Sananlaskujen kirjassa 23:7 sanotaan: ”Sillä niin kuin ihminen ajattelee sydämessään, sellainen hän on.” Henki käyttää viisautta muuttaakseen meitä ja tuottaakseen Hengen hedelmää. Todellinen viisaus on puhdasta, rauhallista, myöntyväistä, täynnä armoa ja hyviä tekoja, puolueetonta ja tekopyhyydestä vapaata. Toisin sanoen, se mitä näet, on se mitä saat.

K: Mikä on Jaakobin kirjeen 3:17–18 mukaan ero taivaallisen ja maallisen viisauden välillä?

A: Taivaallinen viisaus on ylhäältä peräisin, se ilmentää Hengen hedelmiä ja osoittaa meille, kuinka voimme miellyttää Jumalaa. Maallinen viisaus on alhaalta peräisin, se pyrkii menestymään tässä elämässä ja pyrkii miellyttämään itseämme. Kuten Tony Evans sanoo: ”Pelkkä inhimillinen viisaus on ilmentymä Saatanan aikeista. Jotta voisit välittää taivaallista viisautta, sinun on oltava yhteydessä taivaaseen.”

Se, mitä maailma kutsuu viisaudeksi, voi sisältää riidanhaluista tyyliä, tuhoisaa sarkasmia, ovelia tai jopa epäreiluja tapoja saada oma näkökanta läpi jne.

K: Mikä on Jaakobin kirjeen 3:18 mukaan se vanhurskauden hedelmä tai sato, joka syntyy rauhasta?

V: Kristityillä on kaksi erilaista näkemystä, ja molemmat voivat olla totta.

Hengen hedelmä eli hedelmä, joka kasvaa vanhurskauden viisaudesta.

Vanhurskas elämä itsessään, joka syntyy siitä, että tunnemme ja seuraamme Jumalan viisauden tietä.

Yhdistämällä nämä kaksi, saamamme ”sato” on Jumalalle mieluinen, jumalallinen elämä, joka ilmenee Hengen hedelminä.

K: Miten halut ”taistelevat” sisällämme (Jaak. 4:1)?

V: Ihmiset voivat olla ”ristiriitaisissa tunteissa” toisensa vastustavien halujen vuoksi; kreikaksi hedonon, josta saamme sanamme hedonismi. Jopa epäuskoiset, jotka haluavat tehdä pahaa, eivät useinkaan tee sitä, koska heillä on vahvempi halu välttää seurauksia.

Sanoilla ”sota” ja ”taistelu” voidaan viitata kansallisiin taisteluihin ja sisällissotiin. Rooman valtakunnassa ei kuitenkaan ollut tuolloin sisällissotaa, ja taistelut, joista Jaakob puhuu, ovat sisäisiä.

K: Miten sisäinen taistelu voi Jaakobin kirjeen 4:1 mukaan purkautua ulospäin ja aiheuttaa vihamielisyyttä muita kohtaan?

V: Kun joku on onneton sisäisen ristiriidan vuoksi, hän ei ehkä näe tarvetta olla ystävällinen muita kohtaan. Jos joku kohtelee sinua kaltoin tai on ristiriidassa kanssasi, mieti, ettei sillä välttämättä ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Kyseessä voivat olla hänen omat sisäiset ”taistelunsa”, jotka purkautuvat ulospäin ja kohdistuvat meihin. He eivät voi olla rauhassa muiden kanssa, jos he ovat sodassa itsensä kanssa.

Jotkut ihmiset ajattelevat, että ristiriita muiden kanssa on normaali ja odotettavissa oleva tilanne. Kun eräs henkilö joutui julkisen kritiikin kohteeksi toisen henkilön taholta, jota hän piti ystävänä, tämä toinen henkilö selitti asian vain ”ystävälliseksi tulitukseksi”.

K: Miten Jak. 4:1–2:n mukaan lopetat kristittyjen väliset riidat ilman, että joudut itse riitelemään kristittyjen kanssa?

V: Ensinnäkin rukoile tilanteen puolesta. Pyri ymmärtämään vastapuolten näkökulmia. Sinun ei tarvitse olla samaa mieltä näkökulmasta ymmärtääksesi sitä. Mene kummankin osapuolen edustajan luo yksityisesti ja keskustele heidän kanssaan. Jos se ei auta, keskustele heidän kanssaan uudelleen ja ota mukaasi lisää ihmisiä. Jos sekään ei auta, vie asia vastahakoisesti koko seurakunnan eteen, kuten Matteuksen evankeliumissa 18:15–17 neuvotaan.

Oman kokemukseni mukaan, kun olin diakonina, seurakunnassa oli eräs vanhin, joka puhui usein seurakunnan ”elinikäistä vanhinta” vastaan. Kun ”elinikäisellä vanhimmalla” oli tilaisuus saarnata, hän puhui koko ajan ensimmäistä vanhinta vastaan. Kuvittele, miltä se näytti vierailijoiden silmissä. En ollut paikalla, sillä johdin nuorten jumalanpalvelusta. Mutta kuulin siitä varmasti. Keskustelin ”elinikäisen vanhimman” kanssa kahden kesken, mutta hän sanoi, että joku muu oli kertonut hänelle, että hän oli puhunut aivan oikein. Sitten keräsin kymmenen muuta seurakunnan jäsentä, jotka olivat samaa mieltä kanssani, ja pyysimme tapaamista hänen kotonaan keskustellaksemme asiasta. Teimme selväksi, ettemme olleet häntä vastaan emmekä halunneet hänen eroavan, vaan halusimme vain, ettei tämä erimielisyys tulisi esiin niin rumalla tavalla. Lopulta toinen vanhin lähti muutaman muun kanssa ja he perustivat oman seurakuntansa noin tunnin ajomatkan päähän.

K: Miten kristityt ”murhaavat” Jaakobin kirjeen 4:2:n mukaan?

V: Muistakaa, että Jaakobin sanat seuraavat hyvin läheisesti Jeesuksen opetusta. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa 5:21–22, että kyse ei ole vain fyysisestä murhasta, vaan myös siitä, että suutut veljellesi ilman syytä tai kutsut jotakuta tyhjäpäiseksi – kaikki nämä asettavat jonkun helvetin tulen vaaraan.

Jaakob ei siis viittaa pelkästään jonkun fyysiseen murhaamiseen, vaan myös vihaan toista uskovaa kohtaan.

K: Viittaako Jaakobin kirjeen 4:2–3 siihen, että Jumala antaisi meille jotain, mitä Hän haluaa meidän saavan, jos pyydämme sitä vääristä syistä? Miten tämä asettaa Jumalan niin sanotusti ”kiven ja kovien paikkojen väliin”?

V: Jos pyydämme jotain, mitä aidosti tarvitsemme, mutta aiomme käyttää sitä pahoihin tarkoituksiin, Jumala ei ehkä anna sitä meille – vaikka tarvitsisimmekin sitä todella.

K: Onko Jaakobin kirjeen 4:3 ristiriidassa sen lupauksen kanssa, että Jumala vastaa rukouksiimme?

V: Ei, se ei kumoa sitä, mutta se asettaa sille ehdon. Joskus Jumala vastaa rukouksiimme sanalla ”ei”. Ja joskus Hän vastaa niihin sanalla ”odota”.

K: Miksi Jaakob kutsui Jaakobin kirjeen 4:4:ssä kristittyjä, joille hän kirjoitti, aviorikoksentekijöiksi?

V: Kreikankielinen sana on tässä naispuolinen, mikä on asianmukaista, sillä me kaikki, miehet ja naiset, olemme yhdessä Kristuksen morsian.

Aviorikoksentekijä ei yleensä halua avioeroa. Vaikka joku saattaisi haluta avioeroa erottautuakseen yhdestä henkilöstä ja mennäkseen naimisiin toisen kanssa, aviorikoksentekijä haluaa usein molempia. He haluavat pysyä puolisonsa luona ja pitää samalla jonkun toisen sivusuhteena. Jaakob ei tarkoita, etteivätkö nämä ihmiset enää haluaisi seurata Jumalaa. Pikemminkin he haluavat edelleen seurata Jumalaa ja tehdä samalla myös maallisia asioita. Kristuksen seuraaminen tarkoittaa sitä, että valitaan poistaa mahdollisuudet olla tottelematta Jumalaa.

Valitettavasti jopa kristityt yrittävät toisinaan palvella kahta herraa, kuten Jumalaa ja maailmaa. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumin 6. luvun 24. jakeessa, ettei voi palvella sekä Jumalaa että rahaa.

Yleistäen voidaan sanoa, että joskus kristityt tarvitsevat voimakasta nuhtelua.

K: Miten Jaakobin kirjeen 4:5 mukaan kristittyjen sisällä asuva henki saa heidät kateellisiksi, kun Jaakobin kirjeen 3:16 mukaan kateuden ja riidan paikalla on pahaa toimintaa?

V: Maallista ylpeyttä ei ole ainoastaan, vaan voi olla myös hengellistä ylpeyttä. Hengellinen ylpeys tarkoittaa sitä, että luulee olevansa parempi tai merkittävämpi hengellisyytensä tai lahjojensa vuoksi. Meillä kaikilla ei ole mitään hyvää, paitsi se, mitä Jumala on meille antanut. Joten meillä ei todellakaan ole mitään, mistä ylpeillä. Jaakobin kirjeen 4:5 ei sano, että Henki olisi paha tai kateellinen, mutta tieto siitä, että Pyhä Henki asuu kristittyjen sisällä, voi johtaa ylpeyteen ja omahyväisyyden tunteisiin, jotka ovat pahoja.

Kateus on ihmisille aina pahaa, riippumatta muista seikoista. Jopa uskovat voivat tehdä syntiä kadehtimalla muita uskovia tai epäuskoisten olosuhteita. Psalmissa 73 Asaf kertoo rehellisesti, kuinka ”hänen jalkansa olivat melkein liukastuneet”, kun hän kadehti kerskailevia.

Vanhan testamentin tai apokryfien teksteissä ei ole lainausta, jossa sanottaisiin: ”Meissä asuva Henki kaipaa kateellisesti.” Alkuperäisissä pyhissä kirjoituksissa ei kuitenkaan ollut välimerkkejä. Parempi käännös, jota BSB noudattaa, on: ”Vai luuletteko, että Raamattu sanoo ilman syytä, että Henki, jonka Hän on saanut asumaan meissä, kaipaa kateudella?” Siitä ei käy ilmi, tarkoitetaanko tässä ”hengellä” Pyhää Henkeä vai meidän henkeämme.

