< Raamatunkysymys Jesajan kirjasta

K: Mitkä ovat Jesaja 1–66:n keskeisiä termejä?

V: Tässä on useita niistä.

K: Mitkä Jesajan kirjan jakeet liittyvät Jeesukseen?

V: Uudessa testamentissa on enemmän lainauksia Jesajan kirjasta kuin kaikista muista Vanhan testamentin kirjoista yhteensä. Jos uskot, että Uusi testamentti on Jumalan erehtymätön sana, niin nämä ovat kaikki Jesajan kirjoittamia. Seuraavia Jesajan kirjan jakeita siteerataan tai niihin viitataan Uudessa testamentissa Jeesuksen yhteydessä.

Tietenkin on olemassa myös muita messiaanisia kohtia, joita ei mainita Uudessa testamentissa.

Kuolleenmeren kääröistä Suuri Jesajan käärö on erityisen mielenkiintoinen, sillä siinä on yksitoista kohtaa, joissa messiaanisten kohtien vieressä esiintyy kreikkalainen kirjain, joka näyttää kyljellään olevalta Tau-kirjaimelta (tai Chi-kirjaimelta). Syynä saattaa olla se, että Chi oli kreikankielisen sanan ”Kristus” ensimmäinen kirjain. Tämä ei kuitenkaan todista kristillistä vaikutusta, sillä juutalaiset tunsivat sanan ”Kristus” jo ennen Jeesuksen aikaa messiaan eli voidellun kreikankielisenä käännöksenä. Nämä yksitoista kohtaa ovat Jesaja 32:1 ja seuraavat; 42:1 ja seuraavat; 42:5 ja seuraavat; 42:19 ja seuraavat; 44:28; 49:5–7; 55:3–4; 56:1–2; 56:3 ja seuraavat; 58:13 ja seuraavat; 66:5 ja seuraavat.

K: Ovatko Jesajan kirjan näkyjä ja profetioita järjestetty kronologisesti?

V: Vaikka se onkin mahdollista, ei ole syytä olettaa niin. Luultavasti joko Jesaja elämänsä loppuvaiheessa tai joku muu on järjestänyt ne aihepiireittäin. Katso myös seuraava kysymys.

K: Mikä on Jesajan kirjan pääpiirteinen rakenne?

V: Tässä on yksinkertainen, yleistasoinen yhteenveto Jesajan kirjan rakenteesta.

Jes 1–12 Kuninkaan määräykset kolmessa osassa

. Jes 1–5 Oikeudenkäynti alkaa: Jumalan syytteet Juudaa vastaan ja suunnitelmat sen suhteen

. . Jes 1 Oikeudenkäynti ja kolme onnettomuutta: kansallinen, uskonnollinen ja sosiaalinen

. . Jes 2–4 Valintasi: kulje siunauksen valossa vai piiloudu pölyyn tai kiroukseen

. . Jes 2:1–4 Siionin runo

. . . . Jes 2:5–9 Vetoomus Herran armoon

. . . . . Jes 2:10–22 Tai piiloudu kallioihin Hänen vihan edestä

. . . Jes 3:1–9 Näin vakava viha tulee olemaan

. . . Jes 3:10–26 Näin Jumala tuomitsee

. . Jes 4:2-6 Siionin runo

. . Jes 5 Rakkaani laulu ja arvottoman viinitarhan tuho

. Jes 6 Jesajan tehtävä

. Jes 7–12 Immanuel – Jumala meidän kanssamme

Jes 13–27 Herran tuomio kaikkia kohtaan

. Jes 13–23 Jumalan tuomio kansakuntia kohtaan

. Jes 24–27 Jumala tuomitsee maailman (Pieni apokalypsi)

Jes 28–39 Tuomiosta syntyvä toivo

. Jes 28–33 Voi Jumalan tottelemattomalle kansalle

. Jes 34–35 Jumalan tulevaisuuden suunnitelmat maailmalle

. Jes 36–39 Historiallinen välisoitto: Hiskian kirja

Jes 40–66: Lohdutus ja uudistuminen

. Jes 40–44 Jumalan lohdutus ja luonne

. Jes 45–48 Kyyros ja Babylon sekä lähtö Babylonista

. Jes 49–55 Jumalan vapauttaja ja Israelin vapautus

. Jes 56–59 Ihmisen vastuu ja epäonnistuminen

. Jes 60–66 Jumalan varmat tulevaisuuden lupaukset

Tai Keil-Delitzschin Vanhan testamentin kommentaari, osa 7, 2. osa, s. 128, sanoo, että osia on kymmenen ja jokaisessa osassa on yhdeksän puhetta. Osat ovat 1–6, 7–12, 13–23, 24–27, 28–33, 34–35, 36–39, 40–48, 49–57, 58–66.

Vaikka on mahdollista, että näkyjä ja profetioita on järjestetty kronologisesti, ei ole todisteita siitä, että näin olisi tehty. Jesaja 1–6 olivat kuitenkin todennäköisesti Jesajan palvelutyön aivan ensimmäisessä osassa. Jesaja 6 on saattanut syntyä sen jälkeen, kun Jesaja 1–5 oli julistettu, tai – mikä on todennäköisempää – se on tapahtunut ennen niitä ja on takautuma. Jesaja 1–5 osoittaa syyt, miksi Jumala tarvitsi Jesajan kaltaisen profeetan, ja sitten Jesaja 6 esittää kutsun. Joko Jesaja elämänsä loppupuolella tai joku muu on saattanut järjestää Jesajan kirjan luvut aihepiireittäin.

K: Mistä Jesaja 1–12:ssa on lyhyesti sanottuna kyse?

V: Joku voisi nähdä, että kyse on pääasiassa Jumalan varoituksesta Israelille. Toinen voisi sanoa, että kyse on Jumalan kiivaasta vihasta; kolmas Jumalan lohdutuksesta; neljäs ilostamme Herrassa ja viides toivostamme Jumalassa. Mutta jokainen näistä näkemyksistä, erikseen tarkasteltuna, menee ohi Jesajan kirjan ensimmäisen osan (1–12) ytimen. Sen sijaan voimme nähdä tässä Jumalan tunteiden kehityskulun: varoituksesta vihaan, anteeksiantoon, lohdutukseen ja iloon. Joidenkin vaiheiden taustalla näemme syitä, mutta toisten kohdalla ainoat syyt, jotka näemme, ovat se, kuka Jumala on, ja Jumalan syvä, ansaitsematon rakkaus meitä kohtaan.

Lopuksi luvut 1–11 keskittyvät Jumalan toimintaan Juudan ja sen pääkaupungin Jerusalemin (Siionin) suhteen. Luvut 13–23 keskittyvät Jumalan toimintaan maailman suhteen. Luku 12 toimii siirtymänä, jossa tiivistetään Jumalan toiminta Israelin suhteen ja ylistetään sitä koko maan päällä.

K: Jesaja 1:1: Milloin Jesaja eli?

V: Jesajan kirjan 6. luku, joka on kirjoitettu Jesajan uran alkuvaiheessa, sijoittuu ”vuoteen, jolloin kuningas Ussia kuoli”, eli vuosiin 740/739 eKr. Ussian seuraajina olivat Jotam, Ahas ja Hiskia, joita seurasi Manasse vuonna 687 eKr. Koska Jesaja mainitsee Sanheribin kuoleman, Jesaja oli todennäköisesti vielä elossa tämän tapahtuman aikaan, joka oli vuonna 681 eKr.

Juutalaisessa pseudepigrafisessa kirjassa ”Jesajan taivaaseenastuminen” sanotaan, että Jesaja surmattiin sahattamalla hänet kahtia Manassen hallituskaudella. Asimovin teoksessa ”Guide to the Bible” (s. 547) tätä kutsutaan ”Jesajan marttyyrikuolemaksi” ja sanotaan, että se on kirjoitettu noin vuonna 100 jKr. Heprealaiskirjeen 11:37:ssä sanotaan, että joitakin Vanhan testamentin uskovia sahattiin kahtia, ja Asimovin mukaan tämä saattaa viitata Jesajaan.

K: Kuka oli Jesajan isä Amoz (Jes. 1:1)?

V: Emme tiedä hänestä mitään. Asimovin teoksessa ”Guide to the Bible” (s. 527) mainitaan rabbinistinen perimätieto, jonka mukaan Amoz oli kuningas Amazian veli, joten Jesaja olisi kuninkaallista sukua. Kuitenkin teoksessa ”The Expositor’s Bible Commentary” (osa 6, s. 4) todetaan, että tätä juutalaista perimätietoa, jonka mukaan Amoz olisi kuninkaallista sukua, ei voida todistaa.

K: Kuinka suuri osa Vanhan testamentista oli kirjoitettu Jesajan aikana (Jes. 1:1)?

V: Luultavasti 1. Mooseksen kirja – 2. Samuelin kirja, todennäköisesti myös Jobin kirja ja Psalmit.

K: Mikä on kuninkaiden mainitsemisen merkitys Jesaja 1:1:ssä?

V: Tämä osoittaa meille, että Jesaja eli aikoina, jotka olivat hyvin sydäntä särkeviä jumalalle uskollisille ihmisille. Suurin osa Juudan kuninkaista oli pahoja. Yksi harvoista mainituista hyvistä kuninkaista, Ussia, oli niin ylpeä, että poltti itse suitsuketta temppelissä, vaikka sen olisi pitänyt olla vain pappien tehtävä. Tämän seurauksena Jumala kirosi hänet spitaaliin, kunnes hän kuoli. Olosuhteista huolimatta Jesaja pystyi silti palvelemaan Jumalaa uskollisesti, ja niin meidänkin pitäisi tehdä.

K: Saiko Jesaja Jes 1:1:ssä vain yhden näyn Jumalalta vai useita näkyjä?

V: Jesaja näki useita näkyjä. Tässä on joidenkin näkyjen ja (vain suullisten) profetioiden alkuja: luvut 1, 2, 6, 7, 13, 15, 19, 21, 22, 23, 37:21, 38:4, 39:5. Mutta huolimatta joidenkin näiden näkyjen kielteisistä varoituksista meidän on muistettava, että kirjalla on sama sanoma kuin Jesajan nimellä, hepreaksi Yeshaiah, joka tarkoittaa ”Jahve on pelastus”.

K: Miten Jes 1:1–31 muistuttaa oikeudenkäyntiä?

V: Juuda ja Jerusalem verrataan aluksi, epäsuotuisasti, eläimiin, minkä jälkeen esitetään heitä vastaan nostetut syytteet. Syytteissä on yhtäläisyyksiä 5. Mooseksen kirjan 32:1–43 kanssa. On kuitenkin hieman epätavallista, että Jumala on sekä kantaja että tuomari. Lopuksi Jesaja 1:24–31 on kuin tuomio, mutta tässä on suuri yllätys. Tuomio ei koske sitä, miten Jumala aikoo rangaista heitä, vaan pikemminkin sitä, miten Jumala aikoo puhdistaa ja palauttaa heidät sekä rangaista pahantekijöitä. Tässä kohdassa ei kuitenkaan kerrota, mitä Jumala aikoo heille tehdä puhdistaakseen heidät. Jesaja 1:24–31 on eräänlainen ”esittely”, joka kehitetään täysimääräisesti Jesajan kirjassa 40–66.

K: Jesaja 1:2:ssa Jumalan lapset kapinoivat, ja koska Jumala on hyvä isä, voivatko kristityt olla hyviä vanhempia, jos heidän lapsensa eksyvät?

V: Kyllä. Vanhemmilla on suuri vastuu ja vaikutusvalta lapsiinsa. Viime kädessä kuitenkin lapsi, ei vanhempi, päättää, seuraako hän Jumalaa vai ei.

K: Miksi Jesaja 1:3:ssa sanotaan, että Israel ei tuntenut Jumalaa, kun mitään ei tapahdu ilman Jumalan sallimusta?

V: Jumala antaa meille tietynlaisen vapauden, ja Jumala sallii asioita, jotka tekevät Hänet surulliseksi.

K: Kuinka tämä tuho täyttyi Jesajan kirjassa 1:5–7?

V: On olemassa kaksi tilannetta, ja molemmat sopivat kuvaukseen.

Ensimmäinen ja vähäisempi niistä on kaadetut puut ja autioituminen Jerusalemin ympärillä sen jälkeen, kun syyrialaiset (aramealaiset) ja pohjoinen kuningaskunta yhdistivät voimansa taistellakseen eteläistä kuningaskuntaa vastaan. Toinen (ja todennäköisempi vastaus) liittyy vuoteen 701 eKr., jolloin Sanherib oli valloittanut pohjoisen kuningaskunnan ja näytti olevan valloittamassa myös eteläistä kuningaskuntaa.

K: Missä olosuhteissa kuritus ei toimi (Jes 1:5)?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Väärin sovellettu: Kuritus ei toimi, jos:

1a. Se on liian lievä ollakseen varoittava

1b. Kurinpidon kohteena oleva ei ymmärrä lainkaan, miksi kurinpitoa sovelletaan.

1c. Kurinpito, joka on epäjohdonmukaista tai jonka ankaruus riippuu vanhemman mielialasta, voidaan kokea oikukkaana ja rangaistuksen suuruuden kannalta käsittämättömänä.

1d. Lopuksi, kurinpito, joka on liian ankara suhteessa tehtyyn tekoon, voi silti toimia, mutta siitä voi seurata muita, ei-toivottuja vaikutuksia.

2. Oikein sovellettu: Edes kurinpito, jota sovelletaan täydellisesti ja täysin johdonmukaisesti, ei takaa toivottua vaikutusta. On kurinpidon kohteena olevan henkilön tehtävä alistua eikä kovettaa sydäntään. Kurinpito on ulkoinen teko. Se ei voi muuttaa sydäntä; se voi vain tarjota kannustimen henkilölle muutokseen.

Kuritus ei aina tehoa; se riippuu kuritettavasta henkilöstä. Jesaja kysyy Jesajan kirjassa 1:5: miksi, jos sinua lyödään uudelleen, sinä silti jatkat kapinointia?

K: Mitä tarkoittaa Jesaja 1:8:ssa, että Siionin tytär on jäänyt ”kurkkupellon hökkeliin”?

V: Tämä vaatimaton, yksinäinen asumus on jyrkässä vastakohdassa Jesaja 5:8:n kanssa, jossa talo talon perään on yhdistetty toisiinsa, ikään kuin valtavassa kartanossa. Vaurastuneet Juudean maanomistajat joutuisivat köyhiksi, elantonsa itse tuottaviksi viljelijöiksi siihen mennessä, kun Assyria ja Babylonia olisivat saaneet heidät käsiteltyä.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kurkku on eräs melonilaji, ja on jonkin verran epäselvyyttä siitä, mitkä vihannekset kuuluvat tämän hepreankielisen sanan piiriin.

K: Miten Jesaja 1:9 liittyy Roomalaiskirjeen9:29 kohtaan?

V: Roomalaiskirjeen9:29 lainaa Jesaja 1:9 osoittaakseen, että sekä hengellisessä että fyysisessä mielessä Jumalaan uskovat juutalaista syntyperää olevat ihmiset ovat jäännös, joka muodostaa hyvin pienen osan pakkosiirtolaisuutta edeltäneistä israelilaisista. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että useimmissa käsikirjoituksissa Jesaja 1:9:n ja 1:10:n välillä on välilyönti. Tämä oli muinainen tapa osoittaa, että kyseessä oli uusi osa.

K: Miksi Jumala kritisoi Jesaja 1:11–17:ssä ja Jeremia 6:20:ssä uhrauksia, kokoontumisia ja jopa rukousta, kun Jumala on käskenyt näitä Toorassa?

V: Tämä ei ole sellaista uskontoa, joka koskettaa Jumalan sydäntä. Itse asiassa tässä puhutaan käsitteestä, jonka olemassaoloa monet kieltäytyvät hyväksymästä: ”turhasta uskonnosta”. Käännetty lause ”En voi sietää” Jesaja 1:13:ssa ei täysin välitä hepreankielisen tekstin voimaa. Ehkä parempi käännös olisi ”En kestä sitä”. Joka tapauksessa Jesaja 1:14:ssä Jumala sanoo vihaavansa näitä asioita. Jakeen 12 lopussa Jumala sanoo, että tämä vilpillinen uskonto on pelkkää ”melua kadulla”.

Jesaja1:14 :ssä ei sanota, että ne olisivat aina olleet Jumalalle taakka, vaan pikemminkin ”ne ovat tulleet taakaksi”. Vilpilliset uhrit ovat Jumalalle raskaita. Jesaja ei siis ole täysin Jumalalle tehtäviä uhreja vastaan; kuitenkin Jesajan voimakas kielenkäyttö tässä kohdassa osoittaa, että Jumala vastustaa niiden tekopyhiä uhreja, jotka eivät todellisuudessa halua palvella Häntä. Lisäksi jumalattomat ihmiset voivat käyttää uskontoa ja uhreja pelkästään peitteenä pahuudelleen.

K: Eikö kaikkitietävä ja kaiken kuuleva Jumala kuule kaikkien rukouksia Jesaja 1:15:n mukaan?

V: Ei. Jesaja 1:15 sanoo, että kun ihmiset, jotka eivät ole katuneet pahuuttaan, rukoilevat silti tekopyhästi Jumalalle, Jumala päättää olla kuulematta tai vastaamatta heidän rukouksiinsa. Jesaja 1:15 sanoo vertauskuvallisesti, että kun he kohottavat kätensä Jumalan puoleen, heidän kätensä ovat täynnä verta – ei eläinuhrien verta, vaan murhan verta. Hepreassa on erilaisia sanoja verelle, ja tämä sana käännetään tarkemmin sanalla ”vuodatettu veri”, ei verellä, joka virtaa luonnollisesti kehossa.

Jesajan kirjassa mainitaan useita henkilökohtaisia syntejä, kuten epäjumalanpalvontaa ja haureutta, mutta Jesaja 1:17 mainitsee ”yhteiskunnalliset synnit”, kuten oikeuden etsimättä jättämisen, sortajan rankaisematta jättämisen sekä orpojen ja leskien puolustamatta jättämisen.

K: Miten meidän tulisi Isa 1:18:n mukaan käyttää aikaa keskustellaksemme Jumalan kanssa?

V: Meidän ei tarvitse kertoa tai opettaa Jumalalle mitään, mutta keskusteleminen Jumalan kanssa auttaa Jumalaa opettamaan meitä. Meidän ei pitäisi välttää suuria käsitteitä tai vaikeita kysymyksiä, vaan pikemminkin viedä ne kärsivällisesti Herran eteen. Yksi hyöty on se, että Jumala johdattaa sinut vastauksiin, ja toinen hyöty on mielesi harjoittaminen pohtimaan Jumalan asioita. Ehkä tärkein ”hyöty” on kuitenkin yksinkertaisesti se etuoikeus, että saamme viettää tämän ajan Jumalan kanssa.

K: Viittaako Jesaja 1:18 syntien anteeksiantoon ilman Kristusta?

V: Ei. Tässä ei täsmennetä tarkalleen, miten Jumala antaa anteeksi heidän syntinsä, vaan ainoastaan se, että Jumala tekee niin. Katso myös seuraava kysymys.

K: Miten Jumala voisi Jesaja 1:18:n mukaan antaa anteeksi syntejä, kun Kristus ei ollut vielä tullut?

V: Uuden testamentin mukaan Jumala opettaa, että synnit annetaan anteeksi vain Kristuksen kautta, mutta ajattomuuden ulkopuolella oleva Jumala voi antaa synnit anteeksi Kristuksen kautta milloin tahansa. Jumalaa ei rajoita mikään. Kristuksen ennen eläneiden ihmisten osalta Heprealaiskirjeen luvut 9 ja 10:1–4 osoittavat, että heidän syntinsä olivat ”peitettyjä” Kristuksen kuolemaan asti, ja ne on annettu anteeksi Kristuksessa. Jesaja 6:7 ja muut kohdat sanovat yksinkertaisesti ”sovitettu” ja ”annettu anteeksi” sen sijaan, että ne sanoisivat ”peitetty toistaiseksi ja annettu anteeksi myöhemmin”, kahdesta syystä, jotka voimme havaita.

1. Vanhassa testamentissa Jumala antaa Jesaja 53:ssa ja muissa kohdissa vain vihjeitä, ei selkeää opetusta, siitä, miten Hän toteuttaisi tämän anteeksiannon. Se, että heidän syntinsä olivat anteeksi annettuja, oli ainoa asia, josta heidän tarvitsi huolehtia.

2. Jumalalla on erilainen käsitys ajasta kuin meillä. Me pidämme usein asioita, joita ei ole vielä tapahtunut, tulevina mahdollisuuksina. Jumala voi nähdä ne varmuuksina, jotka ovat ”jo tapahtuneet”, vain myöhemmässä vaiheessa siinä valtavassa kolmiulotteisessa videonauhassa, jota kutsumme ”elämäksi maan päällä”.

K: Mikä on mielenkiintoista Jesajan kirjallisessa tyylissä Jesaja 1:21–23:ssa?

V: Jesaja hallitsi monia heprealaisen runouden tyylejä. Jesaja 1:19b–20a:ssa hän käytti sanaleikkiä: olkaa kuuliaisia ja syökää maan hyviä hedelmiä tai olkaa tottelemattomia ja joutukaa miekkaan. Mutta tässä Jesaja 1:21–23:ssa hän siirtyy surunvalittelupuheen tyyliin, kuten joku puhuisi hautajaisissa. Mielenkiintoista on, että tämä ”hautajaispuhe” ei ole osoitettu kenellekään kuolleelle, vaan kaupungille ja sen asukkaille, jotka ovat kääntyneet pois Jumalasta. Heitä ei ole vielä surmattu, mutta on mielenkiintoista pitää hautajaispuhe, kun ne ihmiset, joita surraan, ovat vielä elossa kuulijakunnassa.

K: Miksi joissakin paikoissa, kuten Jesaja 1:21:ssä, on niin paljon vääriä ihmisiä ja murhaajia?

V: Emme tosin tunne kaikkia Jerusalemin asukkaita, mutta yleisesti ottaen voimme nähdä ainakin kuusi syytä, miksi kaupungissa voi olla paljon jumalattomia ihmisiä.

1. Oikeudenmukaisuuden puute tai epäjohdonmukaisuus väärintekijöiden rankaisemisessa.

2. Jumalallista opetusta ei ole.

3. Ei ole jumalallisia poliittisia ja uskonnollisia johtajia, joita kansa kunnioittaisi ja jotka voisivat toimia esimerkkinä.

4. Uskovat eivät rukoile kansansa puolesta (1. Samuelin kirja12:23 ).

5. Jumalalliset ihmiset eivät itse ole kääntyneet pois omista jumalattomista teistään (2. Aikakirja7:14 ).

6. Perheiden hajoaminen. Kerran eräs vankilatyössä toimiva henkilö sai idean ostaa äitienpäiväkortteja, jotta vangit voisivat kirjoittaa kortteja äideilleen. He kysyivät myös Hallmarkilta, olisiko tämä halukas lahjoittamaan kortteja. Hallmark lahjoitti kokonaisen kasan kortteja, ja ne jaettiin, ja ohjelma oli suuri menestys. Sitten noin kuukautta myöhemmin he tekivät saman isänpäivänä. Se oli täydellinen floppi; suurin osa vangeista ei ollut kiinnostunut. Ilmeisesti suurimmalla osalla vangeista ei ollut isähahmoa elämässään.

K: Miksi Jesaja 2:1–4 on hyvin samankaltainen kuin Miika 4:1–3?

V: Miika profetoi Hiskian hallituskaudella, Jeremian kirjan 26:18 mukaan. Miika ja Jesaja olivat siis aikalaisia, ja toinen profeetta saattoi kuulla toisen sanovan sen, tai sitten molemmat saattoivat kuulla sen nimettömältä profeetalta, ehkä Joelin suusta. Se saattoi tulla ensin Miikalta tai nimettömältä profeetalta, ehkä Joelin suusta, sillä myös Joelin kirjassa 3:10 on vastaavia kohtia. Yksi syy on se, että kohdassa mainitaan ”viimeiset päivät”, ja vaikka Jesaja ei käytä tätä termiä missään muualla, se on keskeinen osa Miikan profetioita.

K: Milloin Jesaja sanoi Jesaja 2:2:ssa viimeisten päivien alkavan?

V: Jesaja ei sanonut, milloin ne tulisivat, eikä hän antanut paljon yksityiskohtia. Ehkä Jumala ei ollut paljastanut sitä Jesajalle. Herran päivää on useampi kuin yksi. Tuomion päivä tulisi pian, kun Jumala käytti assyrialaisia tuomion langettamiseen Israelin tuhoamiseksi ja Juudan rankaisemiseksi. Mutta lopulta, kuvauksen ja myöhemmin Uudessa testamentissa ihmiskunnalle paljastetun tiedon perusteella, tämä tapahtuu tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Lisätietoja tuon ajan kaupungista ja temppelistä löytyy Hesekielin kirjasta 40–43.

K: Miksi luulet, että Jesaja korostaa Herran temppelin merkitystä tuhatvuotisessa valtakunnassa (Jes. 2:2,4; 11:9; 25:6–7; 27:13; 30:29; 56:7; 57:13; 65:11,25; 66:20; Hes. 40–43)?

V: Jesaja ja Hesekiel profetoivat paljon tuhatvuotisesta valtakunnasta.

K: Miksi Jumalan täytyy Jesaja 2:4:n mukaan viimeisinä päivinä ratkaista kansojen välisiä riitoja?

V: Hän ei ratkaise niitä tuolloin, koska Hän on jo ratkaissut ne. Kun Messias on aloittanut hallituskautensa maan päällä, Hänen ei tarvitse ratkaista mitään riitoja, erimielisyyksiä tai sotia. Ainoa poikkeus on tuhatvuotisen valtakunnan lopussa, kun Saatana harhauttaa kansakuntia Ilm. 20:7–10.

K: Millaisia kyntöauria heillä oli tuolloin Jesaja 2:4:n mukaan?

V: Heillä ei ollut sellaisia auranteriä kuin myöhemmillä viljelijöillä. Koska rautaa ei ollut niin runsaasti, he käyttivät puupalkin päässä olevaa rautakärkeä.

K: Käännetäänkö Jesaja 2:4:ssä ja Miika 4:3:ssa ihmisten miekat auranteriksi jne., vai käännetäänkö Joel 3:ssa auranterit miekkoiksi?

V: Joel 3:ssa mainittu rauhanomaisista välineistä sotilaskäyttöön muuttaminen tapahtuu ahdistuksen aikana ennen kuin Jeesus palaa jälleen kunniassaan. Jesaja 2:4:ssä ja Miika 4:3:ssa mainittu sotilaskäyttöön tarkoitettujen välineiden muuttaminen rauhanomaiseksi käyttöön tapahtuu tuhatvuotisen valtakunnan aikana, kun Jeesus tulee ja hallitsee.

K: Miksi Jesaja 2:6 viittaa lapsiin?

V: Siinä ei sanota ”pieniä lapsia”; se tarkoittaa todennäköisemmin muukalaisten poikia ja tyttäriä. Toisin sanoen he liittoutuvat pakanain kanssa uskonnollisista syistä.

K: Miksi Jumala hylkäsi Jaakobin suvun Jesaja 2:6–9:ssä ja Miika 5:10–14:ssä?

V: Termi ”Jaakobin suku” voi viitata sekä Israeliin että Juudaan. Syitä mainitaan noin kymmenen. (Filistealaiset olivat itse asiassa Israelin länsipuolella, joten 6. jakeessa mainitut itäiset tavat ovat erillinen syy.) He olivat hylänneet Jumalan, mutta silti, kuten Jeremian kirjan 7. luku myöhemmin kertoo, kansa odotti edelleen Jumalan suojelevan heitä.

Yhdysvalloissa lauletaan usein laulua nimeltä ”God Bless America”. Mutta erääseen mainostauluun ilmestyi tärkeä kysymys: ”Siunaako Amerikka Jumalaa?” Jos jokin maa kääntää selkänsä Jumalalle, voiko se odottaa, että Jumala suojelee sitä?

K: Miksi Jesaja 2:6:ssa pidetään hulluna sitä, että he kysyivät neuvoa ennustajilta?

V: Ennustaminen on kielletty okkulttinen käytäntö, jolla yritetään ennustaa tulevaisuutta. Heidän ei tarvitse maksaa ennustajille siitä, että nämä kertovat heille valheellisia ennusteita tulevaisuudesta, sillä Jesaja kertoo heille totuudenmukaisesti, mitä tulee tapahtumaan, ja Jesaja tekee sen ilmaiseksi. Kääntymällä ennustajien puoleen he tuovat syyllisyyden itselleen, ja heillä on edessään synkkä tulevaisuus, joka täyttyy valloituksista ja vankeuteen joutumisesta.

K: Miksi Jesaja pyytää Jes. 2:9 ja seuraavissa jakeissa Jumalaa olemaan antamatta heille anteeksi?

V: Tämä voi tarkoittaa joko ”älä anna heille anteeksi!” tai ”et varmasti anna heille anteeksi”. Joka tapauksessa suurimmalla osalla kansaa ei ollut katumusta eikä mitään toivon pilkahdusta siitä, että sitä koskaan tulisi. Jesaja toisti Jumalan sydämen sanomaa, että Hän ei anna anteeksi niille, jotka eivät kadu. Jumala kuitenkin antaa anteeksi niille, jotka katuvat ja kääntyvät Hänen puoleensa pelastuksen saamiseksi.

K: Mikä on outoa kulta- ja hopeaviittauksessa Jesaja 2:20:ssa?

V: Nämä arvokkaat metallit, joista on tehty arvottomia epäjumalia, tulevat arvottomien olentojen, myyrien ja rottien, ”omaisuudeksi”. Epäjumalanpalvoja ei ole vahvempi kuin hänen eloton epäjumalansa, ja yhtä avuton.

K: Miksi Jesaja 3:4:ssä lapset ja imeväiset tulevat olemaan heidän hallitsijoitaan?

V: Vastauksia on kaksi: ennustus ja sen välitön täyttyminen.

Ennustus: Jesaja 3:1–3 sanoo, että ruoka- ja vesivarastot sekä viisaat johtajat viedään pois. Tämä viittaa huonoon hallintoon, jossa johtajat arvostavat omaa rikastumistaan enemmän kuin maan hyvinvointia. Tämä voi olla tuomio paitsi Israelia ja Juudaa vastaan, myös kaikkia kansoja vastaan, jotka ovat kääntyneet Jumalaa vastaan. Lisäksi kun Ahasista tuli kuningas, hän oli vasta kaksikymmentä vuotta vanha, tai kaksikymmentäviisi Septuagintan mukaan.

Välitön täyttyminen: Rauhallisina, itsenäisinä aikoina kuningas hallitsi vanhuuteen asti. Näin ollen hänen poikansa nousi kuninkaaksi vasta hieman vanhempana. Tästä poiketen 2. Aikakirja 36:1–11 kertoo, että

Joahaz oli 23-vuotias ja hallitsi vain kolme kuukautta

Joojakim oli 25-vuotias ja hallitsi 11 vuotta

Joojakin oli 8-vuotias (kirjoitusvirhe, oikeasti 18) ja hallitsi 3 kuukautta ja kymmenen päivää

Zedekia oli 21-vuotias ja hallitsi 11 vuotta

He olivat kaikki nuoria, koska heidän edeltäjänsä oli syrjäytetty vallasta niin pian.

Jesaja sanoo, että koska he pitivät ulkomaalaisten lasten vaikutusvallasta (Jesaja 2:6), heillä olisi lapsia hallitsemassa heitä Jesaja 3:4:ssä.

K: Miksi kansa sietäisi epäkypsiä hallitsijoita Jesaja 3:4:n mukaan?

V: Ehkä niin kauan kuin he näkevät, että johtaja toimii heidän etujensa mukaisesti, he eivät välitä siitä, mitä maalle tapahtuu tai millaisen esimerkin johtaja antaa.

K: Miksi joku kieltäytyisi olemasta heidän hallitsijansa Jesaja 3:7:ssä?

V: Tämä on outo profetia, sillä yleensä ihmiset haluaisivat niin kovasti tulla kuninkaaksi, että he taistelisivat ja murhaisivat toisia sen vuoksi. Raamattu ei kerro, miksi tässä tapauksessa tilanne on niin erilainen, mutta voimme nähdä kolme syytä.

Ei hyötyä: Harvat ihmiset haluaisivat kantaa hallitsijan vastuuta, jos siitä ei olisi lainkaan hyötyä.

Syyllisyys: Kun kansa eksyy tieltä, johtajilla saattaisi olla suurempi syyllisyydentunne suostuessaan siihen kuin jos he eivät olisi johtajia.

Huonot seuraukset: Seuraava hyökkäävä armeija, olipa se sitten assyrialainen, egyptiläinen tai babylonialainen, saattaisi päättää surmata edelliset hallitsijat ja heidän perheensä. Tämä saattaisi olla tärkein syy.

K: Oliko Jes 3:12:ssa moite siitä, että naiset (kirjaimellisesti ”tyttäret”) hallitsisivat heitä?

V: Oli hyvä asia, että hallitsijana oli nainen, jos kyseessä oli tuomari Debora. Mutta asiassa oli paljon vikaa, jos nainen oli Isebel tai Atalja. Pakananaista voitiin pitää ”vieraan jumalan tyttärenä”, aivan kuten pakanamiestä voitiin pitää ”vieraan jumalan poikana”. Kun kuninkaiden dynastiat ovat vakaita ja eletään rauhan aikoina, kuninkaat elävät vanhoiksi, ja seuraava kuningas on yleensä melko kypsä. Kun kuninkaita vangitaan tai tapetaan usein, tämän epävakauden oireena on se, että naiset ja nuoret hallitsevat usein. Ahasista tuli kuningas, kun hän oli vasta kaksikymmentävuotias, tai Septuagintan mukaan kaksikymmentäviisivuotias. Siksi muut auttoivat häntä hallitsemaan.

Jesaja 3:13–15 on suunnattu Jerusalemin miespuolisia ruhtinaita ja hallitsijoita vastaan. Jesaja 3:16–17 on suunnattu Siionin ylimielisiä tyttäriä vastaan.

K: Mitä tarkoitetaan Jes 3:14; 5:1,7; Ps 80:8–18; Jer 2:21; 12:10; Hes 15:6–8; Hoos 10:1:ssä käytetyllä vertauksella, jossa johtajat tuhoavat Jumalan viinitarhan?

V: Fyysisesti kuka tahansa saattoi kävellä ympäriinsä ja nähdä, missä rikkaat ja johtajat olivat riistäneet köyhiltä heidän maansa laajentaakseen omia tilojaan. Muistakaa, että Isebel tapatti Nabotin tämän viinitarhan takia. Hengellisessä mielessä viinitarha edustaa tässä Jumalan kansaa ja Jumalan työtä. He tuhosivat Jumalan ja Hänen palvelijoidensa työn omien päämääriensä ja hyötyjensä vuoksi.

Nykyään minulle on mysteeri, miksi jotkut ihmiset ovat niin voimakkaita lasten sukupuolenkorjausleikkausten puolestapuhujia, vaikka lapset eivät ehkä täysin ymmärrä kaikkia seurauksia. On kuin heillä olisi kiire todistaa, että sukupuoli ei ole muuta kuin se, miksi lääkäri sen määrittelee.

K: Kuinka kristillinen johtaja voi Jesaja 3:14:n mukaan olla hyvä tai huono Jumalan viinitarhan hoitaja?

V: On ainakin viisi asiaa, joihin on kiinnitettävä huomiota.

Ensimmäinen askel on se, hoitavatko he Jumalan viinitarhaa pastoraalisella huolenpidollaan, hyvällä opetuksellaan ja rakkaudellaan ihmisiä kohtaan, vai tuhoavatko he sitä tai laiminlyövätkö he sitä.

Toiseksi, käyttäytyvätkö he koskaan kuin raakalaismaiset sudet (Apostolien teot 20:28–31), joko pahalla opetuksellaan, vallanhimoillaan, seksuaalisella hyväksikäytöllä tai taloudellisella ahneudellaan?

Kolmanneksi, ymmärtävätkö he, kenen viinitarha se on? Se ei ole heidän, vaan Jumalan. Ovatko he siellä rakentamassa itseään vai laumaa?

Neljänneksi, ymmärtävätkö he, kuinka tärkeä tehtävä heille on annettu, kuten Heprealaiskirjeen 13:17 sanoo?

Viidenneksi, ovatko he palvelijoita, jotka eivät hallitse laumaa, mutta tarjoavat silti selkeää (ja toisinaan epämiellyttävää) johtajuutta, kuten 1. Pietarin kirje 5:2–4 sanoo?

K: Mikä vastuu meillä on Jesajan kirjan 3:14–16 mukaan estää rikkaita rikastumasta köyhien kustannuksella?

V: On hyvä ansaita rahaa, ja on hyvä olla rikas kunniallisin keinoin, kuten Abraham ja Job olivat. Mutta olipa kyseessä sitten epäoikeudenmukaiset lait, epäoikeudenmukaiset tuomioistuimet tai suorastaan ryöstö, on pahaa rikastua köyhien kustannuksella.

K: Mikä Jesaja 3:15:ssä on hieman pelottavaa siinä, että Jumalaa kutsutaan sotajoukkojen Herraksi?

V: Sana ”joukot” tarkoittaa ”armeijoita”, ja yhtä hyvä käännös on ”armeijoiden Herra Jumala”. Jumala voi ohjata assyrialaisten, babylonialaisten ja muiden kansojen armeijoita miten Hän haluaa. Ja Jumala uhkaa heitä tuomiolla ohjaamalla nuo armeijat heitä vastaan.

K: Mitä Jesaja 3:16:ssa tarkoitetaan ilmaisulla ”hyppivät ja loikkivat”?

V: Tämä tarkoittaa, että heillä oli teennäinen käytös, jossa he ottivat lyhyitä, hyppiviä askelia tai esittivät teennäistä tarkkuutta. He tekivät näin ylpeydestä.

K: Miten naiset Jesaja 3:16,18:ssa ”kilistelivät nilkkakorujaan”?

V: Vastaus löytyy Jesaja 3:18:sta. Naisilla oli nilkkaketjut, joissa oli koristeita.

K: Missä vaiheessa muodikkaasti pukeutuminen ylittää rajan ja muuttuu synniksi Jesaja 3:18–23:ssa ja 1. Piet. 3:3–5:ssa?

V: Kohtuullinen siisteys ja säädyllinen pukeutuminen ovat hyvä asia, mutta kun et anna köyhille, koska sinulla ei ole varaa siihen ja haluat säilyttää elämäntapasi, silloin sinulla on ongelma. Kun se, mitä itse pukeudut ja mitä muut pukeutuvat, on sinulle tärkeämpää kuin Jumalan asiat, muoti voi muuttua epäjumalaksi. Toisaalta punaiset vaatteet olivat tuolloin ylellisyyttä, ja hyveellinen vaimo ja äiti, joka antaa köyhille ja pukee myös itsensä ja perheensä punaisiin vaatteisiin, oli myös hyvä asia, kuten Sananlaskujen kirjan 31:20–21 opettaa.

K: Miksi Jesaja 3:18:ssa mainitaan kuun kaltaiset kaulakorut?

V: Nämä olivat suosittuja puolikuun muotoisia koristeita/kaulakoruja, jotka olivat suosittuja jo ennen islamia ja joita kutsuttiin arabiaksi saharonimiksi. Niissä oli usein kuunjumalan, Sinin, nimi.

K: Milloin seitsemän naista pyytää yhtä miestä naimisiin (Jesaja 4:1)?

A: Tämä saattaa kuulostaa hyvältä uutiselta miehille, mutta se ei ole sitä. Sodan taistelujen ja tuhojen jälkeen elossa oli jäljellä vain harvoja. Myöhemmin käytiin Kolmikantaliiton sota (1864–1870), verinen sota, jossa noin 1,2 miljoonaa ihmistä kuoli sodan ja koleran seurauksena. Paraguay menetti 60–90 % miehistään. Liittolaiset yrittivät tappaa kaikki yli kymmenvuotiaat miehet, ja jäljelle jäi vain noin 20 000 miestä. Niinpä Paraguay salli väliaikaisesti moniavioisuuden. Noin samaan aikaan Yhdysvaltain sisällissodassa (1861–1865) kuoli noin miljoona ihmistä. Ilmeisesti myös lopun aikoina, juuri ennen Messiaan paluuta (Jesaja 4:2–6), tulee olemaan pulaa elävistä miehistä. Tämä käy ilmi Matteuksen evankeliumin luvusta 24:4–30.

Jesaja 4:1 ei itse asiassa sano, että moniavioisuus olisi yleistä. Siinä sanotaan pikemminkin vain, että monet naiset kilpailevat yhdestä miehestä.

K: Miksi Jesaja 4:1:n mukaan nainen pitäisi tuolloin naimattomuutta häpeällisenä?

V: Raamattu ei kerro syytä, mutta nainen ei voinut kunniallisesti perustaa perhettä ilman avioliittoa. Raamattu vahvistaa, että naimattomuus on hyvä asia, eikä se missään kohdassa sano, että naimattomuus olisi häpeällistä (Jesaja 54:1–5; Matteus 19:11–12; 1. Korinttilaisille 7:25–38). Jotkut naiset tuona tulevana aikana kuitenkin, syistä, joita ei tarkenneta, pitäisivät avioliittoa keinona poistaa häpeänsä. Heidän häpeänsä ei ehkä johtunut naimattomuudesta, vaan toiminnasta, jonka heidän oletettiin harjoittavan ollessaan naimattomia.

K: Onko Jesaja 4:2; 11:1–4:ssä mainittu Oksa Jeesus?

V: Kyllä. Oksa on mukana siinä, kun kansa tulee pyhäksi ja Jumala pesee pois heidän saastansa. Lisäksi sana ”oksan” (nasr) on hyvin samankaltainen kuin sana ”nasaretilainen”, ja Jeesus kasvoi Nasaretissa.

K: Milloin Jes 4:3:n mukaisesti kaikki Jerusalemin asukkaat tulevat pyhiksi?

V: Tämä tapahtuu tulevaisuudessa, tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

K: Mitä vertaus viinitarhan omistajasta ja viinitarhasta Jesaja 5:1–7:ssä tarkoittaa?

V: Jesajan laulu on vertauskuva Jumalasta viinitarhan omistajana, joka valmisti hienon viinitarhan, Israelin ja Juudan talon. Viinitarhasta ei kuitenkaan tullut hedelmää viinitarhan omistajalle. Jumala profetoi, että kuten hyödytöntä viinitarhaa ei enää hoideta vaan se tuhotaan, niin myös Israel ja Juuda tuhotaan.

Jesaja hallitsee monia tyylejä, ja teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 6, s. 47 todetaan, että kyseessä on hepreankielinen kirjallinen mestariteos, joka valitettavasti menettää suuren osan kauneudestaan käännöksessä. Jesaja 5:1–7 ei ole pelkästään surullinen laulu, vaan se on sitäkin surullisempi, koska se alkaa iloisena lauluna siitä, mitä Jumala tekee viinitarhassaan. Viinirypäleiden sadonkorjuun lopussa vietettiin tyypillisesti juhlia. Runsasjuojat pitäisivät tästä aiheesta. Mutta sitten kontrasti sen välillä, mitä Jumala teki kansan hyväksi, ja heidän pettymyksen tuottavan vastauksensa välillä on sydäntä särkevää. Laulu on varsin epätavallinen siinä mielessä, että sen pääkohta keskittyy kahteen pyyntöön ja kahteen kysymykseen jakeissa 3–4. Vastaus siihen, mitä pitäisi tehdä, tuntuu sekä ilmeiseltä että ankaralta. On hetki, jolloin on parasta tuhota kerran niin miellyttävä viinitarha ja perustaa uusi.

K: Jesaja 5:1–7:ssä Jumala iloitsee, kun ihmiset kääntyvät ja tekevät parannuksen, mutta kuinka pahaksi kansan täytyy mennä, ennen kuin Jumala sanoo: ”Tämä on liian paha; aion tuhota tämän kansan”?

V: Se ei ehkä perustu pelkästään synnin vakavuuteen, vaan myös näihin muihin tekijöihin.

1) Synnin vakavuus. Sodoma ja Gomorra tuhottiin, mutta niiden ympärillä olevat kansat eivät, niiden pahuuden vakavuuden vuoksi. Jotkut ihmiset voivat tehdä hyvin pahoja tekoja. Daavid syyllistyi aviorikokseen ja murhaan, mutta kurituksen jälkeen hän katui. Hoosean vaimo jätti hänet ja palasi prostituoiduksi. Mutta Hoosean kautta Jumala osoitti lempeän armonsa ja anteeksiannonsa. Tarsolainen Saul oli hyvin paha ja määräsi kristittyjä surmattavaksi, mutta sen sijaan, että Kristus olisi tuhonnut hänet, Hän ilmestyi Saulille, ja Saul, josta pian tuli Paavali, katui.

2) Ihmisten halukkuus katua. Onko toivoa siitä, että kansa katuisikin? Niniveläiset olivat äärimmäisen väkivaltaisia, ja ihmisten silmissä näytti siltä, ettei toivoa ollut. Mutta Jumala näki asian toisin, ja niniveläiset katuisivat, ainakin joksikin aikaa, Joonan saarnan vaikutuksesta. Niniven tapauksessa kuitenkin oli rutto vuonna 765 eKr., auringonpimennys 15. kesäkuuta 763 eKr., toinen rutto vuonna 759 eKr., ja sitten Joona saapui vuosina 758/757 eKr.

3) Uskovien rukoukset. Samuel sanoo: ”Mitä minuun tulee, kaukana olkoon minusta, että tekisin syntiä Herraa vastaan lopettamalla rukoukseni teidän puolestanne. Ja minä jatkan teille hyvän ja oikean tien opettamista.” 1. Samuelin kirja 12:23. 2. Aikakirja 7:14 sanoo: ”Ja jos minun kansani, joka on kutsuttu minun nimelläni, nöyryyttää itsensä ja rukoilee ja etsii minun kasvojani ja kääntyy pois pahoista teistään, niin minä kuulen taivaasta, annan anteeksi heidän syntinsä ja parannan heidän maansa.”

4) Ei tehottomia rukouksia. Rukouksemme voivat olla tehottomia, jos sivuutamme köyhien huudon, kuten Sananlaskujen kirjassa 21:13 todetaan. Vanhurskas auttaa köyhiä, kuten Psalmin 41:1 ja Sananlaskujen kirjan 29:7 mukaan. Myös muut asiat voivat haitata rukouksiamme.

5) Uskovat eivät ole vaipuneet uneen. Valon ja päivän lapsina kristittyjen on herättävä unesta, kuten Efesolaiskirjeen 5:13–14 sanoo. Meidän tulisi olla valppaina, jotta pysymme tehtävämme parissa, ja tarkkaavaisia siitä, mitä ympärillämme tapahtuu, sen sijaan että nukkuisimme, kuten 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:6–7 varoittaa. Kun laiva oli uppoamassa, Joona nukkui ruumassa (Joona 1:5). Tuomarien kirjassa 16:19 Simson nukkui Delilan sylissä juuri ennen kuin filistealaiset vangitsivat hänet. Laodikeia ei ollut kuuma eikä kylmä (Ilmestyskirja 3:14–16).

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) kirjoitti: ”Rukoilkaamme kiireellisesti ja huokailkaamme jatkuvilla pyynnöillä. Sillä tiedättehän, rakkaat veljet, että minua moitittiin tästäkin vasta äskettäin näyssä, että olimme uneliaita rukouksissamme…” Cyprianuksen kirjeet, kirje 7, luku 5, s. 286

6) Uskovat saarnaavat edelleen parannusta. Meidän on mentävä ulos ja julistettava sanaa, kuten Paavali kehottaa Timoteusta 2. Timoteuksen kirjeen 4:2:ssa. On hienoa saarnata Jumalan rakkaudesta, mutta Raamatussa, Joonasta ja muista profeetoista Jeesuksen Kristuksen kautta ja Ilmestyskirjaan asti, saarnataan enemmän siitä, että ihmisten on tehtävä parannus, kuin Jumalan rakkaudesta. Jeesus sanoi: ”Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää” (Luuk. 6:26). Joka kerta, kun olet kertonut jollekin Jumalan rakkaudesta, kuinka monta kertaa olet kehottanut jotakuta tekemään parannuksen?

7) Jumalan suunnitelmien ajoitus: Jumala nosti faraon valta-asemaan. Jumala tuhosi faraon armeijan 2. Mooseksen kirjan 14:23–28:ssa, mutta vasta juuri Jumalan täydellisessä ajoituksessa.

8) Luultavasti on muitakin tekijöitä, joista emme ole tietoisia.

Emme siis tunne Jumalan suunnitelmia, mutta käytännössä meidän on nykypäivänä pohdittava, kuinka pitkälle maan on mentävä, ennen kuin Jumala sanoo: ”Unohtakaa katumus ja Jumalan suojan etsiminen, edessä on vain tuho.”

(lainaukset ovat Berean Standard Bible -raamatusta)

K: Miksi joku kaivaisi viinitarhan kiviä pois kuokalla eikä kyntöauralla (Jesaja 5:2)?

V: Hepreankielinen teksti viittaa tässä kuokkaan, mikä tarkoittaisi hitaampaa ja huolellisempaa tapaa hoitaa maapalstaa rakkaudella. Kuokkaa olisi käytettävä kyntöauran sijaan, jos maasto olisi liian mäkistä.

K: Miten Jesaja 5:4:ssä jotkut asiat voivat olla ”haisevia hedelmiä”?

V: Nämä eivät ole pelkästään villiviinirypäleitä; hepreankielinen sanamuoto on kirjaimellisesti ”haisevat hedelmät”. Ajatus huonoista rypäleistä esiintyy myös Jeremian kirjassa 2:21 (villiviiniköynnös); 24:2 (huonot viikunat); ja 29:17 (jälleen huonot viikunat). Nämä eivät ole vain arvottomia, vaan ne jättävät myös pahan hajun, ja jos niitä syö, suuhun jää mädäntynyt maku.

Hengelliset haisevat hedelmät ovat jotain, jonka pitäisi olla hyvää, hyödyllistä ja miellyttävää. Mutta yllättäen ne ovat osoittautuneet huonoiksi, arvottomiksi ja haiseviksi. Kristitty johtaja, joka on mennyt pieleen, tai kristillinen järjestö, joka on mennyt pieleen, voi hengellisessä mielessä haista pahemmalta kuin se, ettei olisi mitään lainkaan.

Yhtenä esimerkkinä tästä: toisen maailmansodan jälkeen eräät presbyteerisen ja muiden kirkkojen kristilliset lähetyssaarnaajat työskentelivät Japanissa. He kutsuivat liberaalin presbyteerisen teologin Paul Tillichin puhumaan. Hän puhui ja vuodatti kriittisiä näkemyksiään Raamatun oletetuista virheistä, ja Japanissa vasta alkanut herätys pysähtyi.

K: Mitkä ovat sanaleikit (punit) Jesaja 5:7:ssä?

V: Sanat ”oikeus” ja ”verenvuodatus” ovat hepreaksi mishpat ja mispah. Vanhurskaus ja ahdistus ovat hepreaksi sedaqah ja se’aqah. Teoksessa *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 6, s. 48, todetaan, että jotkut ovat yrittäneet kääntää sekä merkityksen että sanaleikin. G.H. Box käänsi tämän teoksessaan *The Book of Isaiah* seuraavasti: ”Hän etsi oikeudenmukaisuutta – mutta katso, verilöylyjä! Hän etsi oikeutta – mutta katso, mellakoita!”

K: Mitkä ovat Jesaja 5:8–23:ssa mainitut kuusi vitsausta ja miten ne liittyvät toisiinsa?

V: Tässä ovat ne kuusi vitsausta, vaikka viimeisessä onkin kaksi osaa.

Jesaja 5:8–10: Voi niitä varakkaita maanomistajia, jotka yrittävät ostaa itselleen kaiken maan. Heidän elämänsä kuluu rikkauden keräämiseen ja voiton maksimointiin, riippumatta siitä, kuka siitä kärsii.

Jesaja 5:11–17: Voi niitä, jotka juovat aamusta iltaan. Juominen on se, mikä saa heidät nousemaan aamulla. Itse asiassa heidän koko elämänsä tarkoitus on nautinto ja ilo. Heidän on käytettävä rahansa johonkin.

Jesaja 5:18–19: Voi niitä, jotka sanovat, ettei Jumala tee mitään. He saattavat toivoa, ettei Jumala tee mitään tai kiinnitä huomiota heidän pahoihin tekoihinsa. He eivät tunne syyllisyyttä edellisestä vitsauksesta.

Jesaja 5:20: Voi niitä, jotka kieltävät eron hyvän ja pahan välillä. Nykyään on paljon sellaisia ihmisiä. Kyse ei ole vain siitä, että Jumala ei tekisi mitään, vaan siitä, että Jumala ei edes halua, että mitään tehtäisiin.

Jesaja 5:21: Voi niitä, jotka pitävät itseään viisaana eivätkä siksi halua oppia muilta. He elävät etsiäkseen tietoa ja mahdollisesti osoittaakseen sitä muille.

Jesaja 5:22–23: Voi niitä, jotka ylpeilevät juomisellaan, ja tuomareita, jotka päästävät jumalattomat vapaaksi lahjuksen vuoksi. Sekä henkilökohtaisesti että yhteiskunnallisesti he ovat vapaaehtoisesti hylänneet kaiken hyvän harkinnan ja viisauden. Pinnallisesti tämä kuulostaa edellisen vian vastakohdalta, mutta itse asiassa nämä kaksi voivat kulkea käsi kädessä.

Seurauksena Jesaja 5:26:ssa on, että Jumala viheltää babylonialaisia tulemaan, ikään kuin kutsuisi koiraa, ja heistä tulee Jumalan tuomion välineitä.

K: Mitä vikaa oli Jesaja 5:8:ssa siinä, että taloja yhdistettiin toisiinsa, ikään kuin kerrostaloiksi tai suureksi kartanoksi?

V: Raamattu ei sano sitä, mutta syitä voi olla kaksi.

1. Varakkaat maanomistajat, joilla oli työpaikkojen monopoli, saattoivat sortaa työntekijöitä, kuten Jaakobin kirjeen 5:1–6 osoittaa.

2. Vaikka näin ei olisikaan, Jumala ei ole tyytyväinen siihen, että Hänen kansansa nauttii vauraudesta ilman minkäänlaista kiitollisuutta Häntä kohtaan.

K: Kuinka paljon tämä on Jesaja 5:10:ssä?

V: Nykyaikaisin termein se tarkoittaa, että noin kymmenen eekkerin viinitarha tuottaa vain noin 6 gallonaa viiniä. Luonnollisesti tämä on helppo ymmärtää, jos kyseessä ovat hyönteiset ja kasvisienet, puhumattakaan muiden ihmisten aiheuttamasta tuhosta.

K: Onko Jesaja 5:12:ssa oleva kielteinen maininta juomajuhlien soittimista kritiikkiä kaikkea mekaanisten soittimien käyttöä kohtaan?

V: Ei. Kaikki kristityt voivat olla yhtä mieltä kahdesta asiasta.

1. Jotkin musiikin käyttötavat muissa uskonnoissa sekä maallisessa rock- ja rap-musiikissa, jossa on vulgaareja, väkivaltaisia tai vihjailevia sanoituksia, ovat jumalattomia. Kristittyjen ei erityisesti pitäisi yrittää kuunnella jumalatonta musiikkia.

2. Kukaan, ei edes Kristuksen kirkon jäsenet, ei vastusta mekaanisten soittimien käyttöä kirkon ulkopuolella.

Toivottavasti yksikään harhaanjohdettu Kristuksen kirkon vanhempi ei koskaan sano: ”Voit kuunnella mitä tahansa maallista musiikkia haluat, vaikka siinä olisi kyseenalaisia sanoituksia, mutta parempi, etten yllätä sinua kuuntelemasta musiikkia, joka ylistää Jumalaa!” Jos Kristuksen kirkon johtajat eivät salli mekaanisten soittimien käyttöä kirkossa, mutta niiden käyttö on sallittua Jumalan ylistämiseksi kirkon ulkopuolella, miksi emme sitten lopettaisi kirkossa käymistä? Sen sijaan kokoontukaa vain yhteen ja ylistäkää Jumalaa vapaasti, ja jos kokoontumisenne sattuu olemaan sunnuntaiaamuna, sekin on hyvä.

Jesajan kirjan5:12 jälkipuolisko osoittaa, että kyse ei ollut niinkään soittimista, vaan siitä, että he eivät ottaneet huomioon Herran tekoja. Daavid ja muut ylistivät Jumalaa soittimilla monissa kohdissa Psalmeissa. Jopa pyhät käyttävät lyyraa taivaassa.

K: Miksi Jesaja 5:13:ssa kansa joutui pakkosiirtolaisuuteen tiedon puutteen vuoksi?

V: Ihmisen muisti on ihmeellinen mutta kummallinen asia. Voimme helposti muistaa asioita yli 70 vuoden ajan, jos toistamme niitä muistimme virkistämiseksi. Silti pidän muistiani erittäin hyödyllisenä, sillä kun vaimoni pyytää minua menemään kauppaan ostamaan viisi asiaa, muistan yleensä ainakin kolme tai neljä. Ihmiset, jotka kasvavat kirkossa ja käyvät pyhäkoulussa, voivat oppia paljon Raamatusta; mutta jos he lähtevät kirkosta, he voivat noin kymmenen vuoden kuluessa unohtaa sen, mitä kerran tiesivät. Voit muistaa sen, mikä on sinulle arvokasta ja tärkeää.

K: Miten Sheol laajenee Jesaja 5:14:ssä?

V: Sheol tarkoittaa hautaa eli paikkaa, jonne kaikki kuolleet menevät. Tämä runollinen ilmaisu tarkoittaa, että sen väkiluku kasvaa. Riippumatta siitä, kuinka suuri ruokahalu ja himo heillä oli maan päällä, he kohtaavat ruokahalun, joka on suurempi kuin heidän oma: kuoleman. Ja kuoleman nälkä kohdistuu heihin.

K: Miksi Jesaja 5:15:ssä mainitaan nöyriä ihmisiä (tai ”alhainen mies”)?

V: Tämä ei tarkoita epäystävällisyyttä, vaan sitä, että ihmiset joutuvat alistetuiksi ja kaikilla on alhainen asema. Kuvittele, millaista olisi, jos maassamme kukaan ei olisi ylpeä, vaan kaikki olisivat nöyriä, koska heidät olisi orjuutettu. Onko se meille vaikea kuvitella? Se oli vaikea kuvitella myös heille, Jesajan palvelutyön alussa.

K: Mikä on Jesaja 5:16:ssa pyhyyden ja vanhurskauden välinen suhde?

V: Vastaukseen on kaksi puolta.

Jumala on pyhä siinä mielessä, että Hän on erotettu muista; Hän tuhoaa synnin läsnäolossaan. Hän on vanhurskas siinä mielessä, että Hän rankaisee ja palkitsee oikeudenmukaisesti. Pyhyyden ja vanhurskauden lisäksi on kuitenkin vielä kolmas osa: Hänen armollinen rakkautensa, joka sovitti syntimme Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman kautta.

Olemme Jumalan pyhä kansa, ja vaikka emme ole synnittömiä, meidän on pyrittävä olemaan synnittömiä. Meidän on pyrittävä olemaan pyhiä, koska Jumala on pyhä. Meidän on toimittava vanhurskaasti, eikä meidän tarvitse pelätä Jumalan vanhurskasta rangaistusta jumalattomille, sillä ”täydellinen rakkaus karkottaa pelon”, kuten 1. Johanneksen kirjeen 4:18 sanoo.

K: Korottaako ihmisten lähettäminen helvettiin Jumalaa Jesajan kirjan 5:16 mukaan?

V: Itse asiassa kyllä. Vaikka se ei todellakaan osoita Jumalan rakastavaa ja lempeää puolta, se osoittaa sekä Jumalan oikeudenmukaisen puolen tuomarina että Jumalan vihan. Kuten Norman Geisler kerran sanoi: ”Helvetti on kaikista kristillisistä oppeista loistavin, koska se todistaa, että ihminen on todella vapaa.” Toisin sanoen ihmiselle annettiin niin paljon vastuuta ja vapautta, että Jumala sallii hänen tehdä jopa asioita, jotka ansaitsevat helvetin.

Tässä on yksi Jumalan ylistämistä koskeva seikka, jota ei pidä sivuuttaa. Jumalan ylistäminen ei tarkoita Jumalan kaunistelemista ja vain Hänen ystävällisyytensä ja rakkautensa totuuden esittämistä. Jumalan ylistäminen tarkoittaa kokonaiskuvan esittämistä, sekä Jumalan ystävällisyydestä että ankaruudesta (Ro11:22 ).

K: Mitä Jesaja 5:18–19 tarkoittaa?

V: Voi niitä, jotka sanovat haluavansa Jumalan tulevan pian, mutta tekevät silti vääriä tekoja. Toisin sanoen heidän tulisi olla varovaisia sen suhteen, mitä he pyytävät.

K: Mitä vikaa on siinä, että pitää itseään viisaana, kuten Jesaja 5:21 sanoo?

V: Vaikka ei olisi muuta syytä, miksi Jumala ei pitäisi siitä, se yksinään olisi jo riittävä syy. On kuitenkin runsaasti muita syitä. Kuvittele, että kohtaat ala-asteen oppilaan, joka luulee tietävänsä kaiken ja on siitä ylpeä. Ala-asteen oppilaan tieto on lähempänä aikuisen tietoa kuin meidän tietomme on Jumalan tietoa.

Myös Sananlaskujen kirjan 30:8–9 osoittaa, että kun ihmiset luulevat omistavansa runsaasti, heillä on taipumus kieltää Jumala sanoen: ”Kuka on Herra?”

K: Mitä tarkoitetaan Jesaja 5:22–23:ssa tällä vertauksella ”vahvojen juomien sekoittamisen mestareista”?

V: He olivat alkoholijuomien sekoittamisen asiantuntijoita, he olivat ylpeitä osaamisestaan, ja muut ihailivat heidän kykyjään. Kiinnitä huomiota siihen, mistä olet ylpeä, ja siihen, mistä muut sinua ihailevat.

K: Miten Jesaja 5:23:ssa ihmiset puolustavat jumalattomia lahjuksen vuoksi?

V: Voisi luulla, että mafian lakimiehille ja joillekin rikosasianajajille on Raamatussa erityisesti heitä varten kirjoitettu jae. Oikeustapauksissa, ostopäätöksissä, fuusioissa, politiikassa ja muissa tilanteissa ihmiset voivat päästää syyllisen vapaaksi, antaa hänelle lievän rangaistuksen ja siirtää syyn toiselle osapuolelle tai kohdistaa syyn yhdelle osapuolelle, vaikka se olisi jaettu.

K: Miten ihmiset voivat Jesaja 5:24:n mukaan halveksia Jumalan sanaa?

V: He voivat tehdä sen monin eri tavoin.

Sivuuttamalla: Jotkut yksinkertaisesti sivuuttavat sen, mitä Raamattu sanoo. Heidän puolustuksekseen on sanottava, että he ovat ainakin rehellisiä siitä, etteivät noudata Raamattua.

Pilkkaamalla sitä, mitä Raamattu sanoo, samalla kun henkilö tekee uhmakkaasti asiat omalla tavallaan.

Määritellään sanat uudelleen. Tällä tavoin ihminen voi väittää noudattavansa Raamattua, mutta sanoa, että ne osat, joihin hän ei halua uskoa, ovat vain vertauskuvallisia tai kulttuurisidonnaisia. Tämä voi kuulostaa vakuuttavalta, koska jotkut Raamatun kohdat ovat vertauskuvallisia tai koskivat vain tiettyä aikaa. Yksi tapa selvittää, yrittääkö joku vilpittömästi tulkita Raamattua oikein, on se, yrittääkö hän ymmärtää, mitä alkuperäinen kirjoittaja tarkoitti.

Rajoittaminen: Jotkut kristilliset liberaalit väittävät, ettei Raamattu ole Jumalan sana, vaan että se sisältää Jumalan sanaa. He tarkoittavat tällä sitä, että jos olet samaa mieltä jonkin Raamatun osan kanssa, siitä osasta tulee sinulle Jumalan sana. Jos olet eri mieltä jostakin osasta, sinun ei tarvitse noudattaa sitä.

Täydentäminen: Jotkut, etenkin katolilaiset ja jotkut lahkot, sanovat, että Raamattu on hyvä, mutta ei riittävä. He katsovat, että tarvitaan lisäauktoriteetteja ja opetuksia, jotka ovat tasavertaisia Raamatun kanssa.

Korvaaminen: Jotkut, jotka väittävät täydentävänsä tai lisäävänsä Raamatun sisältöä, korvaavat itse asiassa Jumalan opetukset omilla perinteillään. Jeesus antoi esimerkin fariseuksista, jotka tekivät näin Corban-perinteensä avulla (Mark. 7:9–13).

K: Miksi Jumala nostaisi lipun Jesaja 5:26:ssa?

V: Se olisi jotain, joka näkyy kaukaa ja sanoo: ”Tulkaa tänne”. Toisin sanoen Jumala vetäisi voimakkaita armeijoita, assyrialaisia ja babylonialaisia, Israelin maata vastaan.

K: Onko Jesaja 5:26:ssa ja Sakarja 10:8:ssa sopimatonta, että Jumala väitetysti ”sihisee”, kuten muslimi Ahmad Deedat väittää?

V: Itse asiassa Jesaja5:26 :ssa ei ole kyse ”sihisemisestä” vaan ”vihellyksestä”, kuten kutsuttaessa henkilöä tai eläintä tulemaan. Jesaja5:26 sanoo: ”[Hän (Jumala)] viheltää niille, jotka ovat maan ääriin.” Samoin Sakarja 10:8 sanoo: ”Minä [Jumala] vihellän heitä kokoontumaan.” Ei ole Jumalalle sopimatonta kutsua jotakuta, ja tämän on tultava ja tehtävä, mitä Hän käskee.

K: Viittaako Jesaja 5:27–28:ssa mainittu armeija babylonialaisiin vai Ilmestyskirjassa mainittuun armeijaan?

V: Tämä viittaa ensisijaisesti tuon ajan babylonialaiseen armeijaan.

K: Mitä tarkoittaa Jesaja 5:29:ssä, että he ”vievät sen pois, eikä kukaan voi pelastaa sitä”?

V: Joissakin käännöksissä sanotaan, että saalis viedään pois ”turvassa”. Tämä ei tarkoita, että saalis olisi ollut turvassa. Se tarkoittaa, että saalistaja vei kuolleen saaliin pois muiden ulottuvilta. Nuoret leijonat eivät tässä tarkoita pentuja, vaan leijonia elämänsä parhaassa iässä.

K: Oliko Jesaja Jes. 6:1:ssä fyysisesti läsnä vai näki hän näyn?

V: Vaikka Jesaja olisi voinut olla fyysisesti siirretty toiseen paikkaan, näissä jakeissa ei sanota niin. Niissä kerrotaan yksinkertaisesti siitä, mitä Jesaja näki, joten hän näki todennäköisesti näyn. Myös NIV Study Bible -raamatun sivulla 1025 sanotaan, että kyseessä oli todennäköisesti näky.

K: Millainen kulttuuri vallitsi Jesajan aikana (Jes. 6:1)?

V: Se oli pettymyksen aika. Se oli vaurauden aikaa, ainakin aluksi, mutta vauraus oli saanut heidät aliarvioimaan Jumalaa ja tarvettaan Häneen.

Ussia kuoli vuonna 740/739 eKr. Viimeisten viiden vuoden ajan Assyrian Tiglat-Pileser III oli valloittamassa maita. Monet Juudan kuninkaat olivat pahoja, vaikka jotkut olivatkin hyviä ja noudattivat Jumalan käskyjä. Ussia ei ollut kumpaakaan. Hän palveli Jumalaa ja totteli Häntä, kunnes ylpeys sai hänet valtaansa, kuten 2. Aikakirja 26:16–21 osoittaa. Mutta vaikka kuningas (pienellä k:lla) oli kuollut, Kuningas (isolla K:lla) oli yhä elossa ja istui valtaistuimellaan.

K: Onko Jesaja 6:1:ssä kyseessä takautuma?

V: Vaikka kyseessä voisi olla takautuma Jesajan kutsumukseen, joka tapahtui ennen lukuja 1–5, ei ole mitään syytä, miksi sen pitäisi olla niin. Jumala antoi useimmille profeetoille sanan julistettavaksi antamatta heille taivaallista näkyä. Jumala saattoi käyttää Jesajaa profetoimaan, ja sen jälkeen kun Jesaja oli tottelevainen siinä, Jumala antoi hänelle taivaallisen näyn ja taivaallisen tehtävän.

Myös Aamosin kirjassa 7:14–15 Aamos kertoo vasta kirjan loppupuolella takautumana siitä, kun Jumala kutsui hänet profeetaksi.

K: Istuuko Jesaja 6:1:ssä valtaistuimella Isä vai Poika?

V: Raamattu ei sano sitä, ja kristityt ovat eri mieltä, mutta voimme havaita seuraavat seikat.

Ilmestyskirjan 5:1–8:ssa valtaistuimella istuva jumalallinen hahmo on erillinen Jeesuksesta Kristuksesta.

Jesaja näki Jeesuksen kirkkauden Johanneksen evankeliumin 12:41 mukaan. Johannes sanoi tämän Jesajan kirjan 6:10 ja 53:1 yhteydessä.

K: Miksi Jesaja 6:1–13 on sijoitettu Jesajan kirjan 1–12 lukujen väliin?

V: Vaikka Raamattu ei sitä suoraan sano, voimme havaita, että Jesaja 6 on kuin Jesaja 1–12:n keskipiste. Jesaja 1–5 on melko yleistä ja taustatarinaa, ja Jesaja 7–12 on moraalista ja historiallisesti tarkkaa. Jesaja 7–11:ssä puu kaadetaan, mutta Jesaja 11:1:ssä ja Jesaja 6:13:ssa jää jäljelle vielä elävä kanto.

K: Miksi Jesaja oli temppelissä Jesaja 6:1:ssä; oliko hän pappi?

V: Mahdollisia vastauksia on kolme.

a) Jesaja saattoi olla pappi tai leeviläinen, mutta tämä jae ei itse asiassa tue eikä kumoa tätä.

b) Jesaja saattoi olla temppelin yleisellä pihalla, jonne kaikki juutalaiset saattoivat mennä.

c) Jumala vei Jesajan temppelin alueelle näyssä.

K: Kuinka monta kuusisiipistä serafia oli Jesaja 6:2:ssa?

V: Jesaja ei sano sitä. Jos serafit ovat kuitenkin samoja kuin Ilmestyskirjan 4:6–9 kuusisiipiset neljä elävää olentoa, niitä oli neljä.

