< Raamatunkysymys Joona-kirjasta

K: Mitä tiedämme Joonasta Joona 1:ssä?

V: Joona mainitaan myös 2. Kuninkaiden kirjassa 14:25. Joona oli kotoisin Gath-Hepheristä, joka sijaitsi itse asiassa hyvin lähellä Galilean Nasaretia. Oli kaksi vuotta, jolloin assyrialaiset eivät sotineet (noin 758–757 eKr.), ja oletettavasti Joona saapui silloin. 2. Kuninkaiden kirjan 14:25 mukaan Joona eli noin tuona aikana, Assyrian kuninkaiden Ashur-dan III:n (noin 772–754 eKr.) ja Ashur-nirari V:n (noin 754–746 eKr.) hallituskauden aikoihin.

K: Mitä opetuksia voimme oppia Joona-kirjasta?

V: Joona opettaa ainakin kolmea opetusta samanaikaisesti. Yksinkertaisesti sanottuna ne ovat:

1. Jumala haluaa täydellistä kuuliaisuutta, ei osittaista kuuliaisuutta. Kukaan, ei edes todellinen profeetta, ei ole vapautettu velvollisuudesta jatkaa kuuliaisuudessa.

2. Voit paeta Jumalaa, mutta et voi piiloutua. Jumalan tahtoa ei koskaan estetä.

3. Jumala rakastaa kadonneita, jopa jumalattomia ihmisiä. Meidänkin pitäisi rakastaa heitä.

K: Millä eri tavoilla Joona-kirjaa voi lukea?

A: Joona-kirja on kiehtova teos, jota voi lukea seitsemällä eri tasolla. Joona osoittaa, että ei ole koskaan liian kypsä lopettamaan uskonsa vaalimista. Tässä ovat eri tasot, joilla Joona-kirjaa voi lukea.

1) Tarina Jumalan voimasta, jonka jopa lapsi voi ymmärtää

2) Liberaalit niin sanotut ”tutkijat” pitivät sitä pelkkänä valheellisena tarinana, joka oli jo mennyttä.

3) On kuitenkin historiallista näyttöä siitä, että julmat ja sotaisat assyrialaiset luopuivat salaperäisesti sodankäynnistä, ainakin pariksi vuodeksi vuosina 758–757 eKr.

4) Joona-kirjassa on viitteitä Kristuksen lunastuksesta sekä Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta.

5) Sen voi nähdä viestinä siitä, että voi paeta Jumalaa, mutta ei voi piiloutua.

6) Voimme kuitenkin lukea Joona-kirjaa omana tarinana, joka kertoo siitä, millaisia olemme olleet suuremmassa tai pienemmässä määrin, ja millaisia voisimme olla, jos emme ole varovaisia.

7) Lopuksi ehdotan, että Joona on kirja, josta voimme oppia ”poistumisteistä”. Jos olemme polulla, joka seuraa Joonan jalanjälkiä – joko tottelemattomuuden tai osittaisen tottelevaisuuden polulla – voimme nähdä ja oppia Joonalta, kuinka poistua tuolta pahalta polulta ja astua koko sydämestä tottelevaisuuden polulle.

John Hannah sanoi: ”Joonan elämä oli sarja toisistaan irrallisia yllätyksiä ja turhautumista. Hän pakenee Jumalaa ja jää ansaan. Hän hyväksyy kuoleman väistämättömyyden ja pelastuu. Hänelle annetaan toinen mahdollisuus, ja hän menestyy noloa kyllä. Kirjan lopussa hän jää pohtimaan omaa myötätunnon puutettaan ja Jumalan myötätunnon syvyyttä.”

K: Miksi Joona on Raamatussa?

V: Joona on kiehtova kirja, jossa kietoutuu yhteen ainakin kolme pääteemaa.

Jumalan myötätunto kaikkia kohtaan: Jumala ei rakastanut vain juutalaisia. Hän rakasti myös pakanoita ja jopa jumalattomia.

Tottelevaisuus: Joona oli tottelematon vain yhdessä asiassa, mutta Jumala haluaa täydellistä tottelevaisuutta. Jos luulet, että Jumalan tottelemattomuus on sen arvoista, varmista, että kestät seuraukset.

Rakkautemme: Meidän ei pitäisi etsiä vain tietoa Jumalasta ja Jumalan pyhyyttä, vaan myös Jumalan sydäntä. Elämämme tulisi leimata ensisijaisesti rakkaudestamme Jumalaa kohtaan ja vasta sen jälkeen rakkaudestamme muita kohtaan, jopa niin jumalattomia ihmisiä kuin niniveläiset.

K: Mitä yhtäläisyyksiä Joona-kirjassa on Psalmeihin?

V: Ilmeisesti Joona tunsi Psalmit hyvin. Tässä ovat yhtäläisyydet.

K: Onko Joona 1. luku fiktiivinen, koska siinä on fantasiaelementtejä?

V: Ei. Tätä väittävät kriitikot eivät yleensä mainitse mitään konkreettisia fantasiaelementtejä, joten on vaikea vastata näin epämääräiseen väitteeseen. Tässä on mahdollisia seikkoja, joita he saattavat tarkoittaa, sekä vastaukset niihin.

Suuren kalan nielemä: Vaikka kyseessä olisi voinut olla ihmeellisesti luotu kala, ei ole mitään syytä vaatia, että sen olisi pitänyt olla niin. On ollut useita muita tapauksia, joissa ihmisiä on niellyt suuri kala (ns. juutalaiskala), heidät on oksennettu ulos ja he ovat jääneet henkiin kertomaan siitä. Katso keskustelua Joona 1:17:stä saadaksesi lisätietoja tästä.

Matka Tarsisiin: Tarsis (Tartessus) Espanjassa perustettiin foinikialaisten toimesta noin 900- tai 1000-luvulla eKr., joten Tarsisiin matkustaminen ei ole ongelma, koska se oli jo olemassa vuosisadan tai kaksi ennen Joonaa.

Suuri myrsky: Välimeren itäosassa esiintyy usein voimakkaita ja äkillisiä myrskyjä. Toisesta myrskystä, josta voit lukea, on maininta Apostolien tekojen 27:13–38:ssa.

Niniven olemassaolo: Arkeologien mukaan Ninive oli olemassa jo 5000 eKr. Ninive mainitaan kuningas Gudean (noin 2200 eKr.) ja Hammurapin (noin 1700 eKr.) kiilakirjoitustauluissa. Siksi on odotettavissa, että Ninive oli jo varhaisina aikoina riittävän merkittävä, jotta se mainittiin 1. Mooseksen kirjan 10:11:ssä.

Niniven koko: Ninive oli suuri kaupunki jo ennen Joonan aikaa, joten tässä ei ole ongelmaa. Kalah oli kaupunki, jonka koko oli alle puolet Niniven koosta, ja siellä asui 69 574 ihmistä vuonna 879 eKr.

Niniven kuningas: Ninive ei ollut Assyrian pääkaupunki ennen kuningas Sanheribin (705–681 eKr.) aikaa, joka oli pian Joonan ajan jälkeen. Siitä huolimatta Ashurnasirpal II (884/883–859 eKr.) ja Shalmaneser III (859–824 eKr.) kuuluivat niihin kuninkaisiin, jotka asuivat osan ajastaan Ninivessä. Ninive oli yksi kuninkaallisista residensseistä vuodesta 1100 eKr. lähtien.

Niniven kuningas vs. Assyria: Imperiumia kutsuttiin Assyriaksi, ei Niniveksi, mutta ei ollut harvinaista kutsua kansakunnan kuningasta sen paikan kuninkaaksi, jossa hän oleskeli. Esimerkiksi Ahabia kutsutaan 1. Kuninkaiden kirjan 21:1:ssä Samarian kuninkaaksi (ei Israelin), Ahaziaa kutsutaan myös 2. Kuninkaiden kirjan 1:3:ssa Samarian kuninkaaksi (ei Israelin), ja Ben-Hadadia kutsutaan 1. Kuninkaiden kirjan 15:18:ssa ja 2. Aikakirjojen 16:2:ssa Damaskoksen kuninkaaksi (ei Aramin/Syyrian).

Nopeasti kasvava kurpitsakasvi: On totta, että tämä oli todennäköisesti ihmeellinen kasvi. Luonnossa nopeimmin kasvava kasvi on bambu, joka voi kasvaa jopa 91 cm (36 tuumaa) päivässä.

Itätuuli: Ei ole mitään fantastista siinä, että itätuuli puhaltaa alas vuorilta.

Kuten Walter Kaiser tiivistää teoksessaan Hard Sayings of the Bible (s. 332–333): ”Näin ollen kirjaa kohtaan esitetyt vastalauseet voidaan tiivistää seuraavasti: siinä on liikaa ihmeitä!”

K: Joona 1:1–3:ssa ei missään sanota, että Joona olisi sanonut Jumalalle ”ei” sanoin. Kuinka ihminen voi olla tottelematon teoissaan ilman sanoja?

V: Ihmisen ei tarvitse sanoa mitään; hän voi yksinkertaisesti toimia Jumalan tahtoa vastaan ja jatkaa sitä. Olipa uhmakkuus äänekästä tai hiljaista, se on silti uhmakkuutta.

K: Miksi Jumala tarkalleen ottaen sanoi Joona 1:2:ssa haluavansa Joonan saarnaavan sitä vastaan? Mitkä ovat mielestäsi kolme syytä tämän syyn takana?

V: Raamatussa sanotaan, että se johtui siitä, että sen pahuus oli tullut Jumalan eteen. Tätä havaintoa voidaan tulkita kolmella tavalla.

1) Jotkut saattaisivat kuulla Joonan saarnan, katua ja jatkaa sen jälkeen Jumalan seuraamista.

2) Toiset niniveläiset kuulivat selvästi, että Jumala oli tyytymätön heidän pahuuteensa, ja heillä oli enemmän perusteita tuomioon, koska heitä oli varoitettu.

3) Muut kuin assyrialaiset kuulivat ja näkivät, että käytännössä voittamattomien assyrialaisten tuho oli Jumalan teko.

Yleisesti ottaen, kun Jumala varoittaa henkilöä tai kansaa, se on hyvä asia, jos he kääntyvät. Mutta se on heille onnettomuus, jos he kuulevat varoituksen ja jättävät sen noudattamatta. Katso Jeremian kirja 42, erityisesti 42:19–22, saadaksesi lisätietoa tästä käsitteestä.

K: Jon 1:3: mihin Tarsisiin Joona pakeni?

V: Tarshish-nimisiä kaupunkeja on kolme, mikä antaa kolme vaihtoehtoa.

Epätodennäköinen: Tarsis (Tarsus) Vähä-Aasiassa: Tämä oli keskikokoinen satamakaupunki noin kymmenen mailia (16 kilometriä) Välimerestä. Vuosisatoja myöhemmin apostoli Paavali oli kotoisin täältä. Ei olisi järkevää, että Joona matkustaisi etelään ottaakseen laivan tähän sisämaassa sijaitsevaan kaupunkiin, kun hän olisi voinut kävellä sinne.