Toinen mahdollisuus on, että Jaakob viittaa raamatunlauseeseen: hän viittaa Jaakobin kirjeen 4:6:een, jossa siteerataan Sananlaskujen kirjan 3:34.

K: Miten Jaak. 4:6 liittyy Jaak. 3:6:een: ”Jumala vastustaa ylpeitä, mutta antaa armon nöyryisille.”?

V: Ylpeys tuottaa usein rumat hedelmänsä kielen kautta. Kun sydämessäsi on ylpeyttä, kateutta, kaunaa tai muita pahoja asioita, nopein tapa lieventää vahinkoa on olla sanomatta mitään, kunnes sydämesi on oikeassa tilassa. On vaikeaa estää pahoja sanoja aiheuttamasta haitallista vaikutustaan sen jälkeen, kun ne on lausuttu. Tämän jälkeen Jaakob antaa kolme esimerkkiä ylpeydestä, joka purkautuu ja tulee näkyväksi elämässämme: panettelu Jaakobin kirjeen 4:11–12:ssa, kerskailu Jaakobin kirjeen 4:13–17:ssa ja sellaisen hamstraaminen, mikä ei kuulu sinulle, Jaakobin kirjeen 5:1–6:ssa.

K: Jaakobin kirjeen 4:7:ssä tietenkin ei-kristittyjen on tarkoitus tulla Kristuksen luo ja alistua Jumalalle. Mutta miten kristittyjen, joille Jaakob puhuu, on tarkoitus alistua Jumalalle?

V: Vaikka olemme alistaneet elämämme Jumalalle pelastuksemme yhteydessä, meidän on alistuttava Jumalalle uudelleen joka päivä. Meidän on valittava päivittäin ja hetki hetkeltä, pysymmekö Kristuksessa ja tottelemmeko vai emme. Meidän on lähestyttävä Jumalaa ja pidettävä sydämemme puhtaana.

K: Jos joku taivaassa tarkkailisi sinua erityisesti Jaakobin kirjeen 4:8 valossa, pitäisikö hän sinua enemmän yksisydämisenä vai kaksisydämisenä uskovana?

V: Toivottavasti hän näkisi sinussa johdonmukaisuutta, uskollisuutta ja lojaalia rakkautta ja pitäisi sinua pikemminkin yksisydämisenä uskovana.

K: Kuinka syntinen itsekkyys saa uskovan alkamaan ajautua pois Jumalasta (Jaak. 4:8)?

V: Kyse ei ole siitä, ”voiko” syntinen itsekkyys saada uskovan alkamaan loitontua; se saa uskovan varmasti alkamaan loitontua. Voit vakavasti tavoitella vain yhtä asiaa. Kun tavoittelemme joko nautintoja tai itsekkäitä kunnianhimoja, menetämme aikaa ja energiaa, joita tarvitsisimme Jumalan läheisyyden tavoittelemiseen. Myös päinvastoin on totta. Jos omistamme kaiken mahdollisen energian Jumalan tavoittelemiseen, meillä ei ole aikaa eikä energiaa tavoitella myös maailman asioita.

K: Mitä tarkoittaa Jaak. 4:9–10:ssä ”suru synnistä”?

V: Tässä käytetty kreikkalainen sana, talaiporesate, on voimakkaampi kuin sen englanninkielinen vastine. Se tarkoittaa surra murheellisesti ja sopii hyvin yhteen sanan ”valittaa” kanssa. Kun emme ole oikeassa suhteessa Jumalaan tai kun sydämessämme on syntiä, meidän ei pitäisi käyttäytyä ikään kuin kaikki olisi kunnossa. Meidän tulisi suhtautua syntiin erittäin vakavasti. Sydämemme tulisi surra ja itkeä, kun olemme poissa yhteydestä Jumalan kanssa.

K: Miksi Jaakob puhuu Jaak. 4:11:ssä sekä 1:2, 16, 19; 2:1, 5, 14; 3:1, 10, 12:ssa niin paljon ”veljistäni”?

V: Näemme kaksi syytä. Ensimmäinen on kirjeen kohdeyleisö. Tämä ei ole evankeliointiviesti, vaan pikemminkin kirje uskoville, sekä miehille että naisille. Toiseksi Jaakobin mielessä oli etusijalla – joko tietoisesti tai tiedostamatta – se läheisyys ja huolenpito, jota uskovilla on tai jonka heidän tulisi olla toisiaan kohtaan.

K: Kun Jaak. 4:11:ssä ja Tit. 3:2:ssa sanotaan, ettemme saa puhua pahaa toisistamme, miksi Paavali [väitetysti] teki niin Hymenaiuksen ja Filetuksen kohdalla 2. Tim. 2:17:ssä?

V: Tässä käytetty kreikkalainen sana on laajempi kuin ”panettelu”; se tarkoittaa yleisesti ottaen sitä, ettei pidä puhua toisia vastaan. Meidän tulee sanoa hyödyllisiä ja totuudenmukaisia asioita. Paavalin ei tarvinnut puhua pahaa kenestäkään Tituksen kirjeen 3:2 kohdassa. Mutta Paavalin itsensä oli autettava seurakuntaa varoittamalla sitä Hymenaiosta ja Filetuksesta 2. Timoteuksen kirjeen 2:17–18 kohdassa sekä määrittelemättömistä vääristä opettajista 1. Timoteuksen kirjeen 1:3–7 kohdassa. Jotkut ihmiset luopuvat totuudesta moraalisista syistä tai huonon ihmissuhteen vuoksi, mutta ilmeisesti Hymenaios ja Filetos luopuivat siitä älyllisistä syistä.

K: Jaak. 4:11, 3. Moos. 19:16; Ps. 15:3; 31:13; 38:20; 41:6–7; 50:20; 101:5, Sananl. 10:18 ja seuraavat; 30:10; Jer. 6:28; Hes. 36:3; Matt. 15:19; Mark. 7:22; 2. Kor. 12:20; Ef. 4:31; Kol. 3:8; Tit. 3:2; 1. Piet. 2:1, millä tavoin kristityt voivat tehdä syntiä panettelemalla muita kristittyjä ja seurakuntia?

V: Kun ihmiset esittävät vääriä väitteitä opettajasta tai tuovat esiin kielteisiä seikkoja tilanteessa, jossa heidän tulisi olla ystävällisiä, kyseessä on panettelu. Panettelu on sellaisten pahojen asioiden sanomista, jotka eivät ole totta, tai muiden kristittyjen ja seurakunnan halventamista tilanteessa, jossa sitä ei pitäisi tehdä.

Jos sanot jotain kielteistä, varmista, että se on sekä totta että hyödyllistä. Pelkkä totuudenmukaisuus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että sinun pitäisi sanoa se, jos se ei ole hyödyllistä. Meidän tulisi myös puhua totuutta rakkaudessa, kuten Efesolaiskirjeen 4:15 kehottaa.

K: Mitä yhteyttä ”tuomitsemisella” on Jaakobin kirjeen 4:11 kohdassa muiden kristittyjen ja seurakuntien panetteluun?

V: Toisten panettelu kulkee usein käsi kädessä sen synnin kanssa, että puhuu tai käyttäytyy kuin heidän tuomarinaan. Vastakohtana tälle Jaakobin kirjeen opetukselle rabbinistisessa juutalaisessa teoksessa Pirqe Avot (190–230 jKr.) 1:7 sanotaan: ”Tuomitse jokainen ihminen ansioiden mukaan”. No, anna minun hakea muistikirjani ja seurata sinua ympäriinsä ja tuomita sinua ansioidesi perusteella lain mukaan. Olen varma, että arvostat sitä todella!😉 Saarnaajan kirjan 12:14 mukaan kaikki tuodaan päivänvaloon, olipa se hyvää tai pahaa, mutta se on Jumala, ei me, joka tuo kaiken päivänvaloon.

K: Mitä tarkalleen ottaen tarkoitetaan Jaakobin kirjeen 4:13–15 kohdassa ”ylpeily huomisesta”, ja miten meidän tulisi välttää sitä?

V: On ylimielistä väittää tietävänsä jotain, mitä emme tiedä. Edellisessä kohdassa oli kyse ylimielisyydestä, kun väitettiin pystyvänsä tuomitsemaan muita ihmisiä, ja näissä jakeissa on kyse ylimielisyydestä, kun väitetään tietävänsä tulevaisuuden varmuudella. Kun puhumme tai väitämme, että voimme tietää tulevaisuuden varmuudella, kerskailemme huomisesta.

Yksinkertaisin tapa välttää tämä on muistuttaa itseään todellisuudesta: et todellakaan tiedä varmuudella, mitä huomenna tapahtuu. Siksi on parempi sanoa: ”Jos Herra tahtoo”, kuin kerskailla Jumalaa vastaan sanomalla: ”Tiedän varmasti”.

Mutta se ei tarkoita, ettemme saisi suunnitella tulevaisuutta. On hyvä suunnitella ”nöyrästi” ja muuttaa suunnitelmaamme tilanteen muuttuessa. Kaikki suunnitelmamme riippuvat Jumalan tahdosta. Jumala voi muuttaa niitä, ja suunnitelmamme voivat mennä hukkaan. Mutta ei ole oikein sanoa, että teemme huomenna ehdottomasti sitä ja sitä, koska emme tiedä varmuudella, mitä teemme huomenna maan päällä, tai edes sitä, olemmeko vielä maan päällä. Sano sen sijaan: ”Jos Herra suo”, teemme huomenna sitä ja sitä.

Muistakaa vain, että suunnitelmat muuttuvat.

Kenraali Dwight D. Eisenhower oli mukana suunnittelemassa kaikkien aikojen suurinta maihinnousua: D-päivää Euroopassa. Hän sanoi: ”Suunnitelmat ovat arvottomia, mutta suunnittelu on kaikkea.” Suunnitelmamme muuttuvat jatkuvasti, mutta saamme enemmän aikaan, kun meillä on suunnitelma, kuin silloin, kun meillä ei ole mitään.

Sananlaskujen kirjan14:22 mukaan ne, jotka suunnittelevat hyvää, löytävät rakkauden ja uskollisuuden. Sananlaskujen kirjan 16:3 mukaan meidän tulee antaa Herralle kaikki, mitä teemme, ja suunnitelmamme onnistuvat. Meidän tulisi kuitenkin ymmärtää, kuten Sananlaskujen kirjan 21:30 sanoo, ettei mikään suunnitelma voi onnistua Herraa vastaan.