K: Ovatko Jes 6:2:ssa mainitut serafit samoja kuin Hes 1:5–25; 9:3; 10:1–22; 41:18:ssa mainitut kerubit ja Ilm 4:6–9:n neljä elävää olentoa?

V: Kristityillä on kaksi näkemystä.

Ei. Raamattu olisi käyttänyt vain yhtä sanaa, jos ne olisivat samoja. Raamattu käyttää kahta sanaa, joten meidänkin tulisi tehdä niin. Katso Keil-Delitzschin Vanhan testamentin kommentaari, osa 7, 1. osa, s. 191. Tämä on Scofieldin näkemys teoksen 1001 Bible Questions Answered (s. 338) mukaan.

Kyllä. Nämä ovat niin epätavallisia olentoja, eikä kummassakaan kuvauksessa ole mitään, mikä olisi ristiriidassa muiden kuvauksien kanssa. Lisäksi Hesekielin kirjassa 41:18 kerubit ilmestyivät ihmisen kasvoilla ja nuoren leijonan kasvoilla.

K: Miksi Jesaja reagoi niin kuin reagoi Jesaja 6:5:ssä?

V: Jesaja ei ole riemuissaan nähdessään Jumalan; pikemminkin Jesajaa valtaa puhdas kauhu! Hän tietää olevansa mies, jolla on saastaiset huulet, ja joka asuu saastaisten huulien kansan keskellä. Mutta toisin kuin muut, hän tunnustaa ja myöntää sen.

Tämä luku on mielenkiintoinen vastakkainasettelu suurta kauneutta ja suurta kauhua. Muita esimerkkejä ihmisistä, jotka reagoivat voimakkaasti nähdessään Herran, ovat Jobin kirjan 42:5–6; Pietari Luukkaan evankeliumin 5:8:ssa; ja Johannes Ilmestyskirjan 1:17:ssa.

K: Miksi Jesaja 6:3:ssa ylistys ”Pyhä” toistetaan kolme kertaa?

V: Vastauksia on kaksi.

a) Hepreassa jonkin asian superlatiivi ilmaistiin toistamalla sanaa. Kysy tästä vaikka Walla Wallan asukkailta Washingtonissa. Walla on intiaanikielen sana vedelle, ja Walla Walla oli paikka, jossa oli paljon vettä. Mutta Jesajan kirjassa 6 sana ”pyhä” toistettiin kolme kertaa.

b) Tämä voi olla hienovarainen viittaus Jumalan kolmiyhteyteen: Isä, Poika ja Pyhä Henki, kuten Caesarean Eusebius (318–325 jKr.), Athanasius Aleksandrialainen (Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen), Gregorius Nyssalainen, Ambrosius Milanolainen (370–390 jKr.), Apostoliset säädökset, Hieronymus Stridonilainen, Kyrillos Aleksandrialainen (n. 444 jKr.), Keil-Delitzschin Vanhan testamentin kommentaari, osa 7, 1. osa, s. 193 sekä muut opettivat. Johannes Calvin ja teos ”The Bible Knowledge Commentary: Old Testament”, s. 1044, ovat kuitenkin eri mieltä.

K: Miksi serafi vei elävän hiilen Jesajan huulille Jes. 6:6–7:ssä?

V: Ensin hieman taustatietoa, sitten vastaus. Jesajan kirjassa on monia yllätyksiä. Jesajan kirjan luvuissa 1–2 kansaa tuomitaan Jumalan tuomioistuimessa, ja tuomion jälkeen kuuluu lausunto: ”anteeksi annettu”. Jesaja sanoi olevansa saastaisilla huulilla varustettu mies, joka asuu saastaisilla huulilla varustetun kansan keskuudessa. Miksi siis serafi vie kuuman, palavan hiilen huulilleen; polttamaan huulensa pois? – Ei, vaan puhdistamaan ne. Koska sana ”serafi” tulee sanasta ”serap”, joka tarkoittaa ”palavaa” tai ”palavaa olentoa”, ei olisi mitään ongelmaa siinä, että serafi ottaisi kuuman hiilen. Vastaus löytyy Jesajan kirjasta 6:7–8. Vastauksessa on kaksi kohtaa.

Jesaja 6:7 – Poistamaan Jesajan vääryyden; Jesaja tunnusti olevansa mies, jolla oli saastaiset huulet. Emme tiedä, oliko kyseessä kiroilu, lannistavat sanat vai sarkasmi, mutta joka tapauksessa se tekisi hänestä huonosti sopivan profeetaksi, joka julistaisi Jumalan sanoja. Huomaa, että Jesaja joko ei puhunut tai häntä ei sallittu puhua, ennen kuin hänen huulensa oli puhdistettu.

Jesaja 6:8 – Jotta miehestä, jolla oli saastaiset huulet, tulisi Jumalan sanansaattaja julistamaan kiireellistä ja tärkeää viestiä.

Jos koet, että sinulla on puute, joka tekisi sinusta sopimaton johonkin Jumalan palvelun alueeseen, saatat olla oikeassa. Mutta silti Jumala voi paitsi antaa sinulle anteeksi, myös puhdistaa sinut. Itse asiassa Jumala voi jopa kutsua sinut palvelemaan hyvin tavalla, johon et aiemmin ollut sopiva!

K: Oliko Jesaja 6:8–9 alku Jesajan profeetanuralle, vai jos ei, miksi hän lausui profetioita jo ennen tätä Jesajan kirjan luvuissa 1–5?

V: Joku voi tulla Kristuksen luo jossain vaiheessa ja myöhemmin kokea ”vuorenhuipun” kokemuksen, joka syventää huomattavasti hänen suhdettaan Jumalaan ja hänen palvelutehtäväänsä. Vaikka Jesaja 1–5 antoi yleiskatsauksen Jesajan myöhemmästä palvelutyöstä, mikään ei estä Jesajaa profetoimasta näistä asioista ennen kuin hän näki näynsä ja Jumala käski Jesajaa julistamaan tämän sanoman Jesaja 6:8–9:ssä. Joskus tarvitaan kauhistuttava kokemus terävöittämään keskittymistämme, kuten Jesajalle tapahtui.

K: Mitä Jumala käskee Jesajaa julistamaan Jesaja 6:9–10:ssä?

V: Tämä on hyvin outo käsky. Jesajan on sanottava kansalle, että heidän EI pidä ymmärtää, vaan heidän on oltava kovasydämisiä ja hengellisesti sokeita! Jesaja 6:9–10:ssä Jumala ei kuitenkaan puhu tavoitteesta, vaan pikemminkin seurauksesta.

Jesajan julistama sanoma oli yksinkertainen. Itse asiassa Jesajaa kritisoitiin Jesaja 28:9–10:ssä siitä, että hän sopisi opettamaan vain lastentarhassa. Meille tästä opetus on, että jos pidämme sanomamme yksinkertaisena, ihmiset ymmärtävät ja muistavat sen todennäköisemmin. Ainakin evankeliumien kirjoittajat muistivat sen, sillä sitä siteerataan Matteuksen evankeliumissa 13:14–15, Markuksen evankeliumissa 4:10–12, Luukkaan evankeliumissa 8:10 ja Johanneksen evankeliumissa 12:39–41.

K: Kun Jesaja oli saanut kutsun Jumalalta ja teki Jumalan työtä Jumalan tavalla (Jes. 6:9–11), kuinka menestyksekkääksi Jesaja saattoi odottaa palvelutyönsä olevan?

V: Voisi naiivisti ajatella, että se olisi varmasti menestyksekäs. Jumala kuitenkin kertoi profeetalle Jesaja 6:9–11:ssä, että kansa ei kokonaisuudessaan tekisi parannusta. Myös muille profeetoille kerrottiin, että heidän olisi taisteltava, tai he eivät näkisi suurta menestystä, kuten Jeremian kirjassa 1:18–19 ja Hesekielin kirjassa 2:4–7.

K: Mikä on mielenkiintoista Jesaja 6:10:ssä?

V: Jesaja, joka oli tyylitaituri, käyttää tässä kiasmia. Hän puhuu sydämestä, korvista ja silmistä, sitten silmistä, korvista ja sydämestä.

K: Mitä tarkalleen ottaen sanotaan Jesaja 6:11–13:ssa?

V: Kansa pysyy tunteettomana, kunnes tämä tuhoisa rangaistus on toteutunut. Jesaja ei kysy, kuinka kauan kestää, ennen kuin tämä alkaa tapahtua, koska kansan sydämet olivat jo kovettuneet. Sen sijaan Jesajan kysymys koskee sitä, kuinka kauan kestää, ennen kuin tämä tuomio päättyy, ja siinä viitataan myös siihen, kuinka ankara se tulee olemaan. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että (pakkosiirtolaisuuden edeltäneiden) juutalaisten/israelilaisten ja (pakkosiirtolaisuuden jälkeisten) juutalaisten välillä on yksi keskeinen ero. Israelilaiset kääntyivät usein epäjumalanpalvontaan, mutta juutalaiset eivät koskaan. Jesaja5:13 sanoo, että Jumalan kansa joutuu pakkosiirtolaisuuteen tietämättömyytensä vuoksi.

K: Mikä on Jesaja 6:12–13:ssa Jumalan vastauksen Jesajalle merkitys?

V: Jesajan oli profetoitava kuolemaansa asti tai kunnes tuomio tulisi. Tuomion jälkeen kansasta jäisi kuitenkin jäljelle jäännös.

K: Mikä on Jes 6:13:ssa mainittu terebinth-puu?

V: Terebinth-puu on leveäpuinen puu, jonka korkeus on alle 25 jalkaa. Sen tieteellinen nimi on Pistacia terebinthus, lajiketta palaestina.

K: Miten israelilaiset ja juutalaiset olivat Jesaja 6:13:ssa kuin tammi ja sen tammenterhot?

V: Tammen voi kaataa, mutta sen kannosta voi kasvaa uutta. Tammen siemenet, joista kasvaa uusi tammi, voivat elää, vaikka emokasvi kuolisi.

K: Kuinka monta tammilajia on Palestiinassa Jesajan kirjan 6:13 mukaan?

V: Palestiinassa on noin 24 tammilajia (Quercus). Joitakin lajeja ovat ilex, coccifera (kermes-tammi), palaestina, sessiliflora, lusitanica, aegilops ja cerris.

K: Mikä on Jesaja 7:1–17:n rakenne?

V: Kyseessä on kiasmi.

7:1–2 Daavidin suku on uhattuna.

- 7:3–6 Jesajan pojat ja Syyrian ja Samarian liittouman suunnitelmat

- - 7:7–9 Herran vakuuttava sana

- - - 7:10–12 Israelilaisten epäusko

- - 7:13-15 Herran tuomion merkki

- 7:16 Neitsyen poika, ja Syyrian ja Samarian liitto tuhotaan

7:17 Daavidin suku tuhotaan

Laajemmassa mittakaavassa Jesajan kirjan luvut 7–12 on kutsuttu ”Immanuelin lauluksi”.

K: Kuka on Jesaja 7:2:ssa mainittu Efraim?

V: Tämän Jaakobin pojan nimi tuli pohjoisen suurimman heimon nimeksi. Se oli synonyymi koko pohjoiselle kuningaskunnalle. Assyrian kuningas Tiglat-Pileser III voitti Syyrian (Aram) ja Samarian yhdistetyt armeijat. Vaikka hän valloitti vain Damaskoksen eikä Samariaa, Samaria sotilaallisena voimana tuhoutui.

K: Kuka oli Jesaja 7:3:ssa mainittu Shear-Jashub?

V: Hän oli Jesajan poika. Hänen nimensä tarkoittaa ”jäännös palaa”.

K: Mitä Jesaja nimenomaan käskee Ahasille tehdä Jes 7:4:ssä?

V: Englanninkielinen lause ”Rauhoitu ja ole hiljaa” tarkoittaa, että Ahasin tulisi pysyä rauhallisena eikä tehdä mitään. Ahasilla oli kolme vaihtoehtoa. Ahas voisi 1) liittoutua Syyrian ja Samarian kanssa, 2) liittoutua Assyrian kanssa tai 3) pysyä puolueettomana. Jesaja kehotti käytännössä valitsemaan kolmannen vaihtoehdon, mutta Ahas valitsi sen sijaan toisen. Toisin sanoen hän valitsi Assyrian kuninkaan tarjoaman turvan Jumalan turvan sijaan. Kuten Barry G. Webb toteaa teoksessaan The Message of Isaiah (s. 64): ”Mihin tahansa me luotammekin sen sijaan, että luottaisimme Jumalaan, se kääntyy lopulta meitä vastaan ja syö meidät.”

K: Mikä on merkitys sille, että Jesaja 7:5–6,9:ssä kuningas Pekahia ei mainita nimeltä (paitsi Jesaja 7:1:ssä), vaan häneen viitataan vain Remaljan poikana?

V: Tämä saattaa olla halveksuntaa kahdesta syystä. Pekah ei ollut Israelin laillinen kuningas. Pekah murhasi Pekahian ja nousi kuninkaaksi (2. Kuninkaiden kirja15:23 –30). 2. Aikakirjojen kirjassa 28:6 kerrotaan, että Pekah surmasi 120 000 juudalaisista. Pekah hallitsi kaksikymmentä vuotta, ja hänet puolestaan murhasi Hoshea (2. Kuninkaiden kirja 15:30). Myös Tabeelin poika saattoi kaapata valtaistuimen Damaskoksessa. Jesaja korostaa, että he olivat niin merkityksettömiä, ettei hän edes mainitse heidän nimiään. Molemmat kuolisivat kahden vuoden kuluessa.

K: Mitä Jesaja profetoi Jes 7:8:ssa 65 vuoden ajalta?

V: Jesaja antoi tämän profetian noin vuonna 734 eKr. Vuonna 734 eKr. assyrialaiset valloittivat Filistian ja rannikkoalueen. Vuonna 732 eKr. assyrialaiset valloittivat Damaskoksen, Transjordanian, Galilean ja Megiddon. Vuonna 722 eKr., noin 12 vuotta myöhemmin, pohjoinen kuningaskunta vallattiin, suurin osa israelilaisista karkotettiin ja muutama muu kansa tuotiin tilalle. Kuitenkin vuonna 669 eKr. (65 vuotta vuodesta 734 eKr.) seuraava kuningas, Esarhaddon, toi Israelin alueelle vielä paljon lisää ihmisiä.

Vuonna 701 eKr. assyrialaiset piirittivät Jerusalemia, mutta Jumala vapautti Jerusalemin assyrialaisilta. 2. Kuninkaiden kirjan luvuissa 18–20 kerrotaan tästä lisää. Lopullisesti Jumala vapautti kansansa Messiaan sovituskuoleman kautta ristillä.

K: Mikä on Jesaja 7:8–9:n kirjallinen rakenne?

V: Rakenteessa on seuraavat osat:

A1: Sillä Aramin pääkaupunki on Damaskos

- B1: ja Damaskoksen pää on Rezin

-- C1: 65 vuoden kuluessa Efraimin kansa tuhoutuu

A2: Efraimin pääkaupunki on Samaria

- B2: ja Samarian pää on Remaljan poika

-- C2: Jos et pysy lujana uskossasi, et pysy lainkaan pystyssä.

Sen lisäksi, että tämä on hyvin kirjoitettua runoutta, tällainen tyyli osoittaisi meille, ettei yksittäisiä säkeitä ole lisätty tai poistettu.

K: Miksi Ahasille käskettiin pyytää merkkiä Jesaja 7:10–11:ssä?

A: Jumala kehotti Ahasia pyytämään Jumalalta merkkiä tai ihmettä. Ahas kieltäytyi pyytämästä sitä, luultavasti ajatellen 5. Mooseksen kirjan 6:16 kohtaa. Jesajan pyyntö ei kuitenkaan koskenut merkkiä, joka todistaisi Jumalan olevan todellinen Jumala, vaan pikemminkin, kuten Gideonin tapauksessa, sen vahvistamista, että tämä oli Jumalan tahto. Ahas ei kuitenkaan halunnut pyytää, koska hän oli tehnyt suunnitelmansa välittämättä Jumalan tahdosta.

Sen sijaan Ahas päätti olla pyytämättä merkkiä, joten hänelle ei annettu näyttävää merkkiä nähtäväksi. Sen sijaan Jumala toteutti tämän profetian kahdella tavalla. Sana ”nainen” voidaan tässä kääntää joko ”nuoreksi neitoksi” tai ”neitsyeksi”. Jesajan vaimolla oli lapsi, joka täytti tämän profetian välittömästi. Tässä syntymässä ei kuitenkaan näytä olevan mitään erityisen ihmeellistä. Vuosisatoja myöhemmin Jeesus syntyisi neitsyestä.

Voidaan osoittaa, että tämän sanan tulkitseminen neitsyeksi ei ole ”kristillinen keksintö”, sillä vuosisatoja ennen Kristusta kirjoitettu kreikankielinen Septuaginta-käännös käänsi tämän sanan sanalla parthenos eli neitsyt. Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 532) ei tuo tätä esiin, vaan väittää virheellisesti, että kristillinen näkemys perustuu King James -käännöksessä käytettyyn käännökseen. (Myöhemmin, sivulla 781, Asimov väittää virheellisesti, että tämän sanan kääntäminen ”neitsyeksi” juontaa juurensa Matteuksen evankeliumista, vaikka Septuagintassa tämä sana oli käytössä jo kauan ennen sitä.)

K: Eikö Ahas Jesaja 7:10–12:ssa halunnut kysyä, kun häntä käskettiin kysyä?

V: Pinnallisesti tarkasteltuna näyttää siltä, että Ahas ei halunnut tehdä syntiä koettelemalla Jumalaa. Ahas ei kuitenkaan noudattanut Jumalaa, kun Jumala Jesajan kautta käski häntä kysymään.

Ahas tunsi oman sydämensä. Ehkä hänellä ei ollut uskoa luottaa siihen, että Jumala toimisi tässä tilanteessa, ja hän tunsi olonsa epämukavaksi tilanteessa, jossa uskoa tarvittiin.

Jos olemme samankaltaisessa tilanteessa, muistakaamme, että Jumala on se, joka toimii, emme me.

Ahas uskoi Jumalaan älyllisesti. Tässä vaiheessa hän ei kuitenkaan luottanut siihen, että Jumala pelastaisi hänet. Jeesuksen vertauksessa neljästä maaperästä Kristus mainitsi ne, jotka uskoisivat, mutta luopuisivat uskostaan vaikeuksien tai vainon aikana. Tämä on esimerkki ulkoisesta hurskaudesta ja sisäisestä tekopyhyydestä. Valitettavasti Ahas ei ole ainoa.

K: Miten Ahas väsytti Jumalaa Jesaja 7:13:ssa, ja miten ihmiset voivat väsyttää Jumalaa nykyään?

V: Ei vain Ahas väsyttänyt Jumalaa, vaan myös Daavidin suku, eli Juudan kuninkaat, olivat väsyttäneet Jumalaa. He teeskentelivät seuraavansa Jumalaa, mutta eivät totelleet Häntä sydämessään.

Nykyään Jumala voi väsyä ihmisiin, jotka kunnioittavat Jumalaa huulillaan, mutta joiden sydän on kaukana Jumalasta (Matteus 15:8–9; Jesaja 29:13).

K: Viittaako Jesaja 7:14 ja Jesaja 8:8:ssa esiintyvä ”Immanuel/Emmanuel”, joka tarkoittaa ”Jumala meidän kanssamme” tai ”Jumala on meidän kanssamme”, Jeesukseen Kristukseen?

V: Kyllä, Matteuksen evankeliumin 1:20–23 mukaan. Myös ugaritilaisissa teksteissä käytetään samanlaista ilmausta kuninkaallisen syntymän ilmoittamiseen. Muuten, vaikka ”el” oli yleinen nimen osa, ”Emmanuel” ei ole Raamatussa tunnettu nimänä tai arvonimenä ennen kuin se otettiin käyttöön tässä kohdassa. Myös Tertullianus käsittelee tätä teoksessaan ”Marcionia vastaan”, kirja 3, luku 12 (207 jKr.).

Historiallisena huomautuksena mainittakoon, että yksi varhaiskristitty, joka käytti näitä kohtia apologetiikassaan, oli Lyonin Irenaeus teoksessaan ”Häresioita vastaan”, s. 452 (kirjoitettu noin vuosina 182–188 jKr.). Myös Origenes (225–254 jKr.) mainitsi tämän messiaanisena viittauksena teoksessaan ”Celsusta vastaan”, 1. kirja, luku 36, s. 411.

K: Jos Messias nimitetään Jesaja 7:14:n mukaan Immanueliksi, miksi Häntä kutsuttiin Luukkaan evankeliumin 1:31:ssä Jeesukseksi?

V: Eräs kiinalainen kristitty oli tästä hyvin hämmentynyt, ja tässä on vastaus, jonka hän sai.

Kun sinä synnyit, minkä nimen sait? Se oli kiinalainen nimesi, eikö niin? Entä täällä Amerikassa, millä nimellä työtoverisi kutsuvat sinua? Se on englanninkielinen nimesi, eikö niin? Samalla tavalla Messiaan oikea ”syntymänimi” on ”Jeesus”. Jeesus on kuitenkin Jumala, ja hänellä on arvonimi ”Immanuel”, Jumala meidän kanssamme.

K: Viittaako Jesaja 7:14–16 Assyrian kuninkaaseen, Hiskiaan vai Jeesukseen?

V: Tämä on esimerkki profetiasta, jolla on kaksi täyttymystä. Ensinnäkin hepreankielinen sana ”sinä” on tässä monikkomuodossa. Tämä profetia viittaa todennäköisesti johonkuhun tuon ajan henkilöön, luultavasti Jesajan (luonnollisella tavalla syntyneeseen) poikaan, sekä Jeesuksen neitseelliseen syntymään. Sana ”neitsyt” on tässä mielenkiintoinen. Hepreassa on kaksi sanaa neitsyelle. Yksi hepreankielinen sana (betulah) tarkoittaa vain sitä, ettei ole koskaan ollut sukupuoliyhteydessä miehen kanssa, mutta sitä sanaa ei käytetä tässä. Käytetty sana (almah) on kaksimerkityksinen: se tarkoittaa sekä sitä, ettei ole koskaan ollut sukupuoliyhteydessä miehen kanssa, että yleisesti nuorta neitoa. Todisteena siitä, että myös toista sanaa ymmärrettiin tarkoittavan ”neitsyttä”, Vanhan testamentin kreikankielisessä käännöksessä, Septuagintassa, käytettiin sanaa parthenos, joka tarkoittaa ainoastaan neitsyttä. Teos Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 267–268, huomauttaa myös, että hepreankielisen sanan almah seitsemästä käyttökerrasta Raamatussa jokainen viittaa nuoreen neitoon, joka ei ole koskaan harrastanut seksiä.

Historiallisesti Tertullianus vastasi tähän vastalauseeseen teoksessaan ”Viisi kirjaa Marcionia vastaan”, kirja 3, luku 13 (207 jKr.). Hän sanoo: ”Ne kumotaan kuitenkin sillä huomiolla, että mitään merkin luonteista ei voi mitenkään syntyä siitä, mikä on jokapäiväistä, eli nuoren naisen raskaudesta ja synnytyksestä. Neitsytäitiä pidetään oikeutetusti Jumalan asettamana merkkinä…”

K: Koska hepreankieliset sanat ha almah voivat Jesaja 7:14–16:ssa tarkoittaa sekä ”nuorta neitoa” että ”neitsyttä”, miksi Matteus1:23 :ssa sanotaan, että Jesaja 7:14–16 puhuu neitsyestä, joka saa pojan? Eikö se täyttynyt jo Jesajan aikana?

V: Monilla profetioilla on kaksinkertainen täyttyminen. Erityisesti Jesaja 7:14–16 käyttää hepreankielistä sanaa almah, joka voidaan kääntää joko ”nuoreksi neitoksi” tai ”neitsyeksi”; se on sama sana, jota käytetään lapsesta Mirjamista, joka oli molempia, 2. Mooseksen kirjan 2:8:ssa. ”Neitsyelle” oli olemassa myös toinen hepreankielinen sana, betulah (kuten akkadinkielinen sana batultu), mutta sitä ei käytetty tässä yhteydessä. Profetia annettiin vuonna 735 eKr., Syyria tuhottiin vuonna 732 eKr., ja 12 tai 13 vuotta myöhemmin profetia täyttyi, kun assyrialaiset tuhosivat Israelin ja karkottivat sen asukkaat.

Yksi syy siihen, miksi sanaa betulah ei ehkä käytetty, on se, että muinaisessa kielenkäytössä se ei aina tarkoittanut neitsyttä. Esimerkiksi Joel 1:8:ssa ja Jeremian kirjassa 25:ssä sana betulah viittaa useita kertoja naimisissa olevaan naiseen.

Tämä profetia viittasi myös neitseelliseen syntymään. Todisteena siitä, että se ymmärrettiin tällä tavalla, on se, että Septuaginta, joka käännettiin yli sata vuotta ennen Kristuksen tulemista, käänsi sanan sanalla parthenos, joka voi tarkoittaa vain neitsyttä. Vaikka Septuaginta-käännös ei siis voinut kääntää molempia merkityksiä, se todistaa, että juutalaiset kääntäjät hyväksyivät täysin ”neitsyt”-merkityksen.

Lisäksi teoksessa *Hard Sayings of the Bible* (s. 300–302) esitetään kolme merkittävää seikkaa:

a) ”te” on monikkomuoto. Tämä tarkoittaa, että merkki koskee koko Daavidin sukua, ei pelkästään Ahasia.

b) Sana ’almah voi viitata joko nuoreen neitoon tai neitsyeen, mutta missään kohdassa se ei tarkoita naimisissa olevaa naista.

c) Määritetty artikkeli sanan ’almah edessä (ha’almah) viittaa siihen, että tämä tulisi kääntää muodossa ”neitsyt/nuori neito”.

K: Voisiko Jes 7:14–16:n profetian välitön täyttyminen olla Ahasin pojan Hiskian syntymä?

V: Ei, koska Hiskia oli jo syntynyt ja oli noin kymmenenvuotias profetian aikaan.

K: Kuka oli Jes 7:14:ssä tuolloin synnyttämässä oleva nainen?

V: Tällä profetialla on kaksi täyttymystä. Lopullinen täyttymys on Jeesuksen äiti Maria.

Tämä ei voinut olla Jesajan vaimo, koska Jesajan vaimolla oli jo lapsi (Shear-Jashub) eikä hän siten ollut neitsyt, eikä Jesajan lapsen nimi ollut Immanuel. Toisaalta tämä voisi viitata naiseen, joka oli kihloissa Jesajan toiseksi vaimoksi, koska hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli oletettavasti pian Shear-Jashubin syntymän jälkeen.

Johtopäätös: Nykyään emme voi tietää, kuka nainen oli välittömässä täyttymyksessä, paitsi että poika ei ollut Hiskia. Lopullinen täyttymys tapahtui kuitenkin Marian ja Jeesuksen kohdalla, kuten Matteuksen evankeliumissa (1:23 ) sanotaan.

K: Tukeeeko Jesaja 7:15 käsitystä vastuullisuuden iästä?

V: Se tukee sitä, mutta ei todista sitä. On olemassa ikä – joka voi vaihdella lapsesta toiseen – jolloin lapset erottavat hyvän pahasta. Roomalaiskirjeen4:15 osoittaa, että syntiä tapahtuu edelleen, mutta sitä ei lasketa rikkomukseksi, jos henkilö ei kyennyt tietämään, että se oli väärin.

Monet kristityt ajattelevat, että vauvat ja pienet lapset, jotka kuolevat ilman tahallisia syntejä, pääsevät taivaaseen Jeesuksen kautta. Jeesusta tarvitaan silti heidän Vapahtajanaan puhdistamaan heidän luontonsa ja antamaan anteeksi heidän tahattomat syntinsä.

Toinen näkemys on, että heti kuoleman jälkeen ihmisille, jotka kuolevat ilman tietoa, jonka avulla he voisivat hyväksyä tai hylätä Jeesuksen, annetaan mahdollisuus tehdä sama päätös, jonka he olisivat tehneet, jos olisivat olleet elossa. Tukea (mutta ei todistetta) tälle löytyy 1. Pietarin kirjeestä3:19 –20 ja 1. Pietarin kirjeestä 4:5–6.

Kolmas näkemys on, että koska sekä vanhurskaat että epävanhurskaat herätetään kuolleista tuhatvuotisen valtakunnan aikana, niillä, joilla ei aiemmin ollut tilaisuutta, on silloin tilaisuus. Tuhatvuotisesta valtakunnasta voit lukea Ilmestyskirjan 20:2–11.

K: Onko Jesaja 7:20:ssa sopimatonta, että Jumalaa kutsutaan ”parturiksi”, kuten muslimi Ahmad Deedat väittää?

V: Jesaja7:20 :ssa ei nimenomaisesti sanota, että Jumala olisi parturi, vaan vertauskuvallisesti Jumala saa assyrialaiset ajamaan jumalattomien israelilaisten partat.

”Kasvoissa” on kaksi ”merkitystä”. 1) Partakone antaa sileän parranajon, ja he joutuisivat lähelle vaaraa, kun assyrialaisten veitsi olisi aivan heidän ihonsa vieressä. 2) Tuossa kulttuurissa oli loukkaus ajella miehen parta hänen tahtonsa vastaisesti, kuten 2. Samuelin kirjan 10:4 osoittaa. Assyrialaiset nöyryyttäisivät kansaa.

K: Mitä tarkalleen ottaen ennustetaan Jesaja 7:21–25:ssä?

V: Tämä viittaa asteittaiseen ilmastonmuutokseen Israelissa. Nykypäivän Israel olisi ilman kastelujärjestelmiä kuivempi kuin se oli ennen Kristuksen aikaa.

K: Mikä on Jesaja 8:1–9:4:n osan rakenne?

V: Rakenne on melko monimutkainen; siinä on neljä profetiaa ja kaksi pohdintaa.

Profeetallinen ennustus pimeyden ajasta

Jes 8:1–4 Ensimmäinen profetia: Nopea ryöstämään, nopea hävittämään

Jes 8:5–10 Toinen profetia: Rauhallinen joki vai raivoava joki

Jes 8:11–15 Kolmas profetia: Kompastuskivi

Jes 8:16–18 Pohdinta: Sido profetian sanat yhteen ja odota toiveikkaana

Jes 8:19-22 Pohdinta: Jättäkää väärät profeetat huomiotta ja kuunnelkaa Jumalan sanoja.

Tämän jälkeen profetia valon ajasta

Jes 9:1 Pohdinta: Ei enää pimeyttä: aamunkoitto on tulossa

Jes 9:2-7 Neljäs profetia: Pimeydessä vaeltavat ovat nähneet suuren valon

K: Pitäisikö Jes 8:1:ssä oleva sana kääntää sanalla ”kirjakäärö” vai ”laatta”?

V: Tässä käytetty hepreankielinen sana gillayon tarkoittaa yksinkertaisesti suurta, tasaista kirjoituspintaa, joten se voidaan kääntää kummin tahansa. Se oli todennäköisesti suuri kyltti.

K: Miksi Jesaja Jes 8:1–4:ssä antoi pojalleen nimen Maher-Shalal-Hash-Baz ja käski kirjoittaa tämän nimen muistiin?

V: Nimi, joka tarkoittaa ”nopea ryöstämään, nopea saaliin saamiseksi”, viittaa siihen, että kaikki Damaskoksen ja Samarian rikkaudet vietäisiin Assyriaan. Tämä on Raamatun pisin henkilönimi. Hän antoi nimen kirjoittaa temppeliin ikään kuin se olisi omistusoikeusasiakirja. Jesaja, joka edustaa Jumalaa, siirtää virallisesti Damaskoksen ja Samarian rikkauksien omistusoikeuden Assyrialle. Jesaja 7:n tapahtumat sijoittuvat ilmeisesti ajankohtaan ennen kuin Ahas teki päätöksensä siitä, tukisiko hän Samariaa ja Damaskosta, pyytäisikö hän Assyrian apua niitä vastaan vai pysyisikö hän puolueettomana. Jesaja 8:n profetian ajankohta on ilmeisesti sen jälkeen, kun Ahas oli päättänyt liittoutua Assyrian kanssa.

Joskus viholliset ja ongelmat, jotka näyttävät nyt valtavilta, katoavat pian ilman, että sinun tarvitsee tehdä mitään. Mistä tiedämme, milloin meidän tulisi a) pysyä hiljaa, eli olla reagoimatta liioitellusti, ja b) puuttua kiireellisesti ongelmaan? Tässä tarvitsemme Jumalan ohjausta. Mutta sen lisäksi tarvitsemme myös Jumalan rauhaa. Jokaiseen kriisiin tai näennäiseen kriisiin liittyy neljä vaihetta: 1) rukoile, 2) tee se, mitä Jumala haluaa meidän tekevän, 3) keskustele niiden kanssa, joiden kanssa sinun on tarpeen puhua, ja 4) ole rauhassa asiasta jättämällä tulokset Jumalan käsiin. Kuten kuningatar Ester sanoi Esterin kirjassa 4:16: ”Ja jos minä kuolen, niin kuolen!”

K: Mitä tiedämme tästä Uriaasta Jesajan kirjassa 8:2 ja 2. Kuninkaiden kirjassa 16:10–16?

V: Tämä Uria oli pappi, ei se sotilas, joka surmattiin Daavidin aikana. Hän oli ilmeisesti ylipappi, koska hän muutti temppelissä harjoitettavaa palvontaa sisällyttämällä siihen Damaskoksen pakanajumalat Juudan kuninkaan Ahasin hallituskaudella. Voit lukea lisää asiasta 2. Kuningasten kirjasta 16:10–16.

K: Kuka on profeetta Jesaja 8:3:ssa? Profetikoiko hänkin?

V: Hän on Jesajan vaimo. Vaikka hän saattoi profetoida, on todennäköistä, että häntä kutsuttiin ”profeetattareksi” siksi, että hän oli profeetan vaimo.

K: Mitä ovat Jesaja 8:6:ssa mainitut Siloahin vedet?

V: Siloamin lähteeksi kutsuttu tämä oli salainen, rauhallisesti virtaava maanalainen lähde, joka toimi Jerusalemin vesilähteenä. Tätä elämää ylläpitävää virtaa verrattiin Eufrat-joen raivoisaan tulvavirtaan. Myös hepreankielisessä Joosuan kirjassa 24:15 Eufrat-jokea kutsutaan yksinkertaisesti ”joeksi”. He ”hylkäsivät” Shiloahin (hepreaksi ma’as) ja iloitsivat (hepreaksi mesos) liittolaisensa Assyrian aiheuttamasta Rezinin kaatumisesta.

K: Miten sana ”Immanuel” Jesaja 8:8:ssa liittyy Jeesukseen?

V: Immanuel tarkoittaa tässä ”Jumala on meidän kanssamme”, ja konteksti on epätoivoinen, kuten lauseessa ”Jumala, auta meitä”. Vaikka tämä jae ei kerro meille mitään konkreettista Jeesuksesta, tämä messiaanisen profetian sanan toistuminen Jesajan kirjassa7:14 opettaa meille, kuinka voimme luottaa Jumalan lupauksiin. Eufratin voimakkaat vedet viittaavat Assyrian valtakuntaan ja mahdollisesti babylonialaisiin, jotka olisivat melkein hukuttaneet Juudan ”kaulaan asti”.

Kuten kuitenkin teoksessa *The Bible Knowledge Commentary: Old Testament* (s. 1051) todetaan, ”sana Immanuel vakuutti kuulijoille, että Jumala ei ollut unohtanut liiton kansaansa ja että Hän olisi heidän kanssaan”.

Itse asiassa sana ”Immanuel” on keskeinen sana Jesajan kirjassa 8:1–10. Kun lukee Jesajan kirjan 8:1–8a ja pysähtyy jakeen 8 puoliväliin, voi saada vaikutelman, että tämä armeijan ”tulva” on niin ankara, että Juuda tuhoutuu lopullisesti. Silti Jumalan lupaus Immanuelista täyttyisi, mikä takaisi Juudan selviytymisen. Jesaja 8:8b–10 on jyrkkä kontrasti edeltäville jakeille. Nuo hyökkäävät kansat murskataan. Mielenkiintoista on, että siinä ei ole lupausta Juudan voitosta, vaan ainoastaan Jumalan vihollisten murskaamisesta, ja korostaakseen, kuka tämän murskaamisen tekee, Jesaja 8:10b sanoo: ”Sillä Jumala on meidän kanssamme.”

K: Miten Jesaja 8:12:n perusteella voi päätellä, onko kyseessä salaliitto vai ei?

V: Jotkut ihmiset päättelevät sen yleisen mielipiteen perusteella. Jos muut, joita kunnioitat, sanovat jonkin asian olevan salaliitto, niin sinäkin luulet sen olevan. Kun he sanovat, ettei se voi olla, niin silloin se ei ole. Tämä menetelmä on vailla tosiasioita ja todisteita. Ehkä he eivät edes välitä niistä.

Parempi tapa on tarkastella todisteita, mutta ei pelkästään yksin, vaan yhdessä muiden kanssa.

1) Ole avoin sille mahdollisuudelle, että kyseessä on salaliitto, ja ole avoin sille mahdollisuudelle, että se ei ole, riippumatta siitä, kuinka epäsuosittu jokin näkemys saattaakin olla. Ole myös avoin sille johtopäätökselle, että et pysty päättelemään asiaa varmuudella kumpaakaan suuntaan.

2) Kerää kaikki todisteet, molemmilta puolilta, ei vain yhdeltä puolelta.

3) Hylkää huonot todisteet. Esimerkiksi kun arvostettu julkisuuden henkilö sanoo, että jokin asia on tai ei ole tietyllä tavalla, eikä hän esitä minkäänlaisia todisteita, voit hylätä sen. Usein tietyn alan asiantuntevat ja arvostetut asiantuntijat puhuvat auktoriteettina jostain toisella alalla, ja heidän auktoriteettinsa siellä on täysin tekaistua. Varmista kuitenkin, että suodattimesi on johdonmukainen. Ihmiset eivät toisinaan hyväksy todisteita, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, mihin he haluavat uskoa, elleivät ne ole lähes kiistattomia todisteita. He kuitenkin hyväksyvät heikkoja todisteita ja virheellisiä perusteluja, kunhan ne tukevat heidän kantaansa.

4) Tarkastele argumenttien johdonmukaisuutta. Esimerkiksi jotkut (mutta eivät kaikki) aborttia puoltavat argumentit toimisivat yhtä hyvin perusteina vauvojen tappamiselle sekunteja ennen heidän syntymäänsä tai jopa sen jälkeen. Jotkut (mutta eivät kaikki) elämän puolesta puhuvat argumentit toimisivat yhtä hyvin perusteina ehkäisyä, rytmimenetelmää tai muita menetelmiä vastaan.

5) Älä aina tulkitse vastapuolen aikomuksia voitontavoitteluksi ja pahantahtoisuudeksi. Joskus kyse on vain typeryydestä. Tai joskus saatat itse olla väärässä. Tai hienovaraisemmin sanottuna, he saattavat olla suurimmaksi osaksi väärässä, mutta pienessä osassa heidän sanomistaan on perää.

6) Tee päätös. Joskus päätös ei kuitenkaan välttämättä ole kummankaan ääripään mukainen, tai sen on ehkä oltava hyvin jyrkkä jompaankumpaan suuntaan, tai se voi olla kolmas vaihtoehto. Tai saatat päätyä siihen johtopäätökseen, ettet voi tietää.

Toisinaan voit tutkia psykologisesti, miksi jotkut ihmiset uskovat valheisiin, kuten että holokaustia ei koskaan tapahtunut, että maa on litteä, että ihmiset eivät ole koskaan laskeutuneet kuuhun tai että Muhammed ei ole koskaan kuollut. (Jotkut muslimit ovat uskoneet näin kautta historian, mutta heitä on alle 1 % kaikista muslimeista.)

K: Miten Jumala on pyhäkkö Jesajan kirjassa 8:14?

V: Vaikka pyhäkkö on pyhä paikka, se ei ole tässä ensisijainen asia. Pikemminkin temppeli oli pyhäkkö, ja Jumala on turvapaikka, niin että kun joku etsii turvaa Jumalasta pyhäkkönään, Jumala suojaa häntä. Jesaja 8:14:n viimeinen osa, joka viittaa Herraan, on lainattu 1. Pietarin kirjeen 2:8:ssa viittaamaan Kristukseen.

K: Milloin Jesaja 8:18:n profetia täyttyi?

V: Tällä profetialla oli sekä suora täyttyminen Jesajan elinaikana, kun Assyria valloitti Damaskoksen ja Samarian, että tulevaisuudessa tapahtuva täyttyminen.

K: Mitä vikaa on siinä, että pyydetään neuvoja ennustajilta ja spiritisteiltä (Jes. 8:19–20)?

V: Jumala käski olla tekemättä niin. Voimme nähdä ainakin kolme syytä, miksi Jumala sanoisi niin.

1. Luottamuksen puute Jumalan huolenpitoon ja ohjaukseen. Voimme luottaa siihen, että Jumala kertoo meille kaiken, mitä meidän tarvitsee tietää, vaikka se ei aina olisikaan kaikkea, mitä haluaisimme tietää.

2. Ennustajiin tai henkiin luottaminen ei tarkoita, että uskoisimme elämämme Jumalan käsiin. Meedioihin ja henkiin luottaminen avaa meille myös oven okkultismin demoniseen maailmaan.

3. Lopuksi, koska kansa harjoitti tätä, Jumala kätki kasvonsa (ja johdatuksensa) heiltä Jesajan kirjan 8:17 mukaan.

Jeremia2:13 , sanoo epäjumalanpalvonnan yhteydessä: ”Sillä minun kansani on tehnyt kaksi pahaa: he ovat hylänneet minut, elävän veden lähteen, ja kaivaneet itselleen vesisäiliöitä – rikkoutuneita vesisäiliöitä, jotka eivät pidä vettä.”

Jesaja 8:19 voidaan kääntää sanoilla ”kuiskata ja mutista”, mutta se voidaan kääntää myös pilkkaavalla tavalla sanoilla ”vinkua ja valittaa”.

K: Liittyykö Jesaja 8:19–20 mormonismiin?

V: Tämä koskee kaikkia, jotka etsivät neuvoja okkultismista ja kuolleilta, ei pelkästään mormonismia. Se liittyy kuitenkin mormoneihin ainakin kolmella tavalla.

Lasin katselu oli okkulttinen käytäntö 1800-luvulla, jolloin joku väitti pystyvänsä löytämään haudatun aarteen katsomalla lasiin. Tämä oli niin yleistä, että New Yorkissa oli tätä kieltävä asetus. Joseph Smith nuorempi tuomittiin pienessä Palmyran kylässä New Yorkissa lasin katselusta rikkomuksesta. Oikeuden pöytäkirjoja on löydetty, jotka vahvistavat tämän.

Katselukivi. Lasin katselusta Joseph Smith siirtyi väittämään, että hän käänsi Mormonin kirjan katsomalla hattuun asetettua kiveä.

Mormonien Abrahamin kirjan väitettiin olevan käännetty samalla tavalla, joistakin muinaisista egyptiläisistä papyruksista. Meillä on nämä papyrukset nykyään, ja on sanomattakin selvää, että Josephin käännös oli huijausta. Joseph kirjoitti jopa teoksen ”Egyptiläinen aakkoset ja kielioppi”, jossa hän ilmeisesti yritti opettaa muille omaa versiotaan ”uudistetusta egyptistä”.

K: Kuuluvatko Jes 9:1 ja Jes 9:2 yhteen, vai oliko Mt 4:14–16 virheellinen yhdistämällä nämä?

V: Ne kuuluvat yhteen, koska Jesaja 9:1 on siirtymäkohta näiden kahden osan välillä.

Jesaja 9:1 on itse asiassa nimeltään Jesaja 8:23 nykyaikaisissa juutalaisissa Raamatuissa ja New Jerusalem Bible -raamatussa. On totta, että Jesaja8:22 ja 9:1 liittyvät toisiinsa, sillä Jesaja8:22 puhuu pimeydessä elävistä ihmisistä ja Jesaja 9:1 siitä, ettei pimeyttä enää ole.

Jesaja 8:22 puhuu kuitenkin ihmisistä, jotka ajetaan pimeyteen, Jesaja 9:1 sanoo, ettei pimeyttä enää ole Sebulonin ja Naftalin osalta, ja Jesaja 9:2–7 kertoo, kuinka pimeydessä olleet ihmiset näkevät suuren valon.

On mielenkiintoista, että Asimov yrittää väittää, ettei Jesaja 9:1, jossa sanotaan, että pimeydessä olleiden pimeys poistuu, liity niihin, jotka olivat pimeydessä ja ovat nähneet suuren valon heti seuraavassa jakeessa.

K: Miten Jesaja 9:1–2:n ennustus siitä, että pakanain Galilea tulisi kunnioitetuksi, täyttyi?

V: Jeesus vietti paljon aikaa tällä alueella, joka sijaitsi Galileanmeren länsipuolella. Heprealainen ilmaisu voi tarkoittaa ”kuoleman varjoa” tai ”pimeyden maata”. Tämä profetia täyttyi nimenomaisesti Matteuksen evankeliumin 4:15–16 mukaan. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Jesaja 9:1 kristillisissä Raamatuissa on nimeltään Jesaja 8:23 juutalaisissa Raamatuissa, kuten masoreettisessa tekstissä ja nykyaikaisessa JPS-käännöksessä. Sisältö on kuitenkin sama.

Ajatus siitä, että Messias ilmestyisi ensin Galileassa, löytyy myös juutalaisesta Talmudista ja juutalaisesta Midrashista, kuten Litteratur-blatt des Orients -lehdessä (1843, sarakke 776) todetaan.

K: Voisiko Jes 9:1,6,7 viitata bahá’í-uskonnon Bahá’u’llahiin, koska Jeesuksella ei ollut hallitusta hartioillaan (Bahá’u’llah and the New Era, s. 261–262)?

V: Ei, hallitus on Jeesuksen harteilla, kun Jeesus palaa. Tämä ei voi viitata Bahá’u’llahiin, koska:

a) Bahá’u’lláhia ei kutsuttu Mahtavaksi Jumalaksi (Jesaja 9:6)

b) Bahá’u’lláh ei murtanut ”heidän taakansa ikeen” Galilean kansan puolesta ”kuten Midianin päivänä” (Jesaja 9:4).

c) Baha’u’llah ei myöskään harjoittanut hallintoa, eivätkä bahá’ít väitä, että Baha’u’llah palaisi takaisin.

d) Vaikka bahá'ít saattaisivatkin haluta hallita maailmaa, heidän Kansainvälinen Oikeudenhuoneensa on merkityksetön 20. ja 21. vuosisadan politiikan ja hallinnon kannalta.

K: Mitä sana ”Ihmeellinen” (hepreaksi pele’) tarkoittaa Jesajan kirjassa 9:6?

V: Ensinnäkin se on tässä substantiivi eikä adjektiivi; adjektiivimuoto on pel’i. Heprealaisella sanalla on laajempi merkitys kuin englannissa. Molemmat muodot voivat tarkoittaa poikkeuksellista, erottuvaa tai näyttävä (sekä hyvässä että pahassa mielessä, kuten 2. Samuelin kirjassa 13:2). Se voi tarkoittaa jotain, jonka vain Jumala voi tehdä, eli yliluonnollista. Meillä on itse asiassa nykyaikainen sanonta, joka on hyvin lähellä tätä ”pele’in” merkitystä: ”tämän maailman ulkopuolella”.

Kun Herran enkeli vieraili Simsonin isän Manoahin luona ja Manoah kysyi hänen nimeään, enkeli kysyi Manoahilta, miksi tämä halusi tietää enkelin nimen, sillä se oli ”ymmärryksen ulottumattomissa” (hepreaksi pil’i, ”ihmeellinen”) Tuomarien kirjassa 13:18. Tämä ei tarkoita, että ”ihmeellinen” olisi ollut enkelin nimi, vaan pikemminkin sitä, että enkelin nimi oli sellainen, ettei ihmisten ollut sallittua saada sitä tietää tai että he eivät kyenneet sitä saamaan selville.

K: Viittaako Jesaja 9:6–8 Kristukseen?

V: Kyllä. Kristus on kreikankielinen sana Messiaalle, ja tämä on ehdottomasti messiaaninen profetia, sillä Messias tulee

a) hallitsee kansaa (Jesaja 9:6,7)

b) hallitsee Daavidin valtaistuimella (Jesaja 9:7)

c) Siitä lähtien ja ikuisesti (Jesaja 9:7)

Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 534) toteaa, että tällaiset ylistyslaulunomaiset lauseet ihanteellisesta kuninkaasta saattavat viitata esimerkiksi Hiskian kaltaisen kuninkaan kruunaamiseen. Hiskia oli kuitenkin jo syntynyt ja noin 10-vuotias Jesajan profetioiden 7–9 aikana. Mielenkiintoista on, että Talmudin b. Sanhedrin 94a:ssa Bar-Kappara sanoo, että Jumala halusi alun perin tehdä Hiskian Messiaaksi ja Sanheribin Gogiksi ja Magogiksi, mutta että Hiskia ei ollut siihen kelvollinen.

K: Miten Jeesus toi rauhan Jes. 9:6:ssa, kun maailma ei ole rauhallinen tänään?

V: Ensimmäisellä tulemisellaan Jeesus antoi meille rauhan sydämiimme. Vasta toisella tulemisellaan Jeesus lopettaa taistelut ja tuo rauhan tähän maailmaan. Tietenkin lopulta taivaassa vallitsee rauha.

K: Miten Jesaja 9:6:ssa Jeesusta voidaan kutsua ”Ikuiseksi Isäksi” ja miten kolminaisuus voi silti olla totta?

V: Modalistit ja ykseyden helluntailaiset esittävät usein tämän vastalauseen. Jeesus on pelastuksemme isä, ja Isä on Jeesuksessa, mutta he ovat silti erillisiä. Teoksessa Encyclopedia of Bible Difficulties (s. 268) todetaan, että hepreankielinen ilmaisu abi’ad voitaisiin kääntää joko ”ikuiseksi isäksi” tai ”ikuisuuden isäksi”. Joka tapauksessa Jesaja 9:6 viittaa poikaan, joka on syntynyt lapsi. Tietenkin, koska olen sekä poika että isä, Poika voi olla iankaikkisen elämämme isä olematta oma isänsä.

”Ikuinen” viittaa siihen, että Jeesus oli olemassa jo ennen aikojen alkua. Jeesus on Isä siinä mielessä, että Jumala Isä asuu Jeesuksessa, joka on pelastuksemme isä ja harjoittaa isällistä hallintoaan.

K: Koska Jeesus on Jesaja 9:6:ssa ”Voimallinen Jumala”, eroako tämä ”Kaikkivaltiaasta Jumalasta”?

V: Ei. Jehovan todistajat sanovat näin teoksessa ”Pohdintoja Raamatusta”, 1989, s. 413–414 (samat sivunumerot myös vuoden 1985 versiossa). ”Tarkoittaako tämä, että koska Jeesus Kristus nimetään profeetallisesti ’Mahtavaksi Jumalaksi’ Jesaja 9:6:ssa, Jeesuksen täytyy olla Jehova? Jälleen kerran asiayhteys vastaa: Ei! Mikään epäjumalia palvovista pakanakansoista ei luonut jumalaa ennen Jehovaa, koska kukaan ei ollut olemassa ennen Jehovaa. … Mutta se ei tarkoita, että Jehova ei olisi koskaan luonut ketään, jota voidaan oikeutetusti kutsua jumalaksi. (Ps 82:1, 6; Joh 1:1, NW). Jesajan kirjassa10:21 Jehovaa kutsutaan ”mahtavaksi Jumalaksi”, aivan kuten Jeesusta Jesajan kirjassa 9:6; mutta vain Jehovaa kutsutaan koskaan ”Kaikkivaltiaaksi Jumalaksi”. – 1. Moos. 17:1.” (kursivointi alkuperäisessä tekstissä) Jehovin todistajat siis itse, vaikka kieltävätkin, että Jeesus olisi Jehova tai Kaikkivaltias Jumala, opettavat, että Jeesusta ”voidaan asianmukaisesti kutsua jumalaksi”.

Jehovan todistajat sanovat näin, koska he kieltäytyvät hyväksymästä yhtä tosiasiaa: on olemassa vain yksi Jumala, jota meidän tulee seurata. On olemassa vain yksi Herra, jota meidän tulee totella. He yrittävät väittää, että Jeesus on toinen, alempiarvoinen ”mahtava” jumala. He sanovat, että Jeesusta ei palvota eikä hänelle rukoilla, vaan hän on Jumala vain nimellisesti [ja vieläpä tyhjä nimike!]. Ihmisillä on joko yksi Jumala palvontapaikoissaan tai useita jumalia. Jumalan seurakunnissa kunnioitamme vain Jumalaa.

Jumala Isä, Jumala Poika ja Pyhä Henki ovat erillisiä Persoonia, mutta he ovat yksi erottamaton Jumala.

K: Voisiko ”Mahtava Jumala” Jesaja 9:6:ssa todella tarkoittaa vain ”jumalankaltaista sankaria”?

V: Ei, vaikka eräs liberaali kriitikko niin ajattelikin. Tämä sana ”mahtava” viittaa Jumalaan Jesajan kirjassa 10:21.

K: Onko Jesaja 9:6:ssa todisteita siitä, että juutalaiset pitivät tätä profetiana Messiaasta?

V: Kyllä. Jemeniläinen Midrash 349–350 ja Pereq Shalom, s. 101, osoittavat, että jotkut juutalaiset pitivät tätä messiaanisena.

K: Miksi Jesaja 9:8–10:4 sijoittaa nämä ahdistusta ja tuhoa kuvaavat jakeet heti näiden lupauksia sisältävien jakeiden jälkeen?

V: Otetaan askel taaksepäin ja tarkastellaan laajempaa tekstikokonaisuutta.

Jesaja 7:1–16 (lupaus Juudalle ja ahdistus Samarialle), Jesaja 7:17–25 (ahdistus Juudalle), Jesaja 8:1–4 (lupaus Juudalle ja ahdistus Samarialle), Jesaja 8:5–15 (ahdistus Juudalle); Jesaja 8:16–18 (lupauksen odottaminen), Jesaja 8:19–22 (ahdistus), Jesaja 9:1–7 (lupaus), Jesaja 9:8–21 (ahdistus). Jesajan profetiat vuorottelevat lupauksen ja ahdistuksen välillä.

Tätä Jesajan kirjan osaa voidaan melkein pitää lauluna tai runona, ja sen läpi kulkeva kertosäe löytyy Jesaja 5:25 ja seuraavista jakeista; 9:12 ja seuraavista jakeista; 9:17 ja seuraavista jakeista; 9:21 ja seuraavista jakeista; 10:4 ja seuraavista jakeista.

Nämä vuorottelevat teemat eivät kuitenkaan ole ”syklejä”, vaan pikemminkin alaspäin suuntautuva kierre. Koko kohta puhuu moraalisesta rappiosta (9:9,17); Assyria ahdistelisi heitä (9:12); sitten seuraa yhteiskunnallinen hajoaminen (9:20–10:2); ja lopulta kansakunnan romahdus Assyrian valloituksen seurauksena (10:3–4).

K: Mitä tarkoittaa Jes 9:10:ssa lause ”Tiilet ovat pudonneet”?

V: Tämä viittaa todennäköisesti maanjäristykseen kuningas Jerobeam II:n aikana (n. 786–746 eKr.). Tästä mainitaan myös Aamosin kirjassa 1:1 ja 4:11. Vertauskuvallisesti myös yhteiskunnan johtajat ja rakenne romahtavat ja hajoavat assyrialaisten edessä.

K: Miksi Jesaja viittaa Jes 9:14–16:ssa päähän ja häntään?

V: Tätä kielikuvaa kutsutaan merismiksi, jossa mainitaan kaksi ääripäätä tarkoittamaan myös kaikkea siltä väliltä. Maalliset johtajat olivat pahoja, ja uskonnolliset johtajat olivat pahoja. Mistä kansa voisi hakea opetusta, esimerkkiä tai jumalallista auktoriteettia? Oliko ongelma siis pääasiassa maallisissa johtajissa, uskonnollisissa johtajissa vai kansassa? Jumala sanoo, että kaikissa edellä mainituissa.

K: Miksi Jesaja 9:19:ssä ihmiset ovat tulen polttoainetta?

V: Ihmiset kieltäytyvät seuraamasta Jumalaa, ja he ovat Jumalan vihan kohteita (Ef. 2:3). Ehkä ihmiset ovat itse ylittäneet ”epätoivon rajan” (Francis Schaefferin termi) ja he itsekin tajuaisivat, että kun assyrialaiset ja myöhemmin babylonialaiset saapuivat, he olivat pelkkää polttoainetta tulelle. Meidät kaikki on luotu Jumalan kuvaksi, ja olemme arvokkaita Jumalan silmissä. Ne, jotka eivät koskaan seuraa Jumalaa (hylätyt), ovat kuitenkin pelkkää polttoainetta tulelle.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että hindulaisuuden väärä uskonto opettaa, että tulijumala Agni ”kypsentää ihmisiä” heidän kuolemansa jälkeen (Rig Veda 10.16.1–2, s. 49). Hindut haluavat palata osaksi kosmista liekkiä, jossa kaikki yksilöllisyys tuhoutuu.

K: Viittaako Jesaja 9:20 kannibalismiin?

V: Ei, vain kuvaannollisesti. Kyseessä ei ole kannibalismi, vaan itsensä kuluttaminen kahdella tavalla.

Sotilaallisesti, Jesajan aikana pohjoisen kuningaskunnan israelilaiset taistelivat usein Juudan kansaa vastaan, kuten Jesaja 9:21 kertoo.

Hengellisessä mielessä sekä yksilöt että kansa kokonaisuutena vahingoittivat itseään ja lapsiaan jatkuvalla syntisellä käytöksellään.

K: Miten ihmiset laativat Jesaja 10:1–3:ssa epäoikeudenmukaisia lakeja?

V: Eräs vaikutusvaltainen hallituksen johtaja sanoi seuraavasti: ”On valitettavaa, että rikkaat ja vaikutusvaltaiset taivuttavat liian usein hallituksen toimia omiin itsekkäisiin tarkoituksiinsa.” Lainaus on peräisin Yhdysvaltain presidentiltä Andrew Jacksonilta (1767–1845) (lainattu teoksesta The Great Quotations, s. 355).

Lainauksen lähde on mielenkiintoinen. Juuri Andrew Jackson käski Yhdysvaltain armeijan karkottaa cherokeet väkisin maaltaan tapahtumassa, joka myöhemmin tunnettiin nimellä ”Kyynelten polku”, vaikka cherokeiden ja Yhdysvaltain hallituksen välillä oli voimassa oleva sopimus, joka antoi heille oikeuden jäädä maalleen. Kun uhattiin nostaa asiasta kanne korkeimpaan oikeuteen, Jackson pilkkasi oikeudenmukaisuutta (Sananlaskut19:28 ) sanoen: ”Minkälaisen armeijan heillä on?”

Monissa tapauksissa johtajat eivät joko ole tietoisia siitä, että he laativat epäoikeudenmukaisia lakeja, tai he unohtavat oikeudenmukaisuuden sopivasti silloin, kun se ei ole heille tärkeää.

Toinen esimerkki on se, kun hallitus varastaa suurimman osan avusta. Näin tapahtuu Lähi-idässä ja Afrikassa.

Kolmas esimerkki on se, että dhimmit (muslimien hallinnon alla elävät ei-muslimit) joutuivat maksamaan ei-muslimeilta perittävää lisäveroa, jota kutsuttiin jizyaksi. Verokanta vaihteli eri aikoina. Alimmillaan se oli pari dirhamia köyhemmälle henkilölle. Pahimmillaan se saattoi olla 20 % varallisuudesta tai 50–80 % vuosittaisesta sadosta. Katso lisätietoja osoitteesta https://swap.stanford.edu/was/20090719094909/http:/en.wikipedia.org/wiki/Jizya.

Neljäs esimerkki on se, että Amerikassa oli aikoinaan ”äänioikeusveroja”. Jos oli liian köyhä maksaakseen äänioikeusveroa, ei saanut äänestää. Tämä epäoikeudenmukaisuus riisti köyhiltä äänioikeuden.

K: Jos Jesaja 10:1–3:n mukaan hyväksytään laki, joka ei ole ristiriidassa Raamatun kanssa, onko kyseinen laki välttämättä hyväksyttävä?

V: Ei. Voidaan noudattaa lain kirjainta, mutta rikkoa lain henkeä. Voidaan välttää rikkomasta mitään tiettyä Vanhan testamentin käskyä, mutta silti jättää noudattamatta sitä, mitä Raamattu sanoo toisten sortamisen kieltämisestä.

K: Mikä on tämän runon rakenne Jesaja 10:5–15:ssä?

V: Se on samanlainen kuin kiasmi, paitsi että siinä on kaksi rinnakkaista (eikä symmetristä) osaa.

10:5 Assyria: Herran väline Hänen tarkoituksiensa toteuttamiseksi

- 10:6–11 Herran ja Assyrian erilaiset motiivit

- - 10:6 Herra haluaa oikeudenmukaisen rangaistuksen

- - 10:7–11 Assyria halusi valloittaa maailman

- 10:12–14 Herran ja Assyrian erilaiset arviot

- - 10:12 Herra näki ylpeyden ja itsensä ylistämisen

- - 10:13–14 Assyria näki oman kykynsä ja menestyksensä

10:15 Assyria: Kaikkivaltiaan Herran väline

K: Miten Jumala saattoi käyttää Assyriaa Jesaja 10:5:ssä, kun Assyria oli niin paha ja julma?

V: Jumala ei ainoastaan voinut käyttää jumalattomia assyrialaisia omiin tarkoituksiinsa, vaan Hän käyttää jopa Saatanaa ja demoneja omiin tarkoituksiinsa. Se, että Jumala on puhdas ja pyhä, kuten Hänet kuvataan Raamatussa, ei estä Häntä toteuttamasta kaikkea osana Hänen suunnitelmaansa (Ef.1:11 ).

K: Jesaja 10:12: Miten ja miksi Jumala rankaisi Assyrian kuningasta?

V: Jumala rankaisi Assyriaa ainakin kolmella tavalla.

1. Assyrian armeija tuhottiin.

2. Assyrian kuningas kuoli.

Syy siihen, että Jumala rankaisi Assyriaa sen jälkeen, kun Hän oli käyttänyt sitä toteuttamaan tahtonsa, oli se, että assyrialaiset eivät tuhonneet täyttääkseen Jumalan tahtoa, vaan omien itsekkäiden ja pahojen päämääriensä vuoksi. Jumala rankaisi heidän väkivaltaista pahuuttaan, mutta samalla Hän myös käytti sitä hyväkseen.

3. Assyrian kansa kukistettiin, eikä se enää koskaan noussut jaloilleen. Kaikkia ei kuitenkaan tapettu. Tatianus, kristitty kirjailija ja myöhemmin enkratiittien harhaoppinen, oli assyrialainen. Lisäksi Jumala oli sanonut, että pieni jäännös assyrialaisista jäisi jäljelle. Babylonialaisten, skyyttien sekä meedien ja persialaisten tuhoamien jälkeen harvat selviytyjät jatkoivat elämäänsä kyseisellä alueella. Lopulta assyrialaiset kääntyivät kristityiksi. Vuonna 1915 assyrialaisten kansanmurhassa turkkilaiset ja kurdit surmasivat 250 000–300 000 ihmistä sen jälkeen, kun Venäjä oli hylännyt heidät (muuttuessaan kommunistiseksi) ja armenialaiset olivat kärsineet tappion. Nykyään assyrialaisia on noin 3,2–5 miljoonaa.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että leijonat olivat Assyrian valtakunnan symboli. Persialaiset rakastivat leijonien metsästystä, ja leijonat kuolivat sukupuuttoon Lähi-idässä persialaisten noustua valtaan.

K: Mikä on epätavallista näiden jakeiden tyylissä (Jes 10:13–14)?

V: Nämä jakeet on tarkoituksella kirjoitettu assyrialaisen voittomerkinnän tyylillä.

K: Mitä Jesaja 10:14 kertoo assyrialaisten asenteesta?

V: Assyrialaiset olivat ylpeitä siitä, että he pystyivät valloittamaan niin monta ”munaa”, eli kaupunkia, niin helposti pelkästään oman voimansa ansiosta. He valloittivat Kalnon ja Arpadin kaupungit vuonna 738 eKr., Damaskoksen vuonna 732 eKr., Samarian vuonna 722 eKr. ja Hamatin vuonna 720 eKr. Jesaja 10:10–11:ssä assyrialaiset pitivät Jerusalemin ”epäjumalia” yhtä merkityksettöminä kuin muiden kaupunkien epäjumalia.

K: Miten Jesaja 10:15:ssä kirves nousee itseään vastaan, kuten assyrialaiset nousivat itseään vastaan Jumalaa vastaan?

V: Aivan kuten on turhaa, kiittämätöntä ja naurettavaa, että eloton kirves nousee käyttäjäänsä vastaan, niin oli myös assyrialaisille – jotka olivat eläviä ihmisiä eivätkä kirveitä – yrittää vastustaa Jumalaa. Silti edes vahvimmat assyrialaiset soturit, jotka olivat pukeutuneet parhaimpiin haarniskoihin, eivät kestäneet ruttobakteereja. Jesaja10:16 :ssä sanotaan, että Jumala ”lähettää kuluttavan taudin Assyrian vahvojen sotureiden keskuuteen”.

K: Mikä on Jes 10:16–34:n jakeiden rakenne?

V: Kyseessä on rinnakkaisjakso.

10:16–23 Sotajoukkojen Herra tuomitsee

- 10:16–19 Jumala tuomitsee Assyrian ja jättää jäljelle vain jäännöksen

- 10:20–23 Jumala tuomitsee Israelin, ja jäännös palaa

10:24–34 Herra Sebaot toimii voimakkaasti

- 10:24–26 Suojelee ja säilyttää Israelin jäännöksen

- 10:27–34 Tuomitse ja tuhoa assyrialaiset

K: Mitä Jesaja 10:16–19 sanoo tässä tulesta?

V: Edellinen lintujen munia koskeva vertaus liittyi assyrialaisten valloituksien nopeuteen ja helppouteen. Tämä vertaus menee vielä pidemmälle: niin kuin assyrialaisten valloitukset levisivät nopeasti kuin tuli, niin myös heidän tuhonsa tapahtuu Herran tulen kautta.

K: Mitkä ovat kaksi tapaa tarkastella tätä vertauskuvaa Jes 10:17–18:ssa?

V: Tässä on kaksi osaa.

Kun assyrialaiset lähestyvät Jerusalemia, he marssivat kohti kirkasta tulta.

Assyrialaiset luulevat marssivansa kirkkaaseen kunniaan.

K: Mitä tapahtui Israelin ”kymmenelle kadonneelle heimolle” Jesaja 10:20–22:ssa?

V: Aivan kuten puhdas suola ”menetetään”, kun se sekoitetaan mutaan, niin myös Israelin kymmenen heimon kansa sulautui muihin Lähi-idän kansoihin. Erityisesti monet Israelissa jääneet israelilaiset solmivat avioliittoja muiden tuotuina tulleiden kanssa ja heistä tuli samarialaisia. Kun juutalaiset palasivat Babyloniasta, paluumuuttajien joukossa oli myös kymmenen heimon jäseniä.

Tämä hepreankielinen sana sa’ar, joka tarkoittaa ”jäännös” tai ”selviytyjät”, kuvasti sitä, miten palaavien juutalaisten tuli ajatella itsestään. Uskovina tässä langenneessa maailmassa voimme ajatella myös itseämme jäännöksenä.

K: Miksi Jesaja 10:24:n mukaan Siionin (Jerusalemin) ei pitäisi pelätä Assyriaa, kun Assyria myöhemmin piiritti Jerusalemia erittäin ankarassa piirityksessä?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

Assyrialaiset eivät koskaan valloittaneet tai tuhonneet Jerusalemia.

Lisäksi tämä on saattanut kirjoittaa epäonnistuneen piirityksen jälkeen.

Siitä huolimatta tämä profetia pysyisi totta ikuisesti sen jälkeenkin.

K: Mikä on epätavallista härkien ikeessä Jesaja 10:27:ssä?

V: Ikkuna oli usein puinen poikkipalkki tai kaulus, jolla härät kiinnitettiin kyntöauran eteen. Yleensä puu hankaa härkiä vasten ja voi aiheuttaa verenvuotoa tai mustelmia. Mutta tässä kuvastossa tilanne on päinvastainen. Jumala vapauttaa härän (Israelin ja muut valloitetut kansat) Assyrian palvelemisen ikeestä.

K: Viittaako Jesaja 11:1–3 tulevaan Messiaaseen ja tuhatvuotiseen valtakuntaan?

V: Kyllä. Näin sanovat paitsi kristityt, myös Kuolleenmeren kääröjen kommentaari Jesajan kirjasta (4Q161). Teoksen The Dead Sea Scrolls in English (4. painos, s. 321) mukaan kommentaarissa sanotaan: ”[Tulkittuna tämä koskee Daavidin Oksaa], joka nousee esiin [päivien] lopussa … Jumala tukee häntä [voiman hengellä ja antaa hänelle] kunniavaltaistuimen ja [pyhyyden] kruunun sekä moniväriset vaatteet … [Hän asettaa valtikan] hänen käteensä, ja hän hallitsee kaikkia [kansoja]. Ja Magog … ja hänen miekkansa tuomitsee [kaikki] kansat.”

Tämä on myös messiaanista Targum Jesajan ja Babylonian Talmudin mukaan.

New International Bible Commentary -teoksessa (s. 730) lisätään, että vaikka emme tiedä tarkalleen, missä vaiheessa Jesajan palvelutyötä hän antoi Jesaja 11–12:n, ”loppupelin” paljastaminen olisi joka tapauksessa jyrkässä ristiriidassa niiden pelottavien ja jumalattomien tilanteiden kanssa, joita he tuolloin kamppailivat vastaan.

K: Jesaja 11:2–4a, 5 viittaa suoraan meitä hallitsevaan Messiaaseen, mutta miten tämä liittyy myös ihanteellisiin hallituksen johtajiin?

V: Tässä mainitaan Hänen päällään oleva Henki sekä Hänen luonteensa ja viisautensa. Siinä mainitaan Hänen ilonsa Herrasta sekä Hänen tarkka arvionsa olosuhteista ja ihmisistä. Hänen perustansa on vanhurskaus ja uskollisuus. Vaikka sitä ei mainita suoraan, tekstistä voi myös päätellä, että Hän huolehtii kansasta hallitakseen sitä hyvin.