Todennäköisin: Tarsis (Tartessus) Espanjassa: Tämä on todennäköisempi sijainti. Herodotoksen teoksessa 4:152 mainittu Tarsis sijaitsi todennäköisesti Gibraltarin länsipuolella, nykyisen Espanjan tai Portugalin alueella. Se oli tuolloin länsimaisista kaupungeista kaukaisin, lukuun ottamatta Meksikon olmeekien sivilisaatiota. Foinikialaiset perustivat Tarsisin 9. tai 10. vuosisadalla eKr. Juuri tähän Tarsisiin Joona pakeni. Siellä louhittu kulta, hopea ja kupari tekevät alueesta nykyään yhden Välimeren rikkaimmista kaivosalueista. Tämä olisi niin kaukana Ninivestä kuin Joona kohtuudella voisi päästä.

Epätodennäköistä: Tarsis Sardiniassa: Foinikialainen sana ”Tarsis” juontuu akkadinkielisestä sanasta, joka tarkoittaa ”sulattaa” tai ”olla sulatettu”. 900-luvulla eKr. foinikialaiset valloittivat Sardiniassa sijaitsevan sulattokaupungin, jota he myös kutsuivat Tarsisiksi. Tiedämme tämän Noran kivessä olevan kirjoituksen perusteella. Nimen lisäksi ei kuitenkaan ole mitään muuta syytä yhdistää tätä kaupunkia Joonaan. Se ei ollut yhtä kuuluisa kuin Espanjassa sijaitseva Tarsis, vaikka juuri tämä Tarsis todennäköisesti toimitti hopeaa kuningas Salomolle aikaisemmin.

K: Joona 1:3:ssa Joona löysi ”avoimen oven” laivan muodossa, jolla hän voisi purjehtia. Mutta kuka antoi tämän avoimen oven? Kun kohtaamme avoimen oven, mistä tiedämme, oliko se Jumala vai Saatana, joka sen tarjosi?

V: Aivan kuten Saatana antoi Jeesukselle ”avoimen oven” helpomman tien maailman hallitsijaksi, Saatana voi avata meille ovia, joiden kautta yritämme välttää Jumalan tottelemista. Kun näet avoimen oven, älä välttämättä mene sen läpi. Tarkista ensin Raamattu ja kysy sitten Jumalalta, onko se Hänen tahtonsa.

K: Miksi Joona yritti paeta Jumalaa Joona 1:3:ssa?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta voimme spekuloida. Joona uskoi Jumalaan, halusi palvoa ja palvella Jumalaa ja halusi epäilemättä yleisesti ottaen totella Jumalaa. Joona ei kuitenkaan halunnut totella Jumalaa tässä nimenomaisessa asiassa; Joona antaa meille vihjeen syystään Joona 4:2:ssa.

Joona ei epäillyt Jumalan voimaa, tietoa tai rakkautta. Pikemminkin Joona ei rakastanut julmia assyrialaisia, mutta Jumala rakasti heitä. Joona ei pitänyt siitä Jumalan piirteestä, että Jumala rakasti silti julmia ja jumalattomia. Mielenkiintoista kyllä, Joonaa ei voi puolustaa sanomalla, ettei hänellä ollut kaikkia tietoja tai ettei hän tiennyt tarpeeksi Jumalasta.

Pikemminkin Joona päätti vihata assyrialaisten julmuutta ja käänsi tietoisesti selkänsä sille tosiasialle, että Jumala rakasti heitä. Jos sinulla on tänään jotain, mitä et pidä Jumalassa, on täysin hyväksyttävää olla rehellinen omasta puutteestasi. Muista kuitenkin, että sinun on itse muututtava, ja kaikki taivaassa elävät tulevat muuttumaan, eikä ole mitään järkeä paeta lopullista pyhittymistäsi.

K: Miksi Joona meni Jooppaan (nykyinen Jaffa, osa Tel Avivia) Joona 1:3,10:n mukaan? Miksi hän ei välittänyt siitä, pysyikö syy salassa?

V: Vaikka nykyisen Libanonin alueella ja Syyrian rannikolla oli monia foinikialaisia satamia, Israelin rannikolla ei ollut Joppaa lukuun ottamatta juuri yhtään satamaksi sopivaa paikkaa, ennen kuin roomalaiset rakensivat vuosisatoja myöhemmin keinotekoisen sataman Kaisareaan. Joona ei olisi tarvinnut matkustaa Joppaan maitse, mutta se oli merimatkan kannalta lähin satama.

K: Joona 1:3–10:ssa Joona luultavasti ajatteli, että jos hän menisi tarpeeksi kauas päinvastaiseen suuntaan, Jumalan olisi tehokkaampaa käyttää jotakuta muuta hänen sijastaan. Ajattelemmeko me koskaan tuolla tavalla?

V: On aivan liian helppoa ajatella, että Jumalalla olisi samat rajoitukset ja toimintatavat kuin meillä. Mutta Jesaja 55:8–11 sanoo, että Jumalan ajatukset ja tiet eivät ole meidän kaltaisia. Hänen sanansa toteuttaa sen, mitä Hän on sille tarkoittanut.

K: Joona 1:3–10:ssa kerrotaan, että Vanhan testamentin aikoina vain harvoilla ihmisillä oli Jumalan Henki, jonka avulla he pystyivät profetoimaan, mutta koska Joona oli yksi heistä, kuinka hänkin saattoi olla tottelematon ja kääntää selkänsä Jumalalle?

V: Kysy vaikka Bileamilta. Jos Jumala antaa sinulle erityisen lahjan, mikä se sitten onkaan, velvollisuutesi totella Jumalan käskyjä ei ole sen vähäisempi. Tarve valppaudelle, itsetarkastelulle sen varmistamiseksi, että kuljet edelleen Herran tiellä, ei ole poistunut sinulta sen enempää kuin se poistui Paavalilta ja hänen alkuperäisiltä lukijoiltaan 2. Korinttolaiskirjeen 13:5–6:ssa.

K: Jon 1:3–10: Pitäisikö meidän nykyään joskus ajatella, että Jumalan tahto meitä kohtaan on kuin smorgasbord, jossa on monia ruokia, ja että valitsemme niistä ne, jotka miellyttävät meitä?

V: Ruokapöytä on juhla-ateria, jossa on enemmän ruokavaihtoehtoja kuin yksi ihminen voi mitenkään syödä. Niinpä ihminen ottaa vähän sitä, mitä mieluiten syö, eikä lainkaan sitä, mistä ei pidä. Haluatko lisää jälkiruokaa, lisää lihaa vai lisää suosikkihedelmiäsi? Valinta on täysin sinun. Mutta tehokas Jumalan palveleminen on enemmänkin kuin armeijassa olemista, jossa syöt kaiken, mitä sinulle annetaan.

Joskus ihmiset haluavat palvella Jumalaa ”omalla erityisellä tavallaan”. Miksi emme sen sijaan palvelisi Jumalaa Hänen tavallaan? Jumalan palvelemisen tapa ei ole kaikille sama, koska meillä on erilaisia hengellisiä lahjoja. Mutta kaikille, jotka palvelevat Jumalan tavalla, on yhteistä kuuliaisuus sille, mitä Hän haluaa, ei sille, mitä me haluamme. Joskus haluamme tehdä jumalallista työtä, mutta elämämme prioriteetit eivät ole Jumalan prioriteetteja. Rukoile, että Jumala osoittaisi sinulle Hänen prioriteettinsa elämässäsi, ja sitoudu noudattamaan Jumalan prioriteetteja omiesi sijaan.

K: Jon 1:4–7:ssä Jumala ei halua meidän noudattavan taikauskoa tai luottavan onneen, miksi arpominen sitten toimi merimiesten kohdalla? Onko arpominen yleensä hyvä tapa toimia?

V: Arvonta ei välttämättä ole hyvä tapa saada tietoa. Yleisesti ottaen, kun epäuskoiset tekevät jotain Raamatussa, vaikka Jumala siunaisikin heidän [mahdollisesti] harhaanjohtavia pyrkimyksiään, se ei tarkoita, että uskovien tulisi toimia samoin.

Raamatussa myös uskovat arpovat toisinaan. Esimerkiksi apostolit arpoivat, ja tämä on kirjattu Apostolien tekojen 1:24–26 ilman, että sitä olisi hyväksytty tai kritisoitu.

K: Mikä oli matkan pääasiallinen tarkoitus Joona 1:5:ssä? Miksi he heittivät lastin mereen?

V: Suuret alukset pystyivät kuljettamaan muutamia matkustajia, mutta vilkkaan Välimeren merenkulun pääasiallinen tarkoitus oli lastin kuljettaminen. Kun he heittivät yli laidan tavarat, jotka oli tarkoitus myydä määränpäässä, he heittivät pois sen, mikä oli alun perin merenkulun pääasiallinen tarkoitus. Taloudellisesti tämä olisi katastrofaalista aluksen omistajalle. Lastin heittäminen meriin keventäisi alusta, jolloin se nousisi korkeammalle veden pinnalle, mikä antaisi heille enemmän turvamarginaalia, jos alus alkaisi täyttyä vedellä. Se myös vähentäisi hieman riskiä osua vedenalaisiin kallioihin.

K: Miten tämä profeetta nukkui Joona 1:6:ssa?

V: Joona ei ilmeisesti ollut kovin huolissaan siitä, että hän oli poissa Jumalan tahdosta. Joona nukkui sikeästi ainakin kolmella tavalla.

Fyysisesti: Joko Joona oli fyysisesti niin uupunut, että nukkui tämän voimakkaan myrskyn läpi, tai Jumala antoi hänelle syvän unen levätäksensä, sillä tämä olisi mukavin uni, jonka hän saisi pitkään aikaan.

Hengellisesti: Joona oli uskovainen, jonka tahto oli avoimessa kapinassa Jumalaa vastaan. Efesolaiskirjeen 5:14 puhuu myös siitä, kuinka tärkeää on, etteivät uskovat nuku hengellisesti.

Älyllisesti: Jos Jumala suoraan käskee sinua tekemään jotain, jokainen Jumalaa seuraava lapsi tietää, että Jumala pystyy pysäyttämään sinut, jos et tottele. Ehkä Joona ajatteli, että Jumala vain sivuuttaisi hänet, jos hän ”poistuisi Niiniven ulottuvilta”.

K: Oliko kapteeni Joona 1:6:ssa vihamielinen Todellista Jumalaa kohtaan? Koska kapteeni ilmeisesti ei uskonut Yhteen Todelliseen Jumalaan, miksi hän halusi Joonan rukoilevan hänen Jumalaansa? Onko joillakin ihmisillä nykyään tällainen asenne?

V: Monien ihmisten uskomukset ovat ”eklektisiä”. Kapteeni ajatteli, ettei siitä olisi haittaa, ja että se saattaisi auttaa. Jotkut ihmiset eivät suoraan hylkää Jumalaa, vaan haluavat pikemminkin lisätä ainoan Todellisen Jumalan muiden jumaliensa rinnalle. Monet varhaiskristityt surmattiin, ei siksi, että he palvoivat Jumalaa, vaan siksi, että he kieltäytyivät palvomasta ketään muuta kuin Jumalaa.

K: Miten Joona 1:7 muistuttaa viisaita miehiä Matt. 2:1–3:ssa?

V: Jumala voi käyttää mitä tahansa keinoja, jotta epäuskoiset saisivat tietoa. Esimerkiksi se, että viisaat miehet seurasivat tähteä, ei tarkoita, että kristittyjen pitäisi etsiä Messasta tähdistä.

Jumala ei ole koskaan sanonut, että Hän olisi rajoitettu käyttämään vain hyviä keinoja vetääkseen ihmisiä puoleensa. Joskus Jumala käyttää todella pahoja keinoja, kuten babylonialaista armeijaa (Habakuk 1:6,13). Jumala voi käyttää sairauksia, pahoja ihmisiä ja jopa tahattomia syntejä (kuten viisaiden tapauksessa) vetääkseen ihmisiä puoleensa.

Kaikkein kummallisinta on se, että Jumala on käyttänyt uskovien tahallista, tarkoituksellista syntiä pelastaakseen juuri nämä samat uskovat. Voit lukea tästä kaiken Joosefin ja hänen veljiensä tarinasta, 1. Mooseksen kirjasta 37 ja 50, ja erityisesti 1. Mooseksen kirjasta 50:20. Itse asiassa Jumala voi kääntää kaiken hyväksi (Roomalaiskirje 8:28) ja omien tarkoitustensa mukaisesti (Efesolaiskirje 1:11).

Yhteenvetona voidaan sanoa, että aivan kuten se, että Jumala käytti Joosefin sieppausta omiin tarkoituksiinsa, ei oikeuta sieppausta, niin myöskään se, että Jumala käyttää astrologiaa omiin tarkoituksiinsa, ei oikeuta astrologiaa.

K: Mitä ”mitä teet / mikä on ammattisi” tarkoittaa Joona 1:8:ssa?

V: Se voi tarkoittaa ”mitä teet (ammattina)” tai ”mitä teet (tällä laivalla)”.

K: Miksi he Jon 1:8–10:ssä pelästyivät, kun Joona sanoi palvovansa Sitä, joka loi meren ja maan? He eivät kuitenkaan palvoneet Yhtä Ainoaa Jumalaa.

V: He eivät uskoneet ainoaan todelliseen Jumalaan, mutta ilmeisesti eivät myöskään sulkeneet Häntä pois. Pakanat olivat yleensä avoimia uusille jumaluuksille, ja jos väitettiin, että Hän loi meren, niin kyseinen Jumala olisi tällaisissa olosuhteissa otettava vakavasti. Jotkut ihmiset ovat tällaisia nykyäänkin. He eivät hyväksy ainoaa todellista Jumalaa, mutta eivät myöskään sulje Häntä pois. He haluavat pysyä puolueettomina.

K: Oliko miehillä Joona 1:11–15:n mukaan oikeus heittää Joona yli laidan, mikä näytti johtavan varmaan kuolemaan?

V: Normaalisti ei. Mutta he olivat epätoivoisia, ja kun Joona käski heitä tekemään niin, he tekivät sen, minkä tunsivat velvollisuudekseen. Saattaa tuntua ankaralta, että Jumala pakotti heidät heittämään Joonan yli laidan kohti näennäisesti varmaa kuolemaa, mutta Jumala käytti tätä tuodakseen elämän monille pakanoille.

K: Tulivatko merimiehet Joona 1:16:ssa uskomaan todelliseen Jumalaan?

V: Raamattu ei sano sitä nimenomaisesti. Joko:

a) he kääntyivät ja palvoivat vain todellista Jumalaa,

b) he vain kunnioittivat nyt suuresti todellista Jumalaa ja uhrasivat hänelle samalla kun jatkoivat uhraamista epäjumalilleen.

K: Miten merimiehet Joona 1:16:ssa saattoivat tulla kunnioittamaan todellista Jumalaa Joonan tottelemattomuuden kautta?

V: Jumala tekee toisinaan ihmeitä omituisilla tavoilla, eikö niin? Jumala ei ainoastaan voi käyttää hyviä asioita hyvien asioiden aikaansaamiseksi, vaan Roomalaiskirjeen 8:28 mukaan Jumala vaikuttaa kaiken yhdessä niiden hyväksi, jotka Häntä rakastavat. Efesolaiskirjeen 1:11 menee jopa niin pitkälle, että sanoo Jumalan vaikuttavan kaiken tapahtuvaksi Hänen tahtonsa neuvon mukaisesti. Jopa ne asiat, joita Jumala ei halunnut, Hän on silti riittävän voimakas vaikuttamaan osaksi suunnitelmaansa.

K: Mitä tapahtuu Joona 1:16–17:n mukaan, kun jumalinen ihminen tai jumalinen kansa ei enää halua tehdä sitä, mitä Jumala haluaa?

V: Se voi vaihdella. Jumala voi päättää ryhtyä toimenpiteisiin osoittaakseen henkilölle, kuinka tärkeää hänen työnsä on Herralle. Tai Jumala voi ryhtyä epämiellyttäviin toimenpiteisiin ja nuhdella henkilöä, jotta tämä palaisi Hänen luokseen. Tai Jumala voi olla saanut heistä tarpeekseen eikä enää käyttää heitä, aivan kuin hyödyttömää työkalua. Tai Jumala voi tehdä kaikki edellä mainitut asiat peräkkäin, riippuen siitä, miten me reagoimme.

K: Miksi luulet, että Jumala ei aina toimi tehokkaimmalla mahdollisella tavalla (Joona 1:17–2:1)?

V: Jumalan ei tarvitse kiirehtiä; Hänellä on kaikki aika maailmassa. Jumalan ei tarvitse kerätä voimaa; Hän on jo kaikkivoipa. Jumalan ei tarvitse hankkia lisätietoja; Hän tietää jo kaiken. Jumala on kiinnostunut prosessista, ei pelkästään lopputuloksesta.

K: Oliko suuri kala Joona 1:17–2:1:ssä vastaus Joonan rukoukseen?

V: Ei, sillä Joona oli Joona 2:1:n mukaan jo kalan sisällä, kun hän alkoi rukoilla.

K: Miten Joona 1:17 ja Matt. 12:40:ssä mainittu kala voisi olla valas, kun vain kaskelotit ovat kurkkuiltaan riittävän suuria nielemään ihmisen kokonaisena, eivätkä kaskelotit elä Välimerellä?

V: On neljä mahdollisuutta.

1. Jewfish-kalat ovat erilaisia suuria meribassilajeja. Encyclopedia Britannican 12. osan (1972, s. 1040) mukaan monet niistä painavat 500–700 paunaa ja ovat 7–12 jalkaa pitkiä.

2. Valashait (Rhincodon typus) ovat nielleet miehiä, jotka on myöhemmin löydetty elossa niiden vatsasta.

3. Kaskelotit voivat nielaista suuria esineitä kokonaisina. Yksi kaskelotti nielaisi jopa 15-footin pituisen hain. Tämän dokumentoi Frank T. Bullen teoksessaan The Cruise of the Cachalot Round the World after Sperm Whales (1898).

Vuonna 1771 Marshall Jenkins joutui kaskelotin nielemäksi. Myös James Bartley joutui kaskelotin nielemäksi vuonna 1891. Princeton Theological Review -lehden lokakuun 1928 numerossa osoitetaan, että jotkin Bartleyn tarinan yksityiskohdat ovat epätarkkoja, mutta se, että joissakin yksityiskohdissa on epätarkkuuksia, ei kumoa tarinaa. Katso lisätietoja näistä kahdesta tapauksesta teoksesta Bible Difficulties and Seeming Contradictions, s. 95.

Vaikka kaskelotteja ei yleensä esiinny Välimerellä, ne voivat uida pitkiä matkoja, ja Jumala olisi voinut saada yhden uimaan Välimerelle. Asimovin hylkäävä suhtautuminen kaskelottiin Välimerellä edellyttää, ettei ole olemassa Jumalaa, joka saa tapahtumat aikaan.

4. Kyseessä oli ainutlaatuinen kala, jonka Jumala oli erityisesti valmistanut tätä tarkoitusta varten. Ehkä tämä ei kuitenkaan ollut tarpeen, sillä on olemassa kolme muuta kalalajia, jotka eivät ainoastaan ole teoriassa kykeneviä nielaisemaan ihmistä elävältä, vaan ovat todellakin tehneet niin.

On olemassa muita kertomuksia ihmisistä, jotka ovat joutuneet jonkin suuren kalan nielemiksi elävänä ja selvinneet kertomaan siitä. Yksi tapaus koski merimiestä New Englandin rannikolla 1800-luvulla. Tuoreempi tapaus on peräisin 1970-luvulta Meksikonlahdelta, ja siitä kerrottiin The Dallas Morning News -lehdessä.

K: Miten Joona 2:n tapahtumat saattavat muistuttaa Paavalin tekoa, kun hän luovutti moraalittoman veljen Saatanalle 1. Kor. 5:4–5:ssä?

V: Paavali luovutti moraalittoman veljen Saatanalle kurinpitokeinona. Saatanan voi tässä yhteydessä ajatella Korkeimman Jumalan vastahakoisena palvelijana. Tämä olisi epämiellyttävää moraalittomalle veljelle, mutta saattaisi ravistella häntä niin, että hän haluaisi tehdä parannuksen.

Jumalan kurinpidon alla oleminen voi olla kuin kalastamista, paitsi että sinä olet syötti. Raamattu ei kerro, halusiko Joona sen jälkeen enää koskaan mennä kalastamaan.

K: Miten kertoisit Joona 2:n perusteella jumalattomalle tai moraalittomalle epäuskoiselle (tai uskovalle) Jumalan tottelemisen tärkeydestä?

V: Suuri raamatunopettaja Chuck Swindoll huomautti, että niistä moraalittomista ihmisistä, joita hän neuvoi, monet keskittyivät yksinomaan nykyhetken nautintoihin. Voisit haluta heidän näkevän ympärillään olevien ihmisten nykyiset seuraukset, sekä niiden, jotka tietävät, että niiden, jotka todennäköisesti saavat tietää myöhemmin. Pyydä heitä ajattelemaan tulevaisuutta ja sitä, miten he vastaavat siitä Jumalan edessä. Pyydä heitä ajattelemaan palkkioitaan taivaassa tai palkkioiden menettämistä. Onko ikuinen palkkio taivaassa vähemmän arvoinen kuin lyhyen hetken syntien nautinnot, joita seuraa syyllisyys? Mutta jos he eivät välitä näistä asioista lainkaan, ehkä heidän ei tarvitsekaan huolehtia taivaan palkkioista. Heidän tulisi sen sijaan huolehtia siitä, että pääsevät pakoon toisen kuoleman tulijärven ikuisista liekeistä. Jos he eivät ole huolissaan näistä ikuisista asioista, ehkä heillä ei ole koskaan ollutkaan ikuista pelastusta.

K: Mikä on Joona 2:n mukaan yksi keskeinen etu, kun olet maassa selällään? Onko elämässäsi ollut hetki, jolloin olit selällään, ja Jumala käytti sitä hyväkseen?

V: Yksi keskeinen etu on se, että sinulla ei ole muuta paikkaa katsoa kuin ylöspäin. Joskus Jumalan on saatava ihmiset selällään maata, ennen kuin he katsovat ylöspäin Häneen.

K: Oliko Joona Joona 2:2:ssa todella helvetissä?

V: Tässä käytetty hepreankielinen sana on sheol, joka yleisesti tarkoittaa ”hautaa”, ei helvettiä.

K: Kuoliko Joona todella Joona 2:2:ssa?