K: Jaakobin kirjeen 4:13–16 mukaan Jumala vastustaa itsensä ylistämistä, muiden ylpeilyä jne. Miksi luulet, että Jumala vastustaa myös huomisen ylistämistä?

V: ”Kerskailu ylimielisillä väitteilläsi” on kreikan kielen kirjaimellinen käännös. Kerskailu siitä, että tiedät varmasti, mitä huomenna tapahtuu, vaikka sinulla ei ole sitä kykyä, on ylpeyttä Jumalaa vastaan. Kerskailu siitä, että olet parempi kuin joku muu, on ylpeyttä toista henkilöä vastaan. Joku sanoi kerran, että sekä sanassa ”sin” (synti) että sanassa ”pride” (ylpeys) keskimmäinen kirjain on ”I”.

K: Jak. 4:17: Miten meidän tulisi soveltaa lausetta ”Joka siis tietää, mitä on oikein tehdä, mutta ei tee sitä, on syyllinen syntiin.”?

V: Kristityille on selvää, ettemme saa tehdä asioita, jotka ovat Jumalalle epämieluisia. Mutta näitä kutsutaan tekosynneiksi. Jos et tee mitään väärää, mutta et myöskään tee sitä hyvää, mitä Jumala haluaa sinun tekevän, olet tekemässä syntiä. Näitä kutsutaan laiminlyöntisyneiksi. Joskus syntyy tilaisuuksia tehdä hyvää, joita ei ollut suunnitelmissasi, kuten tapahtui laupiaalle samarialaiselle. Muutatko suunnitelmiasi tehdäksesi sen hyvän, mitä Jumala haluaa sinun tekevän?

Kun on jotain hyvää, joka pitäisi tehdä, eikä kukaan muu ole sitä tekemässä, voimme perustella sen tekemättä jättämisen sanomalla, ettei se ole kutsumuksemme tai jotain vastaavaa. Ajattele vertausta laupiaasta samarialaisesta. Ajatus ”Tarvitsen enemmän aikaa miettiäkseni, mitä Jumala haluaa minun tekevän” on perusteltu, jos et aidosti tiedä elämäsi strategisia suuntaviivoja, mutta se ei päde välittömien tarpeiden tyydyttämiseen.

Seurakunnan tulisi tehdä kaikki se hyvä, mitä Jumala haluaa tehtävän. Tähän kuuluvat sekä viralliset tai järjestäytyneet ryhmät, jotka saavat asioita aikaan, että yksittäiset henkilöt, jotka ottavat aloitteen ja toimivat omatoimisesti, sekä kaikki näiden välissä olevat toimijat. Tärkeää ei ole se, teetkö sinä sen vai et, vaan se, tuleeko se tehdyksi Kristuksen ruumiin toimesta. Esimerkiksi eräs taitava kristitty kirurgi Yhdysvalloissa aikoi luopua lääkärinurastaan ja lähteä kehitysmaahan toimimaan siellä kirurgina. Mutta kun hän laski asiaa, hän tajusi, että Yhdysvalloissa saamallaan palkalla hän voisi tukea kahta tai kolmea kirurgia kyseisessä maassa, jotka tekisivät samaa työtä kuin hän. Niinpä hän jatkoi uraansa ja tuki noita kirurgeja.

Toisaalta, jos on olemassa tarve, jota kukaan ei täytä, ja sinulla on tarvittavat resurssit, aika, raha ja lahjat tarpeen täyttämiseksi, rukoile asiasta, ja jos Jumala johdattaa, ryhdy toimeen.

K: Jaakobin kirjeen 5:1–3a:ssa mainitaan kolme ensimmäistä syytä, joiden vuoksi rikkaiden tulisi itkeä ja valittaa. Mikä on ero rikkauden, vaatteiden sekä kullan ja hopean välillä?

V: Rikkaudesta voi nauttia tai säästää, se voi olla lyhytaikaista tai pysyvää, näkyvää tai näkymätöntä. Entisten rikkaiden perheiden määrä on suuri, joten ehkä rikkauttasi tulisi ajatella vain väliaikaisena, tietyn ajanjakson ajaksi. Mutta hyödynnä sitä tuona aikana parhaalla mahdollisella tavalla.

Jotkut asiat ovat kuin ruoste, joka syövyttää pitkäaikaisen rikkauden arvoa. Koit eivät hajota vaatteita, vaan ne jättävät reikiä, jotka tekevät niistä käyttökelvottomia. Kuten koit, jotkut asiat voivat nopeasti heikentää näkyvän rikkauden arvoa. Ajattele onnettomuutta tai jotain, mikä naarmuttaa tai kolhiintuu juuri ostamaasi uutta autoa.

Ainoa aarre, joka todella kestää, on taivaassa oleva aarre, joka syntyy Jumalan miellyttämisestä ja Hänen tahtonsa noudattamisesta.

K: Jak. 5:1–6:ssa, keistä rikkaista ihmisistä Jaakob tarkalleen ottaen puhuu?

V: Vastauksessa on kolme huomioitavaa seikkaa.

Jumala on tyytyväinen joihinkin varakkaisiin ihmisiin. Abraham oli erittäin rikas, jopa nykyajan mittapuilla. Myös Job oli lopulta erittäin varakas. Salomo ei pyytänyt rikkautta, mutta Jumala antoi hänelle rikkautta. Tässä viitataan varakkaisiin ihmisiin, jotka eivät miellytä Jumalaa.

Uskottomia vai uskovia? Tulkitsijat ovat erimielisiä siitä, väittävätkö nämä rikkaat olevansa kristittyjä vai eivät. Mutta oikea vastaus on: sillä ei ole merkitystä. Riippumatta siitä, mitä he väittävät, he eivät seuraa Jumalaa. Mikään ei estä Jaakobia viittaamasta molempiin ryhmiin. Jaakob kuitenkin puhuu ainakin seurakunnan jäsenille, joten tämä varoitus koskee ehdottomasti myös pahoja rikkaita, jotka käyvät kirkossa, kuten koko luku osoittaa.

Voisiko hän puhua jostakin meistä? Jos suuri osa maailmasta ei ole kuullut evankeliumia ja on vaikea saada riittävää rahoitusta lähetyssaarnaajille, miten Jumala tuomitsee ylellisyystavarat, jotka olemme ostaneet itsellemme? Kuten Tony Evans sanoo: ”Rikkauden kiinni pitäminen voi maksaa sinulle ikuisuuden.”

K: Miten nämä jumalattomien rikkaiden teot ovat ylimielisiä (Jaak. 5:1–6)?

V: Raamattu sanoo, että me niitämme, mitä kylvämme, ja rikas ihminen, joka tekee näitä asioita, uskoo vakaasti, ettei hän koskaan niitä, mitä on kylvänyt.

K: Onko rikkaus Jaakobin kirjeen 5:1–6 mukaan kirous vai siunaus, kuten Sananlaskujen kirjan 15:6 ja Psalmin 112:3 viittaavat?

V: Se voi olla molempia, riippuen siitä, miten sitä käytetään. Rikkaus on mahdollistaja. Se voi antaa ihmisille, joilla muuten ei olisi mahdollisuutta, tilaisuuden juoda itsensä humalaan, päihtyä huumeisiin tai tehdä muita pahoja tekoja. Se voi houkutella ihmisiä tekemään epäjumalanpalvontaa saadakseen lisää rahaa, kuten Gideonille tapahtui Tuomarien kirjassa 8:27. Rikkaus voi olla siunaus, joka antaa ihmisille mahdollisuuden auttaa muita. Muistakaa, että Luukkaan evankeliumin luvussa 16:19–31 rikas mies joutuu tulen keskelle ei niinkään sen vuoksi, mitä hän teki, vaan sen vuoksi, mitä hän jätti tekemättä.

Rikkauden omistaminen voi kuitenkin olla hankalaa. Usein ihmiset keräävät rikkautta siihen, minkä he pitävät hyvänä syynä, mutta lopulta se päätyy käytettäväksi itsekkäästi. Päinvastoin, rahan kerääminen itsekkäästi ja sen myöhempi muuttaminen ja käyttäminen hyvään tarkoitukseen ei tapahdu kovin usein. Muista, että rikkaus voi olla hyvä työkalu, jonka Jumala antaa joillekin käytettäväksi. Mutta juuri tuo sama rikkaus on ”suuri riski”, joka uhkaa sinua ja perhettäsi kurjuudella.

K: Miksi Jaakobin kirjeen 5:2:ssa mainitaan vaatteet yhdessä kullan ja hopean kanssa?

V: Kulta ja hopea lisäksi vaatteita voitiin käyttää palvelujen maksamiseen. Tämä käy ilmi 2. Kuninkaiden kirjasta 5:5,22; Matteuksen evankeliumista 6:19 sekä apokryfistä 1. Makkabealaiskirjasta 11:24. Kun heillä oli viittoja ja huiveja, koosta ei ollut kovin suurta merkitystä.

K: Mitä Jaak. 5:2–3 sanoo hamstraamisesta, ja miksi pahat rikkaat hamstraavat tässä yhteydessä?

V: Tässä pahuuden vaivaamat rikkaat hamstraavat rikkauksia, vaatteita, kultaa, hopeaa ja jopa toisten palkkoja. Kyse ei ole vain siitä, etteivät he ole anteliaita; he eivät edes maksa sitä, mitä he oikeudenmukaisesti ovat velkaa.

Gary Brandenburg kertoi kerran saarnassaan eräästä yli 200 miljoonan dollarin omaisuuden omaavasta sijoittajasta, joka työskenteli myöhään yöhön. Joku kysyi häneltä, miksi hän työskenteli niin myöhään. Hän vastasi: ”Jotta minun ei tarvitse nukkua maassa.” Hänen lapsuudessaan perhe oli nimittäin niin köyhä, että hänen oli pakko nukkua maassa. Hän muisti sen aina, ja siksi, riippumatta siitä kuinka rikkaaksi hän tuli, hän pelkäsi aina, ettei hänellä olisi tarpeeksi ja että hänen pitäisi taas nukkua maassa.

a) Ihmiset voivat hamstrata taloudellisen tulevaisuutensa epävarmuuden vuoksi. He ajattelevat, että tulevaisuus on heidän omissa käsissään, ei Jumalan, ja he tekevät parhaansa riskien minimoimiseksi.

b) Ihmiset voivat hamstrata, koska he kokevat ahdistusta tavaroiden poisheittämisestä. Säilytä tuhat ylimääräistä esinettä, sillä jos et tee niin, saatat jonain päivänä kaukana tulevaisuudessa tarvita yhtä niistä, etkä halua joutua ostamaan sitä uudelleen. Mutta satunnaisen uudelleenostamisen kustannukset ovat pienemmät kuin se vaiva, joka aiheutuu kaiken sekoittamisesta.

c) Ihmiset voivat kerätä tavaroita myös ahneuden vuoksi, jotta heillä olisi myöhemmin taloudelliset resurssit sijoittaa johonkin hyvään kauppaan. Mutta jos keräämäsi varat eivät ole likvidejä, ne eivät todennäköisesti ole kovinkaan suureksi avuksi.

d) Ihmiset voivat hamstrata traumaattisen elämäntapahtuman (TLE) jälkeen. He siirtyvät luottamuksesta siihen, että asiat sujuvat hyvin, kiinni pitämiseen kaikesta, mistä vielä voivat.

e) Ihmiset voivat hamstrata tavan vuoksi; enemmän tavaraa ei voi koskaan olla haitaksi. He pelkäävät, että jokin loppuu, tai kokevat, että on arvokasta, kun ympärillä on paljon tavaraa.