K: Mitä nämä puuta koskevat vertauskuvat tarkoittavat Jesaja 11:1,4; Jesaja 9:18–19 ja Jesaja 10:33–34:ssä?

A: Jesaja 9:18–19 sanoo, että Jumala polttaa Israelin kansan orjantappurat, piikit ja metsän tiheiköt. Jesaja 10:33–34 mainitsee, että oksat katkaistaan ”kauhistuttavalla voimalla”, ylimieliset ja metsän tiheiköt kaadetaan. Jesaja 11:1 asettaa tämän vastakkain verson kanssa, joka versoo Iisain kannosta; Iisai oli 1. Samuelin kirjan 16. luvun mukaan Daavidin isä. Metsät voivat symboloida johtajaa ja hänen sotureitaan, maata tai kansaa, tai yleisemmin yhteiskunnan auktoriteettia, vakiintuneita rakenteita ja tapoja. ”Metsän tiheiköt” raivataan pois, ja niiden tilalle tulee verso Iisain kannosta.

Kun Kristus palaa, Hän ”lyö maata suunsa sauvalla” (Jesaja 11:4). Toisin sanoen Jumalan viholliset, jotka näyttävät olevan kokonainen metsä, kaadetaan, kun Kristus tulee hallitsemaan tuhatvuotisessa valtakunnassa. Kristuksen hallitus ulottuu paitsi Israelin yli myös kaikkien kansojen, jopa Jumalan vihollisten, ja jopa eläinkunnan yli.

K: Voisiko Jesaja 11:1–10 viitata bahá’í-uskonnon Bahá’u’llahiin, koska osa siitä ei ole vielä täyttynyt? Esimerkiksi jumalattomien surmaaminen, leijonan ja härän makuulla oleminen yhdessä jne. (Some Answered Questions, s. 62–66 ja Bahá’u’llah and the New Era, s. 266–267)

V: Ei. Vaikka Kristus täytti osan näistä ennustuksista ensimmäisellä tulemisellaan, osa täyttyy hänen toisella tulemisellaan. Syy siihen, miksi bahá’ít tulkitsevat tätä kohtaa väärin ja miksi se ei viittaa Bahá’u’llahiin, on seuraava:

a) Jeesus, ei Bahá’u’lláh, oli Iisain jälkeläinen (Jesaja 11:1, 10)

b) Jeesus, ei Bahá’u’lláh, ”surmaa jumalattomat huulensa henkäyksellä” (Jesaja 11:4b). c) Bahá’u’lláhin kohdalla tapahtui päinvastoin: monet bahá’ít surmattiin; surmaaja ei ollut Bahá’u’lláh.

d) Leijona, härkä ja muut eläimet eivät myöskään maanneet yhdessä, kun Bahá’u’lláh tuli. (Jesaja 11:6–8)

e) Jeesuksen evankeliumi täyttää ennustuksen: ”Maailma täyttyy Herran tuntemuksesta” (Jesaja 11:9). Tällä hetkellä suurin osa maailman ihmisistä ei tiedä lainkaan, kuka Bahá’u’lláh väitti olevansa.

K: Miten Kristus on Jesajan kirjassa 11:1,10 sekä Iisain vesa että juuri?

V: Samalla tavalla kuin Kristus on ensimmäinen ja viimeinen. Kristus on juuri, uskomme ja toivomme elämää kantava perusta. Kristus on myös lippu, jonka luokse ihmiset voivat kokoontua hengenpelastavaa suojaa varten. Kristus on vaarallinen leijona, joka tuhoaa Jumalan viholliset, ja Hän on myös karitsa, jonka luokse ihmiset haluavat tulla. Terveessä puussa, vaikka oksat ja runko hakattaisiin, juuri on edelleen elossa, ja runko sekä oksat kasvavat takaisin.

K: Miten Jeesus Jesaja 11:4:n mukaan ”tuomitsee maan nöyriä” ”oikeudenmukaisesti” ja silti ”lyö maata suunsa sauvalla”?

V: Jeesus tulee takaisin ja käy sotaa. Hänen vihassaan ilmenevä voimansa tarjoaa suojan Jerusalemille.

K: Miten Jesaja 11:5:ssä vanhurskaus on ”vyö Hänen lanteillaan” Versolle?

V: Verso on Jeesus, ja Hänen vanhurskaudellaan oli keskeinen rooli siinä, että Hänestä tuli meidän Vapahtajamme. Vain ihminen voi toimia välittäjänä, joka edustaa ihmiskuntaa. Vain synnitön henkilö voi maksaa hinnan ja toimia sovitusuhrina koko maailman syntien puolesta (1. Joh. 2:1–2).

K: Milloin nämä eläimet tulevat toimeen keskenään Jesaja 11:6–8:n mukaisesti?

V: Tämä tapahtuu tuhatvuotisen valtakunnan aikana, joka on Ilm. 20:1–6:ssa mainittu Kristuksen 1 000-vuotinen hallituskausi. Niillä ei ole mitään syytä pelätä toisiltaan aiheutuvaa vaaraa. Jumalalla on valta muuttaa minkä tahansa eläimen ruokavaliota haluamallaan tavalla.

K: Milloin Jumala palkitsee jäännöskansan ”toisen kerran” Jesaja 11:11:n mukaan?

V: Sen jälkeen, kun sekä assyrialaiset että babylonialaiset olivat nujertaneet Juudan, Jumala kuitenkin palautti juutalaiset kotimaahansa tuon ajan pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Samalla tavalla Jumala kokoaa kansansa jälleen yhteen tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Pathros on Ylä-Egypti (eteläinen Egypti) Memfiksestä etelään Aswaniin asti. Joten Egypti viittaa tässä todennäköisesti Ala-Egyptiin (pohjoiseen Egyptiin). ”Meren saaret” ovat Kypros, Kreeta, Sisilia, Sardinia, Korsika ja monet Kreikan saaret. Juutalaisia ei karkotettu näille saarille Jesajan aikana. Noin vuonna 200 eKr. juutalaisia oli kuitenkin jo saarilla.

K: Miksi Raamatussa puhutaan Jesaja 11:12:ssa maan neljästä kulmasta?

V: Tämä on vain ilmaisu, jota käytämme vielä nykyäänkin, ja jolla tarkoitetaan ilmansuuntia.

K: Milloin Jesaja 11:13–14:ssä mainitut uudelleen koottu israelilaiset ”syöksyvät filistealaisten rinteille”, ”kurottavat kätensä Edomiin ja Moabiin” ja saavat ammonilaiset ”alistumaan heille”?

V: Tässä käytetyt verbit viittaavat sotilaalliseen voittoon. On ainakin kaksi mahdollisuutta.

Ennen kuin Messias astuu valtaan, juutalaiset valloittavat nämä maat. Filisteaan kuuluu nykyisen Gazan kaistaleen alue. Edom ja Moab sijaitsevat Jordanian alueella, ja ammonilaiset asuivat mailla, jotka nykyään tunnetaan nimillä Jordania ja Syyria.

Tämä valloittaminen tapahtuu sen jälkeen, kun Messias on astunut valtaan. Tämä saattaa tapahtua tuhatvuotisen valtakunnan lopussa, kun Saatana yllyttää kansat Israelia vastaan.

Joka tapauksessa tämä on lupaus siitä, että asiat, joita he nyt pelkäävät ja jotka aiheuttavat heille stressiä, eivät enää ole huolenaiheita. Obadja 19–20 lupaa samaa.

K: Mikä on Jesaja 11:15:ssä mainittu Egyptinmeri?

V: Kyseessä ei ole Välimeri, vaan Punainenmeri. ”Egyptinmeren lahti” (kirjaimellisesti ”kieleke”) viittaa todennäköisesti siihen, että Punainenmeri on kuin pitkä ja melko kapea kieleke, joka ulottuu Intian valtamerelle. Myös Eufrat-joen kuivuminen mainitaan Ilmestyskirjan 16:12:ssa.

K: Miksi Jesaja 11:16:ssa mainitaan, että Jumalan kansan jäännökselle rakennetaan valtatie?

V: Siinä ei sanota, että ihmiset rakensivat sen Jumalan kansalle, vaan että Jumala käytti sitä reittinä kansalleen. Rooman aikakaudella yksi keskeinen syy kristinuskon nopeaan leviämiseen olivat erinomaiset roomalaiset tiet, jotka mahdollistivat laajan ja nopean matkustamisen.

Muistakaa, että Jesajan aikana oli olemassa vain harvoja pitkiä teitä. Kun persialainen Kyyros valloitti Babylonin, hän rakensi tien Babylonista Egyptiin. Ainoat kaksi muuta tietä yhdistivät Sardiksen ja muut Vähä-Aasian kaupungit Babyloniin, Susaan ja muihin persialaisiin kaupunkeihin.

Toinen näkemys on, että kyseessä on sama valtatie, joka mainitaan Jesaja 35:8–10:ssä ja joka on tarkoitettu lunastetuille, luultavasti Ilmestyskirjan 20:1–7:ssä mainitun tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

K: Mikä on kristittyjen reaktio, kun tuhatvuotinen valtakunta alkaa (Jes 12:1)?

V: Se on suuri ylistyslaulu, mikä tuntuu myös sopivalta tavalta päättää tämä Jesajan kirjan osa. Mutta tämä laulu ei ole pelkästään juhlaa Jumalan menneestä voitosta, vaan todistus Jumalasta, joka on tarkoitettu koko maalle. Tämä tulevaisuutta koskeva profetia ja Jesajan kirjan luvuissa 11–12 oleva laulu liittyvät sekä Jesajan aikaan että meidän aikaamme osoittamalla meille, ettemme saa elää pelon vaan toivon varassa. Katsokaa nykyhetken pettymysten yli ja odottakaa innolla niitä jännittäviä aikoja, jolloin Jumala toimii maan päällä.

K: Mikä on tämän laulun rakenne Jesaja 12:1–6:ssa?

V: Tämä on taitavasti laadittu laulu, jonka kaikkia piirteitä ei välty englanninkielisessä tekstissä.

a1 Jes 12:1a Mieshenkilö

- a2 Jes 12:1b Todistaa, että Jumalan viha on muuttunut lohdutukseksi

- - a3 Jes 12:2 Hän laulaa kiitoksen laulun

b1 Pelastettujen yhteisö

- b2 Jes 12:4b-5 He ylistävät Jumalaa ja julistavat kansoille

- - b3 Laulavat Herran suurista teoista ja viisaudesta kaikkialla maassa

c1 Nainen

- c2 Huutaa ja kiljuu

- - c3 Sillä Pyhä on suuri ja keskellämme

K: Miksi Jes 12:6:ssa tämä on hepreankielisessä tekstissä naishahmo?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta voimme nähdä muutaman syyn. Jesaja 12:1 viittaa mieheen, ja näiden kahden jakeen avulla, jotka toimivat tämän laulun kehyksenä, Jumala korostaa, että tämä koskee sekä miehiä että naisia. Lisäksi näissä luvuissa on ”2. Mooseksen kirjan teema”, jossa korostuvat Jumalan suuret teot, vedet, ”voima ja laulu” (2. Moos. 15:2) jne. Mooseksen sisar Mirjam tunnettiin siitä, että hän huusi ylistystä Herralle. Toorassa ei mainita yhtään miestä ylistyksen johtajana; se oli yksin Mirjam. Sekä miehet että naiset olivat olennainen osa sekä yksilöllistä että yhteisöllistä Jumalan ylistystä.

K: Mitkä ovat pelastuksen edut Jesaja 12:2:ssa?

V: Rakenne on seuraava.

Johdannossa todetaan, että Jumala on meidän pelastuksemme.

Siksi minä luotan enkä pelkää, sillä Herra on minun voimani ja lauluni.

Johtopäätöksenä Jumala on tullut minun pelastuksekseni.

K: Kuinka iloiset ottavat vettä pelastuksen lähteistä Jesaja 12:3:ssa?

A: Jumala ei ainoastaan pelastanut meitä, vaan Hän myös ylläpitää henkeämme. Voimme tulla Hänen luokseen hakemaan lohtua, rakkautta sekä iloisina että surullisina. Jeesus sanoo antavansa elävää vettä Joh. 4:10–14:ssä.

K: Tukeeeko Jesaja 12:3 katolista käsitystä armon varastoista?

V: Ei. Aivan kuten Jumala ylläpiti israelilaisia Mooseksen kirjan aikana, Hän riittää ylläpitämään meitäkin Hänen äärettömistä, koskaan kuivumattomista pelastuksen lähteistään. Älä tyydy pinnallisiin, rajallisiin ja puhtaudeltaan kyseenalaisiin lähteisiin, jotka ovat peräisin muilta kuin Jumalalta. Jesaja 12:2 sanoo, että Jumala on pelastuksemme, ei Maria eikä kukaan muu. Kunnioitamme edellämme kulkeneita uskovia, mutta edes he eivät haluaisi meidän tekevän mitään, mikä lähentelisi heidän palvomistaan.

K: Mitkä ovat Jesaja 12:5–6:ssa mainitut kaksi eri syytä, joiden vuoksi ylistys virtaa sydämestämme?

V: Ensimmäinen, Jesaja 12:5:ssä, johtuu siitä, mitä Jumala on tehnyt ja mitä Hän on tehnyt meidän puolestamme.

Toinen syy, Jesaja 12:6:ssa, on se, että Pyhä Jumala on suvainnut olla keskuudessamme.

Kolmas syy, jota tässä ei mainita, on se, mitä Jumala on luvannut tehdä.

K: Toteutuiko Jesaja 13:1, 20–22; 14:14:ssä mainittu Babylonin lopullinen tuho jo ennen Kristuksen aikaa, vai toteutuuko se vasta tulevaisuudessa?

V: Kristityillä on ollut viisi tulkintaa.

Vuosi 689 eKr. Historia: Assyrialaiset ryöstivät Babylonin vuonna 689 eKr., Jesajan elinaikana ja ennen Babylonin imperiumin syntyä.

612 eKr. Aiemmin toteutunut ennustus Assyriaa vastaan: New International Bible Commentary, s. 731, sekä NIV Study Bible, s. 1037, ja The Bible Knowledge Commentary: Old Testament, s. 1060 sekä S. Erlandssonin teos The Burden of Babylon, että tämä viittaa Assyriaan, koska ”Babylonin kuningas” oli yksi Assyrian kuninkaan virallisista titteleistä vuoden 689 eKr. jälkeen, kuningas Tiglat-Pileser III:n aikakauden jälkeen. Jos tämä kuitenkin todella koski Assyriaa, joka tuolloin hallitsi Babyloniaa, miksi heti sen jälkeen olisi erillinen luku Assyriasta? Siksi tämä tulkinta on erittäin epätodennäköinen. Katso The Expositor’s Bible Commentary, osa 6, s. 98–100, jos haluat lisätietoja siitä, miksi tämä ei viittaa Assyriaan.

464 eKr. Aiemmin toteutunut profetia Babyloniaa vastaan: Persialaiset ja meedialaiset valloittivat Babylonin vuonna 539 eKr., vaikka kaupunki ei kärsinytkään suuria vahinkoja. Babylonista tuli jopa yksi Persian valtakunnan pääkaupungeista. Babylon kapinoi kuitenkin useita kertoja, vuosina 522, 521 ja 464 eKr. Vuoden 484 eKr. jälkeen Babylon näyttää tuhoutuneen, koska babylonialaiset arkistot loppuivat äkillisesti. Sen jälkeen on olemassa joitakin arkistoja, mutta ne ovat peräisin vain persialaisilta maaherroilta ja virkamiehiltä.

Tuleva täyttyminen: Vaikka Babylonissa ei nykyään asuta, profetiaa ei ole vielä täyttynyt. Babylon rakennetaan uudelleen, ja se tuhotaan lopun aikoina Ilmestyskirjan luvuissa 17–19.

Kaksinkertainen täyttyminen: Tämä profetia on jo täyttynyt. Babylonin kaupunki on jo tuhottu, eikä sitä enää koskaan asuteta. Ilmestyskirjan Babylon edustaa väärää uskonnollista järjestelmää, jonka keskus on seitsemän kukkulan kaupungissa (kuten Roomassa). Se tuhotaan lopun aikoina.

K: Miksi Jesaja 13:2:ssa Babyloniaa kutsutaan tässä ”aatelisten porteiksi”?

V: Tämä on sanaleikki. Bab ja ’Elyon, eli Babylon, tarkoittaa kirjaimellisesti ”jumalten porttia”. Jesaja kutsui sitä sen sijaan ”aatelisten porteiksi”.

K: Onko Jumala Jesaja 13:9:n mukaan julma?

V: Älkää erehtykö, Herran päivä on julma. Jumalalla on suuri viha, mutta Jumala on myös oikeudenmukainen.

K: Miksi Jesaja 13:17:ssä sanotaan, että meedialaiset eivät välittäneet hopeasta tai kullasta?

V: Skyytit, medien sukulaiskansa, keräsivät valtavia kultavarastoja. Sen sijaan medit ja persialaiset eivät ryöstäneet saalista kuten skytit. Meedien ja persialaisten tavoitteena oli kukistaa Lydian ja Babylonian valtakunnat ja luoda oma imperiuminsa. Sen sijaan, että he olisivat ryöstäneet kaikki rikkaudet alistamiltaan kansoilta, kuten assyrialaiset tekivät, meedit ja persialaiset kasvattivat uskollisia alaisia, vaikka he myös verottivat heitä.

K: Onko Jesaja 14:1–17:ssä oleva profetia Jaakobista jo täyttynyt?

V: Ei, juutalaiset eivät koskaan tehneet vangitsijoistaan palvelijoita siinä mittakaavassa, josta Jesaja puhuu. Tämä tapahtuu todennäköisesti Ilmestyskirjan 20:1–7 mainitun tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

K: Pitäisikö Jesaja 14:4:ssä lukea ”kultainen kaupunki”?

V: Tätä hepreankielistä sanaa on vaikea kääntää, ja jotkut tulkitsivat sen ”kultaiseksi kaupungiksi” arameankielisen (ei hepreankielisen) sanan ”kulta” vuoksi. Kuolleenmeren käärö 1QIsa osoittaa kuitenkin, että kääntäjät ovat todennäköisesti sekoittaneet kirjaimet d ja r, minkä vuoksi Septuagintassa ja syyriankielisessä käännöksessä tämä lukee ”kultainen kaupunki”. Sen pitäisi oikeastaan olla ”ylimielisyys/röyhkeys on lakannut”.

K: Kuka on Jesaja 14:11–15:ssä mainittu ”aamutähti, aamunkoiton poika”?

V: Asiasta on kolme näkemystä.

Saatana: Kyseessä on ”kaksinkertainen metafora”. Kirjaimellisesti aamutähti oli kirkas tähti, joka näkyi horisontissa juuri ennen aamunkoittoa. Tunnemme tämän ”tähden” nykyään nimellä Venus. Se näyttää kirkkaalta, mutta katoaa äkillisesti näkyvistä heti auringon noustua.

Jesajan kirjassa 14:1–11 planeetta Venus on tässä vertauskuva Babylonin pahalle ihmiskuninkaalle, miehelle, joka assyrialaisten tavoin valloitti armottomasti ja karkotti vankeja sen sijaan, että olisi antanut heidän palata kotiin.

Mutta Jesajan kirjassa 14:12–15 tämä ei voi olla pelkkä ihminen. Pikemminkin Babylonin kuningas on vertauskuva Babylonin kuninkaan takana olevasta todellisesta hallitsijasta, jota kutsutaan Luciferiksi, Saatanaksi ja Paholaiseksi. Jesajan kirjasta 14:13–14 voimme oppia, että todellinen ”perisynnin”, eli Luciferin, oli halu nousta taivaaseen ja olla kuin Korkein Jumala.

Tätä näkemystä edustavat muun muassa:

Tertullianuksen Viisi kirjaa Marcionia vastaan (207–208 jKr.) kirja 5, luku 17, s. 466

Origenesin ”Kommentaari Johanneksen evankeliumiin” (n. 227–n. 240 jKr.) luku 13, s. 304

Eusebios Kesarealaisen teos ”Evankeliumin todistus” (318–325 jKr.), kirja 4, luku 9

Gregorius Suuren kirjeet (n. 540–604 jKr.) kirja 5, kirje 22, s. 172

Charles Ryrien opintoraamattu, s. 1054.

The Expositor’s Bible Commentary, osa 6, s. 105

The Believer’s Bible Commentary, s. 950

Tony Evansin Raamatun kommentaari, s. 645

Kanaanilainen jumalatar (W.F. Albrightin mukaan Ishtar): Eräs nykyaikainen näkemys on, että tämä ei viittaa Saatanaan, vaan pikemminkin aamutähteen kanssa yhdistettyyn kanaanilaiseen jumaluuteen, joka asui muiden kanaanilaisten jumalien kanssa Zaphon-vuorella (Zaphon tarkoittaa ”pohjoista”, kuten Jesaja 14:13:ssa). Zaphon-vuori oli kanaanilaisille sama kuin Olympus-vuori kreikkalaisille. Pohjois-Kanaanin Ras Shamran tekstissä aamutähti yrittää kiivetä korkeammalle kuin muut taivaankappaleet haastaakseen jumalten kuninkaan El ’Elyonin.

Koska näissä jakeissa kuitenkin käytetään sanoja ”poika” ja ”mies”, on epätodennäköistä, että viittaus koskisi naispuolista jumalattarta. Lisäksi Marduk oli Babylonin suojelijajumala, ei jumalatar Ishtar. Joka tapauksessa tämän näkemyksen kannattajiin kuuluvat muun muassa:

J. Alec Motyerin teos The Prophecy of Isaiah, s. 144–145

The New International Bible Commentary, s. 732.

Ihmisen henki ilman Jumalaa: Tähän näkemykseen kannattavat muun muassa seuraavat:

The Evangelical Commentary on the Bible, s. 484–485

The Expositor’s Bible Commentary, osa 6, s. 100

Sekä toinen että kolmas näkemys: Barry G. Webbin teos The Message of Isaiah, s. 81, 83–84

K: Mitä Jesaja 14:9–11 sanoo kuolleista?

V: Tämä vertauskuvallinen kielenkäyttö kertoo, että jumalattomat kuolleet odottivat Babylonin kuninkaan liittyvän heidän joukkoonsa pysyvästi.

K: Miksi Jesaja 14:12–16:ssa mainitaan Lucifer?

V: Heprealainen termi tässä on ”loistava”, ja nimi Lucifer tarkoittaa ”loistavaa”, joten Hieronymus lisäsi nimen Lucifer tähän käännöstään Vulgataa tehdessään. Septuagintassa sanotaan ”aamun tuoja” ja syyrialaisessa Peshittassa mainitaan nimi ’Aylel.

K: Viittaako Jesaja 14:12–16 Saatanan (Luciferin) vai maalliseen Babylonin kuninkaaseen?

V: Se viittaa lähes varmasti Saatanaan, jota kutsutaan myös Luciferiksi. Tässä kuvattu ylpeys ja julmuus eivät sovi mihinkään Babylonin kuninkaaseen Jesajan ajasta lähtien. Tässä olivat Babylonin kuninkaat.

627–605 eKr. Nabopolassar (Nabu-apal-usur)

605–elokuu/syyskuu 562 eKr. Nebukadnessar II (Nabu-kudurri-usur). Hän oli mahtava, mutta ei kovin julma verrattuna assyrialaisiin.

562–560 eKr. Evil-Merodach (Amel-Marduk)

Nebukadnessarin poika

560–556 eKr. Neriglissar (Nergal-Sharezer)

Nebukadnessarin vävy

556 eKr. (2 kuukautta) Labashi-Marduk – Tästä lähtien Babylon koki medien ja persialaisten nousevan voiman suurena uhkana

556–539 eKr. Nabonidus (Nabu-na’ia)

553–10/539 eKr. Belsassar (Bel-shar-usur) (yhteishallitsija)

539 eKr. Persialaiset valloittavat Babylonin. Persialainen kenraali Gubaru nimitetään Babylonin kuninkaaksi. Gubaru oli itse asiassa entinen babylonialainen maaherra, joka loikkasi persialaisten puolelle ja käyttäytyi kavaluudella teeskennellen palaavansa Babyloniin ja pettäen sen asukkaat.

522 eKr. Babylon kapinoi persialaisia vastaan.

521 eKr. Babylon kapinoi jälleen persialaisia vastaan.

518 eKr. Darius Hystaspes hyökkää Babyloniaan

464 eKr. Babylon kapinoi persialaisia vastaan kolmannen kerran, eikä babylonialaisista kuulla sen jälkeen enää mitään, vaan ainoastaan persialaisista, jotka hallitsivat kyseistä aluetta.

Lopuksi, Luukkaan evankeliumissa 10:18 Jeesus viittaa Jesajan kirjan 14:12:een, paitsi että aamunkoiton tuojan (Heosphoros) sijaan mainitaan salama, joten Jeesus tunnisti tämän Luciferiksi.

K: Mikä on Jesaja 14:13–14:n keskeisin lause?

V: Se on lause ”minä teen”. Kuten joku kerran sanoi, ”minä” on synnin keskellä. Nämä jakeet ovat kuitenkin ”kehystettyjä” jakeilla 14:12, jossa Jumala julistaa: ”Sinä olet”, ja 14:15, jossa Jumala julistaa: ”sinä tulet”.

K: Mitä lause ”pohjoisen kaukaisimmissa kolkissa” tarkoittaa Jesaja 14:13:ssa?

V: Hepreankieliset sanat ”pohjoinen” ja ”Zaphon” olivat samat. Zaphonin vuori oli Syyriassa sijaitseva, Baalille pyhitetty vuori. Palvojat uskoivat jumaliensa asuvan Zaphonin vuorella, aivan kuten kreikkalaiset uskoivat jumaliensa asuvan Olympoksella. Vaikka Jesaja 14:13 saattoi yksinkertaisesti tarkoittaa pohjoista, se saattoi sen sijaan viitata epäsuorasti siihen, että todellinen Jumala on suurempi kuin kaikki ne jumalat, joiden sanottiin asuvan Zaphonin vuorella.

K: Miksi Jesaja 14:21:ssä lapset kuolevat isiensä syntien vuoksi, kun Hesekielin kirjassa 18:2, 19–20 sanotaan, ettei niin pitäisi tapahtua?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Siinä ei sanottu, että lapsilla olisi isiensä syyllisyys. Jos he kuitenkin osallistuisivat samoihin synteihin, heillä olisi sama syyllisyys.

2. Jumala ei surmannut heitä. Tässä elämässä pahat ihmiset tappavat usein toisia pahoja ihmisiä ja heidän lapsiaan.

3. Hesekielin kirjan 18. luvussa viitataan siihen, ettei Jumala surmaa poikaa hänen isänsä synnin syyn vuoksi.

4. Tässä elämässä ihmisiä tapetaan usein epäoikeudenmukaisesti toisten syntisten tekojen vuoksi, kuten Hesekielin kirjan 13:19 osoittaa.

K: Mitä eläintä mainitaan Jesaja 14:23:ssa?

V: Kyseessä on todennäköisesti ”bittern”, eräs lintulaji. On jonkin verran epävarmuutta siitä, mitä eläintä hepreankielinen teksti tarkoitti. Se voi olla pöllö, siili, piikkisika, sakaali tai yleisesti ottaen aavikon eläimiä.

K: Mikä on Jesaja 14:23:ssa ”tuhon luuta”?

V: Kuten talonmies tai siivousryhmä, tämä jae sanoo, että Jumala aikoo lakaista roskat pois; ei kierrättää tai käyttää niitä uudelleen, vaan pikemminkin tuhota ne.

K: Mitä sana ”taakka” tarkoittaa Jesaja 14:28:ssa?

V: Se oli termi, jolla viitattiin profetiaan. Joku voi kantaa taakkaa toisen puolesta, ja profeetta kantoi Jumalalta saamaansa raskasta taakkaa (viestiä), jonka hänen oli pakko julistaa.

K: Miksi filistealaiset mainitaan Jesaja 14:29–32:ssa?

V: Syynä saattoi olla se, että kun Assyrian kuningas kuoli, filistealaiset, moabilaiset ja edomilaiset kapinoivat Assyriaa vastaan vuonna 715 eKr. He pyysivät myös Juudalta apua. Tätä ennen Juudan kuningas Ussia taisteli filistealaisia vastaan (2. Aikakirja 26:6–7). Tuolloin Juudan kuningas Ahas oli filistealaismielinen, mutta hänen seuraajansa Hiskia ei ollut.

Viisi filistealaista kaupunkia – Gat, Asdod, Askelon, Ekron ja Gaza – olivat Assyrialle piikki lihassa. Vuonna 734 eKr. Gaza kieltäytyi maksamasta veroa ja se ryöstettiin. Vuonna 720 eKr. filistealaiskaupungit liittoutuivat Egyptin kanssa Assyriaa vastaan. Kuningas Sargon II saapui ja voitti Egyptin Gazassa sekä valloitti Gatin ja Askelonin. Assyrialaiset valloittivat Ekronin vuonna 712 eKr. ja Ashdodin vuonna 711. Ekronin hallitsija Padi oli uskollinen Assyrialle, kunnes kaupunki syrjäytti hänet ja lähetti Padin Hiskian luo vangittavaksi. Askelon kapinoi vuonna 705 eKr., ja lopulta assyrialaiset, joita johti itse kuningas Sanherib, saapuivat maahan ja valloittivat kaikki filistealaisten kaupungit vuonna 701 eKr. sekä pakottivat Hiskian vapauttamaan Padin.

K: Mikä on Selan kaupungin ja Arnonin kahluupaikkojen merkitys Jesaja 16:1–2:ssa?

V: Sela oli Edomin pääkaupunki, ei Moabin, ja se sijaitsi 50 mailia Moabin ja Edomin rajan eteläpuolella. Ilmeisesti monet moabilaiset olivat paenneet etelään Moabista Edomiin. Moabilaiset lähettivät Jerusalemiin lahjaksi lampaita (kuten he tekivät 2. Kuninkaiden kirjassa 3:4) ja kysyivät, voisivatko hekin paeta Jerusalemiin. Kun otetaan huomioon moabilaisille aiemmin ominaista ollut ylimielisyys, josta mainitaan Jesajan kirjassa 16:6–8, lahjan antaminen pyytääkseen turvaa pakolaisilleen olisi ollut heille erityisen nöyryyttävää. Ylpeys EI edellä kaatumista, jos sitä ylpeyttä ei ole ollut alun perinkään.

Erilainen näkemys, joka esitetään teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 6, s. 113, on se, että Sela, joka yleensä oli edomilaisalue, saattoi olla tuolloin moabilaisvaltauksessa. Meillä ei kuitenkaan ole mitään muuta näyttöä tästä.

Kulkuväylä oli matala paikka, josta saattoi ylittää joen, tässä tapauksessa Arnon-joen Moabissa. Assyrian armeijoita pakenevien pakolaisten olisi pitänyt tietää tämä.

K: Mihin aikakauteen viitataan Jesaja 16:2 ja Jesaja 16:14?

V: Jesaja 16:13:ssa sanotaan, että 16. luvun aikaisemmat jakeet lausuttiin eri ajankohtana. Historiallisesti tiedämme, että Tiglat-Pileser III hyökkäsi Moabiin vuonna 732 eKr., samana vuonna kun hän ryösti Damaskoksen. Myöhemmin myös assyrialainen kuningas Sanherib hyökkäsi Moabiin vuonna 701 eKr. Vaikka emme siis tiedä ensimmäisen Moabia koskevan profetian vuosilukua, toinen profetia olisi peräisin noin vuodelta 704 eKr.

Lähes 80 vuotta tämän jälkeen Jeremia toistaa saman ajatuksen Jeremian kirjassa 48:29–38.

K: Miksi Juuda hylkäsi Jesaja 16:5:ssä tarjouksen auttaa toista kansaa, joka oli hädässä?

V: Ehkä kuningas Hiskia näki, että heidän ystävyystarjouksensa ja halukkuutensa tulla hänen hallitsemikseen eivät olleet vilpittömiä. Olisitko valmis antamaan rahaa kodittomalle, joka sanoisi todella tarvitsevansa sitä – seisoessaan lähellä viinakauppaa? Anna viisaasti, ja joskus on parempi antaa ruokaa tai jotain muuta rahan sijaan.

K: Mikä on mielenkiintoista Jes 16:7–9:ssä esitetyssä moabilaiskaupunkien luettelossa?

V: Vaikka emme tiedä, missä muutamat näistä kaupungeista sijaitsivat, näyttää siltä, että luettelo etenee pohjoisesta etelään. Tämä olisi suunta, johon moabilaiset pakolaiset olisivat menneet Edomiin paetakseen assyrialaisia.

K: Mikä on merkittävää näiden jakeiden (Jes 16:9,11) tunteiden kannalta?

V: Tässä Jesaja profetoi, joten itkevä voi olla joko Jesaja tai Herra, mutta todennäköisimmin se viittaa molempien tunteisiin. Kuten teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 6, s. 112 todetaan: ”…lukijaa ei kielletä surra kansan syntien seurauksia. Ja hänen suureksi hämmästyksekseen hän huomaa, että myös tämä innoitettu sivu on märkä profeetan omista kyynelistä! Jeremia itki Juudan puolesta (Jer. 9:1), mutta Jesaja Moabin puolesta!”

On olemassa tarina, joka on enemmänkin vertaus, kahdesta vanhasta kristitystä ystävästä, jotka asuivat nyt eri kaupungeissa ja tapasivat eräänä päivänä. Ensimmäinen nainen kysyi toiselta, kuka oli pastori siinä seurakunnassa, jossa he olivat aiemmin käyneet yhdessä. Toinen vastasi: ”Ai, me erotimme hänet.” Ensimmäinen kysyi miksi. Toinen sanoi: ”Koska hän saarnasi, että jokainen, joka hylkää Jeesuksen Herranaan ja Vapahtajanaan, joutuu helvettiin.” Ensimmäinen oli täysin järkyttynyt irtisanomisesta ja kysyi: ”No, mitä nykyinen pastorinne sitten sanoo?” Toinen vastasi: ”Ai, hän opettaa, että jokainen, joka hylkää Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajansa, joutuu myös helvettiin.” Ensimmäinen kysyi sitten: ”Mitä eroa siinä sitten on?” Toinen vastasi: ”Ensimmäinen sanoi sen iloisella äänellä; toinen sanoo sen kyyneleet silmissään.”

K: Miksi Jesaja 16:14:ssä mainitaan ”palkattu työntekijä”?

V: Palkattu palvelija saa palkkaa siitä, että hän on sopimuksen alaisena tietyn ajan. Tietenkin palkatut työntekijät eivät ole niinkään motivoituneita isännän perheen rakkaudesta, uskollisuudesta tai pakosta, vaan pikemminkin rahallisesta hyödystä. Moabia viitataan nimenomaisesti pelkkänä palkattuna työntekijänä. He asettuvat sen puolen kannalle, jonka katsovat parhaaksi oman hyödynsä kannalta.

Moabilaiset lähettivät Jerusalemiin suuren määrän lampaita lahjana suostutellakseen israelilaiset ottamaan pakolaisensa vastaan. Johtuiko se heidän rakkaudestaan ja ihailustaan Juudaa kohtaan? Ei, kun otetaan huomioon heidän vuosisatoja kestänyt taistelunsa Israelia ja Juudaa vastaan. Hiskia näki tämän läpi.

K: Mitä tarkalleen ottaen tapahtui Damaskokselle ja Syyrian kaupungeille Jesaja 17:1–3:ssa?

V: Jesaja eli pitkän elämän, ja tämä teksti on saattanut syntyä ennen vuotta 733 eKr. tai muuten ennen vuotta 720 eKr. Tässä on hieman historiaa siihen aikaan asti.

Vuosina 1200–1050 eKr. Damaskoksesta ja Syyriasta ei ole saatavilla muuta tietoa kuin Raamatun viittaukset.

Vuosina 841 ja 838 eKr. assyrialainen Salmanassar valloitti suuren osan Hazaelin Aramin valtakunnasta (nykyinen Syyria), mutta hän ei kyennyt valloittamaan Damaskosta.

807–806 eKr. Kun assyrialaiset olivat kiireisiä taistelemassa mannaealaisten/armenialaisten kanssa, Damaskos hyökkäsi Israelia vastaan (2. Kuninkaiden kirja 10:32).

805–802 eKr. Assyrian kuningas Adad-nirariIII piiritti Damaskosta.

796 eKr. Assyrialaiset piirittävät Damaskosta ja vetäytyvät, kun Damaskos maksaa suuren veron.

noin 735 eKr. Damaskos, Tyros ja Israel yhdistävät voimansa assyrialaisia vastaan ja yrittävät pakottaa Juudan liittymään joukkoihinsa.

733–732 eKr. Tiglat-PileserIII tuhoaa kaikki Syyrian kaupungit ja valloittaa (mutta ei tuhoa) Damaskosta, surmaten sen kuninkaan Radyanin. Assyrian vuosikirjojen mukaan kyseessä oli 591 kaupunkia 16 piirikunnassa.

720 eKr. Damaskos ja muutamat muut kaupungit liittyvät kapinaan Hamathin rinnalle, jota assyrialaiset eivät olleet koskaan valloittaneet. Sargon II tukahduttaa kapinan Qarqarissa.

717 tai 711 eKr. Aivan kuten Sargon asutti muita kansoja Israeliin, hän asutti Damaskokseen pakolaisia Papasta, Lulluknasta ja muista paikoista.

Damaskoksesta ei kuulla mitään ennen noin vuotta 333 eKr., paitsi että sillä oli assyrialaisia maaherroja vuonna 694 eKr. ja noin vuonna 650 eKr.

333 eKr. Damaskos luovutettiin taistelutta Aleksanteri Suuren kenraalille Parmeniokselle.

Vuonna 1401 jKr. Damaskos paloi täysin maan tasalle tulipalossa.

K: Mikä on merkittävää Refaimin laaksossa Jesajan kirjassa 17:5–6?

V: Laakso oli laaja, hedelmällinen ja sijaitsi Jerusalemin lounaispuolella Betlehemin suunnalla. Daavid voitti siellä filistealaiset kahdesti (2. Sam. 5:17–25). Refaim-laakso oli Jerusalemin tärkein viljanlähde. Kuvittele, miltä Jerusalemin asukkailta tuntui, kun vihollinen valloitti heidän tärkeimmän elintarvikkeiden lähteensä.

K: Miksi Jesajan kirjassa 17:10–11 mainitaan ”eksoottisten viiniköynnösten pistokkaat”?

V: Tämä on todennäköisesti viittaus aramealaisen/syyrialaisen/babylonialaisen jumalan Adoniksen palvontaan, joka liitettiin kevääseen ja uuteen kasvuun.

K: Mitkä ovat Jes 17:10:ssä mainitut syyt, joiden vuoksi ihmiset unohtavat Vapahtajansa?

V: Ihmisillä on toisinaan lyhyt muisti, kun on kyse kiitollisuudesta. He voivat unohtaa Vapahtajansa ainakin viidellä tavalla.

Ylpeys voi saada ihmiset unohtamaan, että he tarvitsevat pelastusta.

On tärkeää varata aikaa Jumalalle.

Tämän maailman huolet peittävät heidän omistautumisensa Jumalalle.

Synti estää heitä nauttimasta Jumalan ilosta.

Pelko vainosta, työpaikan menettämisestä tai arvovallan menettämisestä.

Jesaja 17:10–11 sanoo, että koska he unohtivat Jumalan, pelastajansa, Jumala ”muistaa” pidättää siunauksensa heiltä. Haggai 1:2–11 mainitsee myös, kuinka kansa rakensi omat paneelitalonsa unohtamalla Jumalan temppelin, ja Jumala ”auttoi heitä muistamaan” pidättämällä vaurauden heiltä.

K: Miten meidän tulisi reagoida, kun hyvät asiat menetetään ikuisesti (Jes 17:11)?

V: Jotain voi menettää monista syistä, mutta tässä tapauksessa heidän mahdollisuutensa rauhaan ja vaurauteen menetettiin, koska he unohtivat pelastuksen Jumalan. Sen sijaan, että tuhlaat aikaa (pohjimmiltaan) surra sitä, mitä olisi voinut olla, tee parannus (jos tarpeen), ota selvää, mitä Jumala haluaa sinun tekevän nyt, ja tottele sitten Jumalaa. Maallinen vaurautesi ja maallinen elämäsi katoavat kaikki ennemmin tai myöhemmin; kyse ei ole siitä, ”jos” vaan ”milloin”. Joten rakasta, tottele ja ylistä Jumalaa niin paljon kuin pystyt siinä tilanteessa ja elämänvaiheessa, jossa olet.

K: Mikä on merkittävää Etiopiassa Jesajan kirjan 18:1–2 kohdassa?

V: Heprealainen sana on ”Kush”, ja Etiopian valtakunta viittasi tuolloin paitsi Etiopiaan myös maihin, jotka he olivat valloittaneet Sudanissa ja Somaliassa. Etiopiaa ei mainita Raamatussa usein, mutta se on tässä yhteydessä merkittävässä asemassa, koska se hallitsi suurinta osaa Egyptistä ja lähetti lähettiläitä Hiskialle. Heinäsirkat tulivat pohjoiseen Etiopiasta, minkä vuoksi sitä kutsuttiin ”siipien surinan maaksi”. Aivan kuten heinäsirkat, myös Etiopian qoren (=kuninkaan) Piye/Piankhin armeija valloitti vuonna 715 eKr. Etelä-Egyptin aina Niilin suistoon asti. Hänen seuraajansa, Etiopian qore Shabaka/Sabako, lähetti vuonna 705 eKr. lähettiläitä Juudaan pyytämään Hiskialta apua assyrialaisia vastaan. Etiopia oli Assyrialle piikki lihassa qore Tirhakan/Teharqan ansiosta, joka hallitsi vuosina 690–664 eKr. ja jonka tunsivat historioitsijat Manetho, Strabo ja Megasthenes.

On olemassa toinenkin maa, jota [hämmentävästi] kutsutaan Kushiksi, Babylonin itäpuolella, mutta lause ”jonka maa on jokien jakama” viittaa kiistattomasti Etiopiaan, ei Babylonin itäpuolella sijaitsevaan Kushiin.

K: Pitäisikö Jes 18:5:ssä lukea ”kypsymätön rypäle” vai ”kukka”?

V: Ongelmana on, että tutkijat eivät ole varmoja tämän harvoin käytetyn hepreankielisen sanan merkityksestä. Siitä huolimatta, koska kehityskulku etenee kukasta kypsymättömään rypäleeseen ja edelleen kypsään rypäleeseen, viesti on sama: Herra on sadonkorjaaja, joka korjaa rypäleet ja jättää ne linnuille ja muille eläimille. Sadonkorjuu, jonka eteen viljelijät ovat tehneet niin kovasti töitä, tuhotaan ennen kuin se ehtii kypsyä.

Joskus, kun Jumalaa vastaan kapinoivat ihmiset yrittävät saavuttaa asioita omin voimin, Jumala antaa heidän menestyä jonkin aikaa, mutta lopulta menestys ja hyöty viedään pois. Surullisena esimerkkinä voidaan mainita, että kun Muhammad Ali alkoi sairastua Parkinsonin tautiin, hän sanoi, että kaikki hänen nyrkkeilypalkintonsa eivät merkinneet hänelle enää mitään. Toinen surullinen esimerkki on se, että sen jälkeen kun Bernie Madoff oli ansainnut miljoonia huijaamalla finanssialan ihmisiä Ponzi-huijauksella, yksi hänen pojistaan teki itsemurhan, ja Bernie kuoli vankilassa vuonna 2021. Takautuvasti tarkasteltuna olen varma, että hänen vapautensa ja poikansa elämä eivät olleet hänen laittomasti hankkimiensa voittojen arvoisia.

K: Milloin Jesaja 19:2–3:ssa kuvattu sisällissota egyptiläisten keskuudessa tapahtui?

V: 22. dynastian (945–712 eKr.) libyalaiset taistelivat sekä 25. dynastian (770–712 eKr.) nubialaisia/etiopialaisia, 24. dynastian (724–712 eKr.) alkuperäisiä egyptiläisiä saiteja sekä niin sanotun 23. dynastian (n. 828–712 eKr.) erilaisia hallitsijoita vastaan. Etiopialaiset valloittivat Etelä-Egyptin vuonna 715 eKr.

K: Milloin Niili ja muut joet kuivuisivat Jesajan kirjan 19:4–10 mukaan?

V: Egyptin selviytyminen riippui Niilistä, ja tässä sanotaan, että Egyptin elinehto kuivuu. Tämä pitää paikkansa ainakin kolmella tavalla.

Joka vuosi mahtavan Niilin virtaama on peräisin Itä-Afrikan keskiosan sateista, jotka ruokkivat Victoriajärveä. Sateiden väheneminen Itä-Afrikan keskiosassa merkitsisi Egyptille nälänhätää.

Pitkällä aikavälillä Egyptin ja Saharan alue on muuttunut entistä kuivemmaksi.

Kuvainnollisesti sanottuna Egyptin poliittinen valta heikkenisi huomattavasti.

K: Miksi Egypti joutuu Jesaja 19:16–17:ssä ”häpeään”?

V: Ensinnäkin, esitetään toinen asiaan liittyvä kysymys. Sanoisitko, että Egypti on ”muinainen”? Egypti maana on ollut olemassa jo faarao Zoserin/Dhozerin ajoista lähtien, noin 3000 eKr. Koska Egypti oli jo muinainen Mooseksen aikana (1447 eKr.), miksi kutsuisit sitä nyt? – Ehkä voisit sanoa ”erittäin, erittäin muinainen”, tai parempi termi olisi ”arkainen”, eli muinainen muinaisina aikoina. Faaraoiden hallinnossa oli harvoin katkoksia, mutta tilanne muuttui Jesajan aikana, jolloin maa oli vieraiden vallan alla, mitä saatettiin pitää häpeällisenä.

Mutta syy siihen, miksi Egypti on niin tärkeä Jesajan kirjassa – että sille on varattu kaksi lukua – on se, että Egyptin faarao (joka oli itse asiassa Etiopian kuningas/Qore) oli lähettänyt lähettiläitä Hiskialle liittoutumaan assyrialaisia vastaan. Se näytti suurelta tilaisuudelta Juudalle, mutta kuten Jesaja antaa ymmärtää, se olisi itse asiassa typerä ansa. Assyrialaisia vastaan nousi kaksi kapinaa, ja Egyptille luvattiin tukea molemmille. Ne tapahtuivat vuosina 713–711 eKr. Ashdodin ympäristössä sekä vuosina 705–701 eKr. Molemmissa tapauksissa Egypti rikkoi lupauksensa auttaa. Itse asiassa, kun Ashdodin kuningas Yamani pakeni Ashdodista Egyptiin vuonna 711 eKr., assyrialaiset uhkasivat Egyptiä, ellei se luovuttaisi Yamania assyrialaisille, joten Egypti taipui ja teki niin.

Kun assyrialaiset piirittivät Jerusalemia, egyptiläiset lähettivät armeijan auttamaan Juudaa Sennacheribia vastaan. Assyrialaiset kuitenkin kukistivat egyptiläisen armeijan Eltekahissa, Ashdodin pohjoispuolella.

K: Milloin ja miten Juudan maa ”aiheutti kauhua Egyptissä” (Jes 19:17)?

V: Assyrialaiset, babylonialaiset, persialaiset, Makedonian Aleksanteri, seleukidit, muslimit ja turkkilaiset valloittivat kaikki Egyptin kulkemalla Palestiinan kautta. Myös Israelin kansa taisteli Egyptiä vastaan, vaikka se ei sitä valloittanutkaan.

K: Milloin Jesaja 19:18:ssa viisi Egyptin kaupunkia puhui Kanaanin kieltä?

V: Ensinnäkin siinä ei sanota, että ne puhuisivat ”kaananilaista”, vaan pikemminkin kieltä, jota puhutaan Kanaanissa. Assyrialainen Esarhaddon valloitti Ala-[pohjois-]Egyptin, mukaan lukien Memfisin, vuosina 671/670 eKr. Assyrialainen Ashurbanipal valloitti Theban Ylä-Egyptissä vuonna 663 eKr.

Jerusalemin kaatumisen jälkeen monet juutalaiset pakenivat Egyptiin. Itse asiassa persialaisten vallan alla Etelä-Egyptissä sijaitsevaa Elefantinan/Yebin päälinnoitusta vartioivat juutalaiset palkkasoturit. Myös skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 579) mainitsee juutalaiskolonian Elefantinan saarella.

Lisäksi Aleksandriassa, Tahpanhesissa, Memfiksessä (Noph), Pathrosissa ja Migdolissa oli suuria juutalaisväestöjä.

Varhaiskirkon aikana perimätiedon mukaan Markus oli yksi ensimmäisistä, jotka saarnasivat evankeliumia Egyptissä. Hän ja muut kristityt menestyivät niin hyvin, että Egyptin Aleksandria nousi yhdeksi kristinuskon neljästä pääkeskuksesta, joka oli vähintään yhtä tärkeä kuin Jerusalem.

K: Missä kaupungissa Jesaja 19:18 viittaa ”tuhon kaupunkiin”?

V: Joissakin heprealaisissa käsikirjoituksissa, Kuolleenmeren käärössä 1QIsa, Targumissa ja Vulgatassa mainitaan ”aurinko”. Useimmissa heprealaisissa käsikirjoituksissa lukee kuitenkin ”tuho” (haheres). Nämä kaksi sanaa ovat hepreaksi identtisiä, paitsi että sanassa ”aurinko” on piste h-kirjaimen alla. Täällä viitataan todennäköisesti egyptiläiseen kaupunkiin Heliopolisiin, eli auringon kaupunkiin, koska se oli alun perin omistettu egyptiläiselle aurinkojumalalle Ra:lle. Egyptiläiset kutsuivat kaupunkia sekä ”Anu/Oniksi” että ”Pe-raksi” eli ”Ra:n taloksi”. Tietenkin kyseessä voi olla myös sanaleikki, jossa molemmat merkitykset ovat mielessä. Kreikkalaisen historioitsijan Strabon mukaan persialaiset tuhosivat Onin/Heliopoliksen kaupungin.

Useimmissa kreikkalaisissa Septuaginta-käsikirjoituksissa lukee ”Asadekin kaupunki”. Nimi olisi muuten tuntematon, ellei sana ”hassedeq” tarkoittaisi hepreaksi ”vanhurskaus”. Ptolemaios Philometorin aikana vuonna 160 eKr., jolloin Septuaginta kirjoitettiin, juutalaisen maanpakolaisen Onias III:n poika Onias IV rakennutti Heliopolisiin vanhurskauden temppelin. Tämä juutalainen temppeli oli käytössä, kunnes Rooman keisari Vespasianus määräsi sen suljettavaksi vuonna 71 jKr.

K: Milloin Jesaja 19:19:n mukaan ”Herralle oli alttari Egyptin maan keskellä”?

V: Tämä jae ennustaa yhtä tai molempia seuraavista:

Ennen Jeesusta monet juutalaiset muuttivat Egyptiin ja harjoittivat siellä juutalaisuutta, mukaan lukien jotkut juutalaiset, jotka käänsivät Raamatun kreikaksi.

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Egypti, Jerusalem ja Antiokia Syyriassa olivat jonkin aikaa kristinuskon kolme pääkeskusta.

Kun Onias IV pakeni Jerusalemista noin vuonna 160 eKr., hän sai luvan rakentaa Jumalalle alttarin Leontopolisiin, Egyptiin. Juutalainen historioitsija Josephus viittaa tähän jakeeseen sanoessaan: ”Tärkein syy, miksi hän [ylipappi Oniaksen poika] halusi tehdä niin, oli se, että hän luotti profeetta Jesajaan, joka eli yli kuusisataa vuotta aiemmin ja ennusti, että Egyptiin rakennettaisiin varmasti temppeli Kaikkivaltiaalle Jumalalle erään juutalaisen miehen toimesta.” Juutalaisten muinaishistoria, kirja 13, luku 3.1, s. 269. (Myös myöhemmin luvussa 3.1, s. 269)

K: Miten suuri pelastaja pelasti Egyptin Jesaja 19:20:n mukaan?

V: Tätä voidaan tulkita monella tavalla.

Hengellisessä mielessä Egypti oli Kristuksen ajan jälkeen kristinuskon keskus. Aleksandrialainen Athanasius teoksessaan ”Inkarnaatiosta” katsoi tämän täyttyneen hänen omalla aikakaudellaan, kun Aleksandria nousi yhdeksi kristinuskon neljästä tärkeimmästä kaupungista Milanon ediktin jälkeen vuonna 313 jKr.

Poliittisesti kyseessä oli egyptiläinen johtaja. Egypti oli jakautunut viiteen keskenään taistelevaan kuningaskuntaan. Ne yhdistettiin lopulta Psammetichuksen/Psammetikin johdolla noin vuonna 670 eKr., heti sisällissodan jälkeen. Teos ”The Believer’s Bible Commentary” (s. 953) tukee tätä näkemystä sekä sitä, että ennustus täyttyy vielä tuhatvuotisen valtakunnan aikana. (Psammetik I joutui kuitenkin edelleen tunnustamaan Assyrian ylivaltaa.)

Poliittisesti ulkomainen johtaja: egyptiläiset ottivat iloisesti vastaan Makedonian Aleksanterin. He pitivät häntä ystävällisenä vapauttajana, joka vapautti egyptiläiset Persian vallasta.

K: Jesaja 19:22: milloin Herra iski Egyptiä, ja milloin Jumala paransi sen?

V: Aiemmin Egyptiä olivat hallinneet vieraat kansat (hyksos, libyalaiset, nubialaiset jne.). Egypti oli kuitenkin aina ollut itsenäinen maa, ei alistettu kansakunta. Tilanne muuttui, kun Nebukadnessar valloitti Egyptin. Myös persialaiset valloittivat Egyptin, vaikka Egypti kapinoisikin useita kertoja persialaisten vallan alla.

K: Jes 19:23: milloin Egyptin ja Assyrian välinen maantie rakennettiin?

V: Jesajan aikana olisi tuntunut uskomattomalta, että egyptiläiset olisivat halunneet matkustaa rauhanomaisesti Assyriaan ja päinvastoin. Egypti ja Assyria olivat molemmat Persian valtakunnan alaisuudessa, vaikka Egypti kapinoi usein. Ne olivat molemmat yhdessä Makedonian Aleksanterin hallinnassa, ja roomalaisaikana oli jo erittäin hyviä teitä, jotka yhdistivät suuren osan muinaisesta Lähi-idästä.

K: Miksi Jumala käski Jesajaa Jes. 20:2–3:ssa kävelemään ympäriinsä ilman vaatteita? (Muslimi Ahmad Deedat otti tämän esille.)

V: Ensinnäkin Jesaja eli omassa kulttuurissaan, ei meidän kulttuurissamme. Toiseksi Wycliffe Bible Dictionary -teoksen sivulla 477 todetaan, että tässä käytettyä hepreankielistä sanaa käytettiin usein viittaamaan miehiin, jotka olivat pukeutuneet vain aluspaitaan, eivätkä olleet täysin alastomia.

K: Mikä on Jesaja 21:1–10:n profetian rakenne?

V: Kyseessä on kiasmi, joka on yleinen heprealaisen runouden muoto.

21:1b–2a Saatu näky

- 21:2b Näky lopusta

- - 21:3–4 Kauhistuttava näky

- - 21:5 Näky juhlasta

- 21:6–9 Loppu toteutuu

21:10 Näyn kertomus

K: Mikä on Jes 21:1:ssä mainittu ”merenrantainen aavikko”, kun Babylonin lähellä ei ole merta?

V: Babylonin lähellä, joka sijaitsi 300 mailin päässä Persianlahdelta, ei ole merta eikä luonnonvaraisia puita. Tämä oli assyrialainen nimi Babylonialle, sillä Babylonista (Irakin keskiosasta) aina merelle asti, Irakissa ja Kuwaitissa, olisi pelkkää tasaista, puutonta aavikkoa, ellei siellä olisi kastelujärjestelmiä.

K: Miksi Jesaja 21:5:ssä kilvet ”öljyttiin” tuolloin?

V: Tämä viittaa siihen, että kilpeen laitettiin öljyä, jotta se ei ruostuisi. Se myös paransi kilven ulkonäköä, sillä öljy sai sen kiiltämään.

K: Ovatko Jes 21:7:ssä ”aaseilla” (monikossa) ratsastavat Jeesus ja ”kameleilla” (monikossa) ratsastavat Muhammed, kuten jotkut muslimit väittävät?

V: Ei. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Nämä olivat tuolloin sanansaattajia, jotka tulivat kertomaan, että Babylon oli kaatunut. Ainoa erityinen merkitys on se, että kameliratsastajat saattoivat olla tiedustelijoita, aasiratsastajat siviilejä ja vaununkuljettajat sotilaita.

2. Myös pahat midianilaiset ratsastivat kameleilla, mutta sillä ei ole tässä yhteydessä yhtään merkitystä, aivan kuten Muhammedista puhumisellakaan.

3. Lopuksi mainittakoon, että kameliratsastajia oli useita (monikossa), joten vaikka yksi heistä olisikin ollut Muhammed, se tarkoittaisi, että toinen kameliratsastaja olisi tulossa hänen jälkeensä.

Ei ole mitään järkeä yrittää ”suodattaa hyttystä mutta nielaista kamelia” käyttämällä tätä jaetta osoittamaan yhdenmukaisuutta islamin kanssa, kun Raamatussa on niin paljon islamin kanssa ristiriitaista, kuten Jumalan isyys, kolminaisuus, pelastus armosta, Pyhä Henki jne.

K: Miksi sana Jesaja 21:11:ssä käännetään joko nimellä Dumah tai Edom?

V: Masoreettisissa käsikirjoituksissa lukee ”Dumah”, joka on kaupunki Edomissa ja tarkoittaa hepreaksi myös hiljaisuutta. Septuagintassa lukee ”Edom”. Lisäksi ”Udumu/Udumai” on akkadinkielinen sana Edomille.

Joka tapauksessa termi ”Seir” tarkoittaa kaikissa käsikirjoituksissa Edomin maata. Asiaa mutkistaa se, että Arabiassa oli myös oasi nimeltä Dumah el Jandal. Jesaja 21:11:n Dumah sijaitsee kuitenkin Seirissä/Edomissa, jotka ovat 1. Mooseksen kirjan 32:3:n mukaan sama asia. Myöhemmin edomilaiset muuttivat länteen Juudan eteläosaan; aluetta kutsuttiin Idumeaksi.

K: Missä sijaitsivat Dedan, Tema ja Kedar Jesajan kirjassa 21:13, 16–17?

V: Kaikki kolme paikkaa sijaitsevat nykyisen Saudi-Arabian luoteisosassa lähellä Edomia. Tema (nykyinen Teyman) on keidas, joka sijaitsee pohjoisessa dedanilaisten ja etelässä jousiampujistaan kuuluisien kedarilaisten välissä. Assyrian Sargon II voitti monia arabialaisia heimoja vuonna 715 eKr. Hänen jälkeensä tullut kuningas Sanherib nimettiin Herodotoksen teoksessa Historia 2.141 ”arabien ja assyrialaisten kuninkaaksi”. Katso myös Josephuksen teos Juutalaisten muinaishistoria 10.1.4.

K: Tarkoittaako Jesaja 21:13:n lause ”Arabiaa koskeva taakka” sitä, että ”Jumala on asettanut arabeille velvollisuuden välittää Hänen sanomansa ihmiskunnalle”, kuten muslimi Ahmad Deedat väittää?

V: Kuulostaa siltä, että Deedat väittää Raamatun sanovan, että Arabialla on taakka, jota muilla ei ole. Katsotaanpa. Jesaja mainitsee

”taakan Babyloniaa vastaan” (Jesaja 13:1)

”Moabia koskevan taakan” (Jesaja 15:1)

”Damaskosta koskeva profetia” (Jesaja 17:1)

”Ennustus Egyptistä” (Jesaja 19:1)

”Ennustus merenrannan autiomaasta” (Jesaja 21:1)

”Dumaan [Edomissa] kohdistuva profetia” (Jesaja21:11 )

”Arabiaa koskeva profetia” (Jesaja21:13 )

”ennustus Näkyjen laaksosta” [Jerusalemista] (Jesaja 22:1)

”Tyroa koskeva profetia” (Jesaja 23:1)

Heprealainen sana ”profeetallinen sanoma” oli synonyymi profetialle, kun Jesaja profetoi näistä paikoista. On lievästi sanottuna ”epätavallista”, että Deedat korostaisi näin voimakkaasti Jesaja21:13 :ta eikä edes mainitsisi kaikkia näitä muita jakeita.

K: Mitä Jesaja 21:16:ssa tarkoittaa lause ”yhden vuoden kuluessa, niin kuin palkattu työntekijä sen laskee”?

V: Koska vuodeksi palkattu työntekijä ei työskentelisi päivääkään pidempään (ilmaiseksi), tämä täyttyy ennen kuin vuosi on kokonaan kulunut.

K: Viittaavatko Jes 21:13–17 ja Jes 42:10–11 Badrin taisteluun, jossa muutama [väitetysti] huonosti aseistettu muslimi voitti ihmeellisesti Mekan Kedarin [väitetysti] (Quraishin) mahtavat miehet?

V: Tämä on toiveajattelua Raamatun suhteen. Badrin taistelussa vuonna 624 jKr. (A.H. 2) 300 tai 328 muslimia tappoi 70 mekkalaista ja otti 70 muuta vangiksi menettäen samalla 14 omaa miestä. Se oli voitto, mutta ei ihmeellinen, kuten Joosuan tai Mooseksen Punaisenmeren jakaminen. En tiedä, mistä hän sai ajatuksen, että Medinan kameliryöstäjät olisivat olleet huonosti aseistettuja. Katso Sahih Muslim, osa 3, nro 4394 (s. 975–976), Sahih Muslim, osa 3, nro 4341, s. 951; osa 3, nro 4360, s. 960–961 (17. ramadan, 2 A.H.); Bukhari, osa 5, kirja 59, nro 462 (s. 323); Bukhari, osa 4:324, s. 206; Bukhari, osa 5, kirja 59, nro 292, s. 201.

Katsokaa nyt uudelleen Jesajaa21:16 , 17; siinä sanotaan, että vuoden kuluessa jousimiehistä, Kedarin sotureista, on jäljellä vain harvoja. Vuoden kuluttua Badrin taistelusta mekkalaisia ei ollut valloitettu, saati sitten tuhottu. Pikemminkin tämä viittaa Jesajan aikakauden assyrialaisiin, jotka hyökkäsivät Pohjois-Arabian heimoja vastaan vuonna 715 eKr.

K: Milloin Jesaja 21:16–17:n Kedar-ennustus täyttyi?

V: Kedar oli tunnettu heimo Arabian pohjoisosassa Mekan pohjoispuolella, ja assyrialaiset ja babylonialaiset yrittivät hallita myös Arabiaa. Kedar maksoi veroa Assyrialle jo vuonna 738 eKr. Sargon II kävi sotaretken Pohjois-Arabian heimoja vastaan vuonna 715 eKr.

K: Miksi Jumala rankaisee Jerusalemia Jesajan kirjassa 22:1–3, 13?

V: Tämä koskee eri syntiä kuin aiemmin mainittiin. Kaikkien näiden muiden kansojen koettelemusten keskellä Jerusalemin asukkaat välittivät kylmästi vain siitä, että he itse olivat selvinneet. Kun heidän olisi pitänyt miettiä katumusta kaiken tämän onnettomuuden jälkeen, he sen sijaan juhlivat. Jotkut ajattelevat, että he saattoivat juhlia myös liittoutumaansa Babylonin kanssa.

William Booth (kuollut vuonna 1912), joka perusti vaimonsa Catherinen kanssa Pelastusarmeijan, näki eräänä yönä unen. Hän näki unessa myrskyn ravisteleman meren ja siinä hukkuvia ihmisiä, jotka kohottivat kätensä ja huusivat apua. Hän näki unessa merellä suuren, litteän veneen, jolla ihmiset juhlivat ja tanssivat. Ajoittain joku veneessä saattoi vetää jonkun vedestä, mutta pääosin he vain jatkoivat juhlimista, vaikka ympärillä olevat ihmiset olivat hukkumassa. Samoin William Booth sanoi profeetallisesti: ”Tulevan vuosisadan suurimmat vaarat ovat uskonto ilman Pyhää Henkeä, kristinusko ilman Kristusta, anteeksianto ilman katumusta, pelastus ilman uudestisyntymistä, politiikka ilman Jumalaa ja taivas ilman helvettiä.”

K: Mihin kaupunkiin viitataan Jesaja 22:2:ssa?

V: Kyseessä on Jerusalem, koska sitä kutsutaan Daavidin kaupungiksi Jesaja 22:9:ssä.

K: Mikä on Jesaja 22:5:ssä mainittu ”näyn laakso”?

V: Tämä on sanaleikki, sillä Hinnomin laakso, jota kutsutaan myös Gehennaksi ja joka sijaitsee Jerusalemin lounaispuolella, oli paikka, jonne he veivät roskansa.

K: Mikä on Jesaja 22:13:n lauseen ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme!” konteksti?

V: Se tarkoitti, että he olivat ylittäneet epätoivon rajan. Kun he huomasivat, että heidän tuhonsa oli varma, he päättivät nauttia elämästä, koska he kuolisivat joka tapauksessa pian.

K: Mitä vikaa Sebna teki Jes 22:15–19:ssä, että hänet mainitaan erikseen?

V: Tässä Shebna oli Hiskian alainen virkamies, joka vastasi kuninkaallisesta perheestä. Hän oli ilmeisesti yksi tärkeimmistä henkilöistä, jotka kehottivat Hiskiaa kapinoimaan Assyriaa vastaan. Myöhemmin Shebna, Eljakim ja Joah olivat ne kolme henkilöä, jotka lähetettiin neuvottelemaan Sanheribin kanssa (2. Kuninkaiden kirja 18:18, 26, 37; 19:2; Jesaja 36:3, 11, 22; 37:2. Jesaja 22:15–19:ssä Sebnalla on korkea asema kuninkaallisen taloudenhoitajana. Sen sijaan Jesaja 36:3, 22:ssa, joka on todennäköisesti kirjoitettu kaksi vuotta myöhemmin, Sebna oli vain kirjuri, ja Eljakim oli kuninkaallisen taloudenhoitaja.

K: Mikä oli vikaa siinä, että Sebna rakensi itselleen haudan Jesaja 22:16:ssa?

V: Siinä oli paljon vikaa, jos hän käytti siihen julkisen valtionkassan varoja. Ajatus siitä, että joku työskentelisi niin ahkerasti luodakseen itselleen suuren haudan, saattaa kuulostaa nykyajan korville oudolta, mutta se oli yleistä Lähi-idässä – kysykää vaikka miltä tahansa faaraolta. Myös roomalaiskatolinen paavi Julius II rakennutti itselleen suuren haudan.

K: Mitkä ovat Jes 22:16:n valossa tapoja, joilla nykypäivän uskovat voivat luoda itselleen perinnön, vaikka heidän pitäisi sen sijaan kerätä satoa ja opastaa oppilaita valtakunnan puolesta?

V: Joskus ihmiset voivat olla enemmän huolissaan omasta aineellisesta menestyksestään kuin Jumalan valtakunnasta. On hyvä jättää perintö lapsille ja lapsenlapsille (Sananlaskut 13:22), mutta joku voi olla niin kiinni siitä, että jättää mahdollisimman suuren perinnön, että hän menettää keskittymisensä Jumalan valtakuntaan. Toisinaan he voivat olla niin huolissaan omasta terveydestään tai läheistensä terveydestä, että he ovat kadottaneet näkyvistä sen, että ihmiset tulisivat Herran luo. Isä, rukoilemme, että autat meitä huomaamaan, kun teemme niin, ja että annat meille katumuksen sydämen.

K: Miksi Jesaja 22:20–25:ssä sanotaan, että Eljakim katkaistaan?

V: Tutkijoiden mielipiteet eroavat toisistaan; on olemassa kaksi näkemystä.

a) Jesaja 22:24 viittaa joidenkin mielestä siihen, että Eljakim harjoitti nepotismia nimittämällä perheenjäseniään alaisiinsa virkoihin.

b) Siinä ei sanota, että Eliakim olisi tehnyt mitään erityisen väärää. Siinä vain ennustetaan, että sodissa assyrialaisten ja babylonialaisten kanssa hän ja hänen perheensä joutuvat kärsimään vahinkoa.

K: Mihin Jesaja22:25 viittaa?

V: ”Tappi” on Jesaja 22:20:n mukaan Hilkian poika Eliakim. Hänestä ”tulee kunniakas valtaistuin isänsä suvulle”. Silti Jesaja22:25 ennustaa, että tappi ”murtuu; se katkaistaan ja putoaa, ja sen kantama taakka kaatuu”. Eljakim antoi sukulaisuussuhteiden vaikuttaa toimintaansa eli käytti asemaansa ”huoltojärjestelmänä” ensisijaisesti perheensä ja ystäviensä hyväksi.

Toisaalta katkaistu tappi voisi viitata siihen, että Eliakimin suku menetti asemansa, kun suurin osa kansasta vietiin pakkosiirtolaisuuteen.

Tai molempia.

K: Mikä on Jesaja 23:1–13:n luvun rakenne?

V: Kyseessä on kaksi hyvin samankaltaista kiasmia.

Jes 23:1–7 Valitus tuhosta

. Jes 23:1–3 Valita ja sitten vaikenna, Tyros, samoin kuin Tarsis ja Kypros

. . Jes 23:4–5 Häpeä, Siidon

. Jes 23:6–7 Pakene Tarsisiin ja Tyyron rannikolle

Jes 23:8–13 Näiden takana olevat Jumalan käskyt

. Jes 23:8-9 Herra on määrännyt Tyrokselle

. Jes 23:10–12b Tulva: Herra on määrännyt Sidonin tyttärelle

. Jes 23:12c-13 Katso: kansasi lähtee Kyprokseen, Kaldeaan [Babyloniin], Assyriaan ja Tarsisiin

Jes 23:14–18 Tämän luvun loppuosa on proosaa, ei runoutta.

K: Miksi Tyyron kaupunki mainitaan erityisesti Jes 23:1–18:ssa?

V: Muut profetiat kohdistuvat maihin, kuten Moabiin ja Aramiin. Mutta Babylon ja Tyros olivat alun perin vain kaupunkeja, joilla oli suurta vaikutusvaltaa ja jotka muodostivat imperiumeja. Sotilaallinen imperiumi haluaisi taistella muita sotilaallisia imperiumeja vastaan. Kauppaimperiumi puolestaan olisi taipuvaisempi käymään kauppaa muiden imperiumien kanssa kuin taistelemaan.