V: Ei, hän ei kuollut. Jotkut kristityt, kuten J. Vernon McGee, sanovat, että tämä viittaa siihen, että Joona todella kuoli sen kalan sisällä ja että Jumala herätti hänet kuolleista. Myös R.A. Torrey teoksessaan Difficulties in the Bible (s. 115–116) pitää todennäköisenä, että Joonan annettiin kuolla.

Mutta Joona ei kuollut, sillä jos hän olisi kuollut, minne hän sitten olisi mennyt? Jos Joona olisi mennyt paratiisiin, jonne vanhurskaat menevät, hän olisi ollut siellä onnellinen eikä olisi halunnut lähteä sieltä. Jos hän jostain syystä olisi joutunut vankilaan, jonne epävanhurskaat menevät, kylmä ja märkä vesi olisi ollut hänen pienin huolensa. Ilmaisu ”laskeutuminen sheoliin” on runollinen metafora sille, että hänet kirjaimellisesti haudattaisiin mereen. Joona tajusi, että tästä kalasta tulisi hänen kirjaimellinen arkunsa, ellei Jumala pelastaisi häntä. NIV Study Bible, s. 1367, esittää tämän näkemyksen.

Joka tapauksessa kaikki kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että jos Jumala olisi halunnut, Hän olisi voinut pitää Joonan hengissä tuon kalan sisällä, tai Jumala olisi voinut antaa Joonan kuolla ja sitten herättää hänet henkiin tuon kalan sisällä.

K: Miten Joona pystyi rukoilemaan niin kauniisti Joona 2:2–9:ssä tämän traumaattisen kokemuksen jälkeen?

V: Kun hänen ihonsa valkaistui ja hajosi, Joonalla oli paljon aikaa, ilman ulkoisia häiriötekijöitä, pohtia tekojaan ja keskustella Jumalan kanssa. On helpompi laatia rukous, kun elämä ympärilläsi on hajoamassa. Joona olisi voinut ”hioa rukoustaan”. Joonan rukous saattoi kuitenkin olla sekä hiottu vastaus että ”sisimmästä kumpuava” pyyntö – kalansa sisälmyksistä, niin sanotusti.

K: Mitä kestävää ominaisuutta Joona osoitti Joona 2:4, 6, 7–8:ssa? Miten voimme kehittää tätä ominaisuutta?

V: Kaikesta Jonan huonosta asenteesta, rakkauden puutteesta ja tottelemattomuudesta huolimatta Jonalla oli silti vahva usko siihen, että Jumala pelastaisi hänet ja että hän näkisi Jumalan temppelin uudelleen, ainakin taivaassa. Vaikka Jonan elämä oli hiipumassa, hänellä oli toivoa siitä, että hän näkisi Jumalan temppelin ja voisi jälleen uhrata Jumalalle.

K: Miten maa sulki Joonan sisään Joona 2:6:ssa?

V: Kuvittele Joonan ahdinkoa, kun hän tiesi olevansa syvällä maan ja meren alla. Hänellä oli sellainen tunne, jota voisi kuvata syvänä klaustrofobiana. Joonan runollisessa kielessä 2:5–6 mainitaan, että hän oli syvemmällä kuin meren korkeimpien vuorten juuret.

Jos joku tänään tuntee olevansa pohjalla, muista, että selällään makuulla olemisessa on yksi etu: on helpompi katsoa ylöspäin. Profeetta, joka tiesi paremmin, rikkoi räikeästi Jumalan käskyä ja pakeni. Joonaa rangaistiin ankarasti, mutta aika kului, ja Joona palautettiin asemaansa ja Jumala käytti häntä jälleen.

K: Miten Joona 2:8:ssa jumalankuvia palvovat ihmiset hylkäävät Hänen rakastavan omistautumisensa / menettävät sen, mikä voisi olla heidän osansa? Entä ennalta määrääminen?

V: Ennalta määrätty on raamatullinen sana (Roomalaiskirje 8:29; Efesolaiskirje 1:11), mutta se EI tarkoita, että Jumala olisi syyllinen siihen, ettei joku pääse taivaaseen. Helvetissä olevat ihmiset eivät voi rehellisesti sanoa: ”Jumala pakotti minut”, ”se on Jumalan vika” tai ”Jumala ei antanut minulle mahdollisuutta”. He voivat vain sanoa, että se oli heidän oma vikansa, ja vaikka heillä ei olisikaan ollut kaikkea tietoa, jonka he olisivat voineet saada, he hylkäsivät heille annetun totuuden.

K: Mitkä ovat Jon 2:8:ssa mainitut eri tavat, joilla epäjumalat ovat arvottomia?

V: Ne ovat arvottomia fyysisesti, hengellisesti ja tarttuvuudeltaan.

Fyysisesti epäjumalat ovat arvottomia; vaikka pelkkä puupala poltettaisiin, se palvelisi parempaa tarkoitusta kuin epäjumala.

Hengellisessä mielessä ne ohjaavat pois todellisesta Jumalasta.

Jumalat ovat arvottomia myös tarttuvalla tavalla. Ihmiset, jotka palvovat niitä ja uskovat niihin, tulevat hengellisestikin arvottomiksi.

K: Luuletko, että Jumala odotti kärsivällisesti jotain Joona 2:9–10:ssä? Luuletko, että Jumala odottaa jotain elämässäsi?

V: Jumala ei antanut mitään viitteitä siitä, että Hän tekisi mitään ”jos” Joona tekisi jotain. Kun Joona osoitti katumusta siitä, että oli suuren kalan vatsassa, Jumala kuunteli. Kun Joona ”uudisti lupauksensa” ja sanoi Jumalalle, että hän noudattaisi sitä, mitä hänen tulisi tehdä, seuraavaksi Raamattu kertoo, että Joona oli ulos kalasta kuivalla maalla.

K: Joona 3:1–2:ssa Joona oli tottelematon ja petti Jumalan, ilmeisesti tavalla, jonka Jumala piti vakavana. Kuinka joku, joka oli tottelemattomana Jumalalle tuolla tavalla, voisi koskaan palvella Häntä uudelleen, varsinkin kun hänen piti kertoa muille, että heidän on tehtävä parannus ja käännyttävä Jumalan puoleen?

V: Sanoman voima ei ollut Joonan tottelevaisuudessa eikä missään Joonassa itsessään. Sanoman voima oli Jumalassa. Joona ei voinut enää tehdä mitään sen menneen tottelemattomuutensa suhteen, josta hän oli katunut. Nyt oli aika ryhdistäytyä ja jatkaa matkaa, mutta tällä kertaa Jumalan ohjaamana, ei oman tahtonsa mukaan.

Joona tiesi, mitä katumus tarkoittaa, ja hän pystyi kertomaan muillekin, miten se tehdään, vaikkakin ehkä vähemmän vaikeuksien kautta kuin Joona itse oli kokenut.

K: Olisiko Joonan pitänyt Joona 3:1:n mukaan odottaa, että Jumala antaisi hänelle uuden tehtävän?

V: Yleisesti ottaen kyllä, koska meidän tulisi olla jatkuvassa yhteydessä Jumalaan ja aina pyytää Häntä osoittamaan meille, jos emme ole menossa parhaalla mahdollisella tiellä. Emme ehkä ole menossa väärään suuntaan, mutta emme ehkä myöskään ole menossa sillä tiellä, jota Jumala haluaa meidän kulkevan.

Joonan tapauksessa tämä on kuitenkin kiistanalainen asia, koska Jumala ilmeisesti puhui heti. On mahdollista, että kääntyessään pois Jumalasta Jumalan palvelija, kuten Joona, tarvitsisi vahvistuksen Jumalalta ennen kuin jatkaisi sitä palvelutehtävää, jossa Jumala oli hänet asettanut ennen hänen kääntymistään. Jumala huolehti siitä.

K: Näyttikö Joona Joona 3:2:ssa erityisen huolestuneelta siitä, ettei hänellä vielä ollut sitä sanomaa, jonka hänen oli määrä julistaa? Pitäisikö meidän olla huolissamme, jos Jumala kutsuu meidät palvelutehtävään eikä kaikkea ole vielä suunniteltu valmiiksi puolestamme?

V: Ei lainkaan. Jumala ilmeisesti halusi Joonan puhuvan niniveläisille enemmän kuin Joona itse halusi puhua heille. Jumala, joka oli kantanut Joonan näin pitkälle ja joka välitti niniveläisistä niin paljon, että lähetti suuren kalan mieluummin kuin antoi Joonan karata, ei jättänyt antamatta Joonalle sanoja, kun niiden tarve koitti.

K: Miten Niinive, josta Joona 3:3 ja 4:11 kertovat, oli niin suuri kaupunki, jossa asui 120 000 ihmistä?

V: Wycliffe Bible Dictionaryn (s. 1208) mukaan Kalahin kaupunki oli alle puolet Niiniven koosta, ja vuonna 879 eKr. siellä oli 69 574 asukasta. (Tämä perustuu Ashurnasirpal II:n (883–859 eKr.) kirjoitukseen, jossa hän kutsui 69 574 nimrudilaista juhlaan.)

Kolme päivää ei kuitenkaan tarkoita suoraa kävelymatkaa avoimen maaston läpi, vaan aikaa, joka kuluu kulkiessa kaupungin sisällä ja sen ympärillä. Halkaisijaltaan 16 mailia (26 kilometriä) olevan kaupungin ympärysmitta olisi noin 50 mailia (80 kilometriä), ja sinne mahtuisi noin 600 000 ihmistä.

K: Luuletko, että Joona tunsi olonsa turvalliseksi mennessään tällaiseen verellä kastettuun kaupunkiin (Joona 3:3–4)?

V: Joona tunsi todennäköisesti olevansa turvallisemmassa asemassa jumalattomien niniveläisten keskuudessa – jotka nauttivat kidutuksesta, mutta olivat kuitenkin Jumalan tahdon mukaisessa tilanteessa – kuin yksin Jumalan kanssa, kun Jumala oli vihainen häntä kohtaan. Niinpä mennessään Niniveen Joona tunsi todennäköisesti olevansa turvallisemmassa asemassa, ja mahdollisesti myös kuivemmassa. Samoin me ja taivaalliset palkintomme olemme turvallisemmassa asemassa mennessämme vaaralliseen paikkaan Jumalan tahdon mukaisesti kuin pelatessamme varman päälle yrittämällä paeta Jumalalta. Toivottavasti pystymme omaksumaan tämän opetuksen nopeammin kuin Joona.

K: Mikä on mielenkiintoista Jumalan nimessä Joona 3:5:ssä?

V: Joona 3:4:ään asti Jumalaa kutsuttiin ainoastaan nimellä Herra (Jahve), lukuun ottamatta merimiehiä, jotka käyttivät sanaa elohim puhuessaan jumalista yleisesti. Joona 3:5:stä lähtien sanaa elohim käytetään viittaamaan Todelliseen Jumalaan.

K: Mitä on säkkikangas Joona 3:5, 6, 8:ssa?

V: Säkkikangas oli karkeaa kangasta, jota oli epämukava pitää päällä. Ihmiset pukeutuivat siihen syvän surun ja katumuksen merkkinä.

K: Miksi kuningasta kutsutaan Joona 3:6:ssa Niiniven kuninkaaksi?

V: Hän oli Assyrian kuningas, ei pelkästään Niiniven. Voimme spekuloida kahta syytä.