Ihminen voi kerätä mitä tahansa ja kaikkea, mutta useimmiten ihmiset ovat ”valikoivia keräilijöitä”. He keräävät vain kirjoja, autoja, vaatteita, kenkiä, papereita, lehtiä, tietokoneita tai jopa kissoja.

Ihmiset saattavat olla alttiimpia hamstraamaan, jos heillä on läheinen perheenjäsen, joka hamstraa, tai jos he ovat kokeneet stressaavan tilanteen. Cleveland Clinicin arvion mukaan 2–6 % amerikkalaisista kärsii hamstraushäiriöstä. https://my.clevelandclinic.org/health/diseases/17682-hoarding-disorder

Mutta vieraana ja muukalaisena tässä maailmassa meidän on opittava taito ”matkustaa kevyesti” sen sijaan, että ”ruokkisimme koita”. Kuten Alec Motyerin teoksessa *The Message of James* (s. 165–166) todetaan: ”Kertominen on kieltäytymistä asianmukaisesta käytöstä (vrt. Luuk. 12:33), todellisesta luottamuksesta (vrt. 1. Tim. 6:17) ja jumalallisesta odotuksesta (vrt. 1. Tim. 6:18–19).”

Katso lisätietoja osoitteista https://www.mayoclinic.org/diseases-conditions/hoarding-disorder/symptoms-causes/syc-20356056 ja https://www.verywellhealth.com/hoarding-5093362.

K: Jaak. 5:3:ssa sanotaan, että maan päällä kulta ei ruostu paitsi hapossa, ja hopea tummuu hitaasti. Miksi niiden ruostuminen todistaisi henkilöä vastaan?

V: Puhdas kulta ei syövy lainkaan ilmassa tai vedessä. Mutta esine, joka on valmistettu kultaa sekoitettuna hopeaan tai johonkin toiseen metalliin, syöpyy ajan myötä. Se on todiste siitä, että kulta ei ollut sitä, mitä sen väitettiin olevan. Samoin köyhien sortaminen on todiste jonkun uskon aitoutta vastaan. Mutta aivan kuten kuningasvesi liuottaa puhdasta kultaa, maan päällä jopa kaikkein korroosiota kestävimmältä vaikuttava metalli voidaan silti tuomita ja ottaa pois Jumalan toimesta.

Jaakobilla on tässä ainutlaatuinen vertaus. Hän sanoo, että he ovat ”keränneet” vihan.

K: Jaak. 5:4, 3. Moos. 19:13; 5. Moos. 24:14–15; Job 7:1–2; 24:10; 31:13; 31:38–40, Sananl. 3:27–28; Jer. 22:13; Am. 8:4–6; Mal. 3:5; Matt. 20:8, millä tavoin ihmiset pidättävät palkkoja vilpillisesti?

V: Suoraan sanottuna he ovat saattaneet yksinkertaisesti jättää maksamatta palkat, joihin heillä oli lakisääteinen velvollisuus, tai keksineet tekosyitä maksaakseen vähemmän. Tai he ovat saattaneet löytää lainsäädännön porsaanreikiä välttääkseen maksamisen. Epäsuorasti he saattavat käyttää kovia neuvottelutaktiikoita saadakseen aikaan mahdollisimman alhaisen palkan tai korvauksen.

Yksi esimerkki, josta olen kuullut, on peliohjelmistoyritys, joka maksoi alhaisia palkkoja, mutta lupasi kaikille ohjelmoijille suuren bonuksen pelin julkaisun jälkeen. Sitten, juuri ennen pelin julkaisua, yritys irtisanoi työntekijät. Toinen esimerkki on se, että myöhästyneistä maksuista peritään huomattavia viivästyskorkoja, mutta maksujen eräpäiviä ei ilmoiteta selvästi.

Kolmas esimerkki on suuri NYSE:ssä listattu yritys, joka leikkasi työntekijöidensä palkkoja ja maksoi eron bonuksina yrityksen tuloksen perusteella. Seuraavana vuonna yrityksellä oli huikeat voitot, mutta johto totesi, ettei se silti saavuttanut tulostavoitteitaan, joten bonuksia maksettiin vain vähän.

Neljäs esimerkki yrityspetoksesta on se, että jos maksettu summa on edes sentin verran pienempi kuin kokonaissumma, yritys saattaa veloittaa viivästysmaksun koko summasta. Jos asiakkaalla on useita maksamattomia laskuja ja hän maksaa osan kokonaissummasta, mihin laskuun maksu tulisi kohdistaa (vanhimpaan vai uusimpaan)? Jotkut yritykset kohdistavat maksun siihen laskuun, joka on niille edullisin.

Viides esimerkki on tilanne, jossa toistuvia maksuja perivä yritys, kuten puhelinyhtiö, lisää palveluita (ja maksuja) asiakkaiden laskuihin ilman heidän suostumustaan tai tietämystään. Kun asiakkaat huomaavat asian ja valittavat, maksut poistetaan. Mutta asiakkailta, jotka eivät huomaa asiaa, veloitetaan yhä ylimääräinen summa.

Kuudes esimerkki koskee yllättäviä ”palkkioita”, joita lisätään sijoituksiin, 401K-eläkejärjestelmiin ja palkkoihin, kyvyttömyyttä hyötyä etuuksista tai mainitsemattomia viivästyksiä maksuissa. Tunnen erään henkilön, joka sijoitti 401K-eläkejärjestelmäänsä seitsemäntoista vuotta, ja palkkioiden jälkeen kokonaistuotto oli 0 %.

Raamatun ulkopuolella tästä mainitaan myös Sirakin kirjassa 7:20; 31:4; 34:21 ja seuraavissa jakeissa; Tobitin kirjassa 4:14; Jobin testamentissa 12:4; sekä Pseudo-Fokylideen (100 eKr.–100 jKr.) teoksessa 19.

K: Mitä tarkalleen ottaen tarkoitetaan Jaakobin kirjeen 5:5 kohdassa ”itsensä hemmottelulla”?

V: Se tarkoittaa yksinkertaisesti elämistä vain itsensä vuoksi tai rahan hamstraamista yksinomaan itselle ja perheelle. Jos et anna mitään Jumalalle tai muille, varo, ettei vauraudesta tule sinun epäjumalaasi. Itsensä hemmottelu voi olla rahan tuhlaamista tai nautinnon etsimistä itsellesi silloin, kun sinun ei pitäisi. Tällaisia esimerkkejä ovat esimerkiksi merkkituotteiden ostaminen, kalliiden ruokien syöminen, kalliiden viinien nauttiminen jne. Siinä sanotaan, että ”lihotat sydäntäsi”, mikä viittaa siihen, että vauraus muuttaa sydäntäsi ja luonnettaasi. Sinun on oltava todella varovainen sydämesi suhteen.

K: Mikä on Jak. 5:5:ssä nautinnon ja ylellisyyden ero?

V: Niillä on samankaltainen merkitys, mutta pieni ero. Kreikankielinen sana ylellisyydelle, espatalesate, on kirjallisuudessa yleinen; se ei tarkoita pahaa elämäntapaa, vaan pikemminkin pehmeää, kohtuutonta ylellisyyttä. Nautinnolla, etryphesate, on konnotaatio siitä, että tekee mitä sydän haluaa, jopa pahoja asioita. Toinen käännös voisi olla ”juhlimista”. Ne saattavat olla erilaisia hemmottelun muotoja, mutta Jaakob puhuu molempia vastaan.

K: Miten rikkaat murhasivat köyhiä Jaakobin kirjeen 5:6 mukaan?

V: On kaksi tapaa, joista jälkimmäinen on yleisempi.

Ainakin Roomassa kuka tahansa, jolla oli rahaa, saattoi palkata yksityisen salamurhaajan tappamaan jonkun toisen. Rikkaat saattoivat yksinkertaisesti murhata ne, jotka tulivat heidän tielleen. Rikkaita itseään oli vaikeampi tappaa, sillä heillä saattoi olla palvelijoita, jotka toimivat henkivartijoina.

He saattoivat käyttää lakeja ja tuomioistuimia epäoikeudenmukaisesti riistääkseen köyhiltä perheiltä ruoan, ajaakseen heidät kerjäämään ja lopulta näännyttääkseen heidät nälkään. Se on vähän kuin silloin, kun eräs poika ilmoitti isälleen haluavansa kasvaa isoksi ja ryhtyä rikolliseksi, ja isä kysyi: ”Yksityisellä vai julkisella sektorilla?”

K: Miksi on tärkeää, että kristityt ovat kärsivällisiä (Jak. 5:7–8)?

V: Kreikankielinen sana kärsivällisyydelle, makrothymon, tarkoittaa kirjaimellisesti ”pitkä malttia”, ja siihen sisältyy merkitys ”tasapainoisuudesta”. Ensinnäkin Jumala yksinkertaisesti käskee meitä olemaan kärsivällisiä. Mitä viljelijä saa, kun hän kylvää viljansa? Hän ei saa mitään välittömästi, paitsi että hän on juuri menettänyt paljon rahaa siemeniin. Hän voi vain toivoa saavansa runsaan sadon paljon myöhemmin. Joskus menetämme mahdollisuuksia ja siunauksia, kun emme ole kärsivällisiä. Kärsivällisyys pienissäkin, merkityksettömiltä tuntuvissa asioissa kehittää kykyämme olla kärsivällisiä suuremmissakin asioissa. Kärsivällisyytemme koettelemusten keskellä voi johtaa suurempaan siunaukseen tai mahdollisuuteen, mutta toisinaan niin ei käy. Joskus, kuten Jobin tapauksessa, sinnikkyytemme palvelee yksinomaan Jumalan kunniaksi. Voimme olla kärsivällisiä, kun muistamme, kuinka kärsivällinen Jumala oli (ja on edelleen) meitä kohtaan.