Tyrus oli muinainen kaupunki; arkeologien mukaan se perustettiin 2750/2700 eKr. Herodotoksen mukaan Sidonista tulleiden uudisasukkaiden toimesta. Abraham eli noin 2000 eKr.

Tyros ja Israelista tuli myöhemmin hyviä ystäviä ja kauppakumppaneita. Tyrosin kuningas Hiram myi Salomolle puutavaraa temppeliä varten (1. Kuninkaiden kirja 5:1, 7–12) ja toimitti merimiehiä Salomon laivastoon (1. Kuninkaiden kirja 9:26–27).

Kuten myöhemmin Rooma, Venetsia ja Genovakin, foinikialaiskaupunki Tyrosilla oli valtava vaikutus maailmanhistoriaan. Tyros oli Sidonin ”tytärkaupunki” (Sidon oli Kanaanin poika 1. Mooseksen kirjan 10:15 mukaan), mutta assyrialaiset tuhosivat Sidonin lähes kokonaan. Tyros rakennettiin saarelle nykyisen Libanonin rannikolla. Kun assyrialaiset ja babylonialaiset piirittivät Tyrosia tuloksetta, suuri osa Tyrosin väestöstä yksinkertaisesti ”katosi”. Nykyään tiedämme, että he muuttivat Kyproksen saarelle (Kittim 1. Mooseksen kirjan 10:4) ja niin sanotulle ”Elissan rannikolle”, joka oli erään kuningattaren nimi. Molemmissa tapauksissa he sulautuivat paikalliseen väestöön. Elissan rannikko on nykyään Tunisia ja Pohjois-Algeria. Siellä he perustivat Karthagon kaupungin ja Karthagon valtakunnan. Siitä tuli valtakunta, ja vaikka se oli ensisijaisesti kauppavaltakunta, se karkotti sotilaallisesti kreikkalaiset Espanjasta ja Sisiliasta ja oli vähällä voittaa Rooman punisodissa. Vaikka emme voi tunnistaa sitä varmuudella, 1. Mooseksen kirjan 10:4:ssä mainittu ”Elishah” saattoi olla Elissan rannikko.

Tarsis (mainittu 1. Mooseksen kirjan 10:4 ja Jeremian kirjan 10:9; luultavasti Tartessus Lounais-Espanjassa) oli merkittävä hopeakaivoskaupunki Espanjassa, joka oli foinikialaisten / karthagolaisten hallinnassa. Se sijaitsee Välimeren alueen äärimmäisessä lännessä, ja luultavasti sinne Joona yritti paeta.

K: Mikä ero on foinikialaisilla ja aiemmin mainituilla muilla kansoilla Jesajan kirjan 23:1–18 mukaan?

V: Muita kansoja nuhdeltiin pahuudesta, mukaan lukien väkivaltaiset valloitukset. Foinikialaisia, jotka olivat kiinnostuneempia rikastumisesta kaupan avulla kuin valloituksista, nuhdeltiin pahuudestaan ja ylpeydestään rikkaudestaan. Heidän uskontoon kuului ihmisuhria, mutta ne eivät ehkä olleet yhtä merkittäviä kuin kanaanilaisten.

K: Miten Tarsis liittyy Tyrokseen Jesajan kirjan 23:1, 6, 10 ja 14 kohdissa?

V: Foinikialaiset perustivat Tarsisin kaukaiseen Espanjaan, Gibraltarin länsipuolelle, 9. tai 10. vuosisadalla eKr.

K: Miksi Jesaja 23:2, 4 mainitsee Sidonin [Zidonin] suhteessa Tyroosiin?

V: Tyyron ja Sidonin kaupungit sijaitsivat vain noin 25 mailin päässä toisistaan, ja Sidonin kansalaiset perustivat Tyyron kaupungin.

K: Mitä ”kruunaava kaupunki” tai ”kruunujen antaja” tarkoittaa Jesajan kirjassa 23:8?

V: ”Foinikialaisen imperiumin” eri kaupungit olivat itse asiassa kaikki itsenäisiä ja niillä oli omat kuninkaansa, mutta ilmeisesti Tyros pystyi vaikuttamaan voimakkaasti siihen, kuka kuninkaaksi valittaisiin.

K: Milloin Jesaja-kirjan23:15 –17 kohdassa mainittu Tyyron seitsemänkymmenen vuoden vankeus tapahtui?

V: Vuodesta 729 eKr. lähtien tyroslaiset suostuivat siihen, että assyrialaiset nimittivät heille maaherran, ja Tyros joutui maksamaan Assyrialle 150 talenttia kultaa vuodessa. Rikas Tyros kukoisti kaupan ansiosta, mutta assyrialaiset eivät sallineet Tyrosin harjoittaa minkäänlaista liiketoimintaa noin vuodesta 701 eKr. lähtien, jolloin assyrialaiset valloittivat Tyrosin lähellä sijaitsevan Usse-kaupungin. Tämä päättyi, kun Assyrian valta Levantissa lakkasi noin vuonna 630 eKr. Tämä olisi 71 kalenterivuotta tai 72 profeetallista (360 päivän) vuotta.

Tyyron asukkaat eivät kuitenkaan olleet toimettomia tai varattomia. Karthago oli perustettu vuosina 815/814 eKr., ja Tyyron asukkaat saattoivat yksinkertaisesti mennä sinne, Kyprokseen, Tarsisiin tai muihin foinikialaisiin tai karthagolaisiin kaupunkeihin käymään kauppaa.

K: Millainen on Jes 24:1–23:n rakenne?

V: Tätä lukua voidaan pitää kiasmina.

Jesaja 24:1–7a kertoo, mitä Jumala aikoo tehdä

. Jesaja 24:7b–13 kertoo aiemmin ”iloisten” surun ja reaktion

. . Jesaja 24:14–16a kertoo Jumalan palvojien reaktiosta

. Jesaja 24:16b–18d kertoo jumalattomien paniikista

Jesaja 24:18e–23 kertoo Jumalan tuomion väistämättömästä tuhosta

K: Milloin maa (tai maa-alue) tyhjenee Jesaja 24:1–4:n mukaan?

V: Jesaja 24:1–7 osoittaa, että tämä viittaa johonkin paljon, paljon suurempaan kuin hänen aikansa alueelliset sodat ja katastrofit. Jesaja 24–27 on kutsuttu ”Pieneksi apokalypsiksi” tai ”Jesajan apokalypsiksi”, koska näissä kolmessa luvussa käsitellään lopun aikoja. Lopulta Jumala tuo tuhon koko maan pinnalle.

K: Jesaja 24:5:ssä sanotaan, että koska kansa muutti säädöksiä, tarkoittaako se, että Vanha testamentti oli turmeltunut?

V: Ei. Jumalan sana pysyy vakaana taivaissa (Psalmi 119:89, 91, 144, 160; 1. Piet.1:25 ) eikä Jumalan sana koskaan poistu Jumalan kansan suusta maan päällä (Jesaja 59:21). Jumalan sana ei palaa Hänen luokseen tyhjänä (Jesaja 55:11).

Silti Joosuan kirjassa 1:8 Jumala käski Joosuaa, ettei hän saisi antaa Jumalan lain sanojen poistua suustaan. Siksi, vaikka Jumala takaa, ettei Hänen sanansa poistu kenenkään suusta, Joosualla (ja jokaisella ihmisellä) on vastuu siitä, ettei hän anna Jumalan sanan poistua omasta suustaan.

Jumala varmistaa sanansa toteutumisen maan päällä. Jotkut ihmiset voivat kuitenkin sivuuttaa Jumalan lait ja luoda omia, Jumalalle vastakkaisia lakejaan. Se, että joku luo uusia lakeja, ei tarkoita, että vanhat lait olisivat kadonneet.

K: Missä kaupungissa on Jesaja 24:10:ssä mainittu ”kaaoksen kaupunki”?

V: Tämä on käännetty ”sekaannuksen kaupungiksi” (KJV), ”raunioituneeksi kaupungiksi” (NIV) tai ”kaaoksen kaupungiksi” (BSB). Kyseessä ei ole kaupungin nimi, vaan kuvaus kaupungista. J. Alec Motyerin teoksen The Prophecy of Isaiah sivulla 201 mukaan sille ei kuitenkaan ole yksinkertaista käännöstä englanniksi. Paras käännös on ”muodoton kaupunki”. Samaa hepreankielistä sanaa, tōhû (ei tofu!), käytetään Jeremian kirjassa 4:23 kuvaamaan muodottomia maata ja taivaita. Kuva viittaa johonkin, joka on muuttunut märäksi saveksi.

Mikä kaupunki tämä on? Ilmestyskirjan 18. luvun rinnakkaiskohtien perusteella ja sen tosiasian perusteella, että molemmat kohdat puhuvat lopun ajoista, tämä kaupunki on todennäköisesti Ilmestyskirjan Babylon.

K: Miten me ylistämme Jumalaa myrskyn keskellä Jesaja 24:14–16a:ssa?

V: Jesaja 24:1–13 puhuu ankarasta tuhosta, mutta jopa keskellä Jumalan tuomion täytäntöönpanoa voimme julistaa: ”Tule, Herra Jeesus!” Voimme olla kiitollisia siitä, että olemme säästyneet Jumalan vihan kohteeksi joutumiselta. Pienemmissäkin tilanteissa, kuten kun Paavali ja Silas hakattiin ja heitettiin Filippin vankilaan Apostolien tekojen 16:22–34 mukaan, he silti lauloivat Jumalalle keskiyöllä. Roomalaiskirjeen 8:28 lupaa, että kaikki vaikuttaa hyväksi niille, jotka rakastavat Jumalaa. Joten mitä tahansa tapahtuukin, voimme laulaa ja ylistää, ihmetellen sitä, kuinka Jumala käyttää pahoja asioita, jopa katastrofeja, kunniakseen.

K: Mitkä ovat Jesaja 24:16b–20:n mukaiset nykypäivän tilanteet, joissa ihmisillä ei ole toivoa?

V: Joillakin koululaisilla ei ole toivoa hyvästä urasta.

Toisilla ei ole toivoa muutoksesta tai siitä, että pääsisivät pois kurjasta tilanteestaan.

Toisilla ei ole toivoa tilanteen paranemisesta.

Toisilla ei ole toivoa; he ovat varmoja siitä, että asiat, joita he arvostavat eniten, tulevat vain pahenemaan.

Toisilla ei ole toivoa siitä, että he voisivat korjata itselleen huumeiden, alkoholin ja nikotiinin kautta aiheuttamansa fyysiset vahingot.

Yksi asia, joka heillä kaikilla on yhteistä, on se, että he katsovat tilannettaan eivätkä katso ylöspäin.

K: Miten jaat evankeliumia Jesaja 24:16b–20:n perusteella ihmisille, kuten monille vangeille, joilla ei ole toivoa?

V: Heidän on käännettävä katseensa Jeesukseen, tultava pelastetuiksi ja nähtävä se varma, katoamaton toivo, joka heillä on taivaassa.

K: Mitä ovat Jesaja 24:18:ssa mainitut ”taivaan ikkunat”?

V: Samaa ilmausta käytetään 1. Mooseksen kirjan 7:11 ja 8:2 kohdissa, kun Nooan tulva alkoi. Muinaiset heprealaiset tunnistaisivat todennäköisesti tämän samankaltaisuuden.

K: Milloin Jesaja 24:21–22:ssa ”taivaan joukot” rangaistaan?

V: Tämä viittaa lopun aikoihin ja voi viitata vastaavaan kohtaan Ilmestyskirjassa 12:7–12. Tämä saattaa tapahtua ahdistuksen lopussa / tuhatvuotisen valtakunnan alussa. Katso teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 303–304, lisätietoja tämän Jesajan osan liittämisestä Ilmestyskirjassa 20:1–7 mainittuun tuhatvuotiseen valtakuntaan.

K: Miten aurinko ja kuu joutuvat häpeään Jesaja 24:23:ssa?

V: Tämä on kuvallista kieltä, joka tarkoittaa, että ne himmenevät, ikään kuin ne olisivat häpeässä. Tämä tapahtuu ahdistuksen aikana, jolloin ihmisillä on syytä laskea päänsä häpeästä, koska he tunnistavat Jumalan käden entistä suorempana kuin koskaan aiemmin, mutta hylkäävät silti Jumalan.

K: Mitkä ovat Jesaja 25:1–27:6:ssa mainitut tämän juhla-laulun neljä ”kaikuja”?

V: Tässä ovat neljä kaikuja eli laulun säkeistöä.

Jesaja 25:1–9 – Kansan pelastus linnoituksen tuhoamisen jälkeen

Jesaja 25:9–12 – Moab joutuu nöyryytetyksi. (Jae 9 on siirtymä.)

Jesaja 26 – Juudan kansa nousee jälleen

Jesaja 27 – Herra suojelee viinitarhaansa

Luku 25 itsessään on kuin taiteilijan maalaus eloisilla väreillä.

Jesaja 25:1–5 on synkkä ja lohduton taustakuva kauhean tuhon myrskystä.

Jesaja 25:6–9 kuvaa sitä seuraavaa kirkasta päivää, jolloin järjestetään juhla, johon kutsutaan kaikki lunastetut, ja jopa kuolleet tulevat juhlaan.

Jesaja 25:9–12 kuvaa niiden poistamista, jotka taistelevat Jumalaa ja Hänen kansaansa vastaan.

K: Miten Jesaja 25:1–2:ssa kuvattu tuho on yksi niistä ”ihmeistä”, joita Jumala on tehnyt?

V: On totta, että tuho ei koskaan näytä ihmeelliseltä sille, joka tuhotaan; kysy vaikka miltä tahansa teloitettavaksi tuomittulta rikolliselta. Kuitenkin, jos vihollinen, joka on aikeissa tappaa sinut, pysäytetään, se on sinulle ihmeellinen asia. Tämä tuho on itse asiassa ihmeellinen kahdella tavalla.

Juudan vihollisten tuhoaminen on ihmeellistä Juudalle, sillä se voi elää rauhassa, kun ne, jotka haluavat hyökätä sen kimppuun, tuhotaan.

Oikeuden toteuttaminen on ihmeellinen asia, sillä kaikki suuri vääryys, jota on tehty maan päällä, korjataan lopulta.

K: Mitä tarkoittaa Jesaja 25:6:ssa ”hyvin kypsynyt viini” (kirjaimellisesti ”viini sakalla”)?

V: Se tarkoittaa kypsytettyä viiniä, joka ilmeisesti maistuu paremmalta kuin ”uusi viini”, jota ei ole kypsytetty. Yleensä se käytiin ensin ja säilytettiin pitkään. Se suodatettiin ennen juomista, jotta se olisi sekä vahvempaa että kirkasta.

K: Mitä tarkoittaa Jes 25:7b–8a:ssa mainittu ”kaikkien kansojen peite”?

V: Parempi termi on ”kääre”, kuten ruumiin peitteenä käytettävä kääre. Kuva on tässä silmiinpistävä: Jumala poistaa ihmisiä peittävän kuoleman kääreen, ja he heräävät jälleen eloon.

Eräässä kommentaarissa (Keil-Delitzsch, osa 1, s. 440) väitetään, että Jesaja 25:7:n käärinliina viittaa hengelliseen sokeuteen, kun taas Jesaja 25:8 viittaa kuolemaan. Jesaja 25:ssa ei kuitenkaan mainita mitään muuta sokeudesta, ei fyysisestä eikä hengellisestä. Ihmiset eivät pukeudu käärinliinaan siksi, että he ovat sokeita. Jesaja 25:7 viittaakin siis kuoleman käärinliinaan, mikä on yhdenmukaista Jesaja 25:8:n kanssa.

K: Kuka on Jesaja 25:11a:n vertauskuvassa uimari?

V: Kieliopillisesti on kolme vaihtoehtoa.

a) Uimari on Moab / jumalattomat.

b) Uimari on Jumala.

c) Asiaa ei täsmennetä hepreankielisessä tekstissä.

Mutta uimari ui roskien kasassa tai lammikossa, joten se kuulostaa pikemminkin pahalta Moabilta kuin Jumalalta.

K: Miten tämä metafora Jesaja 25:11a:ssa soveltuu joihinkin nykypäivän ihmisiin?

V: Jos jollakin on saastainen suu, hän elää saastaista elämää ja hänellä on ”sielun tartuntoja”, ajattele häntä kuin henkilöä, joka yrittää uida lannassa. Mutta niin inhottava kuin joku onkin, Jumala voi kurottaa häntä kohti ja silti rakastaa häntä niin paljon, että Hän vetää hänet puoleensa ja tuo hänelle pelastuksen. Mutta Jumala ei pysähdy siihen. Hän myös pesee hänet puhtaaksi ja puhdistaa hänet pyhityksellä.

K: Miksi Jumala on Jesaja 25:11:ssä ja Jesaja 26:5:ssä niin päättänyt nöyryyttää ylpeitä?

V: Raamattu ei sano sitä suoraan, mutta syitä voi olla ainakin kolme, jotka täydentävät toisiaan.

Jumalan kunnia: Jumala haluaa, että kaikki ylistävät Häntä, mutta langennut ihminen taipuu ylistämään itseään Jumalan sijaan.

Heidän omaksi parhaakseen: Joskus ihmisen on alennuttava ja jouduttava selälleen, ennen kuin hän nostaa katseensa ylöspäin.

Toisten vuoksi: Joskus kun ihminen nöyryytetään tai kuritetaan, muut huomaavat sen ja ottavat opikseen kyseisen henkilön rangaistuksesta.

K: Mitä tämä laulu sanoo yleisellä tasolla palvonnastamme Jesaja 26:1–21:ssä?

V: Jesaja 25:1 on kirjoitettu ensimmäisen persoonan yksikössä ”minä”, kun taas Jesaja 26:1 on ensimmäisen persoonan monikossa ”me”. Vaikka se on ensisijaisesti ylistyslaulu ja toissijaisesti kiitoslaulu Jumalalle sekä rohkaisulaulu muille, se on kaikissa kolmessa ulottuvuudessaan juhla-laulu. Jumalanpalveluksiamme ja jumalanpalvelustilaisuuksiamme voitaisiin kutsua ”juhlatilaisuuksiksi”. Vaikka on myös aikaa surra, tunnustaa syntimme ja pyytää Jumalan välitystä, juhlan tulisi olla keskeinen osa jumalanpalvelusta.

K: Miten Jumala Jesaja 26:3:ssa säilyttää ihmiset täydellisessä rauhassa, kun heidän mielensä on vakaa?

V: Jumala ei poista vaikeuksiamme, mutta Hän antaa meille lohdutusta, voimaa ja apua selviytyäksemme niistä. Tämä kuulostaa samankaltaiselta kuin Filippiläiskirjeen 4:6–7, jossa meitä kehotetaan olemaan huolestumatta mistään, vaan esittämään pyyntömme Jumalalle, jolloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, vartioi sydämiämme ja mielemme.

K: Miten Jesaja 26:7–8:ssa vanhurskaiden polut ovat tasaiset ja sileät?

V: Yksi tapa ymmärtää näitä jakeita on keskittyä polkuun. Hyvä polku on tasainen, jotta se ei aiheuta kompastumisia, ei kierrä ympyrää eikä johda väärään suuntaan.

Toinen tapa ymmärtää näitä jakeita on keskittyä ihmisiin, jotka löytävät kulkemaansa polkua. Tiedämme, minne olemme menossa ja miten sinne päästään. Kulkiessamme Jumalan tiellä meidän ei tarvitse piiloutua tai elää häpeässä sen vuoksi, mitä teemme tai emme tee.

K: Kuinka voimme Jes 26:8–9:n mukaan kasvattaa itsessämme Jumalaa kaipaavaa asennetta?

V: Tässä on muutamia tapoja syventää rakkauttamme Jumalaa kohtaan.

Vietä aikaa rukouksessa, iloiten Jumalasta ja ylistäen Häntä. Rukoileminen velvollisuudentunteesta ja itsekurista on hyvä asia, mutta rukoileminen ilon vuoksi on vielä parempi.

Opi odottamaan Jumalan johdatusta sen sijaan, että johtaisit itseäsi ja toivoisit Jumalan seuraavan sinua.

Ylistä Jumalaa maan päällä elämällämme, sekä kuuliaisuudellamme että palveluksellamme.

Saarnaa ja opeta niin, että Jumalan nimeä kunnioitetaan maan päällä.

Huolehdi muiden aineellisista tarpeista yhtä lailla kuin heidän hengellisistä tarpeistaan.

Rakasta Jumalaa yli kaiken ja rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.

Muista Jumalan lupaukset iankaikkisesta elämästä, niin tämän maailman kiusaukset ja kärsimykset tuntuvat vähäisiltä. (1. Piet. 1:6–9; 1. Kor. 2:9)

K: Näkevätkö jumalattomat Jesaja 26:10:ssä ”eivät näe Herran majesteettisuutta”, vai näkevätkö kaikki Jumalan kirkkauden, kuten Jesaja 40:5 sanoo?

V: Ilm. 1:7; Fil. 2:10; Jes. 40:5 ja Jes. 45:23–24 osoittavat, että lopulta kaikki tulevat näkemään Jumalan. Jesaja 26:10 sanoo, että jumalaton ”ei näe Herran majesteettisuutta”. Heprealainen sana ”nähdä/katsella” on chazah. Strongin konkordanssin mukaan se tarkoittaa ”tuijottaa, havaita mielessään, mietiskellä (mielihyvin); erityisesti nähdä näky”. Vastauksia on kaksi, jotka täydentävät toisiaan.

1. Jumalattomat eivät mietiskele tai kiinnitä huomiota Herraan, mutta lopulta kaikki tulevat näkemään Herran riippumatta siitä, haluavatko he sitä vai eivät.

2. Jumalattomat eivät tällä hetkellä tunnista Herraa, mutta lopulta kaikki näkevät Herran.

K: Miksi Jesaja 26:13–14 sanoo, että kuolleet jumalattomat eivät nouse ylös ja että heidän muistonsa katoaa?

V: Jesaja 26:13–14 sanoo, etteivät he enää elä; tämä on totta, he joutuvat helvettiin ja päätyvät lopulta tuliseen järveen, toiseen kuolemaan.

Heitä ei muisteta maan päällä, eikä sitä paitsi taivaassakaan.

Vaikka he eivät nouse ylös, he joutuvat silti seisomaan Kristuksen edessä Suuren valkoisen valtaistuimen tuomion yhteydessä Ilm. 20:12–13:ssa. Siitä huolimatta heidät heitetään tulijärveen, eivätkä he nouse ylös, kuten Ilm. 20:15:ssä sanotaan.

K: Mitä Jesaja 26:19 sanoo ylösnousemuksesta?

V: Tämä on yksi niistä jakeista, jotka osoittavat – toisin kuin kriitikot väittävät – että he uskoivat tuonpuoleiseen jo ennen pakkosiirtolaisuutta. Katso myös Jesaja 25:7b–8a. Muita tämän osoittavia jakeita ovat Hoosea 13:14; Sananlaskut 14:32; Job3:13 –17 ja Job19:26 –27. Tähän eivät tietenkään kuulu Danielin ja Hesekielin kirjat, jotka on kirjoitettu pakkosiirtolaisuuden jälkeen.

K: Miksi käärme Leviatan rangaistaan Jesaja 27:1–3:ssa?

V: Vastaus on yksinkertainen, jos ymmärtää, mitä Leviatan edustaa. Jesajan kirjassa on neljä näkemystä Leviatanista.

1. Dinosaurus. Muinaiset ihmiset löysivät todennäköisesti toisinaan dinosaurusten luita.

2. Suuri vesieläin, kuten virtahepo, krokotiili tai valas.

3. Se edustaa Egyptin kansaa.

4. Allegorisesti Saatana. Tämä perustuu Jesaja 26:17–27:2:n ja Ilmestyskirjan 12:1–13:n väliseen rinnakkaisuuteen.

Todennäköisin vastaus tässä runollisessa osassa on 2 sekä 3 että 4.

K: Onko Jesaja 27:13:ssa mainittu trumpetti sama kuin 1. Tess.4:17 :ssa mainittu?

V: Vaikka Raamattu ei sitä suoraan sano, tämä voisi hyvinkin olla sama trumpetti, sillä molemmat kokoavat Jumalan kansan kaukaisista maista. Jesaja 27:13:ssa he tulevat ”Siioniin”, joka tässä yhteydessä saattaa itse asiassa tarkoittaa taivasta.

K: Mikä on Jesaja 28:1,4:ssä olevan lauseen ”hänen loistokkaan komeutensa kuihtuva kukka, joka on asetettu hedelmällisen laakson yläpuolella olevalle huipulle” merkitys?

V: Tämä oli ilmeisesti yleinen motiivi, jolla Jumala kertoi heille, ettei ylpeys ole hyvä asia. Vaikka emme ole varmoja näiden sanojen merkityksestä jumalattomille israelilaisille, se saattaa viitata heidän menneisyytensä yhä läsnä olevaan, mutta haalistuvaan loistoon.

K: Mitä tarkoittaa Jesaja 28:4:ssä ”kypsä viikuna ennen kesän satoa”?

V: Se on ensimmäinen hedelmä, joka ilmestyy ja kypsyy ennen pääsatoa.

K: Mikä on Jesaja 28:5:ssä ”diadeemi”?

V: Diadeemi on kruunu, joka on usein koristeltu timanteilla tai muilla jalokivillä.

K: Viittaako Jesaja 28:10–13 arabian kieleen, koska siinä puhutaan ihmisistä, joiden kieli on epäselvä?

V: Tämä on jälleen toiveajattelua. Kreikka on kauempana hepreasta kuin arabia. Jesaja 28:13 sanoo kuitenkin, että Herran sana oli heille vain sääntöjä, ja monet ihmiset näkevät sunni-islamin samalla tavalla: vain noudatettavia sääntöjä ilman henkilökohtaista suhdetta Jumalaan.

K: Mikä on Jesaja 28:11:ssä mainittujen änkyttävien huulien ja toisen kielen merkitys?

V: Juutalaiset olivat tienneet todellisesta Jumalasta vuosisatojen ajan. Siitä huolimatta uusien kansakuntien edustajat, jotka puhuvat vieraita kieliä, tulisivat tulevaisuudessa opettamaan juutalaisille todellisesta Jumalasta.

K: Mitä tämä tarkoittaa Jesaja 28:13:ssa?

V: Asiasta on kaksi näkemystä.

Sääntö säännön perään: Jumalan sana on tullut tälle kansalle pelkäksi sääntöjen sarjaksi, joita on noudatettava. He menettivät halun lähestyä Jumalaa.

Hölynpölyä: Tämä oli pilkkaa joidenkin Jesajan kuulijoiden humalaisen höpöttämisen suhteen. Teos *Hard Sayings of the Bible* (s. 305) edustaa tätä näkemystä ja toteaa, että kyseessä on kahden heprealaisen aakkosen kirjaimen toistaminen, vähän kuin englanninkielisessä slangilausunnossa ”watch your p’s and q’s”. Siinä lisätään myös mielenkiintoinen huomautus, että englanninkielinen ilmaisu ”watch your p’s and q’s” tarkoitti alun perin, että piti pitää silmällä pint- ja quart-mitoja.

K: Miten peruskivi liittyy Kristukseen Jesaja 28:16:ssa?

V: Kristus on suhteemme Jumalaan kulmakivi, kuten 1. Piet. 2:6 osoittaa.

K: Mikä on Jes 28:21:ssä mainittu Jumalan ”outo teko” tai ”hämmentävä tehtävä”?

V: Tämä viittaa hyvän, lempeän ja rakastavan Jumalan tekoon, jossa Hän tuhoaa ihmisiä oikeudenmukaisuuden ja pyhyyden vaatimusten vuoksi. Jumala ei halua kenenkään menevän hukkaan (2. Piet. 3:9; Hesekiel 18), mutta koska Hän toteuttaa oikeudenmukaisuutta, Hän tuomitsee ihmiset.

K: Miksi Jerusalemia kutsutaan Jesaja 29:1–2,7:ssä ”Arieliksi”?

V: Jesaja viittasi Jerusalemiin kuvallisella nimellä ”Ariel”. Hepreaksi Ariel voi tarkoittaa ”Jumalan leijonaa”, ja se voi tarkoittaa myös ”alttarin tulisijaa”. Teoksessa The Believer’s Bible Commentary, s. 959, sanotaan, että Jesaja vihjaa, että kaupunki, joka kerran oli Jumalan leijona, tulee olemaan kuin palava alttari, ja sen asukkaat sen uhreja.

K: Mikä on Jesaja 29:1:n merkitys?

V: Tämä jae luo taustan. Jerusalem oli kolmen vuosittaisen juhlan keskus, jonne kaikkien israelilaisten oli tarkoitus tulla, ja siellä vietettiin myös muiden juhlapäivien loistoa sekä uhreja. Uskonnollisten rituaalien kierto oli lähes itsestään jatkuva, eikä Jumalaa tarvinnut edes ottaa huomioon. Vaikka he siis yhä viettivät kaikkia näitä juhlia, joita Jumala oli käskenyt, kaupungin kutsuminen eri nimellä viittasi siihen, että Jumala melkein ei tunnistanut tätä kaupunkia, koska siellä puuttui hengellinen innokkuus, jopa kaiken uskonnollisen vilkkauden keskellä. Ajatuksena on, että ”uhrialttarin tulisija” ei enää polta vain uhrieläimiä, vaan laajenee kattamaan koko kaupungin.

Jae 1 valmistaa maaperää jakeelle 2, jossa Jumala aikoo murtaa heidän asenteensa, jossa he vain toistavat rutiinitoimia yhä uudelleen. Joten tänään: käytkö kirkossa joka viikko? Hienoa! Mutta valmistaako sydämesi kuulemaan Jumalaa kirkossa?

K: Mitkä ovat Jesaja 29:1–2:n mukaan asioita, joita ihmiset nykyään tekevät yhä uudelleen ja uudelleen, ja joiden vuoksi Jumalan on ”rikottava rutiini” ja saatava heidät pohtimaan suurempia asioita?

V: Jokaisella on tapoja, ja ne voivat olla hyviä tai huonoja. Jotkut huonot tavat, kuten viikoittainen juominen tai huumeiden käyttö, pornografian katselu tai tupakointi, on lopetettava. Toiset tavat, kuten kirkossa käyminen, rukoushetket ja Raamatun opiskelu, ovat hyviä tapoja, mutta niitä voi harjoittaa joko merkityksellisesti tai vain rutiininomaisesti. Tarvitsemme aikaa istua yksin Jumalan kanssa ja pohtia elämäämme, suhteitamme ja palvelustamme Jumalalle. Muuten saatamme kunnioittaa Jumalaa huulillamme, vaikka sydämemme ovat kaukana Hänestä (Jesaja 29:13).

K: Mikä on epätavallista sanavalinnassa Jesaja 29:2:ssa?

V: Tässä jakeessa oleva hepreankielinen sana ”alttarin tulisija” on sanaleikki (pun), joka viittaa jakeissa 1 ja 2 olevaan hepreankieliseen sanaan ”Ariel”, joka puolestaan viittaa Jerusalemiin. Se tarkoittaa myös ”alttarin tulisijaa” Hesekielin kirjassa 43:15–16.

K: Voisiko Jesaja 29:4 viitata Mormonin kirjaan, kuten jotkut mormonit väittävät?

V: Ääni, joka on ”kuin henki maasta” (joissakin käännöksissä ”tuttu henki”), viittaa okkulttisiin henkiin. Elleivät mormonit halua myöntää yhteyttä mormonismin ja okkultismin välillä tai sitä, että Jerusalemin asukkaat tekivät syntiä käyttämällä meedioita yrittäessään kommunikoida kuolleiden kanssa, yhteyttä ei olisi.

Mormonismin perustaja Joseph Smith nuorempi tuomittiin kuitenkin lasin katselusta, joka oli okkulttinen käytäntö. Ehkä mormoneilla onkin tässä asiassa perää, kun he liittävät tämän mormonismiin.

K: Mitä tämä tarkoittaa Jes 29:4:ssä?

V: Tämä viittaa Jerusalemin pahoihin ihmisiin. Ne, jotka olivat yhteydessä meedioihin, tulisivat itse olemaan kuollut kansa. Heidät nöyryytettäisiin kuin pöly, ja he katoaisivat kuin henget, joiden kanssa he yrittivät olla yhteydessä.

K: Milloin Jesaja 29:7–8:ssa kuvattu Jerusalemin ihmeellinen vapautus tapahtuu?

V: Tämä voi viitata joko:

a) Jerusalemia piirittäneen assyrialaisarmeijan kohtalona olleeseen ruttoon, tai

b) tuhatvuotisen valtakunnan lopussa tapahtuvaa lopun ajan tuhoa.

c) tai molempiin ja muihin.

Vastaus löytyy jakeen 8 lopusta. Tämä koskee kaikkia, jotka taistelevat Siionin vuorta (Jerusalemia) vastaan. Vaikka assyrialaisilla saattoi olla muutamia sotilaita muista maista, assyrialaisaikana Jerusalemia vastaan ei todellisuudessa tullut monien kansojen joukkoa. Joten tämä ei ehkä viittaa tiettyyn ajankohtaan, vaan pikemminkin kaikkiin niihin tilanteisiin, joissa armeija hyökkää Jumalan kansaa vastaan Jerusalemissa. Tietenkin babylonialaiset valloittivat Jerusalemin kahdesti, koska Jumala lähetti heidät. Roomalaiset valloittivat Jerusalemin piiritysten jälkeen vuonna 70 jKr ja myöhemmin vuonna 135 jKr, mikä osoittaa, että Jumalan suojelu ei enää ollut voimassa sen jälkeen, kun he olivat ristiinnaulinnut Messiaansa.

On sekä mielenkiintoista että surullista havaita, että kansan luottamus siihen, että Jumala suojelee Jerusalemia, kesti kauemmin kuin se, että Jumala tosiasiassa suojeli heitä vuonna 70 jKr. Samoin nykyään, jos maamme ei seuraa Jumalaa, ehkä luottamuksemme siihen, että Jumala suojelee maatamme, kestää kauemmin kuin se, että Jumala tosiasiassa suojelee maatamme.

K: Mitä tarkoittaa Jesaja 29:10–13:ssa se, ettei kirjaa voida lukea?

V: 400 vuotta ennen Kristusta vallitsi hiljaisuus Jumalan profetioissa. Jotkut eivät seuranneet Messiasta, koska he eivät lukeneet Jumalan sanaa. Toiset, kuten fariseukset, lukivat kyllä Jumalan sanaa, mutta he eivät halunneet tunnustaa Messiasta, kun Hän tuli.

K: Miten Jes 29:13:ssa jonkun huulet voivat olla lähellä Jumalaa, mutta hänen sydämensä on kaukana?

V: Ihmiset voivat liittyä uskontoon monista eri syistä. Eräs henkilö kertoi minulle liittyneensä mormonikirkkoon, koska siellä hän voisi saada useamman kuin yhden vaimon. Hän kertoi myös jättäneensä kirkon, kun sai tietää, että se oli mahdollista vain taivaassa, ei maan päällä. Kuulin eräästä muslimifundamentalistista, joka oli itse asiassa ateisti. Hän kertoi ystävälleni pitävänsä sitä hyvänä elämäntapana.

Toiset liittyvät uskontoon – tai useimmiten pysyvät siinä – perinteiden, perheen tai haluttomuuden vuoksi etsiä totuutta.

K: Miten joillakin ihmisillä nykyään asiat ovat ”ylösalaisin” tai ”kääntyneet päälaelleen”, kuten Jes 29:16 ja Hes 16:34 sanovat?

V: Tämä värikäs mutta ytimekäs hepreankielinen sana on hepek. Ruukku ei käskenyt savenvalajaa, mitä tämän pitäisi tehdä, eikä se voi sanoa: ”Hän ei tehnyt minua.” Samalla tavalla jotkut ihmiset nykyään haluavat määrätä Jumalalle, mitä Hänen pitäisi tehdä ja miten Hänen tulisi toimia, koska heillä on sanomaton asenne: he tietävät paremmin kuin Jumala. Kun ajattelet, että Jumala tarvitsee neuvoja tai apua tai että Jumala ei riitä itse, sinun on pysähdyttävä ja tarkasteltava asenteitasi Jumalaa kohtaan. Jumalalla on meille paljon tehtävää, eikä Hänen kansansa aina tee sitä ahkerasti. Joskus se johtuu laiskuudesta, ja toisinaan siitä, että he ovat kiireisiä ja menevät tekemään ahkerasti muita asioita.

K: Puhutaanko Jesaja 29:22:ssa yksittäisestä henkilöstä, Jaakobista, vai Jaakobin jälkeläisistä, israelilaisista?

V: Vaikka tämä pätee taivaassa olevaan Jaakobiin, tämän kohdan ensisijainen merkitys koskee hänen jälkeläisiään, israelilaisia. Jumalan lupaukset yksilöille – Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille – sisälsivät näkökohtia, jotka ulottuivat jopa heidän jälkeläisiinsä.

K: Miten ihmiset reagoivat Jesaja 29:22–24:ssä, kun he selviävät hädin tuskin katastrofista?

V: Näin tapahtui, kun assyrialaiset piirittivät Jerusalemia, mutta sen jälkeen kun 185 000 assyrialaista kuoli ihmeellisesti, assyrialaiset vetäytyivät.

Jerusalemin asukkaat, kuten useimmat ihmiset, siirtyivät nopeasti suuresta stressistä helpotuksen huokaukseen. He saattoivat alkaa suhtautua temppeliin vakavammin. Nykyään ihmiset saattaisivat käydä useammin kirkossa. Mutta usein monet heistä luisuvat takaisin vanhoihin tapoihinsa. Kun joku, joka ei elä oikeassa suhteessa Jumalaan, selviää hädin tuskin katastrofista, sitä voi pitää kurituksena, pelastuksena ja syynä kiittää Jumalaa. Mutta on myös toinen tapa tarkastella asiaa: Jumala antoi heille juuri tilaisuuden. Tämä katastrofi katkaisi niiden jatkuvasti toistuvan kierron ja rytmin, kuten Jesaja 29:1:ssä sanotaan, ja pakotti heidät pysähtymään ja pohtimaan tilannettaan. Tässä vaiheessa ihminen voi todella miettiä, missä vaiheessa hänen suhteensa Jumalaan on, lähentyä Jumalaa ja pyytää Jumalaa muuttamaan häntä niin, että hän luopuisi synnistään.

K: Missä sijaitsee Jesaja 30:4:ssä mainittu ”Hanesin” kaupunki?

V: Hanes oli Wycliffe Bible Dictionaryn (s. 751) mukaan kaupunki Egyptissä, noin 55 mailia (88 kilometriä) Memphisistä etelään Niilin länsirannalla. Siinä todetaan kuitenkin myös, että eräiden tutkijoiden mukaan arameankielisen (syrialaisen) targumin perusteella Hanes on sama kuin Tahpanhes, itäisessä Egyptissä sijaitseva linnoitus.

Teoksessa ”Bible Knowledge Commentary: Old Testament” (s. 1080) todetaan, että Hanesin sijaintia Egyptissä ei tiedetä, mutta se sijaitsi todennäköisesti Zoanin lähellä. Zoan sijaitsee lähellä Egyptin koillisrajaa.

K: Miten ihmiset saattoivat Jesaja 30:10:ssä pyytää profeettoja kertomaan heille vain sen, mitä he halusivat kuulla?

V: Ihmiset haluavat toisinaan tuntea olonsa hyväksi ja tuntea olevansa lähellä Jumalaa ilman velvollisuutta totella Jumalaa. Jumala ei halua vain aikaasi, rahaasi ja kykyjäsi, vaan Jumala haluaa sinut.

Myös 2. Timoteuksen kirjeen 4:2–5 varoittaa meitä siitä, että viimeisinä aikoina ihmiset kokoavat ympärilleen opettajia, jotka opettavat sitä, mitä he haluavat kuulla. Yllättävää on, että tällaiset ihmiset eivät yleensä tietoisesti myönnä tätä edes itselleen.

Miten voimme tietää, olemmeko tällaisia? Paavali kehottaa meitä 2. Korinttolaiskirjeen 13:5:ssä tutkimaan itseämme. Jos Todellinen Jumala käskisi meitä tekemään jotain, mitä emme muuten haluaisi tehdä, tekisimmekö sen?

K: Milloin Jesaja 30:15–17:n profetia pakenemisesta hevosilla täyttyy?

V: Tämä toteutui, kun assyrialaiset ja myöhemmin babylonialaiset hyökkäsivät Palestiinaan.

K: Viittaako Jesaja 30:21 kristityille annettuun Pyhään Henkeen?

V: Luultavasti kyllä. Helluntain jälkeen Pyhä Henki asuu kaikissa uskovissa (Roomalaiskirje 8:9–16), mutta ennen helluntaita näin ei ollut. Pyhä Henki oli vain tietyissä uskovissa, kuten profeetoissa, ja Pyhä Henki saattoi poistua, kuten Herran Henki lähti Saulin luota 1. Samuelin kirjassa 16:14 ja Herra jätti Simsonin (Tuomarien kirja16:20 ).

K: Pitäisikö meidän Jesaja 30:22 ja 42:17 mukaan saastuttaa ja tuhota kaikki epäjumalien kuvat?

V: Tämä jae sanoo, että uskovien tulisi saastuttaa ja tuhota jokainen oma epäjumalansa. Se ei viittaa muiden, eli epäuskoisten, epäjumaliin, eikä israelilaiset koskaan tunkeutuneet Egyptiin tai muihin maihin pelkästään epäjumalien tuhoamiseksi. Heprealainen sana pesel tarkoittaa ihmisen tai eläimen palvontakuvia. Yksi keskeisistä eroista pakanallisen palvonnan ja israelilaisten todellisen Jumalan palvonnan välillä oli kuvien puuttuminen.

K: Miksi Jesaja 30:22:n mukaan on tärkeää, ettei kodissa ole epäjumalien kuvia?

V: Tämä on tärkeää ainakin kolmesta syystä.

1. Jumala ei pidä epäjumalista, ja Hän on kieltänyt meitä pitämästä muiden jumalien kuvia. 2. Mooseksen kirjan 20:4–5 mainitsee epäjumalat jopa erillisenä käskystä, jonka mukaan meillä ei saa olla muita jumalia. Tämä yksinään on jo riittävä syy.

2. Se antaa pahan vaikutelman. 1. Tessalonikalaiskirjeen5:22 kehottaa välttämään kaikkea pahan vaikutelmaa tai muotoa. 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:22:ssa sana, joka tarkoittaa vaikutelmaa tai muotoa, on kreikaksi ”eidos”. Vaikka et koskaan palvoisikaan epäjumalaa, epäjumalan kuvan esillä pitäminen kotonasi vähättelee epäjumalanpalvonnan syntiä.

3. Jesaja 30:22 sanoo, että kun israelilaiset saastuttivat veistetyt kuvansa, Jumala antoi heille siunauksen.

Katso myös keskustelu Hesekielin kirjasta 5:11 saadaksesi lisätietoja.

K: Jesaja 30:26:n mukaan, lisääntyykö auringon ja kuun valo tulevaisuudessa, vai väheneekö se, kuten Jesaja 24:23 sanoo?

V: Molempia. Aurinko pimeni ja kuu muuttui vereksi Kristuksen ristiinnaulitsemisen aikana. Se tapahtuu uudelleen Ilmestyskirjan 6:12–13 mukaan ja vielä kerran Ilmestyskirjan 8:12 mukaan. Myöhemmin aurinko polttaa ihmisiä tulella Ilmestyskirjan 16:8 mukaan. Sitten pedon valtakunta vaipuu pimeyteen Ilmestyskirjan 16:10 mukaan. Lopulta uuden taivaan ja maan aikana aurinkoa ei enää tarvita Ilmestyskirjan 22:5 mukaan.

K: Missä ”Topheth” sijaitsee Jesajan kirjassa 30:33?

V: Tophet sijaitsi Hinnomin laaksossa Jerusalemin eteläpuolella. Siellä sijaitsi Gehenna, jota käytettiin myös helvetin vertauskuvana.

K: Jesaja 31:8: milloin tämä Assyrian armeijaa koskeva profetia täyttyi?

V: Tämä tapahtui, kun Assyrian armeija piiritti Jerusalemia (2. Kuninkaiden kirja 19:35).

K: Jesaja 32:6–8: Miten jotkut jättävät ”nälkäiset tyhjin käsin” ja riistävät ”janoisilta juoman”?

V: Periaatteessa he pitävät köyhiä alistettuina niin, ettei heillä ole mitään mahdollisuutta päästä pakoon. Tämä voi tapahtua korkeiden maksujen, vuokrien monopolistisen korkealle asettamisen, korkeakorkoisten lainojen ja pakottamisen kautta ostamaan tavaroita vain korkeammilla hinnoilla.

K: Mikä on mielenkiintoista tämän runon rakenteessa Jesaja 32:6–8:ssa?

V: Rakenne on todella ainutlaatuinen. Ensimmäisessä säkeistössä, jakeessa 6, joka käsittelee puhetta ja tekoja, on kuusi riviä. Toisessa säkeistössä, jakeessa 7, joka käsittelee pahoja juonia, on neljä riviä. Kolmannessa ja viimeisessä säkeistössä, jakeessa 8, joka käsittelee anteliaita, on kaksi riviä.

K: Miksi Jes 32:9–10 ja Am 6:3–7:n mukaan voi olla väärin olla itsetyytyväinen tai rento ja huoleton?

V: Itsetyytyväisyys tarkoittaa tässä huolettomuutta. Kun sortoa tapahtuu, Jumala ei halua ihmisten olevan välinpitämättömiä toisia kohtaan ja elävän huolettomasti.

K: Miten Jes 32:14:ssä mainittu asia voi tuhoutua ikuisesti, kun Jes 32:15:ssä sanotaan, että se palaa takaisin?

V: Heprealainen sana ’ad-’olam voi tarkoittaa ikuisesti, tai se voi tarkoittaa yksinkertaisesti hyvin pitkää aikaa. Jakeessa 14 se ei selvästikään tarkoita ikuisesti, koska jakeessa 15 sanotaan toisin.

K: Milloin tämä tapahtuu Jesaja 32:15–20:ssa?

V: Aikajaksoa ei ole tarkennettu, mutta se toteutuu varmasti Kristuksen tuhatvuotisessa valtakunnassa. Onko tämä totta jo joillakin maan osilla ennen tuhatvuotista valtakuntaa, on avoin kysymys.

K: Kuinka Jesaja 32:16:ssa ”oikeus … asuu erämaassa” ja ”vanhurskaus … asuu hedelmällisellä pellolla”?

V: Kontekstina oli Israelin pakkosiirtolaisuus ja Juudan lähestyvä pakkosiirtolaisuus. Tuomio ja vanhurskaus pysyisivät maassa. Pakkosiirtolaisuuden jälkeen ne ihmiset, jotka halusivat Jumalan tuomiota ja vanhurskautta, palaisivat maahan.

K: Miten Jesaja 33:4:ssä saalis ”kerätään kuin heinäsirkat”?

V: Joissakin käännöksissä sanotaan tässä ”toukkia”. Nämä eivät olleet perhosten tai yöperhosten toukkia, vaan pelättyjä toukkia. Nämä olivat heinäsirkkojen toukkia, jotka tuhosivat viljapellot ja jättivät jälkeensä nälänhädän.

K: Kuka on rikkonut liiton Jesaja 33:8:ssa?

V: 2. Kuninkaiden kirjassa 18:13–18 Sanherib suostui jättämään Jerusalemin rauhaan saatuaan vaatimansa veron, joka oli 300 talenttia hopeaa ja 30 talenttia kultaa. Hiskia joutui jopa riisumaan kullan temppelin ovista saadakseen tarpeeksi kultaa maksaakseen hänelle. Sen jälkeen Sanherib rikkoi sopimuksen ja hyökkäsi Jerusalemiin joka tapauksessa. He siirtyivät luottamasta Egyptiin luottamaan omaan rikkauteensa (sekä Sanheribin sanaan), mutta kumpikaan ei auttanut heitä mitenkään.

K: Mikä on Jesaja 33:9:ssä mainittujen Libanonin, Sharonin, Basanin ja (Karmelin vuoren) merkitys?

V: Nämä neljä paikkaa olivat Israelin, Syyrian ja Libanonin kauneimpia alueita. Libanon oli tunnettu metsistään; Sharon ja Basan olivat erittäin hedelmällisiä alueita, ja Karmelin vuori oli alueen korkein vuori.

K: Milloin taivas rullataan kokoon kuin kirjakäärö Jesaja 34:4:ssä?

V: Tämä tapahtuu ahdistuksen aikana, kun kuudes sinetti avataan Ilm. 6:14:n mukaan.

K: Jesaja 34:5:ssä sanotaan, että Jumalan miekka kastetaan taivaassa. Miten tämä tapahtuu?

V: Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Jumala varmistaa, että suurin osa edomilaisista tapetaan miekalla. Ilmaisu ”miekka juodetaan” tai ”miekka kastetaan” tarkoittaa, että sitä käytetään tappamaan niin paljon ihmisiä, että se ”kastuu” vereen.

Hepreankielisessä tekstissä sanotaan kirjaimellisesti: ”Miekkani on kastettu taivaissa.”

Septuagintassa sanotaan: ”Miekkani on juotettu taivaassa.”

K: Miksi Idumea mainitaan Jes 34:5,6 ja Hes 35:15; 36:5?

V: Idumea oli Edomin maan myöhempi nimi. Sitä alettiin kutsua Idumeaksi noin 4. vuosisadalla eKr., lähes 200 vuotta Jesajan kirjan kirjoittamisen jälkeen. Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 545) mainitsee oikein, että tämä oli nimi kreikkalais- ja roomalaisaikoina ja että RSV-käännöksessä käytettiin nimeä ”Edom”. Asimov ei kuitenkaan mainitse, että kaikissa neljässä jakeessa hepreankielisessä tekstissä lukee ”Edom”. Vain King James -käännöksessä käytetään anakronistista nimeä Idumea. Tietenkin myös kreikaksi kirjoitetussa Septuagintassa käytetään nimeä Idumea.

K: Ketä vastaan Herran miekka kohdistuu Jesaja 34:5–6:ssa?

V: Jesaja 34:5:ssä se kohdistuu ”taivaissa” oleviin olentoihin, ja Jesaja 34:6:ssa taistelu siirtyy maan päälle. Tämä suuri verilöyly maan päällä alkaa Edomista ja on sama kuin se, mitä tapahtuu, kun Kristus palaa Ilmestyskirjan 19:15 mukaan (New Geneva Study Bible, s. 1081).

Mitä taivaassa käytävä taistelu tarkoittaa, siitä on kaksi näkemystä, ja molemmat voivat olla totta.

Epäjumalien panteonit: Jumalan miekka tuhoaa näiden väärien jumalien palvonnan. New Geneva Study Bible, s. 1081

Ilmestyskirjan 12:7–9 mainittu sota taivaassa.

Epäjumalat ja taivaan ja maan tuho: Ensimmäinen täyttyminen on edomilaisten jumalien tuho, mutta lopullinen täyttyminen on taivaan ja maan tuho Ilmestyskirjan 21. luvussa (New International Bible Commentary, s. 744).

K: Milloin on tämä Herran päivä, josta puhutaan Jesaja 34:10 ja Jesaja2:10 –21?

V: Tämä on Ilmestyskirjassa mainittu Herran päivä lopun aikoina.

K: Milloin Jes 34:10:ssä Edomin savu nousee ikuisesti ja ikuisesti?

V: Tämä voi viitata Ilmestyskirjan 19:3:ssa mainittuun Babylonin savuun, joka nousee ikuisesti ja ikuisesti. Yleisesti ottaen jumalattomien tuho on ikuinen.

K: Mitä eläimiä Jesaja 34:13–15 tarkoittaa?

V: Juutalaisessa Tanakissa ja muissa käännöksissä sanotaan, että suurinta osaa näistä eläimistä ei voida tunnistaa varmuudella.

Vaikka emme voi olla varmoja joistakin näistä nimistä nykyään, ei myöskään erämaassa oleva voi olla varma öisin kuulemistaan kammottavista äänistä. Tämä autio, kummitteleva kuva Edomin aavekaupungeista on elävä kuva sellaisen kansakunnan lopusta, joka oli niin läheisessä sukulaisuussuhteessa israelilaisiin, mutta joka ei halunnut olla missään tekemisissä Israelin Jumalan kanssa.

K: Voisiko Jesaja 35:1,2 viitata bahá’í-uskonnon Bahá’u’llahiin, koska siinä puhutaan kuivuneen maan iloitsemisesta sekä Libanonista ja Karmelista, joissa Bahá’u’llah vietti elämänsä viimeiset vuodet?

V: Ei. Jeesuskin oli tuolla alueella, joten näiden paikkojen mainitseminen sinänsä ei anna Bahá’u’llahille etusijaa Jeesukseen nähden. Toisin kuin Jesajan kirjan 35:1,2 profetiassa, harvat ihmiset Libanonissa tai Israelissa iloitsivat ”iloiten ja laulaen” Bahá’u’llahin läsnäolosta. Kun britit ottivat alueen haltuunsa ensimmäisen maailmansodan jälkeen, muslimit jatkoivat pitkälti omia asioitaan, druusit jatkoivat omia asioitaan, juutalaiset saapuivat myöhemmin Israeliin ja näiden kahden välillä käytiin raivoisia sotia (ei ilonpitoa), enkä ole kuullut paljoakaan ilonpidosta kyseisellä alueella sen jälkeen, kun Bahá’u’lláh saapui sinne. Tämä ei millään tavoin tarkoita, että Bahá’u’lláh olisi aiheuttanut kaikki siellä vallinneet riidat ja kärsimykset; pikemminkin Karmel-vuorella koetun ilon tai kärsimyksen osalta Bahá’u’lláhilla ei ollut merkitystä.

K: Milloin Jesaja 35:5–10:ssä kuvattu aavikon kukoistus tapahtuu?

V: Monet aavikkoseudut Israelissa kukkivat kirjaimellisesti jo tänään, ja tämä huolimatta siitä, että maa on nykyään kuivempi kuin se oli Raamatun aikoina. Syy tähän paradoksiin on kastelu.

K: Mikä tie on Jesaja 35:8:ssa mainittu ”pyhyyden tie”?

V: Jesaja 35:8–10:ssä vain lunastetut kulkevat tällä tiellä, eivätkä mitkään jumalattomat ihmiset. Tämä tapahtuu todennäköisesti tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

K: Pitäisikö Jesaja 35:8:ssa lukea ”jumalattomat typerykset eivät kulje sitä pitkin” vai ”yksinkertaiset eivät eksy siitä”?

V: Kyseessä ei ole käsikirjoitusero, vaan kaksi tapaa tulkita sanoja. Tarkoittaako ”typerät eivät eksy sillä” sitä, että eksyneet typerät eivät kulje sitä pitkin, vai sitä, että ”edes sillä kulkevat typerät eivät eksy”?

K: Jesaja 36:1:ssä, mikä vuosi Hiskian hallituskaudesta tämä oli?

V: Tämä on hieman ongelmallista, ja on olemassa kaksi toisiaan poissulkevaa vastausta.

Yhteishallinto: Kuninkaat hallitsivat usein yhdessä poikiensa kanssa. Hiskia aloitti hallituskautensa hallitsemalla yhdessä Ahasin kanssa kuningas Hoshean kolmantena vuonna (noin 729 eKr.) 2. Kuninkaiden kirjan 18:1 mukaan. Hiskia tuli ainoaksi kuninkaaksi vuonna 716 eKr. Tiedämme, että Sanheribin hyökkäys peruutettiin vuonna 701 eKr., ja oletetaan, että hän piiritti Jerusalemia kahden vuoden ajan, koska babylonialaisilla kesti 18 kuukautta (2. Kuninkaiden kirja 25:1–4). Tämä olisi noin 14 vuotta Hiskian yksinvaltaisen hallituskauden alusta.

Kopioijan virhe: Kyseessä voi olla kopioijan tekemä numerovirhe, ja lukeman pitäisi olla 24 vuotta, ei 14. Hepreaksi se olisi ’arba aserim’ sijaan ’arba ’esreh’ J. Alec Motyerin teoksen The Prophecy of Isaiah s. 276–277 mukaan.

K: Miten Jesaja 36:1–39:8 sopii tähän kirjaan?

V: Jesajan kirjan luvut 36–39, joita joskus kutsutaan ”Hiskian kirjaksi”, ovat rinnakkaisia 2. Kuninkaiden kirjan 20:12–19 kanssa. Jesaja 36–39 on siirtymä Jesaja 1–35:n ja Jesaja 40–66:n välillä. Se on sekä Jesaja 1–35:n huipentuma että esipuhe Jesaja 40–66:lle. Jesaja 36–39 on myös lähes identtinen 2. Kuninkaiden kirjan 18:13–20:19 kanssa. Kaksi poikkeusta ovat se, että Jesaja 38:9–20, Hiskian valituslaulu, puuttuu 2. Kuninkaiden kirjasta, ja se, että 2. Kuninkaiden kirjan 18:14–16 kertoo, että Hiskia maksoi veron Assyrialle, kun taas Jesaja jättää tämän mainitsematta. Joko 2. Kuninkaiden kirja on ammentanut Jesajasta lähteenä, tai Jesaja on ammentanut 2. Kuninkaiden kirjasta.

Jesaja 1–35 käsittelevät kaikki luottamusta Jumalaan ja Hänen seuraamistaan. Mutta Rabšaken suusta Jesaja 36:5:ssä esitetty kysymys: ”Keneen sinä nyt luotat?”, on tämän osan keskeinen kohta. Jesaja 36:sta alkaen Hiskia joutui nyt koetukselle: kaiken tämän puhumisen jälkeen, mitä aiot nyt tehdä? Nykyään voimme puhua paljon Jumalasta ja Hänen seuraamisestaan, mutta elämässämme on monia hetkiä, jolloin joudumme koetukselle: kehen aiomme luottaa taloudellisissa asioissa, turvallisuudessa ja pelkoissamme, perheessä, onnellisuudessa ja ilossa, terveydessä sekä tulevaisuudessa ja toivossa.

K: Mikä on merkittävää siinä, missä Rabšake (kenttäkomentaja) odotti heitä Jesaja 36:2 ja seuraavissa jakeissa?

V: Rabšake ja Tartan olivat virkanimityksiä, eivät henkilöiden nimiä. Rabšake tarkoittaa kirjaimellisesti ”pääviinikaatajaa” (muistakaa Nehemia), mutta se oli itse asiassa tärkeä asema. Mutta tämä paikka, ”yläaltaan vesijohto”, on sama paikka, jossa 15–20 vuotta aiemmin edellinen kuningas Ahas luovutti maan Assyrialle.

K: Miten voimme Jesaja 36:4–5:n perusteella tietää, luotammeko elämässämme voittoon Jumalassa?

V: On mielenkiintoista, että juuri pakanallinen sotapäällikkö kysyi heiltä, luottavatko he Herraan vai eivät. Meille on usein vaikea erottaa, keneen luotamme, kun ajat ovat hyvät. Mutta kun ajat ovat vaikeat ja on olemassa helpompi tapa, jossa ei tarvitse luottaa Jumalaan, silloin se käy selväksi. Kun on helpompi tapa tehdä jotain, mutta se edellyttää eettisiä oikoteitä, silloin kaikki näkevät, keneen olet luottanut. Rabšake oli luultavasti saanut tietää Jesajan palvelutyöstä, minkä vuoksi hän todennäköisesti mainitsi, että Jumala oli lähettänyt assyrialaiset.

K: Miksi Rabšake sanoi Jesaja 36:7:ssä, että Hiskia oli poistanut Jumalan uhrikukkulat?

V: Rabšake oli taitava puhuja, ja suuri osa hänen sanoistaan oli totta ja vakuuttavaa. Mutta väite, että Hiskia olisi poistanut Jumalan uhrikohdat, oli joko valhe tai sanottu tietämättömyydestä. Hiskia poisti kanaanilaisten uskonnolliset uhrikohdat ja alttarit, kuten Jumala oli käskenyt. Voisi ajatella, että Rabšakeh olisi vain erehtynyt. Kuitenkin jakeessa 10 Rabšakeh sanoi, että Jumala oli käskenyt häntä tuhoamaan Juudan, vaikka hän ei edes uskonut Israelin Jumalaan, joten tiedät, että hän valehteli tässä kohdassa.

K: Eikö Jes 36:11,13:ssa Jumalan kansaa kutsuttu juutalaisiksi vasta pakkosiirtolaisuuden aikana ja sen jälkeen?

V: Ei. Termi ”juutalainen” viittaa 2. Kuninkaiden kirjan 16:6:ssa,18:26 , 28; 25:25; 2. Aikakirjan 32:18; Jesajan kirjan 36:11, 13; Jeremian kirjassa 32:12; 34:9; 38:19; 40:11,12,15; 41:3; 44:1; 52:28,30. Heitä kutsuttiin juutalaisiksi pakkosiirtolaisuuden aikana Esterin kirjassa ja Danielin kirjassa.

K: Onko järjetöntä, että Raamatussa sanotaan Jesaja 36:12:ssa ja 2. Kuninkaiden kirjan 18:27:ssa, että ihmiset syövät ja juovat ihmisen ulostetta? (Muslimi Ahmad Deedat väitti tämän kategorisesti, käyttäen eri sanamuotoa).

V: Mieti, kuka tämän sanoo. Tämän lauseen lausuu paha assyrialainen kenraali, kun hän pilkkasi israelilaisia ja ainoaa todellista Jumalaa. En ymmärrä, miksi rehellinen tutkija unohtaisi huomata, että tämän sanoi epäjumalanpalvoja, joka pilkkasi Jumalaa ja Jumalan kansaa, eikä Jumala itse. En tiedä, kuinka suuri osa muslimeista väittäisi, että Deedatin argumentit olivat rehellisiä.

K: Miten kiusaus kuiskaa korvaamme nykyään Jesajan kirjassa 36:16: ”tee elämästäsi helppoa ja antaudu”?

V: Silloin, kun helppo tie liittyy laittomaan toimintaan, moraalisiin kompromisseihin, eettisiin oikoteihin tai uskottomuuteen jotakuta kohtaan, joka luottaa sinuun. Silloin, kun se tarkoittaa sairaaksi, vammaiseksi tai rumaksi tulleen puolison hylkäämistä tai sanasi tai lupauksiesi rikkomista. Se voi olla antautumista himolle tai ahneudelle, tai tässä tapauksessa pelolle. Assyrialainen sanoi käytännössä: ”Mikään jumala ei ole koskaan pysäyttänyt meitä, eikä teidänkään jumalanne sitä tee.”

K: Missä Sepharvaim sijaitsi (Jes 36:19 ja 2. Kun. 17:31)?

V: Nykyään emme tiedä, missä se sijaitsi. Se oli ilmeisesti lähellä Hamatia ja Arpadia Pohjois-Syyriassa. Kreikkalainen maantieteilijä Ptolemaios (Historia, kirja 5, luku 18.7) mainitsee Sipharran Mesopotamian eteläisimpänä kaupunkina. Se on todennäköisesti sama kuin sumerilainen kaupunki Sippara.

K: Missä muualla Jesaja 36–37:ssä kerrotaan tästä suuresta ihmeestä, jossa assyrialainen armeija tuhottiin?

V: Kreikkalainen historioitsija Herodotos kirjoittaa, että assyrialaisarmeijan valtasivat hiiret (tai rotat). Rotat eivät ainoastaan syöneet jousen jousenaruja ja kilpien nahkahihnoja, vaan ne toivat mukanaan myös ruttoa.

Herodotos kertoo teoksensa Historia, kirja 2, luku 141, s. 79, että tämä tapahtui Pelusiumissa, kun taas Raamattu ei tarkenna paikkaa, paitsi että assyrialainen armeija piiritti Jerusalemia. Herodotos, joka ei asunut Juudassa, saattoi olla väärässä tässä yksityiskohdassa. Toisaalta Herodotos saattoi olla oikeassa, jos osa assyrialaisarmeijasta piiritti Jerusalemia, kun taas toinen osa oli siirtymässä Lachisin vahvan linnoituksen piirityksestä Libnan kaupunkiin kuultuaan, että Tirhakan johtama egyptiläis-etiopialainen armeija oli tulossa. Vastaavaa voi lukea Josephuksen teoksesta ”Juutalaisten muinaishistoria”, kirja 10, luku 1.5.

Halikarnassoslainen Herodotos kirjoitti noin vuosina 447–425 eKr. Teoksensa ”Historia” 2. kirjan 141. luvun sivulla 79 hän kirjoittaa: ”Seuraava [egyptiläinen/etiopialainen] kuningas [sokean kuninkaan Anysiksen jälkeen] oli, kuten minulle kerrottiin, Vulcanuksen pappi nimeltä Sethôs. Tämä hallitsija halveksi ja laiminlöi egyptiläisten soturiluokkaa, ikään kuin hän ei olisi tarvinnut heidän palveluksiaan. Muiden heille aiheuttamiensa nöyryytysten lisäksi hän otti heiltä maat, jotka he olivat omistaneet kaikkien edellisten kuninkaiden aikana ja jotka koostuivat kahdestatoista eekkeristä parasta maata jokaiselle soturille. Siksi myöhemmin, kun arabien ja assyrialaisten kuningas Sanacharib [Sennacherib] marssitti valtavan armeijansa Egyptiin, soturit kieltäytyivät yksimielisesti tulemasta hänen avukseen. Tämän vuoksi hallitsija, suuresti ahdistuneena, astui sisimpään pyhäkköön ja valitti jumalan kuvan edessä kohtaloa, joka häntä odotti. Itkiessään hän nukahti ja näki unta, että jumala tuli ja seisoi hänen vierellään, kehottaen häntä olemaan rohkea ja lähtemään rohkeasti kohtaamaan arabien armeijan, joka ei tekisi hänelle pahaa, sillä jumala itse lähettäisi ne, jotka auttaisivat häntä. Sethôs luotti siis uneen ja kokosi yhteen ne egyptiläiset, jotka olivat halukkaita seuraamaan häntä; heistä kukaan ei ollut soturi, vaan kauppiaita, käsityöläisiä ja torikansaa; ja näiden kanssa hän marssi Pelusiumiin, joka hallitsee sisäänkäyntiä Egyptiin, ja pystytti siellä leirinsä. Kun nämä kaksi armeijaa leiriytyivät vastakkain, saapui yöllä suuri joukko peltohiiriä [hiiriä tai rottia], jotka ahmivat kaikki vihollisen jousikotelot ja jousenjänteet sekä söivät hihnat, joilla he kiinnittivät kilpensä. Seuraavana aamuna taistelu alkoi, ja suuri joukko kaatui, sillä heillä ei ollut aseita, joilla puolustautua. Vulcanuksen temppelissä seisoo vielä tänäkin päivänä Sethôsin kivipatsas, jossa hänellä on hiiri kädessään ja jossa on seuraavanlainen kirjoitus: ”Katso minua ja opi kunnioittamaan jumalia.”

Tämä on kopioitu teoksesta Great Books of the Western World, osa 6: Herodotus – Thukydides. Julkaistu vuonna 1952. Teksti on peräisin Everyman’s Library -kokoelmasta, jonka on kääntänyt George Rawlinson (1812–1902).

Katso myös Encyclopaedia Britannica (1956), osa 11, sivut 512–513, josta löytyy lisätietoja Herodotoksesta.

Berosos oli vaikutusvaltainen babylonialaislähtöinen tähtitieteilijä ja historioitsija, joka kirjoitti noin vuosina 290–278 eKr. Koska hän kirjoitti noin 150 vuotta Herodotosta myöhemmin, voimme viitata häneen nimellä ”uusi kaveri”. Josephus teoksessaan ”Juutalaisten muinaishistoria” (Antiquities of the Jews), kirja 10, luku 4, s. 214, tiivisti Herodotoksen kertomuksen, mainitsi yhden Herodotoksen tekemän virheen ja päätti: ”Ja Herodotos todellakin kertoo meille tämän historian – ei, ja Berosus, joka kirjoitti Kaldean tapahtumista, mainitsee tämän kuninkaan Sennacheribin ja sen, että hän hallitsi assyrialaisia ja että hän teki sotaretken koko Aasiaa ja Egyptiä vastaan; ja sanoo näin:–”. Sitten luvussa 5, sivulla 213 hän lainaa Berosusta: ””Kun Sennacherib oli palaamassa Egyptin sodasta Jerusalemiin, hän huomasi, että hänen armeijansa, jota johti kenraali Rabshakeh, oli vaarassa [ruton vuoksi], sillä Jumala oli lähettänyt ruttoepidemian hänen armeijansa ylle; ja jo piirityksen ensimmäisenä yönä tuhoutui sata kahdeksankymmentäviisi tuhatta miestä, heidän päälliköineen ja kenraaleineen. Niinpä kuningas oli suuressa pelossa ja kauheassa ahdistuksessa tämän onnettomuuden vuoksi; ja peläten suuresti koko armeijansa puolesta hän pakeni jäljellä olevien joukkojensa kanssa omaan valtakuntaansa ja kaupunkiinsa Niniveen; ja kun hän oli viipynyt siellä jonkin aikaa, hän joutui petollisen hyökkäyksen kohteeksi ja kuoli vanhempien poikiensa, Adrammelechin ja Seraserin, käsissä, ja hänet surmattiin omassa temppelissään, jota kutsuttiin Araskeksi. Nyt nämä hänen poikansa karkotettiin kansalaisten toimesta isänsä murhan vuoksi ja menivät Armeniaan, kun taas Assarachoddas [Esarhaddon] otti haltuunsa Sanheribin valtakunnan. Ja tämä osoittautui tämän Assyrian sotaretken lopputulokseksi Jerusalemin kansaa vastaan.”

K: Miksi kuningas Hiskia repäisi vaatteensa Jes 37:1–3:ssa?

V: Vaatteiden repiminen (ja siten pilaaminen) oli tuolloin yleinen tapa ilmaista syvää surua, häpeää tai loukkaantumista. Se oli myös reaktio jumalanpilkkaan. Kuten Jesaja 37:3 osoittaa, Hiskia repäisi vaatteensa sekä oman kohtalonsa ja kansansa kohtalon vuoksi että sen häpeän vuoksi, jonka assyrialaiset, pilkkaamalla Jumalaa ja valloittamalla sitten Jerusalemin, toisivat Jumalalle.

Hiskia saattoi ajatella, että tämä oli heidän itsensä aiheuttama kriisi. Aiemmin Assyria oli taistellut Egyptiä vastaan ja kulkenut Juudean läpi häiritsemättä sitä, koska Juudea oli Assyrian vasallivaltio. Jesaja oli neuvonut Ahasia pysymään puolueettomana eikä liittymään liittolaiseksi Egyptin, Samarian tai Damaskoksen kanssa. Mutta Ahas ei kuunnellut. Vaikka me tai vanhempamme olisimmekin ongelmamme syy, Jumala on silti innokas pelastamaan katuvat, nöyryät ja tottelevaiset palvelijansa.