Joonan näkökulma: Joona saapui Niiniveen, joka oli Assyrian kuninkaan asuinpaikka. Riippumatta siitä, mitkä maat Assyria oli valloittanut ja mitkä vastustivat sen hallintoa, hän oli Niiniven kuningas.

Joona-kirjan lukijat: Koska hän oli Assyrian kuningas, hän oli myös Assyrian kaupunkien kuningas. Oli yksinkertaisempaa – ja silti oikeaa – kutsua häntä vain sen paikan kuninkaaksi, jonne Joona meni.

Ei ollut harvinaista mainita kuningasta hänen pääkaupunkinsa mukaan. 1. Kuninkaiden kirjassa 21:1 Israelin kuningas Ahabia kutsutaan Samarian kuninkaaksi. Samoin Israelin kuningas Ahaziaa kutsutaan 2. Kuninkaiden kirjassa 1:3 Samarian kuninkaaksi, ja Aramin kuningas Ben-Hadadia kutsutaan 2. Aikakirjojen kirjassa 24:23 vain Damaskoksen kuninkaaksi.

K: Mikä on mielestäsi Joona 3:6:ssa mainitun katumuksen aivan ensimmäinen askel?

V: Merkkinä nöyryydestään Jumalan edessä kuningas nousi valtaistuimeltaan. Katumuksen ensimmäinen askel on nousta valtaistuimeltamme, tunnustaa, ettemme ole emmekä halua olla oman elämämme herroja, vaan teemme sen, mitä Jumala haluaa, ja lopetamme sen, mitä Jumala ei halua.

K: Miksi Joona 3:7:ssä asetus annettiin kuninkaan ja hänen aatelistonsa toimesta, ja miksi aateliset halusivat paastoa?

V: Assyria oli sotilasvaltio, ja sen aateliset olivat sotilaskomentajia. Jos kuningas menettäisi sotilaskomentajiensa tuen, hän ei olisi kauan hengissä. Aateliset halusivat välttää ruttoa, sillä jos tulisi julki, että armeijan rivejä oli harvennettu monien kuolleiden ja sairaiden sotilaiden vuoksi, se saattaisi toimia syynä sille, että monet Assyrialta kostoa haluavat kansat marssisivat sitä vastaan. Urartun kansa oli yhdessä mannaien ja madai-kansan kanssa laajentanut rajansa alle sadan mailin päähän Ninivestä vuosina 782–745 eKr.

K: Miten Joona 3:7:n mukaan saa muut ihmiset katumaan?

V: Assyrian kuninkaalle se oli helppoa: hän saattoi antaa julistuksen, jota seurasi rangaistus kaikille, jotka eivät totelleet. Se ei toimi meillä nykyään. Mutta sen lisäksi kuningas nousi valtaistuimeltaan ja näytti esimerkkiä paastoamalla ja pukeutumalla itse säkkikankaaseen. Nykyään voimme kertoa ihmisille, että heidän on tehtävä parannus, näyttää esimerkkiä ja rohkaista muita tekemään parannus.

K: Miten voisimme nykyään vertauskuvallisesti pukeutua säkkikankaaseen, kuten Joona 3:7:ssä?

V: Voisimme pukeutua suruvaatteisiin, käyttää mustaa surunauhaa tai luopua jostakin, mikä tavallisesti on sallittua, merkkinä surustamme jonkun henkilön tai kansan puolesta. Sekä Jumala että muut ihmiset kuulevat viestimme, emmekä viestitä pelkästään sanoilla.

K: Miksi assyrialaiset Jon 3:7:n mukaan pakottivat myös eläimet osoittamaan katumusta?

V: Vaikka eläimet eivät tietenkään tienneet, mitä oli meneillään, tämä oli assyrialaisten keksimä epätoivoinen yritys osoittaa suruaan ja lepyttää Jumalaa. Historiallisesti he olivat jo kokeneet kaksi vitsausta, ja taikauskoiset assyrialaiset olivat nähneet auringonpimennyksen. Tämä ei ole ainoa kerta, kun alueen asukkaat surivat yhdessä eläinten kanssa. Historioitsija Herodotos kertoo teoksessaan Histories, kirja 9, luku 24, sivut 292–293, myöhemmästä ajasta, jolloin persialaiset ajelivat päänsä ja leikkasivat hevostensa ja muuliensa harjat sen jälkeen, kun ratsuväen komentaja Masistius oli kuollut taistelussa kreikkalaisia vastaan.

K: Kuunteliko Jumala Joona 3:8:ssa näiden epäuskoisten rukousta tai huutoa? Rukoilivatko he pelastusta?

V: Emme tosin tiedä, mitä kaikkea he rukoilivat, mutta tiedämme, että he rukoilivat, että Jumala kääntäisi heitä uhkaavan katastrofin pois.

K: Kuinka varmoja he olivat Joona 3:9:ssä siitä, että heidän katumuksellaan olisi lainkaan vaikutusta heidän tulevaisuuteensa?

V: Niniveläisillä ei ollut varmuutta, vain toivoa. He tiesivät, että Jumala oli vihainen heille heidän väkivaltaisen pahuutensa vuoksi, ja he tiesivät, että Jumala halusi heidän lopettavan pahuutensa ja kääntyvän. Nykyään meillä on paljon enemmän varmuutta. Jumala pelastaa meidät, kun käännymme ja tulemme Hänen luokseen. Joskus saatamme kuitenkin silti joutua kärsimään synneistämme johtuvia seurauksia tässä elämässä.

K: Onko Joona 3:9:n valossa hyvä kertoa epäuskoisille Jumalan kiivaasta vihasta?

V: Kyllä, tässä tapauksessa se auttoi heitä katumaan.

K: Miksi Jumala Jon. 3:10:ssä antoi Joonan profetoida, että niniveläiset tuhoutuisi, ja sitten heidät säästettiin?

V: Jumalan luonne ei muutu, eikä Jumalan lopullinen tahto muutu. Jumalan ilmoitettu tahto tiettyä henkilöä tai kansaa kohtaan kuitenkin muuttuu, kun ihmiset muuttuvat ja tekevät parannuksen, kuten Jeremian kirjan 18:1–11 osoittaa.

Raamatussa on lukuisia muita esimerkkejä tästä, kuten 1. Mooseksen kirja 20:3–7, 2. Kuninkaiden kirja 20:1–6 ja jopa ennustus siitä, että Jumalan heitä kohtaan ilmoittama tahto muuttuu, 5. Mooseksen kirja 28:68.

Historiallisena huomautuksena mainittakoon, että tähän kysymykseen vastasi ilmeisesti ensimmäisenä noin vuonna 207 jKr. Tertullianus teoksessaan ”Marcionia vastaan”, kirja 2, luku 23, s. 315.

Katso lisätietoja 1. Mooseksen kirjan 20:3–6, 2. Mooseksen kirjan 33:5–6, 5. Mooseksen kirjan 20:17, Jeremian kirjan 15:6 ja Joona-kirjan 4:1–2 kohdissa.

K: Miksi niniveläiset tekivät parannuksen Joona 3:10:ssä?

V: Nykyisissä kertomuksissa ihmisistä, jotka ovat selvinneet merikalan nielemistä, heidän ihonsa näyttää hyvin vaalenneelta. Joona oli epäilemättä outo näky saapuessaan Niniveen. Jumala saattoi myös käyttää muutamia muita tekijöitä ennen Joonan saapumista noin vuosina 758–757 eKr.

Niiniven rutto vuonna 765 eKr. Maailman mahtavin armeija oli voimaton ruton edessä.

Auringonpimennys 15.6.763 eKr. Muinaiset kansat pelkäsivät auringonpimennyksiä, ja assyrialaiset sekä muut kansat näkivät auringonpimennyksen vuonna 763 eKr. Jopa skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 636) myöntää, että auringonpimennys tapahtui tuolloin.

Toinen rutto Assyriassa 759 eKr. Tämä tapahtui vain 1–2 vuotta ennen Joonaa.

K: Miten Jumala Joona 3:10:ssä katui pahaa, jonka hän oli sanonut tekevänsä?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Sanalla ”paha” on hepreassa kaksi merkitystä: moraalinen pahuus sekä fyysinen vahinko ja kipu.

2. Vaikka Jumala ei muuta mieltään (4. Mooseksen kirja 23:19 ja 1. Samuelin kirja 15:29), Jumalan ilmoitettu tahto kansaa kohtaan muuttuu, kun kansan asenne muuttuu. Katso Joona 3:10:n käsittelystä lisää esimerkkejä tästä.

Muslimien ei pitäisi olla yllättyneitä siitä, että termi ”paha” voi tarkoittaa vahinkoa eikä pelkästään moraalista pahuutta. Termiä käytetään tällä tavalla heidän omissa kirjoituksissaan, Bukharin hadith-kokoelman 3. osan 29. kirjassa, luvussa 7, nro 56, sivulla 35.

K: Miksi Jumala osoittaisi Joona 3:10b:n mukaan myötätuntoa niin pahalle kansalle, mutta Joona ei?

V: Vaikka Jumala loi heidät ja ylläpiti heitä, kuten Hän tekee kaikkien ihmisten kohdalla, nämä eivät ole perimmäisiä syitä. Perimmäinen syy on se, että Jumala rakasti heitä, huolehti heistä ja tuntee myötätuntoa kaikkea luomaansa kohtaan, kuten Psalmin 145:9, 13b ja 17 mukaan.

K: Kun sydämemme ei ole yhtä mieltä Jumalan kanssa, kuten Joona 3:10b:ssä sanotaan, miten sydämemme voi muuttua?

V: Pyhä Henki voi vaikuttaa sydämiemme muuttumiseen; uskovina meillä on kuitenkin myös vastuu olla taipuisia ja vastata Jumalan kutsuun.

K: Jon 4:1–2: Miksi Juona oli niin vihainen siitä, että niniveläiset säästyivät? Johtuiko se ensisijaisesti siitä, että hänen sanansa eivät toteutuneet, vai siitä, että hän halusi nähdä niniveläisten tuhoutuvan?

V: Syynä saattoi olla molemmat. Ajatus siitä, että hänen profeetalliset sanansa toteutuisivat, oli hänelle tärkeämpää kuin niniveläisten henget. Toisaalta, tietäen kuinka julmia ja sotaisia niniveläiset olivat, ja ehkä tietäen, että oli vain ajan kysymys, milloin he hyökkäisivät Israeliin, hän ei halunnut heidän säästyvän juuri tuosta syystä.

K: Joona 4:1–2: Riippumatta siitä, mistä syystä Joona oli vihainen, arvostiko Joona sanojensa toteutumista enemmän kuin niniveläisten henkeä? Onko Raamatussa tai nykypäivänä esimerkkejä siitä, että välitämme sanoistamme enemmän kuin ihmisistä?

V: Jefta teki väärin, kun hän piti hätiköidyn lupauksensa täyttämistä tärkeämpänä kuin omaa tytärtään. Herodes piti Salomelle antamansa lupauksen täyttämistä tärkeämpänä kuin Johannes Kastajan henkeä.

K: Tekeekö Joona 4:1–2:n mukaan todelliset profeetat joskus vääriä profetioita?

V: Ei. Joona 3:4–10:ssa Joona profetoi, että Ninive tuhoutuisi neljänkymmenen päivän kuluessa sen pahuuden vuoksi. Kun he katuisivat joukolla, Jumala ei tuonut heille uhkaamaansa tuhoa. Kun kansan tahto muuttuu, myös Jumalan ilmoitettu tahto kyseistä kansaa kohtaan muuttuu.

Tämä ennustettu tuho johtui siitä, että he eivät katuneet pahuuttaan. Se oli implisiittisesti ehdollistettu heidän katumattomuudelleen. Kun he päättivät katua, Jumala ei nähnyt tarvetta tuhota Assyriaa juuri tuolloin. Samoin kun Jumala ennustaa tuhoa, voimme oppia, että tuomio voidaan lykätä tai poistaa, jos kansa katuu. Tämä periaate, jonka mukaan katumus on mahdollista tuomion edessä, on esitetty selkeästi Jeremian kirjassa 18:7–8.

K: Miksi Joona oli väärässä vihatessaan assyrialaisia Joona 4:1–2:ssa, kun myös Daavid sanoi Psalmin 139:21–22:ssa vihaavansa niitä, jotka vihaavat Jumalaa?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Assyrialaiset eivät juurikaan vihanneet todellista Jumalaa; he tuskin tiesivät, kuka Hän oli. Joona 4:11:ssä Jumala sanoo, etteivät niniveläiset erota oikeaa kättään vasemmasta, eli toisin sanoen he tuskin edes erottavat oikeaa väärästä.

2. Raamatun tulkinnassa on tärkeä käsite, joka on syytä oppia. Psalmit ovat rukousten ja laulujen kokoelmia, jotka Jumala on säilyttänyt esimerkkeinä meille. Vaikka kaikki, mitä Jumala sanoo Psalmeissa (kuten myös muuallakin Raamatussa), on totta, ei kaikki, mitä ihmiset (saati sitten Saatana) sanovat Raamatussa, ole totta. Pikemminkin Raamattu tallentaa totuudenmukaisesti sen, mitä he sanoivat. Esimerkiksi jos Ahab sanoisi: ”1 + 1 = 3”, ja Raamattu kirjaisi, että ”Ahab sanoi: 1 + 1 = 3”, Raamattu kirjaisi totuudenmukaisesti ja erehtymättömästi Ahabin esittämän väärän väittämän.

3. Psalmi 139 puhuu Jumalan vihollisten vihaamisesta, ja Uudessa testamentissa sanotaan, että meidän tulee rakastaa ihmisiä. (Muistakaa, että Tarsolainen Saul oli aikoinaan Jumalan vihollinen.) Näin ollen Daavid rukoili rukousta, joka ei ollut Jumalan täydellinen tahto. Kuten Uudessa testamentissa osoitetaan, meidän tulee rakastaa jopa Jumalan vihollisia.

4. Tästä psalmin rukouksesta voimme oppia yhden asian. Älä pelkää rukoilla Jumalalle sitä, mitä sydämessäsi tunnet. Jumala muuttaa sydämemme. Jopa Psalmin 139 viimeisessä jakeessa Daavid pyysi Jumalalta: ”Katso, onko minussa mitään pahaa; johda minua ikuiseen elämään.” (BSB)

K: Jon 4:1–2:ssa Joona oli huonolla mielellä, miksi hänen ei olisi ollut oikein mennä jonnekin muualle sen sijaan, että hän olisi saarnannut huonolla mielellä?

V: Joonan tapauksessa ongelmana oli, että hänen asenteensa piti muuttua. Jumala halusi varmasti Joonan muuttavan asennettaan, mutta Jumala käski häntä lähtemään joka tapauksessa, hänen asenteestaan riippumatta. Joskus ihmisten jyrkät asenteet voivat pehmentyä, kun he päättävät totella Jumalaa tunteistaan huolimatta.

Filippiläiskirjeen 1:15–18:ssa Paavali puhuu ihmisistä, jotka saarnasivat [todellista] evankeliumia kateudesta ja kilpailuhalusta, eivätkä vilpittömästi. Vaikka nämä ihmiset olivat Paavalia vastaan, Paavali ylisti silti Jumalaa heidän saarnaamisestaan, koska he saarnasivat silti todellista evankeliumia, vaikkakin vääristä motiiveista.

K: Miksi Joona (Joona 4:1, 4, 9b) oli vihainen Jumalan toimista ja piti kiinni vihastaan?

V: Joona ei vain suuttunut hetkellisesti; Joona tunsi, että hänellä oli jollain tavalla oikeus pitää kiinni vihastaan. Kuten Efesolaiskirjeen 4:26 osoittaa, meillä ei ole koskaan oikeutta pitää kiinni vihastamme.

K: Milloin (jos koskaan) meillä on oikeus olla vihaisia siitä, mitä Jumala teki (Joona 4:1, 4, 9)? Mitä se tarkoittaa, kun olemme vihaisia siitä, mitä Jumala teki?

V: Joonalla ei ollut sen enempää oikeutta olla vihainen siitä, miten toinen ihminen päättää käyttää rahansa, kuin meilläkään. Viime kädessä vihamme johtuu siitä, että Jumala ei toimi tiimipelaajana, ei pelaa meidän joukkueessamme niin kuin mielestämme Hänen pitäisi. Unohdamme, että Jumala ei ole meidän joukkueessamme eikä Hän ole meidän puolellamme. Meidän on tarkoitus olla Jumalan joukkueessa ja Jumalan puolella.

K: Mitä tapahtuu, kun olemme vihaisia Jumalalle (Joona 4:1, 4, 9)? (Voit miettiä Jobin tarinaa.)

V: Jumala kestää sen. Jatka keskustelua Jumalan kanssa ja pyydä Häntä muuttamaan sydämesi vastaamaan Hänen omaansa. Jumala kestää myös muut syntimme.

K: Joona 4:2:ssa monet ihmiset ovat vihaisia Jumalalle, koska heillä on väärä käsitys Jumalasta. Oliko tämä Joonan tapaus tässä?

V: Ei. Joona ymmärsi oikein Jumalan voiman ja sen, että Jumala halusi armahtaa ja säästää. Joona ei rakastanut niniveläisiä, jotka Jumala oli luonut.

K: Sanooko Joona Joona 4:3:ssa olevansa niin vihainen, että haluaisi kuolla, samalla tavalla kuin Elia sanoi 1. Kuninkaiden kirjassa 19:4?

V: Ei. Molemmissa tapauksissa he luulivat palvelevansa Jumalaa uskollisesti ja tunsivat olevansa yksin. Elia kuitenkin kärsi uupumuksesta ja oli masentunut (ei vihainen), koska Isebel yritti saada hänet kiinni ja hän oli vaarassa. Joona oli vihainen, koska niniveläiset säästettiin ja Jumala osoitti tyytymättömyytensä Joonaa kohtaan.

K: Pitäisikö uskovien koskaan rukoilla, että Jumala veisi heidän henkensä, kuten Joona 4:3, 8–9, Tuomarien kirja 16:30 ja 1. Kuninkaiden kirja 19:4 kertovat?

V: Raamattu ei vastaa suoraan tähän kysymykseen, mutta se antaa joitakin hyviä ja huonoja esimerkkejä.

1. Yksikään Raamatussa mainittu tottelevainen uskovainen ei ole koskaan tehnyt itsemurhaa. Saul ei ollut tottelevainen 1. Samuelin kirjassa 31:4. Ahitofel ei ollut tottelevainen uskovainen sen jälkeen, kun hän petti Daavidin 2. Samuelin kirjassa 17:1–23.

2. Simson pyysi Jumalaa ottamaan hänen henkensä Tuomarien kirjan 16:30:ssa; vaikka Simson suoritti ”itsemurhatehtävän”, hän ei kuitenkaan tehnyt mitään muuta ottaakseen oman henkensä.

3. Elia oli niin uupunut, että hän rukoili Jumalaa ottamaan henkensä 1. Kuningasten kirjan 19:4:ssä. Joona oli niin katkera Jumalaa kohtaan, että hän pyysi Jumalaa tappamaan hänet. Jumala ei kuitenkaan hyväksynyt kummankaan pyyntöä.

K: Miksi tämä profeetta meni Joona 4:5:ssä Niniven itäpuolelle istumaan?

V: Tigris-joki sijaitsi Niiniven länsipuolella. Niiniveen hyökkäävä armeija tulisi todennäköisesti idästä, ja Joona näkisi sen ensimmäisenä istuessaan idän puolella. Ehkä Joonalla oli ”tarpeeksi uskoa” nähdäkseen Niiniven tuhon. Jumalan toiminta ei kuitenkaan riipu meidän uskostamme, vaan Hänen tahdostaan.

K: Miksi Joona otti aurinkoa Joona 4:5–6:ssa, jos hän oli rakentanut suojan?

V: Siinä sanotaan, että hän rakensi suojan kaupungin itäpuolelle, joten hän luultavasti sai iltapäiväaurinkoa.

K: Millainen kurpitsa tämä oli (Joona 4:6)?

V: Raamattu ei kerro, oliko kyseessä tavallinen kasvi, joka kasvoi ihmeellisesti, vai kasvilaji, jota ei muuten ollut olemassa maan päällä. Skeptikko Asimovin teoksessa ”Asimov’s Guide to the Bible” (s. 648) arveletaan, että se oli risiiniöljykasvi, joka voi kasvaa puun kokoiseksi.

K: Miksi Joona olisi iloinen Joona 4:6:ssa mainitusta ihmeellisesti kasvaneesta viiniköynnöksestä?

V: Tietenkin hän oli iloinen siitä, että se tarjosi hänelle varjoa. Mutta enemmänkin se näytti olevan merkki siitä, että Jumala kiinnitti häneen erityistä huomiota, että hän oli Jumalan suosiossa ja että Jumala toteuttaisi hänen sanansa. Kun joku antaa sinulle mukavan pienen lahjan, olet iloinen lahjan hyödyllisyydestä, mutta yleensä olet vielä iloisempi siitä, että henkilö ajatteli juuri sinua antaakseen sinulle lahjan ylipäätään. Kaikesta kokemastaan huolimatta Joona saattoi tuntea iloa tästä merkistä, joka osoitti, että hänet oli vapautettu syyllisyydestä ja että hän oli nyt Jumalan tahdon mukaisessa asemassa.

K: Miksi Jumala lähetti Joona 4:7:ssä, kaiken sen jälkeen mitä Joona oli kokenut, pienen madon tuhoamaan viiniköynnöksen? Haluaako Jumala koskaan tuhota asioita tai viedä niitä pois vain siksi, että ne tekevät meidät onnellisiksi?

V: Se tuntuisi siltä, kuin joku antaisi sinulle hienon lahjan, ja kun olisit saanut nauttia siitä noin tunnin verran, hän tulisi ja tuhoaisi sen tahallaan silmiesi edessä. Joonan asenne ja kytevä viha tulivat näkyviin, ja juuri se oli tarkoitus. Joona ei ollut enää välinpitämätön.

K: Mitä tiedämme Joona 4:8:ssa mainituista itätuulista tässä osassa maailmaa?

V: Nykyään Palestiinassa ja Mesopotamiassa voimakasta, kuumaa itätuulta kutsutaan sirokkoksi. Se voi nostaa lämpötilaa 16–22 Fahrenheit-astetta. Sirocco on erittäin kuiva ja kuivattaa sekä ihoa että kasvillisuutta. Kun sirocco puhaltaa, ihmiset juoksevat suojaan. Sirocco puhalteli Joonan päälle, mutta emme tiedä, vaikutti se edes Niiniveen vai ei.

K: Miksi Jumala lähetti Joonaa ärsyttämään itätuulen (Joona 4:8)?

V: Joona istui kaupungin itäpuolella odottaakseen tuhoa, joka tulisi ja tuhoaisi Niiniven. Jumala lähettikin ”tuhoa”, mutta se ei ollut tarkoitettu Niiniven tuhoamiseen, vaan Joonan kiusaamiseen. Tämä vaikuttaa varsin sopivalta kuritukselta uskovalle, jonka asenne ärsytti Jumalaa.

K: Miksi Joona ajatteli Joona 4:8–9:ssä, että hänellä oli oikeus suuttua viiniköynnöksestä?

V: Joona saattoi ajatella, että hän oli kärsinyt niin paljon Jumalan kanssa kalan vatsassa ja tehnyt niin paljon Jumalan puolesta, että Jumalalla oli velvollisuus säilyttää se viiniköynnös, jonka Jumala oli jo antanut. Joona saattoi sivuuttaa ajatuksen siitä, että Jumala haluaa kuuliaisuutta enemmän kuin uhrauksia. Jumala ei ole meille velvollinen mihinkään. Me olemme täällä palvelemaan ja miellyttämään Jumalaa, ei päinvastoin.

K: Joona 4:8–11: Vaikka Jumala olisi ehdottomasti tärkein asia elämässäsi, onko sinulle muita asioita, jotka ovat sinulle tärkeämpiä kuin muut ihmiset ja heidän pelastuksensa?

V: Joskus saatamme antaa harrastusten, viihteen, perheen tai jopa seurakunnan ja Jumalan työn olla meille tärkeämpiä kuin Jumala itse.

K: Joona 4:10–11:ssä Jumalan pääasia ei koskenut viiniköynnöksiä tai Joonan vihaa viiniköynnöksiä kohtaan. Mikä oli se ydinviesti, jonka Jumala yritti välittää Joonalle viiniköynnöksen kautta?

V: Joona olisi voinut hankkia materiaaleja ja tehdä itselleen varjon. Viiniköynnös toimi vain paljastamaan Joonalle, mitä hänen sydämessään oli.

Jumala käytännössä kutsui Joonaa tekopyhäksi. Joona välitti tuosta viiniköynnöksestä, vaikka hän ei ollut sitä hoitanut eikä huolehtinut siitä. Silti Joona suuttui kuullessaan, että Jumala välitti näistä niniveläisistä, jotka Jumala oli luonut.

K: Joona 4:11:ssä viiniköynnös on eri asia kuin epäjumala. Tällainen viiniköynnös on hyvä asia, jonka Jumala antaa meille, ja kun olemme tottuneet siihen, Jumala ottaa sen pois opettaakseen meille jotain. Onko sinun elämässäsi tai tuttaviesi elämässä ollut esimerkkejä viiniköynnöksistä?

V: Se voi liittyä kouluun, työpaikkoihin tai liiketoimintamahdollisuuksiin. Yksinäiselle ihmiselle se voi olla romanttinen suhde.

K: Jos Jumala on Jon 4:11:n mukaan ykkönen, mutta rakastat muita asioita enemmän kuin muita ihmisiä, voitko silti olla oikeassa rakkaudessasi Jumalaa kohtaan? (Katso 1 Joh 3:17; 4:12,20–21)

V: Ei. 1. Johanneksen kirjeen 3:17; 4:12,20–21 osoittaa meille, ettemme todellisuudessa rakasta Jumalaa, jos emme rakasta muita. Johannes kertoo meille, että rakkaus liittyy läheisesti Jumalan tottelemiseen, ja Jumala käskee meitä rakastamaan muita. Tämä pätee riippumatta siitä, onko meillä siihen mielihaluja vai ei.

K: Miten Niiniven väkiluku suhteutui muihin tuon ajan kaupunkeihin (Joona 4:11)?

V: Niinive oli aikansa mittapuulla erittäin suuri. Samariassa asui noin 30 000 ihmistä, ja Samaria oli suurempi kuin Jerusalem. Niiniven tuon ajan suuri väestömäärä ei todennäköisesti olisi pystynyt elättämään itseään pelkästään maanviljelyllä. Se oli kaupunki, joka eli valloituksista ja verotuloista.

K: Miksi Jumala mainitsi Joonalle karjan Joona 4:11:ssä?

V: Useimmat ihmiset, joilla on edes vähän myötätuntoa, suhtautuvat eläimiin ainakin jonkin verran ystävällisesti, vaikka eläimet eivät erota oikeaa väärästä. Ihmiset (myös niniveläiset) ovat eläimiä tärkeämpiä. Niniveläiset olivat lähes yhtä tietämättömiä Jumalan tavoista kuin eläimetkin. Koska Jumala välittää luomuksistaan, eikö Hänen pitäisi välittää myös niniveläisistä?

K: Muuttiko Joona Joona 4:11:ssä koskaan asennettaan ja alkoiko hän rakastaa assyrialaisia?

V: Se olisi voinut mennä kummin tahansa. Tarina jättää asian auki, ja luultavasti tarkoituksella. Kuitenkin henkilö, joka kirjoitti kirjan muistiin, jakoi varmasti Jumalan mielipiteen tässä asiassa. Koska on todennäköistä, että joko Joona kirjoitti tämän itse tai Joona saneli tämän kirjuriin, ehkä Joona oppi lopulta läksynsä.

K: Onko Joona-kirjassa mitään Raamatun ulkopuolista näyttöä siitä, että assyrialaiset katuisivat?

V: Ehkäpä. Vaikka skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 647) väittää, ettei todisteita ole, niitä itse asiassa on. Assyrian armeija taisteli joka vuosi, paitsi että kummallakin vuosina noin 758–757 eKr. se ilmeisesti ei taistellut lainkaan. Vaikka ei voida todistaa, että Joona saapui jommankumman näistä vuosista aikana, hän saapui suunnilleen tuohon aikaan, ja Joonan saarnat antavat hyvän selityksen sille, miksi koko ammattisotilaista koostuva kansakunta päätti olla taistelematta kahden vuoden ajan. Tämä tapahtui joko Ashur-dan III:n (noin 772–754 eKr.) tai hänen seuraajansa Ashur-nirari V:n (noin 754–746 eKr.) hallituskaudella.

Myöhemmin assyrialaiset palasivat vanhoihin tapoihinsa, ja heidät tuhottiin vuonna 612 eKr., kuten Nahumin kirjan 2:1–3:9 ja Sefanjan kirjan 2:13–15 profetioivat.

K: Missä Joona haudattiin?

V: Emme tiedä. On kuitenkin perimätietoa, jonka mukaan Joona haudattiin Luoteis-Irakiin, lähellä Niiniven kaupunkia. Muslimit rakensivat moskeijan hänen haudalleen, ja ISIS-järjestöön kuuluvat sunnimuslimit tuhosivat sen 24. heinäkuuta 2014.

K: Onko Joona-kirjassa kyseessä päinvastainen tilanne kuin primitiivinen käsitys siitä, että Jumala haluaisi hävittää ei-juutalaiset, kuten amalekilaiset, kuten Asimovin Raamatun opas (s. 648) väittää?

V: Ei. Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

Assyrialaiset eivät olleet vielä Jumalan kansan vihollisia. Sen sijaan amalekilaiset olivat jo sitoutuneet taistelemaan Jumalan kansaa vastaan ja tappamaan jäljelle jääneet.

Myöhemmät profeetat, mukaan lukien Joona, eivät koskaan kritisoineet aikaisempaa kanaanilaisten ja amalekilaisten surmaamista.

Jumala sanoi Mooseksen välityksellä, että muut kuin kanaanilaiset kansat, mukaan lukien kaukana asuvat, olivat kelvollisia ystäviksi ja solmimaan rauhansopimuksen israelilaisten kanssa.

Näin ollen Asimov kirjoitti väitetystä ”käsitteen kääntämisestä”, vaikka todellisuudessa Mooseksen ja Joonan kirjoitusten hengen ja kirjaimen välillä vallitsee tässä täydellinen sopusointu.

K: Mitä keskeisiä kysymyksiä voimme esittää itsellemme ja Joonalle, kun olemme lukeneet Joonan kirjan?

V: Ymmärrä, että et ole koskaan liian kypsä lakkaamaan suojelemasta uskoasi. Voimme esittää neljä keskeistä kysymystä Joonasta. Mutta kun kysymme Joonasta, voimme kysyä myös itsestämme.

Voiko Joona poiketa niin kauas Jumalan tahdosta, että Jumala unohtaisi hänet?

Voiko Joona vajota niin syvälle, että Jumala hylkäisi hänet?

Oliko Joonalle liian myöhäistä palvella Jumalaa jälleen tehokkaasti?

Voisiko Joonan sydämessä olla Jumalan myötätuntoa kadonneita kohtaan?

K: Miksi Joona-kirjan 4. luvun loppu jättää sinut edelleen arvuuttelemaan?

V: Joona-kirjan lopussa emme saa selvyyttä siitä, pehmenikö Joonan sydän Jumalaa kohtaan vai ei. Vaikka tämä tuntuu tyydyttämättömältä, uskon, että se on tarkoituksellista. Jos sydämemme kylmenee Jumalaa kohtaan ja meistä tulee hieman Joonan kaltaisia, on meidän tehtävämme kirjoittaa loppu: pehmeneekö sydämemme vai ei.

Haluaisin kovasti lukea Joona-kirjan lopun, mutta sellaista ei ole annettu. En väitä, että minulla olisi profetian lahja, mutta spekuloiden esitän tässä kaksi mahdollista loppua.

A) Joonan sydän pysyi entisellään. Hän saattoi kertoa muille, mitä Jumala oli tehnyt aiemmin, mutta ihmiset eivät olleet kovin kiinnostuneita kuulemaan hänen uskostaan nyt. Hänestä tuli kuiva ja pölyinen, kun mato söi kasvin, ja hän pysyi hengellisesti sellaisena loppuelämänsä ajan.

B) Joona nauroi, kun hän tajusi, että ihmeellinen kasvi, ihmeellinen mato ja ihmeellinen iso kala osoittivat kaikki, kuinka paljon Jumala välitti hänestä, kun Hän valitsi juuri hänet näissä kolmessa tilanteessa. Hän näki, että hänen omat suunnitelmansa, ylpeytensä ja käsityksensä siitä, mitä pitäisi tehdä, olivat merkityksettömiä verrattuna Jumalaan ja Hänen rakkauteensa. Hän sanoi Jumalalle: ”On ollut vähän noloa, kun yritin koko ajan ottaa ohjat käsiini; tästä lähtien tehdään asiat Sinun tavallasi.”

Mutta kuten eräs sanoi, meillä on tänään Joona-kirja, joten ellei joku muu ole havainnut Joonan tarinaa, Joona on kirjoittanut tai kertonut sen itse, mikä osoittaa, että hän lopulta ymmärsi ja hänen sydämensä näki asiat Jumalan tavalla.

K: Mitkä ovat Joona-kirjan varhaisimmat käsikirjoitukset, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti?

V: Kuolleenmeren kääröt: (n. 1 eKr.) Kuolleenmeren kääröissä on kolme Joona-kirjan kappaletta, nimeltään 4Q76 (=4QXIIa), 4Q81 (=4QXIIf) ja 4Q82 (=4QXIIg).

4Q76 sisältää Joona 1:1–5, 7–10, 15–16; 2:1, 7; 3:2.

4Q81 sisältää Joona 1:6–8, 10–16.

4Q82 sisältää Joona 1:1–9; 2:3–10; 3:1–3; 4:5–11.

Nahal Hever on En-gedin lähellä sijaitseva luola, josta on löydetty kreikankielinen katkelma kahdestatoista profeetasta (8 Hev XIIgr). Sen uskotaan olevan kirjoitettu vuosien 50 eKr. ja 50 jKr. välillä. Se piilotettiin Roomaa vastaan käydyn Bar Kokhban kapinan aikana. Kyseessä on Juudeassa tehty Septuagintan muokkaus, joka on lähes identtinen masoreettisen tekstin kanssa. Se sisältää Joona 1:14–16; 2:1–7; 3:2–5, 7–10; 4:1–2, 5.

Wadi Murabba’atin käärö (Mur XII) on peräisin noin vuodelta 132 jKr. Se sisältää Joona 1:1–16; 2:1–11; 3:1–10; 4:1–11.

Kaiken kaikkiaan Kuolleenmeren kääröissä, Nahal Heverissä ja Wadi Murabba’atissa on säilynyt seuraavat Joona-kirjan jakeet: 1:1–16; 2:1–10; 3:1–10; 4:1–11. Jokainen jae on säilynyt lukuun ottamatta Joona 1:17.

Noin vuodelta 350 jKr peräisin olevat kristilliset Raamatun käsikirjoitukset sisältävät Vanhan testamentin, mukaan lukien Joona-kirjan. Kaksi näistä on Vaticanus (325–350 jKr) ja Sinaiticus (340–350 jKr). Sinaiticus sisältää koko Joona-kirjan. Se alkaa samalta sivulta kuin Obadja päättyy, ja se päättyy samalta sivulta kuin Nahum alkaa.

Alexandrinus (n. 450 jKr.) sijoittaa kahdentoista pienen profeetan kirjat Jesajan edelle. Joona-kirja on kokonaisuudessaan sekä Vaticanuksessa että Alexandrinuksessa.

K: Mitkä varhaiset kirjoittajat viittasivat Joonaan?

V: Nikäänin kirkolliskokousta edeltäneet kirjoittajat, jotka viittasivat tai viittasivat epäsuorasti Joonan kirjan jakeisiin, ovat:

Apokryfinen Ecclesiasticus 49:10 (ennen vuotta 190 eKr.) viittaa siihen, että Joona oli osa Kaksitoista profeetan kirjaa.

Klemens Roomalainen (96–98 jKr.) kirjoitti: ”Joona julisti tuhoa niniveläisille; mutta he katuisivat syntejään, lepyttivät Jumalaa rukouksella ja saivat pelastuksen, vaikka he olivatkin vieraita Jumalan liitolle.” 1. Klemens (osa 1), luku 7, s. 7

Justin Martyr (n. 138–165 jKr.)

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa Joona 1:9 ja 2:2:ta Joonan sanoina. Irenaeus, ”Häresioita vastaan”, kirja 3, luku 20.2, s. 450

Aleksandrian Klemens sanoo: ”Ja profeetta Joona itse vihjaa samaa sanoessaan: ’Ja laivan kapteeni tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle:

’Miksi sinä kuorsaat? Nouse, kutsu Jumalaasi, jotta Hän pelastaisi meidät, emmekä me menehtyisi.’” *Stromata* (193–202 jKr.) kirja 5, luku 141, s. 474–475

Tertullianus (207/208 jKr.) ”Joona-kertomuksesta löytyy Hänen armonsa merkittävä teko, jonka Hän osoitti rukoileville niniveläisille.” (Joona 3:9) Viisi kirjaa Marcionia vastaan, kirja 5, luku 11, s. 452

Tertullianus (198–220 jKr.) ”Oliko se siis syy, miksi Joona ei pitänyt katumusta välttämättömänä pakanallisille niniveläisille, kun hän kierteli saarnaamisvelvollisuuttaan? Vai pelkäsikö hän pikemminkin, ennustaen Jumalan armon vuodattuvan jopa vieraiden ylle, että tuo armo ikään kuin tuhoaisi hänen julistuksensa uskottavuuden?” Teoksesta ”Säädyllisyydestä”, luku 10, s. 84

Origenes (225–254 jKr.) mainitsee Joonan teoksessaan ”Celsusta vastaan”, kirja 7, luku 57, osa 4, s. 634

Adamantius (n. 300 jKr.) mainitsee Joonan: ”Vesi otti Joonan syvyyksiinsä kolmeksi päiväksi ja yöksi ja palautti hänet sitten täysin terveenä.” *Keskustelu todellisesta uskosta*, viides osa, s. 172 (Adamantius puhuu)

Methodius Olympoksesta ja Patarasta (270–311/312 jKr.)

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen (325 jKr.):

Athanasius Aleksandrialainen (367 jKr.) (Voidaan päätellä, koska hän mainitsee kaksitoista profeettaa) ”Vanhan testamentin kirjoja on siis yhteensä kaksikymmentäkaksi; … sitten profeetat, joista kaksitoista lasketaan yhdeksi kirjaksi….” Athanasiuksen pääsiäiskirje 39, luku 4, s. 552.

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) lainaa Joona 2:2, 6, 8:aa teoksessaan ”Joona”, luento 14.20, s. 99

Johannes Krysostomos (k. 407 jKr.) mainitsee profeetta Joonan teoksessaan ”Patsaista” (vol. 9), saarna 20.21, s. 480

Hieronymus (373–420 jKr.) käsittelee Vanhan testamentin kirjoja. Hän käsittelee erityisesti 1. Mooseksen kirjaa, 2. Mooseksen kirjaa, 3. Mooseksen kirjaa, 4. Mooseksen kirjaa, 5. Mooseksen kirjaa, Pentateukia, Jobin kirjaa, Jeesus Naven poikaa [Joosua], Tuomarien kirjaa, Ruutin kirjaa, Samuelin ja Kuningasten kirjoja (2 kirjaa), kahdentoista profeetan kirjoja, Hoosean kirjaa, Joelin kirjaa, Aamoksen kirjaa, Obadjan kirjaa, Joonaa, Miikaa, Nahumia, Habakukia, Sefanjaa, Haggaiia, Sakarjaa, Malakiaa, Jesajaa, Jeremiaa, Hesekielia, Danielia, Esteriä, Esraa, Nehemiaa, Kirje 53, luvut 7–8, s. 99–101.

Sulpitius Severus (363–420 jKr.) viittaa Joonaan nimellä Joona teoksessaan Historia, 1. kirja, luku 48, s. 94

Hippon Augustinus (338–430 jKr.) mainitsee profeetta Joonan teoksessaan Jumalan kaupunki, kirja 18, luku 44, s. 387

Harhaoppisten ja väärennettyjen kirjojen joukossa

Tatianuksen ”Diatessaron” (kuollut 170 jKr.) osassa 16, s. 68, siteerataan Matteuksen evankeliumia 12:41 ja Luukkaan evankeliumia 11:29–32 Joonasta.

Mopsuestialainen Teodoros (392–423/429 jKr.) lainaa Joona 3:4:stä teoksessaan ”Kommentaari Joona-kirjaan”, luku 1, s. 193

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen on myös muita kirjoittajia.

K: Mitkä ovat Joona-kirjassa joitakin käännöseroja hepreankielisen tekstin ja kreikankielisen Septuagintan välillä?

V: Tässä on muutamia käännöseroja, pääasiassa 3. luvusta; ensimmäinen on hepreankielinen ja toinen kreikkalaisesta Septuagintasta.

Joona 1:9 ”Minä olen heprealainen” (masoreettinen teksti) vs. ”Minä olen Herran palvelija” (Septuaginta, Teodoretos Mopsuestialainen teoksessaan Kommentaari Joona-kirjaan, luku 1, s. 197)

Joona 2:4 ”Totisesti minä katson” (masoreettinen teksti) vs. ”Pitäisikö minun todellakin katsoa” (Septuaginta) vs. ”Kuinka minun pitäisi katsoa” (Theodotion)

Joona 3:2 ”se julistus, jonka minä sinulle julistan” (Masoreettinen teksti) vs. ”sen aiemman saarnan mukaan, josta minä sinulle puhuin” (Septuaginta)

Joona 3:3 ”Jumalalle suuri kaupunki” (Masoreettinen teksti) vs. ”suuri kaupunki” (Septuaginta)

Joona 3:4 ”40 päivää” (masoreettinen teksti) vs. ”3 päivää” (Septuaginta, Teodoros Mopsuestialainen teoksessaan Kommentaari Joona-kirjaan, luku 1, s. 193)

Joona 3:6 ”kosketti jopa kuninkaita” (Masoreettinen teksti) vs. ”ulottui kuninkaaseen” (Septuaginta)

Joona 3:6 ”nousi valtaistuimeltaan” (Masoreettinen teksti) vs. ”nousi valtaistuimeltaan” (Septuaginta)

Joona 3:6 ”viitta” (Masoreettinen teksti) vs. ”vaatteet” (Septuaginta)

Joona 3:7 ”Ja hän huusi ja sanoi Niinivessä kuninkaan ja hänen suurmiestensä määräyksestä” (masoreettinen teksti) vs. ”Ja julistus annettiin, ja Niinivessä käskettiin kuninkaan ja hänen suurmiestensä toimesta” (Septuaginta)

Joona 3:7 ”ihmiset tai eläimet, karja tai lammaslauma” (Masoreettinen teksti) vs. ”ihmiset, karja, härät tai lampaat” (Septuaginta)

Joona 3:8 ”Mutta ihmiset ja eläimet” (Masoreettinen teksti) vs. ”Niin ihmiset ja karja” (Septuaginta)

Joona 3:8 ”Ja kääntykööt kukin” (Masoreettinen teksti) vs. ”ja he kääntyivät kaikki” (Septuaginta)

Joona 3:10 ”paha tie” (Masoreettinen teksti) vs. ”pahat tiet” (Septuaginta)

Joona 3:10 ”hän sääli” (Masoreettinen teksti) vs. ”katui” (Septuaginta)

Joona 4:1 ”Mutta se oli Joonan silmissä suuri onnettomuus, ja se sytytti hänessä vihan.” (Masoreettinen teksti) vs. ”Mutta Joona oli hyvin syvästi surullinen, ja hän oli hämmentynyt.” (Septuaginta)

Tämän kysymyksen lähdeluettelo: hepreankielinen käännös on peräisin Jay P. Greenin teoksesta Literal Translation ja Septuagintan käännös Sir Lancelot C.L. Brentonin teoksesta The Septuagint: Greek and English. Lisäksi on käytetty teosta The Expositor’s Bible Commentary sekä NASB-, NIV-, NKJV- ja NRSV-raamattujen alaviitteitä.

Ellei toisin mainita, Raamatun lainaukset ovat peräisin teoksesta The Holy Bible, Berean Standard Bible (BSB), joka on julkaistu julkiseen käyttöön: https://berean.bible