Tässä käytetty kreikkalainen sana ”tulo”, parousia, viittaa Jeesuksen paluuseen. Maallisessa kirjallisuudessa se viittasi kuninkaan viralliseen vierailuun kaupunkiin. Parousiasta mainitaan myös Matteuksen evankeliumissa 24:3, 27, 37, 39; 1. Korinttolaiskirjeessä 15:23; 1. Tessalonikalaiskirjeessä 2:19; 4:15; 5:23; 2. Tessalonikalaiskirjeessä 2:1; 2. Pietarin kirjeessä 1:16; 3:4; 1. Johanneksen kirjeessä 2:28.

Varhainen sade satoi lokakuusta marraskuuhun, heti kylvön jälkeen, ja myöhäinen sade maaliskuusta huhtikuuhun, juuri ennen sadonkorjuuta. Molemmat sateet olivat tarpeen hyvän sadon saamiseksi. Varhaisesta ja myöhäisestä sateesta mainitaan myös Septuagintassa 5. Mooseksen kirjan 11:14; Jeremian kirjan 5:24; Hoosean kirjan 6:3; Joelin kirjan 2:23 ja Sakarjan kirjan 10:1.

K: Mikä on Jaakobin kirjeen 5:7–11 mukainen kärsivällisyyden ja sinnikkyyden sekä kielen välinen yhteys?

V: Se on vuorotteleva kuvio.

5:7–8 käsittelee kärsivällisyyttä viljelijän tavoin

5:9 käsittelee kieltä ja toisten parjaamista

5:10–11 käsittelee kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä, odottamista, kunnes Herra tulee

5:12 käsittelee kieltä ja valojen lausumista

Sydämessämme oleva kärsivällisyys ja varovaisuus, jolla pidättäydymme puhumasta harkitsemattomia sanoja, kietoutuvat toisiinsa. Kärsivällisyys Jumalaa ja itseäsi kohtaan, johon liittyy ylpeyttä, voi johtaa valittamiseen toisia kohtaan, joiden kanssa Jumala on vielä tekemisissä. Lujana pysyminen koettelemuksissa, johon liittyy ylpeyttä, voi johtaa harkitsemattomiin valoihin, kuten Pietari teki viimeisellä ehtoollisella. Kun olemme kärsimättömiä, on yleensä vaikeampaa hallita kieltämme.

K: Mikä on vikaa nurisemisessa Jaakobin kirjeen 5:9 mukaan, ja millä tavoin ihmiset nurisevat?

V: Se on väärin yksinkertaisesti siksi, että Jumala käskee meitä olemaan tekemättä niin, vaan tekemään kaiken kiitollisuudella. Sen lisäksi nuriseminen on suullista valittamista jostakin henkilöstä tai tilanteesta. Ihmiset nurisevat, kun asiat ovat huonosti tai näyttävät tarpeettoman huonoilta, turhilta, epäoikeudenmukaisilta tai epäoikeudenmukaisilta. Jaakobin kirjeen 5:13–18 sisältää vastalääkkeen nurisemiselle. Sen sijaan, että puhuisit pahoja sanoja jollekin toiselle, rukoile hyviä sanoja Jumalalle.

K: Jaakobin kirjeen 5:10–11 mukaan, kun katsomme vauvoja ja pieniä lapsia, huomaamme, ettemme synny lainkaan kärsivällisiksi; se on opittava. Miten siis kehitämme kärsivällisyyttämme?

V: Tässä on neljä kohtaa.

Ensinnäkin, muista, kuinka kärsivällinen Jumala on meitä kohtaan.

Toiseksi, pyydä Jumalaa muokkaamaan luonnettaasi yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi, mukaan lukien kärsivällisyys.

Kolmanneksi, ymmärrä, että kärsivällinen odottaminen on hyödyllisempää kuin kärsimättömyys, sillä kärsimättömyys ei auta lainkaan.

Lopuksi: ”kärsivällisyyslihaksen” kehittäminen vaatii ”treenaamista” eli kärsivällisyyden harjoittamista. Tarvitsemme tilaisuuksia harjoitella Galatalaiskirjeen 5:22–23 mainittuja Hengen hedelmiä ja ristiinnaulita lihamme.

K: Jaakobin kirjeen 5:10–11 kohdassa kärsivällisyys ja sinnikkyys/pysyvyys liittyvät toisiinsa, mutta mikä on niiden ero?

V: Kärsivällisyys on kykyä odottaa rauhallisesti jotain, jotakuta tai Jumalaa. Sinnikkyys on ”kestäminen” ja taistelun kestämistä. Tarvitset kärsivällisyyttä, jotta voit olla sinnikäs pitkän ajan.

Sinnikkyys ei tarkoita passiivista odottelua, vaan sitä, että jatkat taistelua tehdäksesi sen, minkä tiedät Jumalan haluavan sinun tekevän, esteistä huolimatta. Sinnikkyys on kestävyyttä kilpailussa, olipa kyseessä sitten urheilu-, sotilas- tai hengellinen sota. Meidän on oltava sinnikkäitä lyhyissä, voimakkaissa koettelemuksissa, mutta myös pitkäkestoisissa, kroonisissa koettelemuksissa menettämättä iloamme tai toivoamme.

Lopuksi Jaakob sanoi, että Jobilla oli lujuutta ja sinnikkyyttä, mutta Jaakob ei itse asiassa sanonut, että Jobilla olisi ollut kärsivällisyyttä. Job oli vakaa uskossaan Jumalaan, mutta monesti hän oli kärsimätön Jumalaa kohtaan.

K: Miksi sinnikkyys on tärkeää kristitylle (Jaak. 5:10–11 ja Jaak. 1:3–4)?

V: Meitä kutsutaan kestämään vainoja ja vaikeuksia. Meidän ei pidä huolehtia tulevaisuudesta, josta meillä ei ole takeita. Luuk. 8:5–18:n kylväjän vertauksessa kallion päälle kylvetty siemen iti ilolla, mutta ei kestänyt. Piikkien sekaan kylvetty siemen kasvoi myös, mutta se tukahdutettiin eikä tuottanut hedelmää. Ihmiset pitävät pikaruoasta, vaikka se ei olisikaan kovin terveellistä; samoin jotkut haluavat pikaruokaa myös hengellisessä mielessä.

K: Jaakobin kirjeen 5:12:ssa vannominen viittaa tässä johonkin sitoutumiseen. Miksi Jumala ei halua meidän vannovan valoja tässä kohdassa eikä Matteuksen evankeliumin 5:34–37:ssa? Mitä luulet Jumalan näkevän, kun joku vannoo tällä tavalla?

V: Jotkut Jumalan käskyt ovat muuttuneet uuden liiton myötä. Mooseksen lain mukaan ihmisten piti pitää valansa, mutta uuden liiton uuden ja erilaisen ”vapauden lain” mukaan meidän ei tule antaa valoja lainkaan. Voimme sitoutua siihen, mitä aiomme tehdä. Jos kuitenkin jotain muuttuu tai saamme uutta tietoa, haluamme välttää sitoutumisen, joka sitoo meidät.

K: Ovatko valat pahoja, kuten Jaak. 5:12, Hoos. 4:2 ja Matt. 5:34–37 osoittavat, vai voivatko ne olla hyviä, kuten 1. Moos. 21:24, 5. Moos. 6:13 ja Ilm. 10:5–6 osoittavat?

V: Ihmiset vannoivat valoja Mooseksen lain mukaan (3. Moos. 19:12), eikä valoja saanut vannoa kevyesti (Saarnaaja 5:4; Jeremia 5:2; 7:9; Hoosea 4:2; Sakarja 5:3–4). Mutta nyt Kristuksen alaisuudessa, ”vapauden lain” alla, meidän tulisi vain antaa ”kyllä” olla ”kyllä” ja ”ei” olla ”ei”.

Vannominen voi sisältää kolme haitallista puolta. Ensinnäkin se voi johtaa ylpeyteen, jos vannot, että jotain tapahtuu varmasti, vaikka et voi sitä hallita. Toiseksi se voi sitoa meidät sitoumuksiin, joita meidän ei olisi pitänyt tehdä. Kolmanneksi se voi saada ihmiset ajattelemaan, että vastauksen totuudenmukaisuuden merkitys muuttuu sen mukaan, vannotaanko yhden vai toisen asian nimeen, vaikka sen ei pitäisi muuttua, kuten Jeesus osoitti Matteuksen evankeliumin 5:33–37:ssä.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että fariseukset välttivät valoja niin paljon kuin pystyivät, ja essealaiset eivät koskaan vannoneet valoja.

K: Onko Jaakobin kirjeen 5:12 mukaan sallittua vannoa vala oikeussalissa?

V: Valan vannominen oikeussalissa valan vannoneena todistajana merkitsee kahta asiaa: 1) se pakottaa sinut vastaamaan ”kyllä” tai ”ei” sen sijaan, että kiertäisit kysymystä, 2) saatat epäsuorasti suostua maksamaan rangaistuksen väärästä valasta, jos valehtelet. Yhdysvaltain tuomioistuimessa vala voidaan antaa kahdella tavalla: ”Vannon kertovani totuuden, koko totuuden ja vain totuuden” tai ”Vakuutan juhlallisesti kertovani totuuden, koko totuuden ja vain totuuden”, vaikka itse pidänkin enemmän jälkimmäisestä.

Näissä valoissa ei ole mitään vikaa. Jeesus joutui ylipapin valan alle Matteuksen evankeliumissa 26:63–64. Ongelma syntyy, jos vannot Jumalan, Jerusalemin tai Raamatun nimeen tai käytännössä sanot: ”Kerron totuuden, koska vannon tämän toisen asian nimeen.” Toisin sanoen vihjaisit, että jotkut sanasi ovat rehellisempiä kuin toiset. Toinen ongelma, jota Jaakobin kirjeen 5:13–15 käsittelee, on se, että jos lupaat, että jotain tapahtuu tulevaisuudessa, et tunne tulevaisuutta.

K: Luuletko, että Jaakobin kirjeen 5:13 mukaan rukoilet todennäköisemmin apua, kun olet vaikeuksissa, vai kiitospuhetta, kun vaikeudet ovat ohi? Miten meidän pitäisi löytää tasapaino tässä asiassa? (Missä ovat ne muut 9?)