K: Miksi Jes 37:9:ssä Tirhakahia kutsuttiin Etiopian kuninkaaksi?

V: Etiopialaiset, joita kutsuttiin myös kuusilaisiksi, hallitsivat Egyptiä tuolloin, vuonna 701 eKr. Tirhakah oli itse asiassa armeijan komentaja, ja hänestä tuli kuningas vasta vuonna 690 eKr. Se on sama kuin jos kertoisimme presidentti George Washingtonin elämän tapahtumista ja sisällyttäisimme niihin tapahtumia ennen kuin hänestä tuli presidentti.

Medinet-Habusta löydettiin Tirhakahin basreliefi.

K: Missä sijaitsevat Jesaja 37:12:ssa mainitut Gozan, Haran ja Rezeph?

V: Ne sijaitsevat kaikki Pohjois-Irakissa tai Itä-Syyriassa.

Gozan on hyvin todennäköisesti sama paikka kuin Zuzan, joka sijaitsee Ulko-Armeniassa Chaboras-joen (Khabur) varrella Syyrian koillisosassa. Samoin maantieteilijä Ptolemaios tiesi samalta alueelta paikan nimeltä Guzanitis.

Haran on paikka, jossa Abraham pysähtyi, Syyrian itäosassa.

Rezeph on todennäköisesti nykyinen Rusafe, noin 85 mailia Haranista etelään.

K: Mikä on lauseen ”Koska olet rukoillut” merkitys Jesaja 37:21:ssä?

V: Koska Hiskia rukoili, Jumala puuttui asiaan ja muutti historian kulun. Jumala ei ainoastaan kuule rukouksiamme, vaan näkee myös kyyneleemme (Jesaja 38:5). Tietenkin tulee aika, jolloin Jumala pyyhkii pois kaikki kyyneleemme (Jesaja 25:8; Ilmestyskirja 21:4).

Muuttiko rukous tilannetta siksi, että Jumala ei tiennyt, että Jumala tarvitsi Hiskian rukousvoimaa vai että Jumala ei ollut sitä määrännyt? Ei missään tapauksessa. Pikemminkin ”yhteneväisyyden” opin mukaisesti Hiskian rukous vastasi Jumalan suvereenia, määrättyä tahtoa, sillä Jumala tiesi jo etukäteen, että niin kävisi.

K: Miksi Jumala puhui Jesaja 37:29:ssä siitä, että Hän laittaa koukunsa Assyrian kuninkaan nenään?

V: Assyrialaiset olivat tunnettuja siitä, että he kiinnittivät koukkuja vankien nenään. Jos jonkun nenässä on koukku, hänet pakotetaan tuskallisesti kulkemaan siihen suuntaan, mihin köyttä pitävä henkilö häntä johdattaa. Samalla tavalla Assyrian kuningas Sanherib pakotetaan vastoin tahtoaan vetäytymään, kun Jumala vetää Sanheribin ”koukusta”. Hyvin pian, vuonna 701 eKr., Sanherib joutui vetäytymään, eikä hän enää koskaan palannut. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 681 eKr., kaksi hänen poikaansa, Adrammelech ja Seraser, murhasivat hänet. William Whistonin teoksen Josephus’ Antiquities of the Jews, kirja 10, luku 1, alaviite s. 213 mukaan näistä kahdesta pojasta tuli kahden merkittävän armenialaisen suvun päämiehiä. Myös babylonialaisessa kronikassa kerrotaan, että Sennacherib murhattiin kahden poikansa toimesta.

K: Milloin nämä tapahtumat sijoittuvat Jesaja 38:1–39:8:ssa?

V: Aikajana siirtyy taaksepäin ilmaisuun ”noina päivinä”. Jesaja 38:6 viittaa siihen, että tapahtumat sijoittuvat ennen Jesaja 37:ää, sillä siinä sanotaan, että Jerusalem pelastettaisiin Assyrian kuninkaalta. Myös Raamatun ulkopuoliset historialliset lähteet osoittavat, että Merodak-Baladanin vierailun on täytynyt tapahtua ennen kuin assyrialaiset valloittivat Babylonin uudelleen ja hyökkäsivät sen jälkeen Juudaan ja Jerusalemiin. Hiskia liittoutui Merodak-Baladanin kanssa, jotta he voisivat yhdessä kapinoida Assyriaa vastaan. Assyrialaiset tukahduttivat Merodak-Baladanin kapinan, ja sen jälkeen Sanherib saapui Juudaan.

Merodach Baladan hallitsi Babyloniaa ennen tätä vuosina 721–710 eKr. (pako Elamiin) ja uudelleen yhdeksän kuukauden ajan siitä lähtien, kun hän voitti assyrialaiset Kishissä vuonna 703 eKr., kunnes hänet surmattiin vuoden 702 eKr. puolivälissä. Hiskian sairaus ajoittui noin vuoteen 701 eKr., ja Sennacheribin Jerusalemin piiritys tapahtui myös vuonna 701 eKr.

Jesaja 38:1–8 vastaa 2. Kuninkaiden kirjan 20:1–11 ja Jesaja 39 vastaa 2. Kuninkaiden kirjan 20:12–19.

K: Miksi Jumala kumosi tämän profetian Jesaja 38:4–5:ssä?

V: Kun Hiskia rukoili, Jumala antoi hänelle vielä 15 vuotta. Samanlainen tilanne tapahtui profeetta Natanin ja Daavidin välillä 2. Samuelin kirjassa 7:3–6. Samanlainen tilanne tapahtui myös Joona-kirjassa 4:2–3, vaikka Joona ei ollut siitä iloinen.

K: Miksi Hiskia käänsi kasvonsa seinää kohti Jesaja 38:2:ssa?

V: Asiasta on kaksi näkemystä, ja ehkä molemmat voivat olla totta.

Epätoivo: Hiskia oli epätoivoinen, eikä hän halunnut nähdä ketään, ja mikä tärkeintä, hän ei halunnut kenenkään näkevän häntä niin masentuneena. Katso lisätietoja tästä Alec Motyerin teoksesta The Prophecy of Isaiah, s. 297.

Rukouksen vuoksi: Hiskia oli aikeissa rukoilla Jumalaa kiivaasti, eikä hän halunnut kenenkään näkevän häntä tai häiritsevän häntä. Katso lisätietoja aiheesta teoksesta *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 6, s. 236.

K: Osoittaako Jesaja 38:3, että hyvät teot pelastivat Vanhan testamentin aikoina?

V: Ei, ei edes Vanhan testamentin aikoina. Hiskia toi esiin hyvät tekonsa Jumalan edessä, mutta ei pyytääkseen pelastusta, vaan pyytääkseen elinikänsä pidentämistä. Tämä ei kuitenkaan todista, että Hiskian hyvät teot olisivat saaneet Jumalan antamaan hänelle pidemmän elämän. Se todistaa vain, että Hiskia ajatteli niin voivan olla.

K: Mikä on Jesaja 38:8:ssa mainitun auringon taaksepäin kulkemisen ihmeen merkitys?

V: Olisi hyvin helppoa ”saada” aurinko etenemään: riittää, että odottaa hetken. Mutta jos Jumala pystyi kääntämään auringon varjon taaksepäin, Hän pystyi myös kääntämään Hiskian elämän kelloa taaksepäin. Kyseessä ei ollut sellainen pyöreä aurinkokello, jollaisia voi nähdä puutarhassa, vaan pikemminkin Ahasin rakentama obeliski, jossa oli portaikko ja joka osoittautui palvelevan samaa tarkoitusta. On ironista, että merkki tapahtui juuri Ahasin rakentamalla portaikolla, vaikka Ahas itse ei ollut halukas pyytämään Jumalalta merkkiä Jesaja 7:11–12:ssa.

Tämä merkki oli erityisen osuva Hiskialle. Koska Jumala pystyi kääntämään portaiden osoittaman ajan taaksepäin, Hän nollasi Hiskian elämän antaakseen tälle vielä viisitoista vuotta lisää.

Jotkut ihmiset toivovat, että Jumala kelaisi heidän elämänsä kelloa taaksepäin eri tavalla. He toivovat, että voisivat palata menneisyyteen ja jättää tekemättä joitakin tekojaan tai sanomatta sanomisiaan. Vaikka Jumala ei kumoa ihmisten tekoja tällä tavalla, Hän voi ”nollata kellon” antamalla ihmisille uuden elämän Kristuksessa ja antamalla heille anteeksi heidän syntinsä. Kuten vankilassa uudestisyntyneet veljemme ja sisaremme voivat kertoa, Jumala antaa toisinaan anteeksi, mutta heidän on silti maksettava menneiden tekojensa seuraukset.

K: Mikä on näiden kahden vertauksen tarkoitus Jesaja 38:12:ssa?

V: Teltta voi tuntua pysyvältä, koska siinä voi asua samassa paikassa monien vuosien ajan. Mutta kun teltan kiinnityspiikit vedetään ylös ja teltta puretaan, se pysyvä osa maisemaa on yhtäkkiä poissa. Samoin kun kangas leikataan irti kangaspuista kutojan työn päätyttyä, se on peruuttamatonta; sitä ei voi laittaa takaisin paikoilleen.

Elämässämme monet tapahtumat, kuten kuolema, ovat peruuttamattomia.

K: Mitä voimme oppia Hiskian runollisesta rukouksesta Jesaja 38:9–22:ssa?

V: Ensinnäkin on täysin hyväksyttävää laatia rukous runon muodossa rukoillakseen Jumalaa. Toiseksi, kun Jumala oli ilmoittanut Hiskialle, että tämä kuolisi pian, Hiskia ei suinkaan hyväksynyt Jumalan tahtoa. Hiskia kääntyi Herran puoleen ja rukoili katkerasti, pyytäen Jumalaa muuttamaan tämän ja antamaan hänelle pidemmän elämän.

Meidän tulisi esittää kaikki pyyntömme Jumalalle, mutta meidän tulisi myös hyväksyä Jumalan tahto. Tämän ylimääräisen ajan kuluessa syntyi Manasse, joka oli Juudan historian pahin kuningas.

K: Miten viikunapala (haude) paiseen auttoi Hiskiaa toipumaan (Jes 38:21 ja 2. Kun. 20:7)?

V: Ensinnäkin stafylokokki-infektiosta johtuva paise voi olla hengenvaarallinen, varsinkin ilman antibiootteja. Joko haude oli keino, jota Jumala käytti ihmeen aikaansaamiseksi, tai sitten se oli yksinkertaisesti lääketieteellinen hoito. Tämä oli tuohon aikaan yleinen lääketieteellinen hoitomuoto, ja haude auttoi mahdollisesti neljällä tavalla.

1. Viikunahaute sisältää sokeria, ja tämä ravintoaine auttoi kehon soluja uusiutumaan paremmin.

2. Jos laastari sisälsi runsaasti sokeria, kuten hillo tai hyytelö, se saattoi itse asiassa tappaa nopeasti kasvavia bakteereja. Nykyään huoneenlämpötilassa oleva hyytelö ei ole niin altis bakteerien aiheuttamalle pilaantumiselle kuin voisi luulla. Bakteerit, jotka ovat sokeripitoisessa ympäristössä, imevät sokeria osmoosin kautta niin nopeasti, että niiden soluseinät puhkeavat ja ne kuolevat.

3. Lisäksi laastarin muut yhdisteet saattoivat hidastaa bakteerien kasvua ja säätää pH-arvoa.

4. Lopuksi, jos haava puhdistettaisiin ensin ja laastari levitettäisiin vasta sen jälkeen, laastari suojaisi haavaa lialta ja ilmassa leviäviltä bakteereilta.

Hautomaisia sidoksia käytettiin paiseiden (stafylokokki-infektioiden) hoitoon Plinius 23:63:ssa ja Dioscorides 1:184:ssä Barry G. Webbin teoksen *The Message of Isaiah* (s. 156) mukaan. Teoksessa *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 4, s. 274 ja osa 6, s. 238 todetaan, että viikunalehtien lääketieteellinen käyttö ulottuu ainakin Ras Shamran savitauluihin Ugaritissa noin vuosille 1400–1300 eKr.

K: Kuka on jumala Nisrok Jesaja 37:38:ssa?

V: Tuon epäjumalan nimeä ei tunneta Raamatun ulkopuolella. Se voi olla muuten tuntematon jumala tai sitten kirjoitusvirhe, joka viittaa jumalaan Mardukiin. Joka tapauksessa on ironista, että Hiskia meni temppeliin rukoilemaan Jumalaa, ja katso, mitä tapahtui. Mahtava Sanherib meni temppeliinsä rukoilemaan jumalaansa, ja katso, mitä tapahtui.

K: Mikä merkitys oli sillä, että Hiskia näytti babylonialaisille lähettiläille kaiken Jesaja 39:2–4:ssä?

V: Lähettiläät tulivat solmimaan sotilaallisen liiton assyrialaisia vastaan. Hiskia saattoi olla tyytyväinen, koska he imartelivat häntä, mutta todennäköisemmin hän oli innokas liittymään liittoon mahtavan maan kanssa kukistaakseen Assyrian uhan. Babylonialaiset lähettiläät halusivat varmasti tietää Hiskian sotilaalliset ja taloudelliset resurssit. Hiskia halusi ilmeisesti tehdä heihin vaikutuksen, ja hän näytti heille keräämänsä rikkaudet. Babylonialaiset muistaisivat tämän epäilemättä ja haluaisivat myöhemmin valloittaa Juudan.

Huomaa, että missään ei sanota, että Hiskia olisi rukoillut Jumalalta ohjausta siitä, mitä hänen tulisi näyttää näille epäuskoisille. Vaikka uskovainen seuraisikin Jumalaa kuuliaisesti, se ei tarkoita, ettei hän voisi silti tehdä typeryyksiä, jos hän ei pyydä Jumalalta ohjausta. Hiskia näytti Juudan tuleville vihollisille, mitä he voisivat viedä.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Jesaja 39 on rinnakkaisteksti 2. Kuninkaiden kirjan 20:12–19 kanssa ja muistuttaa 2. Aikakirjojen kirjan 32:24–31 kohtaa.

K: Hyökkäsivätkö babylonialaiset myöhemmin Jes 39:6–7:n perusteella siksi, että Hiskia näytti heille kaiken?

V: Vaikka emme voi sanoa varmuudella, se saattoi varmasti olla yksi tekijä. Toisaalta he olisivat saattaneet lopulta hyökätä Juudaan riippumatta siitä, mitä Hiskia heille näytti. Toisaalta he olivat luultavasti entistä innokkaampia hyökkäämään Juudaan, koska tiesivät maan olevan riittävän rikas, jotta siellä voisi olla tällainen aarre varastoituna.

Jeesus sanoi, ettei helmiä pidä heittää sioille, etteivät ne tallaisi niitä ja kääntyisi sitten repimään teitä (Matteus 7:6). Vaikka Hiskialla ei ollut Jeesuksen sanojen antamaa opastusta, voimme ottaa tästä opiksemme. Olkaa varovaisia, kun esittelette arvokkaita tavaroitanne ja yksityisiä tietojanne niille, jotka saattavat myöhemmin kääntyä ja käyttää niitä omaan etuunsa teitä vastaan. Hiskia luotti tässä tilanteessa (ennen Sanheribia) rikkauteensa ja aseisiinsa, esitteli niitä babylonialaisille, ja Jumala sanoi: ”Hyvä on, annamme sitten nämä babylonialaisille.”

K: Oliko se, mitä Hiskia sanoi Jesaja 39:8:ssa, hyvä vai huono asia?

V: Se paljastaa Hiskian sydämen, ja valitettavasti se paljastaa sekä pahaa että hyvää. Hiskia oli huolissaan omasta suhteestaan Jumalaan ja omasta roolistaan kuninkaana. Hiskia alistui Jumalan tahtoon ja oli kiitollinen siitä, ettei Jumala rangaissut häntä henkilökohtaisesti synnistä, mutta valitettavasti Hiskia ei näyttänyt olevan kovin huolissaan perinnöstään tai siitä, mitä tapahtuisi hänen kuolemansa jälkeen.

Valitettavasti myös nykypäivän kristityt voivat olla lyhytnäköisiä. Meidän on huolehdittava lapsistamme ja perinnöstämme sen lisäksi, että huolehdimme henkilökohtaisesta suhteestamme Jumalaan.

K: Jesajan kirjassa 40:1–44:28 korostetaan monessa kohdassa, että on olemassa vain yksi tosi Jumala. Miten kolminaisuus voi olla totta?

V: Kukaan ei sanoisi, että tämä olisi ristiriidassa kolminaisuuden käsitteen kanssa, ellei hän ymmärtäisi sitä, mitä Raamattu on paljastanut kolminaisuudesta. Yksi kolminaisuuden keskeisistä piirteistä on, että on olemassa vain yksi todellinen Jumala, mutta kolme erillistä persoonaa. Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat Jumala, mutta he ovat yksi erottamaton Jumala. Yksi erottamaton Jumala ei ole ristiriidassa kolmen erillisen persoonan kanssa, sen enempää kuin yhdellä vuorella voi olla kolme huippua. Kristityt ovat usein käyttäneet Jesajan kirjan lukuja 40–44 todistaakseen kolminaisuuden ”yhden Jumalan” osan. Katso keskustelu Matteuksen evankeliumin luvusta 28:19 saadaksesi lisätietoja kolminaisuudesta.

K: Onko Jesaja 40–66 toisen, myöhemmän, Babyloniassa eläneen kirjoittajan toinen kirja?

V: Ei, katso Jesajan kirjan lopussa oleva keskustelu, josta löydät kattavat vastaukset kahden ja kolmen Jesajan teoriaan.

K: Mikä on mielenkiintoista Jesaja 40:n rakenteessa?

V: Jesaja 1–39 koostuu seitsemästä osasta, joista jokaisessa on yhdeksän puhetta. Jesaja 40–66 koostuu kolmesta osasta, joista jokaisessa on yhdeksän puhetta. Kahdeksas osa on siis Jesaja 40–48. Tämä jako on niin selkeä, että monet liberaalit tutkijat, jotka kieltävät yliluonnollisten profetioiden mahdollisuuden, väittävät, että Jesaja 40–66 on toisen kirjoittajan käsialaa.

Lisäksi Jesaja 1–39 käsittelee pääasiassa asioita, jotka tapahtuivat ennen Jesajan elämän loppua, kun taas viimeiset 27 lukua, 40–66, ovat enemmän tulevaisuuteen suuntautuneita. Vanhan testamentin kirjoja on 39 ja Uuden testamentin kirjoja 27.

K: Voisiko Jesaja 40:1–5a viitata osittain Johannes Kastajaan ja Kristukseen ja osittain Babiin ja Bahá’u’lláhiin, kuten bahá’ít opettavat teoksessa *Bahá’u’lláh ja uusi aikakausi*, s. 263–264?

V: Ei. Heidän selityksensä on mielenkiintoinen. He sanovat, ettei tämä voi viitata pelkästään Johannes Kastajaan ja Kristukseen, koska Jerusalemin taistelu ei ole vielä päättynyt, ja Jesaja 40:2b:ssa sanotaan, että ”sen raskaat palvelukset ovat päättyneet”. Jerusalemin taistelu ei kuitenkaan ollut päättynyt myöskään Bahá’u’lláhin aikana. Ilman tätä seikkaa tässä ei ole mitään, mikä viittaisi Babiin ja Bahá’u’lláhiin. Lisäksi, missä Bab ikinä sanoi: ”Valmistakaa tie Herralle”? Hän opetti olevansa Jumalan ilmentymä ja että toinen ilmentymä ilmestyisi vasta 1 000 vuoden kuluttua.

Bahá’ít sanovat, että Bahá’u’lláh tarkoittaa arabiaksi ”Jumalan kunniaa”, ja Jesaja 40:5 käyttää ilmausta ”Herran kunnia”, mutta siinä sanotaan, että koko ihmiskunta tulee näkemään sen/hänet. Bahá’ít sanovat, että tämä arvonimi viittaa henkilöön, ei hänen lakeihinsa tai organisaatioonsa. Mutta kun Bahá’u’lláh kuoli, vain hyvin, hyvin pieni osa maailman väestöstä oli koskaan kuullut hänestä. Elleivät he aikoneet asettaa hänen ruumistaan kaikkien nähtäväksi, koko maailma ei tule näkemään sitä, jota he kutsuvat ”Jumalan kunniaksi”.

K: Maksettiinko Jesaja 40:2:ssa Jerusalemin synti muulla tavalla kuin Kristuksen ristinkuoleman kautta?

V: Ei, koska Jumala ei tässä täsmentänyt, miten synnit annettiin anteeksi. Paluumuuttajat katuisivat esi-isiensä epäjumalanpalvontaa, ja Jumala antaisi heille anteeksi. Mekanismia, jossa Jeesus kuoli ristillä kaikkien meidän syntiemme vuoksi, ei ollut vielä paljastettu heille.

Tässä käytetty hepreankielinen sana saba’, joka on käännetty ”raskaksi palvelukseksi”, voi tarkoittaa vaikeita aikoja tai pakkotilannetta, mutta vaikeilla ajoilla on tarkoitus. Se voi tarkoittaa myös armeijan sotatoimia, kuten NASB 2020 -käännös esittää ja kuten Tuomarien kirjassa 8:6 lukee.

K: Mikä on Jes 40:3–4:ssä esitetty tasoittamisen kuva?

V: Ennen kuin Lähi-idän kuningas vieraili kaupungissa, ”etujoukko” matkusti sinne ensin korjaamaan teitä ja tasoittamaan maastoa niin paljon kuin mahdollista. Tai nykyaikaisemmin ilmaistuna: ”punaisen maton levittäminen”. Kun Jumala tulee vierailulle (Jeesuksena Kristuksena), tie valmistetaan.

Yritämmekö nykyään ”valmistaa tietä” sille, että ei-uskovat kuuntelisivat evankeliumia vakavasti? Tähän voi kuulua keskusteleminen heidän kanssaan, ja se voi myös tarkoittaa muiden uskovien kouluttamista keskustelemaan ei-kristittyjen kanssa.

K: Mistä ihmiset tiesivät Jesaja 40:3–4:ssä, että kyseessä oli Johannes Kastaja?

V: Ihmiset eivät tienneet edelläkävijän nimeä, mutta he näkivät Jesajan kirjasta, että edelläkävijä kehottaisi ihmisiä valmistautumaan Jumalan itsensä tulemiseen.

K: Mitä kolmea asiaa Jesaja 40:6–8 sanoo?

V: Tätä jaetta voi tarkastella kolmella tavalla.

Ihmiskunta yleensä on kuin kukka, joka näyttää hetken aikaa uudelta ja tuoreelta, mutta haalistuu ja kuihtuu.

Jokainen meistä elää maan päällä vain lyhyen ajan; nykyinen elämämme on vain lyhyt alkusoitto ikuiseen elämään.

Ihmisiin verrattuna Jumalan sana pysyy ikuisesti.

K: Mikä on mielenkiintoista sanassa ”karitsa” Jesaja 40:11:ssä?

V: Sanoilla voi olla sekä vakiintunut merkitys että slangimerkitys. Tämä nimenomaan ”karitsaa” tarkoittava sana, jota käytetään ainoastaan Jesaja 40:11:ssä, 65:25:ssä ja 1. Samuelin kirjassa 7:9:ssä, tarkoittaa yksinkertaisesti ”karitsaa”. Mutta arameankielisellä vastineella, joka myös tarkoittaa karitsaa, on slangimerkitys ”nuori poika”. Jeesus käytti tämän sanan naispuolista muotoa, kun Hän herätti 12-vuotiaan tytön henkiin Mark. 5:41:ssä.

K: Onko Jumalalla Jesaja 40:12:ssa ihmisen mitat, kuten jotkut sanan uskon opettajat väittävät?

V: Tietenkin Jeesuksella Kristuksella on ihmisen mitat, sillä Hän ei ollut vain ihminen, vaan Hän on yhä ihminen. Mutta Jumalaa eivät rajoita fyysiset mitat. Ilmaisu ”mitasi vedet kämmenellään” ei tarkoita, että Jumala olisi kömpelö viulisti, koska Hänen kätensä ovat liian suuret. Pikemminkin tämä runollinen ilmaisu osoittaa Jumalan voiman suuruuden. Psalmi 139:7–10 ja Jeremia 23:24 osoittavat, että Jumalan käsi on kaikkialla, sillä Hän täyttää taivaan ja maan. Tämä ei olisi mahdollista, jos Jumala olisi rajoittunut pelkästään ihmisen mittoihin. Katso täydentävä vastaus teoksesta When Cultists Ask, s. 80.

K: Miksi Jesaja 40:12–14 korostaa, ettei Jumala tarvinnut apua tai neuvoja?

V: Tästä poiketen babylonialaisessa mytologiassa Marduk loi maailman, mutta hän ei voinut tehdä sitä ennen kuin oli neuvotellut kaikkitietävän jumalan Ean kanssa. Sekä babylonialaisessa että kanaanilaisessa mytologiassa uskotaan, että luojan oli taisteltava toista olentoa vastaan ennen kuin hän saattoi luoda.

Myös tämän vastakohtana sumerilaisessa mytologiassa jumalat olivat vedenpaisumuksen jälkeen hyvin nälkäisiä; toisin sanoen he olivat riippuvaisia uhreista ravinnokseen. Mutta Jumala ei tarvitse mitään uhreja; itse asiassa, jos Hän tarvitsisi ruokaa, ne olisivat Hänelle liian pieniä.

K: Jesajan kirjassa 40:12–14 Jumala ei tarvinnut apua luomisessa, mutta millä tavoin ihmiset nykyään yrittävät ”auttaa Jumalaa”?

V: Itse asiassa Jumala ON antanut meille etuoikeuden ”auttaa Häntä”, ei siksi, että Hän tarvitsisi apua, vaan siksi, että Hän on kutsunut – tai itse asiassa käskenyt – meitä työskentelemään ihmisten tuomiseksi Kristuksen luo, opettamaan muita sekä rakastamaan ja auttamaan ihmisiä yleisesti. Meidän ei kuitenkaan pitäisi koskaan ajatella, että Jumalan on pakko käyttää meitä. Meidän tulisi harjoittaa sitä palvelutyötä, jonka Jumala on käskenyt meidän tehdä, emme muita asioita, ja ajatella, että se auttaisi Jumalaa.

K: Osoittaako Jesaja 40:13–14, että Jumalalla on neuvonantaja?

V: Tämä osoittaa päinvastaista. Aivan kuten kukaan muu ei voi mitata vettä kämmenellään tai rajata taivasta, kukaan ei ole täysin ymmärtänyt Jumalan mieltä tai opettanut Jumalaa. Jesaja 41:28–29 kysyy myös retorisesti, missä ovat Jumalan neuvonantajat, pilkkaavalla ja ironisella tavalla.

K: Pitäisikö meidän Jesaja 40:18,25:n perusteella verrata Jumalaa keneenkään tai mihinkään kuvaan?

V: Tämä jae sanoo epäsuorasti, ettei niin pidä tehdä, koska ei ole mitään, mihin Häntä voisi verrata. Ainoa syy verrata Häntä epäjumaliin on vain se, että nähdään, kuinka arvottomia epäjumalat ovat. Kaksiulotteista kuvaa ei voi sekoittaa ihmiseen, mutta samankaltaisuutta on. Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, vaikkakin langenneina, ja Jumalan ja meidän välillä on samankaltaisuuksia. Katso teoksesta When Critics Ask, s. 270, erilainen mutta täydentävä vastaus.

K: Mitä tarkoittaa ”maan ympyrä” Jesajan kirjassa 40:22?

V: Tässä käytetty hepreankielinen sana khug voi tarkoittaa joko ympyrää tai palloa. Vaikka Raamattu onkin yhdenmukainen sen kanssa, että maa on pallo, tätä jaetta ei pitäisi käyttää yrittämään todistaa, että muinaiset tiesivät maan olevan pallo.

Ei ole kuitenkaan lainkaan kaukaa haettua ajatella, että muinaiset ihmiset uskoivat maapallon olevan pallo. Pythagoras (n. 580/572–492/490 eKr.) ja hänen oppilaansa Philolaus (n. 500 eKr.) uskoivat maapallon olevan pyörivä pallo. Katso lisätietoja osoitteesta http://www.skyscript.co.uk/copernicus.html. Herakleides (n. 388/380–n. 310 eKr.) ajatteli, että aurinko ja kaikki planeetat paitsi Merkurius ja Venus kiertävät pyörivän maapallon ympäri. Arkimedeen mukaan Samoslainen Aristarkhos (n. 310–230 eKr.) sanoi, että maa kiertää aurinkoa. Aristarkhos harjoitti tähtitiedettä Aleksandriassa. Häntä kutsutaan antiikin tähtitieteen Kopernikuksiksi, koska hän opetti, että aurinko on 20 kertaa kauempana maasta kuin kuu, joten sen on oltava paljon suurempi. [Itse asiassa aurinko on noin 400 kertaa kauempana maasta kuin kuu.]. Myös Seleukos (150 eKr.) kannatti Aristarkhoksen näkemystä.

Jos maa kuitenkin kiertäisi, sen pitäisi liikkua erittäin nopeasti; antiikin maailmassa kuitenkin ajateltiin, että tämä näkemys voitaisiin kumota, koska muuten kaikki lentäisi pois. Voisi sanoa, että antiikin maailmassa tätä näkemystä ei otettu riittävän vakavasti. Katso lisätietoja osoitteesta http://www.perseus.tufts.edu/GreekScience/Students/Kristen/Aristarchus.html.

K: Miten Jesaja 40:22:ssa ihmisiä verrataan Jumalaan heinäsirkoihin?

V: Pidämme heinäsirkkoja lyhytikäisinä, likaisina ja ei-kovin-älykkäinä olentoina, ja kaikki tämä pätee, kun verrataan meitä Jumalaan. Olemme kuin heinäsirkkoja verrattuna Jumalaan ainakin seitsemästä syystä.

1. Jumalan voima

2. Jumalan läsnäolo kaikkialla

3. Jumalan viisaus

4. Jumalan näkemys maailmasta

5. Lyhyt elämämme maan päällä

6. Jumala selviää kaikista elämän vaiheista

7. Hänen kaltaistaan ei ole ketään

Ehkä sinäkin keksit vielä lisää syitä.

K: Mitä tarkoittaa Jesaja 40:31:ssä mainittu ”odottaa Herraa”?

V: Tällä on kolme eri merkitystä.

Tunnista: Ennen kuin ryntäät pää edellä johonkin, odota ensin ja katso, haluaako Jumala todella sinun tekevän tämän vai ei. Katso lisää tästä merkityksestä teoksesta Now That’s A Good Question, s. 256–257.

Ole kärsivällinen: Jopa asioissa, joista tiedät Jumalan haluavan, meidän on joskus odotettava kärsivällisesti Jumalan aikataulua sen sijaan, että yrittäisimme pakottaa jotain ennen aikojaan.

Seuraa: Jopa asioissa, joiden tiedämme olevan Jumalan tahtoa juuri nyt, meidän tulisi seurata Jumalan johdatusta sen sijaan, että toivoisimme Herran siunaavan ja seuraavan omaa johdatustamme. Kiinalainen kristitty kirjailija Watchman Nee valitti, että uskovat unohtavat tämän.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kristitty olympiajuoksija Eric Liddell luki mielellään Jesaja 40:30–31.

K: Miten tarkalleen ottaen Jesaja 40:31:n mukainen Herraa odottaminen uudistaa voimamme?

V: Ennen kuin vastaamme tähän kysymykseen, meidän on kysyttävä, mitä voima tarkalleen ottaen on. Voimaa on neljää eri lajia, ja tämä jae voi viitata niihin kaikkiin neljään.

Will: Voima on rohkeutta tai tahdonvoimaa. Se sisältää sekä rohkeuden tehdä jotain, mitä Jumala haluaa sinun tekevän, että sinnikkyyden jatkaa sitä pettymyksistä, vastustuksesta tai kärsimyksistä huolimatta. Tahdonvoima on myös itsehillintää olla tekemättä jotain tai lopettaa tekemästä jotain, mitä Jumala ei halua sinun tekevän. Ihmiset saavat usein tahdonvoimaa ympärillään olevilta ihmisiltä, liikkeestä, johon he kuuluvat, jne. Mutta nämä olosuhteet voivat muuttua. Tämä jae sanoo, että meidän on saatava voimaa Herralta. Jotkut painonnostajat pystyvät nostamaan vain muutaman kerran, mutta maratonjuoksijoilla on kestävää voimaa.

Sydän: Voimaa saadaan myös lähestymällä Jumalaa ja vartioimalla sydäntäsi Herrassa. Se antaa sinulle kyvyn välttää uupumusta sekä nauttia Jumalan läsnäolosta ja Hänen palvelemisestaan jopa vaikeina aikoina.

Tieto ja viisaus: Tietoon perustuva voima on totuuden tuntemista ja väärien polkujen tunnistamista. Viisaus on sen soveltamista omaan elämään tai muiden neuvomista. Voidaan olla tietoon perustuvaa voimaa ilman muita, mutta se ei ole Jumalan tahto meille. Meidän tulisi olla tasapainoisia ja vahvoja Herrassa myös muilla tavoin. Henkilö, jonka vasen jalka on yhtä vahva kuin olympiatason juoksijalla ja oikea jalka sohvaperunan, ei juoksisi kovin nopeasti.

Fyysinen terveys: Jostakin huolestuminen ei ole vain raamatunvastaista (Fil. 4:6), vaan se on haitallista myös fyysiselle terveydellesi. Meidän tulee odottaa Herraa ja jättää asiat Hänen käsiinsä. Toiseksi (ja ilmeisesti) jos vaellamme Herran kanssa, fyysinen voimamme on parempi, koska emme juo alkoholia emmekä käytä huumeita, ja lopetamme tupakoinnin tai emme edes aloita sitä. Lopuksi on kuitenkin todettava, että monet, jotka ovat seuranneet Jumalaa, ovat kärsineet fyysisiä vammoja Kristuksen vuoksi kokemansa kidutuksen seurauksena. Joten vaikka pahat ihmiset saattavatkin vahingoittaa ruumiitamme täällä maan päällä, saamme lopulta uudet, kirkastetut ruumiit uudessa taivaassa ja uudella maalla.

K: Miksi saaret ovat merkityksellisiä Jesajan kirjassa 41:1,5; 42:4,10,12?

V: Saaret ovat syrjäisempiä ja niille on hieman vaikeampi päästä kuin muihin paikkoihin. Välimeren saarilla on kuitenkin huomattavasti enemmän maata kuin Israelissa ja Libanonissa yhteensä. Vertailun vuoksi: nykyinen Israel on pinta-alaltaan 1,09 kertaa Yhdysvaltain New Jerseyn osavaltion kokoinen. Tässä on erittely.

K: Kuka on Jesaja 41:2 ja 41:25–28:ssa mainittu itäisestä tuleva, ja miten hän saattoi tulla sekä idästä että pohjoisesta?

V: Kyseessä on valloittaja, jonka Jumala on lähettänyt vapauttamaan karkotetun kansansa, jotta se voisi palata. Hän on Persian kuningas Kyyros, joka mainitaan nimeltä Jesajan kirjassa 44:28 ja 45:1. Kyyros oli persialaisen Achaemenes-suvun (Hakhamanis) jäsenen Kambysesin poika, joka kuului Pasargadae-heimoon ja oli Anshanin kuningas Persiassa. Kyrus oli myös mediläinen; mediläinen prinsessa Mandane oli todennäköisesti hänen äitinsä.

Jesaja 41:2 ja 41:25b sanovat, että hän tulee idästä eli nousevan auringon suunnasta. Jesaja 41:25a sanoo, että hän tulee pohjoisesta. Valloittaja ei johtaisi armeijaansa suoraan Israelin itäpuolelle, koska siellä on aavikkoa. Sen sijaan armeija kulkisi pohjoiseen Mesopotamian läpi, tulisi sitten Damaskoksen seudulta pohjoisesta Israeliin ja jatkaisi sieltä Egyptiin. Kyyros tuli idästä valloittamaan Babylonin, meni sitten pohjoiseen ja länteen valloittamaan Lydian ja saapui sitten pohjoisesta Israeliin.

Talmud, Jean Calvin ja jotkut muut ovat katsoneet, että tämä viittaa menneessä aikamuodossa Aabrahamiin. Aabrahamille ei kuitenkaan annettu kansoja hänen edessään, eikä hän hallinnut kuninkaita.

K: Miten elottomat saaret voivat pelätä (Jes 41:5)?

V: Tämä personifiointi viittaa siihen, että saarilla asuvat ihmiset pelkäävät. Jotkut saaret ovat syrjäisempiä paikkoja, joissa ihmiset asuvat.

K: Miksi Jesaja 41:5–7:ssä mainitaan epäjumalien tekemisen turhuus juuri tässä Jesajan osassa?

V: Tämä kuvaus sopii täydellisesti juuri tähän kohtaan, koska muut pakanakansat pelkäävät Kyyroksen saapuvan valloittamaan heidät. He voisivat kuitenkin silti olla rohkeita, sillä he olivat varmoja tietävänsä tarkalleen, miten Kyyros voitetaan – he tekevät lisää epäjumalia, joita rukoilla! Loppujen lopuksi, koska se toimi Jerusalemin kohdalla assyrialaisia vastaan, sen pitäisi toimia myös heidän epäjumaliensa kohdalla. Koska Kyyros kuitenkin valloitti jokaisen maapalan Lähi-idässä Arabian aavikon pohjoispuolella, kuinka hyvin se heille sujui?

K: Miksi Jesaja 41:7 ja sitä seuraavissa jakeissa mainitaan epäjumalan naulaaminen kiinni?

V: Jesaja on tässä ironinen ja hieman humoristinen. He rukoilevat jumalia, joilla on niin suuri voima, että ihmisten on muistettava naulata epäjumala kiinni, jotta se ei kaadu, kun he rukoilevat sen voimakasta apua.

Joku saattaisi vastustaa tätä sillä, että he rukoilivat näkymättömiä jumalia, ja patsaat olivat vain kuvia. Ihmisillä oli kuitenkin kaksijakoinen näkemys pakanallisista epäjumalistaan. He uskoivat, että nämä olivat Olympoksella, ajelivat aurinkoa taivaalla vaunuilla, asuivat Haadeksessa tai missä tahansa, mutta samalla – ja epäjohdonmukaisesti – he uskoivat, että patsaan metallia tai puuta itsessään tuli kunnioittaa. Tämän voi nähdä nykyäänkin hindulaisuudessa, jossa joku saattaa asettaa pienen hindujumalan patsaan vaatekaappiinsa ja sijoittaa gheeta (puhdistettua voita) tai muita uhrauksia metallin tai puun palan eteen.

K: Viittaako tämä hepreankielinen sana Jesaja 41:9–14:ssä ”sinä”-sanaan yksikössä vai monikossa?

V: Vaikka sitä ei ole niin helppoa päätellä nykyaikaisista englanninkielisistä käännöksistä, King Jamesin käännös ja kiinankielinen käännös noudattavat hepreaa. Hepreassa se on yksikössä.

K: Miksi Jumala kutsui Jaakobia ”madoksi” Jesaja 41:14:ssä?

V: Ehkä Juudan ja Israelin kansa tunsi itsensä tässä tilanteessa kansakuntien joukossa madoksi, joka pelkäsi Assyrian tallovan heidät jalkoihinsa. Me kaikki olemme hyvin heikkoja verrattuna Jumalaan ja Hänen voimaansa. Mutta Jesaja 41:14–16:n ydin ei ole se, että Jaakobista tuli merkityksetön mato, vaan se, että tästä merkityksettömästä matosta nousee Vapahtaja, joka on hallitseva voima. Mato on maaperän ”puimuri”. Mutta Jesaja 41:15 sanoo, että tästä matosta nousee vuorten ja kukkuloiden puimuri.

K: Mitä puulajeja ovat Jesaja 41:19:ssä mainitut setri, shitta, myrtti, öljypuu, kuusi, mänty ja puksipuu?

V: Kun otetaan huomioon, että ”oliivi”-puu oli puu, josta saatiin oliiviöljyä, nykyaikaiset kääntäjät ovat yhtä mieltä siitä, että neljä ensimmäistä puuta ovat ”setri, akaasia, myrtti ja oliivi”. Kääntäjät ovat epävarmoja joistakin kolmesta viimeisestä puusta. Vuosisatoja ennen Kristusta Septuaginta luetteli vain viisi puuta: ”setri, puksipuu, myrtti, sypressi, valkopoppeli”. He eivät todennäköisesti yrittäneet kääntää puiden nimiä, joita eivät tunteneet.

Mutta olennaista on, että nämä puut olisivat luonnonpuita, jotka tarjoaisivat runsaasti varjoa. Mikään näistä puista ei ole hedelmäpuu, jollaisia saattaisit istuttaa autiomaahan ja kastella niiden hedelmien vuoksi.

K: Mikä on Jesaja 41:22–24:n ydin?

V: Aiemmin, Jesaja 41:7:ssä, Jesaja korosti, että epäjumalien voima on nykyhetkessä olematonta. Nämä jakeet vaihtavat suuntaa ja korostavat, että niiden kyky ennustaa tulevaisuutta on myös olematonta. New International Bible Commentary -teoksen sivun 747 mukaan muinaiset asiakirjat osoittavat, että pakanaprofetit tekivät monia ennustuksia. ”Kärjekoe” olisi ollut se merkittävän tärkeä tapahtuma, kun Kyyros valloitti Babylonian valtakunnan.

Jotkut ihmiset uskovat nykyään ”onniin” nimettyyn ”korkeampaan voimaan”, jonka voima piilee ainoastaan tulevaisuuden ennustamisessa. Mutta uskomalla siihen et ole yhtään viisaampi kuin ne ihmiset, jotka uskoivat epäjumaliensa kykenevän ennustamaan tulevaisuutta.

K: Mitä tarkoittaa Jesaja 41:25:ssä, että joku tulee pohjoisesta?

V: Ensin kaksi asiaa, jotka eivät ole vastaus, ja sitten vastaus.

Persiaa pidettiin pohjoisessa (Jesaja 41:25; Jeremia 50:3; 51:48). Se sijaitsee itse asiassa koilliseen, mutta matkustaakseen Israelista Persiaan piti ensin kulkea suoraan pohjoiseen.

Myös Assyriaa ja Babyloniaa pidettiin pohjoisessa, kuten Jeremian kirjassa 1:14–15; 4:6; 6:1; 25:9; 46:10 todetaan.

Nämä kansat eivät olleet peräisin pelkästään pohjoisesta, vaan myös idästä, ja luultavasti juuri siksi sanotaan myös, että ne tulivat ”nousevan auringon” suunnasta.

Vastaus on, että tämä viittaa Kristuksen toiseen tulemiseen, sillä se, joka tulee pohjoisesta ja idästä, on se, joka huutaa Jumalan nimeä. Jeesus itse siteerasi Jesaja 42:sta, joten Jeesus tunnisti tämän Jesajan osan messiaaniseksi.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että sana ”ruhtinaat/hallitsijat”, seganim, esiintyy Raamatussa vain tässä kohdassa sekä Jeremian kirjassa 51:23,28 ja Nehemian kirjassa 2:16. Se on akkadilainen lainasana, joka tarkoittaa ”maakunnan maaherraa”.

K: Kuka on Jesaja 42:1–17:ssä se palvelija, josta Jumala täällä iloitsee?

V: Tämä on ensimmäinen palvelijan lauluista. Tämä palvelija, Jumalan Valittu, on Messias, kuten Matteuksen evankeliumin 12:17–21 osoittaa.

Palvelija ei voi olla pelkkä ihmisryhmä, kuten Israel, koska palvelijalle luetellaan niin monia yksilöllisiä piirteitä. Se ei voi olla myöskään Jesaja itse, koska Jesaja ei koskaan tehnyt näitä asioita. Toinen palvelija, joka on sokea ja kuuro Jesaja 42:19:ssä, on Israel, joten jotkut ovat ajatelleet, että myös 42:1–7:n palvelija on Israel. Matteuksen evankeliumin 12:17–21 osoittaa kuitenkin, että kyseessä on Messias. Myös Jeesus mainitsi Matteuksen evankeliumin luvussa 4:13–16, että Jesaja 42:7 viittaa Häneen itseensä. Juutalaisessa Targumissa sanotaan myös, että Jesaja 42:1–17 viittaa tulevaan Messiaaseen.

K: Koska Jes 42:1–4 ja Matt 12:18–21 sanovat, että Messias ”ei huuda eikä korota ääntään, eikä anna sen kuulua kaduilla” … ennen kuin Hän on vakiinnuttanut oikeudenmukaisuuden maan päälle, miksi Jeesus julisti äänekkäästi, että fariseukset, kirjanoppineet ja lakitietäjät ovat tekopyhiä, sokeita oppaita, kalkittuja hautoja jne. Matt. 23:ssa ja Luuk. 11:39–52:ssa?

V: Voisi yrittää tulkita tämän tarkoittavan, että Jeesus ei voinut sanoa sanaakaan kävellessään kadulla, mutta tämä on typerää. Tietenkin Jeesuksella oli lupa puhua kaduilla, ja Hänellä oli lupa puhua väkijoukoille Matteuksen evankeliumin 23. luvussa. Pikemminkin, toisin kuin juutalaiset odottivat, Jeesus ei yllyttänyt kansaa hyökkäämään toisia vastaan tai edes puolustamaan itseään. Jeesus puhui ja nuhteli auktoriteetilla, mutta Hän ei huutanut taisteluhuutoja, vaikka se olisi ollut kuinka houkuttelevaa tahansa, kun Hänet pidätettiin.

Ensimmäisellä kolmesta hepreankielisestä avainsanasta Jesaja 42:2:ssa, sanalla nacah, on laaja valikoima merkityksiä, mutta seuraava sana Strongin konkordanssissa, nesa, on johdettu sanasta nacah ja tarkoittaa viedä pois, nostaa kapinaa tai ottaa. Kaksi muuta sanaa ovat tsa’aq, joka tarkoittaa julistaa tai huutaa, ja shama, jolla on samankaltainen laaja merkitys. Se ei selvästikään tarkoita tässä yhteydessä pelkästään ”julistaa”, koska Jesaja itse sanoo, että Messias julistaa monenlaisia asioita. Sanoja on tarkasteltava yhdessä.

K: Miten Israel oli sokea ja kuuro palvelija Jes. 42:8–13, 18–24:ssä?

V: Kuinka hyödyllinen on palvelija, joka on sekä sokea että kuuro? Israelista oli tullut sellainen, koska kaikesta saamastaan huolimatta sillä oli juurtunut tapa olla reagoimatta Jumalaan. Se oli nyt kuuro Jumalan sanoille ja sokea Jumalan tahdolle. Se ei enää kykene ottamaan vastaan Herran sanoja ja käskyjä.

K: Miten Jesaja 42:9 kumoo tai muuttaa merkittävästi liberaalia kahden Jesajan teoriaa?

V: Kahden Jesajan teoria väittää, että eräs aikaisempi kirjoittaja ennen pakkosiirtolaisuutta kirjoitti Jesaja 1–39 ja toinen, myöhempi kirjoittaja, kun pakkosiirtolaisuus oli päättynyt yli 150 vuotta myöhemmin, kirjoitti Jesaja 40–66. Jesaja 42:9 kuitenkin sanoo nimenomaisesti, että tämä profetia annettiin ennen kuin nämä asiat tapahtuivat, joten toinen Jesaja (jos sellainen oli) olisi tahallinen valehtelija.

K: Viittaako Jesaja 42:11:n lause ”kylät, joissa Kedar asuu” Ismaelin jälkeläisiin, kuten muslimi Ahmad Deedat väittää?

V: Vaikka tällä seikalla ei ole kristityille merkitystä kumpaankaan suuntaan, Deedat on tässä asiassa oikeassa. Kedar oli 1. Aikakirjan 1:29 mukaan yksi Ismaelin kahdestatoista pojasta. Monet muslimit tekevät kuitenkin sen virheen, että luulevat kaikkien arabien polveutuvan Ismaelista. Itse asiassa Arabia ei suinkaan ollut autio, kun Ismael syntyi. Seba (nykyinen Jemen) ei polveutunut Ismaelista. Arkeologisten löydösten perusteella Bahrainissa asui ihmisiä, joiden kirjoitusjärjestelmä muistutti kanaanilaisten kirjoitusta. Ismaelilaisten lisäksi Arabiassa asui myös Aabrahamin ja hänen sivuvaimonsa Keturan kuusi lasta. Mutta jo ennen Aabrahamia siellä asui joitakin 1. Mooseksen kirjan 10:21–32 mainitsemia seemiläisiä.

K: Onko Jumala Jesaja 42:13:ssa ihminen, koska Herra astuu esiin ”kuin väkevä mies” ja ”kuin soturi”?

V: Ei. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti, että Jumala on soturi ja voittaja.

K: Onko Jesaja 42:13:ssa ja Jeremia 25:30:ssa sopimatonta, että Jumala ”karjuu”, kuten muslimi Ahmad Deedat väittää?

V: Ei, keitä me olemme sanomaan Jumalalle, mitä Hän voi ja mitä ei voi tehdä? Molemmissa jakeissa mainittu ”karjunta” on taisteluhuuto. Kun Jeesus palaa kunniassaan, Hän voittaa Jumalan viholliset.

K: Miten tyyli Jesaja 42:14–17:ssä vahvistaa tässä tekstiä?

V: Tässä kohdassa verrataan Jumalan tuskaa ja pian tapahtuvaa äkillistä vapautusta synnyttävään naiseen. Teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 6, s. 256 sanotaan: ”Tämä kurkkukäheiden ja aspiraattien runsaus saattaa vaikuttaa rumalta, mutta se on erittäin tehokasta suullista viestintää. Pitkä raskausaika – joka ehkä edustaa Babylonian pakkosiirtolaisuutta – on ohi; ja Jumala, joka on vaikuttanut passiiviselta, ponnistelee tuodakseen kansansa esiin.”

K: Miksi Jumala sanoo Jesaja 42:19:ssä, että Hänen palvelijansa on sokea ja kuuro?

V: Jeremian kirjassa 5:20–21 on samanlainen viesti. Jumalan palvelija on tässä Israel, ja Jumala nuhtelee palvelijaansa Jesaja 42:20:ssa. Sanoen, että he ovat sokeita ja kuuroja, tarkoitetaan, etteivät he kiinnitä huomiota. Myös jotkut kristityt voivat olla sokeita ja kuuroja Jumalan silmissä, kun he ajautuvat pois halustaan pysyä Hänen lähellään ja totella Häntä. Voimme täyttyä niin paljon muista asioista, ettei meillä ole enää tilaa Jeesukselle.

K: Jes 42:19; Hes 12:1–2; Val4:14 : millä tavoin ihmiset voivat olla sokeita ja kuuroja?

V: Fyysisesti ihmiset voivat olla sokeita monista syistä: aivojen, näköhermon tai sarveiskalvon vian vuoksi, liian pimeän ympäristön takia jne. Sama pätee kuuloon. Ihmiset voivat olla kuuroja myös siksi, että taustamelua on liikaa.

Vastaavasti ihmiset voivat olla hengellisesti sokeita ja kuuroja. Jos Pyhä Henki ei toimi jonkun elämässä, ei ole toivoa siitä, että hän löytäisi Jumalan. (Johanneksen evankeliumin luvussa 16:8–10 kerrotaan, miten Pyhä Henki toimii maailmassa.) Aivan kuten huolet ja pelot voivat estää ihmisiä ottamasta vastaan evankeliumia neljän maaperän vertauksessa, niin ne voivat myös peittää Jumalan sanan kuulon. Jopa uskonto voi peittää ihmisen kyvyn kuunnella Jumalaa, kuten Johanneksen evankeliumin 9. luvussa kerrottu fariseusten hämmästyttävän surullinen tarina osoittaa. Jeesus sanoi fariseuksille Johanneksen evankeliumin 8:37b:ssa: ”Teillä ei ole tilaa minun sanalleni.” Toivottavasti elämämme ei ole koskaan niin täynnä, ettei siinä ole tilaa Jumalan sanalle. Jos näin on, meidän pitäisi yrittää tehdä elämästämme hieman tyhjempää.

K: Mikä on ero siinä, että Jumala vain kutsuu meitä, ja siinä, että Jumala kutsuu meitä nimeltä, Jesaja 43:1:ssä?

V: Jumala ei esittänyt pelkkää yleistä kutsua (”joka haluaa tulla, tulkoon”), vaan erityisen kutsun Jaakobille ja laajemmin hänen jälkeläisilleen, Israelin kansalle. Meitä Jumala kutsuu nimenomaisesti; Hän tuntee jokaisen elämämme päivän jo ennen syntymäämme, kuten Psalmin 139:16 kertoo.

K: Miten pelko hallitsee joidenkin ihmisten elämää nykyään Jesaja 43:1–2:n valossa?

V: Pelko jäädyttää sydämemme ja vaimentaa todistuksemme. Se estää meitä tekemästä sitä, mitä meidän pitäisi tehdä, ja saa ihmiset tekemään kaikenlaisia hulluja asioita, joita he eivät muuten tekisi, jos ajattelisivat järkevämmin ja rauhallisemmin. Pelko voi hallita muiden ihmisten elämää, ja pelko voi hallita myös omaa elämäämme, jos annamme sen tapahtua.

K: Mitä meidän pitäisi tehdä, kun pelkäämme (Jes 43:1–2)?

V: Ensinnäkin Jesaja 43:4a opettaa, että meidän tulisi ymmärtää, että olemme arvokkaita Jumalan silmissä.

Toiseksi Jesaja 43:4b sanoo, että Jumala rakastaa meitä.

Kolmanneksi, rukoile, että Jumalaa ylistettäisiin tässä tilanteessa. Häntä saatetaan ylistää suojelemalla sinua, tai Häntä saatetaan ylistää viemällä sinut kotiin Hänen luokseen.

Lopuksi, ymmärrä, että voi olla vaarallista ”toimia paniikissa”. Poistu välittömästä vaarasta, jos sinä tai muut olette siinä, mutta mieti sitten harkiten, mikä on paras toimintatapa.

K: Missä Seba sijaitsee Jesaja 43:3:ssa?

V: Se on sama kuin nykypäivän Jemenissä sijaitseva Sheba tai salmen toisella puolella Etiopiassa sijaitseva Sheba. Seba/Sheba mainitaan myös Jesajan kirjassa 60:6; Jobin kirjassa 6:19; 1. Kuninkaiden kirjassa 10:1–13; Jobin kirjassa 1:15; Jesajan kirjassa 45:14; Hesekielin kirjassa 23:42 ja Joelin kirjassa 3:8.

K: Miten Jumala antoi Jesaja 43:3:ssa Egyptin, Etiopian ja Sheban lunnaaksi Israelille?

V: Persian valtakunnasta tuli siihen asti Lähi-idän ja Euroopan suurin valtakunta. Jumala antoi Egyptin alueen Persialle sekä kaupan Etiopian ja Seban kanssa vastineeksi persialaisten Israelille osoittamasta ystävällisyydestä. Herodotoksen mukaan (Historia, kirja 1, luku 153, s. 35) Kyyros suunnitteli Egyptin valloittamista, ja se valloitettiin hänen seuraajansa Kambysesin johdolla.

K: Milloin Jesaja 43:5–6:n ennustus täyttyy?

V: Tämä täyttyi ensimmäisen kerran, kun pakolaiset palasivat Serubbaabelin johdolla vuosina 539–538 eKr. Tämä täyttyy myös lopun aikoina, kun koko Israel palaa. Jotkut pitävät nykyisen Israelin valtion perustamista tämän täyttymisen alkuna.

K: Miksi Jumala loi ihmisen (Jes 43:7)?

V: Lyhyt otsikkosi käsittelee suurta kysymystä. On hyvin merkillistä, että muutama päivä ennen kuin luin kysymyksesi, opetin juuri tästä aiheesta sunnuntaikoulussa viidennen luokan pojille.

Koska Jumala tietää kaiken ennen kuin se tapahtuu (Psalmi 139:16,17; Jesaja 44:7; 46:10; 1. Johanneksen kirje3:20 jne.), Jumala näki, että Aadam ja Eeva lankeaisivat, Hän näki, että me tekisimme syntiä Häntä vastaan, ja Hän näki sen tuskallisen uhrin, jonka Jeesus tekisi. Voisi ajatella, että Jumala olisi sanonut: ”Tämä on liian vaivalloista; en aio vaivautua luomaan näitä ihmisiä.” Mielestäni Jumalalla olisi ollut täysin perusteltu syy tehdä niin. Mutta Jumala ei toiminut niin; jostain syystä Jumala näki kaiken sydänsuruun ja tuskaan huolimatta, että se olisi sen arvoista. Mutta miksi ihmeessä (tai pikemminkin taivaassa) Hän piti tätä vaivan arvoisena?

Raamatusta löytyy useita syitä.

Miehet ja naiset on luotu Jumalan kuvaksi (1. Mooseksen kirja 1:26–27). Maallisessa mielessä kuvalla tarkoitetaan kaksiulotteista, osittaista esitystä kolmiulotteisesta esineestä. Samalla tavalla me olemme osittainen, rajallinen esitys osasta Jumalan luonnetta. Yksi osa Jumalan kuvaksi olemista on se, että voimme rakastaa Häntä, olla moraalisia olentoja, omata vapaan tahdon (oikein määriteltynä) sekä arvostaa kauneutta ja totuutta tavoilla, joihin eläimet eivät kykene. Jumalan kuvaksi olemisessa on myös toinen osa, jonka käsittelyn siirrän myöhemmäksi, kun puhun 1. Johanneksen kirjeestä.

Meidät on luotu ylistämään Jumalaa. (Jesaja 43:7; 62:3)

Meidät on luotu elämään Jumalan kanssa (2. Korinttolaiskirje 5:4–5). Me hallitsemme Kristuksen kanssa taivaassa (Efesolaiskirje 2:6).

Jumala haluaa meidät, jotta Hän voi osoittaa meille uskomatonta armoa ja laupeutta. (Efesolaiskirje 2:7)

Meidät on luotu tekemään hyviä tekoja (maalla, mutta ehkä myös taivaassa), jotka Jumala on etukäteen valmistanut meidän tehtäviksemme. (Efesolaiskirje 2:10).

Ollaksemme pyhiä ja moitteettomia Hänen silmissään (Efesolaiskirje 1:4)

Jotta meistä tulisi Hänen poikiaan (Efesolaiskirje 1:5)

Meidät on luotu Jumalan iloksi. (Heprealaiskirje 11:6 ja muut jakeet puhuvat siitä, että me miellytämme Häntä.)

Apostolien teot 17:28a sanoo, että me elämme, liikumme ja olemme Jumalassa. Samoin Kolossalaiskirjeen 3:3 sanoo, että uskovien elämä on nyt kätketty Kristuksessa Jumalassa.

Mutta on myös toinen tärkeä näkökohta. 1. Johanneksen kirje 4:12–16 osoittaa paitsi, että me elämme Jumalassa, myös että Jumala elää meissä. Meidät on luotu siten, että Jumalan Henki voi todellakin asua sisällämme. On joitakin asioita, joista saatat ajatella, ettei Kaikkivaltias Jumala voisi niitä tehdä. Saatat ajatella, ettei Jumala voi tuntea kipua, loukkaantua, kärsiä jne. Tietenkin Kaikkivaltias Jumala koki juuri sitä, kun Jeesus tuli maan päälle kuolemaan meidän syntiemme vuoksi. Mutta miten Kaikkivaltias Jumala voi kokea ilomme ja kamppailumme sekä rakkautemme omakohtaisesti? Hän pystyy jopa siihen. Niille, jotka ovat kutsuneet Jeesuksen sydämeensä, Jumala tulee Pyhän Hengen kautta luoksemme ja asettuu asumaan meissä (Joh.14:23 –27).

Jeesus vertasi tätä kaksisuuntaista suhdetta – meitä Jumalassa ja Jumalaa meissä – siihen, että Hän on viiniköynnös ja me olemme oksat (Joh. 15:1–8). Joten uskovana, kun avaan silmäni aamulla, ei ole vain ”minä”, joka katsoo ulos silmieni kautta; se on myös ”Hän”. Jumalan palveleminen on kuitenkin täydellistä vapautta; minulla on edelleen valinnanvapaus ja vastuu päättää, elänkö Häntä miellyttävällä tavalla ja rakastan muita, vai häpäisenkö Häntä ja toimin itsekkäästi. Hänen seuraamisessaan on iloa, mutta siinä on myös kamppailua, kun loistamme Hänen puolestaan tässä synnin tahraamassa maailmassa.

Meidän ei kuitenkaan pidä ylpeillä. Emme ole millään tavalla jumalallisia; olemme yksinkertaisesti astioita. Astioina emme ole mitenkään erilaisia emmekä parempia kuin kaikki muut ympärillämme olevat ei-kristityt; on vain niin, että Jumala on valinnut meidät armostaan ja antanut meille jotain erilaista sisimpäämme. Meille on annettu tehtäväksi tarjota tämä valtava lahja muille, ja Jumala täyttää mielellään kaikki, jotka Häntä pyytävät, sillä Jumala rakastaa ihmistä enemmän kuin voit kuvitellakaan, jopa enemmän kuin ihminen voi rakastaa itseään.

Tämän lisäksi Jumalalla on myös yksilöllisiä tarkoituksia eri ihmisille. Joskus Jumala saattaa antaa heidän tietää jotain heidän yksilöllisestä tarkoituksestaan; ja joskus he eivät saa sitä selville ennen kuolemaansa. Pimeinä aikoina Jumala sanoi Juudan kansalle Jeremian kautta: ”Sillä minä tiedän, mitä suunnitelmia minulla on teitä varten, sanoo Herra, suunnitelmia, jotka tuovat teille menestystä eivätkä pahaa, suunnitelmia, jotka antavat teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua ja tulette rukoilemaan minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua koko sydämestänne. Minä annan teidän löytää minut, sanoo Herra.” (Jeremia 29:11–14a)

Jos et ole kristitty, toivon vilpittömästi, että etsit Herraa. Jos olet kristitty, toivon, että jatkat Herran etsimistä, jotta oppisit paremmin, miten voit miellyttää Häntä, ja sitten teet niin.

K: Mikä on Jesaja 43:8–13:n pääkohta?

V: Tässä vaiheessa luvun sävy muuttuu lohduttavasta oikeussalin haasteellisuuteen. Mutta toisin kuin muissa Jesajan kirjassa kuvatuissa allegorisissa oikeudenkäynneissä, Israel ei ole syytetty vaan todistaja. Pakanat väittävät, että useat jumalat ovat palvonnan arvoisia, mutta heidän jumalansa eivät auta heitä. Israelin on todistettava, että on ollut, on ja tulee ikuisesti olemaan vain yksi Jumala, ja että Hän on heidän Vapahtajansa. Jos kutsumme itseämme kristityiksi, mutta harrastamme muiden jumalien palvontaa, kuten ajattelemalla, että hindulaisuuden tai muiden pakanauskontojen jumalissa on totuutta, emme ole enää tämän asian todistajia.

K: Mitä eroa on Jes 43:14; 48:14,20:ssa babylonialaisen ja kaldealaisen välillä?

V: Tuolloin ne olivat synonyymejä. Amorilaiset babylonialaiset valloittivat muinaisen Sumerin ja sekoittuivat sumerilaisten joukkoon noin 1 000 vuotta ennen Jesajan aikaa.

K: Miksi Jesaja 43:14:ssä puhutaan kaldealaisista laivoista, kun Babylon oli sisämaassa sijaitseva kaupunki?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei ole vastaus: Koska kaldealaiset omistivat kaiken maan Babylonista Persianlahdelle asti, he olisivat voineet purkaa aluksen lastin Persianlahden lähellä ja kuljettaa tavarat maitse pääkaupunkiinsa Babyloniin.

Vastaus: Babylon sijaitsi mahtavan Eufrat-joen varrella. Kreikkalainen historioitsija Herodotos (Historia, kirja 1, luku 194, s. 44) kirjoittaa, että kaldealaisilla oli pieniä, nahasta valmistettuja, pyöreitä aluksia, joiden runko oli pajusta ja jotka kulkivat Eufrat-joella ja Persianlahdella edestakaisin. Suurimmat niistä pystyivät kuljettamaan viisi tuhatta talenttia lastia. Nämä ”jokilaivat” pystyivät toimittamaan lastia suuremmilta valtamerialuksilta, jotka saapuivat Egyptistä, Afrikasta, Etelä-Arabiasta, Persiasta tai Intiasta. Babylonialaisilla oli myös sota-aluksia, jotka he olivat ostaneet foinikialaisilta.

K: Mitä Jesaja vertaa Jes 43:14–21:ssä?

V: Sanomatta sitä suoraan, Jesaja vertaa paluuta pakkosiirtolaisuudesta Egyptistä lähtöön. Jumala muistuttaa heitä Jesaja 43:16–17:ssä, että Hän oli se, joka johdatti israelilaiset Punaisenmeren läpi ja hukutti egyptiläiset sotavaunut ja hevoset. Jumala huolehti heistä autiomaassa, ja Jumala huolehtii heistä myös heidän matkustaessaan 600–900 mailia Babylonista takaisin Israeliin.

K: Mitä merien polut tarkoittavat Jesaja 43:16:ssa ja Psalmin 8:8:ssa?

V: Katsotaanpa, mikä kolmesta mahdollisuudesta on oikea.

(virheellinen) Merivirrat: Välimerellä ja Punaisella merellä ei ole virtauksia, joten tämä voisi viitata vain valtamerien virtauksiin.

(väärä) Laivan tai kalan matkareitti määränpäähän.

(oikea) Kuiva reitti Punaisenmeren läpi.

Mikä vaihtoehto on oikea, huomioi seuraavaa:

Jae 16 viittaa siihen, mitä Jumala teki menneisyydessä, kun Hän ”avasi tien meressä”.

Jae 17 lisää, että Hän veti armeijan vaunut ja hevoset ulos ja tuhosi ne.

Jae 19 sanoo, että aivan kuten menneisyydessä he tiesivät Jumalan tehneen heille polun mahtavan meren läpi, niin tulevaisuudessakin Jumala tekee heille polun autiomaassa, jotta he voivat palata vankeudesta. Siksi kaksi ensimmäistä tulkintaa ovat virheellisiä ja vain kolmas on oikea.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että ainakin kaksi opintoraamattua ja neljä kommentaaria esittävät myös kolmannen tulkinnan.

K: Miten voit Jesaja 43:22–28:n perusteella rohkaista muita olemaan väsymättä Jumalasta?

V: Tässä luvun osassa siirrytään syytöksiin, aivan kuin oikeussalissa, että he ovat niin tehneet. Mitä enemmän ihminen suorittaa ulkoisia rituaaleja ilman sisäistä merkitystä, sitä väsyneemmäksi hän tuntee itsensä. Mitä enemmän hän palvoo Jumalaa tekopyhästi, ei sydämestään, sitä väsyttävämmäksi se voi muuttua. Mutta he eivät enää edes kunnioita Jumalaa uhraamalla. Ihmiset voivat osoittaa väsymystään Jumalaan eri tavoin. Nykyään monet, jotka edelleen uskovat Jumalaan eivätkä tee törkeitä syntejä, ovat lakanneet käymästä kirkossa ja antamasta lahjoituksia Jumalan työlle. Se ei todennäköisesti johdu siitä, että he olisivat tarkoituksella ajatelleet, että heillä on parempaa tekemistä kuin seurata Jumalaa, vaan pikemminkin siitä, että heidän aikansa Jumalalle on tahattomasti ”syrjäytetty” muiden asioiden vuoksi. Samalla kun Saatana taistelee kristittyjä vastaan uhkailuilla ja kiusauksilla, hän tekee niin myös häiriötekijöillä, jotka vievät aikamme. Emme saa olla tietämättömiä hänen juonistaan (2. Kor. 2:11).

K: Miten kaikkitietävä Jumala ei muista syntejämme (Jesaja 43:25)?

V: Kyse ei ole siitä, ettei Jumala pystyisi muistamaan syntejämme, vaan siitä, että Jumala päättää olla muistamatta niitä. Hän ei ainoastaan jätä niitä mainitsematta meille, vaan Hän ei edes itse enää ajattele niitä. MacArthurin Raamatunkommentaarissa (s. 812) mainitaan, että tämä on yksi Vanhan testamentin suurimmista armon ilmentymistä.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Jesaja 43:27:ssä mainittu ensimmäinen syntiä tehnyt esi-isä viittaa todennäköisesti 43:28:ssa nimettyyn Jaakobiin, joka on pelkästään Israelin yhteinen esi-isä, ei midianilaisten tai ismaelilaisten.

Samoin kun uskovainen on tehnyt syntiä, katunut ja tullut sovitetuksi sekä korvannut vahingon, jos se on käytännössä mahdollista, meidän ei tarvitse tuoda sitä syntiä esille hänelle eikä kenellekään muullekaan.

K: Mikä on Jesaja 44:1–28:n keskeinen ajatus?

V: Monet luvut opettavat meille oppia ja tietoa Jumalasta, mutta tämä luku paljastaa lisäksi Jumalan sydämen; ne samanaikaiset mutta erilaiset tunteet, joita Jumalalla on Israelia kohtaan.

K: Mikä on Jesurun- tai Jeshurun-nimen merkitys Jesaja 44:2:ssa?

V: Jotkut ihmiset käyttävät lempinimiä, ja myös Jumala käyttää lempinimeä Israelista. Jeshurun tarkoittaa hepreaksi ”suoraa”. Se ei ollut israelilaisille tuntematon termi, sillä sitä käytetään myös 5. Mooseksen kirjan 32:15; 33:5,26. Sen sananjuurilla on parempi merkitys kuin nimellä Jaakob, joka tarkoittaa ”huijaria”.

K: Mitä puita mainitaan Jesaja 44:4:ssä?

V: Heprealaisen sanan ajateltiin tarkoittavan poppelipuuta, mutta nykyään sen katsotaan tarkoittavan ”ben-puuta”, jonka tunnemme moringa-puuna. Moringa-puut, jotka ovat kotoisin Pohjois-Intiasta ja levisivät myöhemmin koko Etelä-Aasiaan, ovat kirkkaanvihreälehtisiä, nopeakasvuisia, kuivuutta kestäviä, ja niiden siemenet voivat auttaa puhdistamaan vettä. Moringa-puun lempinimi on elämän puu. Kaunis luonne, nopea kasvu, kuivuutta kestävä ja veden puhdistamiseen auttava – nämä ovat kaikki hyviä ominaisuuksia myös uskovan hengelliselle elämälle!

K: Mitä mormoni voi oppia Jesajan kirjan 44:8 ja sitä seuraavista jakeista?