V: Monet rukoilevat useammin, kun heillä on vaikeuksia, kuin silloin, kun asiat sujuvat hyvin. On kuin heidän halunsa saada apua olisi suurempi kuin halunsa olla kiitollisia Jumalalle. Älä vähennä rukouksiasi, kun olet vaikeuksissa, vaan yritä rukoilla yhtä usein ja innokkaasti myös silloin, kun asiat sujuvat hyvin.

Jaakobin kirjeen 5:7–12:ssa mainitaan seitsemän kertaa kärsivällisyys ja lujuus. Jakeissa 5:13–19 mainitaan seitsemän kertaa rukous.

Kun Jeesus paransi kymmenen spitaalista Luukkaan evankeliumin luvussa 17:11–19 ja käski heidän mennä papin luo, vain yksi palasi kiittämään Häntä. Oletko samanlainen kuin tuo spitaalinen, vai oletko kuin ne muut yhdeksän?

K: Kun sinulla on tällaisia tunteita, oletko pohtinut, että Jumala antaa sinulle tässä Jaakobin kirjeen 5:13:ssa käskyn?

V: Monet ajattelevat, että sinun pitäisi rukoilla kärsimyksesi puolesta, jotta se lieventyisi, mutta se ei ole tässä pääasia. Kun kärsimme, se on tilaisuus lähentyä Jumalaa rukouksessa, ja Jumala käskee meitä rukoilemaan; ei vain kärsimyksemme vuoksi, vaan jotta voisimme olla lähempänä Häntä. Iloisuus tarkoittaa kreikaksi kirjaimellisesti ”olla hyväsydäminen”. Kun olemme iloisia, joko itsestään selvistä syistä tai sitten vain ilman välitöntä syytä, meitä käsketään laulamaan psalmeja ja ylistämään Jumalaa. Kuten John Calvin sanoo: ”Ei ole hetkeä, jolloin Jumala ei kutsuisi meitä luokseen.” Tai kuten Motyer sanoo, meidän tulee ”pyhittää jokainen ilo ja pyhittää jokainen kipu”.

K: Miksi Juudaksen kirjeen 5:14 mukaan sairaat piti voidella öljyllä, ja pitäisikö meidän tehdä niin nykyäänkin?

V: Öljyllä voi kuivassa aavikkoympäristössä olla lääketieteellisesti hyödyllinen vaikutus ihosairauksiin. Kun Herodes kuoli suolistomatojen aiheuttamaan tartuntaan, Josephus kertoo, että hänelle annettiin ennen kuolemaa öljykylpy toivossa, että se auttaisi. Öljyn lääketieteellinen vaikutus oli siis tuolloin yleinen käytäntö. He voitelivat öljyllä pyytääkseen Jumalaa parantamaan kyseisen henkilön. Huomaa, että tämä koski henkilöä , joka oli hyvin sairas, ei vain jotakuta, jolla oli nuha. Vanhimmat menivät hänen luokseen; hän ei mennyt vanhimpien luokse. Paikalle tulivat vanhimmat, eivät lääkärit. Vanhimmat rukoilivat hänen puolestaan, ehkä hän ei ollut tajuissaan tai oli kuumeinen, tai ei kyennyt rukoilemaan itse.

On hyvä tehdä niin myös nykyään. Se ei ole ”taikuutta”, vaan rukoilua. Se on ilmaus pyynnöstämme Jumalalle kyseisen henkilön puolesta. On hyvä pyytää rukousta, ja on hyvä hakea lääketieteellistä apua, mutta tässä suljetaan pois myös noitatohtorin tai ei-kristillisen uskonparantajan loitsujen pyytäminen. Jos joku haluaa ”varmistaa asiansa” pyytämällä kristittyä rukoilemaan puolestaan ja pyytämällä myös jonkun New Age -liikkeen tai okkultistisen spiritistin rukoilemaan puolestaan, miksi luulet, että rukous toimisi?

Sairaiden voitelu öljyllä lääkinnällisessä tarkoituksessa mainitaan yleisesti antiikin kirjallisuudessa. Raamatussa se mainitaan Jesajan kirjassa 1:6; Jeremian kirjassa 8:22; Markuksen evankeliumissa 6:13; Luukkaan evankeliumissa 10:34 (hyvä samarialainen). Raamatun ulkopuolella siitä mainitaan Josephuksen teoksessa ”Juutalaisten muinaishistoria” (Antiquities of the Jews), kirja 17, luku 172 (Herodeksesta); Josephuksen teoksessa ”Juutalaisten sodat” (Wars of the Jews), kirja 1, luku 657; ”Aadamin elämä” (Life of Adam) 36; ”Mooseksen apokalypsi” (Apocalypse of Moses) 9:3; slaavilainen 1. Enoch 22:8–9; 8:35; Filon teoksessa *Som.* 2.58; Platonin teoksessa *Menexenus* 238; Plinius Vanhemman teoksessa *Luonnonhistoria*, kirja 23, luvut 39–40; Galenoksen teoksessa *De Simplicium Medicamentorum Temperamentis* 2.10ff H. Schlierin mukaan, *TDNT* 1, 230–232.

Juutalaisille käskettiin käydä sairaiden luona ja huolehtia heistä (Git. 61a, Sofah 14a), kuten Jewish Encyclopedia, osa 11, s. 327 kertoo.

Varhaiskristityt huolehtivat sairaista kahdentoista nikeneä edeltäneen kristillisen kirjoittajan mukaan: Polykarpos, Justinus Marttyyri, Tatianuksen Diatessaron, Aleksandrian Klemens, Tertullianus, Commodianus, Cyprianus, Rooman kirkon johtajat, Pontius, Aleksandrian Dionysios, Methodios ja Lactantius.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että roomalaiskatolinen kirkko salli vähitellen vain pappejen voitelemaan sairaita ja antamaan viimeisiä sakramentteja. Kuitenkin vuoden 1974 roomalaiskatolisessa ”Sairaiden voitelu- ja sielunhoitomenettelyssä” (s. 26) sanotaan, että myös maallikot voivat voitelemaan sairaita.

K: Tukeeeko Jaak. 5:14 roomalaiskatolista ”voitelun” tai ”viimeisten sakramenttien” käytäntöä, joka alkoi 8. vuosisadalla ja vahvistettiin Trentin kirkolliskokouksessa 15.1?

V: Ei, siinä kehotetaan voitelemaan sairaita, ei pelkästään kuolemaisillaan olevia. ”Viimeisen voitelun” rituaali keskittyy kuolemaisillaan oleviin, kun taas Jaakobin kirjeessä painopiste on paranemisessa. Se on hyvä teko kuolemaisillaan oleville, mutta ei ole mitään tukea sellaiselle sakramentille, joka olisi erilainen kuolemaisillaan oleville kuin sairaille. Valitettavasti Trenton kirkolliskokouksen osanottajat paitsi tuomitsivat kaiken protestantismin, myös julistivat kirouksen kaikille, jotka kielsivät viimeisen voitelun olevan sakramentti.

Kuten anglikaaninen pappi Richard Hooker sanoi verratessaan anglikaanista kirkkoa roomalaiskatoliseen: ”Me pyrimme opettamaan ihmisiä siten, että jokainen synnin haavoittama sielu oppisi, miten parantaa itsensä; he sen sijaan haluaisivat saada kaikki haavat näyttämään parantumattomilta, ellei pappi puutu asiaan.” (Richard Hooker, Laws of Ecclesiastical Polity (1888), kirja 6, luku 6.2.)

K: Tukeeeko Jaakobin kirje 5:15–16 nykypäivän ”uskonparantajia”?

V: Ei. Meidän kaikkien on tarkoitus rukoilla. Tämä ei tarkoita, ettemme voisi käyttää myös lääketieteellistä apua.

K: Tukeeeko Jaak. 5:16 roomalaiskatolista käytäntöä tunnustaa synnit papille?

V: Ei, siinä kehotetaan tunnustamaan syntinsä toisillemme. Tunnustavatko papit yleensä syntinsä muille kuin papeille?

K: Jaakobin kirjeen 5:16:ssa sanotaan: ”Vanhurskaan miehen rukous on voimallinen ja tehokas”, kun taas Roomalaiskirjeen 3:10:ssa sanotaan: ”Ei ole yhtään vanhurskasta, ei edes yhtä.” Jos kukaan ei ole vanhurskas, miksi sitten sanotaan ”vanhurskaan miehen rukous”?

V: Tämän ymmärtämisessä on kolme näkökohtaa.

Ilman Kristusta Roomalaiskirjeen 3:10 kuvaa jokaisen ihmisen tilaa ilman Jumalaa. Kukaan ei ole itsestään vanhurskas. Mutta sen jälkeen, kun Jeesus tuli, meistä on tehty vanhurskaita; muuten tässä ei puhuttaisi kenestäkään.

(Jo) Asemallisesti Kristuksen kanssa: Kristuksen työn ansiosta olemme asemallisesti 100-prosenttisesti vanhurskaita Jumalan silmissä. Tästä jakeesta ei kuitenkaan puhuta.

(Tulemassa) Kokemuksellisesti Kristuksen kanssa meidän on tarkoitus elää vanhurskasta elämää nyt kulkiessamme Jumalan kanssa ja pyrkiessämme tulemaan yhä enemmän Kristuksen kaltaisiksi.

Yhteenveto: Vanhurskaus tarkoittaa tässä oikeaa vaellusta Jumalan kanssa, ei synnitöntä täydellisyyttä. Tuon määritelmän mukaan kyllä, uskovat voivat olla ja heidän on tarkoitus olla vanhurskaita jo nyt.

K: Pitäisikö meidän Jaakobin kirjeen 5:16 mukaan tunnustaa julkisesti ja yksityiskohtaisesti jokainen synti jollekin toiselle?

V: Älä tunnusta syntiäsi jollekin, joka juoruaa, tai jollekin, joka saattaa kompastua sen vuoksi, mitä kerrot. Sinun ei tarvitse tunnustaa jokaista likaisinta yksityiskohtaa, vaan tunnusta, mitä teit, miksi ja miltä sinusta tuntuu nyt.

K: Miten meidän tulisi nykyään tunnustaa syntimme muille, kuten Jaakobin kirjeen 5:16 mukaan?

V: Kristityllä voi olla yksi (tai useampi) ”vastuukumppani”, jolle hän voi tunnustaa syntinsä ja jonka odotetaan esittävän hänelle kysymyksiä hänen vaelluksestaan Kristuksen kanssa. Kristitty tietää, että häneltä kysytään. Valitse joku, joka on kypsä uskovainen ja joka ei joudu kiusaukseen kuullessaan syntistäsi tai juoruile siitä muille.