V: On monia jakeita, joissa sanotaan, että on vain yksi todellinen Jumala, mutta tämä jae ilmaisee sen erityisellä tavalla. Uskomme, että Jumala on kaikkitietävä, mutta vaikka et olisikaan samaa mieltä, sinun olisi pakko myöntää, että Jumala on ainakin melko älykäs, eikö niin? Ja jos Jumala olisi yhtään älykäs, Hän tietäisi, onko Hänellä veljeä tai sisarta, eikö niin? No, Jesaja 44:8:ssa Jumala kysyy retorisesti, onko Hänen lisäksi olemassa mitään muuta Jumalaa; sitten Hän vastaa, ettei Hän tiedä yhtäkään.

K: Miksi Jesaja 44:9, 11, 15–20 korostaa tässä häpeää?

V: Länsimaisessa kulttuurissa painotetaan suuresti oikeaa ja väärää, mutta muissa kulttuureissa, mukaan lukien Lähi-idän kulttuurit, kunniaa ja häpeää painotetaan vähintään yhtä paljon. Haluaisitko mieluummin olla sellaisen ihmisen seurassa, joka on ”oikeassa”, mutta ei välitä siitä, että tekee häpeällisiä asioita, vai sellaisen, joka on monissa asioissa väärässä, mutta yrittää olla kunniallinen ihminen?

On ironista, että pakanat uskovat jumaliensa palvonnan olevan kunniallista, mutta Jesaja sanoo tässä, että a) se itse asiassa tuo heille häpeää, ja b) syvällä sisimmässään he itsekin ymmärtävät sen helposti. Itse asiassa puolijumala Herakles tunnettiin kahdestatoista sankariteostaan. Mutta Meloksen Diagoras, Demokritoksen oppilas, heitti puisen Herkuleksen patsaan tuleen ja sanoi: ”No niin, Herkules, suorita kolmetoista urakasi ja auta minua keittämään naurisia.” (lainattu Keil-Delitzschin Vanhan testamentin kommentaarista, osa 7, luku 5, s. 211.)

Jesaja 44:10,12 korostavat epäjumalan tekemisen tai palvonnan häpeällisyyttä; Jesaja 44:15–20 esittää surullisen satiirin siitä, kuinka ihmisen tulisi hävetä omaa tyhmyyttään epäjumalaa tehdessään. Satiiri piilee kuitenkin tosiasioiden objektiivisessa kuvauksessa, ei sävyissä. Sitä voisi pitää ei pilkkaavana sarkasmina vaan kuivakkaana sarkasmina.

Jesaja ei ollut ainoa, joka huomasi tämän. Kuuluisa roomalainen runoilija Horatius (65–27 eKr.) sanoo jotain hieman samankaltaista: ”Kerran olin viikunapuu, hyödytön puunpala. Mutta eräs käsityöläinen… piti parempana, että minusta tulisi jumala…”

K: Mitä Jesaja 44:12–17 sanoo ihmisten työstä?

V: Jumala myöntää, että ihmiset voivat olla hyvin ahkeria, kun heillä on voimaa. Mutta se voi olla turhaa työtä turhien epäjumalien puolesta, jotka eivät välitä eivätkä voi auttaa tai tehdä työstä merkityksellistä. Jesaja 44:12 korostaa, että käsityöläisten voimat ehtyvät, koska he tulevat nälkäisiksi ja väsyneiksi valmistaessaan metallista tai puusta tehtyä epäjumalaa. Jos he väsyvät epäjumalan valmistamiseen, epäjumala on vieläkin voimattomampi kuin he. Sen sijaan ne, jotka odottavat Herraa, saavat uutta voimaa Jesaja 40:28–31:n mukaan.

Omalla tavallaan Jumala hallitsee jopa sitä, mitä ei ole olemassa. Epäjumalat eivät oikeastaan ole olemassa, mutta niillä on silti valtaa; niiden valta piilee ihmisissä, jotka uskovat niiden harhaanjohtaviin lupauksiin. Jesaja 44:14 sanoo, että puinen epäjumala syntyi puuseppän kirveen iskusta puuhun, joka kasvoi puusta, joka oli saanut alkunsa sateesta. Toisin sanoen tämän oletettavasti voimakkaan epäjumalan olemassaolo riippui täysin siitä, satoiko vai ei!

K: Miten Jesaja 43:22–44:23:ssa kuvattu hengellinen lunastus eroaa Jesaja 42:18–43:31:ssa kuvatusta kansallisesta lunastuksesta?

V: Jesaja puhuu ensin kansallisesta lunastuksesta ja sitten hengellisestä lunastuksesta. Tässä on vertailu J. Alec Motyerin teoksesta *The Prophecy of Isaiah*, s. 326.

K: Kuinka voimme Jes 44:25:n mukaan suojella itseämme ja erityisesti muita liialliselta niin sanotulta väärältä tiedolta, jota on liikkeellä?

V: Näyttää siltä, että väärää tietoa on yhä enemmän liikkeellä. Sitä tulisi torjua oikealla tiedolla, mutta se ei sinänsä näytä riittävän. Sinun on myös ”puolustettava laumaa” ja osoitettava, että väärä tieto on väärää. Kolmas tapa, joka yhdistää kaksi ensimmäistä, on esittää heille kysymyksiä heidän vääristä uskomuksistaan, kuten Jesaja tässä osoittaa meille.

K: Mikä on joen kuivumisen merkitys Jesaja 44:27:ssä?

A: Tässä on kyse kolmesta asiasta.

Aiemmin Jumala kuivasi Punaisenmeren Mooseksen vuoksi ja Jordan-joen Joosuan vuoksi.

Lähitulevaisuudessa persialainen kuningas Kyyros saattoi valloittaa Babylonin kaupungin ohjaamalla joen Sepharvaimin altaaseen, jolloin joen vesi jäi vain noin yhden jalan korkeudelle. Sitten persialainen armeija marssi Herodotoksen mukaan vaivattomasti joenpohjalla Babylonin muurien alle. Tämän vastakohtana Young kuitenkin sanoo, että Babylonista löydetyt nuolenpääkirjoituslaatat osoittavat, että Herodotoksen kertomus ei todennäköisesti toteutunut. Katso lisätietoja tästä J. Alec Motyerin teoksesta The Prophecy of Isaiah, s. 355.

Kaukaisessa tulevaisuudessa Eufrat-joki kuivuu itäisten kuninkaiden vuoksi Ilmestyskirjan 16:12 mukaan.

K: Miksi Kyyros mainitaan Jesaja 44:28–45:3,13:ssa?

V: Jesaja 44–45 oli profetia, jossa mainittiin Kyyros. Jumala tiesi juutalaisten vapauttajan nimen jo yli 150–200 vuotta ennen Kyyroksen syntymää. Liberaalit ja skeptikot ovat olettaneet, että aito tulevaisuutta koskeva profetia on mahdotonta, joten he ovat pitkään käyttäneet tätä viittausta Kyyrokseen ”todistaakseen”, että Jesajan kirjan loppuosa kirjoitettiin sen jälkeen, kun Kyyros oli tullut kuninkaaksi. Kyrus antoi määräyksen, että juutalaiset saivat palata vuonna 538 eKr., vuosi sen jälkeen, kun hän oli valloittanut Babylonin. Temppeli rakennettiin lopulta uudelleen vuonna 516 eKr.

Kyrus mainitaan, vaikkakaan nimeltä, Jesajan kirjassa 41:2,25. Mutta kuten teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 6, s. 270 todetaan, Kyruksen ”nimeä on pidetty salassa tätä suurta runollis-profetallista huipentumaa varten”.

K: Miksi Jesaja 45:4–6, 18, 21–22 ja 46:9 ovat hyviä jakeita, joita kannattaa jakaa mormoneille?

V: Sen sijaan, että uskoisi valheeseen, jonka mukaan olisi olemassa muita, heidän jumalansa kaltaisia jumalia, jotka hallitsevat muita planeettoja, Jesaja 46:9 sanoo, ettei ole ketään muuta, joka olisi meidän Jumalamme kaltainen. Meidän Jumalamme on ainutlaatuinen koko maailmankaikkeudessa.

K: Jes 45:7; Jes 14:7: Kuuntelin Larry Wesselsin YouTube-esityksen ”Unpopular Bible Doctrines” ja pidin sitä niin mielenkiintoisena, että päätin tutustua verkkosivustoon. Olen silmäillyt ja lukenut osan verkkosivustosi sisällöstä sekä käynyt läpi kysymyksiä siitä, loiko Jumala pahan vai ei. Tein haun verkkosivustosi 1. Mooseksen kirjaa koskevasta keskustelusta – pahan luomisesta – enkä löytänyt tätä jaetta: Jesaja 45:7 (King James -versio): Minä muodostan valon ja luon pimeyden; minä teen rauhan ja luon pahan; minä, Herra, teen kaikki nämä asiat. Minäkin olen totuuden etsijä, eli olen kristitty, joka todella haluaa tietää, mitä Raamattu sanoo, jopa epäsuosittuja asioita. Siksi olen kiinnostunut kommentistasi Jesaja 45:7:stä.

V: Tämä hepreankielinen sana, ra’, esiintyy Vanhan testamentin teksteissä noin 640 kertaa. Joissakin kohdissa se tarkoittaa moraalista pahuutta, mutta 275 kohdassa se tarkoittaa ”vaikeuksia” tai ”onnettomuutta”. Teoksessa *Now That’s A Good Question*, s. 267–268, huomautetaan, että on olemassa seitsemän erilaista hepreankielistä sanaa, jotka käännetään englanniksi sanalla *evil*. Jopa englanninkielisellä sanalla ”evil” on kaksi merkitystä: moraalinen pahuus ja fyysinen katastrofi. Tämä tarkoittaa, että Jumala aiheuttaa toisinaan fyysisiä katastrofeja. Tietenkin tässä langenneessa maailmassa Jumala sallii fyysisten katastrofien tapahtumisen; mutta tämä jae itse asiassa sanoo, että Jumala aiheuttaa fyysisiä katastrofeja. Kun ajattelee Sodoman ja Gomorran tuhoa, Nooan tulvaa tai Ilmestyskirjan suurta juhlaa, Jumala voi tuoda sekä kuolemaa että elämää. Haluamme ajatella Jumalaa universumin rakastavimpana olentona – ja Jumala onkin juuri sellainen. Mutta Jumala on myös universumin vihaisin olento, ja meidän on muistettava se.

Myös Tertullianus, joka kirjoitti vuosina 207–208 jKr., puhui tässä yhteydessä kahdesta pahuuden lajista. Hän teki eron syntisen pahuuden (culpae) ja rangaistuksellisen pahuuden eli rangaistuksen (poenae) välillä teoksessaan Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 2, luku 14, s. 308.

K: Miten hyvä Jumala ”teki rauhan ja loi pahan” (Jes 45:7; Jes 14:7)?

V: Teoksessa *Now That’s A Good Question*, s. 267–268, huomautetaan, että on olemassa seitsemän hepreankielistä sanaa, jotka käännetään usein englanninkieliseksi sanaksi ”evil” Kuningas Jaakon raamatunkäännöksessä. Vastaus on, että tämä pahuutta tarkoittava sana viittaa usein fyysiseen katastrofiin, ei pelkästään moraaliseen pahuuteen.

Harhaoppinen Marcion, joka puhui kreikkaa eikä hepreaa, yritti käyttää tätä kohtaa todistaakseen, että Vanhan testamentin Jumala oli paha ja eri Jumala kuin Uuden testamentin Jumala. Valentinalaiset ja muut gnostikot hylkäsivät Jesajan jakeet, joissa sanotaan, ettei ole muuta jumalaa, pitäen niitä Vanhan testamentin pahan demiurgijumalan valheina.

Tertullianus (kirjoittanut vuosina 207/208 jKr.) vastasi tähän kysymykseen periaatteessa samalla tavalla erottaen toisistaan syntisen pahuuden (culpae) ja rangaistuksellisen pahuuden eli rangaistuksen (poenae) teoksessaan ”Viisi kirjaa Marcionia vastaan”, kirja 2, luku 14, s. 308.

K: Miten Jes 45:9:ssä jotkut ihmiset ovat kuin saviruukun sirpaleita?

V: Pienet, rikkoutuneet saviruukunpalaset ovat lähes täysin hyödyttömiä ja voivat viiltää muita, mutta aiemmin ne olisivat voineet olla hyödyllisiä. Jotkut ihmiset ovat kuin saviruukunpalasia: he näyttivät aikoinaan lupaavilta, kykenisivät tulemaan Kristuksen luo ja palvelemaan Jumalaa, mutta nyt he vaikuttavat täysin hyödyttömiltä. Muista kuitenkin, että Jumala voi valmistaa ruukkuja uudelleen. Katso myös keskustelu Valitusvirret 4:2:sta.

K: Mitä Jumala sanoo Jesaja 45:9–11:ssä näissä savenvalajan ja vanhempien vertauksissa?

V: Kukaan ei ole voinut kysyä isältään tai äidiltään: ”Miksi loit minut?” Samalla tavalla savenastia ei voi moittia savenvalajaa siitä, miksi tämä sen valmisti. Samoin Jumala voi luoda meidät niin kuin Hän haluaa, ja meidän on vain sopeuduttava siihen. Tämän välitön sovellus on kuningas Kyyros. Kyyroksen näkökulmasta hän oli varma elämänsä tarkoituksesta: laajentaa medo-persialaista imperiumia ja rikastuttaa sillä itsensä ja persialaiset. Mutta Jumalalla oli täysin erilainen näkemys. Kyrus luotiin ensisijaisesti antamaan määräys, jonka mukaan juutalaiset voisivat palata kotimaahansa. Vaikka hän olisi voinut nähdä tämän (mitä hän ei voinut), Kyrus ei olisi ollut asemassa, jossa hän olisi voinut kyseenalaistaa Jumalan tarkoituksia. Samalla tavalla juutalaiset – ja me – emme voi kyseenalaistaa sitä, miksi Jumala loi meidät juuri niihin tarkoituksiin, joihin Hän meidät loi.

K: Miten Kyyros Jesaja 45:13:n mukaan antoi juutalaisten palata ”ilman hintaa tai palkkiota”, kun Jesaja 43:3–4 viittaa siihen, että Egypti, Kuush ja Seba annettiin vastineeksi Israelista?

V: Vaikka maa vallattiin, Kyyrosilla ei ollut velvollisuutta vapauttaa juutalaisia pakkosiirtolaisia, eikä hän nähnyt siinä mitään palkkiota (paitsi uskollisia alaisia). Juutalaisilta ei peritty mitään maksua; päinvastoin, persialaiset antoivat heille elintarvikkeita. Mutta Jumala palkitsisi persialaiset vastineeksi Egyptin, Kušin ja Seban mailla, vaikka Kyyros ei sitä odottanutkaan.

K: Mitä neljää Jumalan roolia korostetaan Jesajan kirjassa 45:18–25?

V: Tässä korostetaan ja yhdistetään Jumalan rooli luomistyössä (45:18), ilmoituksessa (45:19), pelastuksessa (45:20–22) ja luvattuun tuomioon (45:23–25).

K: Jättääkö Jumala Jesaja 45:19:n mukaan ihmiset koskaan etsimään Häntä turhaan?

V: Jumala ei anna ihmisten etsiä Häntä vilpittömästi turhaan. Tässä on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. Jeesus lupasi Matteuksen evankeliumissa 7:7–8, että niille, jotka pyytävät ja etsivät, annetaan ja he löytävät.

2. Kukaan ei kuitenkaan etsi Jumalaa (Ro3:10 –11, jossa siteerataan Psalmin 53:1–3).

3. Paradoksaalisesti kuitenkin Daavid, joka kirjoitti Psalmin 53, sanoo etsineensä Jumalaa.

4. Meillä on velvollisuus etsiä Jumalaa (Jesaja9:13 jne.)

5. Kohdissa 2, 3 ja 4 esitetyn ongelman ratkaisu on se, että kukaan ei etsi Jumalaa omasta tahdostaan. Pikemminkin Jumala vetää ihmiset puoleensa (jopa Vanhan testamentin aikoina). Ellei Isä vetäisi ihmisiä puoleensa, kukaan ei tulisi Jeesuksen luo (Joh.6:44 ).

K: Ketkä ovat Jesaja 45:20:ssä mainitut kansojen pakolaiset/selviytyjät/pakoon päässeet?

V: On olemassa kaksi näkemystä. Ensimmäisen näkemyksen mukaan kyseessä ovat israelilaiset, jotka karkotettiin Israelista ja Juudasta ja hajotettiin kansojen sekaan Assyrian ja myöhemmin Babylonin toimesta. Tämä viittaisi sekä juutalaisiin, jotka edelleen seurasivat Jumalaa, että juutalaisiin, jotka nyt palvoivat epäjumalia. Toisen näkemyksen mukaan, koska Assyria karkotti myös muiden kansojen ihmisiä (joita Kyyros antoi palata kotiin), kyseessä ovat kaikki karkotetut, sekä juutalaiset että pakanat. Ainoan todellisen Jumalan lisäksi heidän ainoa voimansa on elottomissa puupatsaissa, joita he turhaan rukoilevat.

K: Mikä on Jesaja 45:21:ssä ero Jumalan ilmoitusten ja epäjumalien välillä?

V: Vaikka Jumala ilmoitti Kyyroksen nimen noin 150 vuotta ennen kuin tämä tapahtui, pakanalliset epäjumalat eivät ennustaneet mitään. Itse asiassa Kyyros-sylinterissä sanotaan, että Marduk määräsi Babylonin valloitettavaksi (Kyyroksen johdolla) rangaistuksena Nabonidukselle ja babylonialaisille. Tämä kirjoitettiin kuitenkin vasta tapahtuman jälkeen; ennen sitä ei ollut mitään näyttöä siitä, että Nabonidus olisi ollut liian epäuskonnollinen tai että Marduk olisi ollut tyytymätön Babyloniin.

K: Keitä ovat Bel ja Nebo Jesajan kirjassa 46:1?

V: Bel oli toinen nimi Mardukille, jota kutsuttiin myös Bel-Merodachiksi, ja joka oli Babylonin pääjumala. Bel mainitaan myös Jeremian kirjassa 51:44. Babylonian hallitsija Belsassar nimettiin Belin mukaan. Babylonian hallitsijoiden Nebukadnessarin (Nabu-kudurri-usur), Naboniduksen (Nabu-na’ia) ja Nabopolassarin (Nabu-apal-usur) nimissä on kaikissa sana ”Nebo”. Monissa raamatunkommenteissa todetaan, että tämä epäjumala oli eri asia kuin kanaanilainen epäjumala Baal, mutta teoksissa The MacArthur Bible Commentary (s. 816) ja The NIV Study Bible (s. 1084) katsotaan, että Bel oli toinen nimi kanaanilaiselle epäjumalalle Baalille. Tämän täydentää se, että babylonialainen jumalatar Ishtar oli sama kuin kanaanilainen jumalatar Ashtarte. Nebo oli Mardukin poika ja kirjoittamisen jumala.

Joka vuosi näitä kahta jumalaa kannettiin paraatissa Babylonian uudenvuoden juhlissa, jotka pidettiin kevätpäiväntasauksen päivänä. Nebon tehtävänä oli kirjoittaa jokaisen kohtalo kyseiselle vuodelle.

Herodotos kertoo, että Babyloniassa oli kaksi kultaista Belin/Mardukin patsasta.

Näiden jakeiden ydin on se, että kansan oli valittava, uskoisiko se kuolleeseen Belin ja Nebon uskontoon vai Elävään Jumalaan. Heidän oli valittava, luottaisivatko he Beliin, Neboon ja babylonialaisiin vai Todelliseen Jumalaan.

K: Milloin babylonialaiset yrittivät viedä epäjumalansa turvaan (Jes 46:2)?

V: Tätä ei tapahtunut, kun Kyyros valloitti Babylonin. Sen sijaan, kun Assyrian kuningas hyökkäsi ja valloitti Babylonin takaisin vuonna 703 eKr., babylonialainen kapinakuningas Merodach Baladan määräsi babylonialaisten jumalat evakuoitaviksi. Tarkoitus oli pakottaa tekemään päätös; juutalaisen oli päätettävä, luottaako hän pakanallisiin epäjumaliin, kuten Bel (Marduk) ja Nebo, vai Ainoaan Todelliseen Jumalaan. Valitettavasti babylonialaiset itse olivat lähes yhtä kuuroja heidän sanomalleen kuin heidän jumalansakin.

K: Mikä on Jesaja 46:1–13:n päälinjat?

V: Tässä on yksi pääpiirteiden esitys.

Jes 46:1–2 Profeettinen sanoma epäjumalien pelastamisesta

Jes 46:3–4 Jumala pelastaa meidät kantamalla meitä taakkanaan

Jes 46:5–7 Pelastusta tarvitsevat kuolleet taakat eivät omaa pelastavaa voimaa

Jes 46:8–11 Jumala loi meidät

Jes 46:12 Jumala pelasti meidät

K: Mikä on Jes 46:3:n kontrasti?

V: Jesaja esittää vastakohtia jättämällä ilmeisen tosiasian sanomatta. Bel ja Nebo, Babylonin kaksi tärkeintä jumaluutta, kuljetetaan kuormaeläinten selässä. Sitä vastoin Jumala kantaa kansaansa. Eläimet väsyvät ja uupuvat. Jumala ei väsy. Vaikka Kyyros-sylinterissä yritettiin myöhemmin esittää asia myönteisessä valossa, oli ilmeistä, että babylonialaiset jumalat eivät kyenneet pelastamaan kaupunkiaan tappiolta. He kumartavat epäjumaliensa edessä, mutta todellisuudessa juuri epäjumalat kumartuvat, kun niitä kuljetetaan.

Babylonialaiset kantavat kahta tärkeintä epäjumalaansa evakuoinnin yhteydessä; tämä saattaa saada jonkun miettimään, kuinka voimakkaita nämä epäjumalat oikeastaan ovat. Mutta Jumala on kantanut israelilaisia läpi historian. Tuntuuko sinusta, että sinä kannat Jumalaa mukanasi, ehkä kuin taakkaa, vai että Jumala kantaa sinua?

K: Miksi Babylon kutsutaan Jesaja 47:1:ssä neitsyiseksi tyttäreksi?

V: Tämä voi olla sarkasmia. Aikanaan babylonialaisilla oli tapa, jonka mukaan naimattomien tyttöjen piti myydä ruumiinsa temppelissä ennen avioliittoa. Jotkut ovat sanoneet, että se johtuu siitä, ettei Babyloniaa ollut valloitettu. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä Merodak-Baladan kapinoi Assyriaa vastaan, ja assyrialaiset valloittivat Babylonian takaisin sekä vuonna 710 eKr. (Sargon II:n johdolla) että vuonna 702 eKr. (Sennacheribin johdolla).

K: Kuka on Jesaja 47:5,7:ssä mainittu ”valtakuntien kuningatar”?

V: Tämä viittaa vertauskuvallisesti babylonialaisten ylpeään tyttäreen, toisin sanoen Babylonin kaupunkiin. Tuolloin Babylon oli ehkä maailman mahtavin kaupunki.

K: Kuinka kerrot jollekin Jes 47:8–15:n perusteella, että hänen tulisi luottaa Jumalaan, kun hän on asettanut suuren luottamuksensa johonkin muuhun?

V: Heidän on vaikea kuulla, että Jumalalla on vastaus heidän elämäänsä, koska he luulevat jo tietävänsä vastauksen. Sinun täytyy rukoilla heidän puolestaan ja kertoa heille. Tässä on kaksi puolta: nyt ja myöhemmin.

Nyt: Sen lisäksi, että kerrot heille, kuinka Jeesus on vastaus ja ainoa todellinen Vapahtaja, heidän on ymmärrettävä, että se, mihin he luottavat, on valhetta. Se on melkein kuin sinun pitäisi irrottaa heidät yhdestä seinästä, ennen kuin he voivat tarttua toiseen seinään.

Myöhemmin: Merkittävä osa kulttien jäsenistä lähtee lopulta pois. Aiemmin olen kuullut, että Jehovan todistajien kohdalla luku oli noin 50 prosenttia. Olen lukenut, että noin viidesosa Yhdysvalloissa syntyneistä muslimeista ei ole enää muslimeja. Joten vaikka he eivät muuttuisikaan lähitulevaisuudessa, myöhemmin he saattavat muistaa sanasi, ja kun he pettyvät uskontoonsa ja huomaavat sen olevan valhetta, he harkitsevat Kristusta sen sijaan, että vain muuttuisivat kyynisiksi ja ajautuisivat agnostismiin tai ateismiin.

K: Mikä on tärkeää babylonialaisten viisaudessa ja tiedossa Jesajan kirjassa 47:10?

V: Suurin osa länsimaisesta astrologiasta ja palvonnasta on peräisin Babyloniasta. He olivat ylpeitä viisaudestaan, astrologiastaan ja taikuudestaan.

Myönteisenä puolena on, että myös suuri osa matematiikasta on peräisin Babyloniasta. He käyttivät jonkin verran algebraa, mukaan lukien toisen ja kolmannen asteen yhtälöiden ratkaisemisen. Heillä ei kuitenkaan ollut varsinaista algebraista merkintätapaa. Babylonialaiset olivat myös taitavia trigonometriassa. Heidän lukujärjestelmänsä oli 60-kantaista. Syy siihen, miksi jaamme ympyrän 360 asteeseen, on se, että juuri näin babylonialaiset katsoivat taivaankappaletta.

Loppujen lopuksi babylonialaisten oma voima [sekä sotilaallinen että älyllinen] oli kuitenkin heidän jumalansa Habakukin kirjan 1:11 mukaan.

K: Mitä tarkoittaa Jesaja 47:10a, 11:ssä mainittu runollinen oikeudenmukaisuus?

V: Sama hepreankielinen sana tarkoittaa moraalista pahuutta Jesaja 47:10a:ssa ja onnettomuutta Jesaja 47:11a:ssa. Jos teet kauheita asioita, sinulle tapahtuu kauheita asioita.

K: Mikä oli Jesaja 48:1–9:n mukaan ero Babylonin epäuskoisen pakanuuden ja Israelin pakanuuden välillä?

V: Molemmat olivat pahoja, mutta pahuuden ja tekopyhän pahuuden välillä on ero. Babylonialaiset olivat ylpeitä epäjumalistaan, kun taas israelilaiset olivat ylpeitä Jumalasta, jota he eivät kuitenkaan seuranneet yksinomaan. Käyttäen avioliiton vertausta voidaan sanoa, että pohjoinen kuningaskunta hylkäsi puolisonsa, kun taas eteläinen kuningaskunta petti puolisonsa.

K: Miten jääräpäisyys (tai sanotaanko vahva tahto) voi olla Jesaja 48:1–9:n mukaan niin paha synti Jumalan silmissä?

V: Kuvitellaanpa, että olet maalivahti jalkapallo-ottelussa. Otat pallon kiinni ja heität sen omaan maaliin. Mitä tapahtuisi, sen lisäksi että vastapuoli saisi pisteen? No, ehkä valmentajasi ajatteli, että pallo luiskahti käsistäsi, tai ehkä olit hämmentynyt. Mutta kuvitellaanpa, että joka kerta kun sait pallon, heitit sen omaan maaliin. Valmentajasi ottaisi sinut pois pelistä ja luultavasti potkisi sinut pois joukkueesta, koska osoitit, ettet oikeastaan kuulunut joukkueeseen alun perinkään. Joukkueesi muut pelaajat, jotka yrittivät kovasti joukkueen puolesta, olisivat hyvin, hyvin pettyneitä sinuun. Itse asiassa he olisivat vihaisia sinulle, eivätkä vastapuolen pelaajille, koska ainakin vastapuolen pelaajat olivat rehellisiä aikeissaan. Eivätkö juuri niin tee uskovat, jotka kutsuvat itseään kristityiksi, kun he itsepäisesti tekevät asioita Jumalaa vastaan?

Jesajan kirjassa 48:1,2 Jumala ei oikeastaan puhu Israelille; itse asiassa Hän puhuu niille, jotka kutsuvat itseään Israelin nimellä.

K: Onko Jesaja 48:1–2; 49:14; Valitusvirret 1:7–8; 2:1–2,13:n mukaan hyvä vai huono asia, jos pidät kotimaata identiteettinäsi?

V: Se riippuu siitä, missä pidät kotisi. Voit mennä liian pitkälle ja kietoa identiteettisi siihen, että olet amerikkalainen, texasilainen tai kotoisin Japanista, Kiinasta, Ranskasta, Saksasta tai Isosta-Britanniasta. Mutta jos pidät taivasta todellisena kotinasi, se on hyvä asia. Asiat eivät ole koskaan täysin kunnossa, ennen kuin pääsemme kotiin. Jos et kaipaa kotiin, silloin on jotain vialla suhteessasi Jumalaan.

Mutta negatiiviselta kannalta Jesaja 48:1–2 kuvaa ihmisiä, joilla oli identiteetti ”Jaakobin suvuna” ja ”Israelin nimellä” ja jotka nimittivät itseään pyhän kaupungin mukaan, mutta eivät totuudessa tai vanhurskaudessa.

K: Jes 48:1–2; 49:14: käytännön tasolla, mistä koostuu ihmisen identiteetti, ainakin hänen omissa silmissään?

V: Mistä ihminen puhuu koko ajan? Mistä hän innostuu puhuessaan? Onko se hänen urheilujoukkueensa? Onko se hänen maansa ja sen politiikka? Onko se hänen poliittinen puolueensa? Onko se hänen sijoituksensa? Onko se hänen ihmissuhteensa? Kaikista näistä asioista on ihan hyvä puhua, mutta kun jokin niistä hallitsee keskustelua, se voi olla merkki siitä, että henkilön oma käsitys identiteetistään on liian tiukasti sidottu juuri siihen.

Paavali, entinen Saulus Tarsolainen, esitti tästä erittäin mielenkiintoisen näkökulman Filippiläiskirjeen 3:5–11:ssä. Saulus oli itsevarma ja hänellä oli hyvä itsetunto, koska hän tiesi tarkalleen, kuka hän oli – ja Jumala mursi hänet kaikesta siitä.

K: Mitä muodostaa identiteettimme Jumalan silmissä (Jes. 48:1–2; 49:14)?

V: Jos emme ole Jumalan lapsia, jotka pääsevät taivaaseen, mikään muu ei ole merkityksellistä. Jos Jumala auttaa meitä pääsemään eroon pahoista tavoistamme, parantaa meidät, antaa meille taloudellista menestystä sekä upeita ystäviä ja perheenjäseniä, mutta emme koskaan anna elämäämme Kristuksen käsiin, olemme häviäjiä, ja ”voittomme” ovat merkityksettömiä. Mutta jos hyväksymme Jeesuksen Herraksemme ja Vapahtajaksemme, olemme lopulta voittajia, vaikka meillä olisi sairauksia ja köyhyyttä ja vaikka ystävät ja perhe hylkäisivätkin meidät. On hyvä rukoilla ympärilläsi olevien puolesta näiden pienten voittojen puolesta, mutta mitä merkitystä sillä oikeastaan on, jos heillä ei ole myös sitä suurta voittoa?

K: Olisiko Israelin pitänyt Jesaja 48:1–4:n mukaan tarkastella Babyloniaa kohtaan langetettua tuomiota, tunnistaa siinä osittain itsensä ja ottaa siitä opikseen?

V: Jesaja osoittaa tässä monia yhtäläisyyksiä. Heidän olisi pitänyt oppia Babylonin tuomiosta ja sen täyttymisestä, mutta ilmeisesti suurin osa israelilaisista ei nähnyt tätä. Ehkä israelilaiset olivat niin kiinni omassa identiteetissään ”Jaakobin suvuna”, etteivät he katsoneet tarvitsevansa oppia mitään.

K: Miksi Jesaja 48:1, 12, 16, 17–18:ssa korostetaan kuuntelemista?

V: Se, onko kansa Jumalan kansa, selviää siitä, kuunteleeko se Jumalaa ja totteleeko se Jumalaa rakkaudella. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä teet tai sanot, vaan siitä, kuunteletko ja totteletko?

Jos kysyt useimmilta muslimeilta, kuka Jeesus on, he sanovat, että hän oli profeetta, joka syntyi neitsyt Marialta ja joka ei koskaan tehnyt syntiä. (Ahmadiyya-muslimeja lukuun ottamatta.) Mutta mitä hyötyä profeetasta on, jos ihmiset eivät kiinnitä huomiota hänen sanoihinsa? Kysy muslimilta, haluaisiko hän kuulla profeetta Jeesuksen sanoja.

K: Mitkä asiat nykypäivänä estävät meitä kuuntelemasta Jumalaa (Jes. 48:1, 12, 16, 17–18)?

V: Tietenkään metalli- ja puujumalat eivät kuuntele Jumalaa, ja mitä enemmän ihmiset palvoivat metalli- ja puujumalia, sitä enemmän he menettivät kykynsä (ja halunsa) kuunnella Jumalaa. Meilläkin voi olla metallisia ja muovisia esineitä, kuten televisioita, tietokoneita, iPadeja ja puhelimia, joita Saatana käyttää elämässämme kääntääkseen meidät pois Jumalasta. Meillä voi olla rahan, vaikutusvallan, ystävien, romanssin tai jopa perheen epäjumalia, jotka vaikeuttavat kykyämme kuunnella Jumalaa. Jos jokin asia tai joku henkilö estää sinua kuuntelemasta ja seuraamasta Jumalaa, poista se elämästäsi niin pitkälle kuin mahdollista.

K: Mitä ovat ”rautajänteet” Jesajan kirjassa 48:4?

V: Jänteet ovat lihaksiin kiinnittyviä kuituja. Vertauskuvana rautajänteet eivät repeäisi, ja ne antaisivat suurta voimaa, jos ne kiinnittyisivät rautaisiin lihaksiin. Se kuulostaisi hienolta, paitsi että… kuinka paljon joustavuutta ja liikkuvuutta niissä olisi? Itsepäisyys voi olla kuin kova, taipumaton rautajänne, joka ei koskaan taivu tai liiku, edes silloin kun sen pitäisi.

K: Milloin on Jesaja 48:8:n mukaan parempi, ettei joku kuule, ymmärrä eikä tunne totuutta?

V: Silloin, kun hän ei ole sitoutunut noudattamaan sitä. Mitä vähemmän hän tietää tuomion päivänä, sitä parempi hänelle on. 2. Pietarin kirjeen 2:20–22 mukaan joillekin olisi ollut parempi olla tuntematta vanhurskauden tietä kuin tuntea se ja kääntää sille selkänsä.

K: Mitä eroa on Jesaja 48:12–13:ssa sillä, että Jumala on kaikkivaltias, ja sillä, että Jumala on suvereeni?

V: Kaikkivaltias tarkoittaa, että Jumala pystyy tekemään mitä tahansa, ainakin kaiken, mikä on todellisuudessa ”asia” eikä looginen ristiriita. Suvereeni tarkoittaa, että Jumalalla on omistusoikeus kaikkeen.

K: Mitä Jumala paljastaa sydämestään Jesaja 48:17–19:ssä?

V: Kuvittele opettaja maan päällä, joka avaa sydämensä opettaakseen oppilailleen jotain erittäin tärkeää, mutta oppilaat eivät opi käytännössä mitään, koska he eivät välitä oppimisesta, sillä he pitävät sitä arvottomana. Kuinka turhauttavaa se olisi opettajalle! Jumala on tässä meidän opettajamme, ja Hän ilmaisee tässä turhautumistaan niihin, jotka tunnustavat olevansa Hänen kansaansa, mutta kieltäytyvät kuuntelemasta.

K: Miksi Jesajan kirjan 48:20–22 mukaan kansan tulisi ”paeta Babyloniaa” ja jättää tuttu kotinsa, ja miksi meidänkin pitäisi joskus tehdä niin?

V: Heidät vietiin orjiksi Babyloniaan ja Assyriaan. Mutta tähän mennessä, 70 vuotta myöhemmin, Babylonia oli paikka, jossa he tulivat taloudellisesti toimeen, ja jotkut menestyivätkin. Heillä ei kuitenkaan ollut siellä paljon vapautta, ja he voisivat palata kotiinsa, johon he kuuluivat. Vielä tärkeämpää oli kuitenkin se, että Babyloniassa oli kiusauksia pitää tärkeänä sitä, mitä babylonialaiset pitivät tärkeänä, mukaan lukien epäjumalien palvonta ja astrologia. Toisinaan meillä on valinta: jatkammeko sitä, minkä tunnemme, vaikka se vie meitä vähitellen kauemmas Jumalasta, vai uskaltaudummeko kohti tuntematonta seuratessamme Jumalaa. Kiinnitä aina huomiota tähän lukuun toistuvasti annettuun käskyyn: kuuntele Jumalaa!

Jumala päättää lopulta kaksiteräisellä profetialla. He voivat lähteä eteenpäin iloiten, kun Jumala johtaa heitä (Jesaja 48:20), tai sitten jumalattomille ei ole rauhaa (Jesaja 48:22).

K: Mikä on Jesaja 49:1–66:24:n pääpiirteet?

V: Jesaja 49–57 on nimetty Kärsivän palvelijan kirjaksi. Yhtäältä Jesajan kirjoitustyyli vaikuttaa tunnepitoiselta ja spontaanilta. Toisaalta, kun tarkastellaan sitä syvemmältä, se on myös hyvin jäsennelty. Tässä on koko tämän osan rakenne.

Jesaja 49:1–6 Israelin ja maailman palvelija

. Jesaja 49:7–13 Tehtävän vahvistaminen Israelille ja maailmalle

. . Jesaja 49:14–50:3 Siion on unohtanut, mutta se tulee muistamaan

Jesaja 50:4–9 Palvelija vastaa kuuliaisesti, mutta joutuu kärsimään

. Jesaja 50:10–11 Tottelevainen vs. itsepäinen

. Jesaja 51:1–52:12 Siionille käsketään vastata

Jesaja 52:13–53:12 Palvelija voittaa ja kantaa meidän syntimme

. Jesaja 54:1–55:13 Israel ja maailma kutsutaan pelastukseen

. . Jesaja 56:1–66:24 Siion vastaa

Mielenkiintoista on, että viimeistä kohtaa on laajennettu huomattavasti, ja se vie enemmän tilaa kuin muut osat yhteensä. Sama kaava näkyy myös Ilmestyskirjassa: ensin seitsemän sinettiä, sitten seitsemän pasunaa ja lopuksi seitsemän Jumalan vihan maljaa.

K: Mistä Jesaja puhuu Jesaja 49:ssä?

V: Joskus isän on puhuttava lastensa kanssa ja muistutettava heitä siitä, kuka on vanhempi ja kuka määrää. Samalla tavalla Jumala muistuttaa meitä siitä, että Hän on se, joka viime kädessä hallitsee historiaa, joka toteuttaa Hänen tarkoituksensa.

K: Mikä on saarien merkitys Jesaja 49:1 ja 41:1:ssä?

V: Vaikka juutalaiset joutuisivatkin hajalle ympäri maailmaa, tämä viittaa todennäköisimmin pakanakansoihin. Teoksessa *Bible Knowledge Commentary: Old Testament* (s. 1094) todetaan, että saaret edustavat maailman syrjäisimpiä kolkkia.

K: Kuka on Jesaja 49:3:ssa mainittu palvelija ”Israel”?

V: Jesaja 49:1–3 on kirjoitettu niin, että se herättää ihmisissä jännitystä ja saa heidät kysymään: kuka tämä on? Jesaja 49:3:ssa palvelija nimetään Israeliksi, mutta Jesaja 49:5:ssä sanotaan, että palvelijalla oli tehtävä tuoda Jaakob/Israel takaisin Jumalan luo. Kyseessä ei siis ole Israelin kansa, vaan se, joka toisi Israelin takaisin Jumalan luo. Tämä olisi siis Messias, Jeesus Kristus.

K: Jesaja 49:4 viittaa siihen, että Jumalan palvelija näkisi työstään hyvin vähän hedelmää, ainakin aluksi. Miten pysymme rohkeina, kun teemme työtä Herran puolesta ja näemme hyvin vähän hedelmää?

V: Jeesus näki vain vähän hedelmää, kun Hän tuli ja ristiinnaulittiin. Hänen palvelutyönsä loppupuolella Hänellä ei enää ollut väkijoukkoja Galileassa, uskonnolliset johtajat juonivat Hänen surmaamistaan, ja jopa Hänen omat opetuslapsensa hylkäsivät Hänet. Mutta sen jälkeen, kun Jeesus nousi kuolleista, monet uskoivat Häneen, kuten Apostolien teot 2:41 osoittaa. Tietenkin lopun aikoina jokainen polvi taipuu Jeesuksen edessä, kuten Filippiläiskirjeen 2:10–11 sanoo.

Meille todellinen hedelmä on Jumalan kunnioittaminen ja sadonkorjaajina toimiminen, eli ihmisten tuominen Kristuksen luo. Siihen kuuluu myös lauman puolustaminen ja paimentaminen. Joskus uusilla alueilla toimivat lähetyssaarnaajat saattavat viettää seitsemän vuotta tai enemmän näkemättä muuta kuin kourallisen uskovia.

K: Miksi Jumala valitsi Jesaja 49:6:ssa juutalaiset eikä jotakin toista kansaa?

V: Jumala olisi voinut valita minkä rodun tahansa, mutta Hän ei itse asiassa valinnut rotua, vaan yhden miehen, Abrahamin, ja tämän pojanpojan, Jaakobin. Tämä jae muistuttaa siitä, että palvelija, Messias, ei ollut tarkoitettu vain juutalaisille, vaan myös kaikille muille kuin juutalaisille.

Katso lisätietoja 1. Mooseksen kirjan 12:1; 28:10–15; 32:22–32 kohdista.

K: Missä Sinim sijaitsee Jesajan kirjan 49:12 kohdassa?

V: Asiasta on kaksi näkemystä. Yhden näkemyksen mukaan se on Aswan, kaupunki aivan Egyptin eteläosassa. Toisen näkemyksen mukaan se on ”Sin”, joka on heidän muinainen nimityksensä Kiinalle. Kummassakin tapauksessa kyseessä on kaukana sijaitseva paikka.

K: Mikä on Jesaja 49:15:n sanoma?

V: Maailmassa ei ole montaa siteetä, joka olisi vahvempi kuin lapsen riippuvuus äidistään. Vanhemmat ovat käytännössä lapsen koko elämä. Tämä on vertauskuva riippuvuudestamme Jumalasta. Mutta vaikka äiti unohtaisi ja hylkäisi lapsensa, Jumala ei koskaan unohda meitä.

K: Miten Jesaja 49:16:ssa sanotaan, että Jumalan lapset on kaiverrettu Hänen kämmentensä päälle?

V: Jos jotain on kirjoitettu kämmenellesi, näet sen joka kerta, kun katsot kämmeniäsi. Samalla tavalla emme ole koskaan poissa Jumalan näkyvistä, poissa Jumalan mielestä tai poissa Jumalan huolenpidosta. Lisäksi Kristus naulattiin ristille, ja naulat menivät läpi sen, mitä kutsuttiin ”käsiksi” (todellisuudessa ranteiksi).

K: Mikä on mielenkiintoista hepreankielisessä tekstissä Jesaja 49:19–21?

V: Tämä ei ole sujuvaa hepreaa. Se koostuu katkonaisista lauseista, ikään kuin Jesaja puhuisi yhdestä asiasta ja keskeyttäisi sitten innoissaan itsensä laajentaakseen jotakin kohtaa siitä. On mielenkiintoista huomata, että Jesajan kirja on rakenteeltaan niin looginen, mutta samalla niin tunnepitoinen.

K: Mitä merkitystä lapsilla on Jesaja 49:20–21:ssä?

V: Tämä on melko järkyttävä vertauskuva surun murtamasta, yksinäisestä naisesta, jota ympäröivät kaikki hänen lapsensa – joita hän ei tiennyt edes omistavansa. Nämä lapset ovat kaikkia niitä kansoja, jotka kuuntelivat Jumalan sanomaa ja liittyivät hänen joukkoonsa.

K: Mitkä ovat nykypäivänä tapoja, joilla ihminen, kansa tai kansakunta voi toimia itsetuhoisesti (Jes. 49:26)?

V: Joskus ihminen voi kokea kieroutunutta iloa asettaessaan itsensä tuhoon. Joko hän todella haluaa tuhoutua, tai sitten ei halua, vaan haluaa sen sijaan jännityksen, joka syntyy tuholta pakenemisesta. Tai hän saattaa jollain tavalla haluta sitä kauhua, jota tuhon pelko aiheuttaa. Nixonin ajateltiin olleen taipuvainen itsetuhoisuuteen. Miksi hän olisi tallentanut kaiken, mitä teki? Jotkut teini-ikäiset saattavat haluta kävellä rautatiesillalla tai tehdä vaarallisia temppuja, ei siksi, että he haluaisivat tehdä itsemurhan – vaikka niin joskus tapahtuukin – vaan sen jännityksen vuoksi, jonka he kokevat selviytyessään.

K: Miksi Jumala kysyy Jesaja 50:1–2a:ssa avioerotodistuksesta, Jumalan velkojista ja siitä, että Hänen käsivartensa olisi liian lyhyt pelastamaan?

V: Jumala ei puhu ”Siionille”, vaan sen lapsille. Jumala puhuu tässä ironisesti. Jumalan käsivarsi ei ole liian lyhyt pelastamaan, Jumalalla ei ole velkojia, eikä Jumala ole laatinut avioerotodistusta. Asia on siinä, että koska nämä asiat eivät ole totta, miksi sitten koko Jumalan kansa ei ollut Hänen tukenaan? Koska Jumala ei eronnut Israelista, Hänen lähettämisensä pois oli vain väliaikaista, ei pysyvää.

Nämä kaksi jaetta eivät esitä eivätkä vastaa kysymykseen ”missä Jumala oli, kun heidät vangittiin ja karkotettiin?”. Pikemminkin Jumala kysyy: ”Missä olivat ne ihmiset, joiden olisi pitänyt olla Hänen puolellaan? Miksi kukaan ei edes kysynyt, missä Jumala oli ja miksi tämä tapahtui?” Jakeen 50:1 viimeinen osa osoittaa, että kansa tiesi jo; he olivat kääntyneet väärintekemiseen.

K: Mitä Jesaja 50:5–9 opettaa Jumalan palvelijasta?

V: Jo ennen kuin pääsemme Jesaja 53:een, tämä kohta osoittaa, että Jumalan uskollinen palvelija tulisi lyötäväksi ja että hänen partansa revittäisiin irti poskilta. Se opettaa myös, että hänet lopulta oikeutetaan.

K: Mitä Jes 50:8:n kielenkäyttö kertoo Jumalan kärsivästä palvelijasta?

V: Tämä on oikeussalikieltä, ja se viittaa siihen, että Jumalan kärsivä palvelija, Messias, tullaan syyttämään väärin.

K: Mikä on erityistä näissä kahdessa luvussa (Jes 51:1–52:15)?

V: Tätä edeltävät palvelijaa käsittelevät luvut kuvaavat palvelijaa. Näissä luvuissa on paljon imperatiiveja, eli käskyjä lukijoille tehdä jotain. Niissä on viisi käskyä ”kuunnella”, kolme ”herätä” ja kaksi ”katsoa”.

Meidän tulisi varmistaa, että kiinnitämme huomiota siihen, mitä Jumala on opettanut meille. Lisäksi, kun rukoilemme toisten puolesta, meidän tulisi rukoilla myös, että Jumala herättäisi heidän huomionsa, eikä pelkästään sitä, että he oppisivat totuuden.

K: Kuka oli se kallio, josta heidät veistettiin (Jes. 51:1–2)?

V: Jesaja 51:2:ssa sanotaan, että heidän tulisi kiinnittää huomiota esi-isiensä, Abrahamin ja Saaran, hengelliseen perintöön.

K: Mitkä ovat Jesaja 51:1–52:15:n mukaan nykypäivän tapoja, joilla ihmiset kuulevat, mutta eivät kiinnitä huomiota tai opi sitä, mitä heidän pitäisi oppia?

V: Tässä on muutamia tapoja.

Jotkut voivat käyttäytyä ikään kuin eivät kuulisi.

Jotkut voivat lukea tai kuulla, mutta sanovat aina, ettei ole tarpeeksi todisteita edes alustavan johtopäätöksen tekemiseksi – riippumatta siitä, kuinka paljon todisteita esitetään.

Jotkut vaativat vankkoja todisteita päättääkseen yhden asian puolesta, mutta tyytyvät heikoimpiin todisteisiin päättäessään toisin.

K: Kuka on Rahab ja kuka on lohikäärme Jesaja 51:9:ssä?

V: Rahab on hurjan, pitkän vesihirviön nimi; nykyään ajattelisimme sen tarkoittavan krokotiilia. Kuvaannollisesti Rahab edustaa pitkää, kapeaa ”krokotiilien maata”, eli Egyptiä. Jesaja 30:7 osoittaa, että tämä oli yleinen slangitermi Egyptille. Tämä jae muistuttaa menneisyydestä, jolloin Jumala vapautti israelilaiset ”Rahabilta” Punaisenmeren kautta. Mutta kaiken tämän takana on lohikäärme: Saatana.

K: Kuka Jesaja 51:14:ssä vapautetaan?

V: Hepreankielinen teksti tarkoittaa kirjaimellisesti ”ketjuissa olevaa” tai ”pelokasta”.

K: Miksi Jesaja 51:15 ja Jeremia 31:35f sisältävät samat sanat?

V: On mahdollista, että myöhempi profeetta Jeremia toisti sen, mitä Jesaja sanoi. Mutta J. Alec Motyerin teoksessa The Prophecy of Isaiah (s. 412) pidetään kohtuullisena, että molempien yhteisenä lähteenä oli muinainen ylistyslaulu. Usein Raamatussa toistuvat asiat ovat tärkeämpiä kuin ne, joihin vain viitataan.

K: Mikä on Jes 51:23:ssa mainittu ”jonkun yli käveleminen”?

V: Tämä oli julma käytäntö, jossa vallatut ihmiset, kuten kuninkaat, aateliset ja sotilaat, pakotettiin makaamaan maahan, ja voittaneet johtajat ja sotilaat kävelivät heidän ylitseen. Tietenkin, jos tarpeeksi monta ihmistä käveli heidän ylitseen, he eivät selvinneet hengissä. Erityisesti assyrialaiset tekivät näin.

K: Mitä ”pölyn ravistelu” tarkoittaa Jesaja 52:2:ssa?

V: Pölyn levittäminen itselleen ja hiuksiinsa oli surun merkki, kuten Jobin kirjan 2:12 osoittaa.

K: Miten me nykyään ravistelemme surun pois itsestämme Jesaja 52:2:n mukaisesti?

V: Ensinnäkin, kun rakas ihminen kuolee tai tapahtuu jokin onnettomuus, suru on täysin luonnollista. Itse asiassa Raamatussa on monia kohtia, joissa israelilaiset, Nehemia, Daniel ja muut surevat omia ja muiden syntejä. Voit olla hyvä kristitty ja silti tuntea itsesi toisinaan masentuneeksi, kuten Paavali teki 2. Korinttolaiskirjeen 1:3–11:ssä.

Mutta jatkuva masennustila ei ole Jumalan tarkoittama eikä se ole terveellistä. Sopivan suruajan jälkeen sinun on katsottava suurempaa kokonaisuutta ja kohotettava katseesi ylöspäin. Jumala hallitsee kaikkea, ja Roomalaiskirjeen 8:28 lupaa, että Jumala vaikuttaa kaiken hyväksi niille, jotka rakastavat Häntä ja jotka ovat kutsutut Hänen aikeensa mukaan. Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla oli, siitä, mitä sinulla vielä on, ja siitä, mitä sinulla tulee olemaan taivaassa.

K: Miten ihmiset jatkuvasti pilkkaavat Jumalan nimeä Jesajan kirjassa 52:5?

V: Jotkut ihmiset pilkkaavat Jumalan nimeä ja tahraavat sen muiden silmissä monin tavoin.

Pahalla puheella ihmiset käyttävät Herran nimeä turhaan. Se ei kuitenkaan ole tämän jakeen ensisijainen merkitys.

Halveksunta: Uskottomat, joilla on jonkinlainen tietoisuus Jumalasta tai ainakin siitä, että toiset palvovat Häntä, ja jotka suhtautuvat tähän tietoon kunnioittamattomasti tai vähättelevät sitä, pilkkaavat Jumalaa. Tässä jakeessa israelilaisia hallinneet babylonialaiset pitivät Häntä vain yhtenä heimop jumalana.

Pyhättynyt elämä: Jos ihmiset, olivatpa he uskovia tai eivät, kutsutaan Jumalan nimellä (eli kristityiksi) ja he toimivat ja elävät pahasti, he tahraavat Jumalan nimen muiden ihmisten silmissä. Uskovat voivat häpäistä Jumalan nimen elämällä pyhättynyttä elämää, joka voi saada demonit pilkkaamaan Jumalan työtä.

Tiedossa oleva väärä opetus: Uskovat ja epäuskoiset voivat opettaa asioita, joiden he tietävät olevan ristiriidassa Jumalan totuuden kanssa, ja siten häpäistä Herran sanaa. Jaakobin kirjeen 3:1 varoittaa, ettei monien meistä tulisi ryhtyä opettajiksi, sillä opettajia tuomitaan ankarammin.

Toisten opettaminen halveksimaan Jumalaa on toinen tapa pilkata Jumalan nimeä. Toisten opettaminen olemaan luottamatta Jumalaan tai kyseenalaistamaan Hänen rakkautensa tai oikeudenmukaisuutensa ovat tapoja johtaa ihmisiä pois Jumalasta.

Tietenkin Jeesusta tai Jumalaa tässä mielessä pilkkaaminen eroaa Pyhää Henkeä kohtaan tehdystä jumalanpilkasta. Pyhää Henkeä kohtaan tehty jumalanpilkka on sitä, kun epäuskoinen näkee, että hänen tietonsa mukaan Jumalan Henki on toiminnassa, mutta sanoo sen olevan peräisin Saatanalta eikä halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Ystävät, jos kieltäydytte aina antamasta Pyhälle Hengelle osuutta pelastuksessanne, ette tule pelastumaan.

K: Milloin Jesaja kirjoitti Jesaja 52:11–12:n?

V: Jesaja 52:11 sanoo ”siellä”, mikä tarkoittaa, että kirjoittaja on Juudassa. Vielä selvemmin sanottuna, tämä on kokonaan tulevaisuuden aikamuodossa. Jesaja kuoli ennen kuin juutalaiset karkotettiin Babyloniaan. Sen sijaan Jeremia eli karkotuksen alkamisen jälkeen.

K: Jesaja 52:11: milloin tämä karkotus tapahtui?

V: Tämä mielenkiintoinen käskyn ja lupauksen yhdistelmä tapahtui pakkosiirtolaisuuden aikana. Niiden, joiden oli määrä kantaa pyhät astiat pois Jerusalemista, piti pitää itsensä puhtaina.

Itse asiassa, kun babylonialainen armeija valloitti Jerusalemin, se vei sekä juutalaiset että kaikki arvokkaat esineet Babyloniaan, oletettavasti pakottaen juutalaiset kantamaan niitä.

Nykyäänkin, vaikka kristitty joutuisi muiden vainoamaksi tai Jumalan kurinpidon kohteeksi, hänen ei silti tulisi koskettaa mitään epäpuhdasta. Kun Job joutui koettelemuksiin, hän pysyi vakaana eikä nähnyt mitään syytä elää vähemmän vanhurskasta elämää – eikä meidänkään pitäisi.

K: Mitä ”kauhistunut” tarkoittaa Jesaja 52:14:ssä?

V: Tämä hepreankielinen sana, asamam, on voimakas sana, joka voi tarkoittaa hämmästynyttä, kunnioitusta herättävää, järkyttynyttä tai murtunutta, mutta tässä yhteydessä ”kauhistunut” on erittäin hyvä käännös. Ihmiset tulevat hämmästymään siitä, mitä Jumalan Poika kesti meidän vuoksemme – olkaamme mekin aina hämmästyneitä.

K: Kuinka kärsivä palvelija ”ruiskuttaa monia kansoja” Jesaja 52:15:ssä?

V: Kastelu on se, mitä pappi teki osalla verestä eläinuhrin jälkeen. Mutta Messias kastelee kansat, ja veri on Hänen omaansa.

K: Eikö Jesaja 53:1 voisi olla profetia, koska se on menneessä aikamuodossa?

V: Se on profetia kolmesta syystä.

1) Jos se olisi menneisyydessä tapahtunut asia, kehen se voisi viitata?

2) Myös muita profetioita on annettu menneessä aikamuodossa, ja pisin niistä on Johannekselle osoitettu, joka kattaa suurimman osan Ilmestyskirjasta.

3) Jopa jotkut juutalaiset itse tunnistivat tämän messiaaniseksi profetiaksi Targum Jonathanissa. On outoa, että 2000-luvun ihmiset sanovat Targum Jonathania kirjoittaneille ja tutkineille juutalaisille, että heidän ymmärryksensä hepreasta ja ”profeetallisesta menneestä” (jota kutsutaan myös ”profeetalliseksi perfektiiksi”) on täysin väärä.

Mutta Jesaja 53:1:n merkitys on, että harvat uskoisivat Palvelijaan, kun Hän tulisi, ja ne, jotka esittävät tämän vastalauseen, kuuluvat niihin, jotka saavat tämän ennustuksen toteutumaan.

K: Mistä tiedämme, että Jesaja 53 viittaa Messiaaseen?

V: Tämän luvun päähenkilöllä on kolme ominaisuutta.

Henkilö: Messias oli surun mies (53:3), jolla oli tietty ulkonäkö (53:2) ja jolla ei ollut lapsia (53:8).

Ottaa muiden synnit kantaakseen sovitusuhrina (53:10), kantoi meidän heikkoutemme ja surumme (53:4), kärsi häpeää ikään kuin Jumala olisi häntä lyönyt (53:4), lävistettiin ja murskattiin meidän syntiemme tähden (53:5).

Kuoli, mutta näemme kuitenkin hänen jälkeläisensä: hänelle osoitettiin hauta jumalattomien ja rikkaiden joukossa (53:9), mutta me näemme kuitenkin hänen jälkeläisensä (53:10)

Tämän vastakohtana juutalainen kansa ei koskaan väittänyt olevansa syntiuhri (53:10), rukoilevansa toisten syntien puolesta (53:12) tai kantavansa meidän heikkouksiamme ja surujamme (53:4). Juutalainen kansa ei sanoisi itsestään: ”Se rangaistus, joka toi meille rauhan, oli hänen päällään, ja hänen haavoillaan meidät on parannettu” (53:5f).

Historiallisesti juutalaiset tunnistivat Jesaja 53:n viittaavan Messiaaseen. Tässä on selitys Jesaja 53:sta Targum Jonathanissa: ”Mutta Herralle oli mieluista antaa anteeksi meidän kaikkien rikkomukset hänen tähtensä. … he saavat nähdä Voidellunsa (eli Messiaan) valtakunnan, he saavat lisätä poikia ja tyttäriä… ja kapinallisille annetaan anteeksi hänen tähtensä.”

K: Mitä Jesaja tunnustaa Jesaja 53:2–3:ssa tästä kansasta?

V: Jesaja tunnustaa kansan puolesta, että he eivät pitäneet silmissään arvokkaana sitä, mikä oli Jumalan silmissä suurta arvoa. Tämä on yleinen synti, jota ihmiset harvoin huomaavat ja tunnustavat. Luonnollinen sokeus ei ole synti, mutta tämä on itse aiheutettu sokeus.

K: Voisiko kirjoittaja Jes 53:3; 41:9; 42:4; 49:4; 49:6 kohdissa puhua itsestään, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 550–551) väittää?

V: Ei, ei ole mitään näyttöä siitä, että Jesaja olisi ajatellut perustavansa oikeudenmukaisuuden maan päälle (Jesaja 42:4), tai että hän olisi tuntenut työskennelleensä turhaan (Jesaja 49:4), tai että hän itse olisi annettu valoksi pakanakansoille (Jesaja 49:6), tai että hän olisi henkilökohtaisesti täyttänyt Jesaja 53:n.

K: Oliko Jeesus Jesaja 53:3:n mukaan ihmisten halveksima, vai kasvoiko Jeesus ”suosiossa Jumalan ja ihmisten edessä”, kuten Luuk2:52 :ssa sanotaan?

V: Molemmat. Varhaisessa palvelutyössään Jeesus oli ”suosiossa”. Kun Hän ilmoitti olevansa Messias, monet juutalaiset hylkäsivät Hänet. Kuitenkin jopa oikeudenkäynnin ja ristiinnaulitsemisen aikana Pilatus sanoi, ettei hän löytänyt Jeesuksessa mitään syyllisyyttä (Joh.18:38 ), ja roomalaiset sotilaat osoittivat Jeesukselle jonkin verran kunnioitusta Luuk.23:47 . Jeesusta kuitenkin halveksivat uskonnolliset ja poliittiset johtajat, ja Häntä solvattiin, kun Hän ja Barabbas seisoivat väkijoukon edessä.

K: Mikä on heprean verbin aikamuoto Jesaja 53:3:ssa?

V: Masoreettisessa tekstissä, jossa on vokaalimerkit, lukee ”hän on tuttu”. Kuolleenmeren kääröjen joukossa olevassa Suuressa Jesajan käärössä ei ole vokaalimerkkejä. Siksi se voitaisiin kääntää ”hän oli tuttu” tai ”hänet tehdään tunnetuksi/ilmoitetaan”. Joka tapauksessa merkitys on sama.

K: Oliko Jesaja 53:4–5:ssä oikein vai väärin olettaa, että palvelija oli Jumalan lyömä ja nöyryytetty?

V: Jesaja 53:1–3 sanoo, että he olivat täysin väärässä halveksimalla sitä, mitä Jumala arvosti. Mutta tässä Jesaja 53:4–5:ssä he olivat täysin oikeassa ja samalla kauheasti väärässä! He olivat oikeassa siinä, että he pitivät valitun palvelijan kärsimyksiä ja nöyryytystä Jumalan rangaistuksena. Silti he eivät lainkaan ymmärtäneet, että rangaistus ei koskenut Hänen syntejään, vaan meidän syntejämme. Tämä olisi vaikea käsite ymmärtää jollekin, joka kohtaa sen ensimmäistä kertaa. Siksi Jumala antoi heille 1450 vuoden ajan ”harjoitusta” tämän käsitteen kanssa eläinuhrien kautta.

K: Liittyykö Jeesuksen kärsimys Jesaja 53:4–5:ssä meidän ruumiilliseen parantumiseemme?

V: Niille, jotka hyväksyvät Raamatun Jumalan sanana, Uusi testamentti tulkitsee lauseen ”hänen haavoillaan meidät on parannettu” kahdella toisiaan täydentävällä tavalla.

Hengellinen sovinto Jumalan kanssa: Jumala ei ainoastaan anna meille anteeksi, vaan Hän puhdistaa meidät, pyhittää meidät ja valmistaa meidät taivaaseen, kuten 1. Pietarin kirjeen2:24 osoittaa.

Myös fyysinen parantuminen on tämän täyttymys, kuten mainittiin, kun Jeesus paransi Pietarin anoppia ja muita (Matt. 8:14–17). Se ei takaa fyysistä parantumista kaikille, kuten ei tapahtunut Paavalille (Gal. 4:13–14) eikä Timoteukselle (1. Tim. 5:23). Mutta tämä täyttyi osittain, kun Jeesus paransi ihmisiä fyysisesti.

K: Miten Jeesus haavoittui Jesaja 53:5:ssä?
V: Lääketieteen mukaan haavoja on viisi tyyppiä: ruhjeet (iskut), viillot (ruoskiminen), lävistävät haavat (orjantappurakruunu), kokonaan läpi menevät haavat (naulat) ja viillotetut haavat (keihäs). Jeesus kärsi niistä kaikista.

K: Sanotaanko Jesaja 53:5:ssä ”raitoja” vai ”raita” (yksikössä)?

V: Sen pitäisi olla ”raita/haava”, koska hepreankielisellä sanalla chabburah on yksikön, ei monikon pääte.

K: Mikä on mielenkiintoista hepreankielisessä sanavalinnassa Jesaja 53:7:ssä?

V: Jesaja 53:7:ssä sana, jolla tarkoitetaan naaraspuolista lammasta, rachel, on myös Jaakobin suosikki vaimon nimi. Sana, jolla tarkoitetaan karstajia, on gozazeah, joka liittyy sanaan gazah, joka tarkoittaa leikkaamista tai katkaisemista. Sana gozazeah voi viitata vauvoihin ja pikkulapsiin, jotka on ”katkaistu” imetyksestä. Joten teoksen Messianic Prophecies from a Dead Sea Scroll (s. 23) mukaan Jesaja 53:7:ää voisi tulkita seuraavasti: ”Raakel oli hiljaa katkaistujen lastensa edessä.”

K: Miten Jeesus ei avannut suutaan Jesaja 53:7:ssä?

V: Tämä ei tarkoita, että Jeesus olisi ollut hiljaa koko elämänsä ajan. Pikemminkin Jeesus pysyi hiljaa syyttäjiään edessä, kuten Matteuksen evankeliumin 27:13–14, Markuksen evankeliumin 14:60–61 ja 15:4–5 sekä Luukkaan evankeliumin 23:8–9 kertovat. Eläin menee tietämättömyydestään johtuen tottelevaisesti ja valittamatta omaan teurastukseensa. Mutta Jeesus meni omaan kuolemaansa täysin tietoisena.

K: Kuoliko Jeesus Jesaja 53:9:n mukaan ristillä sekä hengellisesti että ruumiillisesti?

V: Ei. Jeesus ei menettänyt tajuntaansa eikä lakannut olemasta. Itse asiassa Jeesus saarnasi tietoisesti kuolemansa jälkeen ja ennen ylösnousemustaan, kuten 1. Pietarin kirje3:19 ja 4:6 osoittavat.

K: Miten Jeesukselle osoitettiin hauta jumalattomien joukossa Jesaja 53:9:ssä?

V: Jesaja 53:9 sanoo: ”Hänelle osoitettiin hauta jumalattomien joukossa ja hänen kuolemassaan rikkaan miehen viereen.” Mihin köyhät ja rikolliset yleensä haudattiin? Sanhedrin käytti myöhemmin Juudaksen palauttamaa rahaa ostaakseen toisen tontin tätä tarkoitusta varten. Jeesus olisi todennäköisesti haudattu sinne, minne kaikki muutkin kuolleet haudattiin, kun kukaan ei vaatinut ruumista itselleen, ellei rikas mies, Joosef Arimatealainen, olisi pyytänyt Jeesuksen ruumista.

K: Miten Jumalaa miellytti viattoman ihmisen murskaaminen Jesaja 53:10:n mukaan?

V: Jumala Isä ei nauttinut siitä, että Jumalan Poika kärsi. Pikemminkin Isä oli sisällyttänyt tämän osaksi suunnitelmaansa maksaa oikeudenmukaisesti rangaistus meidän syntiemme puolesta.

K: Pitäisikö Jesaja 53:10:ssä lukea ”lävisti hänet” vai ”sairauden kautta”?

V: Masoreettisessa tekstissä lukee ”sairauden kautta”, mutta Suuressa Jesajan käärössä lukee ”lävisti hänet”, mikä tarkoittaa vakavasti tai kuolettavasti lävistämistä. Kreikkalaisessa Septuagintassa lukee ”isku”. 1. Klemensin kirje (96–98 jKr.) 16. luvussa siteerataan laajasti Jesaja 53:sta, ja siinä lukee ”murskasi”, mikä on lähempänä lävistämistä kuin sairautta. Suurin osa Masoreettisen tekstin ja Suuren Jesajan käärön eroista Jesaja 53:ssa koskee kieliopillisia aikamuotoja tai hyvin pieniä oikeinkirjoituseroja. Kuitenkin teoksessa Messianic Prophecies from a Dead Sea Scroll (s. 25) todetaan, että tässä tapauksessa ”Kummallista kyllä, sanat eivät ole lainkaan samankaltaisia. Voidaan miettiä, miten muutos on voinut tapahtua.” Tietenkin Masoreettinen teksti heijastaa juutalaista oppineisuutta kristinuskon alkamisen jälkeen.

K: Koska Jes 53:10 sanoo: ”Hän näkee jälkeläisensä”, tarkoittaako se, että Jeesus oli naimisissa ja hänellä oli lapsia, kuten jotkut mormonit ovat väittäneet?

V: Ei. Hepreankielisessä tekstissä ei ole sanaa ”hänen”, ja sana ”jälkeläiset” tarkoittaa tässä hengellisiä jälkeläisiä, ei biologisia jälkeläisiä. Esimerkiksi kaikki uskovat voivat pitää Abrahamia isänään. Konkreettisena esimerkkinä Roomalaiskirjeen 4:16 ja Galatalaiskirjeen 3:7 sanovat molemmat, että Abraham on kaikkien uskovien isä, ja voimme pitää itseämme hänen jälkeläisinään. Johannes Kastaja sanoi Matteuksen evankeliumissa 3:9 ja Luukkaan evankeliumissa 3:8, että Jumala voisi herättää Abrahamin lapsia jopa kivistä.

K: Miten kärsivä palvelija Jesajan kirjan 53:11:ssä ”tietämyksellään” vanhurskauttaa monia ja kantaa heidän vääryytensä?

V: Tätä voidaan tulkita kahdella tavalla.

Objektiivinen lause, jossa seuraava lause on: ”hänen tuntemisensa kautta” on se tapa, jolla ”[juutalainen] masoreettinen painotus, joka tietenkin edustaa juutalaista perinteistä tulkintaa, yhdistää sen sitä seuraaviin sanoihin”. The Expositor’s Bible Commentary, osa 6, s. 304 esittää tämän yhtenä vaihtoehtona. Näin ollen meidän tuntemuksemme kärsivästä palvelijasta ja/tai hänen tuntemisensa tarjoaa vanhurskauttamisen.

Subjektiivinen lause, jossa viitataan edeltävään lauseeseen: ”Hänen tuntemisensa kautta”. Tuntemus hepreassa ei rajoittunut pelkästään tosiasioiden tuntemiseen, vaan siihen sisältyi myös moraalinen tieto. Jos syntinen ihminen olisi kuollut meidän syntiemme vuoksi, siitä ei olisi ollut mitään hyötyä.

Tietenkin, jos molemmat merkitykset ovat totta ja hepreaa voitaisiin ymmärtää molemmilla tavoilla, niin ehkä molemmat ovat oikeita.

K: Kun Jes 53:12:ssa sanotaan, että Jeesus ”vuodatti henkensä kuolemaan asti”, viittaako sana ”henki” (tai ”sielu”) tässä johonkin abstraktiin, mystiseen olemukseen vai pelkästään Hänen fyysiseen elämäänsä?

V: Heprealainen sana sielulle, nephesh, voi tarkoittaa joko sielua tai elämää. Siinä sanotaan, että Jeesuksen ruumis kuoli fyysisesti ja että Jeesus laskettiin hautaansa. On tutustuttava muihin Raamatun jakeisiin, kuten 1. Pietarin kirjeen 3:19–20, jotta saadaan tarkempi kuva siitä, mitä tarkalleen tapahtui ja mitä Jeesus teki kuolemansa jälkeen ja ennen ylösnousemustaan.

K: Miten Jesaja 54:1–55:13 liittyy Jesaja 53:een?

V: Ne kuvaavat Jesaja 53:ssa mainitun palvelijan kärsimyksen iloisia seurauksia. Jesaja 54 kertoo teltojen laajentamisesta ja Jesaja 55 kertoo, ketkä siellä tulevat olemaan. Jesaja 54 puhuu perheestä (54:1–5), avioliitosta (54:6–10) ja kaupungista (54:11–17).

K: Mitä tarkoitetaan Jesaja 54:1f, 3f kohdissa ”autio” ja ”autioituneet kaupungit”?

V: Tämä muistuttaa hedelmätöntä Saaraa, kun Iisak syntyi. Kun juutalaiset palasivat pakkosiirtolaisuudesta, monet kylistä olivat aavekaupunkeja tai niissä oli vain muutamia asukkaita. He iloitsivat, koska kylät tulisivat jälleen asutuiksi.

K: Miten ja miksi kaikkitietävä, hyvin rakastava Jumala Jes 54:7:ssä unohti ja hylkäsi Israelin hetkeksi?

V: Jumala ei unohtanut heitä siinä mielessä, ettei olisi tiennyt heistä. Pikemminkin Jumala luopui suojelemasta heitä assyrialaisten ja babylonialaisten vihan edessä.

Jumala on hyvin kärsivällinen, mutta Jumalan kärsivällisyydellä on rajansa. (1. Tess. 2:16; 1. Moos. 15:16; Ilm. 10:6; Ps. 2:5,12; Room. 2:5). Kun synti ja uhmakkuus jatkuvat, tulee hetki, jolloin Jumala puuttuu asiaan.

K: Miten Jesaja 54:9:ssä mainittu lupaus muistutti Nooan aikojen lupausta?

V: Aivan kuten Jumala lupasi, ettei vesi enää koskaan tulvisi koko maata, Jumala ei enää nuhdellut juutalaisia pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Tämä on merkittävää, sillä pakkosiirtolaisuuden jälkeisen paluun jälkeen Jumala jätti heidät rauhaan 400 vuoden profetian tauon ajaksi, aina Kristuksen tulemiseen asti. Kristuksen jälkeen juutalaisilla ei ole enää koskaan ollut profeettaa eikä heitä ole enää nuhdellut Jumala. Edes lukuisia vainoja ja holokaustia ei koskaan sanottu johtuneen siitä, että Jumala olisi rangaissut heitä heidän tekemistään tottelemattomuuksista.

K: Milloin, kuten Jesaja 54:9:ssä sanotaan, Jumala ei enää koskaan suutu tai nuhtele Israelia?

V: Jesaja 54:9–17 toteutuu tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

K: Miksi Jumala mainitsee Jesaja 54:16–17:ssä seppän ja tuhoajan?

V: Ensimmäinen valmisti sota-aseita Israelia vastaan ja toinen käytti niitä Israelia vastaan. Jumalan tuomio kohdistuu paitsi jälkimmäiseen myös ensimmäiseen.

K: Onko Jesaja 54:17a:n teksti samanlainen kuin viikinkijumalien Lokin ja Balderin myytti?

V: Ei, tämä on hölynpölyä. Vaikka niin olisikin, viikinkimyytti syntyi historiallisesti todennäköisesti kauan sen jälkeen, kun Jesajan kirja kirjoitettiin noin vuonna 700 eKr. Tämä eroaa merkittävästi viikinkilegendasta, jonka mukaan kaikki kasvit ja puut (heikkoa misteliä lukuun ottamatta) lupasivat, etteivät ne koskaan vahingoita Balderia hänen hyvyytensä vuoksi. Muut jumalat ylistivät Balderin hyvyyttä ja voittamattomuutta heittämällä häntä keihäillä, ja jokainen keihäs kääntyi sivuun osumatta häneen. Kapinallinen jumala Loki sai kuitenkin mistelin kasvamaan tarpeeksi pitkänä ja vahvana keihään raaka-aineeksi, josta hän valmisti keihään. Loki antoi sen toiselle jumalalle, ja se tappoi Balderin. Tässä omituisessa ihmistä kohtaan osoitetussa teossa ei ole paljon yhtäläisyyksiä Jumalan lupauksen kanssa, jonka mukaan sota-aseet eivät voita kansaa.

K: Millaisen perinnön meille on annettu Jesaja 54:17c:n mukaan, ja millaisen perinnön voimme jättää jälkeemme?

V: Heprealainen sana ei viittaa tulevaisuudessa testamentin kautta saatavaan asiaan, vaan pikemminkin siihen, mitä jo omistamme. Meille on annettu perintönä jumalallinen maa, oikeudenmukaiset lait ja joillekin vanhemmat, jotka opettivat meitä hyvin. Voimme välittää eteenpäin jumalallista opetusta ja jumalallista esimerkkiä: ”Tee niin kuin sanon ja teen.” Voimme auttaa lapsiamme tekemään viisaita päätöksiä.

K: Miten tämä ”suuri kutsu” annetaan nykyään Jesaja 55:1:n mukaan?

V: Se on kallis juhla-ateria, vaikka se onkin ilmainen kaikille kutsutuille. Pelastuksemme oli erittäin kallis, sillä se maksettiin Jeesuksen Kristuksen verellä, mutta se on meille ilmainen. Jakeessa 2 sanotaan, että sen sijaan, että kuluttaisimme rahaa siihen, mikä ei tyydytä, meidän tulisi tulla ilmaiseksi sen luo, mikä tyydyttää.

K: Mitkä ovat Jesaja 55:3:ssa mainitut Daavidin varmat armot?

V: Jesaja 55:3 osoittaa Jumalan lupaukset, jotka Hän armollisesti antoi Daavidille tämän synneistä huolimatta.

K: Mitä vikaa on Jesaja 55:7:n mukaisissa vääryisissä ajatuksissa, jos emme toimi niiden mukaisesti?

V: Niissä on paljon vikaa, sillä Jaakobin kirjeen 1:14–15 mukaan himo synnyttää synnin, kun se on syntynyt. Jobin kirjassa 31:1 Job teki liiton silmiensä kanssa, ettei hän katsoisi tyttöä himokkaasti. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa 5:28, että jos mies katsoo naista himokkaasti, hän on jo tehnyt aviorikoksen sydämessään.

K: Jesaja 55:8–9:ssä sanotaan, että koska Jumalan tiet ovat niin paljon suuremmat kuin meidän, ja me olemme kuin heinäsirkat verrattuna Jumalaan (Jesaja 40:22), miten voimme ylipäätään tietää mitään Jumalasta?

V: Jumala on paljon viisaampi ja mahtavampi kuin me. Me pystymme kommunikoimaan keskenämme, joten älä oleta, että Jumala ei olisi tarpeeksi älykäs tai mahtava pystyäkseen kommunikoimaan kanssamme. Jos joku ei ole lukenut koko Raamattua, mutta väittää, ettemme voi tietää mitään Jumalasta, ongelma ei ehkä ole viestin välittämisessä vaan sen vastaanottamisessa.

K: Miten sen ymmärtämisen, että Jumalan tiet ovat korkeammat kuin omamme (Jes 55:8–9), tulisi vaikuttaa ajatteluumme?

V: Kuten eräs hyvä Raamatun opettaja sanoi, meidän ei pitäisi ”loukkaantua selittämättömistä asioista”. Jumala ei ole selittänyt meille, miksi Hän tekee kaiken, mitä tekee – eikä Hänen tarvitsekaan. Joskus voimme arvata, miksi asiat tapahtuvat, mutta toisinaan emme voi. Meidän velvollisuutemme on rakastaa Häntä ja seurata Häntä, ei kyseenalaistaa Jumalan toimia.

K: Miten Jes 55:11:n mukaan Jumalan sana pysyy ikuisesti, kun 2. Kun. 22:ssa sanotaan, että lain kirja katosi ja löydettiin Joosian aikana?

V: Ensin kaksi asiaa, jotka eivät ole vastaus, ja sitten vastaus.

Vaikka Jumalan sana todellakin pysyy vakaana taivaissa (Psalmi 119:89) ja Jesaja 59:21:n ajasta lähtien Jumalan kansalla olisi aina Hänen sanansa, tässä tarkoitetaan enemmän kuin sitä.

Vastaus: Jo ennen kuin ensimmäistä Raamattua oli olemassa maan päällä, ja jopa ennen kuin maa luotiin, Jumalan sana oli jo liikkeellä toteuttamassa Hänen tahtoaan tässä maailmankaikkeudessa. Jumala toimii Raamatun kautta, mutta Hän ei suinkaan rajoitu toimimaan vain Raamatun kautta – kysykää vaikka Aabrahamilta ja Enochilta. Jumalan kansalla on aina käytettävissään tarvitsemansa ohjaus ja sanat Jumalalta. Meidän tulisi kiinnittää huomiota omaan haluumme kuunnella, sen sijaan että olisimme huolissamme Jumalan halusta kommunikoida.

Muita jakeita, jotka osoittavat, että Jumalan sana pysyy ikuisesti, ovat Jesaja 40:8; 1. Pietarin kirje 1:23–25; Psalmi 119:91, 144, 160. Meidän tulee asettaa toivomme Jumalan sanaan, kuten Psalmissa 119:74, 81 sanotaan.

Jumalan sana, jonka Hän tässä osoittaa kansalle, tulee varmasti toteutumaan. Jesaja 40–55 näyttää muodostavan yhtenäisen kokonaisuuden, ja lopussa oleva Jesaja 55:10–11 toistaa Jesaja 40:6–8:n sanoman siitä, että Jumalan sana pysyy ikuisesti ja täyttyy.

K: Onko Jesaja 56:3–7:ssä oleva opetus muukalaisista ja eunukeista ristiriidassa 2. Mooseksen kirjan 12:43:n sekä 5. Mooseksen kirjan 23:1, 3, 7, 8:n kanssa?

V: Ei, koska sekä ajankohdat että oikeudet ovat erilaiset. Toisen Mooseksen kirjan 23:1 mukaan kastroitu mies ei saanut tulla seurakunnan kokoukseen Exoduksen aikana eikä temppelin ja Vanhan liiton aikana. Jesaja 56:3–7 kertoo tulevasta ajasta, jolloin tämä muuttuu, joko tuhatvuotisen valtakunnan aikana tai taivaassa. Uuden testamentin aikoina tietysti kaikki, jotka seuraavat Jeesusta Herrana, ovat tervetulleita uskovina riippumatta heidän fyysisestä tilastaan.

Jos olet toiminut vastoin Jumalan tahtoa elämässäsi, mutta olet katunut ja tullut Kristuksen luo, tämä on erityinen tervetulotoivotus sinulle. Sinun on kuitenkin ymmärrettävä, ettet ole yksin. Me kaikki olemme jollain tavalla ja jossain vaiheessa toimineet vastoin sitä, mitä Jumala halusi elämällemme, mutta jos luovutamme elämämme Hänelle, Jumala voi silti käyttää jäljellä olevaa aikaamme.

K: Osoittaako Jesaja 56:3, että homoseksuaalisuus on hyväksyttävää Jumalan valtakunnassa?

V: Ei lainkaan. Homoseksuaalit eivät ole eunukkeja, ja Jesaja 56:3 mainitsee eunukit, ei homoseksuaaleja. Eunukit ovat miehiä, joilta on poistettu sukupuolielimet, kun taas homoseksuaaleilla on sukupuolielimet, joita he käyttävät väärin.

K: Miksi Jumala Jesaja 56:9:ssä kehottaa villieläimiä syömään heidät?

V: Tiedät, että uskonnollinen käytäntö on paha, kun Jumala kehottaa petoja tulemaan syömään heidät. Tämä on vertauskuva siitä, että Jumala ei ainoastaan salli muiden maiden ja hengellisten ”petojen” tuhota heitä, vaan lähettää ne epäsuorasti tuomion merkkinä.

K: Miksi vartijoita nuhdellaan Jesaja 56:10:ssä?

V: Sokean tai nukkuvan vartijan työ ei eroa valppaasta vartijasta, kun vaaraa ei ole. Mutta yhden henkilön valppaus voi merkitä eroa turvallisuuden ja katastrofin välillä, kun vaara uhkaa. Jumala käytti tässä vertauskuvaa hengellisistä vartijoista, joiden tehtävänä oli tietää, mikä oli hyvää ja mikä hengellisesti vaarallista. Hengelliset vartijat (papit, leeviläiset ja uskonnolliset johtajat yleensä) joutuisivat tuomittaviksi siitä, etteivät he varoittaneet vaarasta, kun se oli olemassa. Nykyään, kun esiintyy harhaoppisia opetuksia, jotkut niin sanotut johtajat sanovat vain, että asia on ”kiistanalainen” tai ”ristiriitainen”, ehkä vain pitääkseen hyvät suhteet kaikkiin.

Koirista puhutaan tässä positiivisessa mielessä. Koirat olivat erittäin arvokkaita eläimiä, koska ne nukkuvat kevyesti ja osaavat haukkua, kun vieraita on tulossa. Toisaalta mykkä koira ei ollut juuri mihinkään. Johtajat ovat mykkiä koiria, jos he huolehtivat vain itsestään eivätkä anna varoitusta.

On tärkeää huomata, että tässä ei nuhdella johtajien politiikkaa, vaan pikemminkin heidän luonnettaan. Kun valitsemme nykyään johtajia, kiinnitämmekö huomiota vain heidän politiikkaansa ja laiminlyömme heidän luonteensa? Jesaja 56:11–12 osoittaa, että Jumala kiinnittää huomiota myös heidän luonteeseensa.

K: Mitä Jesaja 56:12 sanoo viinistä ja päihdyttävistä aineista?

V: Ensinnäkin se nukuttaa pois huolet, joita saatat tuntea toisten puolesta. Toiseksi se heikentää valppauttasi, jolloin et enää huomaa vaaroja.

K: Miksi oikeudenmukainen Jumala antaa vanhurskaiden menehtyä Jesaja 57:1:ssä?

V: Vastauksessa on neljä huomioitavaa seikkaa.

1. Jumala antaa toisinaan vanhurskaiden tulla surmatuiksi, kuten Hesekielin kirjan 13:19, Roomalaiskirjeen8:36 ja Psalmin 44:22 osoittavat. Vaikka Jumala antaisikin meidän tulla surmatuiksi, meidän on silti oltava uskollisia Hänelle (Danielin kirja3:18 ; Ilmestyskirja2:10 ).

2. Jumala valvoo yhä meitä. Psalmin 116:15 sanoo: ”Herran silmissä on kallisarvoinen hänen pyhiensä kuolema.”

3. Jesaja 57:1 vastaa tähän sanomalla, että toisinaan Jumala ”pelastaa” vanhurskaat sallimalla heidän kuolla, jotta he säästyisivät pahalta. Paha voi tässä yhteydessä tarkoittaa pelkoa, kipua ja ahdistusta kauhean tilanteen vuoksi. Paha voi tässä yhteydessä tarkoittaa myös koettelemusta, joka ylittää heidän kantokykynsä ja veisi heidät pois Jumalan luota.

4. 1. Pietarin kirje 1:4–7 muistuttaa meitä siitä, että ne lyhyet koettelemukset, joita koemme maan päällä, eivät ole mitään verrattuna taivaan ikuisiin rikkauksiin. Aamen!

K: Mitä he tekivät väärin Jesaja 57:4:ssä?

V: He eivät ainoastaan palvoneet pakanajumalia harjoittamalla pahoja tapoja, vaan Jesaja 57:4 kertoo, että he pilkkasivat uskovia, jotka palvoivat todellista Jumalaa. He työnsivät kieltään ihmisille, aivan kuten nykypäivän töykeät ihmiset.

K: Tappoivatko he todella lapsia laaksoissa (Jes 57:5)?

V: Valitettavasti jumalattomat juutalaiset tekivät todellakin tämän pahan teon. He oppivat tämän pahan tavan moabilaisilta ja kanaanilaisilta, joiden annettiin viisaamattomasti jäädä maahan.

K: Mitä vikaa oli siinä, että Jesaja 57:7:n mukaan tehtiin sänky vuorelle?

V: Toiseksi inhottavin kanaanilaisten uskonnollinen käytäntö oli rituaalinen prostituutio. Epäjumalan Molechin (molek) nimi tarkoitti ”kuningasta” (melek), joten ”kuninkaan luo meneminen” tarkoittaa tässä Molechin luo menemistä. J. Alec Motyerin teoksessa The Prophecy of Isaiah, s. 474, ajatellaan kuitenkin toisin tästä sanasta ”kuningas”.

K: Mikä on kompastuskivi Jesaja 57:14:ssä?

V: Kun joku haluaa lähestyä Jumalaa, kompastuskivi on jotain, joka estää tai haittaa häntä tekemästä niin. Vaikka tuon ajan suurin kompastuskivi oli pakanajumalien palvonta, kompastuskivi voi olla mikä tahansa, mikä pitää jonkun erossa Jumalasta.

K: Asuu Jumala Jes 57:15:ssä korkeudessa ikuisuudessa, vai asuuko Jumala uskovien keskellä, kuten Ilm. 21:3 sanoo?

V: Molemmat. Monet kristityt näkevät, että Jumala on sekä ajan ulkopuolella että ajan sisällä. Jeesus vaelsi tällä maalla ajan sisällä, joten Jumalalle ei ole ongelmaa olla ajan sisällä. Silti Jumala lupasi kansalleen iankaikkisen elämän ennen kuin aika alkoi (Titus 1:2).

K: Jesaja 58:1:n mukaan, milloin meidän tulisi huutaa ihmisille heidän synneistään?

V: Meidän on tarkoitus saarnata evankeliumia, ja olennainen osa evankeliumin saarnaamista on kertoa ihmisille heidän synneistään yleisesti. Nykyään saatamme tehdä sen eri tavoin kuin tuolloin. Trumpetin ääni oli kuitenkin selkeä ja yksiselitteinen, ja sinun saarnaamisesi tulisi olla samanlaista.

K: Miksi Jumala ei Jes 58:3–9:ssä ottanut huomioon heidän paastoaan?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei ole vastaus: Erään kommentaarin mukaan Jumala ei kuullut heitä, koska he seurasivat kanaanilaista uskontoa yhden todellisen Jumalan uskonnon sijaan. Tämä on kuitenkin virheellinen tulkinta, sillä Jesaja 58:2:ssa he etsivät edelleen todellista Jumalaa ja pyysivät Jumalan neuvoa. Voisi väittää, että he olivat synkretistisiä ja yrittivät noudattaa sekä kanaanilaista uskontoa että Todellista Jumalaa, mutta niissä lukuisissa luvuissa, joissa Jesaja varoittaa heitä väärien jumalien palvonnasta, Jesaja 58 ei kuulu niihin.

Vastaus: He yrittivät tekopyhästi seurata Todellista Jumalaa. Jesaja toistaa niiden ihmisten huudon, jotka ihmettelivät, miksi Jumala salli tällaisen katastrofin tapahtua, vaikka he itse asiassa etsivät Häntä. Mutta jos paastoat saadaksesi Jumalan apua, mutta kieltäydyt tottelemasta Jumalaa, miksi sinun pitäisi odottaa paastoltasi mitään tuloksia?

Heidän uskonnolliset seremoniansa ja paastonsa eivät muuttaneet heidän huonoja suhteitaan muihin. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa 5:23–24, että jos he olivat aikeissa uhrata uhrinsa ja muistivat, että heidän ja veljensä välillä oli ongelma, heidän tulisi jättää uhrinsa toistaiseksi ja ensin sovittaa asiat veljensä kanssa.

K: Mitä mieltä Jumala on Jesajan kirjan 58:5–8 mukaan paastosta ja muista uskonnollisista käytännöistä, joissa ei oteta huomioon sorrettuja ja köyhiä?

V: Jumala sanoo, ettei tämä ole se paasto, jonka Hän valitsee. Myös Jaakobin kirjeen 1:27 mukaan puhdas uskonto Jumalan edessä on huolehtia orvoista ja leskistä heidän ahdistuksessaan sekä pitää itsensä puhtaana maailmasta. Voimme palvoa omalla tavallamme, juuri niin kuin haluamme. Tai vaihtoehtoisesti voimme palvoa niin kuin Jumala haluaa, ja Hän haluaa meidän huolehtivan myös sorretuista ja tarvitsevista.

K: Mikä on painopiste Jesaja 58:8–10:ssä?

V: Kuten monissa muissakin kohdissa, Jesaja 58:8–10 puhuu Jumalan vapautuksesta ja siunauksen palauttamisesta. Jesaja 58:8–10 korostaa kuitenkin, kuinka nopeasti tämä tapahtuu, kun nämä tekopyhät ihmiset lakkaavat olemasta tekopyhiä ja harjoittavat Jaakobin kirjeen 1:27 mukaista ”todellista uskontoa” sekä auttavat muita.

K: Miten meidän tulisi vaatia oikeudenmukaisuutta nykypäivänä Jesaja 59:4:n valossa?

V: Kristittyjen tulisi haluta oikeudenmukaisuutta paitsi itsellemme myös kaikille muille. Raamattu sanoo hyvin selvästi, että meillä on vastuu vaatia oikeudenmukaisuutta sorrettujen puolesta (Jeremia 7:6;22:16 ; Jesaja1:17 ). Lisäksi meidän tulisi rukoilla ”tulkoon sinun valtakuntasi”, kuten Jeesus teki Herran rukouksessa, jotta Jumalan lopullinen oikeudenmukaisuus tulisi.

K: Mitkä ovat Jesaja 59:12–15:n mukaan todellisen katumuksen vaiheet?

V: Onko tämä todellista katumusta? Ymmärtää ja myöntää, mitä olemme tehneet, ja olla aidosti pahoillamme siitä, mitä tekomme ovat aiheuttaneet meille itsellemme ja muille?

Ei, tämä ei ole todellisen katumuksen koko sisältö, vaan vain osa siitä. Siihen kuuluu myös tunnustaminen, että olemme tehneet syntiä pyhää Jumalaa vastaan, kuten Daavid tunnusti Psalmin 51:4a:ssa. Siihen kuuluu myös sitoumus olla tekemättä sitä enää uudelleen. Siihen kuuluu myös korvaaminen, kun se on mahdollista. Esimerkiksi, jos olet varastanut jotain, voit olla aidosti katuvainen, tunnustaa syntisi Jumalalle ja päättää, ettet enää koskaan tee niin, mutta sinun on myös palautettava varastettu esine.

K: Mitä ”korvaus” tai ”palkka” tarkoittaa jakeissa Jes 59:18 ja 66:6?

V: Molempien jakeiden konteksti on se, että Jumala maksaa täysimääräisesti takaisin katumattomille pahantekijöille heidän tekemästään pahasta.

K: Viittaako Jesaja 60:1–10 tuhatvuotisen valtakunnan aikana palautettuun Jerusalemiin vai seurakuntaan?

V: Dispensationalistit ja muut premillennialistit sanoisivat, että tämä on selvä viittaus israelilaisiin tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Liittoteologian kannattajat ja muut amillennialistit eivät kuitenkaan näe Israelille mitään roolia Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, joten he sanoisivat, että kyseessä on seurakunta juuri ennen Kristuksen paluuta, sen aikana tai sen jälkeen. (Monet amillennialistit eivät usko ylösottoon.)

Kaikki yksityiskohdat – meren rikkaudet, kamelit, Midian, Efa, Seba (Jemenissä), Kedarin karjat (Saudi-Arabiassa), Tarsis (luultavasti Lounais-Espanjassa) jne. – vaikuttavat hieman liioitelluilta, kun kyseessä on asia, jolla ei ole mitään yhteyttä mihinkään fyysiseen, liiton teologiaa kannattavien näkökulmasta katsottuna. Muuten, Efa oli Midianin haara 1. Mooseksen kirjan 25:4 ja 1. Aikakirjan 1:33 mukaan.

Oletko nykypäivän pakanana ja kristittynä odottanut innokkaammin Midianin kamelien runsautta vai Seban kamelien runsautta? Oletko opettanut lapsillesi nimenomaan Nebaiotin (luultavasti Nabataea Pohjois-Arabiassa) pässien merkitystä? Vai onko sinun, liitto-teologiaan uskovana, teeskennelty kiinnostuksesi näihin yksityiskohtiin pelkkää huijausta?

Premillennialistisen näkemyksen mukaan tuhatvuotisen valtakunnan aikana Jumala palauttaa juutalaisen temppelin, uhreja tuodaan muistoksi, ja siellä näytetään, millainen israelilaiskansan ja muiden kansojen suhteen israelilaisiin olisi pitänyt olla. Kansat, jotka olivat sortaneet Israelia, ovat edelleen olemassa, ja ne käyttävät tilaisuutta siunata ja palvella Israelia, jota ne olivat aiemmin sortaneet.

Osa tästä profetiasta, kuten se, ettei aurinkoa ja kuuta enää tarvita valona (Jesaja 60:20), viittaa kuitenkin Uuden Jerusalemin sekä uuden taivaan ja uuden maan aikaan.

K: Miksi Jesaja 60:6:ssa sanotaan, että ulkomaalaiset toisivat kultaa ja suitsuketta, kun taas itämaan viisaat toivat Jeesukselle myrran sekä kultaa ja suitsuketta?

V: Kristuksen ensimmäisellä tulemisella he toivat nämä tavarat sekä myrran. Jesaja 60:6 viittaa kuitenkin aikaan Kristuksen toisen, kunniakkaan tulemisen jälkeen, eikä myrraa enää mainita. Teoksessa The Believer’s Bible Commentary (s. 985, 1207) esitetään, että myrra oli myös Kristuksen kärsimyksen symboli, koska myrraa käytettiin ruumiiden käärimiseen.

K: Miksi Jesaja 60:9:ssä mainitaan Tarsis?

V: Kyseessä on todennäköisesti kaukaisessa Espanjassa sijaitseva Tarsis (Tartessus), ei Vähä-Aasiassa sijaitseva Tarsis (Tarsus). Tämä Gibraltarin länsipuolella sijaitseva Tarsis oli heille tunnetuista kaupungeista kaukaisin lännessä.

K: Mikä on avoimien porttien merkitys Jesaja 60:11:ssä?

A: Portit näyttävät kauniilta ja antavat turvallisuuden tunteen, sillä ne voidaan sulkea tai avata. Nämä portit ovat kuitenkin aina auki, sekä siksi, että vaaraa ei enää ole, että myös jatkuvan lahjojen virran vuoksi.

K: Mikä on Jesaja 61:1–9:n teema?

A: Jesaja 61:1–9 on vertauskuva uskovan elämästä. Tämä on köyhille osoitettu ilosanoma, joka sisältää 15 vastakohtaa. Tässä on kolme vastakohtatyyppiä ja jakeet, joissa ne esiintyvät.

Jumalan luonteen kaksi puolta:

2a. Herran armon vuosi ja meidän Jumalamme koston päivä

8a. Jumala rakastaa oikeudenmukaisuutta, mutta vihaa ryöstöä ja vääryyttä

Aika jälleenrakentaa:

4a. Rakennetaan uudelleen muinaiset rauniot

4b. Palauttakaa kauan sitten tuhoutuneet paikat

4c. Uudistetaan sukupolvien ajan autioina olleet kaupungit

Kuinka Jumala muuttaa meitä:

1a. Sidoo särkyneitä sydämiä

1b. Julistaa vapaus vankeille

1c. Julistaa vapautta vankeille

2b. Lohduttaa kaikkia surijoita

3. Lohduttaa Siionin surijoita

4. Kauneuden kruunu tuhkan sijasta

5. Iloöljy surun sijaan

6. Ylistyksen vaate epätoivon hengelle

7a. Häpeästä esikoisen kaksinkertaiseen osuuteen

7b. Nöyryytyksestä iloon

Huomaa, että nämä kolme vastakohtatyyppiä vuorottelevat keskenään. Kun Jumala muuttaa meitä (jae 1), tunnistamme Jumalan toiminnan ja luonteen (jae 2), mutta kun olemme kasvaneet ja rakentaneet asioita uudelleen Jumalan puolesta, voimme saada lisää ymmärrystä Jumalan luonteesta (jae 8). Kyse ei ole siitä, että meidän täytyy ensin rakentaa uudelleen ja vasta sitten Jumala pyhittää meidät, tai että Jumala ensin pyhittää meidät ja vasta sitten me rakennamme uudelleen, vaan molemmat ovat jatkuvia prosesseja.

K: Milloin Jesaja 61:1–11:n profetia täyttyi?

V: Puhujana on tässä Messias. Tämä toteutui osittain, kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran, kuten Jeesus itse sanoo Luuk. 4:16–21:ssä. Jeesus ei kuitenkaan lukenut koko kohtaa ja sanonut sen täyttyneen, vaan vain ensimmäisen osan. Kaikki tämä täyttyy lopullisesti, kun Jeesus tulee takaisin.

K: Mitä Jes 61:1 ja Jes 63:7,9,10–14 kertovat kolminaisuudesta?

V: Tämä ei todista kolminaisuutta, mutta se osoittaa yhden kolminaisuuden ulottuvuuden, Jumalan kolmiyhteyden sekä kolminaisuuden kolmen Persoonan yhteistyön. Herran Jumalan (Isän) Henki (Pyhä Henki) on minun päälläni, voidellun (Messiaan, Jeesuksen). Jesaja 63:ssa mainitaan Isä, Herra (Jes. 63:7), Hänen läsnäolonsa enkeli (Jeesus) (Jes. 63:9) ja Herran Henki (Jes. 63:10, 11, 14).

K: Mitä Jumala lupaa Jesaja 61:2 ja seuraavissa jakeissa?

V: Heprealaisella sanalla naqam on laajempi merkitys kuin millään yksittäisellä englanninkielisellä sanalla. Se tarkoittaa yhdistelmää palauttamista, korvaamista ja kostoa. Se on yhdistelmä hyvien asioiden palauttamista niille, joiden ne kuuluvat, ja pahojen asioiden palauttamista niille, joiden ne kuuluvat. Tässä yhteydessä merkitys sisältää kuitenkin ehdottomasti myös koston, koska seuraavassa luvussa käsitellään sitä yksityiskohtaisesti.

K: Kuinka kristitty voi elää Herran armon vuotena (Jes. 61:2) verrattuna siihen, ettei niin tee?

V: Ensinnäkin Herran armon vuosi on jo täällä; Jeesus itse toi sen; ja elämme armon (ei lain) aikakaudella. Sinun ei siis tarvitse tehdä mitään Herran armon vuoden toteuttamiseksi; Jeesus on jo tehnyt kaiken. Mutta se, päätämmekö omaksua sen ja elää sen mukaan, mitä meille on annettu, on meidän vastuullamme. Vanhan testamentin aikoina, kun pakkosiirtolaisuus oli ohi, tällä ei ollut lainkaan vaikutusta suurimpaan osaan juutalaisista; he ja heidän jälkeläisensä eivät koskaan palanneet Luvattuun maahan. Samoin meidänkin on valittava, elämmekö Jumalan lupauksissa. Elämmekö luottaen Jumalaan, tukeutuen Jumalaan, rakastaen Jumalaa ja lopulta nauttien Jumalasta, vai olemmeko ”jossain muualla” etsimässä kiihkeästi muualta iloamme, tarkoitustamme ja täyttymystämme? Älä ole kristitty, joka on ”jossain muualla”.

K: Mikä on ”ilon öljy” Jesaja 61:3:ssa?

V: Tätä ilmausta käytetään Raamatussa vain kahdessa muussa kohdassa: Psalmin 45:7 ja Heprealaiskirjeen 1:9, jossa siteerataan Psalmin 45:7. Kaikissa tapauksissa tämä viittaa ominaisuuteen, joka tulee Messiaalta.

K: Miksi Israel saisi Jesaja 61:7:n mukaan kaksinkertaisen siunauksen osan?

V: Ainoa toinen kerta, kun kaksinkertaisesta osuudesta puhutaan, koskee esikoista. Hän saisi kaksinkertaisen osuuden, eli kaksi kertaa niin paljon kuin muut pojat, 5. Mooseksen kirjan 21:17 mukaan. Siionia/Israelia pidettiin esikoisena 2. Mooseksen kirjan 4:22–23:ssa. Tietenkin, kun he kääntyivät pois Jumalasta, he saivat kaksinkertaisen rangaistuksen Jesajan kirjassa 40:2.

K: Miksi Jumala on Jesajan kirjassa 62:1–2 niin huolissaan siitä, olemmeko vanhurskaita vai emme?

V: Vaikka Raamattu ei luultavasti esitä kaikkia syitä, joita Jumala ajatteli, voimme nähdä ainakin kolme syytä:

Jumala loi meidät Hänen kunniakseen, ja me ylistämme Häntä sanoillamme, teoillamme ja elämällämme. Tähän liittyen vanhurskas todistuksemme Jumalasta nöyryyttää Saatanaa.

Oman etumme vuoksi, sekä tässä elämässä että ikuisuuteen valmistautuessamme.

Muiden ihmisten vuoksi, jotta voimme olla heille hyvä todistaja. Elämämme on ”Kristuksen kirje” muille ihmisille (2. Kor. 3:2–3), ja meidän tulisi olla pyhiä, sillä meidän on ”loistettava valona maailmassa”, kun ”julistamme elämän sanaa” (Fil.2:15 –16).

K: Mikä on uuden nimen merkitys Jesaja 62:2:ssa?

V: Nimi tai arvonimi vaikuttaa suuresti siihen, miten muut ajattelevat sinusta, ja se, miten itse määrität identiteettisi, vaikuttaa suuresti omaan luonteeseesi. Jumalan kansalle annetaan täysin uusi nimi, jota ei tässä mainita. Nykyään kannamme Kristuksen nimeä, ja meitä kutsutaan kristityiksi. Ylistys Jumalalle, että kannamme tätä nimeä, mutta varmistakaa, että kannatte sitä hyvin, kunnialla, ei häpeällä. Jokainen kristitty on Kristuksen todistaja. Toivon vilpittömästi, että olette hyviä todistajia, ette huonoja, mutta jokainen kristitty on Kristuksen todistaja.

K: Miksi Jumala iloitsee meistä Jesaja 62:4–5:ssä?

V: Tässä mainittu nimi, Hephzibah, tarkoittaa ”Minun iloni on hänessä”. Tämä osoittaa, että meillä voi olla täysin palautettu suhde Jumalaan. Raamattu ei suoraan sano, miksi Jumala iloitsee meistä heikoista, köyhistä ja syntisistä olentoista, mutta Raamattu antaa meille monia vihjeitä. Meidät on luotu ylistämään Jumalaa. 1. Johanneksen kirjeen 4. luku osoittaa, että Jumala todellakin asuu meissä. Oletettavasti Pyhä Henki voi kokea elämämme yhdessä kanssamme. Lopuksi, Jumala on meidän Isämme, ja kuten hyvä maallinen isä iloitsee lapsistaan, niin Jumala iloitsee meistä vieläkin enemmän.

K: Mitä Jumalan vartijoiden tulisi nykyään valvoa Jesajan kirjan 62:6–8 mukaan?

V: Kirjaimellisesti vartijoiden tuli varoa vaaroja ja vihollisia, jotka uhkasivat kaupunkia, jota heidän oli määrä suojella. Vertauskuvallisesti meidän on varottava kahta negatiivista asiaa ja yhtä positiivista. Meidän on varottava ja varoitettava muita Jumalan kansaa uhkaavista vaaroista sekä lähestyvistä vihollisista. Positiivisessa mielessä meidän on odotettava Jumalaa ja seurattava Hänen toimintaansa. Meidän kaikkien uskovien on tarkoitus valvoa ja rukoilla. Meidän tulisi olla valppaina, jotta Jumalan lupaukset täyttyisivät.

K: Mitkä ovat ne kaksi kysymystä, jotka esitetään Jesajan kirjassa 63:1–2?

V: Ne ovat: ”Kuka tämä on?” ja ”Miksi vaatteesi ovat punaiset?” Tämä on Jumala itse. Hänen vaatteensa ovat punaiset Jumalan vihan vuoksi; punaiset ennakoiden niiden verta, jotka vihaavat Jumalaa. Bozra, nykyinen Buseirah Jordaniassa, oli Edomin pääkaupunki.

K: Miksi Edom mainitaan Jesaja 63:1:ssä?

V: Siinä on suora merkitys ja yleinen merkitys.

Suoraan ottaen Edomin kansa oli Jaakobin veljen Eesauin jälkeläisiä. Vaikka he olivat biologisesti läheisiä Jumalan kansalle, he vihasivat Jumalan kansaa. Edom tarkoittaa ”punaista”, ja se on osuva, sillä siellä vuotaa verta niiltä, jotka vihaavat Jumalan kansaa.

Yleisessä merkityksessä Edom on tässä vertauskuva jokaisesta yksilöstä, mutta erityisesti kansasta tai järjestöstä, joka on asettunut Jumalaa ja Jumalan kansaa vastaan.

K: Missä muualla Jesaja 63:1–3:ssa käytetään tätä kuvastoa, jossa Jumalalla tai Messiaalla on verellä kastettu viitta?

V: Vanhan testamentin osalta tämä löytyy myös Joelin kirjasta 3:13. Uudessa testamentissa vihan viinirypäleet ja viinipuristin mainitaan Ilmestyskirjassa 14:17–20. Jeesus on se, joka polkee Jumalan vihan viinipuristinta Ilmestyskirjassa 19:13–16.

Raamatun ulkopuolella juutalaisessa Targum Palestina -kommentaarissa 1. Mooseksen kirjan 49:11 kohdassa sanotaan: ”Kuinka kaunis on Messias-kuningas! Sidottaen vyötärönsä ja lähdettyään sotaan niitä vastaan, jotka häntä vihaavat, hän surmaa kuninkaat ja ruhtinaat, ja värjää joet punaisiksi heidän surmattujensa verellä ja kukkulansa valkoisiksi heidän mahtaviensa rasvalla; hänen vaatteensa kastetaan vereen, ja hän itse on kuin viinipuristimen mehu.”

K: Mitä Messiaan viinipuristimen polkeminen edustaa Jesajan kirjassa 63:3–4?

V: Se viittaa Kristuksen tulemiseen ja Jumalan vihan tuomiseen, kuten Ilmestyskirjassa 14:19–20 ja 19:11–16 kuvataan.

K: Eikö Jesaja 63:3:n mukaan kukaan ole Jeesuksen seurassa, kun Hän palaa kirkkaudessaan, vai ovatko taivaan joukot Hänen seurassaan kohdassRev 19:14 ?

V: Molemmat, koska kyseessä ei ole yksi tapahtuma, vaan kaksi peräkkäistä tapahtumaa. Jesaja 63:3 ei viittaa Kristuksen ilmestymiseen kirkkaudessa, vaan siihen, että Kristus yksin polkee Jumalan vihan viinipuristinta juuri ennen sitä. Kukaan ei polkenut viinipuristinta Kristuksen kanssa, eikä kukaan kansoista antanut tukea. Kun Jeesus tulee Ilmestyskirjan 19:14 mukaan, taivaan joukot seuraavat Häntä. Haluamme olla taivaan kansalaisia, emme niiden kansojen, jotka kokoontuvat Jumalaa vastaan.

K: Miksi Jumala tekee ihmiset juovuksiksi Jes. 63:6:ssa ja Jer. 51:57:ssa, kun juopottelu on väärin Ef.5:18 :ssa ja epäsuorasti myös Jes.5:22 :ssa?

V: Meidän ei tule olla päihtyneitä, olipa kyseessä sitten viini, muu alkoholi tai mikä tahansa muu. Jumala kuitenkin juottaa heidät humalaan vihallaan, ja Jumala voi tehdä tämän miten Hän haluaa. Tässä ei mainita alkoholia.

Ehkä he todella tulevat humalaan, joko aivoihin pääsevän hapen puutteen tai muiden syiden vuoksi. Tämä jae saattaa kuitenkin olla pelkkä vertauskuva: he horjuvat kuin olisivat humalassa suuren ahdistuksen vuoksi.

K: Mitä Jes 63:16 (kahdesti), Jes 64:8 ja Mal 2:10 kertovat siitä, että Jumala on meidän Isämme?

V: Nämä neljä kohtaa Vanhan testamentin opettavat, että Jumala on uskovien Isä. Tämä ei tarkoita seksuaalisessa mielessä, vaan vertauskuvallisesti siinä mielessä, että Hän on luonut meidät ja huolehtii meistä. Tämä läheisyys Jumalaan Isänämme mainitaan kuitenkin vain neljässä kohdassa, joten se ei ollut Vanhan testamentin pääteema. Uudessa testamentissa se on sen sijaan paljon näkyvämmin esillä.

K: Mitä Jesaja 63:9–11 kertoo Jumalasta?

V: Tässä jakeessa mainitaan Jumala, ”Hänen läsnäolonsa enkeli”, joka vapautti heidät, sekä Jumalan Pyhä Henki. Tämä viittaa itse asiassa kolminaisuuteen.

Kun Jumala johti kansaa takaisin erämaahan, he olivat jo silloinkin ”kirjava joukko”. Sana ”kirjava” tarkoittaa ”monenlaista”, eli joukossa on hyviä, keskinkertaisia ja huonoja. On helppo ymmärtää, kuinka Jumala voi olla armollinen tottelevaisille ja rangaista tottelemattomia. On kuitenkin vaikeampaa yrittää ymmärtää, kuinka Jumala suhtautuu sekalaiseen ryhmään.

K: Miten Jumala tuntee ahdistusta Jesajan kirjassa 63:9?

V: Jumala ei koe kärsimystä tai ahdistusta suoraan. Mutta kun Jeesus kärsi ja kuoli ristillä meidän syntiemme vuoksi, Hän varmasti tunsi ahdistusta. Hän tietää tarkalleen, millaista on kärsiä ja kantaa meidän syyllisyytemme painoa. Jumala voi täysin samaistua meidän vaikeuksiimme ja synnin painoon.

K: Miten ihmiset voivat surra Pyhää Henkeä Jesaja 63:10:ssä ja Efesolaiskirjeen 4:30:ssä?

V: Erämaassa olleet israelilaiset tekivät niin, kun he kovettivat sydämensä ja kapinoivat Jumalaa vastaan. Paavali kehottaa kristittyjä puhuessaan heitä olemaan suruttamatta Pyhää Henkeä, joten kristityt voivat suruttaa Pyhää Henkeä. Kun olemme jatkuvasti tottelemattomia Jumalalle, surutamme Pyhää Henkeä. Koska tietenkin vain persoonallisella olennolla on tunteita, tämä osoittaa, että Pyhä Henki on persoonallinen olento.

K: Mitkä ovat Jes 63:15–64:12:n rukouksen keskeiset piirteet?

V: Jotkut saattaisivat sanoa, että tämä rukous alkaa jakeesta 7. Siitä huolimatta tämä on yhdistelmä ylistysrukousta, tunnustuksen rukousta ja avunpyyntörukousta. Jesaja 64:8:ssa tunnustetaan, että he ovat avuttomia, että Jumala hallitsee kaikkea ja että tässä rukouksessa ei aseteta Jumalalle ehtoja. Vaikka rukous alkaa ylistyksellä, siinä ylistetään Jumalaa Hänen ”kaipauksestaan ja laupeudestaan” Jesaja 63:15:ssä, ja siitä lähtien nämä kolme elementtiä kietoutuvat toisiinsa. Viime kädessä se on luottamuksen rukous, jonka rukoilee kansa, joka tiesi ansaitsevansa Jumalan vihan.

Tämä rukous on kaunis kiasmi.

Herra katselee alas taivaallisesta temppelistään; Hänen laupeutensa pidätetään. Jes 63:15–16

- Me olemme Sinun kansasi, Jumala, vaikka emme käyttäydy niin. Jes. 63:17–19

- - Kansat vapisevat, kun Sinä, Jumala, näytät kasvosi. Jes 64:1-3

- - - Kukaan ei ole Jumalan kaltainen. Hän auttaa niitä, jotka toivovat Häneen, mutta älkää unohtako Hänen vihaansa. Jes 64:4–5

- - Mutta me kuihdumme syntiemme tähden, ja Jumala, Sinä olet kätkenyt kasvosi. Jes 64:6-7

- Mutta Sinä olet yhä meidän Isämme, joten katso kansaasi. Jes. 64:8-9

Herran temppeli Siionissa on raunioina; aiotko yhä pidättyä? Jes. 64:10–12

K: Voiko kukaan sanoa Jes 63:17:n perusteella, että Jumala sai heidät harhautumaan Hänen teiltään ja kovetti heidän sydämensä?

V: Ei, Jumala ei tehnyt sitä suoraan, mutta Jumala salli tarkoituksella olosuhteet, jotka koettelivat heitä, ja he epäonnistuivat koetuksessa. Vaikka he epäonnistuivatkin, Jesaja pyytää tässä Jumalalta armoa.

Jumala kovettaa niiden sydämet, jotka ensin kovettavat omansa, kuten faraon tapauksessa. Jumala voi tehdä ihmisen sydämen äärimmäisen kovaksi, kuten Roomalaiskirjeen 1:21–32 osoittaa. Tässä jakeessa Jesaja valittaa, että Jumala sai oman kansansa harhautumaan ja kovetti heidän sydämensä. Jos henkilö tai kansa, joka heiluu tottelevaisuuden ja synnin välillä, pysyy vain synnin puolella, Jumala voi puuttua asiaan. Ilmestyskirjan 3:15–16:ssa Jeesus sanoi Laodikean seurakunnalle, että Hän toivoi heidän olevan joko kylmiä tai kuumia, mutta koska he olivat haaleita, Hän aikoi sylkeä heidät suustaan.

Katso myös keskustelu 2. Mooseksen kirjan 7:22 kohdasta saadaksesi lisätietoja.

K: Mitä kahta eri asiaa tämä jae opettaa Jumalasta Jesajan kirjassa 64:3?

V: Ilmeisin asia on, että Jumala on mahtava ja voi tehdä suuria tekoja. Toinen asia on, että Jumala tekee usein odottamattomia asioita.

K: Miten vanhojen aikojen muisteleminen Jesaja 64:4:ssä ja Jesaja 63:11:ssä vahvistaa suhdettamme Jumalaan?

V: Kun muistelemme suuria tekoja, joita Jumala on tehnyt, se antaa meille vakaumusta ja voimaa luottaa Jumalan voimaan ja uskollisuuteen. Se antaa meille toivoa tulevaisuudesta. Mutta syvemmällä tasolla muistamme myös kaiken, mitä olemme oppineet sen luonteesta, jota palvelemme.

K: Miten Jes 64:6; Jes 1:18 ja Sak 3:3–4:ssä ihmisten elämä ja jopa heidän hyvät tekonsa ovat kuin likaisia, tahraisia rättejä?

V: Kun katsot ja haistat likaista vaatetusta käyttävää henkilöä, tunnet vain tämän pakottavan tarpeen vetäytyä hänestä kauemmas. Jopa silloin, kun omalla vauvallasi on likainen vaippa, haluat vaihtaa sen, mutta se ei kuulu suosikkitehtäviisi. Kun Jumala katsoo syntistä ihmistä – ja me kaikki olemme syntisiä – Jumala tuntee samankaltaisesti. Mutta nyt, uskovina, olemme kastetut Kristuksen kasteessa ja pukeutuneet Kristukseen, ja tuomme iloa Jumalalle.

K: Miksi Jesaja sanoo Jes. 64:7:ssä, ettei kukaan huuda Jumalaa, varsinkin kun Jesaja itse huusi Jumalaa?

V: Välittömässä yhteydessä Jesaja puhuu tottelemattomista israelilaisista. Yleisesti ottaen kukaan ei kuitenkaan huuda Jumalaa, ellei Jumala vedä heitä puoleensa. (Kalvinistit sanovat, että Jumala vetää puoleensa vain joitakin, ja muut kuin kalvinistit sanovat, että Jumala vetää puoleensa ainakin jonkin verran jokaista.)

Katso lisätietoja Jesaja 45:19:ää koskevasta keskustelusta.

K: Miten Jumala on Jesaja 64:8:ssa savenvalaja?

V: Jumala on kuin kosminen savenvalaja ainakin kuudella tavalla.

1. Hän valitsee saven, jota käyttää astian valmistamiseen omia tarkoituksiaan varten.

2. Hän on ruukun Luoja.

3. Ruukun muotoilun prosessi

4. Ruukun kovettaminen

5. Hänellä on oikeus käyttää, myydä tai tuhota ruukku haluamallaan tavalla.

6. Hän valmistaa kaikenlaisia ruukkuja kaikenlaisiin käyttötarkoituksiin.

K: Mitä Jesaja 64:10–12 opettaa meille siitä, milloin meidän tulisi huutaa Jumalaa avuksi?

V: Tämä on valitus kansan kärsimyksistä ja maanpaosta. Jumala ei ainoastaan sallinut heidän joutua vaarallisiin olosuhteisiin, vaan Hän myös tarkoituksellisesti varmisti, että he joutuisivat vaarallisiin olosuhteisiin jatkuvan syntinsä vuoksi. Jesaja 64:6–7,9 osoittaa, että he ansaitsivat tämän ja että he ymmärsivät ja tunnustivat ansainneensa sen. He tiesivät, ettei heillä ollut oikeutta odottaa mitään Jumalalta. Mutta he huusivat silti Jumalan puoleen. He olivat katuvia, tai ainakin osa heistä oli, ja tämä on huuto armoa, ei sitä, että he saisivat ansaitsemansa rangaistuksen.

Jos joku on syöksymässä synnin kierteeseen ja tuntee (oikeutetusti), että Jumalalla olisi oikeus yksinkertaisesti hylätä hänet, hänen tulisi silti huutaa Jumalan armoa. Jumala rakastaa meitä yhä ja iloitsee pelastaessaan meidät. Rukoile, että synnin orjuus murtuisi. Rukoile, että Jumala vapauttaisi heidät ainakin joistakin tottelemattomuutensa seurauksista. Tietenkin Jumala on jo pelastanut lapsensa tottelemattomuuden pahimmilta seurauksilta lähettämättä heitä helvettiin. On hyvä pyytää Jumalaa pelastamaan heidät tottelemattomuuden muilta seurauksilta. Jos Jumala tekee niin, se on hienoa. Jos Jumala ei tee niin, pidä sitä kurituksena ja kestä se lujasti, katsoen Roomalaiskirjeen 8:28. Ole valmis todistamaan muille siitä, mitä teit ja kuinka Jumala pelasti sinut siitä.

K: Viittaako Jesaja 65:1–5 pakanoihin vai juutalaisiin?

V: Molempiin. Jesaja 65:1 viittaa siihen, että Jumala ilmestyi niille, jotka eivät etsineet Häntä, mikä Paavalin mukaan Roomalaiskirjeen 10:20:n mukaan tarkoittaa pakanakansoja. Mutta tämä tapahtui sen jälkeen, kun Jumala oli ojentanut kätensä ”koko päivän” kapinalliselle kansalle, ja tämä viittaa juutalaisiin, kuten Paavali sanoo Roomalaiskirjeen 10:21:ssä.

K: Miten Jumala Jesaja 65:2–7:ssä ojensi kätensä ”itsepäiselle kansalle”?

V: Jumala tarjosi katumattomalle Israelille pelastusta ja vapautusta, ja Jumala puhui heille profeettojen kautta, mutta he silti kulkivat omia teitään (Jesaja 65:2), herättivät Jumalan vihan (Jesaja 65:3–5), ja Jumala maksaa heille takaisin (Jesaja 65:6–7). Jumala sanoi, ettei Hän tuhoa heitä kaikkia, sillä jotkut etsivät Jumalaa (Jesaja 65:8–10), mutta se suurempi ryhmä oli se, jolle Jumala ojensi kätensä.

Tämä osuu suoraan kalvinismin käsitteen ytimeen, jota kutsutaan ”ei menetettyjä tapauksia” ja jota kalvinisti Michael Horton ja muut ovat käsitelleet. Koska Jumala on kaikkivaltias ja kaikkitietävä, he sanovat, ettei mikään, mitä Jumala tekee, koskaan epäonnistu, ja jos jollekin tarjotaan pelastusta ja hän menehtyy kieltäytymisensä vuoksi, se olisi Jumalan puolelta epäonnistuminen. Mutta lue tämä luku, niin näet Jumalan, joka ”ojensi kätensä” turhaan suurimmalle osalle ihmisistä, joille Hän ojensi kätensä. Kuten The MacArthur Bible Commentary -teoksessa s. 840–841 todetaan, Jesaja 65:7:ssä Jumala toimii tuomiona, ei pelastuksena, rangaistakseen niiden syntiä, joille Hän ojensi kätensä.

K: Miten jotkut ihmiset nykyään yrittävät saavuttaa itse luotua pyhyyttä Jesaja 65:3–5:n valossa?

V: Nämä ihmiset tekivät uhrauksia puutarhoissa, mikä ei ollut sallittu paikka. Puutarhat olivat paikkoja, joissa hedelmällisyysjumalia palvovat ihmiset saattoivat uhrata. Nämä ihmiset tekivät uhrauksia tiilillä, vaikka alttarit oli tarkoitus rakentaa kivistä. Silti he yrittävät osoittaa, kuinka hengellisiä he ovat, tekojensa, ruokavalionsa, tiettyjen ihmisten kanssa seurustelun kieltäytymisensä ja tiettyjen asioiden tekemisen kieltäytymisensä avulla. Joskus se, mitä jotkut pitävät pyhyytenä, on pelkkää pyhää elitismiä. Mutta oletko koskaan kysynyt Jumalalta: Miten Hän haluaa minun olevan pyhä?

Yksi esimerkki itse luodusta pyhyydestä on se, kun ihmiset antavat lahjoituksen ja haluavat, että heidän nimensä mainitaan sen lahjoituksen yhteydessä.

Toisena esimerkkinä mainittakoon kreikkalainen filosofi Pythagoras, joka teki läpimurtoja matematiikassa ja musiikissa, mutta kielsi seuraajiaan syömästä papuja; ilmeisesti ihmisten ei pitäisi olla ”musiikillisia” sillä tavalla. Nykyään jainalaisuuden harjoittajien ei ole tarkoitus syödä pimeän tultua, koska pimeässä ei näe asioita yhtä hyvin, ja he saattaisivat vahingossa syödä ruoassaan eläimen, kuten kärpäsen tai ötökän.

K: Ketkä ovat Jes 65:11 ja sitä seuraavissa jakeissa mainitut onnen ja kohtalon jumalat?

V: Vaikka nämä saattoivat olla tiettyjä epäjumalia, emme tunne mitään tiettyä tuon ajan epäjumalaa, joka olisi edustanut onnea ja kohtaloa. (Tällaisia saattaisivat olla kreikkalaisen mytologian kolme sisarta sekä arabialaisen mytologian al-‘Uzza, al-Lat ja Manat, mutta ne ilmestyivät vasta myöhemmin.) Yleisesti ottaen ihmiset palvoivat epäjumalia kahdesta syystä: suotuisien olosuhteiden saamiseksi tässä elämässä sekä pitkän elämän ja toisinaan hyvän tuonpuoleisen saavuttamiseksi.

K: Mitkä ovat kaksi erilaista tapaa, joilla jotkut ihmiset hylkäävät Herran Jesajan kirjassa 65:11a?

V: Tämä ei ole harvinaista, ja se tapahtuu ainakin kahdella tavalla.

Selkeästi sanottuna ihmiset hylkäävät Jumalan seuraamisen, koska heillä on jotain muuta, jota he seuraavat elämänsä rakkautena. Se voi olla toinen uskonto, rikkaus, maine, koulutus ja tieto, parisuhde tai epäuskoiset perheenjäsenet. Joskus korvauksena ihmiset yrittävät keksiä oman tapansa pyhyyteen.

Epäsuorasti ihmiset voivat vähitellen, hitaasti ajautua pois, kun he eivät löydä aikaa tai energiaa seurata Jumalaa. Tämän maailman huolet ja keskittyminen muihin asioihin kuin Jumalaan voivat yksinkertaisesti syrjäyttää heidän omistautumisensa Jumalalle.

Meidän on varottava ensimmäistä tapaa, mutta vielä enemmän meidän on varottava toista tapaa, joka on hienovaraisempi.

K: Mitä ne, joita kutsutaan juutalaisiksi, ajattelevat Jes 65:15 ja seuraavissa jakeissa sekä Jes 62:2 ja seuraavissa jakeissa siitä, että Jumalan palvelijoille annetaan toinen nimi, jolla heitä kutsutaan?

V: Se on hyvä kysymys heille. Kristityt uskovat, että tämä muutos tapahtui Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen.

K: Jes 65:20:ssa premillennialistit sanovat, että tämä tapahtuu tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Miten ihmiset voisivat kuolla, vaikka eläisivätkin 100-vuotiaiksi?

V: Tuhatvuotisen valtakunnan aikana syntyy ja kuolee edelleen. Ne, jotka olivat uskovia ennen tuhatvuotista valtakuntaa, herätetään kuolleista eivätkä he kuole; he hallitsevat Kristuksen kanssa tuhat vuotta. Tuhatvuotisen valtakunnan aikana kuoleman kirous kumotaan, mutta sitä ei vielä poisteta.

K: Mitä varoitusta temppelin rakentamisesta annetaan Jesaja 66:1–2:ssa ja Apostolien teoissa 7:44–53:ssa?

V: Nämä jakeet eivät vastusta temppelin uudelleenrakentamista, vaan pikemminkin sitä, että luotetaan temppeliin eikä välitetä puhtaasta sydämestä. Jeremian kirjan 7. luku käsittelee tätä paljon yksityiskohtaisemmin. Myös Stefanus toi tämän esiin ensimmäisessä kirjallisessa saarnassaan Apostolien tekojen 7:44–53. (Se oli myös hänen viimeinen saarnansa.)

K: Miksi Jumala arvostaa Jesaja 66:2:ssa niitä, jotka ovat nöyriä, murtuneita hengessä ja vapisevat Hänen sanansa edessä?

V: Tässä yhdistyvät kolme ajatusta.

Nöyrä: Ne, jotka eivät ole ylpeitä, ovat halukkaita oppimaan, myöntämään virheensä ja ottamaan vastaan korjausta sekä muuttumaan, kun heitä nuhdellaan. Kuten C.S. Lewis opetti, todella nöyrä ihminen ei ole sellainen, joka kulkee ympäriinsä ajattelemalla: ”Olen alempiarvoinen”. Pikemminkin todella nöyrä ihminen on sellainen, joka usein ei ajattele itseään lainkaan.

Katuvainen: Tämä on henkilö, joka katuu, kun tekee väärin, on valmis myöntämään sen ja haluaa muuttua, jotta ei tekisi sitä uudelleen.

Järkyttyy Jumalan sanasta: Kuinka moni ihminen nykyään järkyttyy Jumalan sanasta? Jumala haluaa ihmisiä, jotka eivät vain nöyrästi myönnä, ettei heillä ole vastauksia elämään, vaan jotka kääntyvät Jumalan puoleen ja oppivat, että Jeesus on vastaus elämään, sekä maan päällä että ikuisuudessa.

Pyrkikäämme kaikissa tapauksissa olemaan sellaisia ihmisiä, joita Jumala arvostaa.

K: Mitkä ovat Jesaja 66:2–4,14:ssä mainittujen kahden ryhmän – ”sanan edessä vapisevien” ja niiden, jotka kieltäytyvät kuulemasta sanaa – ominaispiirteet?

V: Molemmat ryhmät saattavat tällä hetkellä näyttää jopa samanlaisilta ihmisten silmissä. Mutta ajan myötä ensimmäinen ryhmä kasvaa viisaudessa ja läheisyydessä Jumalaan, kun he iloitsevat Jumalan sanan kuulemisesta. Toinen ryhmä muuttuu yhä tyhmemmäksi ja ajautuu yhä kauemmas, koska he eivät kuuntele. Jos et halua uskoa Jumalaan, olet altis uskomaan mitä tahansa.

K: Millaiset uhrit eivät ole Jumalalle hyväksyttäviä Jesaja 66:3:ssa?

V: Uhrit voivat olla eläimiä, rahaa, muita esineitä ja jopa aikaa, josta ihmiset luopuvat harjoittaessaan uskontoaan vilpittömästi. Joillekin voi olla yllättävää, että jotkut uhrit ovat yksinkertaisesti tuhlausta, sillä Jumala ei aina hyväksy uhreja. On olemassa kahdenlaisia jumalattomia uhreja, joita Hän ei hyväksy.

Epäjumalille tehdyt uhraukset ovat kauhistuttavia, sillä Jumala sanoo tässä pitävänsä epäjumalanpalvontaa yhtä vakavana rikoksena kuin murhaa, koska molemmista rangaistuksena oli lain mukaan kuolema. 1. Korinttolaiskirjeen10:20 kohdassa sanotaan, että pakanain uhraukset tarjotaan demoneille, ei Jumalalle, emmekä me saa olla osallisia demonien kanssa.

Kapinallisia ihmisiä, jotka tuovat uhrauksia – edes todelliselle Jumalalle – ei hyväksytä. Jumala ei halua uhrauksia siltä, joka valitsee oman tiensä ja iloitsee kauhistuttavista teoista, kuten jakeen loppuosa sanoo. Psalmi 66:18 osoittaa, että jos joku vaalii syntiä sydämessään, Herra ei kuule hänen rukouksiaan. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa 5:23–24: ”Jos olet menossa uhraamaan lahjaa alttarille ja muistat, että veljelläsi on jotain sinua vastaan, sovita ensin asia veljesi kanssa ja tuo sitten lahjasi.”

Riippumatta siitä, mitä uhrauksia ihminen tekee, olipa kyseessä sitten Jumala tai epäjumalat, Jumala ei pidä näistä uhrauksista, jos ihminen iloitsee kauhistuttavista teoista.

K: Kuka on Jesaja 66:7–9:ssä mainittu poikalapsi?

V: Ensin meidän on selvitettävä, kuka on äiti. Äiti on Siion eli Jerusalem Jesaja 66:8,10:n mukaan. Joten vertauskuvallisesti tämä voisi viitata juutalaisiin tai Jumalan kansaan. Tässä mainittua poikalasta pidetään yleisesti Messiaana. Teoksessa ”The Bible Knowledge Commentary: Old Testament” (s. 1120) sanotaan, että äiti on Jerusalem, mutta siinä todetaan, että syntymä viittaa lyhyeseen ajanjaksoon, eikä siinä kerrota, kuka poikalapsi on, vaikka siinä todetaan, että Jesaja 66:14–18 viittaa Messiaaseen.

K: Mikä on epätavallista tässä Jumalaa koskevassa vertauskuvassa Jesaja 66:13:ssa?

V: Raamatun kuvaukset Jumalasta ovat lähes aina maskuliinisia. Kaksi poikkeusta ovat Jesaja 66:13 ja Jesaja 49:15. Jeesus viittaa itseensä emokanan vertauksella Matteuksen evankeliumissa 23:37 ja Luukkaan evankeliumissa 13:34.

K: Miksi Jesaja 66:20–21:n pappia ja leeviläisiä koskeva jae kuulostaa juutalaisten korville niin oudolta?

V: Jesaja 66:20:n sana ”he” viittaa pakanakansoihin, joille Jumalan kunnia on julistettu. ”He” tuovat ”kaikki veljesi” takaisin viljauhrina. Tulkitsijat ovat eri mieltä siitä, tarkoittavatko ”veljet” hajallaan olevia israelilaisia, uskovia pakanoita, joista on tullut yksi kansa, vai molempia. Joka tapauksessa osa saapuvista tulee toimimaan pappeina ja leeviläisinä. Jumala salli vain Aaronin jälkeläisten ja Leevin jälkeläisten hoitaa papin ja temppelin tehtäviä. Mutta tämä jae lupaa, että tulevaisuudessa Jumala nimittää näitä tehtäviä hoitamaan ihmisiä, jotka eivät ole Aaronin tai Leevin sukua, eivätkä edes juutalaisia. Muissa jakeissa kerrotaan muiden kansojen sadosta, joka tuodaan Jerusalemiin. Jesaja 66:20 sanoo kuitenkin, että tässä ”sato” tarkoittaa ihmisiä. He tulevat hoitamaan papin tehtäviä, ja Jumala on siitä tyytyväinen.

K: Tuleeko Jesaja 66:23:n mukaan sapatin viettoa jälleen noudatettavaksi?

V: Jesaja 66:23 profetoi tulevasta ajasta, jolloin koko ihmiskunta (ei vain juutalaiset) kumartuu Jumalan edessä. Se tapahtuu todennäköisesti tuhatvuotisen valtakunnan aikana.

K: Mitkä ovat tämän Jesajan kirjan kiasmit?

V: Kiasmit ovat yleinen piirre heprealaisessa runoudessa, jossa jokaisen rivin merkitys on symmetrinen, kuten esimerkiksi:

Meri on vihreä,

…Vene on ruskea

……Ihmiset ovat pieniä

…Pimeässä veneessä

Smaragdinvihreällä merellä.

Kiasmit voivat koostua 5, 7, 9 tai useammasta parittomasta rivistä. On myös parillisia kiasmeja, joissa kaksi keskimmäistä riviä ovat samat.

Jesajan kirjan kiasmit sisältävät Jesaja 15:1–16:14; 21:1–10; 22:8–11; 22:12–14; 23:1–14; 24:1–13; 26:1–21; 27:1–13; 29:9–14; 32:1–5; 37:14–20; 38:1–8; 38:10–20; 41:17–20; 42:1–4; 42:13–17; 43:1–7; 43:8–13; 43:22–24; 43:25–44:5; 44:6–8; 48:17–22; 51:1–3; 51:7–8; 51:13–15; 55:1–13; 56:9–12; 59:14–20; 61:5–9; 63:15–64:12; 65:1–66:24; 65:17–18b; 65:18c–20; 66:5–14; 66:18–24.

Kiasmin ”rivi” voi toisinaan koostua useista runoriveistä, kuten Jesaja 19:1–20:6:ssa. Ensimmäinen rivi on Jesaja 19:1–5, keskimmäinen rivi on Jesaja 19:16–25 ja kolmas rivi on Jesaja 20:1–6.

Toinen esimerkki on Jesaja 22:1–14. Tässä tapauksessa tämän kiasmin sisällä on kaksi muuta kiasmia: 22:8–11 ja22:12 –14.

Jesaja 30:1–33 on toinen esimerkki kiasmista, jossa jokainen ”rivi” on melko pitkä. Tämän kiasmin sisällä on kaksi muuta kiasmia, 30:18–26 ja 30:27–33.

Kiasmin symmetriset rivit liittyvät merkitykseltään toisiinsa, mutta niillä ei aina ole samaa merkitystä. Esimerkkinä Jesajan kirjasta:

22:15–16 Herra vastustaa Sebnaa

…22:17–19 Herran aikeet Sebnan suhteen

…20–23a Herran aikeet Eljakimia kohtaan

23b–25 Herran varoitus Eljakimille

Jesaja 58:1–14 on kiasmi, mutta keskimmäisessä ”rivissä” (58:6–12) on kaksi paria rinnakkaisia rivejä.

Motyer kutsuu 35:1–10:tä kiasmaksi, mutta sitä on melko vaikea havaita.

Jesaja 25:1–12; 31:1–32:20 ja 40:6c–8b ovat kolme esimerkkiä rivien symmetriasta, jotka eivät sovi kiasmiin.

K: Entä ne teoriat, joiden mukaan Jesaja-kirja on kirjoitettu useiden kirjoittajien toimesta?

V: Kaksiaisaia-teoriaa ja sen muunnelmia kannattivat vuonna 1789 J.C. Doederlein (1745–1792) ja muut, mukaan lukien Duhm, jolla oli kolmiaisaia-teoria. Nämä teoriat vastasivat seuraavaan ongelmaan: ”Koska he eivät voineet uskoa, että Raamatussa olisi aitoja profetioita, miten Jesajan kirjassa voisi olla niin monia babylonialaisia ja persialaisia koskevia profetioita, jotka toteutuivat?”

Kaikille näille yliluonnollisuutta vastustaville teorioille on yhteistä se, että Jesaja 6 oli osa varhaista Jesajaa, joka kirjoitti 8. vuosisadalla, ja että Jesaja 40–66 ei ollut varhaisen Jesajan käsialaa. Kuolleenmeren käärö 1QIsa löydettiin sisältäen koko Jesajan kirjan; siinä oli tyhjä väli, joka erotti kaksi osaa toisistaan, mutta tämä tyhjä väli sijaitsi Jesaja 33:n ja 34:n välissä.

Yliluonnollisuutta vastustavan ennakkoluulon lisäksi näissä monen Jesajan kirjoittajan teorioissa on kuitenkin lukemattomia ongelmia. Seuraavassa kysymyksessä esitellään ulkoiset todisteet ja sitä seuraavassa kysymyksessä sisäiset todisteet.

K: Mitkä ovat ulkoiset todisteet Jesajan kirjan kirjoittajien lukumäärästä?

V: Jotkut skeptiset kriitikot ovat yrittäneet väittää, että Jesajan kirjalla oli useita kirjoittajia, kun taas evankeliset kristityt ja konservatiiviset juutalaiset sanovat, että kirjoittajia oli vain yksi. Liberaalin teorian osalta tässä on kolme negatiivista todistetta, joita seuraavat positiiviset todisteet.

N1. Tuntematon antiikin aikana. Juutalaiset itse eivät olleet tietoisia siitä, että Jesaja-kirja olisi voinut olla kahden eri kirjoittajan tuotosta. He pitivät myös 40. luvun jälkeisiä osia Jesajan kirjoituksina, kuten Nahumin kirjan 1:15, Sefanjan kirjan 2:15 ja Sirakin pojan Ecclesiasticus-kirjan 48:22–25 osoittavat. Josephus ei mainitse koskaan kahta Jesajaa. Myöskään varhaiskirkon isät eivät olleet koskaan kuulleet kahden Jesajan teoriasta. Jos Jesajoita olisi ollut kaksi tai useampia, joku olisi varmasti tuolloin kuullut siitä.