K: Jos kristitty kuolisi ja olisi unohtanut pyytää Jumalalta anteeksiantoa jokaisesta yksittäisestä synnistään, pääsisikö hän silti taivaaseen (Jak. 5:16)?

V: Kyllä. Meille annettiin anteeksi ristillä. Jeesus on se, joka tarjoaa keinon anteeksiantoomme, eivät meidän tunnustussanamme. Meidän on kuitenkin silti tunnustettava syntimme ja tuotava Jumalan eteen kaikki, mitä voimme muistaa.

K: Miten vanhurskaan ihmisen rukous on voimallinen (Jaak. 5:16)?

V: Kreikankielisessä tekstissä ei sanota ”kiihkeä”, vaan yksinkertaisesti ”hän rukoili rukouksella”. Kreikankielinen sana ”voimakas” (ischys) viittaa tässä asiaan tai henkilöön, jolla on voima suoriutua tehtävästä. Alec Motyerin mukaan se voitaisiin kääntää ”hyödyntämättömiksi voimavaroiksi”.

K: Onko Elia Jaakobin kirjeen 5:17–18 ja Luukkaan evankeliumin 4:25 mukaan esimerkki kärsivällisyydestä vai sinnikkyydestä? Miksi?

V: Kyllä, Elia oli hyvä esimerkki. Elia rukoili, ettei sataisi kolmea ja puolta vuotta, ja hän oli kärsivällinen, vaikka kuningatar halusi etsiä hänet käsiinsä. Elia oli rohkea uskon esimerkki 1. Kuninkaiden kirjassa 18:19–36. Elia ei kuitenkaan ollut täydellinen. Hän pakeni yhden ainoan uhan edessä 1. Kuninkaiden kirjassa 19:3. Elia oli masentunut ja peloissaan Baalin profeettojen kanssa käydyn kohtaamisen jälkeen, ja kuningatar halusi tappaa hänet (1. Kuninkaiden kirja 19:4–10). Elia sääli itseään (1. Kuninkaiden kirja 19:10). Mutta jos Elia, vakavista puutteistaan huolimatta, voi silti olla loistava esimerkki vanhurskaasta rukoilijasta, niin voimme mekin.

K: Voiko aito uskovainen koskaan harhautua totuudesta (Jaak. 5:19–20)? Miten takaisin palaava harhautunut pelastuu kuolemalta?

V: Kyllä. Jopa valitut voivat joutua harhaan Matteuksen evankeliumin 24:12,24 mukaan. Jopa jumalalliset uskovat voivat langeta vakavasti, kuten Daavid teki, ja harhautua totuudesta; mutta jos he ovat aitoja uskovia, he palaavat takaisin. Kirkko on monia asioita, mutta yksi asia, jonka sen tulisi olla, on hengellinen sairaala.

K: Miten se, että pelastamme syntisen sielun kuolemalta (Jak. 5:20, Sananl. 10:12; 1. Piet. 4:8), peittää lukuisat synnit?

V: Siinä sanotaan ”peittää” lukuisat synnit, ei ”antaa anteeksi” lukuisia syntejä. Vanhan testamentin alttaria peittänyt veri ei sinänsä tuonut anteeksiantoa, vaan se oli keino ”yhdistää” Jumalan myöntämään anteeksiantoon, jota myöhemmin annettiin Jeesuksen Kristuksen kautta, kuten Heprealaiskirjeen 10:1–4 opettaa. Jonkun tuominen takais in harhaan on keino, jota Jumala käytti tuodakseen Kristuksen anteeksiannon toiselle henkilölle. Mutta sillä voi olla myönteinen vaikutus myös jakavalle henkilölle. Hän voi nähdä selkeämmin synnin pimeyden ja Jumalan rakkauden valon. On aivan liian helppoa loitontua täydellisestä sitoutumisesta Jumalaan, ja meidän on varottava itseämme. Mutta meidän on autettava myös muita uskovia varomaan itseään.

Huomaa myös, että siinä ei nimenomaisesti sanota, että vanhinten pitäisi tehdä tämä. ”Kenen tahansa” uskovan tulisi tehdä tämä.

K: Entä väite, että Jaakobin kirjeessä mainitusta luukotelosta on löydetty Herran veljen Jaakobin luut?

V: Oded Golan, antiikkikauppias, joka esitteli tämän löydön, on tuonut esiin myös 8. vuosisadalta eKr. peräisin olevan kivitaulun, jossa kerrotaan temppelin korjaustöistä ja joka on hyvin samankaltainen kuin 2. Kuninkaiden kirjassa oleva Joasin kertomus. Israelin poliisi pidätti hänet epäiltynä antiikkiesineiden väärentämisestä ja petoksesta. Israelilaisista arkeologeista koostunut asiantuntijaryhmä totesi, että molemmat esineet ovat väärennöksiä; muinaisiin kivijäännöksiin oli lisätty uudempaa tekstiä. Laboratoriotestit osoittavat, että ”vanhan kirjoituksen oletettavasti peittänyt ikääntymisen patina oli lisätty vasta äskettäin”, Christian News 29.7.2003, s. 1, 24. Laatikon mikroskooppinen analyysi osoitti, että kirjoituksessa puuttui sama ikääntynyt hapettumispinnoite kuin muussa laatikossa. Daytonin yliopiston materiaalitieteilijä Daniel Eylon piti väärennöstä ”ilmeisenä”, kuten USA Today -lehdessä kerrotaan6/19/2003 , s. 8D.

K: Miksi Jaakobin kirjeen pitäisi olla Raamatussa, kun Martin Luther suhtautui siihen niin kielteisesti?

V: Luther ei koskaan kiistänyt, että Jaakobin kirjeen pitäisi kuulua Raamattuun. Kuitenkin vuonna 1520, kun Lutherin ja uudistajan Andreas Karlstadtin välillä oli erimielisyyttä – Karlstadt opetti tuolloin Jaakobin kirjeen pohjalta – Luther vähätteli Jaakobin kirjeen merkitystä sanomalla, että Paavalin kirjoituksiin verrattuna Jaakobin kirje oli ”oljen kirje”. Luther ei koskaan hylännyt Jaakobin kirjeen, mutta hän sijoitti sen Raamatun aivan loppuun.

Lutherin vähättely ei niinkään ole kommentti Jaakobin kirjeestä, vaan pikemminkin kommentti joistakin Lutherin teologian liioitteluista. Luther vertasi meitä Kristukseen kuin lumipeitteiseen lantaa. Luonnostaan olemme rumia, mutta Kristus peittää meidät. Tämä on kaikki hyvää ja totta. Luther jätti kuitenkin huomiotta sen tosiasian, että Kristus tekee työtä pyhittääkseen meidät. Jumala ei ainoastaan peitä syntistä ”lantaamme” ja tee meistä synnittömiä taivaassa, vaan Hän puhdistaa meitä juuri nyt kuin kultaa.

K: Mistä tiedämme, onko Jaakobin kirjeen nykyinen teksti luotettava säilytys alkuperäisestä tekstistä?

V: Siihen on ainakin kaksi syytä.

1. Jumala lupasi säilyttää Sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25 ja Matteuksen evankeliumi 24:35.

2. Varhaiskirkon todisteet. Seuraavassa on luettelo kirjoittajista, jotka viittasivat Jaakobin kirjeen jakeisiin.

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) lainaa Jaakobin kirjeen 4:6 (sama kuin 1. Pietarin kirje 5:5b; Sananlaskut3:34 ) 1. Klemensin kirje, luku 30, osa 1, s. 13. Muuallakin hän viittaa Jaakobin kirjeeseen.

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) 19. luku, s. 149 viittaa Jaakobin kirjeen 1:8:aan.

Hermaksen paimen (n. 115–155 jKr.) lainaa puolta Jaakobin kirjeen 4:12:sta vertauskuvassa 9, luku 23, s. 51. Se viittaa myös osaan Jaakobin kirjeen 5:19–20:sta vertauskuvassa 10, luku 4, s. 55

2. Klemens (120–140 jKr.) luku 15, s. 255 viittaa Jaakobin kirjeen 2:19–25 kohtaan.

Irenaeus (182–188 jKr.) viittaa kolmeen jakeeseen Jaakobin kirjeestä.

¼ lainaus: Jaakobin kirje2:23 Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 4, luku 13.4, s. 478: ”Aabraham … ja niin hänestä tuli ’Jumalan ystävä’. Mutta Jumalan Sana…” Jesajan kirjassa 41:8b Jumala sanoo: ”Aabrahamin, minun ystäväni, jälkeläinen”.

¾ lainaus: Jaakobin kirje 2:23b ”ja häntä kutsuttiin Jumalan ystäväksi”. Tämä sanamuoto esiintyy ainoastaan Jaakobin kirjeen 2:23b:ssä. Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 4, luku 15.1, s. 481

Muratorian kanonissa (n. 170–210 jKr.) ei mainita Jaakobia.

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa Jaakobin kirjeen 4:6 ja 1. Pietarin kirjeen 5:6 teoksessaan *Stromata*, kirja 3, luku 6, s. 390, sekä kirja 4, luku 17, s. 428–429

Tertullianus (198–220 jKr.) viittaa Jaakobin kirjeeseen1:13 : ”Mutta kaukana olkoon ajatus, että Herra näyttäisi kiusaavan, ikään kuin Hän joko olisi tietämätön jonkun uskosta tai haluaisi sen kumota.” Teoksessa Rukouksesta, luku 8, s. 684

Origenes (225–254 jKr.) lainaa Jaakobin kirjeen 4:17 teoksessaan *De Principiis*, 1. kirja, luku 3.6, s. 254

Nimetön teos *Novatianusta vastaan* (254–256 jKr.) lainaa puolta Jaakobin kirjeen 4:6:sta, s. 661

Aleksandrian Dionysios (246–265 jKr.) lainaa osaa Jaakobin kirjeen 1:13 kohdasta teoksessaan Luukkaan evankeliumi, s. 116. Hän lainaa myös puolet Jaakobin kirjeen 1:13 kohdasta teoksessaan Luukkaan evankeliumin selitys 22:46 jne., s. 119

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

½ Eusebiuksen teoksessa *Kirkkohistoria* (323–326 jKr.) 2. kirja, luku 23, s. 128 todetaan, että Jaakobin ja Juudan sanotaan kirjoittaneen heidän nimeään kantavat kirjeet, vaikka tämä on kiistanalainen asia. *Nicene and Post-Nicene Fathers, Second Series*, 1. osa, s. 128

Poitiersin Hilarius (355–367/368 jKr.) lainaa Jaakobin kirjeestä

Athanasius (367 jKr.) ei viittaa mihinkään tiettyihin jakeisiin Jaakobin kirjeestä, mutta hän luettelee Uuden testamentin kirjat juhlakirjeessään nro 39, s. 552

Teos Synopsis Scripturae Sacrae (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitsee Jaakobin kirjeen osana Uutta testamenttia. Siinä siteerataan koko Jaakobin kirjeen 1:1.

Laodikean (Frygiassa) synodi (343–381 jKr.) luettelee kaanonissa 60, s. 159, Vanhan ja Uuden testamentin kirjat. Kaanonissa 59, s. 158, sanotaan, että kirkossa saa lukea vain Vanhan ja Uuden testamentin kaanonisia kirjoja.

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) mainitsee Jaakobin ”Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudan seitsemässä katolisessa kirjeessä” luennossa 4.36, s. 28

Nazianzenin Gregorius (330–391 jKr.) viittaa Jaakobiin

Amphilochius (–394 jKr.) teoksessa *Iambi ad Seleucum*

Sokea Didymus (398 jKr.) lainaa Jaakobin kirjeen 1:12, 2:3 Jaakobin kirjoittamina. Kommentaari Sakarjan kirjaan 6, s. 129–130.

Sokea Didymos (398 jKr.) lainaa Jaakobin kirjeen 1:27:ää Jaakobin kirjoittamana. Kommentaari Sakarjan kirjaan 7, s. 138

Epifanius Salamisilainen (360–403 jKr.) mainitsee neljä evankeliumia, 14 Paavalin kirjettä, Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudan kirjeet, Apostolien teot, Johanneksen ilmestyskirjan, Salomon viisauden ja Sirakin kirjan (=Ecclesiasticus).

Rufinus (374–406 jKr.) viittaa Jaakobin kirjeeseen Pyhänä Kirjoituksena

Johannes Krysostomos (392–407 jKr.) lainaa Jaakobin kirjeen 2:18 viimeistä kolmannesta osaa sanoen: ”siinä sanotaan”. Saarnat Pyhän Johanneksen evankeliumista, saarna 72 Joh. 13:20, osa 14, s. 267.

Johannes Krysostomos (392–407 jKr.) lainaa kolme neljäsosaa Jaakobin kirjeen 2:13 kohdasta teoksessaan ”Saarnat Filemonin kirjeestä”, saarna 3, jae 25, nide 13, s. 556

Chromatius (kuollut 407 jKr.)

Hieronymus (373–420 jKr.)

Orosius/Hosius Bragasta (414–418 jKr.)

Karthagon kirkolliskokous (393–419 jKr.)

Johannes Cassianus (419–430 jKr.) lainaa puolet Jaakobin kirjeen 1:12 kohdasta teoksessaan ”Abbot Isaacin ensimmäinen konferenssi”, luku 23, s. 395

Johannes Cassianus (419–430 jKr.) lainaa puolta Jaakobin kirjeen 2:13 kohdasta teoksessaan ”Abotti Iisakin ensimmäinen neuvottelu”, luku 22, s. 395

Johannes Cassianus (419–430 jKr.) lainaa puolet Jaakobin kirjeen 1:19 kohdasta teoksessaan ”Abbot Nesteroksen ensimmäinen konferenssi”, luku 9, s. 439

Jerome (373–420 jKr.) käsittelee Uuden testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti kutakin neljää evankeliumia, Paavalin kirjeitä seitsemälle seurakunnalle, Heprealaiskirjeen sekä Paavalin kirjeitä Timoteukselle, Titukselle ja Filemonille. Sen jälkeen Jerome käsittelee Apostolien tekoja. Sitten hän käsittelee Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudan seitsemää kirjettä. Lopuksi hän käsittelee Johanneksen Ilmestyskirjaa. Kirje 53, luku 9, sivut 101–102.

Hippon Augustinus (388–430 jKr.) mainitsee apostoli Jaakobin ja viittaa kolmeen neljäsosaan Jaakobin kirjeen 2:13 kohdasta teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 19, luku 26, s. 419

Sokrateen ”Kirkkohistoria” (n. 400–439 jKr.)

Aleksandrian Kyrillos (444 jKr.)

Hesychius Jerusalemin (-450 jKr.) (myöhemmin) viittaa Jaakobin kirjeen 2:3:een

Eucherius (n. 424–455 jKr.) Instructiones

Speculum (5. vuosisata)

Rooman paavi Leo I (440–461 jKr.)

Aquitanian Prosper (425–465 jKr.) viittaa Jaakobin kirjeeseen 1:17 apostoli Jaakobin kirjoittamana.

Johannes Damaskolainen (706–749 jKr.) ”...seitsemän katolista kirjettä, nimittäin yksi Jaakobilta, kaksi Pietarilta, kolme Johannekselta, yksi Juudalta...” Teos ”Ortodoksisen uskon selitys”, kirja 4, luku 17, s. 90

Väärennettyjen kirjojen joukossa

Aleksandrian Pseudo-Pietari (306 285–311 jKr.) viittaa Jaakobin kirjeen 3:2 kohtaan. Teos ”The Genuine Acts of Peter”, s. 258

3. Varhaisimmat Jaakobin kirjeen käsikirjoitukset, jotka meillä on, osoittavat, että niissä on pieniä käsikirjoituseroja, mutta ei teologisesti merkittäviä virheitä. Tässä on joitakin 8. vuosisataa edeltäviä käsikirjoituksia.

p20 (=papyrus Oxyrhynchus 1171) 3. vuosisata. Jaakobin kirje 2:19–3:2; (6 kirjainta 96:sta kohdassa 3:3); 3:4–9. Valokuva tästä käsikirjoituksesta on teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts, s. 96. Tässä kirjassa mainitaan myös, että käsikirjoituksen käsiala on hyvin samankaltainen kuin 2. Aikakirjojen P. Egerton 4 -käsikirjoituksessa ja s. 27:n Roomalaiskirjeen käsikirjoituksessa. Aleksandrialainen teksti

3. vuosisata – 1968 – Teoksessa *The Text of the New Testament* ei mainita 3:3:a.

3. vuosisata – 1998 – Aland et al., neljäs tarkistettu painos

s. 23 Urbana (3. vuosisadan alku) (= papyrus Oxyrhynchus 1229) (Jaakobin kirje1:10 –12, 15–18) Valokuva tästä on teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts, s. 102.

3. vuosisadan alku – 1968 – The Text of the New Testament.

s. 54 5.–6. vuosisata. (Jaakobin kirje 2:16–18,2:21 ?;2:22 –26; 3:2–4) Vastaa Vaticanus-, Sinaiticus- ja Ephraemi Rescriptus -käsikirjoituksia

5./6. vuosisata – 1968 – Uuden testamentin tekstissä ei ole2:21 .

s. 74 (=Bodmer 17) Apostolien teot 1:2–5, 7–11, 13–15, 18–19, 22–25; 2:2–4; 2:6–3:26; 4:2–6, 8–27; 4:29–27:25; 27:27–28:31; Jaakobin kirje 1:1–6, 8–19, 21–23, 25, 27; 2:1–3, 5–15; 18–22, 25–26; 3:1, 5–6, 10–12, 14, 17–18; 4:8, 11–14; 5:1–3, 7–9, 12–14, 19–20; 1. Pietarin kirje 1:1–2, 7–8, 13, 19–20, 25; 2:6–7, 11–12, 18, 24; 3:4–5; 2. Pietarin kirje 2:21; 3:4, 11, 16; 1. Johanneksen kirje 1:1,6; 2:1–2,7,13–14,18–19,25–26; 3:1–2,8,14,19–20; 4:1,6–7,12,16–17; 5:3–4,9–10,17; 2. Johanneksen kirje 1,6–7,13; 3. Johanneksen kirje 6,12; Juudaksen kirje 3,7,12,18,24 (7. vuosisata)

7. vuosisata – 1968 – Teoksessa The Text of the New Testament on Jaakobin kirje 2:4 ja 1. Pietarin kirje 1:12

7. vuosisata – 1975 – Aland et al., kolmas painos

6. vuosisata – 1998 – Aland ym., neljäs tarkistettu painos

s. 100 (=papyrus Oxyrhynchus 4449) Jaakobin kirje3:13 –4:4; 4:9–5:1 (3. tai 4. vuosisata)

Vaticanus [B] (325–350 jKr.), Sinaiticus [Si] (340–350 jKr.) ja Alexandrinus [A] (n. 450 jKr.) sisältävät kaikki Jaakobin kirjeen.

Bohairilainen koptinkieli [Boh] 3./4. vuosisata

Sahidinen koptinkieli [Sah] 3./4. vuosisata

Italic ff (Corbiensis)

Italic s (Bobiensis) Jaakobin kirje 1:1–2, 10, 16–3:5; 3:13–5:11; 5:19

Vanha latina m (pseudo-Augustinus) 1:19–20, 26–27; 2:13–17; 2:26; 3:1–8,13; 4:1,7,10–13; 5:1–3,5

Ephraemi Rescriptus (C) 5. vuosisata. Jaakobin kirje 1:1–4:2

0166 5. vuosisata. Jaakobin kirje 1:11

0173 5. vuosisata. Jaakobin kirje 1:25–27

Armenian [Arm] 5. vuosisadalta

Georgian [Geo] 5. vuosisadalta

Etiopialainen [Eth] n. 500 jKr.

Peshitta-syria [Syr P] 375–400 jKr.

Filoksenin syyria 507/508 jKr.

Harcleanin syyria [Syr Her]

Palestiinalainen syyria [Syr Pal] Jaakobin kirje 1:1–12

New International Greek Testament Commentary -teoksen Jaakobin kirjeestä (s. 59–60) käy ilmi, että Jaakobin kirjeestä ei ole olemassa ”länsimaisia” tekstejä, vaan ainoastaan aleksandrialaisia ja bysanttilaisia.

Muita huomautuksia on, että Muratorin kaanon (n. 170 jKr.) ei sisältänyt Jaakobin kirjeitä, Heprealaiskirjettä, 1. ja 2. Pietarin kirjeitä eikä Johanneksen kolmatta kirjeitä

Katso osoitteesta www.BibleQuery.org/James Manuscripts.html lisätietoja Jaakobin kirjeen varhaisista käsikirjoituksista.