N2. Vain moderni skeptinen/liberaali näkemys. Liberaalit tutkijat ovat väittäneet, että Jesajan kirjan takana oli kaksi tai useampia kirjoittajia. Toisaalta skeptisessä teoksessa Asimov’s Guide to the Bible (s. 524, 547–550) todetaan, ettei näkemyksellä, jonka mukaan Jesajan kirja olisi yhden kirjoittajan teos, ole nykyään merkittäviä kannattajia. Ilmeisesti yksikään konservatiivinen raamatuntutkija ei ole Asimovin mielestä merkittävä. Tieteellisessä teoksessa *Expositor’s Bible Commentary*, 6. osa, s. 6, todetaan, että ennen 1700-lukua ainoa kirjoittaja, joka esitti, että Jesajan kirjan olisi kirjoittanut useampi kirjoittaja, oli 1100-luvun juutalainen Ibn Ezra, joka siteerasi samaa näkemystä edustanutta Moses ben Samuel Ibn Gekatillaa. Vasta yli tuhat vuotta myöhemmin kukaan kuuli tai keksi, että Jesajan kirjan olisi kirjoittanut useampi kuin yksi kirjoittaja.

N3. Liberaalit teoriat eivät ole keskenään yhdenmukaisia. Heti kun päästään kolmen tai useamman Jesajan teoriaan, teoreetikot eivät pääse yksimielisyyteen siitä, mitkä osat kuuluvat millekin ”pseudo-Jesajalle” tai kuinka monta ”pseudo-Jesajaa” on olemassa. Se muistuttaa tavallaan Markuksen evankeliumin 14:55–56:ta, jossa väärät todistajat yrittivät panetella Jeesusta, mutta kukaan heistä ei päässyt toisen kanssa yhteisymmärrykseen.

P1. Mitä Jeesus ja evankelistat tiesivät Jesajasta – Jeesus mainitsee jakeita, joiden Hän sanoi olevan Jesajan kirjoittamia, Matteuksen evankeliumissa 13:14; 15:7 ja Markuksen evankeliumissa 7:6. Luukkaan evankeliumissa 4:17–20 Jeesukselle annettiin profeetta Jesajan kirjakäärö, josta Hän luki Jesaja 61:1–2 ja sanoi: ”Tänään tämä Raamatun kohta on täyttynyt teidän kuullessanne.” Jeesus ja Uuden testamentin kirjoittajat lainasivat laajasti molempia Jesajan kirjan osia, usein mainiten Jesajan niiden kirjoittajaksi, eivätkä he koskaan tienneet kahdesta Jesajasta.

Johanneksen evankeliumissa (12:38 ) sanotaan, että Jesaja oli Jesaja 53:1:n kirjoittaja. Jeesus, Paavali ja Uuden testamentin kirjoittajat sanoivat, että Jesajan kirjan alku-, keski- ja loppuosien jakeet olivat Jesajan kirjoittamia.

Jeesus ei tiennyt mistään kahden tai kolmen Jesajan teoriasta. Jeesus ja evankeliumien kirjoittajat sanoivat, että seuraavat jakeet olivat profeetta Jesajan kirjoittamia:

Jesaja 42:1 Matteus 12:17–18

Jesaja 40:3 Matteus 3:3

Jesaja 40:3–5 Luukas 3:4

Jesaja 53:7–8 Apostolien teot 8:28

Jesaja 53:1; 6:9–10; Johannes 12:38–41

P2. Apostolien teoissa 8:28-30 mainitaan etiopialainen eunukki, joka luki profeetta Jesajan kirjoituksia. Apostolien teoissa 28:25-26 Paavali lainaa Jesajan kirjan ensimmäistä osaa, Jesaja 6:9-10, mainiten sen olevan Jesajan kirjoittamaa. Roomalaiskirjeessä10:20 Paavali lainaa Jesaja 65:1.

P3. Mitä juutalaiset tiesivät Jesajasta: Apokryfinen kirja Ecclesiasticus 48:24, joka on kirjoitettu 2. vuosisadalla eKr., lainaa Jesaja 61:3:sta ja toteaa, että tämä on Jesajan kirjoittamaa.

P4. Varhaiset kristityt: Justinus Marttyyri (kirjoitti noin vuosina 138–165 jKr.) oli yksi kirkkoisistä, joka mainitsee teoksessaan ”Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa” (luku 97), että Jesaja kirjoitti tämän.

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) lainaa (selityksineen) Ensimmäisen Klemensin kirjeen 16. luvussa lähes koko Jesajan kirjan 53. luvun.

Myös Barnabaksen kirje (noin 70–130 jKr.) viittaa Jesajan jakeisiin.

Kiprianus, Karthagon piispa vuodesta 248 marttyyrikuolemaansa asti vuonna 258 jKr., lainaa ”Jesajaa” monessa kohdassa teoksensa ”Traktaatti 12”, joka on kolmas kirja. ”Jakeissa” 5, 11, 20, 34, 59, 75 ja 100 Cyprianus lainaa Jesajan kirjan kohtia, jotka sijaitsevat 40:1:n jälkeen. ”Jakeissa” 41, 53, 60, 113, 115 ja 118 Cyprianus lainaa ”Jesajan” kohtia, jotka sijaitsevat 40:1:n edessä.

On yleisesti hyväksyttyä, että Jesaja saattoi kirjoittaa myöhemmät luvut elämänsä loppupuolella. Siksi Assyriaa ei mainita myöhemmissä luvuissa.

Johtopäätös: Voisimme jatkaa ulkoisten viittausten etsimistä, mutta johtopäätös on tämä: Jeesus ja apostolit sanoivat, että tämä oli Jesajan kirjoittamaa. Nykyaikaisilla ateisteilla ja ”liberaaleilla kristityillä” ei ole perusteltuja syitä todistaa, ettei näin olisi. Joko uskomme siihen, mitä Jeesus ja apostolit vahvistivat epäröimättä, tai kiellämme sen, mitä he opettivat. Katso The Expositor’s Bible Commentary, osa 6, s. 8–10, jossa käsitellään laajemmin Jesajan kirjan yhtenäisyyttä. Seuraavassa kysymyksessä tarkastelemme sisäisiä todisteita.

K: Mitkä ovat Jesajan kirjassa olevat sisäiset todisteet Jesajan kirjoittajien lukumäärästä?

V: Sisäiset todisteet löytyvät itse kirjasta. Ensin esitämme rehellisesti todisteet, jotka viittaavat useampaan kuin yhteen kirjoittajaan, ja sitten todisteet, jotka viittaavat yhteen kirjoittajaan.

M1. Jesaja on vain yksi kirja, mutta se jakautuu luonnollisesti kahteen osaan juuri ennen 40. lukua.

M2. Eri luvuissa käsitellään eri aiheita, ja esimerkiksi luvuissa 40–45 puhutaan paljon Jumalan luonteesta.

M3. Jesaja mainitsee serafit Jesaja 6:2,6 ja tuliset käärmeet (”saraph”-käärmeet) vain Jesaja 14:29; 30:6.

M4. Vasta Jesajan myöhemmissä luvuissa ennustetaan Kyyrosista tai Persiasta. Vain aikaisemmissa luvuissa, jotka on todennäköisesti kirjoitettu aikaisemmin, mainitaan Assyria.

M5. Jesaja 26:10 sanoo, että jumalaton ”ei näe Herran majesteettisuutta”, kun taas Jesaja 40:5 sanoo, että kaikki näkevät Jumalan kirkkauden. Jesaja 26:10:ssä käytetty hepreankielinen sana tarkoittaa kuitenkin ”katsoa” tai ”mietiskellä”, joten jumalattomat eivät ota Herraa huomioon, mutta kaikki näkevät Herran. Heprealaisesta sanasta riippumatta Jesaja 26:10 puhuu nykyajasta, ja Jesaja 40:5 puhuu lopun ajoista.

Kirjan yhtenäisyyden puolesta on kuitenkin monia perusteita. Yksinkertaisin selitys näille viidelle kohdalle on, että Jesaja kirjoitti eri osat eri aikoina elämänsä aikana.

S1. ”Varhainen Jesaja” profetoi myös Babylonista

Jesaja 39:5–8 mainitsee, että babylonialaiset karkottivat Juudan kansan. Maasta tulisi 90-prosenttisesti autio Jesaja 6:11–12:n mukaan. Ensimmäisissä 39 luvussa mainitaan Babylon 63 jakeessa (Jesaja 13–14:23; 21:1–10; 39:1–8), kun taas Jesajan kirjan viimeisissä 27 luvussa mainitaan Babylon 28 jakeessa (luvut 46 ja 47).

Liberaaleilla ja skeptikoilla on kuitenkin vastaus tähän todistusaineistoon: ne ”varhaisen Jesajan” osat, joissa mainitaan Babylon, on täytynyt kirjoittaa myöhemmin ja lisätä tekstiin, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 538) ”epäilee”. Tämä on itse asiassa väite, jota ei voida kumota. Toisin sanoen joku voisi käyttää ”havaitsemattomien lisäysten argumenttia” väittäen, että jokainen koskaan kirjoitettu kirjallinen teos on useiden kirjoittajien käsialaa.

S2. Sekä varhainen että myöhäinen Jesaja profetoivat lopun ajoista Jesaja 24–27:ssä ja Jesaja 63–66:ssa.

Liberaaleilla ja skeptikoilla, kuten Asimovin teoksessa ”Guide to the Bible” (s. 542), on kuitenkin vastaus tähän: he sanovat, että Jesaja 24–27:ää ei ole kirjoittanut Jesaja.

S3. Kiasmit molemmissa osissa

Koko Jesajan kirja on täynnä kiasmeja. Jesajan kirjan luvuissa 1–39 on vähintään 18 ja luvuissa 40–66 vähintään 23. Jesajan kirjaa lukiessa huomaa monimutkaisempia kuvioita, mutta niiden monimutkaisuus kasvaa asteittain eikä ala äkillisesti luvusta 40. On odotettavissa, että pitkään eläneen henkilön kirjoitustyylissä voi havaita asteittaista muutosta.

S4. Muita yhtäläisyyksiä molemmissa osissa. Kuten teoksissa *The Bible Knowledge Commentary: Old Testament* (s. 1030) ja *When Critics Ask* (s. 265–267) osoitetaan, molemmissa osissa on vähintään kymmenen samankaltaista kohtaa:

(1:15 ja 59:3,7), (1:29 ja 57:4–5), (2:3 ja 51:4), (10:1–2 ja 59:4–9), (28:5 ja 62:3), (29:18 ja 42:7), (29:23 ja 60:21), (30:26 ja 60:19), (33:24 ja 45:25) sekä (35:6 ja 41:18).

Seuraavassa on esitetty joitakin Jesajan kirjan lukujen 1–39 ja 40–66 välisiä yhtäläisyyksiä teoksen *When Critics Ask* sivuilla 265–267 esitettyjen tietojen perusteella.

a) Luvuissa 1–39 esiintyy ilmaisu ”Israelin Pyhä” 12 kertaa, ja luvuissa 40–66 se esiintyy 14 kertaa.

b)1:15 :ssa sanotaan: ”Kätesi ovat veren peitossa.” Ja 59:3:ssa sanotaan: ”Sillä kätesi ovat verellä tahratut.”

c) 28:5 sanoo: ”Herra Sebaot on kunniakruunu, loistava diadeemi hänen kansansa jäännökselle.” Ja 62:3 sanoo: ”Sinä olet kunniakruunu Herran kädessä, kuninkaallinen diadeemi sinun Jumalasi kämmenellä.”

d) 35:6 sanoo: ”Sillä vedet virtaavat erämaassa ja purot autiomaassa.” Ja 41:18 sanoo: ”Minä muutan autiomaan vesialtaaksi ja kuivan maan virtaaviksi lähteiksi.”

S5. Jesaja on profeettojen joukossa ainutlaatuinen siinä, että hän mainitsee Jumalan valtatien (11:16 ; 19:23; 35:8; 40:3; 62:10).

S6. Jesaja on myös ainutlaatuinen siinä, että hän mainitsee ”Israelin Pyhän”. Tämä esiintyy 12 kertaa Jesajan kirjassa 1–39, 14 kertaa Jesajan kirjassa 40–66 ja vain 6 kertaa muualla Vanhassa testamentissa.

S7. Oikeuden vakiinnuttaminen on Jesajan kirjalle ominaista. Se esiintyy jakeissa 9:7; 11:4; 16:5; 28:6; 32:16; 33:5; 42:1,3–4; 51:5.

S8. Rauha mainitaan Jesajan kirjassa 9:7; 26:3; 26:12; 27:5; 32:17; 33:7; 36:21; 38:17; 39:8; 42:14; 45:7; 48:18,22; 52:7; 53:5; 54:10,13; 55:12; 57:2,11; 57:19,21; 59:8; 60:17; 62:1,2; 64:12; 66:12.

S9. Ilo mainitaan Jesajan kirjassa 9:3,17; 12:3; 16:10; 22:13; 24:8,11; 29:19; 32:13,13; 35:2,10; 51:3,11; 52:9; 55:12; 60:15; 61:3,7; 65:14,18,19; 66:5,10.

S10. Harvoin käytetty hepreankielinen sana piikkipensaalle, na’asus, esiintyy koko Vanhassa testamentissa vain Jesajan kirjassa 7:19 ja 55:13.

S11. Jos Jesaja 40–66 on kirjoitettu pakkosiirtolaisuuden aikana, miksi siinä mainitaan niin näkyvästi kiviä, vuoria, laaksojen puroja jne.?

S12. Pakkosiirtolaisuuden aikana tai sen jälkeen kirjoitetuissa kirjoissa voisi odottaa olevan babylonialaisia ja aramealaisia termejä. Koko Jesajan kirjassa ei ole yhtään aramealaista termiä.

Lopuksi Wycliffe Bible Dictionary mainitsee myös 1700-luvun ”Toisen Jesajan” teorian taustalla olevan syyn. Koska profetiat Kyyrosista ja Babylonista ovat niin tarkkoja, liberaalit kriitikot pitävät sitä ”todisteena” siitä, että Jesaja 40–66 kirjoitettiin näiden tapahtumien jälkeen, eli yli vuosisata Jesajan jälkeen. Jos tätä argumenttia kuitenkin viedään loogiseen päätelmäänsä asti, Jesaja 53:n messiaanisten profetioiden tarkkuus ”todistaisi” samalla tavalla, että Jesaja 40–66 olisi kirjoitettu Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Sekä juutalaiset yleensä että erityisesti Kuolleenmeren kääröt osoittavat tämän väitteen virheellisyyden.

Johtopäätös: Konservatiiviset kristityt myöntävät mielellään, että Jesajan kirjan eri osat ovat saattaneet syntyä hänen elämänsä eri vaiheissa, ja eri luvuissa korostetaan eri asioita. Jos kuitenkin joku etsii todisteita Jesajan kirjan kirjoittajien lukumäärästä (olettaen, että hän haluaa nähdä todisteita), kuinka paljon lisää todisteita tarvitaan siitä, että teos on yhden kirjoittajan käsialaa?

Katso Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 270–271, The Bible Knowledge Commentary: Old Testament, s. 1030–1031, ja Wycliffe Bible Dictionary, s. 857–858, joissa käsitellään tarkemmin kahden Jesajan teorian epäjohdonmukaisuutta.

K: Kirjoittiko Jesajan kirjan kolme kirjoittajaa, kuten kriitikko Bernhard Duhm väitti?

V: Bernhard Duhm esitti, että luvut 56–66 olivat peräisin ”kolmannelta Jesajalta”, joka asui Palestiinassa tai Egyptissä. Hän sanoi myös, että palvelijan laulut Jesaja 42:1–4; 49:1–6; 50:4–9; 52:13–53:12 olivat peräisin toiselta Jesajalta. Alkuperäinen Jesaja ei kirjoittanut edes lopuista osista, sillä monien mukaan Jesaja ei kirjoittanut lukuja 13–14, 24–27 ja 35–39.

On kuitenkin epäselvää, uskoiko Bernhard Duhm itse, että palvelijan laulut olivat toisen Jesajan kirjoittamia. Ehkä joku ”pseudo-Bernhard” kirjoitti useita osia hänen kommentaaristaan, ja kustantaja vain kokosi ne yhteen. Itse asiassa, jos analysoi hänen kirjoituksiaan valikoivasti, saattaa jopa löytää kaksi tai useampia ”pseudo-Bernhardeja”. Tietenkin minun on helppo sanoa näin, sillä Duhm kirjoitti vuonna 1892 eikä ole enää elossa puolustautuakseen. Minun on myös helppo sanoa näin, kunhan minun ei tarvitse esittää mitään perusteltua näyttöä.

Vakavasti ottaen nämä näkemykset edellyttävät, ettei Jumala olisi voinut antaa mitään tietoa tulevaisuudesta. Koska Jesaja mainitsi profeetallisesti Babylonin, sen oli pakko olla kirjoitettu sen jälkeen, kun Babylon oli valloittanut Juudan. Koska Jesaja ennusti profeetallisesti Kyyroksen, sen oli pakko olla kirjoitettu Kyyroksen aikana.

Siksi on kiertävä päättely, että koska Jesaja mainitsee Babylonin ja Kyyroksen, sen on täytynyt olla kirjoitettu Babylonin ja Kyyroksen aikana eikä siten olla profeetallista.

K: Lisättiinkö Jesajan kirjaan lisäaineistoa niin, että kirja saavutti lopullisen muotonsa vasta niin myöhään kuin vuonna 350 eKr., kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 525–526) väittää?

V: Ei. Hän ei esitä mitään todisteita tällaiselle väitteelle. Tämä näkemys on seurausta monen Jesajan teoriasta, ja on hämmästyttävää, mitä muuten älykkäät ihmiset voivat keksiä ilman minkäänlaisia todisteita.

K: Mitkä ovat Jesajan kirjan varhaisimpia käsikirjoituksia, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

V: Kuolleenmeren kääröt: (n. 1 eKr.) 23 erillistä Jesajan kirjan kopiota. (The Dead Sea Scrolls Today, s. 30; The Dead Sea Scrolls in English, 4. painos; The Dead Sea Scrolls Translated: The Qumran Texts in English, 2. painos). Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa (s. 436–438) sanotaan kuitenkin, että kopioita oli vain 18. The New International Dictionary of the Bible -teoksessa (s. 261) sanotaan, että pelkästään luolassa 4 on vähintään 12 Jesajan kirjan käsikirjoitusta. Käsikirjoitukset ovat:

1QIsa(a) – sisältää Jesajan kirjan koko tekstin lukuun ottamatta muutamia aukkoja sivujen alaosassa. Se on paleografisesti ajoitettu vuosille 125–100 eKr. ja radiohiiliajoituksella vuosille 207–107 eKr. teoksen Responses to 101 Questions on the Dead Sea Scrolls, s. 20, mukaan. Kiihdytettyä massaspektrometriä käyttävä radiohiiliajoitus tehtiin itse asiassa kahdesti. Zürichin laboratorio antoi tulokseksi 201–93 eKr. ja Tucsonin laboratorio 202–114 eKr. teoksen The Meaning of the Dead Sea Scrolls (s. 31) mukaan. Teoksessa *Wycliffe Bible Dictionary*, s. 252, on valokuva yhdestä sivusta. Se on ajoitettu massaspektrometrin avulla suoritetulla radiohiiliajoituksella vuosille 202–107 eKr. (*The Dead Sea Scrolls Today*, s. 18). Sisäinen ajoitus on 125–100 eKr. Valokuva tämän käärön kahdesta sivusta (Jesaja 49:4–51:13 ja 51:13–52:12) on nähtävissä teoksessa *New International Dictionary of the Bible*, s. 472, 261.

1Q8 (=1QIsa(b)) – (100 eKr.–100 jKr.) sisältää Jesaja 7:22–25; 8:1; 10:16–19; 12:3–6; 13:1–8,16–19; 15:3–9; 19:7–17, 20–25; 20:1; 22:11–18, 24–25; 23:1–4; 24:18–23; 26:1–5; 28:15–20; 29:1–8; 30:10–14, 21–26; 35:4–6; 37:8–12; 38:12–22; 39:1–8; 40:2–3; 41:3–23; 43:1–13, 23–27; 44:21–28; 45:1–13; 46:3–13; 47:1–14; 48:17–22; 49:1–15; 50:7–11; 51:1–10; 52:7–15; 53:1–12; 54:1–6; 55:2–13; 56:1–12; 57:1–4, 17–21; 58:1–14; 59:1–8, 20–21; 60:1–22; 61:1–2; 62:2–12; 63:1–19; 64:1, 6–8; 65:17–25; 66:1–24 teoksen The Meaning of the Dead Sea Scrolls s. 414–417 mukaan. Teoksessa Responses to 101 Questions on the Dead Sea Scrolls s. 20–21 todetaan, että se on melko hyvin säilynyt 41. luvusta lähtien. Siinä todetaan myös, että se on jopa lähempänä masoreettista tekstiä kuin 1QIsa(a).

4Q55 (=4QIsa(a)) – 4Q68 (=4QIsa(o)), 4Q69a (=4QPapIsa(p)). 4Q62 (=4QIsa(h)) sisältää pieniä katkelmia viidestä eri käsikirjoituksesta. Niissä on Jesaja 1:1–6, 10–16, 18–31; 2:1–16; 3:14–22; 4:5–6; 5:1, 13–28; 6:3–8, 10–13; 7:4–20; 8:1–14; 9:3–12, 17–20; 10:1–10, 16–19, 23–33; 11:4–16; 12:1–6; 13:1–19; 14:1–13, 20–24, 28–32; 15:1–9; 16:ei mitään; 17:8–14; 18:1,5–7; 19:1–25; 20:1–6; 21:1–16; 22:10–25; 23:1–18; 24:1–15,19–23; 25:1–2,8–12; 26:1–19; 27:1,5–6,8–12; 28:6–14,16–18?,22,24? 29:1–9; 30:8–17; 31:ei mitään, 32:ei mitään; 33:2–8,16–23; 34:ei mitään; 35:9–10; 36:1–2; 37:29–32; 38:ei mitään; 39:1–8; 40:1–4,22–26; 41:8–11; 42:2–7,9–12,14–25; 43:1–4,12–15,16–24; 44:3–7, 19–28; 45:1–4, 6–8, 20–25; 46:1–3, 8–13; 47:1–6, 8–9; 48:6–8, 8–22; 49:1–15, 21–23; 50:ei mitään; 51:1–2, 8–16; 52:2, 4–7; 53:1–3, 6–8, 8–12; 54:1–11, 7–17; 55:1–7; 56:7–8; 57:5–8, 9–21; 58:1–3, 5–7, 13–15; 59:15–16; 60:20–22; 61:1–3, 3–6; 62:ei mitään; 63:ei mitään; 64:5–11; 65:1; 66:20–24

4Q69b (=4QIsa(r)) Jes 30:23

5Q3 (=5QIsa) Jes 39:3? Vai Jes 41:25?; 40:16,18–19

Kuolleenmeren kääröjen joukossa oli myös kommentaari Jesajan kirjasta (3Q4).

Yleisesti ottaen teoksessa A Survey of Old Testament Introduction, s. 25, todetaan, että luolasta 1 löydetyt kaksi Jesajan kirjan kappaletta olivat 95 %:sti identtisiä standardin heprealaisen Raamatun tekstin kanssa. (Tarkistuksena vertailin kolmea Jesajan kirjan kohtaa ja havaitsin, että jokaisen konsonantin vastaavuus oli 93,3 %, 95,1 % ja 96 %, kokonaiskeskiarvon ollessa 94,6 %.)

Yleisesti ottaen Kuolleenmeren kääröistä on siis säilynyt jokainen Jesajan kirjan jae.

Kuolleenmeren kääröistä Suuri Jesajan käärö on erityisen mielenkiintoinen, sillä siinä on yksitoista kohtaa, joissa messiaanisten kohtien vieressä esiintyy sivuttain kirjoitettu kreikkalainen Tau- (tai Chi-)kirjain. Syynä saattaa olla se, että Chi oli kreikkalaisen sanan ”Kristus” ensimmäinen kirjain. Tämä ei kuitenkaan todista kristillistä vaikutusta, sillä juutalaiset tunnistivat sanan ”Kristus” jo ennen Jeesuksen aikaa messiaan eli voidellun kreikkalaiseksi käännöksiksi. Nämä yksitoista kohtaa ovat Jesaja 32:1 ja seuraavat; 42:1 ja seuraavat; 42:5 ja seuraavat; 42:19 ja seuraavat; 44:28; 49:5–7; 55:3–4; 56:1–2; 56:3 ja seuraavat; 58:13 ja seuraavat; 66:5 ja seuraavat.

Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin, mukaan lukien Jesajan kirjan.

Rooman Klemens (96–98 jKr.) lainaa 1. Klemensin kirjeen 16. luvussa (lisäkommentteineen) koko Septuaginta-version Jesajan kirjasta 53.

Justin Martyr (kirjoitti n. 138–165 jKr.) lainaa Jesajaa enemmän kuin mitään muuta kirjaa Paavinlaulujen jälkeen. Hän lainaa 209 jaetta kokonaan tai osittain: Jesaja 1:3,7,9,16–20,23,27; 2:3,5 ja seuraavat; 3:9–16; 5:18–25; 6:8; 7:10–17; 8:4; 9:6; 11:1 ja seuraavat; 14:1; 18:6; 19:24; 26:2,3; 27:1; 29:13,14; 30:1–5; 33:13–19; 35:1–7; 39:8; 40:1–17; 42:1–13,16; 43:10,15; 44:6,9–20; 49:6,8; 50:4,6; 51:4,5,10 ja seuraavat, 13–15; 53:1–12; 54:1,9; 55:3 ja seuraavat; 57:1–12; 58:13,14; 62:10–12; 63:1–6,15–19; 64:10–12; 65:1–3,8 ja seuraavat, 9–12,17–25; 66:1,5–11,21,24

Hän sanoi, että monet näistä lainauksista (1:3; 3:9 ja seuraavat;5:18 , 20; 19:24 ja seuraavat; 52:2; 53; 57:1–4; 58:1–12; jne.) olivat peräisin Jesajalta.

Vaticanus (325–350 jKr.) sisältää koko Jesajan kirjan

Sinaiticus (340–350 jKr.) sisältää koko Jesajan kirjan. Se alkaa sivulta, jolla 4. Makkabealaiskirja päättyy. Se päättyy samalle sivulle, jolla Jeremian kirja alkaa.

Alexandrinus (n. 450 jKr.) sisältää koko Jesajan kirjan, joka oli sijoitettu kahdentoista pienten profeettojen kirjan jälkeen.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Jesajaan?

V: Nikäänin kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat tai viittasivat epäsuorasti Jesajan kirjan jakeisiin, ovat:

Aleksandrialainen juutalainen Filon (15/20 eKr.–50 jKr.) viittaa neljään Jesajan kirjan jakeeseen: 1:9; 5:7; 48:22; 54:1.

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) lainaa Jesajaa 1:16–20. 1. Klemensin kirje, luku 8, s. 7. Hän lainaa myös Jesajaa 66:2 luvussa 13, s. 8.

Antiokian Ignatius (n. 100–117 jKr.) viittaa Jesajan kirjan jakeisiin 5:26 ja 49:22 kirjeessään smyrnalaisille, luku 1, s. 86 (lyhyempi, kreikankielinen versio).

Barnabaksen kirje (100–150 jKr.) luku 4, s. 139 lainaa Jesaja 5:21 sanoilla ”Raamattu sanoo”.

2. Klemens (120–140 jKr.) 2. luku, s. 517, lainaa Jesaja 54:1. Kirjoittaja lainaa myös Jesaja 29:13:a Jesajan sanoina 3. luvussa, s. 518.

Polykarpos (100–155 jKr.) lainaa Jesaja 52:5:n viimeistä neljännestä teoksessaan ”Kirje filippiläisille”, luku 10, s. 35.

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.) lainaa kokonaan tai osittain 209 jaetta Jesajan kirjasta. Hän lainaa Jesaja 66:1:n Jesajan nimissä teoksessaan ”Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa”, luku 23, s. 206. Hän lainaa Jesaja 49:1–17 yhtenä kokonaisuutena teoksessaan ”Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa”, luku 50, s. 220

Hegesippus (170 jKr.) mainitsee Jesajan kirjan tekstiä teoksessaan ”Katkelmia viidestä kirjan kommentaarista kirkon teoista”, s. 763

Meleto/Melito Sardiksesta (170–177/180 jKr.) toteaa kirjeessään Onesimukselle, että Jesaja on yksi Vanhan testamentin kirjoista. Teoksessa ”Pääsiäisestä”, s. 72. Tämä on säilynyt Eusebiuksen teoksessa ”Kirkkohistoria”, 4. kirja, luku 26.

Athenagoras (177 jKr.) viittaa Jesajan kirjan jakeisiin 41:4; 44:6; 43:10,11; 46:1. Hän mainitsee myös ”Mooseksen, Jesajan, Jeremian” ja muut profeetat. Teoksessa ”A Plea for Christians”, luku 9, s. 133.

Antiokian Teofilus (168–181/188 jKr.) lainaa Jesaja 40:22:ta Jesajan sanana. Teofilus Autolykukselle, kirja 2, luku 13, s. 100.

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa Jesaja 7:10–17 ja sanoo: ”Pyhä Henki on siis huolellisesti osoittanut sanotun perusteella Hänen syntymänsä neitseestä ja Hänen olemuksensa, että Hän on Jumala (sillä nimi Immanuel viittaa tähän).” Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 3, luku 21.4, s. 452

Lyonilainen Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa Jesaja 7:11:tä Jesajan sanoina teoksessaan *Häresioiden vastustaminen*, kirja 3, luku 21.6, s. 453

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa Jesaja 40:11:n Jesajan kirjoittamana. ”Opettaja”, kirja 1, luku 5, s. 213

Tertullianus (198–200 jKr.) viittaa Jesaja 58:1–2:een Jesajan kirjoittamana. Teoksessa *Vastaus juutalaisille*, luku 9, s. 164

Theodotus, todennäköisesti montanisti (n. 240 jKr.), lainaa neljäsosaa Jesaja 19:20:sta profetiana teoksessa ”Excerpts of Theodotus”, luku 16, s. 45

Theodotus, todennäköisesti montanisti (n. 240 jKr.), lainaa Jesaja 40:6 teoksessaan ”Theodotuksen otteita”, luku 9, s. 44. Hän lainaa myös Jesaja 2:3; 19:20 ja 46:6.

Hippolytos (222–235/6 jKr.) lainaa Jesaja 1:16–19:ää Jesajan kirjoittamana teoksessaan ”Puhe pyhästä teofaniasta”, luku 10, s. 237.

Commodianus (n. 240 jKr.) mainitsee Jesajan ja lain, jonka Mooses vihassaan rikkoi palasiksi. ”Commodianuksen ohjeet”, luku 38, s. 210

Origenes (225–254 jKr.) viittaa Amozin poikaan Jesajaan ja Nahumin näkyyn. Saarnat 1. Mooseksen kirjasta. Saarna 11, luku 3, s. 173

Novatianus (250/4–256/7 jKr.) lainaa Jesaja 7:14 viittauksena Kristukseen. Treatise Concerning the Trinity, luku 12, s. 621.

Nimetön ”Traktaatti Novatiania vastaan” (250/4–256/7 jKr.) luku 10, s. 660 lainaa Jesaja 57:1,11:tä Jesajan sanoina.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) ”Jesajan kirjassa … 117. psalmissa … Myös Sakarjan kirjassa … Myös Mooseksen viidennessä kirjassa: … Myös Jeesuksessa [Joosua], Naven pojassa.” Cyprianuksen traktaatit, traktaatti 12, luku 2.16

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) sanoo, että Poika, Kristus, syntyi Neitsyt Marialta. Cyprianuksen kirjeet, kirje 72, luku 5, s. 380. Hän viittaa myös Jesaja 7:14:ään kirjeessä 8, s. 288

Kaisarean Firmilianus Cyprianukselle (256 jKr.) lainaa Jesaja 2:2. Cyprianuksen kirjeet, kirje 74, luku 1, s. 390

Pontius (vuoden 258 jKr. jälkeen) mainitessaan Filippuksen ja eunukin sanoi, että eunukki ”luki profeetta Jesajan kirjoituksia”. Kyprianuksen elämä ja kärsimys, luku 3, s. 268

Aleksandrian Dionysios (246–256 jKr.) sanoo, että Jesaja 66:3,4 ja Jesaja 43:9 ovat Jesajan kirjoittamia, Kirje 11 Hermammonille, s. 107.

Adamantius (n. 300 jKr.) kirjoittaa: ”Profeetat ja evankeliumi puhuvat selvästi Kristuksen kahdesta tulemisesta – ensimmäisestä nöyryydessä ja sitä seuraavasta kunniassa.” Sitten hän lainaa Jesaja 53:2–3. ”Keskustelu todellisesta uskosta”, ensimmäinen osa, luku 25, s. 68

Petauksen Victorinus (marttyyri 304 jKr.) lainaa Jesaja 11:2,3:n Jesajan kirjoittamana. Teoksessa Maailman luomisesta, s. 342.

Aleksandrian Pietari (306 285–310/311 jKr.) lainaa Jesaja 66:24:n Jesajan sanoina teoksessaan *The Canonical Epistle*, kaanoni 4, s. 270. Hän lainaa Jesaja 66:24:n myös profeetan sanoina. Ibid., kaanoni 5, s. 271.

Methodius Olympoksesta ja Patarasta (270–311/312 jKr.)

Laktantios (n. 303–n. 325 jKr.) ”Herra, kuka muu istui Jumalan oikealla puolella kuin Kristus, Jumalan Poika, joka on kuninkaiden Kuningas ja herrojen Herra? Ja tämän osoittaa vielä selvemmin Jesaja”, teoksessa The Divine Institutes, kirja 4, luku 12, s. 110

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Eusebius Kesarealainen, Hilarius Poitiersilainen, Athanasius, Basileios Kappadokialainen, Kyrillos Jerusalamilainen, Gregorios Nazianzenilainen, Gregorios Nyssalainen, Didymos Sokea, Rufinus, Hieronymus, Sozomenos (viittaus), Sulpitius Severus, Karthagon kirkolliskokous (393–419 jKr.), Epifanius Salamisilainen, Johannes Krysostomos, Augustinus Hippolainen, Johannes Cassianus, Sokrateen *Kirkkohistoria* ja muut viittaavat Jesajaan.

Milanon Ambrosius (370–390 jKr.) lainaa Jesaja 40:12:ta Jesajan kirjoittamana. Teoksessa Pyhä Henki, 2. kirja, luku 9.90, s. 126.

Barcelonan Pacianus (342–379/392 jKr.) lainaa Jesaja 1:18:aa Jesajan kirjoittamana. Kirje 3, luku 17.2, s. 59

K: Mitkä ovat joitakin eroja masoreettisen tekstin ja Kuolleenmeren kääröjen Suuren Jesajan käärön välillä?

V: Ennen kuin tarkastellaan Suuren Jesajan käärön (1QIsa(a)) tekstiä, on syytä sanoa muutama sana marginaaleista. Yksitoista kohdassa messiaanisten kohtien vieressä on merkki, joka näyttää olevan sivuttain kirjoitettu kreikkalainen Tau- (tai Chi-)kirjain. Syynä saattaa olla se, että Chi oli kreikankielisen sanan ”Kristus” ensimmäinen kirjain. Tämä ei kuitenkaan todista kristillistä vaikutusta, sillä juutalaiset tunsivat sanan ”Kristus” jo ennen Jeesuksen aikaa messiaan eli voidellun kreikankielisenä käännöksenä. Nämä yksitoista kohtaa ovat Jesaja 32:1 ja seuraavat; 42:1 ja seuraavat; 42:5 ja seuraavat; 42:19 ja seuraavat; 44:28; 49:5–7; 55:3–4; 56:1–2; 56:3 ja seuraavat; 58:13 ja seuraavat; 66:5 ja seuraavat. Ellei toisin mainita, ensimmäinen on masoreettinen teksti (MT) ja toinen on Suuri Jesajan käärö (1QIsa(a)).

Jes 2:9 ”älä anna heille anteeksi” (MT) vs. [puuttuu] (1QIsa(a))

Jes3:24 : ”sillä” (MT) vs. ”häpeäksi” (1QIsa(a))

Jes7:14 : ”sillä” (MT) vs. (maskuliini) (1QIsa(a)).

Jes 8:2 ”Minä kutsun todistajiksi” (MT ja 4QISa e) vs. ”ja annan sen todistaa” (1QIsa(a)).

Jes 11:6 ”vasikka ja saalistaja (leijona) sekä lihava karitsa” (MT ja 4QIsa c) vs. ”vasikka ja saalistaja (leijona) ruokkivat” (1QIsa(a))

Jes 14:4 (tuntematon sana MT:ssä) vs. ”röyhkeys/raivo” (1QIsa(a)) 1 kirjaimen ero (d → r)

Jes14:30 : ”hän/se surmaa” (MT) vs. ”minä surmaan” 1QIsa(a) ja latinankielinen teksti.

Jes 15:9 ”[kaupunki] Dimon” kaksi kertaa (MT) vs. ”[kaupunki] Dibon” (1QIsa(a)) vs. ”[kaupunki] Dimon” ensimmäisellä kerralla ja käsikirjoitus on tuhoutunut toisella kerralla. (1QIsa(b)) (Dibon on hyvin tunnettu, mutta Dimonia ei tunneta.)

Jes 21:8 ”Ja [kuin] leijona hän huusi” (MT) vs. ”leijonan vartija/tarkkailija/vartio” (1QIsa(a)).

Jes 23:2–3 ”he täyttivät sinut” (MT, todennäköisesti 4QIsa a) vs. ”sinun sanansaattajasi” (1QIsa(a), ilmeisesti myös 1QIsa(b)) (kaksi kirjainta eroaa).

Jes 28:16 ”hän on perustanut” vs. ”hän perustaa/on perustamassa” (1QIsa(a) ja Septuaginta)

Jes 29:5 ”sinun muukalaisesi/ulkomaalaisesi” vs. ”sinun ylimielisyytesi” (1QIsa(a))

Jes 30:5 ”muukalaiset” (MT) vs. ”viholliset” (1QIsa(a), Septuaginta, Targum) (ero yksi kirjain)

Jes 30:16 ”pitäisi sanoa” (MT) vs. ”savi/ruukku” (1QIsa(a))

Jes 33:8 ”kaupungit” (MT) vs. ”todistajat” (1QIsa(a))

Jes 34:5 ”olla juovuksissa” (MT) vs. ”näkyä” (1QIsa(a))

Jes 37:9 ”oppia” (MT) vs. ”kääntyä takaisin” (LXX ja 2. Kuninkaiden kirja 19:9)

Jes 37:25 (puuttuu) (MT) vs. ”vieraissa maissa” (1QIsa(a) ja 2. Kuninkaiden kirja)

Jes 37:27 ”pelto” (MT) vs. ”tuhoitettu/poltettu” (1QIsa(a) ja 2. Kuninkaiden kirja)

Jes 37:28 ”Tiedän, kun istut” (MT) vs. ”Tiedän, kun nouset ja istut” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta)

Jes 38:11 ”ei enää maailman asukkaiden joukossa” (joissakin heprealaisissa teksteissä) vs. ”ei enää muiden asukkaiden joukossa” (MT, Vulgata) vs. ”ei enää maan asukkaiden joukossa” (Targum) vs. ”ei enää” (LXX)

Jes 38:14 ”HERRA” (Bombergin Vanha testamentti, 1524–1525 jKr.) vs. ”Herra” (MT, Kuolleenmeren kääröt)

Jes 38:15 ”Hän on puhunut minulle” (MT, Vulgata) vs. ”Ja minä sanon Hänelle” (Kuolleenmeren kääröt, Targum) vs. (puuttuu) (LXX)

Jes 38:16 ”kiirehdi” (MT) vs. ”nöyryytä” (LXX)

Jes 40:3 ”Tee suora tie autiomaassa” (MT, Targum, Vulgata) vs. ”Tee suora” (LXX)

Jes 40:6 ”Ja hän sanoi” (MT, Targum) vs. ”Ja minä sanoin” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta, Vulgata)

Jes 40:12 ”vedet” (MT, Septuaginta, Vulgata) vs. ”meren vedet” (Kuolleenmeren kääröt) vs. ”maailman vedet” (Targum)

Jes 41:14 ”mato Jaakob, Israelin miehet” (MT) vs. ”mato Jaakob, hyönteinen Israel” (syyria)

Jes 41:29 ”arvoton” (MT, Vulgata) vs. ”ei mitään” (Kuolleenmeren kääröt, syyriankielinen käännös, Targum) vs. (jakeen ensimmäinen puoli puuttuu Septuagintasta)

Jes 45:2 ”Minä tasoitan kohoumat/epätasaiset paikat” (MT) vs. ”Minä tasoitan vuoret” (1QIsa(a), Septuaginta) vs. ”Minä poljen muurit maan tasalle” (Targum) vs. ”Minä nöyryytän maan suuria” (Vulgata)

Jes 45:8 ”jotta ne tuottaisivat pelastuksen” (MT) vs. ”jotta pelastus versoisisi/puhkeaisi” (1QIsa(a)) (yhden kirjaimen ero)

Jes 47:13 ”ennustaa mistä” (MT) vs. ”ennustaa mitä” (LXX, syyria, vertaa Vulgata)

Jes 48:11 ”sillä miksi se pitäisi häpäistä” (MT) vs. ”sillä miksi minun nimeni pitäisi häpäistä” (LXX, vanha latinalainen/italialainen käännös)

Jes 49:5 ”on koottu hänen luokseen” (Qere, masoreettinen teksti, Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta) vs. ”ei ole koottu hänen luokseen” (Kethib, masoreettinen teksti)

Jes 49:12 ”Sinim” (MT) vs. ”Syene” (1QIsa(a)). Syene on nykyinen Aswan, mutta Sinim on tuntematon.

Jes 49:24 ”vanhurskaan vangit” (MT, Targum) vs. ”mahtavan/tyrannin vangit” (1QIsa(a), syyria, Vulgata) vs. ”vääryydellä vangitut” (LXX)

Jes 51:16 ”taivaan istuttaminen” (MT) vs. ”taivaan levittäminen” (syyria) vs. ”taivaan vahvistaminen”

Jes 51:19 ”Kuinka voisin lohduttaa teitä?” (MT) vs. ”Kuinka hän voisi lohduttaa teitä?” (1QIsa(a)) (ero yksi kirjain)

Jes 52:5 ”saada heidät valittamaan” (MT) vs. ”pilkata” (Kuolleenmeren kääröt) vs. ”ihmetellä ja valittaa” (LXX) vs. ”ylpeillä” (Targum) vs. ”kohdella heitä epäoikeudenmukaisesti” (Vulgata)

Teksti: Tässä on yksityiskohtainen esimerkki Jesaja 52:14–53:12:sta. Ellei toisin mainita, ensimmäinen on masoreettinen teksti, toinen on Kuolleenmeren kääröistä peräisin oleva Suuri Jesaja-käärö ja kolmas on kreikkalainen Septuaginta. Tässä osassa on 197 hepreankielistä sanaa masoreettisessa tekstissä, 207 hepreankielistä sanaa Kuolleenmeren kääröjen tekstissä ja kreikkalaisessa Septuagintassa on 332 kreikkalaista sanaa. Masoreettisen tekstin ja Suuren Jesajan käärön välillä on 55 eroa, vaikka osa eroista johtuu vanhemmista ja uudemmista hepreankielisistä sanoista, joilla on sama merkitys. Toisaalta ne voivat olla murre-eroja.

Jes 52:14 ”hänen turmeltuneisuutensa” vs. ”minun turmeltuneisuuteni” vs. ”ilman kunniaa” (LXX)

Jes 52:14 ”ihmisten pojat” (myös LXX) vs. ”ihmisen pojat”

Jes 52:15 ”he sulkevat” (tulevaisuuden muoto) vs. ”he jo sulkevat” (menneen ajan muoto, jossa on tulevaisuuden etuliite) vs. ”he sulkevat” (LXX)

Jes 52:15 ”he näkevät” (myös LXX) vs. ”he näkivät”

Jes 53:1 ”jonka päälle/jolle” vs. ”jolle” (myös LXX)

Jes 53:2 ”kuiva” – kirjoitusero

Jes 53:2 ”majesteetti” (MT) vs. ”majesteetti hänelle” (1QIsa(a)) vs. ”kauneus” (joissakin Septuagintan versioissa)

Jes 53:2 ”huomaavat” vs. ”näkevät Hänet” vs. ”näkivät hänet” (LXX)

Jes 53:2 ”me haluamme” vs. ”meidän pitäisi haluta häntä” vs. puuttuu (LXX)

Jes 53:3 ”mies” vs. ”ja mies” (myös LXX)

Jes 53:3 ”tuttu” vs. ”tuntenut / tuntenut”

Jes 53:3 ”jolta ihmiset kääntävät kasvonsa pois” (mahdollinen kirjoitusero)

Jes 53:3 ”me halveksimme häntä” vs. ”hänet halveksittiin”

Jes 53:4 ”hän oli tuttu” vs. ”hänet ilmoitetaan / tehdään tunnetuksi” vs. ”me pidimme häntä” (LXX)

Jes 53:4 (sairaudet / taudit) (kahden sanan kirjoitusero)

Jes 53:4 ”lyöty” (MT) vs. ”ja lyöty” (1QIsa(a))

Jes 53:4 ”Jumalan lyömä ja kärsimyksissä/kivussa” (MT) vs. ”kärsimyksessä ja ahdistuksessa/kivussa” (LXX)

Jes 53:5 ”rikkomus … isku” vs. ”rikkomukset … iskut” (yksi kirjain sanassa) vs. ”synnit … mustelmat” (LXX)

Jes 53:5 ”murskattu … rangaistus” vs. ”ja murskattu … ja rangaistus” vs. ”haavoitettu / sairastunut … haava” (LXX)

Jes 53:5 ”hänet murskattiin” vs. ”haavoitettiin / sairastutettiin” (LXX)

Jes 53:5 ”parantuivat” vs. ”parantuvat”

Jes 53:6 – ei eroja masoreettisessa tekstissä vs. 1QIsa(a)

Jes 53:6 ”harhautuivat / olivat harhautuneet; me käännyimme jokainen omalle tielleen, ja Herra on valaissut” (MT, 1QIsa(a)) vs. ”ovat harhautuneet; jokainen on harhautunut omalla tiellään; ja Herra antoi hänet meidän syntiemme tähden” (LXX)

Jes 53:7 ”sortettu” (1 kirjaimen todennäköinen kirjoitusero) vs. ”kärsimys”

Jes 53:7 ”ja kuin uuhi” vs. ”kuin uuhi” vs. ”kuin lammas” (LXX)

Jes 53:7 ”hän ei avannut” vs. ”hän ei avaa” vs. ”niinpä hän ei avaa suutaan”

Jes 53:7 ”suu” (todennäköinen kirjoitusero) vs. ”suu” (LXX)

Jes 53:8 ”sortoa / vankilaa” (MT ja 1QIsa(a)) vs. ”nöyryytystä” (LXX)

Jes 53:8 ”kuka” (todennäköinen kirjoitusero)

Jes 53:8 ”Sillä” (todennäköinen kirjoitusero)

Jes 53:8 ”minun kansani” (MT ja Septuaginta) vs. ”hänen kansansa” (1QIsa(a))

Jes 53:8 ”isku” vs. ”hänet lyötiin” vs. ”hänet vietiin kuolemaan”

Jes 53:9 ”hän teki / asetti / antoi” vs. ”he tekivät / asettivat / antoivat” vs. ”minä annan”

Jes 53:9 ”ja kanssa” vs. ”ja aika [kanssa]” vs. ”ja se” (LXX)

Jes 53:9 ”hänen kuolemassaan / haudassaan” (MT, 1QIsa(a)) vs. ”hänen kuolemansa vuoksi” (LXX)

Jes 53:9 ”suu” (luultavasti kirjoitusero)

Jes 53:10 ”tehdä hänet sairaaksi / sairauden kautta” vs. ”lävisti hänet (kuoliaaksi)” (1QIsa(a)) vs. ”iskun” (Sanat ”sairaus” ja ”lävisti hänet” eivät ole lainkaan samankaltaisia hepreassa. Septuagintan merkitys on tässä hyvin lähellä 1QIsa(a):ta)

Jes 53:10 ”hän pidentää” (erilaiset hepreankieliset sanat)

Jes 53:11a ”sielu” (muinaisessa hepreassa oli ilmeisesti hieman erilainen genitiivin taivutus kuin myöhemmässä hepreassa) vs. ”sielu” (LXX)

Jes 53:11b ”hän näkee ja on tyytyväinen” (MT) vs. ”hän näkee valon ja on tyytyväinen” (sekä 1QIsa(a) että 1QIsa(b)) vs. ”näyttää hänelle valoa ja antaa hänelle ymmärrystä; vanhurskauttaa sen vanhurskaan, joka palvelee monia hyvin; ja hän kantaa heidän syntinsä” (LXX)

Jes 53:11c ”hänen palvelijansa” (MT) vs. ”minun palvelijani” (1QIsa(a))

Jes 53:11d ”hän” (todennäköinen kirjoitusero MT:n ja 1QIsa(a):n välillä)

Jes 53:12a ”ja” – eri hepreankieliset sanat MT:ssä ja 1QIsa(a):ssa

Jes 53:12b ”synti” (MT) vs. ”synnit” (1QIsa(a))

Jes 53:12c ”rukoili rikkomusten tekijöiden puolesta” (MT) vs. ”hänet lyödään heidän rikkomustensa vuoksi” vs. ”hänet luovutetaan heidän rikkomustensa vuoksi” (LXX)

Jes 56:12 ”Tulkaa, he sanovat, hankkikaamme viiniä” (MT) vs. ”Tulkaa, te sanotte, hankkikaamme viiniä” (Kuolleenmeren kääröt, syyria, Vulgata, Targum)

Jes 57:11 ”hiljaa jopa pitkään” (MT) vs. ”hiljaa ja suljin silmäni” (LXX, Vulgata)

Jes 60:19 ”kuu valaisee teitä” (MT) vs. ”kuu valaisee teitä yöllä” (1QIsa(a), Septuaginta, vanha latinalainen/italialainen, Targum)

Jes 61:1 ”vapautus pimeydestä vankeille” (MT) vs. ”vapautus pimeydestä sokeille” (LXX)

Jes 63:9 ”Se ei ollut ahdistus eikä enkeli” (MT) vs. ”Se ei ollut sanansaattaja eikä enkeli” (LXX)

Jes 64:7 ”olet sulattanut meidät vääryytemme käsiin” (MT) vs. ”olet luovuttanut meidät vääryytemme käsiin” (LXX, syyria, vanha latina/italika, Targum)

Jes 65:7 ”teidän syntinne ja teidän esi-isienne syntit” vs. ”heidän syntinsä ja heidän esi-isiensä syntit” (LXX, syyria)

Jes 66:2 ”kaikki nämä asiat ovat tulleet” (MT) vs. ”kaikki nämä asiat ovat minun” (LXX, syyria)

Jes 66:18a ”Sillä minä heidän tekonsa” (MT) vs. ”Sillä minä tiedän heidän tekonsa” (LXX, syyria)

Jes 66:18b ”se on tulossa” (MT) vs. ”minä tulen” (LXX, syyria, Vulgata, Targum)

Jes 66:19 ”pul” (MT) vs. ”Put” (=libyalaiset) (osa Septuagintasta)

Klikkaa tätä linkkiä, www.BibleQuery.org/isa53.html, nähdäksesi masoreettisen tekstin, Suuren Jesajan käärön ja kreikkalaisen Septuagintan kokonaisuudessaan.

Kumpaankin vaihtoehtoon voidaan esittää perusteluja sen suhteen, kumpaa tulisi pitää luotettavampana. Toisaalta Kuolleenmeren kääröt ulottuvat aina Kristuksen aikaan asti. Toisaalta, koska Kuolleenmeren kääröt osoittavat Masoreettisen tekstin olevan olennaisesti tarkka ja koska masoreettiset kirjureet panostivat valtavasti Raamatun tarkkaan kopiointiin, voitaisiin väittää, että Masoreettinen teksti on tarkempi.

Seuraavassa on esimerkki siitä, missä 1QIsa(a):n kirjoittaja oli ilmeisesti huolimaton, teoksesta The Meaning of the Dead Sea Scrolls. Tämä on masoreettinen teksti.

Jes 16:8–9 ”Sillä Heshbonin pellot ja Sibman viinitarhat kuihtuvat. *Kansakuntien johtajat ovat katkanneet sen parhaat oksat, jotka ulottuivat aina Jazeriin asti ja levisivät erämaahan; sen versot olivat levinneet laajalle, jopa meren yli. Siksi minä itken Jazerissa itkevien kanssa Sibman viiniköynnöksen vuoksi.* Minä kastelen…” vs. ”Sillä Heshbonin pellot ja Sibman viinitarhat kuihtuvat. Minä kastelen…” 1QIsa(a)-kääröstä puuttuu tähdillä (*) merkitty osa.

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: Catherine Geeverin, Margaret Heinlen ja Preston Heinlen teos Messianic Prophecies from a Dead Sea Scroll sisälsi Kuolleenmeren kääröjen tekstin, eroavaisuudet sekä keskustelun eroista. Käytettiin myös Jay P. Greenin teosta Interlinear Bible, C.L. Brentonin teosta The Septuagint Version: Greek and English sekä Harold Scanlinin teosta The Dead Sea Scrolls & Modern Translations of the Old Testament.

K: Mitkä ovat joitakin käännöseroja heprean, kreikkalaisen Septuagintan ja muiden käännösten välillä Jesajan kirjassa?

V: Kaikista Vanhan testamentin kirjoista Jesajan kirjan Septuaginta-käännös oli luultavasti huonoimmin tehty. Tässä on muutamia käännöseroja, pääasiassa 6. luvusta. Ellei toisin mainita, ensimmäinen on masoreettinen teksti ja toinen Septuaginta.

Jes1:17 : ”Nuhtele sortajaa” vs. ”Nuhtele sorrettua”

Jes1:29 : ”he joutuvat häpeään” (monissa masoreettisissa teksteissä, Septuagintassa, Vulgatassa) vs. ”sinä joudut häpeään” (joissakin masoreettisissa teksteissä, Targumissa)

Jes 2:9b–10 läsnä (4QIsa(a), 4QIsa(b), Septuaginta) puuttuu (Iso Jesajan käärö)

Jes2:12 ”ylpeät ja ylevät, ja kaikki, mikä on korotettu; ja se alennetaan” (MT) vs. ”jokainen, joka on ylpeä ja ylimielinen, ja jokainen, joka on korkea ja kohoava, ja heidät alennetaan” (LXX)

Jes3:24 : ”kauneuden sijasta” (MT) vs. ”kauneuden sijasta häpeä” (Kuolleenmeren kääröt)

Jes5:17 : ”muukalaiset syövät” (MT) vs. ”karitsat ruokkivat” (LXX)

Jes 6:2 ”Sen yläpuolella seisoivat serafit” (MT) vs. ”Ja serafit seisoivat hänen ympärillään” (LXX)

Jes 6:5 ”Voi minua” (MT) vs. ”Voi minua, sillä sydämeni on lävistetty” (LXX)

Jes 6:6 ”lensi minun luokseni” (MT) vs. ”lähetettiin minun luokseni” (LXX)

Jes 6:7 ”sinun vääryytesi on otettu pois, ja sinun syntisi on peitetty” (MT) vs. ”ottaa pois vääryytesi ja puhdistaa syntisi” (LXX) (aktiivinen vs. passiivinen muoto)

Jes 6:8 ”mene meidän puolestamme” (MT) vs. ”mene tämän kansan luo” (LXX)

Jes 6:9–10 ”kuulkaa aina, mutta älkää ymmärtäkö; katsokaa aina, mutta älkää näkökö. Tee tämän kansan sydän kovaksi; ja tee heidän korvansa tylsiksi ja sulje heidän silmänsä” (MT) vs. ”Te kuulette aina, mutta ette koskaan ymmärrä; te näette aina, mutta ette koskaan oivallatte. Tämän kansan sydän on kovettunut; he tuskin kuulevat korvillaan, ja he ovat sulkeneet silmänsä” (LXX) (käännökset NIV:n alaviitteestä)

Jes6:10 : ”Tee tämän kansan sydän…” (MT) vs. ”Sillä tämän kansan sydän…” (LXX)

Jes6:11 ”tuho, autio” (MT) vs. ”jätetty autioksi” (LXX)

Jes6:12 ”tuho maan keskellä on suuri” (MT) vs. ”ne, jotka jäävät maahan, lisääntyvät” (LXX)

Jes6:13 : ”tuhoutuvat” (MT) vs. ”tulevat saaliiksi” (LXX)

Jes6:13 : ”tamme, joka kaadettunaankin jättää jälkeensä kannon – pyhä siemen on sen kanto” (MT) vs. ”tammenterho, kun se putoaa kuorestaan” (LXX)

Jes7:14 : ”hän antaa hänelle nimen” (MT) vs. ”hänen nimensä annetaan” (LXX ja Kuolleenmeren kääröt 1QIsa(a)). Ero on yksi konsonantti.

Jes7:14 : ”nuori nainen” (’almah) hepreaksi (MT, Kuolleenmeren kääröt) vs. ”neitsyt” (parthenos) kreikkalaisessa Septuagintassa vs. ”nuori nainen” (neanis) Aquilan, Symmachuksen ja Theodotionin kreikkalaisissa käännöksissä.

Jes 8:2 ”Minä annan todistaa” (MT) vs. ”saada todistettua” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta, syyria)

Jes 9:3 ”Sinä olet moninkertaistanut kansan ja lisännyt sen iloa” (Kuolleenmeren kääröt, Targum) vs. ”Sinä olet moninkertaistanut kansan, mutta et ole lisännyt iloa” (MT, Vulgata, 1QIsa) vs. ”Suurimman osan kansasta sinä olet alistanut ilossasi” (LXX)

Jes9:17 : ”ei iloinnut” (MT) vs. ”ei säälinyt” (Kuolleenmeren kääröt)

Jes10:16 : ”Herra” (MT, Kuolleenmeren kääröt) vs. ”Herra [Adonai]” (Bombergin Vanha testamentti 1524–1525 jKr.)

Jes 9:20 ”hänen veljensä/sukulaisensa/naapurinsa” vs. ”hänen oma käsivartensa” (LXX) vs. ”hänen veljensä/sukulaisensa/naapurinsa käsivarsi” (Aleksandrian LXX)

Jes 10:20 ”käsi” (MT) vs. ”jälkeläinen” (Targum)

Jes10:27 : ”ike murtuu/tuhoaa, koska olet lihonut niin paljon” (MT, NRSV) vs. ”ike tuhoutuu voitelun vuoksi” (MT, Greenin kirjaimellinen käännös) vs. ”ike murtuu/tuhoaa hartioiltasi” (LXX)

Jes10:30 : ”Nosta äänesi, oi Gallimin tytär!” (MT, Targum, Vulgata) vs. ”Kuuntele häntä, oi Anathoth” (LXX, syyria)

Jes10:34 : ”mahtavan kanssa” (MT) vs. ”mahtavien puiden kanssa” (LXX, Vulgata)

Jes 11:6 ”vasikka, leijona ja vuotias karitsa yhdessä” (MT) vs. ”vasikka ja leijona ruokkivat yhdessä” (LXX)

Jes11:15 : ”tuhoa Egyptinmeren kieleke” (MT, Vulgata) vs. ”kuivata Egyptinmeren kieleke” (LXX, syyria, Targum)

Jes 13:2 ”Kutsukaa heidät astumaan aatelisten porttien läpi” (MT) vs. ”vetäkää miekkanne esiin, te aateliset” (LXX)

Jes 14:4 (merkitys tuntematon heprealaisessa MT:ssä) vs. ”röyhkeys/raivo” (Kuolleenmeren kääröt, vertaa Septuagintaan, syyriaan, Vulgataan)

Jes14:21 : ”isät” (MT) vs. ”isä” (syyria)

Jes14:30 : ”jäännöksestä hän tappaa” (masoreettinen teksti) vs. ”jäännöksestä minä tapan” (Kuolleenmeren kääröt, Vulgata)

Jes 15:1 ”Ar [kaupunki] ryöstettiin” (MT) vs. ”Moabin kaupunki ryöstettiin” (Peshitta)

Jes 15:4 ”Moabin aseistetut miehet huutavat/kiljuvat ääneen” (MT) vs. ”Moabin alueen lanteet vapisevat/kiljuvat ääneen” (Targum, Vulgata, Septuaginta, syyria)

Jes 15:9 ”Dimon [tuntematon paikka]” (MT, Targum) vs. ”Dibon [Moabissa]” (Kuolleenmeren kääröt, Vulgata, vertaa syyriankieliseen tekstiin) vs. ”Rimon” (LXX)

Jes 16:9 ”Oi Elealah [paikan nimi]” (MT) vs. ”Oi Dibon [paikan nimi]” (Kuolleenmeren kääröt, osa Septuagintasta, Vulgata)

Jes16:10 : ”Minä olen vaiennut” (MT) vs. ”on vaiennut” (LXX)

Jes 17:2 ”Aroerin kaupungit ovat hylättyjä” (MT, Vulgata) vs. ”Se hylätään ikuisesti” (LXX) vs. ”Sen kaupungit hylätään ja ne jäävät autioiksi” (Targum)

Jes 17:9a ”oksat” (MT) vs. ”amorilaiset” (LXX) vs. ”tuhoavat” (Targum) vs. ”kuin kyntöaurat” (Vulgata)

Jes 17:9b ”ylin oksa” (MT) vs. ”hiviläiset/evaelaiset” (LXX) vs. ”raunioina” (Targum) vs. ”vilja” (Vulgata)

Jes 18:1 ”purjelaivat” (LXX, NEB) vs. ”pyörivät siivet” (masoreettinen teksti)

Jes 18:7 ”pitkästä ja sileästä kansasta” (MT) vs. ”pitkästä ja sileästä kansasta” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta, Vulgata) vs. ”pitkälle ja sileälle kansalle” (Targum)

Jes19:14 : ”kaadettiin siihen” (MT) vs. ”kaadettiin heihin” (LXX, vertaa Targumeihin)

Jes19:18 : ”tuhon kaupunki” (suurin osa masoreettisesta tekstistä) vs. ”auringon kaupunki” (osa masoreettisesta tekstistä, Kuolleenmeren käärö 1QIsa, Targum, Vulgata) vs. ”vanhurskauden kaupunki” (suurin osa LXX:stä)

Jes 20:2 ”kenkä” (MT) vs. ”kengät” (LXX, Kuolleenmeren käärö 1QIsa)

Jes 21:8 ”leijona huusi/kutsui” (MT) vs. ”vartija huusi/kutsui” (Kuolleenmeren kääröt, syyria)

Jes 22:3 ”pakeni kaukaa” (MT) vs. ”pakeni kauas” (LXX, syyria, Vulgata)

Jes22:19 : ”Niin minä karkotan sinut virastasi, ja hän vetää sinut alas asemastasi” (MT) vs. ”Niin minä karkotan sinut virastasi, ja asemastasi” (LXX) vs. ”Niin minä karkotan sinut virastasi, ja asemastasi minä vedän sinut alas” (syyria, Targum, Vulgata)

Jes 23:2–3 ”Sidon, jonka merenkulkijat ovat rikastuttaneet/täydentäneet. Suurten vesien yli tuli Shihorin vilja” (MT) vs. ”Sidon, joka ylität meren; lähettiläsi ovat merellä/suurilla vesillä. Shihorin vilja” (yksi Kuolleenmeren käärö)

Jes23:10 : ”Kulje maasi läpi” (MT) vs. ”Kynnä maasi” (Kuolleenmeren kääröt, osa Septuagintasta)

Jes 25:11 ”Ja Hän levittää kätensä heidän keskellään, niin kuin uimari ui. Ja Hän nöyryyttää ylpeytensä käsiensä taitavuudella.” (MT, Greenin kirjaimellinen käännös) vs. ”Ja Hän levittää kätensä, aivan kuin Hän myös alentaa ihmisen tuhotakseen hänet; ja Hän nöyryyttää ylpeytensä sen suhteen, mihin Hän on kätensä asettanut.” (LXX)

Jes 26:19 ”minun ruumiini” (MT, Kuolleenmeren kääröt, Vulgata) vs. ”heidän ruumiinsa” (vertaa syyriaan, Targumit) vs. ”ne, jotka ovat haudoissa” (LXX)

Jes 26:19 ”Sinun kuolleesi elävät, minun ruumiini; he nousevat ylös. Herätkää ja laulakaa, tomun asukkaat; sillä valojen kaste on teidän kasteenne; ja maa heittää pois poismenneet henget.” (MT) vs. ”Kuolleet nousevat, ja ne, jotka ovat haudoissa, herätetään, ja ne, jotka ovat maassa, iloitsevat; sillä sinun kasteesi on heille parantava; mutta jumalattomien maa katoaa.” (LXX)

Jes 27:2 ”punaviinin viinitarha” (osa masoreettisesta tekstistä, Vulgata) vs. ”iloa tuottava viinitarha” (osa masoreettisesta tekstistä, Septuaginta) vs. ”valikoitu viinitarha” (Targum)

Jes 27:8 (hepreankielisen merkityksen tulkinta epäselvä masoreettisessa tekstissä) vs. ”sodan kautta” (LXX)

Jes 29:13 ”Heidän palvontansa minua kohtaan koostuu pelkästään ihmisten opettamista säännöistä.” (MT) vs. ”He palvovat minua turhaan; heidän opetuksensa ovat vain ihmisten opettamia sääntöjä.” (LXX)

Jes 33:2 ”olla heidän käsivartensa joka aamu” (MT) vs. ”olla [se/yksi/?] käsivarsi joka aamu” (LXX) vs. ”olla meidän käsivartemme joka aamu” (syyria, Targum, Vulgata)

Jes 33:8 ”kaupungit ovat halveksittuja” (MT) vs. ”sen todistajat ovat halveksittuja” (Kuolleenmeren kääröt) vs. ”poistettu kaupungeistaan” (Targum)

Jes 34:7 ”villihärät” vs. ”mahtavat”

Jes 35:8 ”siellä on valtatie ja tie” (MT) vs. ”siellä on valtatie” (Kuolleenmeren kääröt 1QIsa(a))

Jes 36:5 ”Minä sanon” (masoreettinen teksti) vs. ”Sinä sanot” (Kuolleenmeren kääröt 1QIsa(a) ja 2. Kuninkaiden kirja 18:20).

Jes 37:20 ”yksin on Herra” (MT) vs. ”yksin, oi Herra, olet Jumala” (Kuolleenmeren kääröt, 2. Kuninkaiden kirja 19:19)

Jes 37:25 ”kaivoja” (MT) vs. ”kaivoja vieraissa maissa” (Kuolleenmeren kääröt, 2. Kuninkaiden kirja19:24 )

Jes 37:27 ”katot ja terassiviljelmät” (useimmat masoreettiset käsikirjoitukset) vs. ”katto” (jotkut masoreettiset käsikirjoitukset, Kuolleenmeren kääröt ja jotkut Septuaginta-käsikirjoitukset)

Jes 38:11 ”asuvat lepopaikassa” (useimmat masoreettiset käsikirjoitukset) vs. ”asuvat tässä maailmassa” (muutamat heprealaiset käsikirjoitukset) vs. ”kuoleman levon asukkaat”

Jes 40:3 ”hän, joka huutaa” vs. ”huutava”

Jes 40:3 ”suoraan autiomaassa/erämaassa, meidän Jumalamme valtatie” (MT) vs. ”suoraan meidän Jumalamme polut” (LXX)

Jes 40:11 ”ja kantaa heitä sylissään, johdattaa heitä hellästi” (MT) vs. ”johdattaa heitä hellästi” (LXX)

Jes 41:2 ”vanhurskas” vs. ”vanhurskaus”

Jes 41:2 ”jalka” vs. ”jalat, jotta se kulkisi”

Jes 41:25 ”kutsuu minun nimeäni” vs. ”heidät kutsutaan minun nimelläni” (Septuaginta), ”hänen nimellään” (Kuolleenmeren kääröt Q(a))

Jes 43:28 ”häpäisee” (MT) vs. ”häpäisi” (Septuaginta)

Jes 45:2 (merkitys tuntematon masoreettisessa tekstissä) vs. ”vuoret” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta)

Jes 45:8 ”satoi” (har’ipa) (masoreettinen teksti) vs. ”huutaa ääneen” (hari’u) (Kuolleenmeren kääröt Q(a) ja Septuaginta)

Jes 45:24 ”Jokainen vakuuttaa minusta” (masoreettinen teksti) vs. ”minusta sanotaan” (3 kirjaimen ero Kuolleenmeren kääröissä Q(a)) vs. ”Sanomalla” (3 kirjaimen ero, Septuaginta)

Jes 49:5 ”kokoontuneet Hänen luokseen” (Qere, Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta) vs. ”eivät kokoontuneet” (Kethib)

Jes 49:12 ”Sinim” (MT) vs. ”Aswan [Egypti]” (Kuolleenmeren kääröt) vs. ”persialaisten maa” (LXX)

Jes 49:24–25 ”vanhurskaista” (2 kertaa) (MT) vs. ”raivoisista” (2 kertaa) (Kuolleenmeren kääröt, Vulgata, syyria) vs. ”jättiläisistä” (2 kertaa) (LXX)

Jes 50:11 ”te vyötätte itsenne tulipaloilla” (MT) vs. ”tulipalojen sytyttäjät” (syria) vs. ”ruokkivat liekkiä” (LXX)

Jes 51:19 ”kuinka voisin lohduttaa teitä” (MT) vs. ”kuka teitä lohduttaa?” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta, syyriankielinen käännös, Vulgata)

Jes 52:5 ”pilkkaavat” (MT) vs. ”valittavat” (Kuolleenmeren kääröt, Vulgata) vs. ”ulvovat” (LXX)

Jes 52:14 ”hämmästyneet sinusta” (MT, Septuaginta) vs. ”hämmästyneet hänestä” (syria, targumit)

Jes 52:15 ”niin hän sirottelee monia kansoja” (MT) vs. ”niin monet kansat ihmettelevät häntä” (LXX)

Jes 53:11 ”valo” (MT) vs. ”elämän valo” (Kuolleenmeren kääröt, Septuaginta)

Jes 56:5 ”Minä annan hänelle ikuisen nimen” (MT) vs. ”Minä annan heille ikuisen nimen” (Kuolleenmeren kääröt 1QIsa(a) ja LXX)

Jes 61:1 ”pimeys vankeille” (MT) vs. ”pimeys sokeille” (LXX)

Jes 61:1 (puuttuu) (MT, Septuaginta) vs. ”kuolleet herätetään” (Kuolleenmeren käärö 4Q521).

Jes 66:19 ”Tarsisiin, Puliin” (MT) vs. ”Tarsisiin, Putiin [libyalaiset]” (jotkut Septuaginta-käsikirjoitukset)

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation ja Septuaginta-käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin käännöksestä The Septuagint: Greek and English. Lisäksi on käytetty teoksia The Expositor’s Bible Commentary, General Introduction to the Bible sekäNASB in, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteitä.