< Raamatunkysymys Luukkaan evankeliumista

Kysymykset, jotka koskevat useampaa kuin yhtä evankeliumia, käsitellään siinä evankeliumissa, jossa ne esiintyvät ensimmäisen kerran, tai muuten ne löytyvät evankeliumiosasta.

K: Mitkä ovat Luukkaan evankeliumin erityispiirteitä?

V: Luukas korostaa Jeesuksen, Ihmisen Pojan, ihmisyyttä; Jeesus toi pelastuksen sekä pakanoille että juutalaisille. Luukkaan evankeliumissa Jeesus loistaa vertausten opettajana. Kristus on universaali toivo. Monet näkevät Luukkaan evankeliumissa enemmän painotusta pakanoihin kuin Matteuksen tai Markuksen evankeliumeissa. Luukkaan evankeliumissa on enemmän tietoa Jeesuksen lapsuudesta Herodes Suuren aikana. Eusebios kertoo, että Luukas oli Antiokiasta kotoisin oleva pakanalainen, ja Apostolien tekojen 13:1 mukaan Manaen, joka oli kasvanut yhdessä tetrarkki Herodeksen kanssa, oli Antiokiassa. Luukas näyttää korostavan vastakohtia, kuten kiitollisia ja kiittämättömiä spitaalisia, katuvia ja katumattomia varkaita, samarialaista ja fariseuksia sekä rikkaan miehen ja Lasarusta.

Kielen osalta Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot sisältävät Raamatun monimutkaisimman kreikkalaisen kieliopin. Luukkaan evankeliumi on myös pisin evankeliumi, sillä se sisältää noin 19 581 kreikkalaista sanaa, kun taas Matteuksen evankeliumissa on 18 111, Markuksen evankeliumissa 11 051 ja Johanneksen evankeliumissa 15 436 kreikkalaista sanaa. Luukas kirjoitti pian tämän jälkeen myös Apostolien teot, joka sisältää noin 18 460 kreikkalaista sanaa.

Huhujen osalta Jehovan todistajat yrittävät antaa Luukkaan evankeliumin 16:19–31 kohdalle erityisen vääristyneen tulkinnan.

K: Oliko Luuk. 1:1:n mukaan kirjoitettu monia evankeliumikertomuksia?

V: Tiedämme kolmesta muusta aidosta evankeliumista. Paljon myöhemmin, noin vuonna 170 jKr., Tatianus, assyrialainen kristitty, josta myöhemmin tuli harhaoppinen, kirjoitti noin vuonna 172 jKr. Diatessaronin, joka on näiden neljän evankeliumin yhdistelmä. Jos muita aitoja kertomuksia oli kirjoitettu, meillä ei ole todisteita siitä, että kukaan varhaiskirkossa olisi koskaan kuullut niistä. Uskomme myös, että Jumala säilytti sen, minkä Hän halusi säilyttää.

Kirjoitettiin noin 50 gnostilaista ja legendaarista kertomusta, kuten gnostilaisten harhaoppisten Tuomaksen evankeliumi. Kuvia ja keskustelua Tuomaksen evankeliumista löytyy teoksista Wycliffe Dictionary of Biblical Archaeology, s. 406, The New International Dictionary of the Bible, s. 1011–1012, sekä The International Standard Bible Encyclopedia, osa 6, s. 384. Katso myös seuraava kysymys.

K: Luukas kirjoittaa evankeliuminsa alussa: ”Koska monet ovat ryhtyneet laatimaan järjestelmällistä selostusta niistä asioista, joihin meidän keskuudessamme uskotaan vakaasti, niin kuin ne on meille välitetty niiltä, jotka alusta asti olivat silminnäkijöitä ja sanan palvelijoita; minustakin tuntui hyvältä, sillä olen alusta asti saanut täydellisen käsityksen kaikesta, kirjoittaa sinulle järjestyksessä, erinomainen Teofilus, jotta tietäisit niiden asioiden varmuuden, joissa sinua on opetettu” (Luuk. 1:1–4). Näyttääkö Luukas tarkemmalta tai oikeammalta kuin muut evankelistat, etenkin Markus, järjestäessään ja jäsentäessään evankeliuminsa aineistoa? Järjestikö hän tapahtumat kronologisesti, toisin kuin muut? Tarkoittaako se, että muiden kirjoituksissa oli jonkinlaista epäselvyyttä?

V: Ei, suurimmaksi osaksi ei. Ihmiset yrittävät usein lukea tekstistä asioita, joita siellä ei ole. Apostoli Johanneksen opetuslapsi Papias kuitenkin sanoi, että Markus kirjoitti joitakin asioita, jotka eivät olleet järjestyksessä. Katsowww.biblequery.org/gospels.html evankeliumien yhdenmukaistamisesta.

K: Kun otetaan huomioon, että Luuk. 1:1:n mukaan tiedämme vain kolmesta muusta aidosta evankeliumikertomuksesta, kirjoittivatko kristityt mitään muuta, mitä ei ole Raamattuissamme?

V: Kyllä, varhaiskristityt kirjoittivat paljon. Meillä on hyviä, Raamatun ulkopuolisia kirjoituksia apostoli Johanneksen kolmelta opetuslapselta (Ignatius, Polykarpos ja Papiaan fragmentteja). Meillä on kirje Rooman Klemensiltä (96–98 jKr., ennen Ilmestyskirjaa), joka oli mahdollisesti sama Klemens, jonka Paavali mainitsee Filippiläiskirjeen 4:3:ssa. Meillä on myös runsaasti apologeettisia kirjoituksia Irenaeukselta, Polykarpoksen opetuslapselta, Justinus Marttyyriltä ja Athenagoralta. Ennen Deciuksen ja Galluksen ankaraa vainoa vuosina 250/251 jKr. oli yhteensä noin 39 kirjailijaa, ja lisäksi lukuisia muita.

K: Miksi Luukkaan evankeliumin 1:3:ssa kirjoittaja tiesi enemmän Jeesuksen syntymästä ja varhaislapsuudesta kuin muut evankelistat?

V: Vaikka Luukas sanoo vain tutkineensa huolellisesti silminnäkijöiden kertomuksia, tässä on teoria tarkemmasta syystä.

Kaisarealainen Eusebios (318 jKr.) kertoo, että Luukas oli Antiokiasta kotoisin oleva pakana. Apostolien tekojen 13:1 mukaan Antiokian seurakunnan profeettojen ja opettajien joukossa oli Manaen, joka oli kasvanut yhdessä tetrarkki Herodeksen kanssa. Luukas tunsi ilmeisesti Manaenin, koska hän kirjoitti Apostolien tekojen. Hänen keskustelunsa Manaenin kanssa tämän lapsuudesta saattoivat olla erityisen mielenkiintoisia.

Tietenkin seurakunta oli tuolloin pieni, emmekä voi täysin sulkea pois sitä mahdollisuutta, että myös Matteus, Markus ja Johannes keskustelivat Manaenin kanssa.

K: Oliko Luukas Luuk. 1:3:ssa todella jumalallisesti innoitettu, vai tuntuiko hänestä vain hyvältä kirjoittaa tämä?

V: Molemmat voivat olla totta. Emme tiedä, kuinka paljon kyseessä oli Luukkaan oma aloite, mutta siitä huolimatta Jumala voi käyttää ja siunata aloitteitamme, kuten 2. Korinttolaiskirjeen 8:17 (mutta oikeastaan suurin osa luvuista 8 ja 9) osoittaa. Katso myös seuraava kysymys.

K: Tarkoittaako Luuk. 1:3, että Luukas ei ollut innoitettu, koska myös apokryfinen 2. Makkabealaiskirja 2:23–32 osoittaa oma-aloitteisuutta?

V: Ensin muutamia perustietoja, sitten vertailu näiden kahden välillä ja lopuksi joitakin johtopäätöksiä.

Perustiedot:

B1. Jos Raamatun kirjoittaja päätti kirjoittaa jotain, Jumala saattoi käyttää hänen päätöstään. Itse asiassa jokaisen Raamatun kirjan kirjoittajan on täytynyt päättää kirjoittaa kyseinen kirja, muuten sitä ei olisi kirjoitettu. Katso edellinen kysymys, jossa käsitellään tarkemmin sitä, miten Jumala käyttää oma-aloitteisuuttamme.

B2. Suurin osa katolilaisista ja ortodokseista uskoo, että 2. Makkabealaiskirja on osa Jumalan sanaa. (Se oli mukana alkuperäisessä King James -versiossa.) Lähes kaikki protestantit (lukuun ottamatta monia anglikaanisia ja episkopaaleja) uskovat, ettei se ole. Katso kysymys siitä, onko apokryfinen kirjallisuus osa Jumalan sanaa, jos haluat lisätietoa apokryfisestä kirjallisuudesta yleensä.

B3. Monet varhaiskristityt uskoivat, että apokryfit olivat osa Raamattua, etenkin latinaa ja kreikkaa puhuneet varhaiskristityt.

B4. Monet varhaiskristityt uskoivat, että apokryfit sisälsivät jumalallisia kirjoituksia, mutta että ne eivät olleet Raamattua, etenkin hepreaa puhuneet varhaiskristityt.

B5. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että ainakin 2. Makkabealaiskirja oli jumalaapelkäävien juutalaisten kirjoittama tiivistelmä Makkabeiden aikakauden historiasta. Uskovien kirjoittamissa historiateoksissa ja muissa kirjoissa ei ole mitään vikaa.

B6. Useimmat aidot kristityt ovat yhtä mieltä siitä, että henkilö voi olla väärässä apokryfien suhteen ja silti olla aito kristitty.

Vertailu:

Luukas 1:1–4 (RSV:n katolinen versio) ”Koska monet ovat ryhtyneet kokoamaan kertomusta siitä, mitä keskuudessamme on tapahtunut, juuri niin kuin se on meille välitetty niiltä, jotka alusta asti olivat silminnäkijöitä ja sanan palvelijoita, niin minustakin tuntui hyvältä, kun olen jo jonkin aikaa seurannut kaikkea tarkasti, kirjoittaa teille järjestelmällinen kertomus,…”

2. Makkabealaiset 2:23–32 (RSV:n katolinen versio) ”Kaiken tämän, minkä Kyrenen Jason on esittänyt viidessä niteessä, yritämme tiivistää yhteen kirjaan. Ottaen huomioon asiaan liittyvän valtavan tietomäärän ja sen vaikeuden, jota aineiston runsaus aiheuttaa niille, jotka haluavat perehtyä historiallisiin kertomuksiin, olemme pyrkineet miellyttämään lukijoita, helpottamaan asiaa niille, jotka haluavat opetella ulkoa, ja tuomaan hyötyä kaikille lukijoille. Meille, jotka olemme ottaneet harteillemme tämän tiivistämistyön, se ei ole mikään kevyt tehtävä, vaan se vaatii hikoilua ja unettomia öitä, aivan kuten ei ole helppoa sille, joka valmistelee juhla-aterian ja pyrkii tuomaan hyötyä muille. Saadaksemme kuitenkin monien kiitollisuuden kestämme mielellämme tämän vaivalloisen työn, jättäen tarkkojen yksityiskohtien vastuun kokoajalle ja keskittäen ponnistelumme tiivistelmän pääpiirteiden hahmottamiseen. Sillä kuten uuden talon päärakentajan on huolehdittava koko rakennuksesta, kun taas sen maalaamisesta ja sisustamisesta vastaavan on otettava huomioon vain se, mikä sopii sen koristeluun, niin on mielestäni asia myös meidän kohdallamme. Alkuperäisen historioitsijan velvollisuus on käsitellä aihetta perusteellisesti, tarkastella asioita kaikista näkökulmista ja vaivautua yksityiskohtiin, mutta kertomuksen uudelleenmuotoilijan tulisi saada pyrkiä ilmaisun tiiviyteen ja luopua tyhjentävästä käsittelystä. Tästä kohdasta aloitkaamme siis kertomuksemme lisäämällä vain sen verran siihen, mitä on jo sanottu; sillä on typerää pidentää esipuheta ja lyhentää itse historiaa.”

Johtopäätökset:

C1. 2. Makkabealaiskirja ei koskaan väittänyt olevansa Jumalan sana. Luukas väitti, että hänen kirjassaan on Jeesuksen tarkat sanat.

C2. Luukas sanoo pohjimmiltaan, että

a) Koska muut [Matteus ja Markus?] ovat ryhtyneet kirjoittamaan Jeesuksen elämästä, ja

b) Koska hän seurasi kaikkea tarkasti,

c) Luukkas piti hyvänä ajatuksena kirjoittaa evankeliuminsa.

C3. 2. Makkabealaiskirjan kirjoittaja(t) toteavat, että teos on yksinkertaisesti tiivistelmä Kyrenen Jasonin viidestä teoksesta. Kirjoittaja sanoi, että siihen liittyi monia vaikeuksia, ja he selittävät, miten ja miksi he tuottivat sen, mitä tuottivat.

C4. Vaikka 2. Makkabealaiskirjan 2. luvun kirjoittaja kertoo hyvin yksityiskohtaisesti, miten kirja syntyi, hän ei mainitse, että Jumala olisi millään tavalla innoittanut teoksen syntyä.

K: Kuka oli Teofilus Luuk. 1:3:ssa ja Ap. t. 1:1:ssä?

V: Kreikaksi nimi ”Teofilus” tarkoittaa ”Jumalan rakastajaa”. Joko kirjat oli osoitettu tietylle Teofilus-nimiselle henkilölle, tai – mikä on todennäköisempää – ne oli osoitettu kaikille Jumalan rakastajille kaikkialla.

Teofilus, joka oli Antiokian piispa vuosina 168–181/188 jKr., eli myöhemmin, joten viittaus ei voi koskea häntä. Samoin se oli myös erään Aleksandrian patriarkan nimi noin vuonna 391 jKr.

K: Mitä nimi Elisabet tarkoittaa Luuk. 1:5:ssä?

V: Elisabet (kreikaksi Elisabet) vastaa hepreankielistä nimeä Elisheba. Se tarkoittaa ”Jumala on minun valani”. Elisheba oli Juudan Amminadabin tytär ja Aaronin vaimo (2. Moos. 6:23). Wycliffe Bible Dictionary (s. 520, 522), New International Dictionary of the Bible (s. 308) ja skeptinen Asimov’s Guide to the Bible (s. 918) kertovat kaikki samanlaista.

K: Miksi Luuk. 1:13:ssa oli niin tärkeää nimetä Elisabetin vauva Johannesiksi?

V: Raamattu ei kerro sitä. Joskus Jumalalla on erityisiä syitä tehdä asioita, eikä Herra ole velvollinen kertomaan niitä meille. Normaalisti tuossa kulttuurissa isällä oli oikeus nimetä lapsi. Jos Jumala ei olisi käskenyt nimetä häntä Johannesksi, emme tiedä, mikä hänen nimensä olisi ollut.

K: Miten Luuk. 1:15 ja Matt. 11:14:n mukaan Johannes Kastaja oli Elian hengessä ja voimassa? Oliko hän Elian reinkarnaatio?

V: Ei. Hän tuli Elian hengessä ja voimassa, mutta Johannes ei ollut Elian reinkarnaatio. Katso vastaus Mark. 9:11–13:sta.

K: Mitä tarkoittaa Luuk. 1:15:ssä se, että Johannes Kastaja oli täynnä Pyhää Henkeä syntymästään asti?

V: Helluntain jälkeen uskovat saavat Pyhän Hengen asumaan sisällään, kun he syntyvät uudesti. Johannes Kastaja oli ainutlaatuinen henkilö, jolla oli ainutlaatuinen tehtävä. Hän oli täynnä Pyhää Henkeä jo ennen syntymäänsä.

K: Miten nykypäivän palvelutyössä voisi olla ”Johanneksen aika”, kuten Luuk. 1:15–80:ssa?

V: Jeesuksen tulo oli jo melkein ilmoitettu, mutta ei vielä aivan. Tämä oli edelläkävijän aikaa, joka valmistautui itse valmistamaan tietä Messiaan ilmoittamiselle. Toisinaan menestyksekkäässä palvelutyössä on ensin ”hiljainen aika”, jolloin opitaan, luonnetta kehitetään, harjoitellaan ja tutustutaan toiminta-alueeseen, ennen kuin ”näennäisesti” räjähtää yhtäkkiä esiin.

K: Luuk. 1:20–22:n valossa, kuinka Sakarias olisi voinut jatkaa palvelustaan temppelissä sen jälkeen, kun hänet oli tehty mykäksi?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

a) Sakarjan uhrien ja uhrausten tuominen ei vaatinut häneltä puhumista.

b) Tämän ihmeen tapahtumisen jälkeen Luukas ei mainitse, vapautettiinko Sakarias väliaikaisesti tehtävistään vai ei.

Katso lisätietoja teoksesta J. Gresham Machen, The Virgin Birth of Christ, luku 10, s. 234.

K: Miten Luuk. 1:28, 42:ssa Maria on täynnä armoa?

A: Tämä ei viittaa Marian kemialliseen, fyysiseen tai hengelliseen koostumukseen. Armo tarkoittaa tässä pikemminkin ansaitsematonta suosiota, ja Marialle osoitettiin suurta suosiota, kun hänelle annettiin etuoikeus olla meidän Herramme äiti. Muistakaa, että henkilö, jolla ei olisi syntistä luonnetta ja joka ei olisi koskaan tehnyt syntiä, ei tarvitsisi Vapahtajaa. Luuk. 1:47:ssä Maria osoittaa, että hänkin tarvitsi Vapahtajaa. Katso teoksista When Critics Ask, s. 382–383, ja When Cultists Ask, s. 142–144, lisätietoja siitä, miksi Mariaa ei siitetty tahrattomasti eikä hän elänyt synnitöntä elämää, kuten katolinen kirkko väittää. Historiallisesti yksikään Nikäan kirkolliskokousta edeltävä kristillinen kirjoittaja ei kirjoittanut, että Maria olisi ollut synnitön tai että hänellä olisi ollut ansioita varastossa.

K: Miksi Luuk. 1:31:ssä oli tärkeää antaa Marian vauvalle nimi Jeesus?

V: Raamattu ei sano sitä nimenomaisesti. Kuitenkin Jeesusta tarkoittava hepreankielinen sana, Yeshua, tarkoittaa ”Jehova pelastaa”, ja se vaikuttaa ainoalta sopivalta nimeltä Jeesukselle, koska se tarkoittaa ”Jahve pelastaa”. Lisäksi voi olla merkityksellistä, että Sakarjan kirjassa 3:1–5 mainitaan ylipappi nimeltä Yeshua, joka ilmeisesti on Vapahtajan esikuva. Joosuan nimi ja Jeesuksen nimi ovat samat hepreaksi.

K: Kuinka neitseellinen syntymä on mahdollista Luuk. 1:34:ssä ja Matt. 1:18–20:ssa?

V: Luonnollisin keinoin se ei ole ihmisille mahdollista. Mutta koska Kaikkivaltias Jumala voi luoda ihmisen maan tomusta, neitsyt syntymä ei olisi Hänelle verrattuna liian vaikeaa.

K: Miksi Raamattu ei edes säästä Jumalaa laittomista seksuaalisista syytöksistä, joita Hänelle osoitetaan Luuk. 1:35:ssä, kun Pyhä Henki varjosti Marian, selittämättä miten? (Muslimi Ahmed Deedat toi tämän esille.)

V: Vaikka Jumala ei kertonut meille tarkalleen, miten Hän suoritti tämän ihmeen, yksikään varhaiskristitty ei selittänyt tätä millään tavalla seksuaalisena tekona. On hyvin outoa, että Deedat ottaa tämän esille, sillä jopa Koraani vahvistaa, että Jeesus syntyi neitseestä. Olen kuullut eräästä muslimista, joka ilmeisesti innokkuudessaan olla kristinuskon vastustaja kiisti, että Jeesus syntyi neitseestä, huolimatta siitä, mitä hänen oma uskontonsa opettaa.

K: Miten Luuk. 1:37; Matt. 19:26; Mark. 10:27:n mukaan mikään ei ole mahdotonta Jumalalle, kun on mahdotonta, että Jumala valehtelisi (Hepr. 6:18), kieltäisi itsensä (2. Tim. 2:13), vannoisi jotain itseään suurempaa (Hepr. 6:13) tai joutuisi pahan kiusaukseen (Jak. 1:13)?

V: Mikään ”asia” ei ole mahdotonta Jumalalle. Valehtelu ja loogiset ristiriidat eivät ole ”asioita”, eikä Jumala tee niitä. Katso laajempi vastaus teoksesta When Critics Ask, s. 351.

K: Entä Luuk. 1:37:ssä esitetty teoria, jonka mukaan Maria olisi ollut sukupuoliyhteydessä sotilaan nimeltä Parthenos kanssa?

V: Kreikankielinen sana ”neitsyt” on parthenos. Jotkut epäuskoiset spekuloivat aikoinaan, että ”Panthera” olisi ollut roomalainen sotilas, joka oli Jeesuksen isä. Kreikankielinen sana parthenos tarkoittaa kuitenkin ”neitsyt”, eikä meillä ole tietoja kenenkään nimeltä Parthenos olleesta henkilöstä, ja se olisi hyvin epätodennäköinen nimi kreikkalaiselle miehelle. Varhainen kirjailija Origenes oli ensimmäinen, jonka tiedämme vastanneen tähän syytökseen teoksessaan ”Origenes Celsusta vastaan”, 1. kirja, luku 32, s. 410.

K: Onko Jumala Luuk. 1:37:n mukaan todella kaikkivaltias?

V: Kyllä. Tässä on, mitä Raamattu sanoo Jumalan voimasta.

Jumala on kaikkivaltias. Luuk. 1:37; Jer. 32:27; Jes. 1:9

Kaikki, mitä Jumala määrää, tapahtuu. Jesaja 14:24,27; 43:13; 55:11; Joh. 10:26–28. Jumala hallitsee kaikkea. Jesaja 6:5; Ps. 103:14

Jumala tekee niin kuin Hän haluaa. Matteus 20:15; Psalmi 115:3; 135:6; Roomalaiskirje 9:20

Mikään ei ole Jumalalle liian vaikeaa. 1. Mooseksen kirja 18:14; Jobin kirja 42:2; Jeremian kirja 32:17; Matteuksen evankeliumi 19:26

Jumala ei voi kieltää itseään (2. Timoteuksen kirje 2:13), valehdella (Heprealaiskirje 6:18; 1. Samuelin kirja 15:29), joutua pahan kiusaukseen (Jaakobin kirje 1:13) eikä vannoa kenenkään suuremman nimeen kuin itsensä (Heprealaiskirje 6:13).

Mitään ei tapahdu ilman Jumalan sallimista. Jobin kirja 1:12; 2:6; Jaakobin kirje 4:15

Jokainen ”arpajaispäätös” on peräisin Herralta. Sananlaskut 16:33

Kaikki toimii yhdessä Hänen tahtonsa toteuttamiseksi. Roomalaiskirje 8:28; Efesolaiskirje 1:11

Kukaan ei voi estää Jumalan päätöksiä. Jesaja 43:13; Roomalaiskirje 11:29

Monet onnistuvat vastustamaan Jumalan käskyä tai tahtoa. Apostolien teot 7:39,51; 4:11; 13:46; 14:2; 2. Korinttolaiskirje 6:1

Ihmiset tekevät joitakin hyviä tekoja omasta aloitteestaan. 2. Korinttolaiskirje 8:17

Yhteenvetona voidaan sanoa, että Jumalan voimaa rajoittaa vain Hän itse. Kaikki tapahtuu niin kuin Jumala määrää. Mitään ei tapahdu, mitä Jumala ei salli. Jumala voi päättää siirtää hetkeksi suvereniteettinsa ja sallia joitakin asioita, jotka särövät Hänen sydäntään, mutta lopulta kaikki on kudottu yhteen Hänen suunnitelmassaan.

K: Jos Maria olisi kieltäytynyt Luuk. 1:38:ssa, olisiko Jumala silloin kykenemätön lunastamaan ihmiskunnan?

V: Ei. Jumala käyttää ihmisiä välineinään, mutta Hän ei ole sidottu käyttämään tiettyä henkilöä. Mordokai ymmärsi tämän hyvin Esterin kirjassa 4:14.

Hypoteettisesti ajateltuna Jumalalle ei olisi ollut mitään ongelmaa laatia vaihtoehtoista suunnitelmaa. Ehkä Hän olisi voinut valita toisen naisen ja varmistaa, että tämä kehittäisi ominaisuudet, joita tarvitaan Jeesuksen hyvänä äitinä olemiseen.

Todellisuudessa Jumala tietää jokaisen elämämme päivän jo ennen kuin olemme syntyneet (Psalmi 139), mukaan lukien jokaisen tekemämme päätöksen ja jokaisen päätöksen, jonka Maria tekisi. Siksi Jumala ei tarvinnut vaihtoehtoista suunnitelmaa.

K: Osoittaako Luuk. 1:48, että meidän tulee kunnioittaa Mariaa enemmän kuin muita naisia?

V: Ei. Maria oli Jumalan armon vastaanottaja, ei oman armonsa lähde. Vastauksessa on huomioitava neljä seikkaa.

Kreikankielisessä tekstissä ei sanota, että meidän tulisi siunata häntä kaikkien naisten yläpuolella, vaan että hän oli naisista siunatuin, koska hän oli Jeesuksen äiti.

Jael oli Tuomarien kirjan 5:24 mukaan siunatuin nainen, koska hän surmasi Siseraa. Jos katsot, että sinun tulisi kunnioittaa Mariaa Luuk. 1:48:n sanamuodon perusteella, sinun ei pitäisi unohtaa kunnioittaa Jaelia siunatuimpana naisena ennen Mariaa, Tuomarien kirjan 5:24 sanamuodon perusteella.

Kun viisaat miehet saapuivat, he kumarsivat ja palvoivat Jeesusta. Siinä ei sanota, että he kumarsivat tai kunnioittivat Mariaa.

Muistakaa, että myös Maria palvoi poikaansa.

Lopuksi, Apostolien tekojen 1:13–14:ssä, kun opetuslapset olivat yhdessä ja Jeesuksen äiti Maria oli myös paikalla, he kaikki rukoilivat Jumalaa; kukaan ei rukoillut Mariaa eikä kunnioittanut häntä.

Katso lisätietoja teoksista When Cultists Ask, s. 145, ja When Critics Ask, s. 381–382.

K: Miten Luuk. 1:48:ssa Maria on naisten joukossa siunatuin?

V: Maria oli siunatuin, koska hän oli Jeesus-vauvan äiti. Maria ei sanonut ”sieluni iloitsee”, vaan ”sieluni iloitsee Herrassa”. Kristityt muistavat ja kunnioittavat häntä aina Jeesusta kasvattaneena. Raamatun kohdasta ” ” puuttuu kaikki viittaukset siihen, että hän olisi ollut synnitön, itse tahraton, koko elämänsä neitsyt, että hänellä olisi ansioita tai että hän olisi noussut taivaaseen. Raamattu ei koskaan kutsu häntä välittäjäkumppaniksi, lunastajakumppaniksi tai sano, että meidän tulisi kunnioittaa tai palvoa häntä. Nikäänin kirkolliskokousta edeltäneet kristilliset kirjoittajat eivät tunteneet ajatusta siitä, että Maria olisi välittäjäkumppani tai lunastajakumppani, eikä kukaan ajatellut Marian kunnioittamista.

On oikeaa, mutta monitulkintaista kutsua Mariaa ”Jumalan äidiksi”, kuten Efesoksen kirkolliskokous teki. Maria ei missään nimessä ole Jumalan Isän tai Pyhän Hengen äiti. Nestorius vastusti aluksi ajatusta, että Maria olisi Jumalan äiti, mutta myöhemmin hän hyväksyi termin, vaikkakin vastahakoisesti. Maria on aidosti Jumalan äiti, koska hän on Jeesuksen äiti. Jeesus oli kuitenkin olemassa taivaassa jo ennen kuin Maria luotiin, eikä Maria ole Jumala Isän tai Pyhän Hengen äiti. Sen sijaan, että sanottaisiin Marian olevan Jumalan äiti, on parempi sanoa, että Maria on Jumalan Pojan äiti.

K: Mitä Luuk. 1:62–63 kertoo Sakariasta?

V: Luuk. 1:62–63 osoittaa, että Sakarias oli tässä kohdassa sekä kuuro että mykkä.

K: Osoittavatko Sakarjan ja Pietarin puheet Luuk. 1:70:ssä ja Ap. t. 3:21:ssä, että maa oli nuori, koska profeetat puhuivat ”alusta lähtien”?

V: Ei, koska ”alusta lähtien” on ilmaus, joka tarkoittaa ensimmäisistä ajoista lähtien. He puhuivat ihmiskunnan alusta lähtien, eivät kuusi päivää aiemmin tapahtuneesta luomisen alusta lähtien. Näin ollen Luuk. 1:70 ei määritä, kuinka pitkä päivä oli.

Esimerkkejä sanan ”alku” käytöstä, joka ei viittaa luomakunnan alkuun, löytyy Luuk. 1:2; Joh. 8:25; 15:27; 16:4; Ap. t. 26:5.

K: Mat. 1:80; 2:52; 4:16: matkustiko Jeesus Intiaan ja oppi hinduopettajilta, kuten jotkut New Age -liikkeen kannattajat väittävät?

V: Ei. Teoksessa When Cultists Ask, s. 146–148, mainitaan, että venäläinen kirjailija Nicolas Notovitch esitti tämän väitteen. Siinä mainitaan myös, että Jeesus siteerasi laajasti Vanhaa testamenttia, mutta ei koskaan hindulaisia vedalaisia ”pyhiä kirjoituksia”. Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. Luuk. 1:80 viittaa Johannes Kastajaan, ei Jeesukseen. Sakarias oli Johanneksen isä, ja Sakariaan ylistyslaulu Jumalalle Luuk. 1:67–79 ei viittaa Jeesukseen vaan hänen lapseensa: ”Korkeimman profeetta; sillä sinä menet Herran edellä valmistamaan hänelle tietä” (Luuk. 1:76 NIV)

2. Luuk. 2:39–40 kertoo, että Jeesus palasi Nasaretiin, ei Intiaan.

3. Luukkaan evankeliumin 2:41 mukaan Jeesuksen vanhemmat, oletettavasti Jeesuksen kanssa, menivät joka vuosi Jerusalemiin.

4. Luukkaan evankeliumin 2:51–52 mukaan Jeesus kasvoi myös Nasaretissa sen jälkeen, kun hän oli täyttänyt kaksitoista vuotta.

5. Lopuksi Luuk. 4:16 kertoo, että Jeesus kasvoi Nasaretissa.

Yhteenvetona voidaan todeta, ettei ole mitään todisteita siitä, että Jeesus olisi käynyt missään muualla kuin Palestiinassa ja Egyptissä. On yhtä paljon todisteita siitä, että Jeesus olisi poikana käynyt Intiassa, kuin siitä, että hän olisi käynyt kuussa.

K: Luuk. 2:n osalta sain sähköpostiviestin, jossa sanottiin: ”Joulun alkuperä juontaa juurensa perinteisesti roomalaisesta Saturnalia-juhlasta, jonka kristinusko syrjäytti. Raamatussa ei ole mitään viitteitä tästä juhlapäivästä.”

V: Tässä on lyhyt vastaus:

a) Emme tiedä, missä kuussa ja vuonna Jeesus syntyi, joten mikä tahansa ajankohta sopii yhtä hyvin kuin mikä tahansa toinen.

b) Roomalaisilla oli paljon juhlapäiviä, joten mikä tahansa päivä olisi lähellä jotakin roomalaista juhlapäivää.

c) Varhaiset kristityt olivat valmiita kuolemaan mieluummin kuin palvomaan muita jumalia, joten joululla ei ollut mitään tekemistä Saturnuksen tai muiden Saturnalia-juhlien epäjumalien palvonnan kanssa.

d) Monet varhaisista pakanakristityistä olivat orjia, ja koska roomalaisilla oli tapana antaa orjilleen väliaikaista vapautta muutamaksi päiväksi Saturnalia-juhlan aikana, se oli ainoa aika, jolloin he pystyivät lähtemään kokoontumaan joulun viettoon ilman, että heitä jahdattiin.

Katso seuraava kysymys, jossa on pitkä vastaus.

K: Onko Luuk. 2:n mukaan joulu pakanallinen juhla, ja miksi sitä vietetään 25. joulukuuta?

V: Ei, joulu ei ole pakanallinen juhla. Emme tiedä, missä kuussa ja minä päivänä Jeesus syntyi. Ei olisi kuitenkaan järkevää, että kaikkien maanviljelijöiden pitäisi mennä jonnekin verotettavaksi joko sadonkorjuu- tai kylvöaikana. Siitä, miksi joulu on juuri Saturnalia-juhlan jälkeen, on kaksi näkemystä: sattuma ja ei-sattuma. Tässä on tukevaa näyttöä molemmille näkemyksille.

Sattuma: Eri kulttuureilla oli juhlapäiviä eri aikoina. Esimerkiksi myöhäisillä kreikkalaisilla oli enemmän juhlapäiviä kuin tavallisia päiviä. Roomalaisilla oli joka kuukauden idus-päivänä (13. tai 15.) pieni juhla Jupiterin kunniaksi. Kuusi päivää ennen sitä uhrattiin Junolle ja Janukselle. Tässä on osittainen luettelo roomalaisista juhlapäivistä.

1. tammikuuta Janukselle omistettu pyhä päivä

9. tammikuuta Agonia (Janukselle)

Helmikuu: Sabiinien (ei pelkästään roomalaisten) puhdistautumisjuhla nimeltä Februa

15. helmikuuta Lupercalia (ei omistettu millekään jumalalle)

17. helmikuuta Quirinalia (Marsille)

27. helmikuuta Ensimmäinen Equirria (Marsille)

1. maaliskuuta Matronalia (Junon kunniaksi)

14. maaliskuuta Toinen Equirria (Marsille)

19. maaliskuuta Quinquatrus (Minervalle)

23. maaliskuuta Tubilustrium (trumpettien puhdistus)

Huhtikuu: Venuksen juhla

25. huhtikuuta Robigalia (pyydetään hometta säästämään viljaa)

Kevät? Bacchanalia (juopottelu- ja seksijuhla)

15. toukokuuta Merkuriuksen ja Maian juhla

26. toukokuuta Ambarvalia (hyvän sadon puolesta)

9. kesäkuuta Vestalia (Vestalle)

13.–14. kesäkuuta Lesser Quinquatrus (Minervalle)

Heinäkuun nimi muutettiin keisari Julius Caesarin mukaan, joka julistettiin jumalaksi.

23. heinäkuuta Neptunalia (kun vettä tarvittiin eniten)

Elokuun nimi muutettiin keisari Augustuksen mukaan, joka julistettiin jumalaksi.

9. elokuuta Vinalia rustica (Venukselle)

13. elokuuta Dianan juhla (orjat vapautettiin yhdeksi päiväksi)

23. elokuuta Vulcania (Vulcanuksen kunniaksi)

4. syyskuuta Ludi Magni Jupiterin, Junon ja Minervan kunniaksi (Encyclopedia Britannica, vuoden 1957 versio)

13. syyskuuta Jupiterin juhla (Rooman valtion merkittävä juhla)

15. lokakuuta Lokakuun hevonen (uhraus Marsille)

1. marraskuuta Pomonan, sadon jumalattaren, juhla

17.–24. joulukuuta Saturnalia (Saturnuksen kulta-ajan muistojuhla – orjat vapautettiin kahdeksaksi päiväksi)

Tertullianus (198–220 jKr.) mainitsee teoksensa On Idolatry 10. luvussa myös Quinquatrian, Minervalian, Saturnalian, Septimontiumin ja Rakkausjuhlan. Joidenkin näiden juhlapäivien päivämääristä emme kuitenkaan ole varmoja.

Roomalaisia juhlapäiviä luetellaan siksi, että milloin tahansa joulua vietettiin, se tapahtui todennäköisesti jonkin roomalaisen juhlapäivän läheisyydessä.

Ei sattumaa: Joulun viettäminen 25. joulukuuta ei ollut sattumaa kolmesta syystä.

N1. Ei näinä aikoina: Jotkut ajankohdat olivat joulua varten vähemmän sopivia kuin toiset. Noin 9.–24. maaliskuuta järjestettiin monia gladiaattoritaisteluita Minervan kunniaksi. Varhaiskristityt eivät luultavasti halunneet olla ulkona juhlissa, kun roomalaiset etsivät ihmisiä taistelemaan villieläimiä vastaan. 13. syyskuuta valtion suojelijan Marsin palvonta oli näkyvää. Kristityt eivät halunneet herättää huomiota myöskään tuolloin.

N2. Kilpailu Saturnalia-juhlan kanssa: Joulun viettäminen heti Saturnalia-juhlan jälkeen saattoi olla tarkoituksellista, jotta se ”kilpailisi” roomalaisen juhlan kanssa. Tämä näkemys kuitenkin olettaa, että Saturnalia oli erittäin tärkeä juhla, mikä ei välttämättä ollut totta.

N3. Monet kristityt olivat orjia: Yli puolet Rooman valtakunnan asukkaista oli orjia, ja kristittyjen joukossa orjien osuus oli todennäköisesti vielä suurempi. Pakanallinen Saturnalia-juhla antoi kristityille orjille enemmän vapautta kuin tavallisesti, sillä orjat olivat tuona aikana väliaikaisesti vapaita. Näin heillä oli vapaa-aikaa suunnitella ja kokoontua omaa juhlaansa varten.

Katso lisätietoja teoksesta Now That’s a Good Question, s. 362–364.

K: Kopioitiinko Luukkaan evankeliumin 2. luvussa kuvattu joulu vain pakanallisesta roomalaisesta Sol Invictus -juhlasta?

V: Ei. Sol Invictus -juhlaa (voittamaton aurinko) vietettiin 23. joulukuuta, ei 25. päivänä, jolloin päivät alkoivat pidentyä. Tämän lisäksi joulua ei voitu kopioida Sol Invictuksesta kahdesta muustakin syystä.

1) Sol Invictus -juhla otettiin käyttöön vasta vuosina 270–274 jKr. keisari Aurelianuksen hallituskaudella, joka vainosi kristittyjä.

2) Syyrialainen kristitty Efrem (n. 350–378 jKr.) kertoo, että Kristuksen syntymää juhlittiin. Hän osoittaa, että sitä vietettiin noin 13 päivää talvipäivänseisauksen jälkeen. (Hymns on the Nativity, Hymn 4, s. 235). Efraim asui Persian Sassanidien valtakunnan länsiosassa, jossa Rooman keisarin julistamia juhlapäiviä ei vietetty.

Rooman valtakunnassa Gregorius Nazianzenos piti saarnan, jota jotkut pitävät yhtenä hänen parhaista saarnoistaan, Kristuksen syntymäpäivänä joko 25. joulukuuta 380 jKr. tai 6. tammikuuta 381 jKr. (Oration 38, s. 345–351).

K: Onko kristittyjen sallittua käyttää Luuk. 2:1:n perusteella joulun lyhennettä ”Xmas”?

V: Se on sallittua. Kuten R.C. Sproul huomauttaa teoksessaan *Now That’s a Good Question*, s. 364–365, lyhenteenä ei ollut X vaan risti, eikä tarkoituksena ole osoittaa epäkunnioitusta Jeesusta kohtaan.

K: Miksi keisari Augustus Luuk. 2:1–5:n mukaan olisi aiheuttanut kaaosta määräämällä kaikki palaamaan kotikaupunkiinsa?

V: Ensin skeptikko Isaac Asimovin väite ja sitten kaksi erilaista vastausta.

Asimovin teoksessa *Asimov’s Guide to the Bible* (s. 929) sanotaan suoraan: ”Roomalaiset eivät mitenkään olisi voineet suorittaa niin outoa väestönlaskentaa. Miksi he olisivat halunneet, että jokainen olisi läsnä esi-isiensä kaupungissa sen sijaan, että olisi ollut siinä kaupungissa, jossa hän tosiasiassa asui? … Ei, on vaikea kuvitella monimutkaisempaa epäuskottavuuksien verkkoa, eivätkä roomalaiset todellakaan olisi järjestäneet tällaista väestönlaskentaa.”

C. Vibius Maximus, Rooman Egyptin prefekti, olisi eri mieltä. Vibius Maximusin vuonna 104 jKr antama verotuskäsky nimittäin vaati kaikkia Egyptissä olevia palaamaan kotikaupunkiinsa. Tämä ei olisi aiheuttanut kaaosta maanviljelijöille ja köyhemmille ihmisille, jotka eivät muutenkaan matkustaneet paljon. Katso lisätietoja teoksesta The Case for Christ, s. 135, ja Wycliffe Bible Dictionary -sanakirjasta, s. 414; siellä mainitaan, että asetus on dokumentoitu teoksessa Deiss LAE, s. 271.

Joosefin oma valinta: Mitä tulee siihen, palasiko Joosef Betlehemiin vai kutsiko hän Nasaretia kotikaupungikseen, evankeliumit eivät itse asiassa väitä, että keisari Augustus olisi vaatinut kaikkia valtakunnan asukkaita palaamaan kotikaupunkiinsa. Ehkä Joosefilla oli omat syynsä, ja hän joko piti tärkeänä rekisteröityä kuninkaallisen suvun jälkeläiseksi omasta tahdostaan, tai sitten enkeli käski häntä tekemään niin. Joosef ei kuitenkaan ollut ainoa, joka koki tarpeelliseksi matkustaa väestönlaskennan vuoksi, sillä Betlehemin majatalot olivat täynnä.

K: Miksi Joosef lähti kotoaan ja palasi kotikaupunkiinsa (Luuk. 2:1)?

V: Tähän on kaksi samanaikaista vastausta.

Taivaallinen syy: Jumala järjesti asiat näin, jotta profetia Jeesuksen syntymästä Betlehemissä täyttyisi.

Maallinen syy: Joko Joosef itse halusi vain palata kotikaupunkiinsa, tai sitten ihmisten oli palattava kotikaupunkiinsa, jotta kukaan ei jäisi verotuksen ulkopuolelle. Samanlainen vaatimus, jonka mukaan kaikkien oli palattava kotikaupunkiinsa, sisältyi Egyptin verotusasetukseen vuonna 104 jKr. Prefekti C. Vibius Maximus kirjoitti: ”Koska kotitalouksittain tapahtuva väestönlaskenta on alkamassa, on välttämätöntä ilmoittaa kaikille, jotka mistä tahansa syystä ovat poissa hallinnollisilta alueiltaan, että heidän on palattava kotiin noudattaakseen tavanomaista väestönlaskennan määräystä ja pysyttävä omalla viljelymaallaan.” Katso lisätietoja teoksesta The New Testament Documents: Are They Reliable, kirjoittanut F.F. Bruce. IVP, s. 86–87.

K: Mitä tiedämme Quiriniuksesta Luuk. 2:2:ssa?

V: Quirinius toimi maaherrana kahdesti. Ensimmäinen kerta oli vuosina 12–6 eKr., jolloin hän johti sotaretkeä homanadensialaisia vastaan Anatoliassa (nykyisessä Turkissa). Toisen kerran Quirinius oli Syyrian maaherra vuodesta 6 jKr. alkaen, kuten eräästä kirjoituksesta käy ilmi. Meillä ei ole tietoja siitä, minkä provinssin maaherra Quirinius oli ensimmäisellä kerralla. Asiasta on kaksi näkemystä:

Sir William Ramsay esittää, että Quirinius oli ensimmäisellä kerralla Syyrian maaherra. (Syyria sijaitsee Anatolian vuoriston vieressä.) Vaikka meillä on täydelliset tiedot tämän ajanjakson Syyrian maaherroista eikä Quiriniusta mainita ennen vuotta 6 jKr., Quirinius saattoi olla erityinen lisämaaherra tätä sotaretkeä varten.

F.F. Bruce puolestaan katsoo, että Quirinius oli todennäköisesti Galatian maaherra, joka sijaitsee Anatoliassa.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että antiikin maailmasta on paljon asioita, joita emme voi todistaa. Esimerkiksi Damaskoksen kolikoista ei käy ilmi mitään Rooman miehityksestä Damaskoksessa vuosina 34–62 jKr. Olemme kuitenkin varmoja siitä, että roomalaiset hallitsivat Damaskosta tuolloin. Samoin kun keisari Claudius karkotti juutalaiset Roomasta vuosina 49–50 jKr., Josephus ei maininnut tätä tapahtumaa lainkaan, vaan ainoastaan Suetonius ja Luukas. Katso http://www.biblehistory.net/newsletter/cyrenius.htm saadaksesi lisätietoja Quiriniuksesta. Katso myös F.F. Brucen teos The New Testament Documents: Are They Reliable? (s. 86–87), Encyclopedia of Bible Difficulties (s. 365–366) ja When Critics Ask (s. 383–385) saadaksesi lisätietoja.

K: Luuk. 2:1–5: milloin Rooman valtakunnassa suoritettiin väestönlaskennat?

V: Väestönlaskenta oli tärkeä verokantojen määrittämiseksi, ja roomalaiset halusivat sen avulla verottaa kansaa tasaisemmin (ja perusteellisemmin).

Vuonna 44 eKr. roomalaiset verottivat juutalaisia (vaikkakin ilman väestönlaskentaa) Josephuksen teoksen *Antiquities of the Jews* (Juutalaisten muinaishistoria), kirja 14, luku 271, mukaan.

8–4 eKr. Augustus järjesti kolme väestönlaskentaa, joista toinen oli vuosina 8–4 eKr. Augustus kertoo teoksessaan Res Gestae 8 – Augustuksen teot, että hän määräsi ensimmäisen väestönlaskennan vuonna 8 eKr. Väestönlaskennan toteuttaminen kesti todennäköisesti muutaman vuoden. Teoksessa Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 366, mainitaan väestönlaskenta vuonna 7 eKr.

Vuonna 6/7 jKr. Archelaus syrjäytettiin ja hänen maansa liitettiin Syyriaan. Josephus (93–94 jKr.) (Antiquities of the Jews 17.13:5, s. 375) kertoo, että Cyrenius ”laski heidän omaisuutensa” ja käsittelee Cyreniusta laajemmin teoksessaan Antiquities of the Jews 18.1.1, s. 376. Tämä on hyvin todennäköisesti sama väestönlaskenta, joka mainitaan Apostolien teoissa 5:37.

Vuonna 20 jKr. suoritettiin roomalainen väestönlaskenta, ja sen jälkeen joka 14. vuosi Papyrus Oxyrhynchus 225:n mukaan (teoksessa Milligan, Greek Papyri, s. 44–47). Katso lisätietoja aiheesta teoksista Wycliffe Bible Dictionary, s. 319, 414, sekä Bible Difficulties & Seeming Contradictions, s. 71–72.

Vuonna 104 jKr. Egyptissä suoritettiin väestönlaskenta Vibius Maximusin johdolla. Tämä tapahtui 14 × 6 vuotta vuoden 20 jKr. väestönlaskennan jälkeen.

Katso lisätietoja teoksista *Bible Difficulties & Seeming Contradictions*, s. 68–69, ja *http://www.biblehistory.net/newsletter/cyrenius.htm*.

K: Sekoittiko Luukas Luuk. 2:1–5:ssä tämän väestönlaskennan Apostolien tekojen 5:37:ssä mainittuun, Quiriniuksen johdolla vuonna 6 jKr. suoritettuun väestönlaskentaan?

V: Ei, kahdesta syystä.

a) Luukas, joka mainitsi väestönlaskennan Apostolien tekojen 5:37:ssä, ei todennäköisesti sekoittaisi sitä Jeesuksen syntymää edeltäneeseen väestönlaskentaan.

b) Luukas itse oli tietoinen sekaannuksen mahdollisuudesta, ja juuri siksi Luuk. 2:2:ssa sanotaan: ”([Tämä] oli ensimmäinen väestönlaskenta, joka tehtiin Quiriniuksen ollessa Syyrian maaherrana.)”. Tämä viittaa vahvasti siihen, että Luukas tiesi, että väestönlaskentoja oli useampi kuin yksi. Toisaalta on huomattava, että sanaa [tämä] ei ole kreikankielisessä tekstissä, ja sana ”ensimmäinen” voidaan kääntää myös sanalla ”aikaisempi”. Näin ollen Luuk. 2:2 voi tarkoittaa myös ”Tämä tapahtui väestönlaskennana ennen kuin Kyrenius tuli Syyrian maaherraksi”, kuten teoksessa Bible Difficulties & Seeming Contradictions (s. 71) todetaan.

Katso lisätietoja teoksesta Bible Difficulties & Seeming Contradictions, s. 68–69.

K: Syntyikö Jeesus Luuk. 2:2:n mukaan Herodes Suuren hallituskaudella, joka kuoli vuonna 4 eKr., vai Syyrian maaherran Quiriniuksen aikana vuonna 6 jKr., kuten Luuk. 2:2:ssa mainitaan?

V: Jeesus syntyi ennen Herodeksen kuolemaa, noin vuonna 4 eKr. Ensin kaksi mahdollista vastausta, sitten todennäköisempi vastaus.

Vastaus 1: F.F. Bruce mainitsee teoksessaan *The New Testament Documents: Are They Reliable?* (IVP), s. 86–87, että monet kieliopin asiantuntijat kääntävät Luuk. 2:2:n kreikan kielen ilmaisun ”ennen” kuin Quirinius oli maaherrana, eivätkä ”silloin kun”. Teoksessa *The Baker Encyclopedia of Christian Apologetics*, s. 430–431, mainitaan tämä, mutta siinä suositaan kolmatta selitystä.

Vastaus 2: Tertullianus (198–220 jKr.) teoksessaan *Against Marcion*, kirja 4, luku 19, s. 378, katsoi, että nimi ”Quirinius” oli korvattu nimellä ”Saturninus”. Historiallisesti tiedämme, että Sentius Saturninus oli Syyrian maaherra vuosina 8–6 eKr., kunnes Varus seurasi häntä vuosina 6–3 eKr.

Todennäköisin vastaus: Quirinius toimi maaherrana kahdesti, ja tiedämme, että toinen kerta oli vuonna 6 jKr. Ensimmäisen kerran hän oli maaherrana vuosina 12–6 eKr., Jeesuksen syntymän aikoihin, jolloin hän johti sotaretkeä Homanadensialaisia vastaan Anatoliassa. Emme kuitenkaan tiedä, missä maakunnassa hän toimi maaherrana ensimmäisellä kerralla.

Luukas itse oli ilmeisesti tietoinen Quiriniusta koskevan sekaannuksen mahdollisuudesta, sillä jakeessa 2 sanotaan: ”Tämä oli ensimmäinen väestönlaskenta…”, mikä viittaa siihen, että Quiriniuksen aikana tehtiin useampi kuin yksi väestönlaskenta.

Katso F.F. Brucen teos The New Testament Documents: Are They Reliable? (s. 86–87), jossa käsitellään kaikkia näitä näkemyksiä, sekä Encyclopedia of Bible Difficulties (s. 365–366) ja When Critics Ask (s. 383–385) lisätietojen saamiseksi.

K: Miten Jeesus Luuk. 2:34:n mukaan sai aikaan monien nousun ja kaatumisen Israelissa?

V: Monet, jotka ulkoisesti näyttivät olevan lähellä Jumalaa, paljastuivat tekopyhiksi, kaukana Hänestä. Monet, jotka olivat pahoja syntisiä, katuisivat ja kääntyisivät Jumalan puoleen. Jeesus olisi valo paitsi juutalaisille myös pakanoille, kuten Simeon ennusti Luuk. 2:32:ssa. Jotkut juutalaiset eivät ehkä pitäneet tästä.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1375.

K: Miten Anna saattoi Luuk. 2:37:n mukaan palvella Jumalaa tuolloin, noin 84-vuotiaana?

V: Tämä ei välttämättä tarkoita, että hän oli 84-vuotias, vaan pikemminkin sitä, että hän oli ollut leski 84 vuotta, mikä tarkoittaisi, että hän oli yli sata vuotta vanha. Ihmiset, joilla oli käytettävissään vain vähän lääkkeitä ja joiden ruokavalio koostui leivästä, hieman lihasta, maidosta, hedelmistä ja joistakin vihanneksista, saattoivat silti elää pitkään. Paradoksaalisesti keskimääräinen kuolinikä oli kuitenkin hieman yli 30 vuotta. Syynä oli se, että lähes puolet kaikista lapsista kuoli ennen aikuisikää. Ajattele niitä aikoja lapsuudessasi, jolloin tarvitsit lääketieteellistä hoitoa; entä jos et olisi saanut sitä?

Joka tapauksessa, jopa 84-vuotiaana Anna oli edelleen temppelissä palvomassa ja palvelemassa Jumalaa. Jopa 84-vuotiaana Jumalalla oli hänelle jotain uutta ja erityistä tehtävää: levittää sanomaa Messiaasta. Jumalan palvominen ja palveleminen sekä sanoman levittäminen Messiaasta on se, mitä meidänkin tulisi aktiivisesti tehdä, iästä riippumatta.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, sivut 1375–1376.

K: Luuk. 2:40:ssa sanotaan, että armo on ansaitsematonta suosiota. Miten Jumalan armo ilmeni Jeesuksessa?

V: Tämä ilmaisee, että Jeesuksella oli Jumalan armo; se tarkoittaa, että Isä Jumala oli tyytyväinen siihen, miten Jeesus kasvoi, ja että Isä Jumala ja Pyhä Henki oliv ina vahvistamassa Jeesuksen inhimillistä kasvua. Katso myös keskustelu Luuk. 2:52:sta saadaksesi lisätietoja.

K: Luuk. 2:43–50: Rikkosiko Jeesus vanhempiensa käskyjä ja ehkä jopa teki syntiä, kun hän ei palannut heidän luokseen?

V: Ei, Jeesus ei rikkonut yhtäkään äitinsä käskyä. Maria saattoi Luuk. 2:48:n perusteella ajatella, että Jeesus oli tottelematon. Vanhemmat voivat kuitenkin joskus erehtyä luullessaan, että heidän lapsensa eivät toimi oikein. He eivät antaneet yhtään käskyä, jota Jeesus olisi rikkonut, eikä Jeesus ehkä edes ollut tietoinen siitä, että he olivat jo lähteneet.

Yleisesti ottaen lasten tulee totella vanhempiaan. Jos vanhempamme kuitenkin antavat käskyn, joka on ristiriidassa Jumalan käskyn kanssa, meidän on toteltava Jumalaa eikä vanhempiamme kyseisessä asiassa.

K: Puhuiko Jeesus Luuk. 2:49:ssä äidilleen vastalauseita?

V: Ei. Se, että selittää kunnioittavasti, miksi oli jossakin paikassa, ei ole vastaväitteiden esittämistä vanhemmille. Jeesus keskusteli äitinsä kanssa, mutta ei vastustanut häntä.

K: Luuk. 2:52: Koska kukaan ei kasva suosiossa itsensä silmissä ja koska Jeesus on Jumala, miten Jeesus kasvoi suosiossa Jumalan silmissä?

V: Raamatussa sana ”Jumala”, kun se ei viittaa epäjumalaan, tarkoittaa toisinaan Isää, toisinaan Poikaa, toisinaan Pyhää Henkeä ja toisinaan kolmiyhteistä Jumalaa. Tässä kohdassa se tarkoittaa Isää ja Pyhää Henkeä.

Lisäksi Jumala Isällä on Jumalan rooli suhteessa Jumalaan Poikaan, kuten Heprealaiskirjeen 1:9 selvästi osoittaa sanoessaan: ”Siksi Jumala, sinun Jumalasi…” (NIV). Maan päällä ollessaan jopa Jeesus oppi alistumista ja kuuliaisuutta, kuten Heprealaiskirjeen 5:7–8 kertoo.

K: Luuk. 3:1:ssä, milloin tarkalleen ottaen oli Tiberiuksen viidestoista vuosi?

V: ”Tiberiuksen viidentoista hallitusvuoden” ajankohdasta on kahden vuoden epävarmuus, koska Tiberius oli kahden vuoden ajan Augustuksen kanssakeisari. Jos se lasketaan siitä ajasta, jolloin hän oli kanssakeisari, Johanneksen saarnaamisen ajankohta olisi 26–27 jKr. Mutta jos se lasketaan siitä ajasta lähtien, kun Tiberius oli ainoa keisari, se olisi vuosina 28–29 jKr. Useimmat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kyseessä on jälkimmäinen vaihtoehto. Katso lisätietoja aiheesta teoksista The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 480; The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 854 sekä s. 857–858; ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 809.

K: Mitä Raamatun ulkopuolista todistusaineistoa on Luuk. 3:1:ssä mainitusta Lysaniaksesta, Abilenin tetrarkista, Tiberiuksen viidennellätoista hallitusvuonna (27–28 jKr.)?

V: Sata vuotta sitten ei ollut lainkaan mitään. Abilenelainen Lysanias, joka teloitettiin vuonna 34 eKr., eli liian aikaisin ollakseen merkityksellinen.

1900-luvulla tilanne muuttui. Löydettiin kirjoitus, jossa luki: ”Keisarillisten herrojen ja heidän koko talonväkensä pelastukseksi, kirjoittanut Nymphaeus, tetrarkki Lysaniaksen vapautettu orja.” Sanat ”keisarilliset herrat” ajoittavat tämän kirjoituksen vuosien 14–29 jKr. välille.

Katso lisätietoja teoksista The New Testament Documents: Are They Reliable? (F.F. Bruce, IVP), s. 87–88, ja The Case for Christ (Lee Strobel), s. 130.

K: Miksi Luuk. 3:2:ssa mainitaan Annas ja Kaifas ”papistona”?

V: Kerrallaan saattoi olla vain yksi ylipappi. Annas oli ylipappi, kunnes roomalaiset päättivät erottaa hänet virastaan. Niinpä Kaifas, Annaksen vävy, tuli ylipapiksi, mutta Annas oli edelleen vaikutusvaltainen kulissien takana. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 854.

K: Luuk. 3:7:n mukaan, luuletko, että kaikki, jotka tulivat katsomaan Johannes Kastajaa, olivat vilpittömiä?

V: Ei välttämättä. He saattoivat tulla vain ”katsomaan esitystä”. Myös fariseukset ja saddukeukset tulivat, ja Johannes nuhteli heitä. Tietenkin jotkut saattoivat aluksi tulla vain ”turisteina”, mutta kuuntelivat ja tulivat katumukseen.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1377, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 855.

K: Mitä Luuk. 3:9:ssä tarkoittaa lause ”kirves on jo juurta vasten”?

V: Hedelmätarhassa puu, joka ei tuota hedelmää, tulisi kaataa, jotta tilalle saataisiin puu, joka tuottaa. Sama pätee myös Jumalan hedelmätarhaan. Johannes Kastaja varoittaa, että Jumalan tuomio on lähellä ja se iskee juurille puun, joka ei tuota hyvää hedelmää eli Messiaan hyväksymistä. Tämä perustuu NIV Study Bible -raamatun s. 1541, New Geneva Study Bible -raamatun s. 1608, New International Bible Commentary -teoksen s. 1192–1193, The Bible Knowledge Commentary: New Testament -teoksen s. 211 sekä Evangelical Bible Commentary -teoksen s. 809.

”Juureen asetettu kirves” EI tarkoita, että meidän pitäisi itse katkaista omat pahat juuremme. Pikemminkin Johannes Kastaja uhkaa sillä, mitä Jumala aikoo tehdä.

On kuitenkin kaksi mahdollisuutta, ja molemmat voivat olla totta.

Yksilötasolla: The Believer’s Bible Commentary, s. 1378, sanoo: ”Kristuksen tulo koettelisi ihmisen katumuksen aitoutta. Ne yksilöt, jotka eivät osoittaneet katumuksen hedelmiä, tuomittaisiin.”

Yhteisönä: jos juutalainen kansa hylkäisi Messiaan, Kristus kiroaisi viikunapuun (Mark. 11:13–14, 20–21) ja katkaisisi ne oksat, kuten Room. 11:17–20 sanoo.

K: Miksi Jeesus sanoi tämän veronkerääjille Luuk. 3:12–13:ssa?

V: Veronkantajia halveksittiin paitsi siksi, että he keräsivät veroja vihattua Rooman hallitusta varten, myös siksi, että he olivat tunnettuja siitä, että he keräsivät enemmän kuin mitä heiltä oli määrätty. Rooman valtakunnassa veronkantajille ei maksettu palkkaa. Sen sijaan veronkantaja oli vastuussa siitä, että hän toimitti tietyn rahamäärän Rooman hallitukselle. Kaiken sen ylittävän hän sai pitää itsellään. Niinpä veronkantajat saattoivat vapaasti kerätä niin paljon kuin pystyivät. Jeesus käski veronkantajia keräämään vain sen, mitä heidän oli määrä kerätä, mihin sisältyi kohtuullinen summa heille itselleen. Jeesus EI käskenyt heitä lopettamaan veronkantajan työtä. Itse asiassa kansalle olisi parempi, että heillä olisi rehellinen ja hyvämaineinen veronkantaja, kuin että veronkantaja lopettaisi työnsä ja hänen tilalleen tulisi epärehellinen veronkantaja.

K: Miksi Jeesus Luuk. 3:14:ssä vain kehotti roomalaisia sotilaita tyytymään palkkaansa?

V: Tämä yksinkertainen lausunto tarkoitti, että heidän ei pitänyt ryöstää tai kiristää muita. Rooman poliittinen maailma perustui vallan käyttämiseen rikkauden keräämiseksi, ja Jeesus sanoi, ettei heidän pitäisi käyttää laittomia keinoja rikkauden hankkimiseen. Mutta Jeesus ei käskenyt roomalaisia sotilaita lopettamaan sotilaana olemista.

K: Miten Luuk. 3:16–17:ssä kuvataan Jeesuksen kaste Pyhällä Hengellä ja tulella?

V: Apostolit kastettiin Pyhällä Hengellä, ja heidän päänsä ylle ilmestyi tulen kieliä Apostolien teoissa 2. Tämän jälkeen Pyhällä Hengellä tapahtuva kaste on tarkoitettu kaikille uskoville. Mutta tuli tarkoittaa tässä todennäköisemmin tuomiota niille, jotka hylkäävät Jumalan ainoan pelastuksen keinon. Toiset näkevät tulen sen sijaan puhdistuksena. Toiset näkevät sen molempina.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 856–857 ja Believer’s Bible Commentary, s. 1378.

K: Luuk. 3:21:ssä Johannes kastoi parannuksen merkiksi, miksi siis Jeesus kastettiin?

V: Jeesus on synnitön, joten Hänellä ei ollut mitään, mistä katua. Siksi Johanneskin kysyi, miksi Jeesus kastettiin, sen sijaan että Johannes olisi kastettu. Jeesus kastettiin täyttääkseen asianmukaisesti kaikki juutalaisen velvollisuudet. Hän samaistui Johanneksen ja tämän kasteen kanssa, vaikka Hän myöhemmin antaisikin suuremman kasteen. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 859.

K: Miten Luuk. 3:22 kumottaa ykseyden pentekostalismia?

V: Pyhä Henki laskeutui kyyhkysen muodossa. Jeesus ei ole kyyhkynen, eikä kyyhkynen ole Jeesus. Kun Isä puhui taivaasta, Jeesus ei vain heittänyt ääntään kuin vatsastapuhuja. Jeesus ei pettänyt ihmisiä saamaan heitä luulemaan, että joku muu puhui, vaikka todellisuudessa Jeesus vain huijasi heitä

K: Puhuiko ääni Jeesuksen kasteella Matteuksen mukaan Jeesuksen ympärillä olleille ihmisille vai vain Jeesukselle (Jesus, Interrupted, s. 39–40)? Matteuksen evankeliumin 3:17:ssä Isä sanoo: ”Tämä on minun Poikani…”, ja Markuksen evankeliumin 1:11:ssä sekä Luukkaan evankeliumin 3:22:ssa Isä sanoo: ”Sinä olet minun Poikani….”

V: Toisaalta Isä olisi voinut puhua kahdesti, kerran ihmisille ja kerran, kuuluvasti tai kuulumattomasti, Jeesukselle. Toisaalta Isä olisi voinut lausua vain yhden lauseen. Monissa kohdissa evankelistat eivät anna tarkkoja lainauksia, vaan välittävät viestin ytimen tai merkityksen. On helppo unohtaa, että nykyaikaisia lainausmerkkejä ei tunnettu antiikin kirjallisuudessa. Siitä huolimatta kaikkien kolmen evankelistan kirjoituksista käy selvästi ilmi, että Isä ilmoitti Jeesuksen olevan Hänen rakas Poikansa, johon Hän oli hyvin tyytyväinen.

K: Kuka on Luuk. 3:23:ssa Heliin poika?

V: Sanaa ”poika” ei esiinny kreikankielisessä tekstissä, siinä sanotaan vain ”Heliin”. Maria oli Heliin tytär, ja Heli oli Jeesuksen biologinen isoisä.

K: Miksi monissa käännöksissä sanotaan Luuk. 3:23:ssa, että Jeesus oli ”kuten oletettiin” Joosefin poika, vaikka ilmausta ”kuten oletettiin” ei ole kreikankielisessä tekstissä? (Muslimilainen Ahmed Deedat toi tämän esille.)

V: Deedat on tässä asiassa väärässä. Ilmaisu on kreikankielisessä tekstissä. Sen voi nähdä teoksessa The Greek New Testament (Aland ym., 3. painos), samoin kuin 4. painoksessa, Greenin kirjaimellisessa käännöksessä sekä Nestle-Alandin Novum Testamentum Graece -teoksessa.

Itse asiassa, vaikka Joosef ei ollut Jeesuksen biologinen isä, hän oli kuitenkin laillinen isä.

K: Kuinka Luuk. 3:23–33:ssa Maria voi olla Juudan jälkeläinen, kun Elisabet oli Luuk. 1:5:n mukaan Aaronin tyttärien sukua ja Maria ja Elisabet olivat Luuk. 1:36:n mukaan serkkuja?

V: Raamattu ei tarkenna heidän äitiensä heimoa.

Siksi Maria ja Elisabet saattoivat olla serkkuja seuraavien mahdollisuuksien perusteella:

Äidit olivat sisaruksia: Jos heidän äitinsä kuuluivat määrittelemättömään heimoon.

Marian äiti ja Elisabetin isä olivat sisaruksia: Jos Marian äiti oli Elisabetin isän sisar, jolloin Marian äiti olisi peräisin Aaronin ja Leevin sukukunnista.

Marian isä ja Elisabetin äiti olivat sisaruksia: Marian isä oli Elisabetin äidin veli, jolloin Elisabetin äiti olisi Juudan sukukunnasta.

Eräs muslimi piti tätä todisteena siitä, että Maria oli Aaronin jälkeläinen. Tämä on tärkeää muslimeille, sillä jos Maria ei ole Aaronin sukua, Koraani on virheellinen. Muslimit uskovat yleisesti, että maan päällä oleva Koraani on sanasta sanaan sama kuin taivaassa taululle kirjoitettu Koraani (Sura 85:20–22).

Katso vastaava vastaus teoksesta When Critics Ask, s. 381.

K: Miten Luuk. 4:1–16:ssa kuvatut kolme kiusausta vertautuvat ihmisten kokemuksiin?

V: Jeesuksen kolme kiusausta koskivat aineellisia tarpeita, vallan hankkimista tekemällä kompromisseja pahan kanssa sekä Jumalan voiman ja halukkuuden koettelemista. Hallitukset pitävät ihmiset hiljaisina ruoan tai rahallisten etuuksien avulla, vallan avulla tekemällä kompromisseja moraalin kanssa sekä tarjoamalla täydellistä turvaa todellisilta tai kuvitteellisilta vaaroilta.

Yleisesti ottaen kiusaukset vetoavat ruumiiseemme, sieluumme tai henkeemme. 1. Johanneksen kirje 2:16 luokittelee kiusaukset lihan himoksi, silmien himoksi ja elämän ylpeydeksi. Huomaa, että Saatana kietoi kaikki kolme kiusausta uskonnon verhoon, jopa siteeraamalla Raamattua. Saatana tuntee Raamatun todennäköisesti paremmin kuin kukaan kuolevainen ihminen maan päällä.

Erämaassa vaeltavilla israelilaisilla oli kiusaus luottaa Jumalan päivittäin antamaan mannaan sen sijaan, että olisivat keränneet ylimääräistä tai valittaneet lihan puutteesta, kuten Mooses mainitsi 5. Mooseksen kirjan 8:3:ssa. Mooses varoitti heitä 5. Mooseksen kirjan 6:10–12:ssa, että he tulisivat ylpeiksi, kun he muuttaisivat maahan. Israelilaiset koettelivat Jumalaa Massassa (5. Mooseksen kirja 6:16). Toisin sanoen Jeesus koki samanlaisia kiusauksia kuin israelilaiset 2. Mooseksen kirjassa, mutta Jeesus selviytyi niistä kaikista. Jeesuksesta tuli meille esimerkki kiusauksen voittamisesta (Hepr. 4:14–16; 5:8).

Katso lisätietoja teoksista New International Bible Commentary, s. 1192, Believer’s Bible Commentary, s. 1380–1381, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 213, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 863–864, 865.

K: Miten Luuk. 4:1–16:ssa on ”oikotiet” Jumalan tahdon toteuttamiseen?

V: Jeesus tiesi olevansa heidän Messias, ja Saatana tarjosi Jeesukselle sopivasti kolme oikotietä Jumalan tahdon toteuttamiseen Hänen elämässään. Jos Jeesus olisi käyttänyt voimaansa muuttaakseen kiven leiväksi kaikille, he olisivat seuranneet jotakuta, joka pystyi ihmeellisesti tyydyttämään heidän aineelliset tarpeensa. Jos Jeesuksella olisi ollut kaikki valta kansakuntien yli, he olisivat seuranneet jotakuta, joka pystyi valloittamaan voimallaan. Jos Jeesus olisi ihmeen avulla selvinnyt temppelistä putoamisesta, kansa olisi todennäköisesti hyväksynyt Hänet, eikä Jeesuksen olisi tarvinnut mennä ristille.

Meillä voi olla arvokas tavoite: tehdä jotain Jumalan puolesta tai johdattaa ihmisiä Kristuksen luo. Jos etsimme tarpeeksi ahkerasti, Saatana huolehtii siitä, että löydämme aina ”oikotien” hyvän tavoitteemme saavuttamiseksi – käyttämällä keinoja, jotka eivät ole Jumalan mieleen. Lahjonta, pakottaminen, pelottelu ja näyttävyys ovat kaikki keinoja, joita meidän ei pitäisi käyttää. Esimerkiksi jos joku tarjoaisi ruokaa, hyväntekeväisyyttä, terveydenhuoltoa tai muita asioita ilmaiseksi muille, mutta vain oman uskontonsa edustajille tai jos he kääntyisivät, se olisi lahjontaa. Olen kuullut ihmisistä, joille on luvattu rahaa, jos he kääntyvät islamiin. Se ei kuitenkaan ole ”oikotie”, jota kristittyjen tulisi käyttää. Kun Pizarro ja hänen espanjalaiset konkistadorinsa vangitsivat petollisesti inkojen kuninkaan Atahualpan ja saivat tämän alamaiset maksamaan 24 tonnin lunnaat kultaa ja hopeaa, he sanoivat hänelle, että hän voisi joko kuolla tuskallisesti poltettuna tai nopeasti kuristettuna, jos hän suostuisi kastettavaksi [roomalaiskatoliseksi] kristityksi. Se oli pahaa.

Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 213–214.

K: Mikä olisi vikaa kivien muuttamisessa leiväksi Luuk. 4:3–4:n mukaan?

V: Normaalisti ei mitään, mutta se menee ohi asian ytimen. Neljäkymmentä päivää on pitkä aika olla ilman ruokaa; ihmiskeho ei kykene siihen luonnollisesti, vaikka Mooses teki niin 5. Mooseksen kirjan 9:9:ssä. Jotkut harmaista kalkkikivistä saattoivat muistuttaa hieman leipää. Jeesus olisi voinut lyhentää paastoaan käyttämällä Jumalan Pojan asemaansa ja valtaansa muuttaakseen kiviä leiväksi. Tietenkin Jeesus olisi voinut myös vain kävellä lähimpään kaupunkiin ja ostaa leipää, kuten hän todennäköisesti usein teki muina aikoina. Mutta Jeesus luotti siihen, että Henki ylläpiti häntä yliluonnollisella tavalla, sen sijaan että olisi luottanut omiin voimiinsa.

Katso lisätietoja teoksista Evangelical Commentary on the Bible, s. 810, Believer’s Bible Commentary, s. 1380, The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 487, sekä The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 862, 863.

K: Mikä on merkittävää temppelin huipulla Luuk. 4:9:ssä?

V: Strackin ja Billerbeckin teoksen *Kommentar zum Neuen Testament aus Talmud und Midrasch* 1:151 mukaan rabbinistisen perinteen mukaan Messias ilmestyisi temppelin huipulle. Katso lisätietoja teoksesta *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 8, s. 864–865.

K: Mitä Luuk. 4:13–14 kertoo kiusauksesta ja synnistä?

V: Kiusaus ei ole synti. Jeesusta kiusattiin ankarasti, mutta Jeesus ei koskaan tehnyt syntiä. Kun meitä kiusataan tekemään jotain väärää, mutta lähestymme Jumalaa emmekä tee syntiä, se on Jumalalle mieluista, ettemme tehneet syntiä – ei se, että meitä kiusattiin. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1381.

K: Miksi Jeesus siteerasi Luuk. 4:19:ssä vain osan Jes. 61:2:sta eikä sen loppuosaa ”ja meidän Jumalamme koston päivä”?

V: Jeesus esitti lukevansa Jesajan kirjakääröstä, ja juuri niin Hän teki. Vastauksessa on viisi huomioitavaa seikkaa.

1. Tuolloin heprealaisessa Raamatussa kirjoja ei ollut jaoteltu jakeisiin, kuten meidän Raamatussamme.

2. Jeesus siteerasi Jesajaa oikein, mutta Hän ei siteerannut koko jaetta.

3. Nykyään siteeraamme jakeita usein epätäydellisesti. Meillä on tapana käyttää kolmea pistettä, mutta tuolloin sellaista tapaa ei ollut.

4. Jeesus sanoi, että se, mitä hän luki, oli täyttynyt heidän kuultuaan. Jos Jeesus olisi lainannut viimeisen osan, tämä ei olisi enää totta.

5. Tämä Jesajan kirjan kohta on monien muiden Jesajan profetioiden kaltainen; niillä on kaksijakoinen täyttyminen. Toinen esimerkki kaksijakoisesta täyttymisestä on Jesaja 7:14–17.

Jeesus täytti jakeen vain ensimmäisen osan ensimmäisellä tulemisellaan. Hän täyttää viimeisen osan toisella tulemisellaan. Katso lisätietoja teoksista When Critics Ask, s. 387, The Believer’s Bible Commentary, s. 1382, ja The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 489–490.

K: Luuk. 4:25 ja Jaak. 5:17:n mukaan, eikö Elian aikana ollut sadetta kolme ja puoli vuotta, vai vain kolme vuotta, kuten 1. Kun. 18:1 väitetysti viittaa?

V: 1. Kuninkaiden kirjan 18:1 ei tarkenna, onko kyseessä kolmas vuosi kuivuuden alkamisesta, kolmas vuosi nälänhädän alkamisesta vai kolmas vuosi, jonka Elia vietti lesken luon in Sareptassa. Lisäksi ilmaisu ”kolmantena vuonna” voi tarkoittaa kolmannen vuosipäivän jälkeen.

Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 530.

K: Ovatko asiat Luuk. 4:28–32:ssa sujuvat hyvin merkki siitä, että teet sitä, mitä Jumala haluaa sinun tekevän?

V: Jeesus puhui oikeita sanoja Luuk. 4:28–32:ssa, mutta asiat eivät sujuneet lainkaan hyvin; he halusivat tappaa Hänet. Joskus sanasi aiheuttavat ristiriitoja, ja juuri tämä voi olla juuri sitä, mitä Jumala haluaa. Toisaalta Luuk. 6:26 sanoo: ”Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsäkin väärille profeetoille.”

Jeesuksella meni hyvin tiettyyn pisteeseen asti. Sitten Jeesus toi esiin heidän sisäiset asenteensa, jotka koskivat heidän kansansa ylivoimaisuutta ja piittaamattomuutta muita kohtaan.

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 868.

K: Miksi Jeesus nuhdeli Luuk. 4:34–35, 41:ssä demonia, joka puhui totta?

V: Demoni ei yrittänyt ylistää Jeesusta, vaan saattoi yrittää saada Jeesuksen näyttämään huonolta. Jeesus ei ollut kiinnostunut käyttämään demonin todistusta, neuvottelemaan demonin kanssa tai edes keskustelemaan sen kanssa; meidänkään ei pitäisi olla kiinnostuneita siitä.

Jeesus ei ollut kiinnostunut siitä, että hänen henkilöllisyytensä paljastettaisiin ennenaikaisesti. Toinen tilanne, jossa totuuden kertonut demoni nuhdeltiin, löytyy Apostolien teoista 16:16–18. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 872.

K: Mikä on mielenkiintoista Luuk. 4:38–39:ssä, jossa Pietarin anoppi parani kuumeesta?

V: Kun joku toipuu kuumeesta, hän on yleensä hyvin heikko, syö vain vähän ja saa voimansa takaisin vasta vähitellen. Pietarin anoppi kuitenkin sai voimansa takaisin välittömästi ja pystyi palvelemaan heitä. Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1383, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 215, ja The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 492.

K: Miksi ihmiset toivat sairaita Jeesuksen luo auringon laskiessa (Luuk. 4:40)?

V: Tämä tapahtui sapattia seuraavana iltana; he olivat odottaneet, että sapatti päättyisi.

K: Miksi Jeesus ei Luuk. 4:42–43:ssa jäänyt pidemmäksi aikaa niiden ihmisten luo, jotka halusivat kuulla Häntä lisää?

V: Jeesuksella oli sanoma levitettävänä, ja hänen täytyi mennä myös muihin kaupunkeihin. Jeesuksen opetuslapset, mukaan lukien paitsi kaksitoista myös seitsemänkymmentä ja muut, voisivat palata myöhemmin.

Työssämme on joskus vaikea tietää, milloin on aika siirtyä seuraavaan tilaisuuteen. Jeesuksella oli selkeä käsitys asioiden tärkeydestä, mutta ei epätoivoista kiireellisyyttä. Pikemminkin Jeesuksella oli ajantaju, ja hän teki erilaisia asioita eri ”vuodenaikoina”.

K: Mikä oli niin erityistä Pietarin veneessä (Luuk. 5:1)?

V: Ei mitään erityistä. Monilla ihmisillä oli veneitä, eikä Pietarin vene ollut mitenkään poikkeuksellinen. Mutta se oli erittäin hyödyllinen Jeesukselle, kun Hän halusi vetäytyä väkijoukosta ja saarnata heille. Hänen äänensä kantautui hyvin veden yli. Jotain tavallista, kuten tavallinen vene, voi tulla hyvin erityiseksi, kun se annetaan Jumalan käyttöön Hänen tahtonsa mukaan.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1383–1384.

K: Mikä ero on Luuk. 5:1–11:ssä mainitulla kalastuksella ja ihmisten kalastamisella?

V: Raamatussa on vertauskuvia, metaforia tai vertauksia jonkin asian opettamiseksi, mutta niitä ei voi soveltaa äärettömästi sellaisten asioiden opettamiseen, joita niiden ei ollut tarkoitus opettaa. Metaforassa heidän on kalastettava ihmisiä samalla tavalla kuin he kalastivat kaloja. Kalastajat kuitenkin pyytävät eläviä kaloja tappaakseen ne, mutta opetuslapset kutsuttiin pyytämään kuolleita ihmisiä herättääkseen heidät eloon. Tietenkin kalastettaessa saatat haluta suurimman kalan. Ihmisten kalastuksessa ei ole eroa, onko kyseessä rikas, köyhä, nainen, mies, sokea, raajarikko, nuori, vanha jne. Kalastettaessa saatat osua oksiin ja muihin esteisiin, mutta jatkat kalastamista siitä huolimatta.

Kuinka usein kalastat?

K: Luuk. 5:3–4:ssä Jeesus pyysi Simonia menemään kalastamaan keskipäivän kuumuudessa. Miten reagoit, kun joku antaa sinulle neuvoja ja sinusta tuntuu, että hän tietää aiheesta vähemmän kuin sinä?

V: Pietari oli nöyrä ja oppimiskykyinen, sillä hän otti huomioon, että Jeesus saattoi tietää jotain, mitä hän itse ei tiennyt. Kun Jumala kertoo sinulle jotain, jota et ehkä pidä parhaana tapana toimia, voit kysyä itseltäsi: ”Onko sinulla matalan veden uskoa vai syvän veden uskoa?”

Toisaalta, jos henkilö luulee tietävänsä enemmän, mutta todellisuudessa tietää vähemmän, voit arvostaa hänen vilpitöntä pyrkimystään auttaa, vaikka hänen neuvonsa eivät ehkä olisikaan hyödyllisiä. Jotkut ihmiset kuitenkin tietävät vähemmän ja heidän pitäisi tietää, että he tietävät vähemmän, mutta he vain haluavat puhua. Joskus on oltava kärsivällinen typerien ihmisten kanssa.

K: Miksi Jeesus valitsi Luuk. 5:8:ssa apostoliksi Pietarin, joka oli syntinen mies?

V: Kaikki ihmiset ovat syntisiä. Kun Pietari oli Jeesuksen seurassa, hän tajusi, kuinka syntinen hän itse oli. Jesaja koki samanlaisia tunteita Jesaja 6:5:ssä.

K: Mikä on Luuk. 5:8:ssa ero kalastuksen ja ihmisten metsästämisen välillä?

V: Metsästyksessä eläin ei voi valita mitään, vaan se vain tapetaan. Kalastuksessa kala päättää itse tarttua syöttiin. Lisäksi kreikankielinen sana, jota tässä käytetään kalastuksesta, viittaa siihen, että ”ne pyydetään elävänä ”. Meidän on suostuteltava ihmisiä tulemaan Kristuksen luo, emme saa pakottaa heitä. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1384.

K: Mitä Luuk. 5:12 kertoo toivottomista tilanteista?

V: Kun jollakin oli lepra, se oli krooninen sairaus. Tekstissä ei itse asiassa sanota, että miehellä oli lepra, vaan että hän oli ”täynnä lepraa”. Toisin sanoen hän oli taudin pitkälle edenneessä vaiheessa, ja tilanne näytti melko toivottomalta.

Toiseksi jotkut olisivat pitäneet Jeesusta rituaalisesti epäpuhtaana pelkästään siitä syystä, että hän kosketti spitaalista. Se oli hyvä sääntö taudin leviämisen estämiseksi. Mutta oli epäilemättä yllättävää kaikille, että Jeesus kuitenkin ojensi kätensä ja kosketti spitaalista. Tietenkin vielä hämmästyttävämpää oli se, että spitaali hävisi hänestä.

Jeesuksen silmissä me kaikki olimme hengellisesti spitaalisia. Silti Jeesus tuli luoksemme, kosketti meitä, spitaalisina kuin olimmekin, ja sanoi meille: ”Tule puhtaaksi”.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1384.

K: Luuk. 5:16:n mukaan, luuletko, että Jeesus tarvitsi enemmän vai vähemmän aikaa Isän kanssa kuin me?

V: Voisi ajatella, että Jeesus tarvitsi enemmän aikaa valmistautuakseen ristille menemiseen. Toisaalta Jeesuksella oli aina hyvä suhde Isään, eikä Hänellä ollut rukouksissaan tarvetta tunnustaa mitään syntejä.

Siitä huolimatta jopa Jeesus tarvitsi aikaa yksin ollakseen puhuakseen Isänsä kanssa. Kuinka paljon enemmän me sitten tarvitsemme aikaa puhua Jumalan kanssa! On viisasta viettää aikaa Isämme kanssa ennen tärkeän päätöksen tekemistä, kuten Jeesus teki ennen kuin valitsi kaksitoista opetuslapsensa.

K: Oliko halvaantuneella Luuk. 5:20:ssa uskoa?

V: Paitsi Lasaruksen herättäminen kuolleista, tämä on ainoa ihme, jonka Jeesus teki ja jossa parantunut henkilö ei osoittanut etukäteen minkäänlaista uskoa. Hänen neljällä ystävällään oli uskoa tuoda hänet paikalle ja laskea hänet katon läpi. Ehkä halvaantuneella oli uskoa, mutta siitä ei ole mainintaa. Siitä huolimatta halvaantunut osoitti tottelevaa uskoa, kun hän teki sen, mitä Jeesus pyysi häntä tekemään Luuk. 5:25:ssä. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 880.

K: Miksi fariseukset pitivät Luuk. 5:20–21:ssä syntien anteeksiantamista jumalanpilkkana?

V: Joskus täysin oikea logiikka ja oikeat lähtökohdat yhdistettynä yhteen virheelliseen lähtökohtaan voivat johtaa väärään johtopäätökseen.

Aivan kuten vain loukattu henkilö voi antaa anteeksi hänelle tehdyn vääryyden, he näkivät oikeutetusti, että syntien anteeksiantaminen oli jotain, mihin vain Jumala pystyi. Jos pelkkä ihminen ylimielisesti väittäisi voivansa antaa anteeksi syntejä, se olisi jumalanpilkkaa ja yritys ottaa Jumalan oikeutettu paikka. Ehkä he eivät edes tulleet ajatelleeksi, että Jeesus saattaisi olla jotain enemmän kuin pelkkä ihminen.

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 881.

K: Miksi Jeesus valitsi Luuk. 5:27–39:ssä veronkantajan?

V: Jos miettii asiaa hetken, tämä kuulostaa hullulta. Juutalaiset halveksivat veronkantajia, koska he eivät vain keränneet veroja, joita ihmiset eivät halunneet maksaa, vaan he keräsivät veroja miehittäjinä toimineille roomalaisille. Useimmat juutalaiset pitivät heitä saastaisina ja hylkiöinä, joita tuli välttää. Jeesuksen opetuslapset valittiin levittämään evankeliumia kansalle, ja oli pöyristyttävää, että Jeesus valitsi veronkantajan yhdeksi valituista tavoittamaan juuri niitä ihmisiä, joilta hän peri veroja. Itse asiassa Jeesusta syytettiin epäpuhtaudesta pelkästään siitä, että hän söi Leevin ja tämän ystävien kanssa. Mutta Jumalan tiet eivät ole meidän tietämme. Leevi ei ollut ”veronkantajapäällikkö” kuten Sakkeus, vaan aivan tavallinen veronkantaja. Hän luopui ammatistaan ja seurasi Jeesusta entisenä veronkantajana. Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 217–218, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 812.

K: Miksi fariseukset olivat Luuk. 5:34–35:ssä vihamielisiä Jeesusta kohtaan?

V: Mitä enemmän Jeesus vaati ja käytti valtaa, sitä vihamielisemmiksi fariseukset muuttuivat. Fariseusten keskuudessa ei näy pienintäkään vihjettä siitä, että ”olemme niin iloisia, että spitaalinen ja halvaantunut saivat parannuksen”. Jeesus haastoi heidän teologiansa, sosiaaliset tapansa, paastonsa, sapatin – lyhyesti sanottuna Jeesus oli heille haaste. Parantuneen spitaalisen lähettäminen papien luo olisi muistutus myös heille. Katso lisätietoja teoksista New International Bible Commentary, s. 1196–1197, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 217.

K: Mitkä ovat Luuk. 5:34–35:ssä mainittuja muita esimerkkejä ”yhdistämättömistä” asioista, joita fariseukset opettivat ihmisten yrittävän sekoittaa Kristuksen opetuksiin?

V: Tässä on muutamia esimerkkejä. Nigeriassa on kaksi erillistä uskontoa, joita kutsutaan nimellä ”Chrislam” ja jotka yrittävät yhdistää kristinuskon ja islamin. (Ne eivät ole yhdistyneet keskenään.) Bahá’í-uskon kannattajat opettavat, että heidän Bahá’u’lláhinsa, Muhammed, Jeesus, Mooses, Buddha ja (joskus) Krishna olivat kaikki peräisin samasta Jumalasta. Bahá’í-uskon kannattajia on kuitenkin kaksi ryhmää, ja toisen ryhmän johtajia on murhattu, oletettavasti toisen ryhmän toimesta. Jotkut yrittävät yhdistää okkultismia, horoskooppeja tai ennustamista kristilliseen tai katoliseen opetukseen. Jotkut ovat yrittäneet yhdistää hindulaisuuden ja kristinuskon.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 218, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 812–813.

K: Mitä vaatteiden ja viinipussien vertauskuvat tarkoittavat Luuk. 5:36–38:ssa?

V: Uusi kangaspala ei ”sopisi” ommeltavaksi laastarina vanhaan vaatteeseen. Tämä johtuu siitä, että kastuttuaan uusi kangas kutistuisi, mutta vanha ei. Samalla tavalla fariseukset eivät edes pystyisi ymmärtämään, että Jeesus on Messias, elleivät he hyväksyisi, että Messiaan tulo olisi jotain uutta. Meille saattaa tuntua itsestään selvältä, että Messiaan tulo olisi jotain aivan uutta, mutta se ei ollut selvää niille, joiden ajattelussa ei ollut tilaa Messiaalle. Kuten Jeesus sanoi Joh. 8:37:ssä, fariseusten sydämissä ei ollut tilaa Hänen sanalleen.

Viinipussien vertaus on hyvin samankaltainen, paitsi että se menee vielä pidemmälle. Vanha ei voi sisältää uutta, ja henkilö, joka pysyy vain vanhassa, joko repeää tai ei kykene ottamaan uutta vastaan.

K: Oliko Luuk. 5:37–39:ssä mainittu ”uusi viini” alkoholipitoista?

V: Heprealainen sana viinille on yayin. Sitä käytetään juopoista Joelin kirjassa 1:5.

Kreikankielinen sana viinille on oinos. Tässä on O’Brienin lausunto teoksesta Today’s Handbook for Solving Bible Difficulties, s. 366–369: Nooa ei juonut liikaa rypälemehua (1. Mooseksen kirja 9:21), Paavali ei varoittanut rypälemehun liiallisesta nauttimisesta (Efesolaiskirje 5:18), eikä rypälemehu ole pilkkaaja (Sananlaskut 20:1). O’Brien huomauttaa myös, että rypälemehun käyminen huoneenlämmössä kestää alle kaksi päivää.

Toisaalta viinin alkoholipitoisuus oli raamatun aikoina 10–11 %, mikä on vähemmän kuin nykypäivän viineissä tai väkevämmissä juomissa. Lisäksi viiniä laimennettiin vedellä.

K: Miten Luuk. 5:39:ssä mainittu vanhan viinin parempi maku liittyy edelliseen viinipussien vertaukseen?

V: Tässä ei tarkoiteta, että ”vanha” olisi aina parempaa kuin ”uusi”. Pikemminkin monet täällä pitivät niin paljon Vanhan testamentin ”vanhasta” opetuksesta sekoitettuna omiin perinteisiinsä, että he hylkäsivät Jeesuksen ”uuden” opetuksen. Ei olisi pitänyt odottaa, että kaikki juutalaiset pitäisivät Jeesuksen opetuksesta. Aivan kuten jotkut pitävät vanhemman viinin mausta parempana, Jeesuksen sanojen noudattaminen ei sopinut heidän makuunsa.

Katso lisätietoja teoksista Hard Sayings of the Bible, s. 457–458, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 885–886.

K: Mitä vikaa fariseukset katsoivat olevan viljan tähkien poimimisessa (Luuk. 6:1)?

V: 5. Mooseksen kirjan 23:25 mukaan oli sallittua syödä pieni määrä viljaa toisen pellolta, joten kyse ei ollut siitä. Pikemminkin fariseukset pitivät sitä sadonkorjuuna, ja sadonkorjuu oli työtä, joka oli kiellettyä sapattina. Suurten viljamäärien korjaaminen on työtä, mutta oli naurettavaa pitää muutaman jyvän keräämistä työnä. Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 970.

K: Mitä Jeesuksen opetuslasten ruokkiminen viljalla Luuk. 6:1,4 osoitti?

V: Kun fariseukset loivat ihmisten perinteitä ja naamioivat ne Jumalan laiksi, Jeesus ei epäröinyt rikkoa niitä osoittaakseen, etteivät ne olleet Jumalan lakia. Toisaalta Jeesus noudatti ihmisten lakeja, joita ei naamioitu Jumalan laiksi, kuten verojen maksamista keisarille.

K: Mikä on Luuk. 6:2:ssa ero sääntöjen noudattamisen ja Jumalan seuraamisen välillä?

V: Usein molemmat näyttävät samalta, koska Jumala haluaa meidän noudattavan Hänen lakejaan ja tottelevan hallitusta. Tietenkin, kuten Pietari sanoo Apostolien teoissa 4:19, on ero Jumalan seuraamisen ja jopa uskonnollisten lakien noudattamisen välillä, kun uskonnolliset lait ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä Jumala on käskenyt. Se on helppo tapaus.

Mutta onko koskaan tilannetta, jossa Jumalan seuraaminen edellyttää hyvän ja asianmukaisen lain noudattamatta jättämistä? Se on harvinaista, mutta mahdollista, jos kyseessä on korkeampi periaate.

Annan ensin yksinkertaisen, perustavanlaatuisen esimerkin. Kerran olin poissa autostani, ja autoni oli pysähtynyt naapuruston kadulle väärään suuntaan. Oliko se väärin? No, poliisi tuli paikalle, kiitti minua ja lähti sitten pois. Annan teille nyt taustatiedot. Toinen autoilija oli jäänyt kadulle, koska hänen autonsa akku oli tyhjentynyt, ja olin siellä antamassa hänen autolleen käynnistysapua. (Vaikka poliisi ei tätä tiennyt, toinen autoilija oli itse asiassa vaimoni.)

Kun Daavid rikkoi lakia välttämättömyyden vuoksi 1. Samuelin kirjassa 21:1–6, Jumala ei nuhdellut häntä eikä korjannut häntä. Daavid ja hänen miehensä tekivät Jumalan tahtoa, mutta he olivat epätoivoisessa tilanteessa ilman ruokaa. Joskus jopa silloin, kun teemme Jumalan tahtoa, voimme olla epätoivoisessa tilanteessa. Hengissä pysyminen oli tärkeämpää kuin syödä seremoniallista leipää, jota vain papit ja heidän perheensä saivat syödä. Luukkaan evankeliumin 6:9:ssä Jeesus muistuttaa heitä, että on sallittua tehdä hyvää; jos jonkun eläin putoaa sapattina ojaan, on sallittua tehdä työtä sen pelastamiseksi ja nostamiseksi ylös.

Katso lisätietoja teoksesta New International Bible Commentary, s. 1197.

K: Millaisesta hyvästä ja pahasta Jeesus puhui Luuk. 6:9:ssä?

V: Sanaa ”paha” käytetään samankaltaisessa merkityksessä kuin englanninkielistä sanaa ”bad”; se voi tarkoittaa moraalisesti vääriä asioita tai haitallisia asioita. Jeesus käytti haitallisten asioiden vertauskuvaa korostaakseen sekä hyödyllisiä että moraalisesti hyviä asioita. Et antaisi eläimesi kuolla laiminlyönnistä sapattina. Samoin on sallittua parantaa ihmeellisesti ihminen milloin tahansa viikonpäivänä. Oli kuitenkin mielenkiintoista, että Jeesus esitti heille tämän kysymyksen, ja heti sen jälkeen, jakeessa 11, he keskustelivat sapattina pahasta, jota he saattaisivat tehdä Jeesukselle.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1387.

K: Miksi fariseukset olivat niin vihaisia Luuk. 6:11:ssä?

V: He eivät näyttäneet välittävän lainkaan miehestä, mutta eivät olisi vastustaneetkaan hänen parantamistaan. Fariseukset olivat hyvin vihaisia, koska miehen käsi oli ollut kuivunut jo niin kauan, että yhden päivän odottaminen sapattin jälkeen miehen parantamiseksi ei olisi muuttanut asiaa mitenkään. Jeesus olisi voinut parantaa miehen jo sapattia edeltävänä päivänä. Ainoa syy valita juuri sapatti – paitsi väkijoukon läsnäolo – olisi ollut osoittaa fariseuksille, ettei hän aio alistua heidän tulkintaansa sapattista. Näin ollen toisaalta he olivat hyvin vihaisia, mutta toisaalta Jeesuksen toimien perusteella he odottivatkin hänen tekevän jotain sellaista. Joten tavallaan he odottivat syytä suuttua.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 887 ja Believer’s Bible Commentary, s. 1387.

K: Onko Luuk. 6:17–49:ssä mainittu ”tasangon saarna” sama kuin Matt. 5–7:n vuorisaarna?

V: On epätodennäköistä, että ne olisivat sama saarna. Vaikka Matteuskaan eikä Luukas väittäneet kirjaavansa kaikkea, mitä kussakin saarnassa sanottiin, molemmissa on tarpeeksi erilaista sisältöä, jotta ne ovat eri saarnoja. Molemmissa on kuitenkin myös paljon hyvin samankaltaista sisältöä. Jeesuksen voitiin odottaa saarnaavan samanlaista sanomaa useita kertoja erilaisille kuulijajoukoille.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 890, New International Bible Commentary, s. 1197, The Tony Evans Bible Commentary, s. 970–971, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1388.

K: Miksi Jeesus paransi heidät kaikki Luuk. 6:19:ssä?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Ensisijaisena tarkoituksena ei ollut tarjota lääketieteellistä hoitoa israelilaisille. Pikemminkin tarkoituksena oli, että nämä parantamiset toimisivat merkkinä, joka osoittaisi maailmalle, että Jeesus oli Messias.

2. Ei ole olemassa yhtään tapausta, jossa Jeesus olisi mennyt ihmisjoukon luo ja parantanut heidät kaikki, halusivatpa he sitä tai eivät. Tässä tapauksessa kaikki Jeesuksen luo tulleet parantuivat; Jeesus ei käännyttänyt ketään pois. Samoin pelastuksen osalta kaikki, jotka tulevat Jeesuksen luo, pelastuvat; Hän ei käännytä ketään pois. Kaikki eivät kuitenkaan pelastu, koska kaikki eivät päätä tulla Jumalan luo sillä tiedolla, joka heillä on.

K: Kannustaako Jeesus Luuk. 6:20:ssa kutsumalla köyhiä siunatuiksi köyhää proletariaattia tyytymään tilanteeseensa, koska heidän pitäisi nousta yhteiskunnan rikkaita vastaan, kuten kommunismi opettaa?

V: On totta, että Jeesus opettaa meitä olemaan tyytyväisiä ja iloisia Kristuksessa. On myös totta, että kommunismi on tehnyt paljon opettaakseen ihmisiä olemaan tyytymättömiä, onnettomia ja jakamaan kurjuutta muille. Kommunismi, sellaisena kuin sitä joissakin maissa harjoitetaan, on yksinkertaisesti korvannut yhteiskunnan yläluokan uudella eliittiluokalla, kommunistisen puolueen jäsenillä.

Tämä muistuttaa tilannetta satoja vuosia sitten Venäjän aroilla, jolloin kasakkien heimo huusi aina ”vapaus” ryntäessään taisteluun, mukaan lukien aiheettomat hyökkäysretket muiden vangitsemiseksi ja orjuuttamiseksi.

K: Miksi Jeesus näytti Luuk. 6:21,25:ssä vastustavan naurua?

V: Jeesus ei vastustanut naurua ja iloa yleisesti ottaen, sillä heillä olisi iloa surun sijaan (Jesaja 61:3). Jeesus kertoi jopa useita humoristisia vertauksia. Pikemminkin Jeesus vastusti ihmisiä, jotka olivat kevytmielisiä tai tyytyväisiä tilanteeseen, vaikka he eivät olleet oikeassa suhteessa Jumalaan, eivätkä he välittäneet toisista. Nykypäivän psykologian termein ilmaistuna Jeesus näki ihmisiä, jotka ajattelivat ”minä olen kunnossa, sinä olet kunnossa”, vaikka he itse asiassa eivät olleet kunnossa ja muutkaan eivät olleet kunnossa vaan tarvitsivat apua. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1389.

K: Mikä on vikaa siinä, että kaikki puhuvat sinusta hyvää (Luuk. 6:22, 26)?

V: Ei ole aina huono asia, kun joku puhuu sinusta hyvää, kuten Jeesus puhui hyvää Natanaelista Joh. 1:48:ssa, ja hyvä maine on siunaus Saarnaajan kirjassa 7:1. Ole kuitenkin varuillasi, kun kaikki ihmiset puhuvat sinusta hyvää. Tämä on vahva merkki siitä, että olet vaarantamassa kristillistä todistustasi.

Tämä ei ole siunaus niille, joista puhutaan pahaa heidän pahojen tekojensa vuoksi. Se on siunaus niille, joista puhutaan pahaa, koska he palvelevat Jumalaa.

Katso teoksesta When Critics Ask, s. 389, erilainen mutta täydentävä vastaus ja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1387, lisätietoja.

K: Miksi Jeesus sanoi Luuk. 6:27:ssa: ”te, jotka kuulette minua”?

V: Tämä ei tarkoita niitä, jotka kuulivat Jeesuksen sanat ohimennen. Se tarkoittaa niitä, jotka kuuntelivat ja ottivat sydämeensä sen, mitä Jeesus käski.

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 893.

K: Miksi meidän pitäisi rakastaa vihollisiamme (Luuk. 6:27)?

V: Juutalaiset ajattelivat neljää päätyyppiä vihollisia: useimmat roomalaiset, varkaat, murhaajat ja syntiset yleensä. Jeesus käski rakastamaan heitä kaikkia. Tähän on neljä syytä neljästä näkökulmasta.

Tottelevaisuutemme: Jumala yksinkertaisesti käski meitä tekemään niin.

Onnemme: Emme voi olla onnellisia, jos sydämemme on täynnä vihaa muita ihmisiä kohtaan. Vielä vakavammin, 1. Johanneksen kirjeen 3:10, 15 ja 4:10 kysytään, kuinka voimme todella rakastaa Jumalaa, jota emme ole nähneet, jos emme rakasta veljiämme, jotka olemme nähneet.

Jumalan rakkaus: Meidän tulisi rakastaa toisiamme, koska Jumala rakastaa maailmaa (Joh. 3:16). Jumala rakastaa jopa jumalattomia (Room. 5:6).

Heidän tarpeensa rakkaudestamme: Toiset tarvitsevat rakkauttamme, rukouksiamme ja evankeliumin sanomaa. Luonnonvastainen reaktio on todistus Jumalasta maailmalle.

K: Luuk. 6:29: milloin meidän tulisi kääntää toinen poski, ja milloin emme saisi tehdä niin?

V: Meidän ei pitäisi maksaa pahaa pahalla, emmekä saisi kostaa (Roomalaiskirje 12:17–19).

1. Älkää antako muiden halveksia meitä (1. Tim. 4:12).

2. Meidän tulisi puolustaa köyhiä ja sorrettuja (Jer. 7:6; 22:16) (Jes. 1:17; 58:6, 10; Jer. 5:28; 22:16; Gal. 2:10; Ps. 41:1; Sananl. 14:21; 24:11–12; 29:7; 31:9, 20; Ef. 4:28; 1. Tim. 6:18–19; Jaak. 1:27).

3. Emme saa antaa muiden puhua pahaa siitä, mitä pidämme hyvänä (Roomalaiskirje 14:16).

4. Erityisesti meidän tulisi olla valmiina antamaan vastaus uskostamme (1. Piet. 3:15).

K: Missä tilanteessa meidän tulisi antaa ihmisten viedä meiltä omaisuuttamme (Luuk. 6:30)?

V: Jos joku otti sinulta viittasi, luultavasti ulkovaatteesi, kyseessä olisi todennäköisesti katuvarkaus. Jos kyseessä olisi varkaus, he olisivat saattaneet viedä enemmänkin.

On olemassa joitakin yleisiä periaatteita, joita on syytä noudattaa.

1. Toisten ihmisten sielut ovat arvokkaampia kuin kaikki omaisuutemme.

2. Se, että ihmiset tai hallitus takavarikoivat omaisuutta väärin, on pahaa, mutta kärsimyksemme on todistus maailmalle ja kirkastaa Jumalaa.

3. Meidän ei pitäisi aina antaa ihmisille kaikkea. Esimerkiksi 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:10 mukaan meidän ei pitäisi antaa ruokaa jollekin, joka kieltäytyy tekemästä työtä. Meidän ei pitäisi tarjota vieraanvaraisuutta ihmisille, jotka opettavat vääriä, sielua tuhoavia oppeja (2. Johanneksen kirje 10–11).

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 893.

K: Miten ja miksi meidän tulisi Luuk. 6:35:n mukaan rakastaa vihollisiamme odottamatta mitään vastineeksi?

V: Tähän kysymykseen voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan. Voimme nähdä ainakin viisi syytä, miksi Jumala on antanut meille tämän käskyn, jota meidän tulee noudattaa.

Rakkaus muita kohtaan: Meidän tulisi ottaa hyvin vakavasti Jumalan käsky rakastaa muita, kuten 1. Johanneksen kirje 3:10, 18; 4:19–21 osoittavat.

Todistus maailmalle: Vihollisten rakastaminen ei ole ihmisille luonnollinen reaktio. Jumalan käskyn noudattaminen tässä asiassa on todistus maailmalle siitä, että meissä on rakkautta, joka ei ole luonnollista, vaan yliluonnollista.

Jotkut ovat tulevia uskovia: Jopa jotkut, jotka ovat nyt evankeliumin vihollisia, kuten Tarsolainen Saulus oli, tulevat jonain päivänä kristityiksi ja pääsevät taivaaseen.

Jumalan kunnioittaminen: Me heijastamme Jumalan luonnetta, ja Jumala rakastaa edelleen vihollisiaan. Jumalan totteleminen ja vihollisten rakastaminen on tapa kunnioittaa Jumalaa, ja meidät on luotu Jumalan kunniaksi, kuten Jesaja 43:7 osoittaa.

Oman etumme vuoksi: Vihan pitäminen sydämessämme satuttaa meitä yhtä paljon kuin ketään muuta.

K: Mikä on Luuk. 6:39:n vertauksen ydin, jossa sokea johtaa sokeaa?

V: Tästä vertauksesta voimme oppia yhden tärkeän asian, mutta älä unohda kiinnittää huomiota myös kahteen pienempään seikkaan.

Tärkein asia on, että yleisesti ottaen, jos joku on sokea (joko fyysisesti, hengellisesti tai tietämättömyyden tai ennakkoluulojen vuoksi), et voi tarjota hänelle etua siitä, että näkevä henkilö johdattaa häntä, jos olet itsekin sokea. Et voi opastaa ketään paikkaan, jossa olet käynyt, jos et ole itse koskaan käynyt siellä.

Toissijainen seikka, jonka Jeesus katsoi tarpeelliseksi tuoda esiin tässä vertauksessa, on se, että ei ole harvinaista, että ihmiset haluavat yrittää ohjata toisia, vaikka he itse vain teeskentelevät omaavansa siihen tarvittavat valmiudet.

Toinen vähäinen seikka on se, että jos sokea yrittää todellakin opastaa toista sokeaa, heillä saattaa olla onnea ja se saattaa jopa sujua hyvin, ainakin lyhyen aikaa, varsinkin jos opastaja on kulkenut kyseistä polkua aiemmin. Kuitenkin kun eteen tulee uusi tai odottamaton este, kuten kuoppa, tulos voi olla katastrofaalinen sekä seuraajalle että opastajalle.

Tärkeä sovellus tästä on se, että uskonnollinen johtaja, joka kieltää Jeesuksen olevan Messias ja Herra, johtaa myös muut ihmiset tuhon kuiluun.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1391, ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 971.

K: Tarkoittaako Luuk. 6:40, että ihmisen on oltava täydellisesti opetettu ennen kuin hänestä voi tulla opetuslapsi, kuten Bostonin Kristuksen kirkko väittää?

V: Ei. Teoksessa When Cultists Ask (s. 148) sanotaan asia hyvin: ”Täydellistä oppimista ei voi saavuttaa kolmen vuoden pikakurssilla, … Se on tavoite, johon pyritään oppimalla Kristukselta koko elämän ajan.” Kristukselta oppiminen on tila ja tavoite, eikä täydellinen oppiminen ole edellytys opetuslapsena olemiselle. Eräs ystäväni opiskeli Raamattua hyvin ahkerasti ja luki jokaisen sivun nuorena kristittynä. Vuosien kuluessa hän opiskeli sitä edelleen, mutta harvemmin. En ole varma, lukiko hän Raamattua koskaan kokonaan läpi toista kertaa.

Joskus monien ryhmien kristityt voivat virheellisesti ajatella, että oppiminen ja opetuslapseus ovat vain lyhytaikaisia asioita nuorille kristityille. Kuitenkin, kuten vene virtaavassa joessa, kun et mene eteenpäin, menet taaksepäin.

K: Mitkä ovat Luuk. 6:41–42:ssa mainitut ”salkon palaset”?

V: Tämä liittyy edelliseen vertaukseen kahdella tavalla. Molemmat esimerkit koskevat niin sanottua ”asiantuntijaa”, johon ei pidä luottaa, ja molemmat koskevat tekopyhiä, jotka väittävät yhtä, mutta ovat todellisuudessa toista. Tässä humoristisessa esimerkissä on kuitenkin neljä lisäkohtaa.

1. Saatamme olla todella huonoja huomaamaan suuren puupalkin omassa silmässämme. Tai vaihtoehtoisesti näemme palkin, mutta olemme todella taitavia huijaamaan itseämme uskomaan, että sitä ei ole olemassa tai että se ei ole tärkeää.

2. Saatamme olla todella hyviä huomaamaan jopa mikroskooppisen pieniä puutteita toisessa ihmisessä. Tai vaihtoehtoisesti luulemme vain olevamme hyviä huomaamaan puutteita toisessa ihmisessä, riippumatta siitä, onko niitä todella olemassa vai ei.

3. Saatamme olla täysin tietämättömiä siitä, että keskitymme toisen ihmisen pieniin, kuviteltuihin puutteisiin, samalla kun olemme sokeita (ehkä tarkoituksellisesti) omille, paljon suuremmille puutteillemme.

4. Jos aiomme auttaa muita jossakin asiassa, meidän on oltava hyvä esimerkki omassa elämässämme.

Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 971, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1391.

K: Mitkä ovat Luuk. 6:41–42:n mukaisia esimerkkejä nykypäivän vääristä asiantuntijoista?

V: Poliittisesti, uskonnollisesti ja tieteellisesti. Lisäksi tietyllä alalla todellinen asiantuntija puhuu asiantuntijana toisella alalla, josta hänellä on vain vähän asiantuntemusta.

K: Mitä puu ja aarre merkitsevät Luuk. 6:43–45:ssä?

V: Puu ei valitse, millaista hedelmää se tuottaa. Hedelmän laji määräytyy puun luonteen mukaan. Vaikka meillä on jonkin verran valinnanvaraa siinä, mitä muut ihmiset näkevät, meillä ei ole niin paljon välitöntä valinnanvaraa elämämme tuottamien hedelmien suhteen kuin haluaisimme ajatella. Useimmiten se, mikä tulee esiin, on se, mikä nousee luonnollisesti sydämestämme.

Jos joku käyttää rumia sanoja ja sanoo: ”Anteeksi, se vain lipsahti”, miksi se sitten oli sydämessäsi alun perin? Onko ongelmana se, että se oli siellä ja lipsahti ulos, vai se, että se oli siellä alun perin?

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1391, ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 972.

K: Luuk. 6:43:ssa sanotaan, että hyvä puu ei tuota pilaantuneita hedelmiä eikä päinvastoin. Pääsevätkö siis maalliset mutta vanhurskaat ihmiset taivaaseen?

V: Kaikki täysin moraaliset ja vanhurskaat ihmiset pääsevät taivaaseen, mutta tällä ei ole merkitystä, sillä kukaan ihminen, paitsi Jeesus Kristus, ei ole täyttänyt Jumalan vaatimusta moraalisesta vanhurskaudesta.

Samoin lapsi, joka vihaa vanhempiaan ja kieltäytyy kunnioittamasta heitä, ei ole tottelevainen lapsi, riippumatta siitä, mitä muuta hän pidättäytyy tekemästä.

K: Mitä Luuk. 6:46–49:n vertaus kahdesta talosta tarkoittaa?

V: Vertausta voi tarkastella kahdesta näkökulmasta.

Rakentajat: Yksi rakentaja rakensi talon, jonka piti kestää pitkään, perustuksen päälle, joka ei kestäisi. Näin ollen ne yhdessä eivät kestäisi kauempaa kuin perustus. Elämä on usein sellaista. Kun rakennat jotain, jonka pitäisi olla pysyvää, hiekan kaltaisen, liukuvan pohjan päälle, älä ihmettele, että pysyviltä näyttävät rakenteet voivat romahtaa niin nopeasti.

Talot: Molemmat talot saattoivat aluksi näyttää yhtä vankoilta. Kestäväksi rakennettu talo on rakennettu eri tavalla kuin talo, jota ei ole rakennettu kestämään. Jumala on luonut meidät kestämään ikuisesti, ja meidän tulisi rakentaa elämäämme sen mukaisesti.

Keskeinen ajatus: Yhdistämällä nämä kaksi näkökulmaa Jeesuksen pääviesti on, että Jeesuksen tottelevaisuuteen perustuva rakentaminen on pysyvää, ja kaikki muu on kuin rakentamista hiekalle. Vaikka on totta, että ensimmäinen rakentaja oli viisaampi ja rakensi paremmin kuin toinen, se ei ole se asia, jonka Jeesus halusi tuoda esiin. Jeesus sanoi, että ensimmäinen rakentaja kuuli minun sanani ja noudattaa niitä. Siksi ensimmäinen rakentaja rakensi paremman talon.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1392.

K: Mikä oli merkittävää sadanpäämiehen ja hänen palvelijansa tarinassa Luuk. 7:1–9?

V: Evankeliumi ei ollut tarkoitettu vain juutalaisille, vaan kaikille ihmisille, mukaan lukien tämä ei-juutalainen mutta Jumalaa pelkäävä sadanpäämies. Sadanpäämies oli aliupseeri, joka johti noin sataa miestä. Rooman armeija saapui Galileaan vasta vuonna 44 jKr, joten sadanpäämies oli todennäköisesti Herodes Antipaksen alaisuudessa. Luukas antaa hieman enemmän yksityiskohtia kuin Matteus, mikä heijastaa Luukkaan suurempaa painotusta evankeliumin viemisestä myös pakanoille. Luuk. 7:10 vihjaa, että juutalaisten tulisi kunnioittaa Jumalaa pelkääviä pakanoita, kuten nämä juutalaiset tekivät. Itse asiassa hänellä oli jopa enemmän uskoa kuin muilla Israelin kansalaisilla. Sadanpäälliköllä oli todennäköisesti epäilyksiä siitä, suostuisiko Jeesus pyyntöön, joten hän pyysi kaupungin vanhimpia esittämään pyynnön myös. Vanhimmat saattoivat olla hyvin kiusallisessa tilanteessa. Vaikka he eivät itse uskoneetkaan Jeesukseen, heidän oli kunnioituksesta tätä suurta rahasummaa lahjoittanutta sadanpäämiesä kohtaan joka tapauksessa mentävä Jeesuksen luo pyytämään hänen puolestaan.

Jos Jeesus ja juutalaiset vanhimmat kunnioittivat tätä pakanan, muiden juutalaisten tulisi seurata heidän esimerkkiään. Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1392; The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 897; The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 510; The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 221–222; sekä Evangelical Commentary on the Bible, s. 815.

K: Mitä erityisen kiitettävää oli sadanpäämiehen uskossa Luuk. 7:6–9:ssä?

V: Itse asiassa ainakin kaksi asiaa. Ensinnäkin sadanpäämies ymmärsi, että Jeesuksen sanalla oli kaikki tarvittava valta riippumatta siitä, seisiko Jeesus fyysisesti palvelijan edessä vai ei. Yksi asia, jonka sadanpäämies ymmärsi paremmin kuin useimmat ihmiset, oli vallan käsite. Toiseksi, miehittäjäarmeijan komentajana hän osoittaa Luuk. 7:5–7:ssä suurta nöyryyttä. Hän tunnisti, että alistettu kansa piti häntä liian saastaisena edes astuakseen hänen taloonsa, ja sadanpäämies suostui vapaaehtoisesti alistumaan näihin rajoituksiin. Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1393, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 897.

K: Mikä on merkittävää siinä, että Jeesus teki tämän ihmeen pienessä Nainin kaupungissa (Luuk. 7:11)?

V: Nain sijaitsi vain muutaman mailin päässä Nazaretista kukkulan takana. Nain oli hyvin lähellä Sunemia, jossa Elisa herätti sunemilaisen naisen pojan kuolleista. Kylän asukkaat tiesivät tämän kaikki ja tiesivät, että sama Jumala, joka herätti sunemilaisen naisen pojan kuolleista, on sama Jumala, joka herätti tämän lesken pojan kuolleista. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 899.

K: Kuinka juutalaiset surivat muinaisina aikoina (Luuk. 7:11–17)?

V: Tuon ajan juutalaisessa kulttuurissa surtiin 30 päivää. Joskus palkattiin ammattimaisia surijoita, jotka huolehtivat siitä, että kuollutta surtiin asianmukaisesti. Suru oli tärkeä asia, ja se tapahtui hyvin julkisesti. Kun Jeesus herätti lesken pojan kuolleista, surijoilla ei tietenkään ollut enää työtä. On mielenkiintoista, että Luuk. 7:11,17 kertoo Jeesuksen tehneen tämän ihmeen Nainissa, ja että hänen maineensa levisi sekä ympäröivään maaseutuun että jopa Juudeaan.

K: Miksi Luuk. 7:21–23:ssa Johannes näytti yllyttävän Jeesusta tekemään enemmän?

V: Johannes oli ehkä jo kuullut Jeesuksen voimasta, mutta oli yllättynyt siitä, ettei Jeesus vieläkään käyttänyt sitä sellaisella auktoriteetilla, jota ihmiset odottaisivat Messiaalta. Ehkä Johannes rohkaisi Jeesusta osoittamaan auktoriteettiaan, mutta Jeesus tiesi, ettei Hänen kuulunut tehdä niin. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1392.

K: Miten fariseukset – tai kukaan muukaan – voisivat Luuk. 7:30:n mukaan täyttää Jumalan tarkoituksen, kun olemme syntisiä ja epätäydellisiä?

V: Tämä ei tarkoita, että heidän olisi pitänyt olla synnittömän täydellisiä. Pikemminkin kysytään, olivatko he yleisesti ottaen Jumalalle mieluisia? Esimerkiksi Daavid palveli Jumalan tarkoitusta omassa sukupolvessaan (Apostolien teot 13:36).

K: Luuk. 7:30: Koska Jumalan armo on vastustamaton, kuinka fariseukset saattoivat hylätä Jumalan tarkoituksen itselleen?

V: Luuk. 17:31–33 auttaa selittämään tätä. Lotin vaimo pelastui Sodoman tuhosta enkelien väliintulon ansiosta. Hän kuitenkin päätti jäädä paikalle ja katsoa taaksepäin, vaikka häntä käskettiin jatkamaan matkaa, ja niinpä hän menehtyi joka tapauksessa. Samoin tämä on vakava varoitus siitä, että Jumala voi pelastaa ihmisiä vaarasta ja toimia heidän elämässään. Silti he voivat silti menehtyä omien valintojensa vuoksi.

Joidenkin kalvinistien käyttämä sanonta on ”ei menetettyjä tapauksia”. Tämä sanonta ilmentää tehokkaasti monia heidän näkemyksensä keskeisiä elementtejä. Koska Raamattu opettaa, että Jumala on kaikkivaltias, kaikkitietävä, kaiken hallitsija ja että jokainen Jumalan suunnitelma onnistuu, on loogisesti helppo päätellä, ettei Jumalan silmissä ole ”menetettyjä tapauksia”.

Aivan kuten ”kerran pelastettu, aina pelastettu” on totuus, mutta ei tasapainoinen totuus, myös ”ei ole menetettyjä tapauksia” on totuus, mutta se ei myöskään ole tasapainoinen totuus. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä Raamatusta, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia henkilölle, jolla on epätasapainoinen näkemys siitä, ettei menetettyjä tapauksia ole.

1. Enkelit auttoivat pelastamaan Lotin vaimon kuolemalta. Silti hän kuoli heti sen jälkeen joka tapauksessa.

2. Samoin kaikki israelilaiset 2. Mooseksen kirjassa säästyivät faaraon vihalta sekä Jumalan vihalta pääsiäisen kautta. Silti se on meille esimerkki siitä, että he kuolivat joka tapauksessa Jumalan vihan alla erämaassa, kuten Paavali sanoo 1. Korinttolaiskirjeen 10:1–10:ssä.

3. Fariseukset hylkäsivät Jumalan heille tarkoittaman suunnitelman Luukkaan evankeliumin 7:30:ssa.

4. Kylväjän vertauksessa (Matteuksen evankeliumi 13:19) oli turha yritys kylvää siemen ihmisen sydämeen.

5. Jeesuksen vertauksessa juhla-ateriasta Luukkaan evankeliumin 14:23:ssa Jumala kutsuu vilpittömästi vieraita, jotka kieltäytyvät tulemasta.

6. Uskoville Paavali varoittaa meitä 2. Korinttolaiskirjeen 6:1:ssä, ettemme saisi ottaa vastaan Jumalan armoa ”turhaan”. Paavali ei antanut varoitusta, jonka voisimme kevyesti sivuuttaa sanomalla: ”Sellaista ei voi koskaan tapahtua minulle”. Paavali otti varoituksensa vakavasti, ja hänen tarkoituksenaan oli, että mekin ottaisimme sen vakavasti.

7. Jumalan Henki oli niin aidosti läsnä kuningas Saulin elämässä, että Saulista tuli ikään kuin eri ihminen (1. Samuelin kirja 10:5–7, 9–11). Tämä on yksi dramaattisimmista uudestisyntymiskokemuksista, joita Vanhan testamentin tarinoista löytyy. Silti Herran Henki lähti Saulista (1. Samuelin kirja 16:14).

8. Nooan aikana, Toisen Mooseksen kirjan tapahtumien yhteydessä ja lukuisissa muissa tilanteissa sanotaan, että Jumala ”katui” jotain tekemäänsä. Tämä ei tarkoita, että Jumala olisi katunut tekoaan, vaan pikemminkin sitä, että Jumala oli surullinen. Voisi sanoa, ettei mikään näistä ollut oikeastaan ”menetetty tapaus”, koska Jumala käänsi tilanteet ympäri ja nekin toimivat osana Jumalan suunnitelmaa (Efesolaiskirje 1:11; Roomalaiskirje 8:28; Sananlaskut 16:4). Silti väite, että Jumala ”käänsi tilanteet parempaan suuntaan”, on ristiriidassa sen näkemyksen kanssa, jonka mukaan Jumala on rauhallinen ja että jokainen luotu noudattaa aina täysin Jumalan toivomaa (vaikkakin salattua) tahtoa.

9. Uskonnon nimissä tehtiin kauheita syntejä, joita ”ei tullut Jumalan mieleen” (Jeremia 7:31; 19:5; 32:35). Tämä ei tarkoita, ettei Jumala olisi ollut kaikkitietävä. Pikemminkin Jumala ei halunnut heidän ajattelevan hetkeäkään, että tämä olisi ollut Jumalan toive tai osa hänen tahtoaan.

10. Joskus tapahtuu asioita, joita Jumala nimenomaisesti ei halunnut, kuten jumalattomien kuolema (Hesekielin kirja 18:23, 32) ja todella kauhistuttavat asiat (Hesekielin kirja 8:6).

11. Jumala ojentaa kätensä, jotta ihmiset tulisivat, mutta jotkut eivät tule (Roomalaiskirje 10:21; Jesaja 65:2; Matteuksen evankeliumi 23:37). Jumala kutsuu ihmisiä juhlaansa, mutta jotkut kutsutuista kieltäytyvät (Matteuksen evankeliumi 22:3–8).

12. Jotkut asiat särövät Jumalan sydämen (Jeremian kirja 4:19–22; 9:1; Luukkaan evankeliumi 19:41–44; Matteuksen evankeliumi 23:37–39). Riippumatta siitä, oletko samaa mieltä siitä, ovatko nämä ”menetettyjä tapauksia”, ne ovat varmasti ”sydäntä särkeviä tapauksia”. Olen lukenut ainakin yhdestä ääriajattelijasta, joka opetti, että Jumala nautti luomasta tiettyjä ihmisiä vain voidakseen lähettää heidät helvettiin ja kiduttaa heitä ikuisesti. Sekä ei-kalvinistit että monet kalvinistit ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei Raamattu opeta tätä. Erityisesti 2. Pietarin kirje 3:9 ja Hesekielin kirja 18:23,32 sanovat, että tämä on väärin.

Tasapainoinen totuus: ”ei menetettyjä tapauksia” on osa raamatullista totuutta. Kaikkien pitäisi pystyä olemaan yhtä mieltä siitä, että Jumalalla ei ole yllätyksiä, eikä kukaan, jonka kaikkitietävä Jumala tiesi pääsevän taivaaseen, jää sinne pääsemättä. Kuitenkin ”ei menetettyjä tapauksia” muuttuu virheeksi, kun se tulkitaan ”ei sydäntä särkeviä tapauksia” – se saa Jumalan näyttämään siltä, että Hän nauttii pahuudesta ja synnistä, tai opettaa meille, että rukouksella ei ole merkitystä muutoin kuin rauhoittavana lohdutuksena rukoilijan sydämen muuttamiseksi.

Johtopäätös: Pahuudella on syitä. Koska kaikki ovat yhtä mieltä siitä, ettei Jumala ole pahuuden luoja eikä sen suora syy, on olemassa syitä, jotka eivät ole suoraan peräisin Jumalalta. Nämä syyt ovat viime kädessä menetettyjä tapauksia. Jumalalla ei ole menetettyjä syitä siinä mielessä, että kaikki toimii yhdessä osana Hänen suunnitelmaansa. Silti Jumalalla on menetettyjä syitä sydäntä särkevällä tavalla: kaikkivaltias, kaikkitietävä Jumala ojentaa kätensä ihmisille, jotka eivät tule Hänen luokseen, ja Jumala päättää antaa heidän pysyä valitsemassaan kadotuksessa.

K: Miksi Jeesus vertaa Luuk. 7:31–35:ssä tätä sukupolvea nirsoihin lapsiin?

V: Monet hylkäsivät Johanneksen hänen askeettisen elämäntapansa vuoksi, ja samat ihmiset hylkäsivät Jeesuksen, koska hänellä ei ollut askeettista elämäntapaa. Kyse ei ollut Johanneksen tai Jeesuksen elämäntavasta, vaan he etsivät vain tekosyitä, jotta heidän ei tarvitsisi kiinnittää heihin huomiota. Katso lisätietoja teoksista Tony Evans Bible Commentary, s. 973, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 223, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1394.

K: Miksi Jeesus suostui syömään fariseuksen kanssa (Luuk. 7:36)?

V: Miksi ei? Olisi outoa, jos Jeesus suostuisi syömään veronkerääjien ja syntisten kanssa, mutta ei muiden, kuten fariseusten, kanssa. Jeesus ei hylännyt häntä luokseen tulevia fariseuksia, vaan pikemminkin he hylkäsivät Jeesuksen. He hylkäsivät Jeesuksen, koska Jeesus ei suostunut tunnustamaan heidän auktoriteettiaan itseensä nähden. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 515.

K: Missä määrin meidän tulisi mennä Luuk. 7:36:n valossa syntisten ihmisten järjestämiin juhliin ja muihin tilaisuuksiin?

V: Meidän ei pitäisi mennä tilaisuuksiin, joissa meitä houkutellaan tekemään syntisiä tekoja tai joissa saatamme antaa vaikutelman, että hyväksymme heidän syntiset tekonsa. Jos esimerkiksi joku järjestää juhlat, joissa sanotaan käytettävän laittomia huumeita, sinun ei pitäisi mennä sinne, vaikka et itse aikoisikaan käyttää huumeita. Jos joukko ihmisiä haluaa mennä strippiklubille, tai vaikka pomosi käskisi sinua menemään strippiklubille, ehkä asiakkaiden vuoksi, silloin on aika päättää – ja näyttää koko maailmalle – rakastatko työtäsi enemmän kuin Jumalaa vai et. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, sivut 1395–1396.

K: Söivätkö he Luuk. 7:38:ssa vatsallaan makuulla?

V: Kyllä, mikä selittää, miksi nainen oli Jeesuksen takana pesemässä Hänen jalkojaan. He olivat saattaneet oppia tämän ollessaan persialaisten, kreikkalaisten ja roomalaisten vallan alla, sillä myös nämä kansat noudattivat tätä tapaa. Toisinaan vieraille oli tarjolla vesiastia, josta he saattoivat pestä jalkansa itse, tai palvelija, joka pesi heidän jalkansa, mutta ilmeisesti Simonilla ei ollut tällaista . Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 516 ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 223.

K: Miksi fariseus Simon päätteli Luuk. 7:39:ssä, ettei Jeesus ollut profeetta?

V: Jos Jeesus ei kyennyt näkemään ilmeistä asiaa – että hänen ei olisi pitänyt sallia itsensä kosketusta naisen toimesta, joka oli selvästi syntinen – niin Simon ajatteli voivansa sulkea pois mahdollisuuden, että Jeesus olisi profeetta. Simon, joka on yleinen juutalainen nimi, näytti olevan enemmän inhottunut Jeesuksesta kuin naisesta. Katso lisätietoja teoksista Tony Evans Bible Commentary, s. 973 ja New International Bible Commentary, s. 1199.

K: Viittaako Luuk. 7:47 siihen, että ihminen hankkii anteeksiannon itselleen?

V: Ei, tämä jae kuvaa suhdetta, ei välttämättä syy-seuraussuhdetta. Nainen, jolle oli annettu paljon anteeksi, rakasti paljon, mikä oli seurausta siitä, että hänelle oli annettu paljon anteeksi. Mikään ei viittaa siihen, että hänen suuri rakkautensa olisi johtanut hänen rahallisen velkansa anteeksiantamiseen. Hänen rakkautensa oli anteeksiannon seuraus, ei anteeksiannon syy. Katso lisätietoja teoksista Bible Difficulties & Seeming Contradictions, s. 22, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 897.

K: Luuk. 7:47:ssa, annettiinko Simonille anteeksi vähän, koska anteeksi annettavaa oli vähemmän, vai oliko vielä paljon anteeksiantamatonta?

V: Simon luultavasti ajatteli ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta Jeesus tiesi toisin. Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

Simonin näkökulmasta hän luultavasti piti itseään melko hyvänä ihmisenä, jolla oli vain vähän anteeksiantamista vaativaa.

Jumalan näkökulmasta jokaisessa meistä on paljon anteeksi annettavaa.

Jeesus tarkoitti, että Simon ei osoittanut kiitollisuuttaan siksi, ettei hänellä olisi ollut paljon anteeksi annettavaa, vaan siksi, ettei Simon nähnyt, että hänellä olisi ollut paljon anteeksi annettavaa.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1395, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 224.

K: Luuk. 7:47:ssä, annettiinko naisen synnit anteeksi, koska hän rakasti paljon, vai pelastummeko uskon kautta, kuten Luuk. 7:50 ja Ef. 2:8 sanovat?

V: Nämä asiat toimivat yhdessä. Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. F.F. Brucen teoksen *Hard Sayings of the Bible* (s. 461–463) mukaan Luuk. 7:47:ssä oleva kreikkalainen sana *hoti* voi tarkoittaa ”koska” tai ”seurauksena”.

2. Siitä huolimatta, vaikka meidät pelastaa Jumala eikä me itse, sekä rakkautemme että uskomme vaikuttavat siihen, että saamme tämän pelastuksen. Jeesus sanoi Luuk. 7:50:ssa: ”Uskosi on sinut pelastanut.”

Katso lisätietoja teoksesta Evangelical Commentary on the Bible, s. 816.

K: Miten naisen usko pelasti hänet Luuk. 7:47–50:ssa?

V: Jeesus ei tarkoittanut, että Jumalan tahdon vastainen usko voisi jollain tavalla kumota Jumalan tahdon. Pikemminkin naisen usko oli osasyynä hänen pelastukseensa. Itse asiassa usko on yksi syy (vaikkakaan ei ainoa syy) siihen, että ihminen pelastuu, kuten Heprealaiskirjeen 4:2 osoittaa.

Katolinen kirkko opettaa, että uskolla ja teoilla on samanlainen rooli pelastuksessa siinä mielessä, että molemmat tekevät meistä jollain tavalla pelastuksen arvoisempia. Monet luterilaiset ja kalvinistit (kuten Loraine Boettner) opettavat myös, että usko ja teot eivät ainoastaan anna meille ansioita, vaan niillä on sama rooli pelastuksessa siinä mielessä, että kummallakaan ei ole osuutta siihen, että me pelastumme, vaan molemmat ovat pelastumisen seurausta.

Tosiasia on, että usko ei ole teko, ja uskolla on erilainen rooli kuin teoilla, muuten Paavali ei olisi koskaan kirjoittanut Efesolaiskirjeen 2:8–9. Jos meidät pelastettaisiin tekojen kautta, silloin joidenkin tekojemme ansio olisi mukana pelastuksessa. Vaikka vahvempi usko on pelastuksen seuraus, se ei ole ristiriidassa Paavalin opetuksen kanssa, jonka mukaan usko on se, jonka kautta meidät pelastetaan. Koska Paavali sanoo, että meidät pelastetaan uskon kautta, ei tekojen kautta, hän ei ainoastaan korosta, että usko ei ole teko, vaan että ei ole mitään ”ansioita” siinä, että uskon kautta ymmärrämme, kuka Kristus on, ja heittäydymme Jumalan armon varaan.

Luuk. 7:50 ja Hepr. 4:2 kuuluvat niihin jakeisiin, jotka osoittavat, että uskolla on roolinsa, vaikka se ei anna meille ansioita. Jumala on armossaan sallinut, että uskollamme on rooli Kristuksen luo tulemisessa. Lisäksi Paavali teki jyrkän eron tekojen, jotka eivät pelasta, ja uskon välillä, jonka kautta me pelastumme.

Kalvinisteille ja luterilaisille, samoin kuin kaikille kristityille yleensä, suositeltava kirja on kalvinistin, R.C. Sproulin, teos. Hänen kirjassaan *Faith Alone* (Pelkästään usko) kuvataan erinomaisesti raamatullisesti tekojen ja armosta uskon kautta tapahtuvan pelastuksen välinen ero. Olisi epäjohdonmukaista, jos kalvinisti hyväksyisi R.C. Sproulin kirjan, jos hän ajattelisi, että usko on vain yksi teko muiden joukossa.

K: Miten ihminen voi Luuk. 7:50:n mukaan ”mennä rauhassa”, kun hän tietää tehneensä suuria syntejä?

V: Tämä on rauha, jota yksikään psykiatri ei voi antaa. Se on rauha, joka syntyy siitä, että tietää olevansa todella ja aidosti Jumalan anteeksiantama. Se ei tarkoita tekojesi kieltämistä tai niiden vakavuuden kieltämistä, vaan sen ymmärtämistä, että Jumala on suurempi kuin ne. Ihmisen on ehkä silti elettävä maan päällä tekojensa seurausten kanssa, mutta Jumala voi muuttaa jopa kurinpidon ja seuraukset myöhemmiksi siunauksiksi. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1395.

K: Oliko Luuk. 8:2:ssa mainituilla pahojen henkien riivaamilla naisilla kyse vain psykologisesta häiriöstä?

V: Jos uskot Raamattuun, et voi uskoa, että demonit olisivat olleet pelkkä psykologinen ongelma seuraavista syistä:

Demonit ovat ulkoisia: ne voivat tulla ihmiseen, poistua ja siirtyä esimerkiksi sioihin.

Paholaisilla on persoonallisuus: ne voivat ajatella ja toimia ihmisen tahdosta riippumatta.

K: Luuk. 8:3–4 ja Joh. 2:1–11: menikö Jeesus naimisiin yhden tai useamman opetuslasten seurassa olleen naisen kanssa, kuten moniavioiset mormonit ja jotkut muut kultit uskovat?

V: Ei. Ensinnäkin, tässä ovat naiset, joiden tiedetään seuranneen Jeesusta ja opetuslapsia. Luuk. 8:3–4:n mukaan Jeesuksen mukana matkustaneet naiset olivat Maria Magdaleena, Chuza vaimo Joanna, Susanna ja muut. Muissa kohdissa mainitaan Salome (Mark. 15:40), Jaakobin äiti Maria (Mark. 15:40, Luuk. 24:10) sekä Martta, Marian sisar. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Luuk. 8:3:ssa mainittu Chuzaan vaimo Joanna on ensimmäinen mainittu henkilö, jolla on yhteys kuninkaalliseen talouteen. Huomaa, että hän oli jo naimisissa.

Johanneksen evankeliumin 2:2 mukaan Jeesus oli kutsuttu vieraaksi häihin. Sulhasen ei koskaan kutsuta omiin häihinsä.

Ei ole mitään perustetta väittää, että Jeesus olisi koskaan mennyt naimisiin, saanut lapsia tai että hänen lapsensa olisivat syntyneet ilman syntistä luonnetta. Vaikka missään jakeessa ei nimenomaisesti sanota, ettei Jeesus olisi koskaan ollut naimisissa, missään jakeessa ei myöskään sanota, ettei Jeesus olisi lentänyt Marsiin. Hiljaisuuteen perustuva argumentti ei todista kumpaakaan väitettä.

Tässä ovat kaikki muut naisia koskevat kohdat ennen ylösnousemusta:

Joannasta ja Salomesta ei mainita missään muualla.

Martha (yhdessä Marian kanssa) mainitaan vain kolmessa ylösnousemusta edeltävässä kohdassa: illallisella (Luukas 10:38–41), heidän veljensä Lasaruksen parantamisessa (Johannes 11:1–45) sekä toisella illallisella Lasaruksen seurassa (Johannes 12:1–8).

Koska muita mainintoja ei ole, ei voisi olla juuri vahvempaa perustetta sille, että Jeesus olisi mennyt naimisiin Marian kanssa kuin sille, että hän olisi mennyt naimisiin tämän sisaren Martan kanssa. Jeesus kuitenkin noudatti Mooseksen lakia, ja yhden miehen avioliitto kahden sisaren kanssa, kun molemmat olivat elossa, oli kielletty 3. Mooseksen kirjan 18:18 mukaan. Tämän opettavat mormonit eivät todennäköisesti ole tietoisia siitä, että he opettavat Jeesuksen tässä tapauksessa rikkonneen Vanhan testamentin avioliittolakeja.

Katso lisätietoja teoksesta When Cultists Ask, s. 163.

K: Voisiko Luuk. 8:9–10:ssä mainittu ”mysterion” olla samanlainen kuin kreikkalaisissa mysteerireligioissa?

V: Jotkut liberaalit tutkijat ajattelivat näin. Mutta mysteeriä vastaava hepreankielinen sana esiintyi myös Raamatun ulkopuolisessa heprealaisessa kirjallisuudessa, joten ei ole mitään syytä yhdistää sitä kaukaisiin kreikkalaisiin uskontoihin. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 906.

K: Mikä on Luuk. 8:16–17:n kohdassa se syy, miksi sytytettyä kynttilää ei pidä piilottaa astian alle?

V: Palavan kynttilän tarkoitus on loistaa; sen laittaminen korin tai sängyn alle olisi naurettavaa. Samoin kristityn tarkoituksena on ylistää Jumalaa, ja todistuksensa piilottaminen sekä Jumalan ylistämisen laiminlyönti ovat yhtä outoa. Bushel-mittoja käytettiin viljan ja tavaroiden säilyttämiseen, joita ostettiin ja myytiin. Sänky oli mukavuuden paikka, tai joillekin laiskuuden. Jotkut nykypäivän kristityt piilottavat todistuksensa työ in tai mukavuuden ja hemmottelun vuoksi. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1398.

K: Miksi ihmisten tulisi Luuk. 8:18:n mukaan kiinnittää huomiota siihen, mitä he kuulevat?

V: Jumalalla ei ole velvollisuutta antaa kenellekään rajattomia mahdollisuuksia kuulla evankeliumia. Älä pidä mahdollisuutta löytää totuus itsestäänselvyytenä, olipa kyseessä sitten sinä itse tai joku muu.

Lisäksi Jumala tuomitsee ihmiset sen perusteella, mitä heillä oli mahdollisuus tietää, kuten Roomalaiskirjeen 4:15 ja 5:12 osoittavat. 2. Pietarin kirjeen 2:20–22 mukaan joillekin ihmisille olisi ollut parempi, etteivät he olisi tienneet totuuden tietä, kuin että he tiesivät sen ja käänsivät sille selkänsä.

K: Kunnioittiko Jeesus Luuk. 8:19–21:ssä äitiään?

V: Jeesus kunnioitti vanhempiaan, mutta Hän toimi tässä vastoin sitä, minkä tiesi äitinsä toivovan. Meidän tulisi totella vanhempiamme, mutta kun heidän toiveensa ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä tiedämme Jumalan haluavan, meidän on toteltava ensisijaisesti Jumalaa. Pienen lapsen on vaikea tietää, mitä Jumala haluaa, varsinkin jos vanhemmat sanovat toisin. Jeesus oli tässä tilanteessa kuitenkin aikuinen.

K: Miksi Jeesuksen isä Joosef ei ollut paikalla Luuk. 8:19–21:ssä?

V: Raamattu ei kerro sitä. Kirkon perinteen mukaan Joosef kuoli kuitenkin ennen kuin Jeesuksesta tuli aikuinen.

K: Miksi Luuk. 8:22:n mukaan opetuslasten ei olisi pitänyt pelätä?

V: Yhtäältä he olivat ammattikalastajia, jotka olivat epäilemättä ylittäneet tämän järven monta kertaa. Toisaalta myrsky oli niin voimakas, että he pelkäsivät hukkuvansa. Mutta Jeesus sanoi: ”Mennään toiselle puolelle.” Kun Jeesus sanoi, että he menisivät toiselle puolelle, edes kaikki helvetin demonit eivät olisi voineet estää heitä pääsemästä perille. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tämä oli erittäin voimakas yritys estää Jeesusta pääsemästä toiselle puolelle. Ainoa asia, jonka tiedämme Jeesuksen tehneen toisella puolella, oli kuitenkin riivatun parantaminen kaupunkilaisten silmien edessä. Emme kuule, että kukaan kaupunkilaisista olisi seurannut Jeesusta, mutta siitä huolimatta Jeesus antoi heille silti mahdollisuuden. Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 226, The Tony Evans Bible Commentary, s. 976–977, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 911–912.

K: Kuinka Jeesus saattoi nukkua veneessä raivoisan myrskyn aikana (Luuk. 8:23 ja Matt. 5:23–26)?

V: Joko Jeesus nukkui luonnollisesti, koska Hän oli hyvin väsynyt, tai Hänet saatettiin yliluonnollisesti syvään uneen opetuslasten koettelemiseksi. Todennäköisimmin Jeesus nukkui sikeästi, koska Hän oli uupunut kaikesta saarnaamisesta.

Luonnollista unta on kolmea tyyppiä: syvä uni, REM-uni (rapid eye movement), jolloin ihmiset näkevät unia, ja kevyt uni. Ihmiset käyvät läpi useita syklejä näistä kolmesta unityypistä joka yö. Jeesus saattoi olla syvässä unessa. Joka tapauksessa Jeesus, ihmisenä, nukkui myrskyn yllättäessä. Mutta Jeesus, Jumalana, sai myrskyn vaikenemaan, kun Hän puhui. Jos sydämessämme raivoaa tänään demoninen myrsky, pyydä Jeesusta puhumaan, nuhtelemaan ja rauhoittamaan sekin.

Hyvin erilaisissa olosuhteissa myös Joona nukkui veneessä raivoisan myrskyn aikana.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1398.

K: Miksi Jeesus kysyi Luuk. 8:25 ja Matt. 8:26:ssa, missä heidän uskonsa oli?

V: Tämä oli eräänlainen koe opetuslapsille; he eivät läpäisseet sitä. Luuk. 8:22:ssa Jeesus kertoi opetuslapsille, että he olivat menossa toiselle puolelle. Jeesus oli yllättynyt heidän pelostaan. He epäilivät, että

a) että Isä Jumala suojelisi Jeesusta sääolosuhteilta ja/tai

b) että Jeesus itse halusi suojella heitä, ja/tai

c) että Jeesus kykeni suojelemaan heitä.

Joskus nykypäivän epäilymme johtuvat samoista syistä.

K: Miksi Luuk. 8:37:n mukaan jotkut ihmiset nykyään haluavat, että Kristus ja Hänen vaikutuksensa poistuisivat, vaikka he ovat nähneet sen vaikutukset?

V: Jeesus on monille ihmisille liian ”hankala”. Hän häiritsee heidän rauhallisuuttaan, hyvinvointiaan ja itseriittoisuuttaan. He ymmärtävät, että Jeesus kehottaa heitä muuttamaan suuntaa tavalla, jota he eivät usko haluavansa.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1399.

K: Miksi Jeesus Luuk. 8:38:ssa hylkäsi miehen pyynnön tulla Hänen mukaansa?

V: Luultavasti siksi, että Jeesus halusi miehen jäävän niiden joukkoon, jotka tunsivat hänet, todistukseksi heille.

K: Tekikö nainen Luuk. 8:43–45:ssä oikein koskettaessaan Jeesuksen vaatekappaletta?

V: Itse asiassa ihmisten, joita pidettiin saastaisina, ei ollut tarkoitus koskettaa muita, jotka eivät olleet saastaisia. Nainen oli tuhlannut kaikki rahansa lääkäreihin, turhaan. Mark. 5:26:ssa sanotaan, että lääkärit vain pahensivat hänen tilaansa, mutta Luukas, joka oli itsekin lääkäri, saattoi haluta jättää tuon yksityiskohdan mainitsematta. Mutta tilanteen ja naisen sairauden toivottomuuden vuoksi Jeesus ei moittinut häntä, vaan paransi hänet ja antoi hänelle kiitosta. Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1399–1400, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 227, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 817.

K: Miksi Luuk. 9:1–11 eroaa Matt. 10:1–15:stä ja Mark. 6:8–9:stä?

V: Matteus kertoo yksityiskohtaisesti, että Jeesus käski heidän mennä vain juutalaisten luo, kun taas Luukas ei mainitse tätä erikseen. Heidän ei pitänyt ottaa mukaan laukkua, ruokaa, rahaa eikä ylimääräistä tunikaa. Tässä kohdassa Jeesus antaa heille voimansa (dynamos/dynamin) ja valtuutensa (exousian), joten he eivät tarvitse muita asioita.

Mutta pitäisikö heidän tuoda yksi sauva (yksikkö) vai ei tuoda sauvoja (monikko)? Vaikka Jeesus olisi saattanut yksinkertaisesti sanoa: ”Tuokaa yksi sauva, jos teillä on sellainen, mutta älkää yhtään ylimääräistä”, toinen mahdollisuus on kopioijan virhe.

Ehkä Markuksen evankeliumin säilyneissä kopioissa sana ”ei” on korvattu sanalla ”vain”. Vaikka kaikissa säilyneissä kopioissa lukee ”ei”, kreikassa ero sanojen ”vain” ja ”ei” välillä on kahden kirjaimen kreikkalaisen sanan ei lisääminen. Teoksessa Hard Sayings of the Bible (s. 422–424) mainitaan toisenlainen kopiointivirhe, jossa Matteus, joka yleensä tunsi Markuksen evankeliumin hyvin, seurasi tässä kohdassa Luukkaan evankeliumia. Toisin sanoen, Markuksen evankeliumin ilmaisu ”vain/paitsi sauva” pitäisi todennäköisesti olla ”ei sauvaa”, kuten Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1400, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 918.

K: Luuk. 9:1–11:ssä, luuletko, että kaikilla kahdellatoista oli tämä voima ja valta, myös Juudas Iskariotilla?

V: On mahdollista, että Juudas ei tehnyt mitään, vaan vain väitti tekevänsä ihmeitä ja karkottavansa riivaajia. On kuitenkin todennäköistä, varsinkin jos he lähtivät liikkeelle pareittain, että hänet nähtiin eikä hän voinut teeskennellä. Toisin sanoen, jopa Juudaksella oli todellakin se voima. Muista, että riivaajat eivät tässä vaiheessa tienneet, että Juudaksesta tulisi paha.

K: Miksi he Luuk. 9:3–5:n mukaan pitäisi pysyä vain yhdessä talossa kussakin kaupungissa?

V: Yksi vähäisempi syy on se, että se vähentäisi ylimääräistä aikaa, jonka he joutuisivat käyttämään pyytäessään ihmisiä majoittamaan heidät taloonsa siirryttäessä talosta toiseen. Tärkein syy olisi se, ettei syntyisi katkeruutta siitä, kuka saa isännöidä opetuslapsia. Suurin etu on yksinkertaisuus, sekä mahdollisten loukkaantuneiden tunteiden että käytännön järjestelyjen kannalta.

Teoksen The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 918 mukaan kreikkalainen Lucianus kirjoitti teoksen Passing of Peregrinus, satiirin kyynikkolaisesta saarnaajasta nimeltä Peregrinus, joka teeskenteli olevansa kristitty ja eli kristittyjen vieraanvaraisuuden varassa. Varhaiskristillinen kirjoitus Didache, luvut 11–12, varoittaa vaeltelevista profeetoista, jotka elävät vain toisten kustannuksella. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1400.

K: Onko Luuk. 9:5:n valossa nykypäivänä tilanteita, joissa pitäisi vertauskuvallisesti vain ravistaa pöly jaloistaan?

V: Kyllä, vaikka toivottavasti se on harvinaista. Ensinnäkin on huomattava, että edes Galileanmeren itäpuolella asuvien pakanoiden kohdalla, jotka pyysivät Jeesusta poistumaan sieltä, Jeesus ei ravistellut pölyä jaloistaan. Mutta niille, jotka väittivät seuraavansa Jumalaa, mutta hylkäsivät Jumalan apostolit ja palvelijat, Jeesus käski ravistella pölyn jaloistaan. Jos jokin järjestö tai seurakunta väittää olevansa kristillinen, mutt ti hylkää tai karkottaa ne, jotka seuraavat Jumalaa, saattaa olla aika ravistaa pöly jaloistasi. Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 979.

K: Mikä on tetrarkki Luuk. 9:7:ssä?

V: Kreikkalainen sana tetra tarkoittaa ”neljä”, ja Galilean hallitsijaa kutsuttiin tetrarkiksi, koska hän hallitsi yhtä Palestiinan neljästä alueesta. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1401.

K: Onko Luuk. 9:7,9:ssä mainittu sama Herodes, joka hallitsi Jeesuksen syntyessä?

V: Ei. Herodes, joka surmasi Betlehemin poikavauvat, tunnettiin nimellä Herodes Suuri. Tämä Herodes, nimeltään Herodes Antipas, oli Herodes Suuren ja tämän kymmenen vaimosta yhden, Malthacen, nuorempi poika. Hän ei todennäköisesti tiennyt, että kyseessä oli sama Jeesus, jonka hänen isänsä yritti surmata vauvana. Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 979.

K: Kun tetrarkki Herodes oli utelias Jeesuksesta (Luuk. 9:7–9), miksi Jeesus ei jättänyt kaikkea, mennyt hallitsijan luo ja kertonut hänelle?

V: Vastaus Jeesuksen henkilöllisyyteen oli helppo selvittää; riitti, että meni Jeesuksen luo ja kuunteli Häntä. Vaikeinta ei näytä olevan se, että tieto Jeesuksen henkilöllisyydestä tulisi julki, vaan pikemminkin se, että saadaan ihmiset esittämään kysymyksen ja haluamaan etsiä vastausta. Jeesus ei juossut Herodeksen luo, sillä tämä oli se, joka vangitsi ja surmasi Johannes Kastajan. Jos Herodes olisi todella halunnut tietää, hän olisi voinut tulla itse kuuntelemaan.

K: Miksi Luuk. 9:14:ssä ihmisten piti istua viidenkymmenen hengen ryhmissä?

V: Nämä olivat ihmisiä, jotka olivat tulleet kaukaa kuuntelemaan Jeesusta; jos he olisivat olleet vain paikallisia, he olisivat palanneet koteihinsa. Raamattu ei kerro, miksi heidän piti istua 50 hengen ryhmissä, mutta se helpotti laskemista ja korien jakamista. Tämä muistuttaa 2. Kuninkaiden kirjan 4:42–44 kertomaa ihmettä, jossa Elisa ruokki 100 miestä yhdestä kattilasta. Nämä 5 000 edustivat kadotettua maailmaa, joka janoaa Jumalan leipää. Opetuslapset ovat kristittyjä, joilla on vain rajalliset resurssit. Heidän resurssinsa moninkertaistuivat niin, että jäljelle jäi jopa kaksitoista kaupankäynnissä käytettävää koria (kophinoi). Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1401, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 228–229.

K: Mikä on Luuk. 9:20:ssa ero sanojen ”Kristus” ja ”Messias” välillä?

V: Kreikankielinen ”Kristus” vastaa hepreankielistä ”Messias”. Hän on se Voideltu, joka oli luvattu Vanhan testamentin aikana. Katso laajempi vastaus teoksesta 1001 Bible Questions Answered, s. 28–29.

K: Kieltäytyikö Jeesus Luuk. 9:20–21:ssä siitä, että häntä kutsuttaisiin Jumalan Pojaksi, koska Jeesus käski opetuslapsiaan Luuk. 9:20–21:ssä ( ) olemaan kertomatta kenellekään, että hän oli Jumalan Kristus, ja koska Luuk. 4:11:ssä Jeesus nuhteli demoneita siitä, että ne sanoivat häntä Kristukseksi, Jumalan Pojaksi?

V: Tähän on hieman vaikea vastata, koska molemmat raamatunviittaukset ovat virheellisiä, joten minun on oletettava, mihin raamatunkohtiin kysyjä viittasi. Luuk. 9:20–21 ei sano ”Jumalan Poika”, vaan ”Jumalan Kristus”. Jopa Koraani myöntää, että Jeesus oli Messias (Kristus), joten jopa muslimien olisi pakko myöntää, että Jeesus oli Jumalan Kristus. Luuk. 4:11:ssä ei myöskään mainita Jumalan Poikaa.

Kysyjä on saattanut ajatella Matteuksen evankeliumin 8:29:ää, jossa demonit kysyivät: ”Mitä sinä meiltä haluat, Jumalan Poika?”, ja pyysivät sitten, että heidät lähetettäisiin sioihin. Jeesus ei kieltänyt heitä kertomasta tästä kenellekään, vaan Hän antoi heidän mennä sioihin. Mutta demonit vain tunnustavat, että he tiesivät, kuka Jeesus todella oli, ehkä toivoen, että asiat sujuisivat heille helpommin.

Matteuksen evankeliumin 16:16–20:ssa Jeesus kysyi opetuslapsilta, kuka Hän oli, ja Pietari sanoi: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Mutta edes tässä kohdassa Jeesus ”kielsi opetuslapsiaan kertomasta kenellekään, että Hän oli Kristus [Messias]”. Siinä ei mainita, että opetuslapsia olisi kielletty sanomasta, että Hän oli Jumalan Poika.

K: Miksi Luuk. 9:21:ssä ja Matt. 16:20:ssä opetuslapsia kiellettiin tuolloin kertomasta kenellekään, että Jeesus oli Kristus (Messias)?

V: Mitä hyötyä olisi ollut käyttää sitä nimeä, kun he eivät joko tienneet, mitä Messias tekisi, tai kun heille oli syötetty vääriä käsityksiä Messiaasta sotilaallisena valloittajana. On parempi ensin oikaista väärinkäsitykset tittelistä ennen kuin sitä käytetään. Pian he kertoisivat avoimesti kaikille, että Jeesus oli Messias, mutta ensin ihmisten piti nähdä, kuka Jeesus oli, ja saada todisteita hänen väitteestään.

K: Mitkä ovat Luuk. 9:24–26:ssa mainitut kaksi yleistä esteitä kristilliselle sitoutumiselle, niin silloin kuin nytkin?

V: Rahanhimo ja häpeän pelko. Voidaan ansaita enemmän rahaa panostamalla koko sydämestään ja sielustaan rahan ansaitsemiseen, jolloin ei jää aikaa sille, mitä Jumala haluaa sinun tekevän. Voidaan vetäytyä tekemästä sitä, mitä Jumala haluaa sinun tekevän, pelosta tulla hylätyksi tai menettää muiden kunnioitusta. Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1403, ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 979.

K: Miten Luuk. 9:27:ssä ja Matt. 16:28:ssa jotkut eivät maistaneet kuolemaa ennen kuin näkivät Jumalan valtakunnan?

V: Kuoleman maistaminen tarkoittaa kuoleman kokemista. Jotkut täällä eivät kuolisi ennen kuin näkisivät Jumalan valtakunnan saapuvan Jeesuksen ylösnousemuksen ja 50 päivää myöhemmin tapahtuvan helluntain myötä.

K: Mikä on ero Luuk. 9:31:ssä siinä, että ennustetaan, että Jeesus saatetaan surmata, ja siinä, että Jeesus sanoo, että Hänen on surmattava?

V: Jeesus ei tarkoita, että tilanne saattaisi olla vaarallinen ja että olisi mahdollista, että Hänet surmattaisiin. Ei ollut vaaraa, että Hänet surmattaisiin; päinvastoin, oli täysin varmaa, että Hän täyttäisi kohtalonsa ja surmattaisiin. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kreikankielinen sana ”lähtö” tai ”kuolema” on sama sana kuin ”Exodus”. Jeesus oli niin sanotusti menossa kohti omaa ”Exodustaan”. Katso lisätietoja teoksista New International Bible Commentary, s. 1202, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1404.

K: Miksi opetuslapset eivät kertoneet kenellekään kirkastumisesta tuolloin (Luuk. 9:36 ja Matt. 17:9)?

V: Syitä on ainakin kolme.

1. Se olisi saattanut aiheuttaa kateutta muiden opetuslasten keskuudessa.

2. Juutalaiset, jotka eivät uskoneet Jeesukseen, eivät olisi uskoneet tähän ihmeeseen, jonka todistajina oli vain kolme opetuslasta.

3. Uskoville tämä tapahtuma jäisi pian ylösnousemuksen varjoon.

K: Miksi Luuk. 9:37–39 ja Matt. 17:15–17:n mukaan demonit usein vahingoittavat ihmisiä, joihin ne ovat tarttuneet?

V: Katso vastaus Matteuksen evankeliumin 17:14–16 kohdasta.

K: Miksi Luuk. 9:45:ssä Jeesuksen sanat hänen pettämisestään pidettiin salassa opetuslapsilta?

V: Tämä oli luultavasti puhekielinen ilmaus, joka tarkoitti, etteivät he ymmärtäneet. Peruskysymys kuitenkin jää edelleen: miksi he eivät ymmärtäneet tätä? Vaikka syynä saattoi olla se, että Jumala tai Saatana esti heitä yliluonnollisella tavalla ymmärtämästä, todellinen selitys on luultavasti paljon yksinkertaisempi. Yleensä ihmiset eivät ymmärrä sitä, mitä he eivät ole halukkaita hyväksymään. Kuinka joku, jolla oli niin yliluonnollista loistoa kirkastumisen yhteydessä, voisi kärsiä niin häpeällisen kuoleman? Jeesuksen kuolema olisi tappio asialle, tai niin he ajattelivat. On selvää, ettei Jeesus olisi antanut asiansa kärsiä tappiota. Opetuslapset eivät olleet koskaan ennen kuulleet tästä, he eivät halunneet kuulla sitä, ja siksi luultavasti opetuslapset itse estivät itseään ymmärtämästä tätä ensimmäisellä kerralla.

Jeesus, joka tiesi tämän, sanoi sen tässä ja myöhemmin uudelleen, jotta se ehtisi vakiintua heidän mieleensä. He vastustivat Jeesuksen kärsimystä. Myöhemmin he tulisivat oppimaan, että paitsi Jeesus kärsisi, myös ne, jotka seuraavat Jumalaa, joutuisivat kärsimään evankeliumin tähden.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 231, The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 531, The Tony Evans Bible Commentary, s. 980, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1405.

K: Miksi opetuslapset riitelivät Luuk. 9:46:ssa siitä, kuka heistä olisi suurin?

V: Huomaa tämän tapahtuman ajoitus. Luuk. 9:10:ssä he olivat palanneet kertomaan menestyksestään, ja se oli ilmeisesti noussut heille päähän. Ylpeydessään he asettivat Jeesuksen ensimmäiseksi, mutta asettivat itsensä toiseksi. Filipp. 2:3 ja seuraavat jakeet sanovat, että meidän tulee pitää toisia parempina kuin itseämme.

Kuten G. Campbell Morgan sanoi: ”Innostuksemme tilastoihin on itsekeskeistä ja lihallista, ei Hengen luomaa.” 61,5 % ihmisistä olisi samaa mieltä. (vitsi) (lähde: Believer’s Bible Commentary, s. 1401.) Katso lisätietoja Believer’s Bible Commentary -teoksesta, s. 1404.

K: Miten joku muu saattoi karkottaa riivaajia Luuk. 9:49:ssä?

V: Ei tarvinnut olla yksi kahdestatoista opetuslapsesta voidakseen karkottaa demoneja, myös jotkut muut seuraajat pystyivät siihen. Jumala voi antaa tuon voiman kenelle tahansa Hän haluaa.

K: Miksi opetuslapset halusivat estää tuon miehen toimimasta Luuk. 9:49:ssä, ja miksi Jeesus halusi hänen jatkavan?

V: He eivät ymmärtäneet, kuinka hän saattoi uskoa ja tehdä näin, jos hän oli heille tuntematon. Kaksitoista apostolia, samoin kuin nykypäivän kristityt missä tahansa seurakunnassa, eivät saisi ajatella olevansa Jumalan yksinomaisia edustajia.

Katso lisätietoja teoksista New International Bible Commentary, s. 1203, Believer’s Bible Commentary, s. 1406 ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 980.

K: Mitkä ovat nykypäivän esimerkkejä Luuk. 9:49:n tilanteesta, jossa joku saattaisi tuntea kiusausta estää jonkin palvelutyön, koska se on erilainen?

V: Kristityt voivat valitettavasti joskus olla lahkolaisia; toisin sanoen he arvostavat organisaatiota ja menettelytapoja enemmän kuin itse työtä. Kyse ei ollut ortodoksisuudesta vaan yhteydestä. Jos he ovat pastoreita, he eivät ehkä tunne oloaan mukavaksi jonkin sellaisen asian suhteen, joka on Jumalan hallinnassa, mutta ei heidän hallinnassaan. Jos se ei tule heidän organisaatiostaan, sitä saatetaan pitää uhkana; mutta heidän on ymmärrettävä, että se on uhka vain heidän hallinnalleen ja organisaatiolleen, joilla ei ole todellisuudessa merkitystä. Heitä saatetaan syyttää lampaiden varastamisesta; mutta lampaat eivät kuulu johtajalle tai organisaatiolle, vaan ne kuuluvat Ylimmäiselle Paimenelle, Jeesukselle Kristukselle. Saatat joutua pettymään, jos luulet ihmisten kuuluvan sinulle tai organisaatiollesi, kun he todellisuudessa kuuluvat Jumalalle. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 931.

K: Luuk. 9:51:ssä Jeesus oli käynyt Jerusalemissa aiemminkin, joten mikä tällä kertaa oli erilaista?

V: Jeesus tiesi, että hänen oli päästävä sinne pääsiäiseen mennessä ”kohtaamaan kohtalonsa”. Toisin kuin aiemmin, Jeesus tiesi, ettei hän palaisi takaisin ennen kuolemaansa. Oli yksinäistä kantaa sitä salaisuutta. Hän yritti jopa kertoa siitä opetuslapsilleen, mutta he eivät vain ymmärtäneet sitä. Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 232.

K: Miksi samarialaiset eivät Luuk. 9:53:ssa ottaneet Jeesusta vastaan kuten aiemmin?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Vaikka kyseessä olivat todennäköisesti eri samarialaiset, jää silti kysymys, miksi nämä samarialaiset eivät ottaneet Jeesusta vastaan.

2. Nämä samarialaiset olivat ehkä jo kuulleet Jeesuksen väitteestä, että hän olisi [juutalainen] Messias, ja he hylkäsivät sen.

3. Koska Jeesus oli matkalla Jerusalemiin uskonnollisista syistä ja samarialaiset uskoivat, että heidän palvontansa oli parempaa kuin Jerusalemin palvonta, Jeesuksen matka ei sopinut heidän käsitykseensä siitä, mikä oli hyvää. He eivät olisi pitäneet Jerusalemia oikeana palvontapaikkana, vaan pikemminkin Gerizimin vuorta Samariassa. Jeesuksen matka Jerusalemiin ei vahvistanut heidän näkemystään, vaan pikemminkin vastakkaista näkemystä, joten he käänsivät tietoisesti selkänsä Hänelle.

Kolmas syy on todennäköisin.

Katso lisätietoja teoksista New International Bible Commentary, s. 1203, The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 933–934, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1406.

K: Miksi opetuslapset halusivat Luuk. 9:54–55:ssä samarialaisten kuolevan?

V: Vaikka Raamattu ei sitä suoraan sano, voimme päätellä sen muiden käyttäytymisestä. Joskus ihminen voi olla niin keskittynyt valtaan, että hän unohtaa myötätunnon ihmisiä kohtaan.

Voisi luulla, että oppittuaan niin kauan Jeesuksen opetuksia Jaakob ja Johannes tuntisivat paremmin Jeesuksen sydämen, mutta niin ei ollut. Uskovat voivat tietää paljon asioita ja toimia tehokkaasti palvelutyössä, mutta heillä voi silti olla kauhistuttavia sokeita pisteitä. Siksi emme tarvitse pelkästään Raamatun totuutta, vaan tarvitsemme toisiamme kehottaaksemme toisiamme silloin, kun emme noudata Raamatun totuutta.

Kerran olin eräiden Lähi-idän kristittyjen seurassa, ja olimme ulkona kertomassa muille Lähi-idän ihmisille Kristuksesta. Tapasimme erään jordanialaisen miehen, joka oli kasvatettu kristityksi jo lapsesta asti. Pyysimme häntä liittymään seuraamme todistamaan muslimeille, mutta hän oli haluton tekemään niin. Sen jälkeen, mitä hän oli nähnyt ja kuullut muslimien tekevän kristityille kotimaassaan, hän ei halunnut muslimien tulevan Jeesuksen luo ja pääsevän taivaaseen. Kerroimme hänelle, että jos hän tunsi vihaa eikä rakkautta muita ihmisiä kohtaan, hänen tulisi tarkastella hyvin huolellisesti, oliko hän todellakin pelastettu (1. Joh. 3:14–16; 4:8). Onneksi hän muutti mielipidettään ja päätti tulla kertomaan muslimeille Jeesuksesta.

Ehkä opetuslapset ajattelivat Eliaa, joka kutsui tulen alas 102 miehen päälle 2. Kuninkaiden kirjassa 1:9–12. Tilanne oli kuitenkin hyvin erilainen. Jeesus ei tullut vain osoittamaan Jumalan rakkautta ja aloittamaan uutta aikakautta, vaan samarialaiset vain hylkäsivät Hänet eivätkä yrittäneet pidättää Häntä, toisin kuin ne 102 miestä, jotka yrittivät vangita Elian.

K: Miksi Jeesus ei halunnut, että samarialaiset tapettaisiin (Luuk. 9:54–55)?

V: Se ei olisi millään tavoin auttanut tuomaan ihmisiä Jeesuksen luo ja taivaaseen. Jeesus ei halunnut, että ihmisiä tuomittaisiin välittömästi siitä, etteivät he seuranneet Häntä ja hylkäsivät Hänet, ja meidän tulisi olla siitä hyvin kiitollisia. Luukkaan evankeliumin 9:56:ssa Jeesus sanoi, ettei Hän tullut tuhoamaan ihmisten elämää, vaan pelastamaan heidät. Tämä ei ollut pelkästään Jeesuksen tehtävä, vaan myös Hänen sydämensä asia. Meilläkin tulisi olla sama sydän. Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 981.

K: Miksi Jeesus Luuk. 9:57–62:ssa kieltäytyi ottamasta näitä kolmea miestä suoraan seuraajikseen?

V: Vaikka Raamattu ei nimenomaisesti sano sitä, olosuhteet näyttävät tässä olevan hyvin erilaiset kuin gerasenilaisen riivatun tapauksessa. Parantuneen riivatun kohdalla ei ollut aavistustakaan nuhteesta, ja Jeesus antoi hänelle toisen palvelutehtävän – joka saattoi olla tehokaskin – pysyä niiden ihmisten parissa, jotka tunsivat hänet silloin, kun hän oli pahan hengen riivaama. Kolmen miehen kohdalla Jeesus kritisoi heidän puutteellista sitoutumistaan eikä maininnut heille mitään palvelutehtävää.

Nämä kolme miestä olivat mukana tavoitteessa, mutta eivät sitoutuneet siihen. Kyse ei niinkään ollut siitä, mistä he olivat valmiita luopumaan tai mistä eivät, vaan pikemminkin siitä, että he eivät asettaneet Jeesusta etusijalle. Kaikissa kolmessa tapauksessa heidän vastauksensa oli ”Kyllä, mutta”. He katselivat taaksepäin sen sijaan, että olisivat katsoneet eteenpäin, kuten Jeesus mainitsi Luukkaan evankeliumissa 9:62. Heillä oli halu auttaa, mutta ei kiireellisyyden tunnetta. Opetuslapsena olemiseen liittyy luopumista ja uhrauksia.

Jos tarkastellaan pelkästään lauseen subjektia, tulokseksi saadaan ”Herra … minä ensin”. Annammeko etusijan tehtäville, joita vain me, hengellisesti elävät, voimme tehdä, vai tehtäville, joita kuka tahansa voi tehdä? Uskovien palvelutyötä voi jarruttaa ensisijainen kiintymys aineelliseen mukavuuteen, uraan tai perheeseen ja ystäviin.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 232–233, New International Bible Commentary, s. 1204, Believer’s Bible Commentary, s. 1407, ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 981.

K: Miksi Jeesus puhui Luuk. 9:57–59:ssä ketuista ja linnuista jollekin, joka halusi seurata Jeesusta?

V: Jeesus tarkoitti, että Hänellä ja Hänen opetuslapsillaan ei ollut turvallista suojaa eikä monia niistä mukavuuksista, joita ihmiset pitävät itsestäänselvyytenä. Myöskään tuolla miehellä ei olisi niitä. Ei ole epäilystäkään siitä, että mies halusi vilpittömästi seurata Jeesusta. Kyseessä oli kuitenkin hänen sitoutumisensa asettaa Jeesuksen seuraaminen etusijalle.

Teoksessa The Believer’s Bible Commentary, s. 1406–1407, sanotaan: ”Kun luemme, ettei Ihmisen Pojalla ole paikkaa, mihin päänsä kallistaa, olemme taipuvaisia säälimään Häntä. Eräs kommentaattori huomauttaa: ’Hän ei tarvitse sinun sääliäsi. Sääli pikemminkin itseäsi, jos sinulla on koti, joka pidättelee sinua, kun Kristus haluaa sinut ulos maailman korkeuksiin.’”

K: Opettiko Kristus Luuk. 9:59–60:ssa ihmisiä olemaan kunnioittamatta vanhempiaan, toisin kuin 2. Moos. 20:12 sanoo?

V: Ei. Meidän tulee kunnioittaa vanhempiamme, mutta vanhempien kuoleman jälkeen on asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin perhe. On tärkeämpää kunnioittaa vanhempiamme, kun he ovat vielä kanssamme maan päällä, kuin halveksia heitä maan päällä ja sitten kunnioittaa heidän ruumiidensa tyhjiä kuoria heidän kuolemansa jälkeen.

Teoksessa Hard Sayings of the Bible (s. 463–464) kerrotaan, että 1800-luvun skotlantilainen saarnaaja John McNeill koki tämän jakeen olevan hyvin sovellettavissa omaan tilanteeseensa. Kerran, kun hänen oli määrä saarnata evankeliointikokouksissa Englannissa, hän sai tiedon isänsä kuolemasta ja siitä, että hautajaiset pidettäisiin samana päivänä kuin yksi kokouksista. Hän sanoi: ”Sillä tämä sama Jeesus seisoi vierelläni ja näytti sanovan: ’Katso nyt, minä olen sinun kanssasi. Mene ja saarnaa evankeliumia noille ihmisille. Kumpi sinä mieluummin tekisit: hautaatko kuolleen vai herätätkö kuolleen eloon?’” Ja McNeill meni saarnaamaan.

Jos poikasi joutuisi valitsemaan evankeliumin saarnaamisen monille ihmisille ja sinun hautajaisiisi osallistumisen välillä, kumman valitsisit?

Katso lisätietoja Haleyn teoksesta Alleged Discrepancies of the Bible, s. 287.

K: Miksi Jeesus ei Luuk. 9:59–60:ssa antanut miehen haudata isäänsä ensin?

V: Kun poika halusi haudata isänsä ensin, ei ole selvää, oliko isä jo kuollut. Pikemminkin hän saattoi odottaa iäkkään isänsä kuolemaa ennen liittymistään Jeesuksen seuraan. Hänen olisi pitänyt olla läsnä isänsä hautajaisissa varmistaakseen perintönsä saamisen. Lisätietoja löytyy teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 980.

K: Miksi mies ei voinut sanoa hyvästejä perheelleen Luuk. 9:61–62:ssa?

V: Mies ei olisi edes kysynyt Jeesukselta, jos hän olisi tarkoittanut vain viiden minuutin hyvästelyä. Pikemminkin mies pyysi saada viettää ensin muutaman päivän perheensä kanssa, luultavasti kuten Rebekan perhe halusi 1. Mooseksen kirjan 24:54–59 kohdassa. Elia antoi Elisan ensin sanoa hyvästit perheelleen 1. Kuninkaiden kirjan 19:19–21 kohdassa.

Tämä on suurin piirtein verrattavissa nykypäivän työhaastatteluun. Jos ensimmäinen kysymyksesi ja monet seuraavista kysymyksistä liittyvät lomiin ja sairauspoissaoloihin, haastattelija saattaa miettiä, kuinka innokas olet tekemään työtä.

Kun Elia kutsui Elisaan, Elisa hyvästeli vanhempansa lyhyesti 1. Kuninkaiden kirjan 19:19–21 mukaan, ja se oli täysin hyväksyttävää. Kyse ei siis ollut niinkään teosta vaan asenteesta. Meille ei riitä, että meillä on Jeesus sydämessämme; kyse on siitä, että Jeesus on sydämessämme ykkösenä.

Juutalaisissa hautauskäytännöissä ihminen haudattiin yleensä samana päivänä kuin hän kuoli. Saattoi siis olla, että isä oli vielä elossa mutta kuolemaisillaan, ja mies halusi viettää isänsä viimeiset päivät tämän kanssa. Tämä on näkemys, joka esitetään teoksessa Bible Difficulties & Seeming Contradictions, s. 114–115.

Katso lisätietoja teoksista ”Hard Sayings of the Bible”, s. 464–465, ja ”Evangelical Commentary on the Bible”, s. 819.

K: Luuk. 10:1:ssä lukee: ”Näiden tapahtumien jälkeen Herra nimitti vielä seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, minne hän itse aikoi mennä.” Kysymys kuuluu:

1. Mistä syystä Jeesus lähetti nämä 70 sen jälkeen, kun Hän oli lähettänyt 12 apostolia (Luuk. 9:1)? Oliko heidän tehtävänsä tai määränpäänsä erilainen? Onko luvulla 70 symbolista tai allegorista merkitystä? Kuuluivatko alkuperäiset 12 apostolia näiden 70 joukkoon?

2. Miksi muut evankeliumit eivät mainitse tätä tapahtumaa lainkaan? Vai oliko kyseessä allegorinen kertomus, jota ei todellisuudessa tapahtunut?

V: Seitsemänkymmentä eivät olleet Jeesuksen seurassa koko ajan kuten kaksitoista, mutta he oppivat Jeesukselta ja lähetettiin saarnaamaan. Ei, 12 apostolia eivät kuuluneet 70:een. Jeesus olisi voinut valita myös jonkin toisen luvun, kuten 69 tai 71. Mutta Jeesus valitsi tarkoituksella luvun 70, joka on 7:n kerrannainen. Luku seitsemän symboloi täydellisyyttä, ja tämä olisi myös yhtäläisyys niiden 70 vanhimman kanssa, jotka palvelivat Mooseksen alaisuudessa 4. Mooseksen kirjan 11:16–17:ssä.

Jokaista raamatunkohdetta ei pidä pitää pelkästään allegorisena, ellei toisin osoiteta. Pikemminkin jokainen raamatunkohde on kirjaimellinen, ellei asiayhteys osoita toisin. Tietenkin jotkut asiat tapahtuivat kirjaimellisesti, mutta niillä on myös symbolinen merkitys.

K: Miksi Jeesus sanoi Luuk. 10:2:ssa, että työntekijöitä oli vähän ja että pitäisi rukoilla lisää?

V: Tietenkin työntekijöitä oli tuolloin vain seitsemänkymmentä, mutta se ei ollut tässä yhteydessä olennaista.

Myöhemminkin työntekijöitä olisi vain vähän. Kristityiksi kääntyy enemmän ihmisiä kuin aktiivisesti Jumalan puolesta työskenteleviä. Tämä ei ole Jumalan tahto, sillä Jeesus kehottaa tässä rukoilemaan lisää työntekijöitä.

K: Miten Luuk. 10:3:ssa seitsemänkymmentä opetuslasta olivat kuin lampaita susien keskellä?

V: Karitsat eivät pyri tuhoamaan tai tappamaan toisiaan. Sudet eivät ainoastaan pyri tappamaan ja tuhoamaan, vaan ne myös rakastavat syödä karitsoja. Lisäksi on joitakin ihmisiä, jotka saavat jopa kieroutunutta nautintoa siitä, että he kääntävät vanhurskaat ihmiset pois vanhurskaudesta.

Voisi kysyä, miksi Jeesus päätti lähettää heidät joka tapauksessa, vaikka Hän tiesi lähettävänsä heidät kuin lampaita susien keskelle. Kun seurakunta myöhemmin kasvoi, sanansaattajia tapettiin monta kertaa, mutta sanoma oli tärkeämpi kuin sanansaattaja, ja sanansaattajat ymmärsivät sen.

K: Miksi Jeesus tuomitsi Luuk. 10:4–12:ssa Korazinin, Betsaidan ja Kapernaumin?

V: Vaikka pahoja kaupunkeja oli varmasti paljon enemmänkin, nämä kaupungit olivat ”niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana”. Ne olivat niin lähellä, että ne pystyivät helposti kuulemaan Jeesuksen sanat, mutta ne olivat kuuroja evankeliumille. Jotkut ihmiset ovat sellaisia; heille on annettu niin paljon opetusta ja hyviä esimerkkejä Kristuksen seuraamisesta, ja silti he ovat päättäneet olla seuraamatta.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Korazinia ei mainita missään muualla Raamatussa eikä Josephuksen teoksissa. Sen rauniot, jotka sijaitsevat 1,5 mailia Kapernaumista pohjoiseen, ovat kuitenkin nähtävissä vielä nykyäänkin. Emme ole varmoja siitä, kävikö Jeesus itse Koraziniss , mutta siitä huolimatta Jeesuksen sanansaattajien hyväksyminen tai hylkääminen osoittaa heidän asenteensa Jeesusta kohtaan. Katso lisätietoja teoksista New International Bible Commentary, s. 1204, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 938–939.

K: Voivatko he Luuk. 10:8:ssa tuolloin syödä asioita, jotka olivat kiellettyjä Vanhan testamentin mukaan?

V: Ei, tämä jae ei tue sitä. He olivat menossa juutalaisiin kaupunkeihin ja taloihin, eikä heille tarjottu sianlihaa, kamelinlihaa tai mitään muuta, mikä olisi ollut Mooseksen lain vastaista. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 938.

K: Luuk. 10:12: Miten Sodoman ja Gomorran kohtalo on siedettävämpi kuin joidenkin Palestiinan kaupunkien?

V: Luuk. 10:12 ja 2. Piet. 2:21 osoittavat, että rangaistuksissa on eroja. Vaikka Sodoma ja Gomorra hylkäsivät enkelit suoraan, he eivät kuulleet yhtä selkeää evankeliumin esitystä kuin ne galilealaiset, jotka kuulivat Jeesusta. Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 233.

K: Luuk. 10:13:ssa sanotaan, että Sodoma ja Gomorra olisivat katuneet, jos Jeesus olisi tullut heidän luokseen, ja koska Jumala ei halua kenenkään menevän hukkaan (Hes. 18:23, 32 ja 2. Piet. 3:9), miksi Jumala ei lähettänyt ketään heidän luokseen?

V: Jumala lähetti sekä ihmisiä että enkeleitä. Lot oli siellä, ja 2. Piet. 2:7:n mukaan Lot oli ahdistunut laittomien ihmisten saastaisesta elämästä. Jumala lähetti myös enkeleitä, joita Sodoman miehet yrittivät käyttää hyväkseen.

K: Luuk. 10:13,14:n mukaan Tyros ja Siidon olisivat katuneet, jos he olisivat nähneet ihmeitä. Miksi Jeesus ei sitten tehnyt yhtään ihmettä tuolla alueella?

V: Kyse ei ole siitä, että kaikki olisivat katuneet, vaan siitä, että jopa Tyrosissa ja Sidonissa jotkut olisivat katuneet nähdessään Jeesuksen, kun taas monet Galilean kaupungeissa eivät olisi katuneet. Jeesus vieraili itse asiassa Tyrosin ja Sidonin alueella Mark. 3:8:ssa ja uudelleen Mark. 7:24–31:ssa. Ihmiset matkustivat Tyrosista ja Sidonista kuuntelemaan Jeesusta Luuk. 6:17:ssa.

K: Voidaanko Luuk. 10:15:n mukaan koko kaupunki lähettää helvettiin?

V: Katuja, rakennuksia ja muita esineitä ei lähetetä helvettiin. Kun koko kaupungin väestö hylkää Jeesuksen, kaupungin asukkaat joutuvat joukoittain helvettiin.

K: Kuinka Saatana putosi taivaasta tuolloin (Luuk. 10:18)?

V: Kun tämä osa Jeesuksen palvelutyötä oli käynnissä, Hän näki profeetallisesti, kuinka syyttäjä Saatana putosi taivaasta, sillä pian ihmiset tulisivat vastaanottamaan sanan syntiensä anteeksiannosta, eikä Saatanalla olisi enää perusteita syyttää heitä.

Katso lisätietoja teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 465–466.

K: Kuinka Jeesuksen opetuslapset pystyivät Luuk. 10:19:n mukaan tallomaan käärmeitä ja skorpioneja?

V: Jeesus ei tässä kehottanut olemaan holtiton tai koettelemaan Jumalaa. Pikemminkin Jumala suojelisi heitä käärmeiltä ja skorpioneilta, kuten Paavali suojeltiin Apostolien teoissa 28:3–5.

K: Mikä on Luuk. 10:21:n merkitys siinä, että nämä totuudet paljastetaan lapsille eikä oppineille ja viisaille?

V: Kuten 1. Korinttolaiskirjeen 1:19–30 osoittaa, Jumala ei tehnyt oppineista ja viisaista todennäköisempiä pääsemään taivaaseen heidän oppineisuutensa ja viisautensa vuoksi. Jos oppineisuus tekisi ihmisestä jumalallisemman ja vanhurskaamman, mitä sitten sanoisi toisen maailmansodan natsien tapauksesta? Saksalaiset kuuluivat maailman koulutetuimpiin kansoihin, ja heidän lentokone-, syöksypommikone-, ohjus-, panssari- ja hiiliteknologiansa olivat maailman parhaita. Silti he tekivät suuren pahuuden surmaamalla yli kuusi miljoonaa juutalaista.

Evankeliumi on hämmästyttävä siinä mielessä, että se on niin syvällinen, että viisaat voivat tutkia sitä koko elämänsä ajan eivätkä koskaan lakkaa oppimasta lisää. Silti myös yksinkertaiset ihmiset voivat ymmärtää sen helposti.

K: Miten Isä Luuk. 10:22:n mukaan antoi kaikki asiat Jeesukselle?

V: Ainakin neljällä tavalla:

Luominen: Isä loi kaiken Jeesuksen kautta (Joh. 1:3; Kol. 1:16).

Ylläpito: Kaikki pysyy koossa Jeesuksen kautta (Kolossalaiskirje 1:17).

Tuomio: Isä on uskonut ihmisten tuomion Jeesukselle, jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa samalla tavalla kuin he kunnioittavat Isää (Joh. 5:22–23).

Pelastus: Taivaan alla ei ole muuta nimeä, jonka kautta me voimme pelastua (Apostolien teot 4:12).

K: Miten Luuk. 10:24:ssä mainitut, ennen Kristuksen tuloa kuolleet jumalalliset ihmiset kaipasivat näkemään sen, mitä opetuslapset näkivät?

V: Vanhan testamentin messiaaniset profetiat osoittavat, että ihmiset odottivat innokkaasti Messiaan tuloa.

K: Miten Luuk. 10:25:ssä lakimiehen kysymys ”kiusasi” Jeesusta?

V: Tämä käännetään paremmin: ”asettaa Jeesuksen koetukselle”. Kuten monet nykypäivän lakimiehet, tämä lakimies esitti kysymyksen, johon hän luuli jo tietävänsä vastauksen. Hänen tarkoituksenaan ei ollut niinkään saada selville oikeaa vastausta, vaan nähdä, mitä Jeesus sanoisi, ja koetella, oliko Jeesus oikeassa – ainakin hänen silmissään.

K: Miten meidän tulisi olla lähimmäisiä Luuk. 10:25–37:n mukaan?

V: Hyvän samarialaisen vertauksen tarkoituksena ei ole kertoa meille, kenen muun pitäisi olla lähimmäisemme ja auttaa meitä, vaan pikemminkin sille, kenelle meidän pitäisi olla lähimmäisiä ja auttaa; ja vastaus on: kaikille. Tässä ovat ominaisuudet, jotka tekevät meistä hyviä lähimmäisiä.

1) Naapuri ei keksi tekosyitä. Mitä tekosyitä sinä käytät?

2) Naapuri on valmis ottamaan vaivaa. Ryöstetyn miehen auttaminen maksoi hyvälle samarialaiselle aikaa ja matkan vaarallisella tieosuudella päivänvalossa. Toisten auttaminen maksaa meille aikaa, energiaa, unta ja rahaa. Milloin viimeksi otit vaivaa jonkun toisen vuoksi?

3) Naapuri kehittää omaa luonnettaan. Myötätuntomme tulisi perustua Jumalan sanaan, ei kulttuuriimme. Tuon ajan kulttuurissa ei ollut tapana auttaa samarialaisia. Rakastatko Jumalaa ja rukoiletko? Kenelle olit viimeksi naapuri? Onko sinulla myötätunnon oppipoika, jota opetat ilmaisemaan myötätuntoa?

4) Pitääkö sinun odottaa, että sinulta pyydetään apua? Itse asiassa loukkaantunut mies ei kyennyt pyytämään apua.

Tämä on otettu Jeff Millerin 7. marraskuuta 2010 pitämästä saarnasta Trinity Bible Churchissa.

K: Sanoiko lakimies tämän ensin Luuk. 10:27:ssä vai Jeesus?

V: Koska meillä ei ole kirjallista todistetta kaikesta, mitä Jeesus sanoi, eikä evankeliumien sisältö ole välttämättä kronologisessa järjestyksessä, emme voi varmuudella sanoa, kuka sanoi tämän ensimmäisenä. Vaikka lakimies sanoisi sen ensimmäisenä perustuen omaan oikeaan Raamatun tulkintaansa, Jeesuksen sanojen takana on silti Jeesuksen auktoriteetti.

K: Kuka on Luuk. 10:29:n mukaan lähimmäisemme?

V: Luuk. 10:36:ssa Jeesus päätti tarkoituksella olla vastaamatta tuohon kysymykseen. Sen sijaan Hän kertoi melko pitkän vertauksen, jotta kun Hän esitti kysymyksen takaisin meille, kaikki halukkaat voisivat selvittää sen itse.

K: Mitä tiedämme Luuk. 10:30:ssa mainitusta tiestä Jerusalemista Jerikoon?

V: Se ei ollut pitkä, noin seitsemäntoista mailia, mutta se oli erittäin jyrkkä; Jerusalem sijaitsi noin 2500 jalkaa merenpinnan yläpuolella, ja Jeriko on 770 jalkaa merenpinnan alapuolella. Rosvot väijyivät usein tällä jyrkällä, mutkittelevalla tiellä, jota ympäröivät kukkulat ja kivilohkareet. Yksi sen lempinimistä oli ”veren tie”. Päivälläkin matkalla oli jonkin verran vaaraa, mutta yöllä sitä ei todellakaan halunnut viivytellä eikä kulkea. Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 943 ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 820.

K: Miksi samarialaisella oli tällainen asenne Luuk. 10:33–36:ssa?

V: Vaikka samarialainen todennäköisesti tiesi, ettei tämä mies ollut samarialainen, Luuk. 10:33 kertoo, että samarialainen ”sääli” uhria. Tavallisella matkustajalla ei todennäköisesti olisi ollut riittävästi siteitä kaikkien haavojen sitomiseen, joten hän luultavasti teki siteitä repimällä suikaleita omista vaatteistaan. Desinfiointiaineeksi hän käytti mukanaan ollutta öljyä ja viiniä.

Teoksissa *The Believer’s Bible Commentary* (s. 1410) ja *Evangelical Commentary on the Bible* (s. 820) todetaan, että on mahdollista, että leeviläinen ja pappi saattoivat ajatella tämän olevan ansa, eivätkä he halunneet joutua itse ryöstetyiksi. Mutta * * -samarialainen joko ei ajatellut näin, tai hänen ajatuksensa kumosi se, että mies selvästi tarvitsi apua.

Meidän on oltava se samarialainen. Mutta toisella tasolla juutalaiset ohittivat uhrin, ja Jeesus oli se samarialainen, joka pysähtyi auttamaan.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, luku 8, s. 943, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 234.

K: Luuk. 10:35:n samarialainen, luuletko, että hän pelkäsi joutuvansa maksamaan liikaa? Pitäisikö hänen pelätä sitä?

V: Samarialaisella ei ollut ”pelkoa” siitä, että häneltä veloitettaisiin liikaa, vaikka se olikin jonkin verran todennäköistä. Hän halusi auttaa uhria, ja jos muiden auttaminen teki hänestä alttiimman huijauksille, niin olkoon sitten niin. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 544.

K: Sanotaanko Luuk. 10:36 kreikaksi ”oli lähimmäinen” (NIV) vai ”tuli lähimmäiseksi” (NET Bible)?

V: Ensin tarkastellaan eri käännösten sanamuotoja ja sitten annetaan vastaus.

”oli naapuri” (KJV, BSB, NKJV, NIV, NRSV)

”näyttää sinusta naapurilta” (Berry’s Interlinear)

”näyttää siltä, että sinusta on tullut lähimmäinen” (Jay P. Greenin interlineaarinen käännös)

”tullut naapuriksi” (NET Bible)

”osoittautui naapuriksi” (ESV, NASB 2020, Wuestin laajennettu käännös)

Expositor’s Bible Commentary, luku 8, s. 944, ei anna suoraa käännöstä, mutta sanoo: ”samarialainen mies teki itsestään naapurin”

Vastaus on, että kyseessä on molemmat, ja tämä korostaa käännöksen vaikeutta.

Se on ”oli”, koska fariseus kysyi: ”Kuka on minun lähimmäiseni?”

Se on myös ”tuli”, koska samarialaiset eivät asuneet samoissa kaupungeissa kuin juutalaiset, samarialaiset eivät pitäneet itseään juutalaisten naapureina tai ystävinä, eivätkä juutalaiset pitäneet itseään samarialaisten naapureina tai ystävinä.

Mielenkiintoinen sivuhuomautus teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, luku 8, s. 944, kertoo, että juutalaisten ja samarialaisten välinen vihamielisyys oli niin suurta, ettei fariseus edes kyennyt käyttämään sanaa ”samarialainen” vastauksessaan Jeesukselle.

K: Miten Jeesus käänsi lakimiehen esittämän kysymyksen ympäri Luuk. 10:36–37:ssä?

V: Lakimies kysyi, kuka oli hänen lähimmäisensä, eli ketä hänen tulisi auttaa ja kenen ohi hänen tulisi kulkea? Voiko hän kulkea ohi ei-juutalaisen, jonkun, jonka hän katsoi olevan avun arvoinen jne. Jeesus olisi voinut päätellä, että rikoksen uhri oli se lähimmäinen, joka tarvitsi apua, mutta Jeesus ei sanonut niin. Sen sijaan Jeesus käänsi kysymyksen ympäri ja kysyi: ”Kuka oli lähimmäinen?”, tarkoittamatta sillä sitä, kuka tarvitsi apua, vaan sitä, kuka antoi apua. Älä siis kysy: ”Kuka on sinun lähimmäisesi?”, vaan pikemminkin: ”Kenelle sinä voit olla lähimmäinen?” Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 983.

K: Onko Luuk. 10:38–42:ssa tilanteita, joissa uskovat voivat keskittyä yhteen asiaan, vaikka heidän pitäisi keskittyä toiseen?

V: Tämä ei ollut Martan paras hetki. Huomaa, että Marta ei tullut keittiöstä pyytämään Mariaa auttamaan häntä. Ei, hän ryntäsi ulos keittiöstä syyttäen Jeesusta siitä, ettei Maria auttanut häntä. Huolimatta hänen huonosta asenteestaan – vieläpä Herraa kohtaan – Jeesus vastasi ja nuhteli häntä armollisesti ja lempeästi. Marta ajatteli, että oli hyvä asia, että hän keskittyi niin paljon illalliseen. Mutta sen sijaan, että hän olisi keskittynyt liikaa, Jeesus sanoi, että hän oli liian hajamielinen tärkeämmistä asioista.

Jumalan palveleminen ja Jumalan kanssa vietetty aika ovat molemmat hyviä asioita, mutta näistä kahdesta Jumalan kanssa vietetty aika on parempi. Asia ei ollut siinä, etteivätkö Maria ja Martta olisi saaneet valmistautua illallista varten. Pikemminkin Martan ei olisi tarvinnut olla niin huolellinen. Hän olisi voinut valmistaa jotain yksinkertaista ja viettää lopun ajasta kuunnellen Jeesusta. Onko sinulla hetkiä, jolloin olet jossakin asiassa huolellisempi kuin mitä Jumala sinulta haluaa?

On mielenkiintoista huomata, että Martta ei lainkaan tajunnut menettävänsä jotain tärkeää, ja juuri hänellä oli väärät prioriteetit. Varo, ettet joudu tilanteeseen, jossa menetät läheisyyttä Herran kanssa etkä lainkaan tajua sitä.

Tämä vertaus on varoitus meille. Kun palveluksesi Jumalalle vie huomion pois suhteestasi Jumalaan ja rakkaudestasi muita kohtaan, sinun on syytä miettiä uudelleen, onko palveluksesi todella Jumalalle vai ei. Kuten Martta, meidän on varottava, ettemme hajautu tekemällä niin monia asioita – jopa palvelutyöhön liittyviä – ettemme enää keskity siihen, mihin Jumala haluaa meidän keskittyvän.

Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 984, The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 545 ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 820.

K: Miksi opetuslapset pyysivät Luuk. 11:1:ssä: ”Opeta meitä rukoilemaan”?

V: Evankeliumeissa kerrotaan, että Jeesus rukoili paljon. Hän rukoili, kun Hänet kastettiin (Luuk. 3:21). Hän rukoili, kun Hän valitsi kaksitoista apostolia (Luuk. 6:12). Hän rukoili usein yksin (Luuk. 5:16; 9:18). Hän rukoili muiden ollessa läsnä (Luuk. 9:28–29). Hän rukoili Simon Pietarin puolesta Luuk. 22:32 ja Getsemanen puutarhassa Luuk. 22:40–44. Hän rukoili jopa ristillä Luuk. 23:46. Lopulta yksi hänen opetuslapsistaan pyysi: ”Opeta meitä rukoilemaan.”

Tämä pyyntö sisältää opetuksen siitä, miten rukoillaan, mutta sen merkitys ulottuu pidemmälle. Se kattaa myös pyynnön: ”opeta meitä olemaan rukoilevia ihmisiä”. Tämä pyyntö esitettiin heti sen jälkeen, kun Jeesus oli nuhdellut Marttaa Jumalasta irrallisesta kiireestä ja ylistänyt Mariaa tämän omistautumisesta Jeesukselle. Kuten opetuslapsi, meidänkin tulisi huomata, milloin rukous puuttuu elämästämme. Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 234, , The Believer’s Bible Commentary, s. 1411, ja New International Bible Commentary, s. 1206.

K: Miksi Luuk. 11:1–4:ssä oleva rukous eroaa nykyisestä muodostaan?

V: Se on lyhin Luukkaan evankeliumissa, pidempi Matteuksen evankeliumissa ja samanlainen kuin nykyään joissakin myöhemmissä Matteuksen käsikirjoituksissa. Olettaen, että nykyinen muoto syntyi myöhemmin, sekä Matteus että Luukas kirjoittivat muistiin sen, mitä he muistivat Herran rukouksesta, tai Jeesus saattoi opettaa sen useammin kuin kerran. Tästä voimme oppia, että Herran rukous ei ole ”taikaloitsu”, jota meidän kaikkien on opeteltava ulkoa ja rukoiltava täsmälleen samalla tavalla. Pikemminkin sanojen vaihtelu osoittaa meille, että tärkeää on pysyvä tarkoitus ja merkitys, ja juuri sen Jumala on säilyttänyt, ei mitään kaavaa. Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 948 ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 821.

K: Miksi meidän mitättömien ihmisten pitäisi rukoilla Luuk. 11:2:ssa, että Jumalan nimi olisi pyhitetty?

V: Rukouksessa pyydetään, että Jumalan nimi pidettäisiin pyhänä maan päällä. Psalmin 111:9:ssä Jumalan nimi julistetaan pyhäksi ja kunnioitettavaksi. Myös juutalaisissa Kaddish-rukouksissa ja kahdeksassatoista siunauksessa rukoillaan, että Jumalan nimi olisi pyhä. Jumala iloitsee, kun rukoilemme ja pyydämme, että Hänen nimensä kunnioitettaisiin maan päällä. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 948.

K: Luuk. 11:4:ssä sanotaan, että Jeesus maksoi syntiemme hinnan, miksi meidän sitten vielä täytyy rukoilla anteeksiantoa niille?

V: Jeesus poisti synnin oikeudellisen rangaistuksen, mutta kun Pyhä Henki vaikuttaa elämässämme, meidän vastuullamme on poistaa synnin harjoittaminen elämästämme. On vaikeaa ylläpitää elävää suhdetta Jumalaan, jos emme suhtaudu vakavasti elämämme synteihin.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Luukkaan evankeliumissa puhutaan ”synneistä” ja Matteuksen evankeliumissa ”veloista”. Toisaalta nämä sanat lausuttiin ennen kuin syntimme otettiin pois ristiinnaulitsemisessa. Mutta senkin jälkeen meidän tulisi olla ikuisesti äärettömän kiitollisia siitä, että Jeesus maksoi hinnan synneistämme.

Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 985.

K: Miksi rukoilemme Luuk. 11:4:ssä, ettei Jumala johdattaisi meitä kiusaukseen?

V: Jumala ei kiusaa meitä, kuten Jaakobin kirjeen 1:13–15 opettaa. Mutta Jumala sallii meidän joutua koetukselle, ja rukoilemme, ettei Jumala salli meidän joutua koetukselle yli sen, mitä voimme kestää. Anglikaanit rukoilevat tämän muodossa: ”pelasta meidät hädän hetkellä” tai ”poista meidät tilanteista, joita emme kykene käsittelemään”.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 948, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 235, ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 985.

K: Miksi Luuk. 11:5:ssä mainittu matkustaja saapuisi keskiyöllä?

V: Ihmiset matkustivat yleensä päivällä rannikolla ja suurimmassa osassa Palestiinaa. Läntisellä aavikolla ihmiset saattoivat kuitenkin mieluummin matkustaa yöllä, etenkin täysikuun aikaan, välttääkseen kuumuuden. Tai matkustaja saattoi olla laskenut ajan väärin ja saapua paikalle erityisen myöhään.

Joka tapauksessa leipä oli kuitenkin hyvin edullista. Perhe saattoi leipoa paljon tuoretta leipää ja jakaa sitä kylän naapureilleen. Sitten, kun se alkoi kuivua, toinen perhe saattoi leipoa paljon leipää ja jakaa sitä. Kylässä siis tiedettiin, kenellä oli tuoretta leipää. Siksi, kun matkustaja saapui keskiyöllä, isäntä saattoi koputtaa sen henkilön oveen, joka oli juuri leiponut paljon leipää. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että leipä leivottiin pyöreinä leipinä, jotka ulkonäöltään muistuttivat vaaleanruskeita kiviä.

Vähävaraisilla perheillä oli usein pieniä yhden huoneen taloja, ja he saattoivat jopa jakaa makuualustat. Saattoi olla vaikeaa nousta ylös herättämättä muita. Siksi he olivat haluttomia nousemaan ylös ja avaamaan ovea. Kreikankielinen termi on tässä monitulkintainen. Se voi tarkoittaa, että koputtava henkilö oli rohkea, tai se voi tarkoittaa, että henkilö oli ”häpeämätön” vaatiessaan koputtamaan tuohon aikaan.

Tämän vertauksen ydin on se, että jopa naapuri tekee sen, mitä hän mieluummin jättäisi tekemättä, jos häntä pyydetään sinnikkäästi. Kuinka paljon enemmän sitten Jumala vastaa rukouksiimme, kun pyydämme sinnikkäästi.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1412; The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 948; The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 547; New International Bible Commentary, s. 1206; ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 821.

K: Miksi meidän on oltava sinnikkäitä Jumalan edessä (Luuk. 11:5–8)?

V: Jeesus sanoi vain, että meidän on kyettävä olemaan sinnikkäitä; tässä kohdassa Hän ei selittänyt syytä siihen. Voimme kuitenkin nähdä joitakin syitä sinnikkyydelle.

Danielin piti olla sinnikäs, koska Danielin kirjan 10:12–13 mukaan hänen tietämättään hänen rukouksensa vastanneeseen enkeliin kohdistui demonien vastustusta.

Odottaminen on usein tärkeää Jumalan ajoituksen vuoksi.

Joskus sinnikästä rukousta tarvitaan, koska se, mitä vastaan taistelemme, on Saatanan linnoitus.

K: Mikä on Luuk. 11:5–8:ssa ero sinnikkään rukouksen ja turhan toistamisen välillä, kuten Matt. 6:7:ssä?

V: Molemmissa tapauksissa joku saattaa sanoa täsmälleen samat sanat useita kertoja, tai pyyntö toistetaan eri tavoin.

Jos sillä on merkitystä joka kerta ja se on ilmaus siitä, mitä aidosti halutaan, se on sinnikkyyttä.

Jos sanat lausutaan ilman niiden takana olevaa merkitystä, ne eivät merkitse Jumalalle mitään enempää kuin se, joka niitä turhaan toistaa.

Kristillisessä liturgiassa kaikki sanovat saman asian joka kerta, kun liturgiaa käytetään. Se, onko kyseessä sinnikkyys vai turha toistaminen, ei riipu sanoista, vaan liturgian lausuvien ihmisten sydämistä. Historiallisena huomautuksena mainittakoon, että meillä on kopioita liturgioista noin Aleksandrian Klemensin (193–217/220 jKr.) ajalta.

K: Pitäisikö Luuk. 11:8:ssa lukea ”sitkeys” vai ”rohkeus/vaatimus”?

V: Sinnikkyys tarkoittaa toistuvasti pyytämistä. Rohkeus tarkoittaa sitä, ettei häpeä pyytää näitä asioita. Kreikkalainen sana voi tarkoittaa molempia.

Se on käännetty sanalla ”sitkeys” NKJV:ssä, NRSV:ssä, World English Bible -raamatussa, English Free Bible -raamatussa ja Wuestin laajennetussa käännöksessä.

Se on käännetty toisin, ”kiusallisuudeksi” KJV:ssä, 1901 ASV:ssä, 1895 RV:ssä ja Young’s Literal Translationissa, ”röyhkeydeksi” ESV:ssä tai ”rohkeudeksi” NIV:ssä.

K: Pitäisikö Luuk. 11:10 (NIV) kääntää sanalla ”ovi” vai ”se”?

V: Kreikankielisessä tekstissä ei nimenomaisesti sanota ”ovi”, vaan pikemminkin ”se”. Toisaalta kreikankielisessä tekstissä sanotaan myös ”koputtaa” ja ”avata”, joten implisiittinen merkitys on ovi tai portti.

K: Mitä Jeesus tarkoitti Luuk. 11:11–13:ssa maallisten isien ja taivaallisen Isämme vertailussa?

V: Vaikka maalliset isät eivät olekaan täysin hyviä kuten Isä Jumala, jopa maalliset isät antavat yleensä omille lapsilleen hyviä asioita, joita nämä pyytävät. He eivät todellakaan tee kaikkensa antaakseen lapsilleen pahoja asioita, kun nämä pyytävät hyviä asioita. Ole siis rohkea pyytäessäsi Taivaalliselta Isältämme hyviä asioita.

K: Kuinka yleisiä munat olivat tuolloin (Luuk. 11:12)?

V: Israelilaisilla ei ollut kanoja eikä munia, ennen kuin he oppivat niitä babylonialaisilta vankeuden aikana. Mutta tähän mennessä ne olivat jo melko yleisiä. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 548.

K: Luuk. 11:13: Miten Isä antaa Pyhän Hengen kaikille, jotka pyytävät Häntä, kun Simon Magus pyysi mutta ei saanut Pyhää Henkeä Ap. t. 8:18–23:ssa?

V: Vaikka Simon ei pyytänyt Isältä vaan apostoleilta, se ei ole tässä pääasia.

Simon Magus ei nimittäin koskaan pyytänyt, että hänet itse täytettäisiin Pyhällä Hengellä. Sen sijaan Simon tarjosi lahjuksen saadakseen voiman antaa sitä muille ja käyttää sitä. Nykyäänkin ihmiset haluavat toisinaan käyttää Jumalaa sen sijaan, että antaisivat Jumalan käyttää itseään.

K: Luuk. 11:13:ssa sanotaan, että Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka pyytävät Häntä. Tarkoittaako tämä, että kristityillä ei ole Pyhää Henkeä, ennen kuin he pyytävät sitä Jumalalta?

V: Kuten teoksessa *1001 Bible Questions Answered* (s. 47–48) todetaan, tämä sanottiin ennen helluntaita, jolloin Pyhä Henki vuodatettiin kaikkien kristittyjen ylle. Helluntain jälkeen Pyhän Hengen tuleminen uuden uskovan sisään on osa Kristuksen vastaanottamista elämäänsä. Apostolien teoissa 8:14–17 on kuitenkin poikkeustapaus, jossa evankeliumia saarnattiin samarialaisille puutteellisesti: heidät kastettiin Jeesuksen nimessä, mutta he eivät kuulleet mitään Pyhästä Hengestä. Pietari ja Johannes tulivat heidän luokseen, panivat kätensä heidän päälleen, ja sitten he saivat Pyhän Hengen. Normaalitilanne on kuitenkin se, että Pyhä Henki vastaanotetaan uskon yhteydessä. Kun kristitty on kerran vastaanottanut Pyhän Hengen, hän voi olla täynnä Pyhää Henkeä (Ef. 5:18–21) tai ei, riippuen siitä, kuinka hän pysyy Kristuksessa.

K: Kuka on Luuk. 11:21–22:ssa se vahva mies ja se vahvempi mies?

V: Tässä vertauksessa vahva mies on Saatana, ja vahvempi mies on Jeesus Kristus. Kristus ottaa takaisin ihmishenkiä ja ruumiita, jotka olivat Saatanan vallassa. Kristus ei ole tässä puolustuskannalla, puolustamassa omaansa. Pikemminkin Kristus on hyökkäyskannalla, riistäen aggressiivisesti Saatanalta ne ihmiset, jotka muuten kuuluisivat Saatanalle. Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 236.

K: Luuk. 11:23:n mukaan miten voi hajottaa, jos ei ole Jeesuksen kanssa, kun jotkut ajoivat ulos riivaajia Jeesuksen nimessä Luuk. 9:49–50:ssä?

V: Molemmat ovat totta. Huomaa, että ne, jotka ajoivat ulos riivaajia Luuk. 9:49–50:ssä, tekivät sen silti Jeesuksen nimessä. He olivat siis Jeesuksen kanssa. Toisaalta he eivät kuuluneet apostolien ja seitsemänkymmenen muodostamaan ihmisjärjestöön. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1413–1414.

K: Miksi Luuk. 11:24–26:ssa paha henki voi palata seitsemän muun hengen kanssa eikä kuuden tai kahdeksan?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Jeesus ei sanonut, että niitä olisi aina seitsemän eikä koskaan muuta lukumäärää. Hän antoi vain esimerkin.

2. Seitsemää pidettiin yleisesti täydellisyyden lukuna, ja Jeesus saattoi tarkoittaa, että ”täydellinen joukko” demoneja palaisi takaisin.

Elämässämme ei ole ”hengellistä neutraalisuutta”. Jos joku on tyhjä, koska demonit ovat lähteneet, se on hienoa. Mutta hänen on täytettävä Pyhällä Hengellä uskovana, muuten demonit voivat palata, ja tilanne voi olla vielä pahempi.

Katso lisätietoja teoksista Evangelical Commentary on the Bible, s. 822, ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 986.

K: Miten Luuk. 11:27–28:ssa jotkut ihmiset pitävät virheellisesti perhettä ja äitiyttä tärkeämpinä kuin Jumalaa?

V: Sekä hyvät että pahat asiat voivat muuttua epäjumaliksi. Esimerkiksi perhe on hyvä asia, ja on hyvä olla läheinen perheensä kanssa. Mutta jos perheesi kehottaa sinua tekemään asioita, jotka ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä Jumala sanoo, sinun on oltava läheisempi Jumalallesi kuin perheellesi. Tiedän kaksi pariskuntaa, jotka erosivat pääasiassa siksi, että toisen puolison perhe ei hyväksynyt toista puolisoa. Jumala vihaa avioeroa, ja kun eroat puolisostasi pelkästään siksi, että kuuntelet perhettäsi, teet syntiä Jumalan edessä.

K: Miten Luuk. 11:27–28:ssa jotkut ihmiset tekevät syntiä kunnioittamalla Mariaa suunnilleen samalla tasolla kuin Jeesusta?

V: Jeesus ei kiistänyt, että Maria oli siunattu, mutta oli tärkeämpää kuunnella Jumalan sanaa ja totella sitä kuin kutsua Mariaa siunatuksi. On hyvä kutsua häntä siunatuksi, mutta missään Raamatussa ei sanota, että meidän pitäisi palvoa tai ylistää häntä. Roomalaiskatolisen kirkon katekismuksessa Mariaa kutsutaan välittäjäksi (co-mediator) ja lunastajaksi (co-redemptrix) yhdessä Kristuksen kanssa. Kuten Tony Evansin Raamatun kommentaarissa (s. 986) todetaan, Jeesuksen ja hänen äitinsä ihailu ei korvaa Jeesukselle osoitettavaa kuuliaisuutta.

Katso lisätietoja teoksista ”Believer’s Bible Commentary”, s. 1414, ja ”Evangelical Commentary on the Bible”, s. 822.

K: Mikä oli Joonan merkki Luuk. 11:29–30:ssa?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei vastaus: Joona olisi varmasti näyttänyt niniveläisille oudolta. Ollessaan kolme päivää ja yötä suuren kalan vatsassa hänen ihonsa oli todennäköisesti kokonaan valkaistunut, ja ehkä osa hänen hiuksistaan oli irronnut. Jeesus ei kuitenkaan viittaa tässä ihoon tai ulkonäköön.

Vastaus: Fariseukset pyysivät ihmeellistä merkkiä omasta pyynnöstään, ja Jeesus, aivan kuten Joona, ei aikonut tehdä mitään muuta kuin saarnata heille. Koska Joona ei koskaan tehnyt ihmeitä, Jeesuskaan ei aikonut tehdä ihmeitä heidän vaatimuksestaan. Niniveläiset kuitenkin katuisivat kuultuaan Joonan saarnan, mutta katuisivatko fariseukset kuultuaan Jumalan Pojan saarnan? Jos eivät, kuinka kovasydämisiltä fariseukset sitten näyttäisivät, jopa verrattuna väkivaltaisiin, mutta katuviin niniveläisiin.

Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 236.

K: Mitä Luuk. 11:29–30 kertoo siitä, että Jeesus uskoi Joonan olleen historiallinen henkilö?

V: Jotkut liberaalit kristityt väittävät, että Joona-kirja oli symbolinen teos. Mikään historiallinen juutalainen henkilö tai varhaiskristitty ei kuitenkaan antanut mitään viitteitä siitä, että he olisivat pitäneet sitä muuna kuin historiallisena. Jeesus käyttää tässä Joonaa ja niniveläisiä koskevaa historiallista tosiasiaa korostaakseen, kuinka vakava asia heidän katumuksen puutteensa oli. Aivan kuten Saaban kuningatar oli historiallinen henkilö, myös Joona oli yhtä lailla historiallinen. Jeesuksen väite perustuisi harhaanjohtavaan argumenttiin, jos Jeesus itse olisi pitänyt tarinaa keksittynä. Jos Joonan paluu kolmen päivän ja yön jälkeen suuren kalan vatsasta oli vertauskuva Jeesuksen omasta kuolemasta ja ylösnousemuksesta, ja jos uskot, että Joonan tarina oli vain vertauskuvallinen, uskotko silloin myös, että Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus ovat vain vertauskuvallisia?

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1414–1415, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 236, ja New International Bible Commentary, s. 1207.

K: Miten etelän kuningatar nousee Luuk. 11:31:n mukaan tuota sukupolvea vastaan?

V: Etelän kuningatar oli Saaban kuningatar, joka vieraili kuningas Salomon luona (1. Kuninkaiden kirja 10:1–10). Juutalaisilla ei todellakaan ollut mitään tekosyytä olla kaukana Galileasta, sillä Saaban kuningatar tuli paljon kauempaa kuuntelemaan Salomonia, ja Jeesuksen opetus oli Salomonin opetusta suurempi.

K: Kuinka Luuk. 11:32:ssa Niiniven miehet tuomitsevat tuon sukupolven?

V: Juutalaiset eivät voineet sanoa, että he olivat liian jumalattomia tai että Jeesuksen opetus oli liian vieras. Niiniven kansan esimerkki osoittaa heille, että Niiniven jumalattomat muukalaiset katuisivat Joonan saarnan kuultuaan, ja Jeesuksen opetus on suurempi kuin Joonan.

K: Mitä Jeesus tarkoitti Luuk. 11:34:ssä sanoessaan, että jos silmä on pimeä, koko ruumis on pimeyden vallassa?

A: Jeesus käytti fyysistä tilannetta vertauskuvana hengelliselle totuudelle. Jos silmäsi ovat pimeät (et näe), et näe lainkaan valoa. Samoin, jos ainoa hengellinen ravintosi on pimeys, ei ole yllättävää, että sisälläsi on pimeyttä. Joskus ihmisillä voi olla valo, joka sammuu nopeasti, tai se muuttuu liian himmeäksi ollakseen hyödyllinen ja tehdäkseen hyvää. Jeesus on Valo, joka sytytti lampun, joten älä anna valosi himmentyä tai sammua. Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 551 ja Believer’s Bible Commentary, s. 1415.

K: Miksi Jeesus ei Luuk. 11:38–41:ssä antanut hyvää hygienian esimerkkiä ja pessyt käsiään ennen ruokailua?

V: Jumala ei käskenyt ihmisiä pesemään käsiään ennen ruokailua Vanhassa testamentissa. Käsien pesemisessä ei ole mitään vikaa, mutta jos teet sen niin uskonnollisesti, että pidät sitä merkkinä oikeasta suhteesta Jumalaan, siitä tulee sinulle väärin. Jeesus korosti tässä asiaa, joka oli tärkeämpi kuin henkilökohtainen hygienia. Kun ihmiset alkavat keksiä sääntöjä ja väittävät, että sinun on noudatettava heidän sääntöjään voidakseen seurata Jumalaa, Jeesus vastusti sitä. Tämä liittyy läheisesti Luuk. 11:45–46:een, jossa Jeesus sanoi, että he laiminlyövät sen, mitä Jumala on sanonut, ja korvaavat Jumalan käskyt ihmisten säännöillä.

Älä sano, että Jumala sanoi jotain, jos Jumala ei todellisuudessa sanonut sitä, kuten Sananlaskujen kirjassa 30:5–6 ja 1. Korinttolaiskirjeen 4:6 sanotaan.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 237, The Tony Evans Bible Commentary, s. 986, The Believer’s Bible Commentary, s. 1415–1416, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 822.

K: Miksi Jeesus nuhteli fariseuksia niin ankarasti Luuk. 11:42–54:ssä?

V: Jeesus ilmaisi syvimmän pettymyksensä näihin ihmisiin. Yhtäältä heillä oli laaja Raamatun tuntemus, ja he välittivät sitä muille. Toisaalta heillä ei ollut rakkautta Jumalaa kohtaan, ja Jeesus oli pettynyt siihen, että he olivat hylänneet Jumalan heille tarkoittaman suunnitelman (Luuk. 7:30). He rakastivat kaikkia kuolleita profeettoja; ongelmia heillä oli elävien profeettojen kanssa.

Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 987.

K: Miksi Luuk. 11:49:n mukaan Jumala lähettäisi profeetan kansan luo, vaikka tiesi, että kansa tappaisi profeetan?

V: Jumala on äärimmäisen kärsivällinen antaessaan ihmisille tilaisuuksia kääntyä Hänen puoleensa. Vaikka ihmiset tappaisivatkin jumalisen profeetan, joskus samat ihmiset katuvat myöhemmin ja kääntyvät Jumalan puoleen, kuten esimerkiksi Auca-intiaanit tekivät Ecuadorissa sen jälkeen, kun he olivat tappaneet Jim Elliotin ja muita kristittyjä lähetyssaarnaajia.

K: Kuka oli Sakarja Luuk. 11:51:ssä ja Matt. 23:35:ssä?

V: Kyseessä oli todennäköisesti pappi Sakarja, jonka Joas surmasi 2. Aikakirjan 24:20–21:ssä. Se saattoi olla myös profeetta Sakarja, tai molemmat olivat sama henkilö. Aabel oli Raamatun ensimmäinen marttyyri. Pappi Sakarja oli juutalaisen Vanhan testamentin viimeisessä kirjassa, 2. Aikakirjassa, mainittu viimeinen marttyyri. Sattumana voidaan todeta, että tämän voi tiivistää sanoilla ”he surmasivat profeetat A:sta Z:aan”. Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1416, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 237.

K: Luuk. 11:52: millä tavoin nykypäivän uskonnolliset ja uskonnollisesti perehtyneet opettajat voivat toisinaan itse asiassa estää ihmisiä tulemasta Jumalan luo?

V: Heillä oli totuus, iankaikkisen elämän ”avain”, mutta he eivät ainoastaan jättäneet käyttämättä sitä itse, vaan estivät myös muita oppimasta ja käyttämästä sitä.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1416–1417, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 956–957.

K: Miksi Jeesukselle esitettiin niin paljon kysymyksiä Luuk. 11:53–54:ssä?

V: Kirjanoppineet ja fariseukset esittivät hänelle niin monia kysymyksiä, ei siksi, että he olisivat halunneet oppia häneltä, vaan pikemminkin saadakseen hänet ansaan sanomaan huolimattomasti jotain epäjohdonmukaista tai sellaista, mitä Jeesus muuten myöhemmin katuisisi. Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 555 ja New International Bible Commentary, s. 1207.

K: Miksi Jeesus verrasi Luuk. 12:1:ssä fariseusten opetusta hiivaan?

V: Hiiva on tässä vertauskuva tekopyhälle opetukselle. Hiivaa ei näy, mutta sen kasvu ja vaikutukset muuttavat taikinaa perusteellisesti. Se tapahtuu hitaasti ja salaa, mutta se tunkeutuu taikinaan kokonaan ja ottaa sen haltuunsa. Fariseusten opetus oli samanlainen. Jeesus ei pitänyt fariseusten opetusta pelkästään epätoivottavana, vaan hengellisesti tappavana. Samoin nykyäänkin on opetusta, joka on hengellisesti tappavaa, jos ihmiset uskovat siihen. Onneksi tässä vertauskuvallisessa mielessä Jumala voi herättää ihmiset kuolleista. Jeesus sanoi saman asian, mutta eri yhteydessä, Markuksen evankeliumissa 8:15. Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 555, The Tony Evans Bible Commentary, s. 987, ja New International Bible Commentary, s. 1208.

K: Mitä Jeesus tarkoittaa Luuk. 12:2:ssa tekopyhyydestä?

V: Kreikankielinen sana hypokrisis viittasi alun perin henkilöön, yleensä näyttelijään, joka käytti naamaria. Jossain vaiheessa jokaisen naamio paljastuu ja ihmiset näkevät hänen todellisen kasvonsa. Vaikka tekopyhyys on väärin, Jeesuksen viesti tässä jakeessa on, että se on typerää. Kuvittele hetken, että joku voisi tehdä mitä tahansa rikosta ilman seuraamuksia; kuitenkin hänen vanhempansa, lapsensa, ystävänsä ja poliisi saisivat kaikki tietää siitä. Kuinka monta rikosta hän haluaisi tehdä sellaisissa olosuhteissa? Yleensä ihmiset arvioivat kiinnijäämisen todennäköisyyden alhaisemmaksi kuin se todellisuudessa on. Osittain kyse on siitä, miten arvioimme asiaa. Jos teet jotain 99 kertaa ja selviät siitä, mutta sadannella kerralla jäät kiinni ja joudut vankilaan, pidettäisiinkö sitä a) erittäin hyvänä tuloksena, koska onnistumisprosentti oli 99, vai b) niin, että jäit kiinni, jouduit vankilaan ja mahdollisesti pilasit elämäsi. Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 237, The Believer’s Bible Commentary, s. 1417, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 822–823.

K: Mitä tarkoittaa ”penni” tai kupariraha Luuk. 12:6 ja Luuk. 12:59?

V: Luuk. 12:6:ssa ja Matt. 10:29:ssa kyseessä oli roomalainen kolikko nimeltä assarion, joka oli yksi kuudestoistaosa denariuksesta, joka puolestaan vastasi yhden päivän palkkaa. Tätä sanaa käytetään Raamatussa ainoastaan Luuk. 12:6:ssa ja Matt. 10:29:ssa.

Luuk. 12:59:ssä, Mark. 12:42:ssa ja Luuk. 21:2:ssa sana on leptos, joka on juutalainen kupariraha, jonka arvo on noin kahdeksasosa sentistä.

Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 237, 240.

K: Miten voimme Luuk. 12:11–12:n perusteella luottaa tähän lupaukseen, ja mitä siinä ei ole luvattu?

V: Meille on luvattu, että kun meidät viedään tuomareiden eteen uskomme vuoksi tapahtuvan vainon takia, Pyhä Henki osoittaa meille, mitä meidän tulee sanoa, jotta voimme olla hyviä Kristuksen todistajia.

Siinä EI sanota, että meille annettaisiin sanat, jotka ovat turvallisimpia sanoa tai jotka saisivat heidät vapauttamaan meidät. Mutta huolemme tulisi olla Kristuksen todistuksesta, ei omasta turvallisuudestamme.

Siinä ei myöskään sanota, ettemme saisi valmistautua ennen raamattutunnin vetämistä tai saarnan pitämistä.

Katso lisätietoja teoksesta Believer's Bible Commentary, s. 1418.

K: Miksi Jeesus ei Luuk. 12:14:ssä koskaan jakanut perintöä miehen ja hänen veljensä kesken?

V: Vastauksessa on neljä huomioitavaa seikkaa.

1. Vain mies pyysi apua, ei veli. Kahden osapuolen välisen riidan sovittelu ei toimi kovin hyvin, jos toinen osapuoli ei ole koskaan pyytänyt, halunnut tai suostunut sovitteluun.

2. Jeesuksen pääasiallisena tarkoituksena ei ollut tulla maan päälle ratkaisemaan pikkumaisia siviilioikeudellisia asioita. Riidan sovittelu olisi hyvä asia, paitsi että se veisi huomiota siitä, miksi Jeesus oli siellä.

3. Oli jo olemassa tuomioistuimia, joihin mies olisi voinut mennä.

4. Raha ei ole siunaus, kun ihminen on enemmän huolissaan rahasta kuin Jumalasta, kuten Jeesus mainitsi Luukkaan evankeliumissa 12:21.

Luukas ei tarkenna, oliko mies joutunut veljensä vääryyden kohteeksi vai oliko hän vain ahne saadakseen lisää. Luukas ei todennäköisesti tiennyt sitä, mutta koska seuraavat jakeet käsittelevät ahneutta, ainakin joku oli ahne. Suuremmassa mittakaavassa ei ollut merkitystä sillä, kuka oli ahne, sillä kummassakin tapauksessa mies menetti tilaisuutensa. On hämmästyttävän surullista ajatella, että tällä tuolloin eläneellä miehellä oli onni nähdä Jeesus, Jumala lihassa. Silti sen sijaan, että hän olisi pyytänyt Jeesusta opettamaan häntä tai antamaan hänelle iankaikkisen elämän, hän halusi Jeesuksen ratkaisevan vain pikkumaisen asian. On hyvä kysyä Jumalalta pienistä asioista. Mutta tulemmeko me nykyään usein Jumalan eteen rukoilemaan pienistä asioista ja jätämmekö suuret asiat huomiotta?

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1418.

K: Mitä rikas mies tarkalleen ottaen teki väärin Luuk. 12:15–21:ssä?

V: Rikkaalla miehellä oli vakava ongelma, mutta se ei liittynyt siihen, mitä hän teki väärin. Pikemminkin se liittyi siihen, mitä hän ei tehnyt oikein. Tulevaisuuden pohtiminen, Jumalalle kiittäminen ja kysymys siitä, miten hän voisi auttaa muita, koska Jumala oli siunannut häntä niin runsaasti, olivat ilmeisesti hyvin kaukana hänen ajatuksistaan. Rikkaan miehen ei tarvinnut rakentaa uusia aitoja varastoidakseen enemmän kuin hän tarvitsi. Hänen olisi yksinkertaisesti pitänyt jakaa ruoka köyhille.

Kuten joku kerran sanoi: ”Ihminen suunnittelee, mutta Jumala päättää.” Aivan kuten tekopyhyys on typerää Luukkaan evankeliumin 12:2:ssa, myös rahasta huolehtiminen on typerää tässä kohdassa, Luukkaan evankeliumin 12:28–29:ssä.

Tässä on yhtäläisyyksiä Psalmin 49:5–10, 16–17 kanssa sekä apokryfisen Sirakin kirjan 11:18–19 kanssa. Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 557; The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 238; The Tony Evans Bible Commentary, s. 988; The Evangelical Commentary on the Bible, s. 822–823; New International Bible Commentary, s. 1209–1210; sekä Believer’s Bible Commentary, s. 1419.

K: Miksi ihmiset huolestuvat Luuk. 12:23–31:ssä?

V: Luukas mainitsee tässä useita syitä.

a) Luuk. 12:23, 29:ssä huolehdimme liikaa siitä, miten hankimme itsellemme ja perheellemme perustarpeet, kuten ruoan ja vaatteet. Meidän tulisi luottaa siihen, että Jumala huolehtii meistä.

b) Luuk. 12:24:ssä huolehdimme omasta arvostamme ja merkityksestämme. Meidän tulisi huolehtia siitä, että Jumalan nimi kunnioitetaan maan päällä. Maailman silmissä meitä ei ehkä pidetä kovin arvokkaina, mutta tärkeää on se, miten Jumala meidät näkee.

c) Huolehdimme ruumiistamme ja terveydestämme (Luuk. 12:25). Meidän tulisi huolehtia itsestämme, mutta entäpä Jumalan kansan hengelliset ja ruumiilliset tarpeet?

d) Luukkaan evankeliumin 12:27 kohdassa huolehdimme ulkonäöstämme, fyysisestä kauneudestamme ja muodista. Meidän tulisi olla enemmän huolissamme siitä, että Jeesus näyttää kauniilta, kun Hän loistaa elämässämme.

e) Luukkaan evankeliumin 12. luvun 30. jakeessa huolehdimme kaikesta siitä, mistä maailma antaa ymmärtää, että meidän pitäisi huolehtia. Meidän tulisi ymmärtää, että vieraana ja muukalaisena tässä maailmassa emme enää välitä monista asioista, joista välitimme ollessamme vielä maailmassa.

Yleisesti ottaen, kun sinua houkuttelee huolestua, mieti näitä asioita. Meidän ei pitäisi huolehtia, koska a) meitä käsketään olemaan huolehtimatta Luukkaan evankeliumin 12:22:ssa, uskomme voi estää meitä huolehtimasta Luukkaan evankeliumin 12:28 ja sitä seuraavissa jakeissa, lakkaa etsimästä sitä, mitä maailma tavoittelee Luukkaan evankeliumin 12:30:ssa, vaan etsi innokkaasti Jumalan valtakuntaa Luukkaan evankeliumin 12:31:ssa, sillä Isälle on mieluista antaa sinulle valtakunta Luukkaan evankeliumin 12:32:ssa.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1419–1420.

K: Viittaako Luuk. 12:32:n ”pieni lauma” 144 000 hengen voiteluun saaneeseen luokkaan, kuten Jehovan todistajat opettavat?

V: Ei. Jehovan todistajat opettavat tätä muun muassa teoksessa The Greatest Man Who Ever Lived (1991), kappale 78. Tässä kohdassa tai Ilmestyskirjassa ei mainita, että taivas olisi rajoitettu 144 000 ihmiseen. Itse asiassa Jeesus ei opeta mistään tulevasta pienestä laumasta, vaan Hän puhuu juuri sillä hetkellä Hänen edessään seisovalle pienelle laumalle. Tässä mainittu pieni lauma on Jeesuksen opetuslapsia, Juudas mukaan lukien. Olemme kuin puolustuskyvyttömiä lampaita, jotka on päästetty vapaaksi vihamieliseen maailmaan. Yksin olemme voimattomia Saatanaa, demoneja ja muita ”susia” vastaan, mutta meillä on Kristuksen voima. Roomalaiskirjeen 8:35–39 opettaa, että vaikka olemme puolustuskyvyttömiä lampaita, Jumala on luvannut, ettei mikään voi erottaa meitä Hänen rakkaudestaan.

Katso lisätietoja teoksista When Cultists Ask, s. 148–149, New International Bible Commentary, s. 1209, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1420.

K: Miten meidän pitäisi toimia Luuk. 12:33:n mukaisesti?

V: Siinä sanotaan, että meidän tulee myydä omaisuutemme; sanaa ”kaikki” ei mainita eikä se ole implisiittisesti mukana kreikankielisessä tekstissä. Sen sijaan tekstissä viitataan uhrautuvaan antamiseen, eli antamiseen niin pitkälle, että se sattuu, jotta voimme huolehtia köyhistä ja seurakunnan työstä.

Voidaan keskustella siitä, oliko ensisijaisena tarkoituksena auttaa köyhiä vai estää uskovia joutumasta omaisuuden rasittamiksi. Yksi yksinkertainen vastaus on, että molemmat syyt ovat päteviä.

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 964.

K: Mikä on erittäin epätavallista tässä vertauksessa (Luuk. 12:37)?

V: Suurin osa Jeesuksen vertauksista opettaa totuuksia tilanteessa ja tavalla, johon kuulijat voivat hyvin samaistua. Tämäkin vertaus alkaa samalla tavalla. Mutta ajatus siitä, että isäntä palkitsisi valppaat ja tottelevaiset palvelijat palvelemalla heitä itse, on täysin ennenkuulumaton. Millainen isäntä, joka on täysijärkinen, tekisi niin? Juuri kun Hänen tottelevaiset palvelijansa ovat valmiina ryhtymään toimeen ja palvelemaan Häntä, Hän kääntää tilanteen päälaelleen ja palvelee heitä koskettavalla tavalla.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1420–1421, ja New International Bible Commentary, s. 1209–1210.

K: Miten Jeesus vastasi Luuk. 12:41–44:ssä Pietarin kysymykseen siitä, kenelle tämä opetus oli tarkoitettu?

V: Jeesus vastasi siihen toisella vertauksella. Jeesuksen opetus tässä kohdassa on tarkoitettu jokaiselle palvelijalle, joka odottaa (tai jonka pitäisi odottaa) isäntänsä paluuta. Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, sivut 988–989.

K: Mitä Luuk. 12:42–48:ssa oleva vertaus palvelijoista, jotka odottavat isäntänsä paluuta, tarkoittaa?

V: Tällä vertauksella on kolme erillistä sovellusta.

Jeesuksen aikana kaikki ihmiset eivät ehkä odottaneet Messiasta, mutta heidän olisi pitänyt odottaa.

Kristuksen taivaaseen nousun jälkeen meitä kehotetaan olemaan valppaina Hänen paluutaan varten. Jeesus ennakoi viivästystä ennen toista tulemistaan.

Kaikissa aikoina ihmisten tulisi etsiä Jumalaa ja Hänen pelastustaan.

Tämä vertaus koskee kaikkia, mutta erityisesti uskovia, eli isännän palvelijoita, kun heillä on valtaa tai vaikutusvaltaa muihin uskoviin. Meidän tulisi harkita huolellisesti, miten käytämme aikaamme ja voimavaroitamme odottaessamme isännän paluuta. Meidän tulisi myös pohtia tarkkaan, miten kohtelemme muita. Isännän poissa ollessa palvelijoilla oli silti työtä tehtävänä. Sama pätee meihin.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 966–967, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 823.

K: Kuinka paha palvelija tässä vertauksessa on (Luuk. 12:45)?

V: Palvelija ei edes yritä noudattaa isäntänsä käskyjä. Hän on röyhkeän uhmakas, koska luulee, että isännän paluuseen on vielä pitkä aika. Hän käyttää isäntänsä omaisuutta ja muita palvelijoita omiin tarkoituksiinsa ja nautintoonsa. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 562.

K: Miten Luuk. 12:45:n mukaan Jumalan, eli Isännän, uskottomat palvelijat tuomitaan?

V: Jotkut, aidot uskovat, tuomitaan menettämään palkkansa, kuten 1. Korinttolaiskirje 3:12–17 osoittaa.

Toiset, jotka eivät palvelleet Jumalaa, vaikka luultavasti pitivät itseään Jumalan palvelijoina, tuhotaan, kuten 1. Korinttolaiskirje 3:16–17, Matteuksen evankeliumi 7:21–23, Heprealaiskirje 6:4–8 ja 2. Pietarin kirje 2:1–3 osoittavat. He eivät pelastuneet ja joutuvat helvettiin. Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 989, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1421.

K: Mitä Luuk. 12:47–48 opettaa meille tiedosta ja vastuusta?

V: Palvelija, jolla oli tieto, rangaistaan ankarasti. Palvelija, jolla ei ollut tietoa, rangaistaan lievästi. Rangaistuksissa on eroja. Tämän voi tiivistää Luuk. 12:48:n sanoilla: ”Jolta on paljon annettu, siltä vaaditaan paljon.” Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1421.

K: Mistä kasteesta on kyse Luuk. 12:49–52:ssa?

V: Tämä viittaa todellisuuteen, jota kasteemme symboloi. Se viittaa Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Tuli voi tässä viitata puhdistukseen, tuomioon tai molempiin. Katso lisätietoja teoksista Hard Sayings of the Bible, s. 471–472, The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 968, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1421.

K: Miksi Luuk. 12:49, 51:ssä Jeesus, Rauhanruhtinas, tuli tuomaan ei rauhaa vaan eripuraa? (Muslim Ahmed Deedat otti tämän esille.)

V: Jeesuksen ansiosta meillä on rauha kolmella tavalla, mutta ei neljännellä.

1) Jeesus tuli tuomaan meille rauhan ja sovinnon Jumalan kanssa.

2) Meidän on myös oltava rauhassa veljiemme ja sisartemme kanssa Kristuksessa.

3) Meidän on oltava rauhassa kaikkien ihmisten kanssa niin pitkälle kuin mahdollista.

X 4) Ihmiset kuitenkin vastustavat meitä, koska me julistamme evankeliumin totuutta. Sekä Jeesus että Paavali ovat varoittaneet meitä siitä, että ihmiset vihaavat meitä, erottuvat meistä ja vainoavat meitä evankeliumin takia.

Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 989.

K: Miten Jeesus oli sidottu Luuk. 12:50:ssä, kunnes tämä kaste oli suoritettu?

V: Tämä kaste ei tarkoita Jeesuksen kastetta, jonka Johannes suoritti, sillä se oli jo tapahtunut. Pikemminkin tämä viittasi Jeesuksen kuolemaan ristillä ja sen seurauksiin, mukaan lukien Hänen ylösnousemuksensa ja Pyhän Hengen vuodatuksen helluntaina. Vasta silloin Pyhä Henki asuisi kaikissa uskovissa ja tekisi sen työn, jonka Jeesus oli Hänet lähettänyt tekemään.

Katso lisätietoja teoksista Hard Sayings of the Bible, s. 472–475, The Believer’s Bible Commentary, s. 1421, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 239, ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 989.

K: Miten Jeesus, Rauhanruhtinas, päätyi Luuk. 12:51:n mukaan tuomaan maan päälle ei rauhaa vaan eripuraa?

V: Jeesuksen seuraaminen toi mukanaan eripuraa, ei välttämättä sotaa ja väkivaltaa. Silloinkin kun epäuskoiset käyttävät väkivaltaa kristittyjen vainoamiseen, väkivaltaa käyttää epäuskoinen, ei kristitty. Jopa omassa perheessämme voi olla epäuskoisia, jotka saattavat vainota meitä. Se on melkein kuin vanhempi sanoisi: ”Lapseni saattaa olla valehtelija, varas ja alkoholisti, mutta ainakin hän ei ole kristitty!” Jeesus toistaa hyvin samanlaisen ajatuksen Miikan kirjassa 7:5–7. Johanneksen evankeliumissa 15:18–21 Jeesus kehotti meitä olemaan yllättymättä tästä vainosta. Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 239, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1422.

K: Miten kristityt voisivat Luuk. 12:52–53:n mukaan kunnioittaa vanhempiaan ja välttää lastensa ärtymystä, kun evankeliumi aiheuttaa eripuraa perheessä?

V: Kristittyjen tulee kunnioittaa vanhempiaan ja totella heitä, elleivät vanhemmat käske heitä tekemään jotain, mikä on vastoin Jumalan sanaa. Samalla tavalla ihmisten tulee noudattaa asuinkuntansa määräyksiä, paitsi jos ne ovat ristiriidassa osavaltion tai maakunnan lakien kanssa. Ihmisten tulee noudattaa osavaltionsa tai maakuntansa lakeja, paitsi jos se merkitsisi kansallisten lakien rikkomista.

Kristittyjen tulee vaalia perhettään ja olla rauhanrakentajia, samalla kun he ymmärtävät, että evankeliumi aiheuttaa eripuraa. Meidän tulisi varoa, ettemme aiheuta eripuraa muiden kanssa, ja sitäkin enemmän siksi, että evankeliumi saa toisinaan muut erottumaan meistä.

K: Mitä Jeesus tarkoittaa Luuk. 12:57–59:ssä, kun hän sanoo, ettei kukaan pääse ulos, ennen kuin viimeinen penni on maksettu?

V: Kun ihminen ei pyydä eikä saa armoa, oikeudenmukaisuus voi olla ankaraa.

K: Luuk. 12:59, Luuk. 21:2 ja Mark. 12:42: kevyemmällä puolella, miksi hiukkasfysiikot olisivat kiinnostuneita näistä jakeista?

V: Luuk. 12:59:ssä kreikankielisessä tekstissä sanotaan kirjaimellisesti, etteivät he pääse ulos, ennen kuin olette maksaneet viimeisen leptonin. Luuk. 21:2:ssa mainitaan kaksi leptaa. Nykyaikaisessa fysiikassa leptonit ovat subatomisten hiukkasten luokka, johon kuuluvat elektronit ja neutriinot, joten voisi sanoa, etteivät he pääse ulos, ennen kuin ovat maksaneet viimeisen leptonin.

K: Miksi jotkut ihmiset kertoivat Jeesukselle Luuk. 13:1:ssä galilealaisista, joiden veren Pilatus sekoitti heidän uhreihinsa?

V: Tämä olisi ollut juutalaisille kauhistuttavaa. He halusivat Jeesukselta joko reaktion, selityksen sille, miksi Jumala oli sallinut tämän tapahtua, tai vahvistuksen siitä, että tällaista ei pidä suvaita. Koska tämä olisi tapahtunut Jerusalemissa, se viittaa siihen, että Jeesus ei ollut tuolloin Jerusalemissa. He halusivat tietää, miten Jeesus vastaisi kärsimyksen ja pahuuden ongelmaan tässä nimenomaisessa tapauksessa. Olivatko nämä ihmiset pahuudeltaan muita pahempia, vai oliko kyseessä jokin muu syy? Ehkä he olivat zelootteja, jotka halusivat sanallista tukea kapinalle Roomaa vastaan.

Kun ensimmäinen esimerkki oli pahan miehen aiheuttama katastrofi, toinen esimerkki oli katastrofi, jota kukaan ei ollut (ainakaan tahallaan) aiheuttanut.

T.W. Manson teoksessaan Sayings, s. 273, huomauttaa myös, että ehkä he kertoivat tämän Jeesukselle, jotta Jeesus esittäisi jonkinlaista kritiikkiä Pilatusta kohtaan, jonka he voisivat viedä takaisin kerrottavaksi Pilatukselle. Huomaa tässä, että Jeesus ei lainkaan kritisoinut Pilatusta eikä viitannut häneen.

Mitä he sitten halusivatkin, Jeesuksen reaktio, vastaus ja se, mitä hän vahvisti, olivat luultavasti varsin odottamattomia. Jeesus ohitti hiljaisuudella nuhteen siitä, minkä kaikki jo tiesivät olevan pahaa, ja keskittyi sen sijaan siihen, miksi tämä oli tapahtunut heille. Jeesuksen vastauksesta voimme tehdä kolme havaintoa.

1. Se tapahtuu ihmisille yleensä, koska olemme syntisiä, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä heidän tekemänsä minkään erityisen teon kanssa.

2. On kuitenkin väärin olettaa, että heidän rangaistuksensa olisi lyhyellä aikavälillä ollut oikeudenmukainen verrattuna muihin galilealaisiin. Ei voida päätellä, että he olisivat olleet pahempia syntisiä kuin muut.

3. Vaikka Jeesus ei koskaan oikeuttanut tätä tekoa tai sanonut sen olevan hyvä, Pilatuksen pahuudesta voitiin oppia yksi hyvä opetus. Ennemmin tai myöhemmin kaikki menehtyvät samalla tavalla, elleivät he tee parannusta.

Pilatus teki samanlaisia asioita Josephuksen teosten ”Juutalaisten muinaishistoria” (Antiquities of the Jews), kirja 18, luku 3.2, s. 379, ja ”Juutalaisten sodat” (Wars of the Jews), kirja 2, luku 9.4, s. 479, mukaan. Katso lisätietoja teoksista ”The Expositor’s Greek New Testament”, osa 1, s. 564, ”New International Bible Commentary”, s. 1210, ja ”Evangelical Commentary on the Bible”, s. 824.

K: Mikä on Luuk. 13:6–9:ssä esitetyn viikunapuun vertauksen ydin?

V: Mitä hyötyä hedelmistä on viikunapuulle? Tässä tapauksessa sekä ei mitään että kaikkea. Viikunoiden tuottaminen kuluttaa ravinteita, joita viikunapuu olisi voinut käyttää kasvaakseen vahvemmaksi ja korkeammaksi. Viikunat ovat tarkoitettuja vain uusien puiden itämiseen; ne eivät tuo mitään hyötyä puulle itselleen. Jos puu kuitenkin ei tuota viikunoita, omistaja aikoo kaataa sen, joten siinä mielessä viikunat ovat puulle todella, todella tärkeitä.

Tässä on kaksi toisiaan täydentävää merkitystä.

Yleinen sovellus: Vaikka ei ollut viikunoiden kausi, voisi ajatella, että tien varrella oleva viikunapuu, joka on mahdollisesti suojassa talven pahimmilta pakkasilta, voisi jo kantaa joitakin viikunoita. Aina kun Jeesus tulee, meidän on oltava valmiina. Jos et tuota hyvää hedelmää elämässäsi, tuomio tulee.

On aika: Yleensä viikunapuut alkoivat tuottaa viikunoita vasta neljäntenä vuotenaan. Ei täsmennetä, odottiko omistaja kolme vuotta viikunapuun istuttamisesta vai kolme vuotta siitä, kun sen olisi pitänyt alkaa tuottaa viikunoita. Siitä huolimatta palvelija pyysi isäntäänsä odottamaan neljänteen vuoteen asti. Kun Jumala haluaa meidän tekevän jotain, meidän tulisi olla valmiina. Muuten tilaisuus saattaa mennä ohi.

Konkreettinen sovellus: viikunapuu symboloi juutalaista kansaa. Jeesukselle annettiin merkki siitä, hyväksyisikö juutalainen kansa kokonaisuudessaan Hänet, ja vastaus oli, että se ei hyväksyisi.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 240, The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 970, ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 989.

K: Luuk. 13:12; Onko kaikki fyysinen vammaisuus demonista alkuperää?

V: Ei suinkaan. Joh. 9:1–5:ssä kerrotaan miehestä, joka oli syntynyt sokeana, eikä tekstissä ole mitään viitteitä siitä, että demonit olisivat olleet asiaan millään tavalla osallisina.

K: Pitäisikö meidän Luuk. 13:13:n mukaisesti olla yhtä halukkaita tekemään yhteistyötä palvelutyössä fyysisesti sairaiden, vammaisten tai hengellisistä ongelmista kärsivien ihmisten kanssa?

V: Jos emme olisi, sulkisimme pois Paavalin, jolla oli piikki lihassa, Timoteuksen, jolla oli toistuvia vatsavaivoja, Matteuksen, jolla oli kyseenalainen ammatti veronkerääjänä, tai Pietarin, joka kerran kielsi Jeesuksen. Olisi todella, todella surullista sanoa, että nämä ihmiset ovat riittävän hyviä Jumalalle, mutta eivät riittävän hyviä meille, sillä emme yritä vain olla heidän tuomareitaan, vaan yritämme olla ankarampia tuomareita kuin Jumala. Hedelmällinen palvelutyö ei kuitenkaan riipu meidän voimistamme, olipa kyseessä sitten fyysinen voima tai muu, vaan Jumalan Hengestä.

Ei ole mitään syytä väittää, ettei vammainen tai fyysisesti sairas henkilö voisi olla yhtä tehokas ja hyödyllinen kuin joku, jolla ei ole tällaisia rajoitteita. Itse asiassa Jumala voi toisinaan käyttää heidän tilannettaan oman kunniansa vuoksi. Voisi jopa väittää, että juuri niitä, joilla on vaikeuksia tai joita pidetään vähäpätöisinä, tulisi etsiä palvelutyön kumppaneiksi.

Hengellisten ongelmien osalta vastaus on ”se riippuu”. Jos henkilö on katunut ja päässyt eroon vaivaavasta synnistä, tunnusta rehellisesti, mikä oli silloin ja mikä on nyt, ja hyväksy hänet täysin. Ehkä et haluaisi asettaa häntä uudelleen tilanteeseen, joka on hänelle kiusaus. Samoin, jos henkilöllä on heikkous jollakin alueella, et ehkä haluaisi asettaa häntä tilanteeseen, jossa hän voisi helposti langeta. Jotkut kristityt, kuten Martin Luther, kärsivät masennuskohtauksista. Mutta ennen kuin hylkäät hänet huonona Kristuksen soturina, katso kaikkea sitä, mitä Luther teki, jopa valtavasta vastustuksesta huolimatta.

K: Miksi synagoogan johtaja Luuk. 13:14:ssä piti vääränä parantaa sapattina?

V: Fariseuksilla oli 39 työn luokkaa. Koska he tulkitsivat kaiken luovan toiminnan tai tuotantotyön työksi, jonkun parantaminen katsottaisiin molemmiksi. Ilmeisesti sekä Jumalan laki että heidän keksimänsä lisärajoitukset olivat heille tärkeämpiä kuin Jumala itse. Jos Jumala paransi sapattina, kuka he olivat sanomaan, ettei Jumala voisi parantaa? Ole varovainen, kun yrität sanoa Jumalalle, että Hänen on noudatettava sinun sääntöjäsi tai jopa sääntöjä, jotka Hän itse on antanut meille.

K: Miksi Jeesus vastasi synagoogan johtajille tällä tavalla Luuk. 13:15–17:ssa?

V: Jeesus olisi voinut vedota Vanhan testamentin lakiin (josta tällä miehellä oli erilainen tulkinta) tai siihen, että Hän oli Messias (mitä tämä mies luultavasti ei hyväksynyt). Sen sijaan Jeesus paljasti miehen oman epäjohdonmukaisuuden ja myötätunnon puutteen.

Teoksen The Expositor's Bible Commentary, osa 8, s. 971 mukaan oli monia esimerkkejä rabbien opetuksista eläinten auttamisesta hätätilanteissa sapattina. (Qumranissa kuitenkin sanottiin, ettei eläintä saa auttaa lainkaan sapattina, vaikka se putoaisi kaivoon tai olisi synnyttämässä.) Usein keskustellessa muiden kanssa on tärkeää aloittaa siitä ”yhteisestä pohjasta”, jonka molemmat osapuolet hyväksyvät. Vasta sen jälkeen, kun olet tuonut esiin vastapuolen epäjohdonmukaisuudet, he saattavat (mahdollisesti) ymmärtää tarpeen harkita erilaista näkökulmaa.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että tätä tapaa esittää asiaa kutsutaan ”pienemmästä suurempaan” -argumentaatioksi. Tämä oli yleinen tapa, jolla rabbit esittivät näkemyksiään.

Jeesus paljasti, että vaikka he näyttivät haluavan tietää uskonnollisia asioita, he eivät olleet oikeasti kiinnostuneita siitä, miten Jumala vaikuttaa heidän elämäänsä.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 240, The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 970, sekä Evangelical Commentary on the Bible, s. 824–825.

K: Luuk. 13:15–17: Mistä muualta kuin Raamatusta tiedämme, että synagogat olivat olemassa jo Raamatun aikoina eivätkä myöhemmin kehittyneet ilmiö?

V: Yksi syy, miksi tiedämme heidän olleen varhaisia, on se, että 1800-luvun lopulla löydettiin Theodotuksen kirjoitus, joka muistuttaa hellenistis-juutalaista nimeltä Theodotus, Vettenoksen poika. Theodotus oli pappi ja synagogan johtaja, synagogan johtajan poika ja pojanpoika. Tämä kirjoitus on hyvin todennäköisesti laadittu ennen vuotta 70 jKr. Katso lisätietoja teoksesta Dictionary of New Testament Background, s. 534.

K: Miksi Luuk. 13:18–21:ssä Jumalan valtakunta verrataan sinappisiemeniin tai hiivaan?

V: Molemmat kasvavat itsestään. Sinapinsiemen on pieni, mutta täysikasvuinen sinappikasvi on noin 10 jalkaa (3 metriä) korkea. Ehkä Jeesus käytti molempia vertauskuvia, koska sinapinsiemen kasvaa ulkopuolelta ja hiiva kasvaa sisältäpäin. Hiivaa ei voi nähdä, mutta se tuottaa tuloksen, jonka voi nähdä ulkoisesti pehmeänä leipänä.

Tämä kohta on tärkeä myös siksi, että hiiva symboloi tässä hyvää, sillä se tasapainottaa muita kohtia, joissa hiiva on vertauskuva fariseusten pahalle opetukselle. Tämä hiivan käyttö osoittaa, ettei vertauskuvaa, jolla on tietty merkitys, voi ottaa ja antaa sille samaa merkitystä koko Raamatussa ottamatta huomioon asiayhteyttä.

Toisaalta teoksissa *Believer’s Bible Commentary* (s. 1424) ja *The Bible Knowledge Commentary: New Testament* (s. 240–241) katsotaan, että hiiva symboloi aina pahaa ja turmeltuneisuutta. Teoksessa *The Evangelical Commentary on the Bible* (s. 824) todetaan, että tämä tulkinta on tässä yhteydessä virheellinen.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 972 ja Believer’s Bible Commentary, s. 1424.

K: Edustavatko linnut Luuk. 13:19:ssä pakanoita vai turmeltuneita ja vääriä uskovia?

V: Kristittyjen mielipiteet eroavat tästä. Se viittaa muihin olentoihin, jotka eivät kuulu suureen pensaan osaan, mutta jotka saavat osansa pensaan varjosta tai eduista. Jotkut ajattelevat, että tämä viittaa siunattuihin pakanaihin. Toiset ajattelevat, että kyseessä ovat väärät uskovat, joilla ei ole mitään asiaa kirkkoon, mutta jotka kuitenkin kuuluvat siihen.

Believer's Bible Commentary -teoksen sivun 1424 mukaan kyseessä on turmeltuneisuus. Evangelical Commentary on the Bible -teoksen sivulla 824 esitetään kuitenkin eriävä näkemys.

K: Miksi Luuk. 13:23–27:ssä pelastuu vain harvat?

V: Opetuslapset olivat ehkä odottaneet, että Jeesuksen suuri opetus ja ihmeet vakuuttaisivat lähes kaikki. He olivat ehkä pettyneitä, kun näin ei käynyt, ja siksi Jeesus selitti, että tie pelastukseen on kapea. Pelastuvat eivät olleet ne, jotka näkivät ja kuulivat Jeesuksen. Ratkaisevaa oli heidän päätöksensä ja reaktionsa kuulemaansa kohtaan. Siinä ei sanota, että matkan varrella pitäisi kulkea kapean oven läpi tai odottaa, että kapea ovi avautuu. Sen sijaan siinä sanotaan kirjaimellisesti, että on ”pyrkittävä” menemään kapean oven läpi.

Vaikka Jeesus ei käsitellyt sitä lisäkysymystä, miksi vain harvat pelastuvat, voimme tehdä useita havaintoja ja päätelmiä.

1. Ne, jotka kuolevat saavutettuaan vastuullisen iän, ovat valinneet kohtalonsa, joko nimenomaisesti tai epäsuorasti.

2. Jumala ”epäröi” tuomitsemisessa, koska hän haluaa antaa ihmisille mahdollisuuden katua (2. Piet. 3:9).

3. Jumalaa ei vaadita antamaan katumuksen mahdollisuuksia ikuisesti, eikä edes jatkamaan niiden antamista niin kauan kuin henkilö on vielä elossa. Ne, jotka tekevät jumalanpilkkaa Pyhää Henkeä vastaan, eivät aina kuole välittömästi.

4. Viime kädessä Jumala ei kadu sitä, että Hän lähettää ihmiset heidän valitsemansa polun päätepisteeseen.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 241, The Believer’s Bible Commentary, s. 1424, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 825.

K: Kuka tarkalleen ottaen koputtaa tässä vertauksessa (Luuk. 13:25)?

V: Vaikka vertauksessa ei suoraan sanota, Jeesus vihjaa voimakkaasti, että juutalainen kansa koputtaa eikä pääse sisään, jos se hylkää Hänet.

Katso lisätietoja teoksesta Believer's Bible Commentary, s. 1424.

K: Miksi nämä fariseukset kertoivat Jeesukselle Luuk. 13:31:ssä, että Herodes Antipas (Herodes Suuren poika) aikoi tappaa hänet?

V: Syitä voi olla muutama.

1. Ehkä nämä nimenomaiset fariseukset suhtautuivat Jeesukseen myötämielisesti ja toivoivat Jeesuksen turvallisuutta.

2. Toisaalta ehkä he halusivat vain, että Jeesus lähtisi pois. Ehkä nämä fariseukset eivät olleet niinkään kiinnostuneita Jeesuksen kuolemasta; he halusivat vain Jeesuksen pois tieltä. Katso myös seuraava kysymys. Teos ”The Bible Knowledge Commentary: New Testament”, s. 241–242, tukee tätä näkemystä.

3. Lopuksi, jos he voisivat kertoa ihmisille, että Jeesus pakeni henkensä edestä kuultuaan uhkauksen, se heikentäisi Jeesuksen asemaa kansan silmissä voimakkaana Messiaana.

Katso Believer’s Bible Commentary, s. 1424, The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 569, Evangelical Commentary on the Bible, s. 825, ja New International Bible Commentary, s. 1211, jos haluat lisätietoa siitä, miten Jeesukselle voitiin kertoa tästä eri motiiveista käsin.

K: Todistaako Luuk. 13:31, että Herodes Antipas aikoi tappaa Jeesuksen?

V: Ei, tämä jae ei todista eikä kumoa sitä. Raamattu kertoo fariseusten sanat, mutta se ei sano, puhuivatko he totta vai eivät. Nykyäänkin ihmiset kuulevat usein uhkauksia ja joutuvat reagoimaan niihin tietämättä, ovatko ne totta vai eivät.

K: Mitä Jeesuksen vastaus tähän uhkaan tarkoitti Luuk. 13:31–33:ssa?

V: Tästä jakeesta voidaan tehdä kolme havaintoa.

1. Jeesus kuvasi Herodes Antipasta ovelaksi naaraskettuksi, mikä ei ollut kohteliaisuus. Kettua pidettiin tuolloin merkityksettömänä eläimenä. Kettua pidettiin myös ovelana, niin tuolloin kuin nykyäänkin.

2. Jeesus ei pelännyt häntä eikä välittänyt siitä, että he toistivat Hänen vastauksensa Herodekselle.

3. Jeesus tiesi, että Hän kuolisi ristillä, mutta Hän tiesi myös, että kaikki tapahtuisi Isän aikataulun mukaisesti.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1424, Evangelical Commentary on the Bible, s. 824, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 974.

K: Mikä on merkittävää lauseessa ”siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä” (Luuk. 13:35)?

V: Jeesus olisi voinut yksinkertaisesti sanoa: ”Teidän on sanottava: ’Siunattu olkoon Jeesus, Messias’, tai jotain vastaavaa.” Koska he eivät kuitenkaan hyväksyneet Jeesusta Messiaaksi, Jeesus ilmaisi asian armollisesti termeillä, jotka he pystyivät hyväksymään. He eivät pääsisi taivaaseen, elleivät ja ennen kuin he tunnustaisivat todellisen Messiaan, jota he eivät tunteneet nimeltä.

On mielenkiintoista verrata sitä, kuinka Jeesus ja Paavali ”tekivät kaikkensa” pyrkiessään välittämään totuutta, siihen tosiasiaan, että he eivät koskaan tehneet myönnytyksiä evankeliumin sisällön suhteen.

K: Miksi Luuk. 14:1:ssä johtavassa asemassa oleva fariseus antoi Jeesuksen opettaa talossaan?

V: Kaikki fariseukset ja johtajat eivät olleet Jeesusta vastaan – kysykää vaikka Arimatialaiselta Joosefilta ja Nikodemukselta. Itse asiassa Apostolien tekojen 15:5 mukaan ylösnousemuksen jälkeen riittävän moni fariseus uskoi Jeesukseen, jotta heillä oli oma ryhmänsä seurakunnan sisällä. Myös Johanneksen evankeliumin 12:42 mukaan monet fariseukset uskoivat Jeesuksen opetukseen, mutta salaa, koska he eivät halunneet tulla erotetuiksi synagogasta.

Toisaalta Believer’s Bible Commentary -teoksen sivulla 1425 katsotaan, että kyseessä ei ollut vilpitön ystävällisyys, vaan pyrkimys saada Jeesus ansaan. Loppujen lopuksi Luuk. 14:1 ja sitä seuraavat jakeet kertovat, että Jeesusta tarkkailtiin tiiviisti. Miksi fariseus olisi kutsunut sekä Jeesuksen että parannusta tarvitsevan miehen, ellei mies olisi saapunut paikalle kutsumatta?

Tämä oli kuitenkin jo neljäs kerta, kun fariseukset ottivat esille sapatin kysymyksen (Luuk. 6:1–5; Luuk. 6:11; Luuk. 13:10–17), joten Jeesuksen opetus sapattista oli heille suuri kompastuskivi. Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 976, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 242, ja New International Bible Commentary, s. 1211.

K: Mitä tarkoittaa Luuk. 14:2:ssa mainittu ”vesipöhö”?

V: Tämä sairaus on nesteen kertymistä elimistöön. Syitä on monia, kuten sydämen vasemman kammion toimintahäiriö, maksa- tai imusolmukkeiden ongelmat, lupus tai myrkylliset aineet, kuten argemonen öljy. Argemone on rikkaruoho, jota kasvaa usein sinappipelloilla ja jota voidaan korjata yhdessä sinapinsiemenien kanssa. Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1425, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 825.

K: Miksi Jeesus esitti heille kysymyksen Luuk. 14:3–6:ssa?

V: He yrittivät saada Jeesuksen ansaan tuomalla paikalle jonkun, jolla oli vesipöhö. Se saattoi johtua maksa- tai munuaisongelmista tai syövästä. Jeesus otti aloitteen ja pyysi heitä ottamaan kantaa siihen, oliko sallittua tehdä hyvää sapattina vai ei. Jos he olisivat vastanneet myöntävästi, Torassa kiellettämättömät hyvät teot olisivat sallittuja. Jos he olisivat vastanneet kieltävästi, se olisi paljastanut, mihin heidän sydämensä todella oli kiinnittynyt: sääntöihin sen sijaan, että olisivat tehneet hyvää Jumalalle. Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 242.

K: Mikä oli Jeesuksen opetuksen ydin Luuk. 14:7–11:ssä, kun hän puhui alimman paikan valitsemisesta?

V: Ensinnäkin istumapaikoilla ei ole merkitystä, eikä myöskään ihmisten antamalla kunnialla. Meidän tulisi pikemminkin olla nöyriä ja pyrkiä miellyttämään Jumalaa. Se, että Jumala kunnioittaa meitä, on paljon merkittävämpää kuin mikään ihmisten antama kunnia voisi olla.

Tämä on hyvä kohta, jota voi kertoa lapsille, kun he riitelevät siitä, kenen pitäisi istua auton etupenkillä.

K: Miksi Jeesus antoi Luuk. 14:7–11:ssä fariseuksille opetuksen alimman paikan valitsemisesta juuri sen jälkeen, kun hän oli yrittänyt oikaista heidän käsitystään parantamisesta sapattina?

V: Voimme arvailla muutamia syitä.

1. Fariseusten opetusta yhdisti halu tulla kunnioitetuksi ja saada kunniaa. Laativatko he todella kaikki nämä sapatin säännöt rakkaudesta Jumalaa kohtaan? Ei, he halusivat uskonnollista kunniaa. Jeesus vihjaa, ettei kenenkään tulisi tavoitella uskonnollista kunniaa, vaan antaa Jumalan antaa kunnian.

2. Jos fariseukset eivät pystyneet osoittamaan Jeesusta vääräksi sapatin parantamisessa Jumalan voimalla, heidän olisi pitänyt olla nöyriä ja lopettaa Jeesuksen vastustaminen.

K: Mitä Jeesus tarkoitti Luuk. 14:12–15:ssä kutsumalla köyhiä, raajarikkoja, raajarikkoja ja sokeita?

V: Heidän yhteiskunnassaan näitä ihmisiä ei pidetty ihanteellisina juhlavieraiksi. He eivät olleet ihanteellisia työntekijöitä, eivätkä he yleensä olleet asemassa, jossa olisivat voineet palauttaa palveluksen. Voimme päätellä tästä kolme opetusta:

1. Yksi asia on se, että Jumala valitsee ja käyttää usein niitä, joita me pidämme vähemmän kuin ihanteellisina.

2. Nämä ihmiset tunnustavat usein, etteivät he ole ihanteellisia, ja ovat siksi sitäkin todennäköisemmin valmiita luottamaan Jumalaan ja antamaan kunnian Hänelle.

3. Totuus on kuitenkin se, että kukaan meistä ei ole ihanteellinen. Jos verrataan Jumalan vanhurskauden standardia fyysiseen terveyteen, olemme kaikki vammaisia ja sokeita sekä vailla varallisuutta tai toivoa ilman Jumalaa.

Katso lisätietoja teoksesta ”Bible Difficulties & Seeming Contradictions”, s. 117–118.

K: Mikä oli Jeesuksen juhla-ateriaa koskevan vertauksen ydin Luuk. 14:16–24:ssä, juuri tuossa juhla-ateriassa?

V: Kun yksi illallisvieraista lausui ruokarukouksen kaikkien läsnäolijoiden puolesta, jotka tulisivat syömään valtakunnassa, hän oletti, että kaikki läsnäolijat tulisivat syömään valtakunnassa. Jeesus korosti, etteivät kaikki läsnäolijat tule olemaan läsnä syömässä valtakunnassa. Olivatko Jeesuksen sanat ystävällisiä? Jos ajattelee asiaa, olisi ollut erittäin epäystävällistä, jos Jeesus olisi hiljaisesti myöntänyt, että kaikki läsnäolijat olivat kunnossa ja tulisivat syömään valtakunnassa, vaikka asia ei ollut niin. Joten kyllä, joskus ankaralta kuulostavat sanat ovat ystävällisin asia, mitä voi sanoa.

Koska Jeesuksen kuulijat pystyivät hyvin samaistumaan ihmisten järjestämiin juhla-aterioihin, Jeesus kertoi heille vertauksen Jumalasta ja Hänen juhla-ateriastaan. Olisi ihanaa saada syödä Jumalan juhla-ateriassa; surullinen totuus on kuitenkin se, että suurin osa hylkää kutsun. Aivan kuten juhlan isäntä voi kutsua ihmisiä, ja he voivat joko kieltäytyä tai hyväksyä kutsun, niin myös Jumala kutsuu vilpittömästi kaikki osallistumaan Hänen armoonsa, ja he voivat joko hyväksyä tai hylätä kutsun. Raamatussa sanotaan, että kaikki kieltäytyivät toisesta kutsusta. Tuossa kulttuurissa kutsut lähetettiin melko aikaisin, ja myöhemmin lähetettiin toinen kutsu, muistutus. Heillä oli erilaisia tekosyitä, joista jotkut olivat melko heikkoja, mutta tosiasia on, että isäntä kutsui ihmisiä, jotka eivät halunneet tulla. Jos miehen avioliitto pakottaisi hänet kieltäytymään tulemasta, miksi sitä ei tuotu esiin ensimmäisen kutsun yhteydessä? Tuntuu uskomattomalta, että joku kieltäytyisi kutsusta upeaan maalliseen juhlaan, mutta niin tapahtuu.

Samoin enkelien silmissä tuntuu luultavasti uskomattomalta, että kukaan kieltäytyisi Jumalan äärimmäisen anteliaasta tarjouksesta, joka on osoitettu jokaiselle ihmiselle, mutta niin tapahtuu.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 242; The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 978; The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 574–575; New International Bible Commentary, s. 1212; ja Believer’s Bible Commentary, s. 1426.

K: Miksi Luuk. 14:16–24 on samankaltainen, mutta ei identtinen, kuin vertaus Matt. 22:1–10:ssä?

V: Muista, että Jeesus opetti lähes kolme vuotta, mikä on paljon pidempi aika kuin mitä evankeliumien lukeminen veisi. Jeesus saarnasi todennäköisesti sarjan saarnoja yhdessä kaupungissa ja siirtyi sitten seuraavaan kaupunkiin saarnaamaan samanlaista saarnasarjaa. Nämä ovat samankaltaisia, mutta eivät täysin samoja; ehkä Jeesuksella oli hieman erilainen kuulijakunta, ja hän muokkasi saarnaa hieman. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 979.

K: Luuk. 14:23:ssa isäntä pakottaa ihmiset tulemaan sisään. Todistaako tämä, ettei ihmisillä ole vapaata tahtoa tulla Kristuksen luo?

V: Se ei todista tätä sen enempää kuin se todistaa, että kutsumattomilla ei olisi ollut velvollisuutta seurata Jumalaa.

On selvää, ettei kukaan tässä vertauksessa ajattelisi, että isäntä lähettäisi armeijan, panisi ihmisiä kahleisiin ja veisi heidät orjina juhla-aterialleen. Pikemminkin tässä vertauksessa ”pakottaminen” tarkoittaa voimakasta suostuttelua.

Jos joku yrittäisi käyttää tätä kohtaa todistaakseen, ettei ihmisillä ole vapaata tahtoa, hänen yrityksensä kääntyisi häntä itseään vastaan. Alkuperäiset vieraat kutsuttiin, mutta he eivät tulleet. Näin ollen alkuperäinen kutsu oli ”menetetty tapaus”. Lisäksi, jos jollakin maailmassa olisi halu tulla, mutta häntä ei olisi kutsuttu, olisiko se väärin, että hänellä on sellainen halu? On ei-kristittyjä, jotka haluaisivat päästä taivaaseen – ainakin omilla ehdoillaan, vaikkakaan ei Jumalan ehdoilla.

Huomaa, että Granville Sharpin säännössä on poikkeuksia: Luuk. 14:23 ja Ef. 2:20. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 2064. Granville Sharpin säännön noudattaminen Tituksen kirjeen 2:13 kohdalla tukee posttribulationismia.

K: Miksi Luuk. 14:24:ssä yksikään hylätyistä vieraista ei saanut toista mahdollisuutta?

V: Jumala antaa ihmisille usein useita mahdollisuuksia, mutta niillä on rajansa. Vaikka mahdollisuuksien lukumäärä ei ole tämän vertauksen ydin, Jumalalla ei ole velvollisuutta antaa kenellekään useita mahdollisuuksia.

K: Mitä Luuk. 14:25–35 opettaa kustannusten arvioimisesta ja Herran hallinnasta?

V: Ihmisen tulisi miettiä, mitä se vaatii, ennen kuin hän sitoutuu seuraamaan Kristusta. Toisaalta Sakkeuksella ei ollut aikaa siivota taloaan tai elämäänsä ennen kuin Jeesus tuli hänen luokseen ja julisti, että Sakkeuksella oli pelastus. Toisaalta Luuk. 14:25–35 oikaisee tämän väärinkäsityksen, jonka mukaan Jeesus mieluummin ottaisi puolivalmiin tornin kuin ei tornia lainkaan. Ihmisillä ei ole voimaa siivota elämäänsä omin voimin, joten tulemme Jeesuksen luo ennen kuin elämämme on siivottu; mutta meidän on tultava Jeesuksen luo sitoutuneina antamaan Hänen siivota elämämme. Katso lisätietoja teoksesta Evangelical Commentary on the Bible, s. 826.

K: Miten Jeesuksen opetuslasten pitäisi Luuk. 14:26:n mukaan ”vihata” isäänsä, äitiään, vaimoaan, lapsiaan ja veljiään?

V: Sekä tämän kohdan konteksti että heidän Mooseksen lakiin perustuva kulttuurinsa tulkitsisivat tämän tarkoittavan ”rakastaa vähemmän”. Jeesus ei käske heitä rikkomaan Jumalan sanaa, jossa käsketään rakastamaan vanhempiaan 2. Mooseksen kirjan 20:12:ssa ja myöhemmin rakastamaan vaimojaan Efesolaiskirjeen 5:25:ssa. Esimerkiksi 5. Mooseksen kirjan 21:15 kohdassa, jossa puhutaan miehestä, joka rakastaa yhtä vaimoistaan enemmän kuin toista, käytetään sanaa ”vihata”. Samanlaista sanamuotoa käytetään 1. Mooseksen kirjan 29:31 kohdassa, jossa Jaakob rakasti Raakelia enemmän kuin Leaa. Matteuksen evankeliumin 10:37 osoittaa, että Jeesuksen tarkoituksena on, ettemme saa rakastaa vanhempiamme enemmän kuin Jumalaa.

Katso lisätietoja teoksista Hard Sayings of the Bible, s. 475–476, The Complete Book of Bible Answers, s. 56–57, The Believer’s Bible Commentary, s. 1427, sekä Bible Difficulties & Seeming Contradictions, s. 116, 210.

K: Miten Jeesuksen opetus vanhemmista Luuk. 14:26 liittyy lakiin?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kolme seikkaa.

1. Jeesuksen kuulijat tunsivat kaikki vanhempia koskevan Mooseksen lain, ja Jeesus tiesi sen.

2. Jeesuksen viesti koski tasapainoa. Jumalan rakastaminen on ensimmäinen käsky ja toisten rakastaminen toinen, ei päinvastoin.

3. Jos rakkautesi tai uskollisuutesi vanhempia, lapsia tai ketään muuta kohtaan on suurempi kuin rakkautesi ja uskollisuutesi Jumalaa kohtaan, prioriteettisi on muutettava. Jopa hyvät asiat voivat muuttua epäjumaliksi.

K: Miten ihmisten tulisi Luuk. 14:28:n mukaan arvioida Jeesuksen seuraamisen kustannukset ja Jeesuksen seuraamatta jättämisen kustannukset?

V: Jeesuksen seuraaminen puolivillaisesti tai yrittäminen seurata Häntä jonkin aikaa ja sitten kääntyminen takaisin ei hyödytä lainkaan. Eräs raamattupiiriin tullut ei-kristitty kysyi minulta kerran: ”Jos en tee Jeesuksesta elämäni Herraa, onko kristinuskosta minulle mitään hyötyä?” Vastasin, että joitakin pieniä, merkityksettömiä asioita lukuun ottamatta, periaatteessa ei. Se on joko kaikki tai ei mitään. Sinun on luovutettava elämäsi Jeesukselle. Meidän on saarnattava kustannusten arvioimisesta, kun saarnaamme evankeliumia. Jeesus saarnaa puolihartaita seuraajia vastaan.

John Calvin sanoi: ”Luovuin kaikesta Kristuksen vuoksi, ja mitä olen löytänyt? Olen löytänyt kaiken Kristuksessa.” Henry Drummond sanoi: ”Pääsymaksu taivasten valtakuntaan on nolla: vuosimaksu on kaikki.”

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1428, ja New International Bible Commentary, s. 1213.

K: Mihin tämä sota viittaa Luuk. 14:31–32:ssa?

V: Tämä oli varmasti kuulijoiden mielessä, sillä oli mahdollista, että Herodes ryhtyisi sotaan appiukkonsa Aretasta vastaan. Mutta Jeesuksen vertaus ylittää tämän ja sanoo, että yleisesti ottaen ei ole mitään hyötyä aloittaa sitä, mitä ei voi viedä loppuun. Itse asiassa sellaisen aloittaminen, mitä ei viedä loppuun, voi olla pahempaa kuin olla aloittamatta lainkaan. Saattaa olla parempi luopua toivotusta, mahdollisesta voitosta, jos et kuitenkaan aio voittaa.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 567 ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 244.

K: Mitä Jeesus tarkoitti Luuk. 14:34–35:ssä sanoessaan, että suola, joka on menettänyt makunsa, kelpaa vain lantakasoihin?

V: Suola on yleensä hyödyllistä elämän välttämättömyyksien turvaamisessa, ruoan maustamisessa ja säilyttämisessä. Suola, joka on menettänyt makunsa laimentumisen tai muiden syiden vuoksi, ei ole juuri mihinkään käyttökelpoista. Jäljelle jäänyt suola, jos se laitetaan lannakasoille, hidastaa lannan hajoamista, mikä tarkoittaa vähemmän voimakasta pahaa hajua. Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 577 ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 992.

K: Millä tavoin nykypäivän kristityt voivat Luuk. 14:34–35:n mukaan ”menettää suolaisuutensa”?

V: Luonnollisesti korkealaatuinen suola oli kallista. Myöhemmin afrikkalaisessa Timbuktun kaupungissa sanottiin, että yksi naula suolaa oli yhtä arvokas kuin yksi naula kultaa. Suolaisuus voi menettää arvonsa muutamalla tavalla. Siinä voi olla pieniä määriä pahanmakuisia epäpuhtauksia. Tai se voi olla laimennettu neutraalilla, mauttomalla täyteaineella, jolloin se näyttää edelleen samalta, mutta jopa hyvä osa on arvoton, koska se on laimennettu.

Hengellisessä mielessä joku voi työskennellä ahkerasti palvelutyössä, mutta jo pieni määrä epärehellisyyttä, ahneutta tai himoa voi tuhota hänen todistuksensa. Toisaalta henkilö voi olla innokas palvelemaan Jumalaa, kun hänellä on aikaa, mutta vaativan työn, elämäntapansa asettamien suurten aikavaatimusten, viihteen tai muiden asioiden vuoksi hän käyttäytyy ikään kuin hänellä olisi paljon tärkeämpiä asioita tekemässä kuin Jumalan palveleminen.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1427–1428.

K: Mitä yhteistä on Luuk. 15:1–32:ssa kerrotuilla kolmella vertauksella?

V: Kaikki kolme vertausta liittyvät kadotukseen ja löydetyn iloon. Vertaus 99 + 1 kadonneesta lampaasta osoittaa, että Jumala etsii kadonneita, ja sen yhden löytämisen ilo on suurempi kuin niiden 99:n, joita ei enää tarvitse etsiä. Vertaus 9 + 1 kadonneesta kolikosta osoittaa, että Jumala etsii erittäin perusteellisesti ja iloitsee kadonneen löytämisestä. Tuhlaajapoika-vertaus osoittaa, että Jumala antaa anteeksi ja ottaa takaisin kadonneet ja harhaan joutuneet. Tietenkin, kun etsimme Jumalan sydäntä, haluamme, että rakkautemme ja asenteemme muita kohtaan heijastavat myös Jumalan rakkautta ja asennetta.

Koko Luukkaan evankeliumin 15. luvussa Jumala haluaa meidän suhtautuvan kadonneisiin samalla tavalla kuin Hän. Luukkaan evankeliumin 16. luvussa Jumala haluaa meidän ajattelevan kadonneita.

K: Mikä on Luuk. 15:1–32:n pääkohta: kadotustila, katumus vai ilo?

V: Onko vertausten pääasiallinen viesti katumus vai ilo? Kadonneesta lampaasta tai kolikosta ei mainita, että ne katuisivat, joten näiden vertausten pääasiallinen viesti on ilo, ei katumus. Fariseukset eivät kaikesta opiskelustaan huolimatta ymmärtäneet Jumalan sydäntä. Kun fariseukset omahyväisyydessään arvostelivat Jeesusta siitä, että hän seurusteli syntisten kanssa, Jeesus vastasi heille kertomalla kolme vertausta ilosta.

Katso lisätietoja teoksista New International Bible Commentary, s. 1213, ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 994.

K: Kuinka voimme Luuk. 15:1:n mukaisesti tehdä itsestämme ”lähestyttäviä” vakaville syntisille niin, että he tietävät meidän rakastavan heitä, vaikka emme hyväksy heidän tekojaan?

V: Osoita heille, että kunnioitat heitä, rakastat heitä, välität heistä ja olet valmis käyttämään aikaa heidän auttamiseensa. Vaikka onkin hyvä viettää aikaa heidän kanssaan, älä tee heidän kanssaan moraalisesti kyseenalaisia asioita.

Meidän on kuitenkin ymmärrettävä muutamia asioita itsestämme.

1) Joskus saatamme olla taipuvaisia viettämään aikaa 99 ”vanhurskaan lampaansa” seurassa sen sijaan, että meillä olisi sydän etsiä kadonnutta lammasta.

2) Luonnettaasi saatetaan kritisoida siitä, että vietät aikaa syntisten seurassa.

3) Joskus on parasta, ettet ole heidän seurassaan. Kerran eräs kristitty tyttö sai yksityisesti seksitarjouksen eräältä ateistilta. Tyttö kieltäytyi, mutta pysyi silti ystävällisenä häntä kohtaan. Riippuu tilanteesta, olisiko hänen pitänyt välttää miestä vai ei. Jos mies tulkitsi tytön ystävällisyyden edelleen kutsuksi, tytön olisi pitänyt välttää häntä.

4) Joskus epäuskoiset voivat vetää meitä alas tai houkutella meitä jumalattomiin tekoihin. Vaikka Raamattu kehottaa vastustamaan pahaa, se ei koskaan kehota vastustamaan kiusausta, vaan pikemminkin pakenemaan kiusausta.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1428, New International Bible Commentary, s. 1213, 1214, ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 992.

K: Luuk. 15:2:n valossa, milloin uskovien tulisi nykyään syödä tai olla syömättä syntisten kanssa?

V: Vanha testamentti ei kiellä syömästä epäuskoisten kanssa, mutta Jeesuksen aikaiset juutalaiset noudattivat omaa perinnettään, jonka mukaan he eivät syöneet epäuskoisten kanssa, kuten Apostolien teot 10:28 ja Galatalaiskirje 2:12–14 osoittavat. Galatalaiskirje 2:12–14 osoittaa kuitenkin, että meidän tulee syödä kaikkien ihmisten kanssa, ja ainoat poikkeukset ovat seuraavat.

1. 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:10 osoittaa, että jos joku kieltäytyy tekemästä työtä, hänen ei tule syödä.

2. 2. Tessalonikalaiskirjeen 3:14 mukaan meidän ei tule olla missään tekemisissä niiden kanssa, jotka väittävät olevansa uskovia, mutta päättävät olla noudattamatta sitä, mitä Paavali on kirjoittanut.

3. 2. Johanneksen kirjeen jakeissa 7–11 sanotaan, että petosta harjoittavaa henkilöä ei pidä ottaa vastaan koteihimme.

4. 1. Korinttolaiskirjeen 5:9–13 mukaan voimme kyllä olla tekemisissä moraalittomien, ahneiden, ryöstäjien tai epäjumalanpalvojien kanssa, mutta emme saa syödä yhdessä kenenkään tällaisen kanssa, jos hän väittää olevansa kristitty.

K: Miten nainen voisi Luuk. 15:8–10:ssä kadottaa ja löytää tuollaisen kolikon?

V: Tämä vertaus viittaa siihen, että kymmenen hopeakolikkoa oli kaikki, mitä hänellä oli. Hopeakolikko oli tässä todennäköisesti drakma, joka vastasi yhtä denaria, eli yhden työmiehen päiväpalkkaa. Kolikoita saatettiin antaa myötäjäisinä, ja nainen saattoi kantaa hopeaa päähineenä. Nykyään tilanne on jonkin verran samanlainen Intiassa, jossa naiset saattavat kantaa myötäjäisinä saamaansa kultaa.

Jos nainen luuli kadottaneensa kolikon talossa, hän olisi nähnyt paljon vaivaa lattian lakaisemisessa, ja kolikko olisi saattanut kolista johonkin.

Teoksessa The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 578, huomautetaan, että nainen ei esitä naapureilleen virallista kutsua juhlaan, vaan hänellä on pikemminkin varma odotus siitä, että he tulevat.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 982; New International Bible Commentary, s. 1213, 1214; The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 244; sekä The Tony Evans Bible Commentary, s. 992–993.

K: Miksi Luuk. 15:12–13:ssa jotkut lapset, jopa uskovien lapset, muuttuvat tuhlaajapoikiksi?

V: Syynä voi olla vähintään kahdeksan tekijän yhdistelmä.

1) Tunne rajoituksista, kun joudutaan elämään sääntöjen mukaan, joita he eivät ehkä tässä elämänvaiheessa itse valitsisi.

2) Houkutus hillittömään elämään.

3) Tunne, että ”ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella”.

4) Vertaispaine tai vaino: joko sosiaalista tai pahempaa.

5) Mielenterveysongelmat

6) Pettymys, joka mursi heidän toiveensa tai odotuksensa.

7) Pelko jäädä paitsi, jonka vuoksi hänen on toimittava tyydyttääkseen täysin kaikki, mitä hän tällä hetkellä elämältään haluaa; hän ei voinut odottaa isänsä kuolemaa.

8) Kyvyttömyys ottaa huomioon syntisten tekojensa mahdolliset korkeat kustannukset.

Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 993.

K: Ketä kaksi poikaa ja isä edustavat Luuk. 15:17–18:ssa?

V: Isä edustaa Jumalan sydäntä. Isä otti tuhlaajapoikansa avosylin vastaan, mutta pyysi myös vanhempaa poikaa hartaasti.

Vanhempi poika edustaa fariseuksia teoksen The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 245 mukaan. Niille, jotka arvostelivat Jeesusta siitä, että hän söi syntisten kanssa, tämä vertaus oli kipeä isku. Tätä voidaan kuitenkin yleistää koskemaan kaikkia uskonnollisia ihmisiä, jotka arvostavat tekojaan ja uskontoaan enemmän kuin toisten rakastamista.

Nuoremmasta pojasta on olemassa muutamia näkemyksiä. Teoksessa *The Believer’s Bible Commentary: New Testament*, s. 244, sanotaan, että nuorempi poika edustaa itse asiassa luopuneita uskovia, koska hän oli poika ennen kuin pyysi perintöosaansa. Toisaalta pelastus ei kuulu tämän vertauksen piiriin, vaan kyse on ainoastaan isän rakkaudesta. Yleisemmin ajatellaan, että nuorempi poika edusti mitä tahansa eksynyttä ihmistä. Vaikka hän saattoikin olla uskonnollinen, hän oli eksynyt.

K: Tekiikö tuhlaajapoika Luuk. 15:17–18:ssa parannuksen, vai oliko hän vain nälkäinen?

V: Luuk. 15:14:ssä sanotaan, että tuli nälänhätä. Nälänhädän aikana vieraassa maassa asuvat ihmiset eivät halunneet häntä eivätkä arvostaneet häntä; he antoivat hänelle sianruokaa vain säälistä, mutta ehkä juuri niin huonoa ruokaa, jotta hän lähtisi pois. Juutalaiselle olisi nöyryyttävää joutua tekemään työtä sikojen ruokkimiseksi. Siellä ei ollut ruokaa, rakkautta eikä toivoa minkäänlaisesta muutoksesta. Heprealainen sanonta ”tulla järkiinsä” viittaa katumukseen. Se saattoi olla molempia. Kyseessä oli varmasti nälkä, mutta nälkä voi myös ajaa katumukseen.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 984; The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 580–581; The Evangelical Commentary on the Bible, s. 827; sekä The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 245.

K: Miksi isä otti tuhlaajapoikansa takaisin Luuk. 15:20–24:ssä, ja olisiko hänen pitänyt tehdä niin?

V: Isä näki poikansa jo ennen kuin tämä ehti lähelle; tästä voimme päätellä, että isä oli usein odottanut häntä. Isä otti tuhlaajapoikansa takaisin yksinkertaisesti myötätunnosta, koska hän rakasti poikaansa. Kaikki hyvät teot, joita poika oli tehnyt, olivat menetettyjä. Poika oli tehnyt isälle vääryyttä ja osoittanut epäkunnioitusta, mutta isä antoi vapaaehtoisesti anteeksi palanneelle pojalleen. Juhla saattoi olla tapa osoittaa palvelijoille, naapureille ja muille, kuka poika oli ja että hänet oli otettu takaisin.

Eräs länsimainen kristitty luki kerran tämän vertauksen useille Lähi-idän ihmisille, jotka eivät olleet kristittyjä eivätkä tunteneet vertausta, ja kysyi heiltä, mitä tapahtuisi, jos poika pyytäisi perintöosaansa. Hän sai vastauksia kuten ”tällaista ei koskaan tapahtuisi” ja ”minä hakkaisin poikani, jos hän sanoisi niin”. Eräs mies vastasi kuulleensa, että niin oli tapahtunut, ja että isä kuoli vuoden kuluessa sydän särkyneenä.

Isällä ei ollut mitään velvollisuutta ottaa poikaa takaisin, joten mikään ei sano, että hänen ”olisi pitänyt” tehdä niin. Isällä oli kuitenkin oikeus olla antelias, ja hän otti poikansa armollisesti takaisin.

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 582.

K: Oliko vanhemmalla veljellä Luuk. 15:25, 29–30:ssa perusteltu näkemys?

V: Vastaus riippuu siitä, pidetäänkö rahaa ja aarteita tärkeämpinä kuin ihmisiä. Vanhempi veli ajatteli, että isän tulisi rakastaa häntä hänen työnsä vuoksi. Vanhempi veli sai takaisin veljensä, jota hän ilmeisesti ei arvostanut yhtä paljon kuin yhtä lihotettua vasikkaa lisää. Veljen huoli oikeudenmukaisuudesta, jopa yhden lihotetun vasikan suhteen, paljasti rakkauden puutteen. Huomaa, että vanhempi veli ei sanonut ”veljeni”, vaan ”tämä sinun poikasi”.

On sanottu, että toiset käyttävät esineitä ja rakastavat ihmisiä, kun taas toiset rakastavat esineitä ja käyttävät ihmisiä. Kun aito kristitty edes alkaa rakastaa esineitä enemmän kuin ihmisiä, hänen näkökulmansa on kaukana siitä, mitä Jumala haluaa sen olevan. Esineisiin voivat kuulua aineellinen omaisuus, tieto, rituaalit ja jopa uskonto. Ainoa asia, jota meidän käsketään rakastaa enemmän kuin ihmisiä, on Jumala.

Katso lisätietoja teoksista Hard Sayings of the Bible, s. 476–477, The Tony Evans Bible Commentary, s. 995, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 245.

K: Mitä Jeesus haluaa tuoda esiin Luuk. 15:28:ssa vanhemman veljen reaktiosta?

V: 99 lammasta omistava paimen oli varakas, ja nainen, jolla oli vain kymmenen kolikkoa, oli melko köyhä. Mutta sen lisäksi nämä kolme vertausta ovat melko samankaltaisia – kunnes pääsemme Luuk. 15:28:aan. 99 lammasta ja ne yhdeksän kolikkoa, joita ei koskaan menetetty, eivät valita eivätkä suutu. Isä otti tuhlaajapoikansa takaisin ei oikeudenmukaisuuden vuoksi, vaan armosta ja rakkaudesta. Isän käyttämä termi on kirjaimellisesti ”lapseni” (teknon), joka on helläisempi kuin ”poikani”. Vielä nykyäänkin jotkut ihmiset ovat enemmän huolissaan oikeudenmukaisuudesta ja rangaistuksesta kuin armosta ja rakkaudesta. Molemmille on paikkansa, mutta armo voittaa tuomion Jaakobin kirjeen 2:13 mukaan.

Tuliko vanhempi veli lopulta järkiinsä ja liittyi juhlaan vai ei? Jeesus ei sanonut sitä, ja se oli tarkoituksellista. Jeesus kysyi pohjimmiltaan fariseuksilta, missä heidän sydämensä oli. Aiotteko tulla järkiinne ja jakaa Jumalan sydämen vai ette?

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 984–985, The Evangelical Commentary on the Bible, s. 827, ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 993.

K: Onko Luuk. 16:1:ssä mainittu rikas mies / isäntä Jeesus, Jumala Isä vai joku muu?

V: Mikään ei viittaa siihen, että isäntä olisi Jeesus tai Isä. Kyseessä on yksinkertaisesti rikas mies, ja Jeesus käyttää arkipäiväistä tilannetta vetääkseen siitä joitakin elämän oppeja. Katso lisätietoja teoksesta Evangelical Commentary on the Bible, s. 827.

K: Miten tarkalleen ottaen taloudenhoitaja oli epärehellinen Luuk. 16:6–9:ssä?

V: Taloudenhoitaja (eli talouden johtaja) oli jäänyt kiinni isäntänsä omaisuuden ”tuhlaamisesta” jo ennen vertauksen alkamista, joten taloudenhoitaja oli epärehellinen tai huolimaton jo ennen vertauksen alkua. Ehkä hän lupasi tehdä parhaansa isäntänsä varojen hoitamisessa, mutta ei ajatellut isäntänsä parasta. Taloudenhoitajan epärehellisyys ilmeni siis jo ennen laskujen pienentämistä, vaikka isäntä ei ollut etukäteen tietoinen laskujen pienentämisestä.

Täsmälleen samaa termiä käytettiin Qumranin kääröissä, joissa se tarkoitti ”maallista” tai kuvasi aikakauden luonnetta, kuten teoksessa The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 987 todetaan.

K: Miksi epärehellinen taloudenhoitaja sai kiitosta Luuk. 16:6–8:ssa?

V: Vastauksen ymmärtämiseksi on tunnettava hieman kulttuurista taustaa. Vaikka israelilaisille oli käsketty, etteivät he saisi periä toisiltaan korkoa lainoista (3. Mooseksen kirja 25:35, 2. Mooseksen kirja 22:25), todellisuudessa he tekivät niin yleisesti tuona aikana. Lisäksi korkojen periminen ulkomaalaisilta oli sallittua (5. Mooseksen kirja 23:20).

Taloudenhoitaja palautti 100:sta oliiviöljykannusta 50 ja 100:sta vehnäastiasta 20. Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa (s. 1761) todetaan, että viljan yleinen korko oli 25–33 1/3 %. 80 vehnäastiaa plus 25 % korkoa olisi 100 astiaa. Olen kuullut opetuksen, jonka mukaan oliiviöljyn korko oli 100 %, mutta en ole pystynyt vahvistamaan tätä, vaikka New Geneva Study Bible, s. 1636, esittää tämänkin teoriana. Expositor’s Bible Commentary -teoksen 8. osan sivulla 988 todetaan, että 100 säiliötä vehnää oli suuri määrä: se vastasi noin 100 eekkerin satoa Jeremias Parables of Jesus -teoksen sivun 181 mukaan. Samoin Evangelical Commentary on the Bible -teoksen sivulla 828 todetaan, että palvelija alensi perittyä korkoa, vaikka Vanhan testamentin lain mukaan korkoa ei olisi pitänyt periä lainkaan.

Näin ollen myöntämällä näitä ”alennuksia” taloudenhoitaja ei ehkä huijannut isäntäänsä, vaan pikemminkin poisti korkoa, jota hänen ei olisi pitänyt veloittaa toiselta israelilaiselta muutenkaan. On tärkeää huomata, että taloudenhoitaja EI yrittänyt saada työpaikkaansa takais ; hän tiesi jo, ettei se olisi mahdollista. Taloudenhoitaja yritti mielistellä velkojia, jotta he saattaisivat harkita työpaikan tarjoamista hänelle.

Joko isäntä tiesi alennuksista tai sitten ei. Teos *The Believer’s Bible Commentary* (s. 1430–1431) viittaa siihen, että isäntä tiesi asiasta, ja hän (ehkä vastahakoisesti) kiitti taloudenhoitajaa tämän kaukonäköisyydestä. Myös teoksissa ”The Bible Knowledge Commentary: New Testament”, s. 246, ja ”The Expositor’s Bible Commentary”, osa 8, s. 987, todetaan, että rikas mies tiesi asiasta ja kiitti silti taloudenhoitajaa tämän oveluudesta.

Joskus, kun yritys tai sijoittaja on ajautumassa konkurssiin, pankki alentaa mielivaltaisesti lainan määrää hieman. On parempi saada hieman vähemmän rahaa ja välttyä pakkohuutokaupalta kuin jäädä ilman rahaa ja saada vain vakuudet.

K: Miten uskovien tulisi Luuk. 16:9:n mukaan hankkia ystäviä rahan avulla?

V: Epärehellinen taloudenhoitaja vaikutti tuolloin anteliaalta, ei epäitsekkään altruismin vuoksi, vaan kylmän pragmatismin vuoksi. Kun uskovat ymmärtävät maallisten rikkauksien väliaikaisen arvon, heidän tulisi olla sitäkin halukkaampia luopumaan rikkaudesta evankeliumin tähden. Kuten kuuluisa kristitty lähetyssaarnaaja ja marttyyri Jim Elliot kirjoitti päiväkirjaansa: ”Ei ole tyhmä se, joka antaa sen, mitä ei voi pitää, saadakseen sen, mitä ei voi menettää.”

Teoksessa *Hard Sayings of the Bible* (s. 477–478) lisätään: ”’Katsokaa’, sanoi Jeesus, ’maalliset ihmiset, joilla ei ole ajatuksia tämän nykyisen elämän ulkopuolella, käyttäytyvät toisinaan järkevämmin ja ennakoivammin kuin tuonpuoleiset ihmiset, ’valon lapset’. He käyttävät aineellista vaurautta valmistautuakseen maalliseen tulevaisuuteensa; miksi valon lapset eivät voisi käyttää sitä valmistautuakseen ikuiseen tulevaisuuteensa?…”

K: Luuk. 16:9: Jos huomaat, että olet jo ollut epäoikeudenmukainen tai uskoton Jumalan silmissä, mitä sinun tulisi siinä tilanteessa tehdä miellyttääksesi Jumalaa?

V: Synnin tunnustaminen ja anteeksipyytäminen Jumalalta on hyvä alku, mutta siihen ei riitä. Ehkä sinun pitäisi pyytää anteeksi myös niiltä ihmisiltä, joille olet tehnyt vääryyttä. Lisäksi, jos mahdollista, korvaa heille se, mitä heiltä on viety, joko suoraan sinun toimestasi tai epäsuorasti tekojesi seurauksena.

K: Kuvittele Luuk. 16:9:n valossa, kuinka mukavaa olisi, jos sinulla olisi asiakkaita, myyjiä ja liikekumppaneita, jotka kohtelisivat sinua aina oikeudenmukaisesti – jopa silloin, kun et itse huomaisi epäoikeudenmukaista kohtelua – ja kertoisivat sinulle aina totuuden. Mitä voit tehdä tullaksesi sellaiseksi ihmiseksi?

V: On täysin hyväksyttävää neuvotella sopimuksesta, eikä ole pakko kertoa kaikille kaikkea, mitä tiedät. Sinun ei kuitenkaan pitäisi valehdella, vaikka kyseessä olisi niin sanottu ”valkoinen valhe”. On täysin hyväksyttävää käydä kovaa kauppaa saadakseen hyvän diilin, mutta jos neuvottelukumppanisi on epätoivoisessa tilanteessa, on olemassa raja, jonka ylittäessä et enää vain pyri saamaan hyvää diiliä, vaan hyödynnät toisen epätoivoa. Kohtele toisia niin kuin haluaisit heidän kohtelevan sinua. Oletko sellainen ihminen, jonka palveluksessa haluaisit työskennellä, jota haluaisit johtaa tai jonka kanssa haluaisit tehdä liiketoimia?

Ei ole takeita siitä, että rikastut tekemällä näitä asioita. Mutta toimit näin paremmin Jumalan tahdon mukaisesti.

Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 994.

K: Kuinka voimme Luuk. 16:9:n valossa paremmin muistaa, että olemme vain Jumalan siunauksien hoitajia, emme niiden omistajia?

V: Mieti ensin, mitä lahjoja tai kykyjä sinulla on enemmän kuin muilla, joita olisit ansainnut. Sinulla ei ole yhtään sellaista. Mieti sitten, mitä omaisuutta tai rahaa sinulla on ilman Jumalan armoa. Olet ehkä saavuttanut joitakin tuloksia ja saanut jotain aikaan kovalla työllä, mutta kuka antoi sinulle kyvyn ja tilanteen, jossa kova työsi tuotti tulosta?

Toiseksi, mieti, kuinka kauan sinulla on ne maalliset siunaukset, jotka sinulla tällä hetkellä on. Joku sanoi, ettei hautajaissaattueen perässä kulje U-Haul-muuttokuorma-autoja. Kaikki katoaa, annetaan muille, jotka saattavat käyttää niitä viisaasti tai eivät, kuten Saarnaajan kirjassa 2:18–19 sanotaan.

Lopuksi, usko Sananlaskujen kirjan 8:10–11 sanoihin, joissa sanotaan, että viisaus on parempi kuin kulta tai hopea. Käytä kaikki ylimääräinen aikasi ja energiasi etsimään Jumalan viisautta ja Hänen valtakuntaansa, älä kultaa tai hopeaa. Rikkautesi eivät ole päämäärä; ne ovat työkaluja, jotka auttavat sinua saavuttamaan tavoitteesi palvella Jumalaa ja edistää Hänen valtakuntaansa.

Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 994–995.

K: Miksi Luuk. 16:14:ssä rahaa rakastaneet fariseukset pilkkasivat Jeesusta?

V: Teos ”The Bible Knowledge Commentary: New Testament”, s. 246, kuvaa asiaa hyvin: Jeesus oli köyhä mies, jota seurasivat muut köyhät miehet, ja hän yritti opettaa heille rahasta. Kuudesosa kaikista evankeliumien jakeista käsittelee rahaa. Luukkaan evankeliumissa 40 vertauksesta 18 käsittelee rahaa. Fariseukset ajattelivat, että oli mahdollista palvella sekä rahaa että Jumalaa.

Katso lisätietoja teoksesta Evangelical Commentary on the Bible, s. 828.

K: Mitkä ovat Luuk. 16:15 ja sitä seuraavissa jakeissa mainitut asiat, joita maailma arvostaa suuresti, mutta jotka ovat Jumalan silmissä kauhistuttavia?

V: Maailma arvostaa eräitä epärehellisyyden muotoja ja oveluutta. Ocean’s XX -elokuvissa ”sankareita” ovat ne, jotka varastavat miljoonia kasinoilta. Minions-elokuvissa ”hyvät tyypit” ovat niitä, jotka varastavat toisilta. Ihmisiä ihailtaan joskus, jos he tekevät taloudellisesti väärin tai kyseenalaisesti ja pääsevät siitä kuin koira veräjästä. Psalmissa 49:18 ja sitä seuraavissa jakeissa sanotaan, että ihmiset ylistävät sinua, jos menestyt elämässäsi. Kummallista kyllä, samat ihmiset leimataan roistoiksi, jos he tekevät virheen tai jäävät kiinni. On melkein kuin heitä ei ihailtaisi heidän moraalisen luonteensa vuoksi, vaan kateudesta. Ilmeisesti Kim Kardashian nousi kuuluisuuteen kuvattuaan seksikohtauksen. Kuinka monta jaksoa olet katsonut Kardashianien tv-sarjasta? Jos enemmän kuin nolla, miksi teit niin?

Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 995, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1432.

K: Teemko ”taivas” Luuk. 16:16:ssa ja Matt. 11:12:ssa aktiivisesti jotain, vai onko se passiivinen siinä mielessä, että sille tehdään jotain tai sitä vastaan toimitaan näissä jakeissa?

V: Ensin hieman kielioppia, sitten kolme näkökantaa ja lopuksi vastaus.

Teoksissa Hard Sayings of the Bible, s. 479–480, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 829, todetaan, että kreikkalaisessa verbissä on tässä kohdassa monitulkintaisuutta. Se voi olla aktiivinen, kuten ”Taivasten valtakunta kutsuu kiireellisesti kaikkia tulemaan”, tai passiivinen, kuten ”ihmiset pyrkivät pääsemään taivasten valtakuntaan”, tai ”taivasten valtakuntaa kohdellaan väkivaltaisesti…” tai ”ihmiset tunkeutuvat väkisin taivasten valtakuntaan”.

1) Aktiivinen: ”Taivasten valtakunta kutsuu kiireellisesti kaikkia tulemaan.” NET Bible edustaa tätä näkemystä, ja teoksessa ”Evangelical Commentary on the Bible” (s. 829) todetaan, että tämä näkemys on kaikkein suositeltavin.

2) Passiivinen: Kaikki yrittävät päästä sisään. Teos *Believer’s Bible Commentary* (s. 1432) kannattaa tätä näkemystä.

3) Passiivinen ja väkivaltainen: Ihmiset käyttävät maallista väkivaltaa yrittäessään päästä sisään. ”Bible Knowledge Commentary: New Testament” (s. 247) ja useimmat käännökset edustavat tätä näkemystä.

Vastaus: Matteuksen evankeliumin 11:12:ssa käytetään sanaa ”väkivalta” kahdesti, ja se viittaa siihen, että ihmiset ovat aktiivisia ja väkivaltaisia. Fariseusten kontekstissa se on kritiikkiä uskonnollisia ihmisiä kohtaan, jotka yrittävät käyttää väkivaltaisia tai maallisia keinoja päästäkseen valtakuntaan. Koko Luukkaan evankeliumin 16. luku liittyy uskollisuuteen ja ahneuteen, ja fariseukset mainitaan nimenomaisesti Luukkaan evankeliumin 16. luvussa, koska kaikki nämä asiat liittyvät myös heihin.

K: Miten jotkut yrittävät Luuk. 16:16 ja seuraavissa jakeissa sekä Matt. 11:12 päästä väkisin Jumalan valtakuntaan/taivaaseen?

V: Teoksessa The Believer’s Bible Commentary (s. 1432) huomautetaan, että Luukkaan evankeliumin 16:16 ympärillä oleva konteksti koskee kokonaan fariseuksia sekä heidän ahneuttaan ja ahnehtivaa tekopyhyyttään. Tämä pätee riippumatta siitä, yrittivätkö ihmiset päästä Jumalan valtakuntaan vai tuhota Johannes Kastajan saarnaaman valtakunnan. Teoksessa ”The Believer’s Bible Commentary” (s. 1244) huomautetaan, että Johannes Kastajan saarnaaminen herätti voimakkaan reaktion.

On tärkeää ymmärtää, mitä valtakunnalla tässä tarkoitetaan. Tämä ei välttämättä tarkoita, että kaikki ne, jotka tunkeutuvat väkisin sisään, saisivat pelastuksen, vaan pikemminkin, että he pakottavat itselleen paikan Jumalan valtakunnan näkyvässä ilmentymässä maan päällä.

Tästä voidaan päätellä, että meidän on otettava huomioon sekä keinot että päämäärät. Jotkut halusivat päästä taivaaseen, mikä on hyvä asia, mutta he yrittivät käyttää maallisia keinoja päästäkseen sinne.

Katso lisätietoja teoksista Hard Sayings of the Bible, s. 479–480, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 828.

K: Luuk. 16:17:ssä sanotaan, että on helpompi, että taivas ja maa katoavat kuin että lain pieninkin osa katoaisi. Miksi kristityt voivat sitten syödä sianlihaa, kamelinlihaa ja äyriäisiä, ja miksi he eivät enää tee eläinuhria?

V: Jeesus kumosi tässä kohdassa Vanhan testamentin lain.

Ruoka: Jeesus sanoi, ettei se, mikä menee ihmisen sisään, tee häntä saastaiseksi, vaan se, mikä tulee ihmisestä ulos (Matt. 15:10, 17–20 ja Mark. 7:14–15).

Markuksen evankeliumin 7:19:ssä lisätään, että tällä tavoin Jeesus julisti kaikki ruoat puhtaiksi.

Apostolien tekojen luvussa 10:12–16 Jumalan enkeli käski Pietaria tappamaan ja syömään aiemmin epäpuhtaiksi katsottuja eläimiä.

Muslimien pitäisi pystyä samaistumaan tähän seikkaan, sillä myöskään Muhammed ei noudattanut Vanhan testamentin lakia syödessään kamelinlihaa.

Uhrit: Israelilaisten tuli harjoittaa uhraamista; valitettavasti monille siitä tuli rituaali, jonka merkitys oli kadonnut. Uhri on kristityille yhtä tärkeä, tai jopa tärkeämpi, kuin israelilaisille, kuten Heprealaiskirjeen 7:23–10:26 osoittaa. Mekin tarvitsemme uhrin, ja uhrimme suoritettiin kerta kaikkiaan ylipapimme, Jeesus Kristuksen, toimesta, joka uhrasi itsensä ristillä.

K: Miksi rikkaan miehen kutsutaan Luuk. 16:19:ssä usein nimellä Dives?

V: Koska Lasarus mainitaan tässä vertauksessa, joissakin perinteissä rikkaan miehen nimi on annettu olla ”Dives”. Dives on kuitenkin vain latinankielinen sana, joka tarkoittaa rikkaata miestä.

Lazarus oli kreikkalainen muoto heprealaisesta nimestä Eleazar, joka tarkoittaa ”Jumala on auttanut”. Hades, hepreaksi Sheol, on hauta. Tätä sanaa käytetään kymmenen kertaa Uudessa testamentissa. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 992.

K: Mitkä ovat tämän vertauksen pääkohdat Luuk. 16:19–31:ssä?

V: Jeesus kertoi vertauksia rahasta ja jatkaa toisella. Monet juutalaiset ajattelivat, että aineellinen rikkaus oli merkki Jumalan suosiosta. Olisi järkyttävää kuulla, että varakas juutalainen joutuu tuliseen helvettiin.

Vertauksessa on kolme pääkohtaa.

1) Kuoleman lopullisuus ja tietoisuus sen jälkeen.

2) Jumalaa pelkääville käy paremmin kuin jumalattomille, jotka eivät välitä köyhistä.

3) Ihmisillä on riittävä opas pyhissä kirjoituksissa.

Katso lisätietoja teoksista New International Bible Commentary, s. 1216, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1433.

K: Mikä on Jehovan todistajien tulkinta Luuk. 16:19–31:n kertomuksesta Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä?

V: Tämä vertaus kumottaa sielun unen, kuten Believer's Bible Commentary -teoksessa sivulla 1433 todetaan. Jehovan todistajat ovat kuitenkin eri mieltä. Eräs Jehovan todistaja kertoi tämän minulle suullisesti, ja olen nähnyt osia siitä myös kirjallisessa muodossa. Pitäkää hatut päässä, sillä tämä on varsin outoa.

Rikas mies edustaa fariseusten (tai papiston) luokkaa, joka tuntee häpeää uskollisten palvelijoiden luokkaa (jotka seuraavat Jumalaa) kohtaan. Koirat edustavat vääriä opettajia, leivänmurut tarkoittavat Jumalan opetusta. ”Elinaika” Luuk. 16:24:ssä tarkoittaa, että he elivät lain järjestelmän alaisina. Kuolema ei tarkoita fyysistä kuolemaa, vaan aseman muutosta. Se, että enkelit veivät Lasaruksen pois, kun taas rikas mies haudattiin, tarkoittaa, että heidän tilansa muuttuivat, mikä tapahtui joko sen jälkeen, kun Jeesuksen henki nousi hengellisessä ruumiissa, tai sitten helluntaina. (Tämä asia on minulle hieman epäselvä.) Kärsimys ei tässä yhteydessä tarkoita fyysistä epämukavuutta ja rajoitusta, kuten muualla. Se tarkoittaa pikemminkin henkistä ahdistusta siitä, että jumalalliset saarnaajat puhuvat heistä pahaa. Koska [oletettavasti] palavat ihmiset eivät kaipaa vettä, tuli ei ole kirjaimellista tulta. Suuri kuilu tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että koko ryhmä ei voi ylittää sitä, vaikka yksittäiset henkilöt voivatkin.

Kuten teoksessa *When Cultists Ask*, s. 149, todetaan: ”Koska tämä kohta tukee niin ilmeisesti ajatusta tietoisesta olemassaolosta kuoleman jälkeen – samoin kuin tietoisesta kärsimyksestä jumalattomille kuoleman jälkeen – Jehovan todistajat ponnistelevat kovasti tulkitakseen sen uudelleen.”

Katso myös seuraava kysymys.

K: Mikä on vastaus Jehovan todistajien tulkintaan Luuk. 16:19–31:ssä?

V: Vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.

1. Kreikkaa puhuneet varhaiskristityt uskoivat yksimielisesti jumalattomien kärsivän tietoisesta piinasta kuoleman jälkeen. Varhaiskristillisten kirjoitusten lisäksi riittää, että lukee Matteuksen evankeliumin 13:40–42, 50, Ilmestyskirjan 20:10 ja Ilmestyskirjan 14:9–11

2. Myös juutalaiset uskoivat samaan. Tämän todistavat 1. Enochin kirja 22:1–4, Mooseksen taivaaseenastuminen 10:10, 2. Esdras 7:36, Juuditin kirja 16:17 ja Salomon psalmit 3:13. Katso keskustelu Luuk. 23:43:sta, jossa on varsinaiset lainaukset. Rabbiit ajattelivat, että Sheol/Hades koostui kahdesta osasta, joita erotti seinä, kämmenen tai sormen leveys (ks. Weber, Lehre des Talmud, s. 326f), kuten teoksessa The Expositor’s Greek Testament, s. 589, todetaan.

3. Jeesus ei tehnyt mitään näiden väitetysti väärien uskomusten nuhtelemiseksi tai oikaisemiseksi. Itse asiassa Jeesus vahvisti ne käyttämällä niitä oikaisematta niitä. Lisäksi termit, joita Jeesus käytti: ”Aabrahamin helma” ja ”paratiisi”, ovat itse asiassa termejä, joita käytetään juutalaisessa Talmudissa.

4. Joko Jeesus petti heitä tukemalla väitettyä väärää uskomusta tietoisesta olemassaolosta kuoleman jälkeen, tai sitten Jeesus käytti totuutena jotain, mikä oli yleisesti ymmärretty.

Esitin kahdelle Jehovan todistajien lähetyssaarnaajalle esimerkin, joka havainnollistaa tätä asiaa.

Oletetaan, että eräänä päivänä otin käteeni Jehovan todistajien Awake-lehden, jossa kerrottiin kahden pojan tarina. Toinen kasvoi aikuiseksi ja seurasi Jumalaa, ja hänelle tapahtui hyviä asioita kuolemansa jälkeen. Toinen poika kasvoi hylkäämällä Jumalan, ja kuolemansa jälkeen hän syntyi uudelleen hyönteisenä. Sitten kysyin heiltä, luulivatko he, että lukisin koskaan mitään sellaista Awake-lehdestä, ja he vastasivat ehdottomasti ei, koska reinkarnaatio ei ole raamatullista. Olin samaa mieltä, mutta kysyin sitten, eikö he silti yrittäisi käyttää väärää oppia, kuten reinkarnaatiota, todistaakseen oikean asian, eli että pitäisi seurata Jumalaa? He olivat vahvasti eri mieltä ja sanoivat, että se olisi heiltä harhaanjohtavaa. Olin samaa mieltä, mutta sanoin, että jos jumalattomien tietoisuus kuoleman jälkeen oli väärä oppi, eikö he sitten väittäneet, että Jeesus teki juuri niin?

K: Mitä Luuk. 16:19–31 kertoo meille köyhistä?

V: Tämä kohta on voimakas nuhde monille (mutta ei kaikille) rikkaille. Rikkaita kutsutaan ”rikkaaksi” kolme kertaa ennen hänen kuolemaansa, mutta häntä ja Lasarusta ei kutsuta rikkaaksi tai köyhäksi heidän kuolemansa jälkeen. Nimi ”Lasarus” tarkoittaa ”Jumalan auttamaa”, mutta hän oli niin köyhä, että koirat nuolivat hänen haavojaan. Koiran sylki on antiseptisempää kuin meidän, joten jopa kulkukoirat auttoivat Lasarusta enemmän kuin rikas mies. Köyhät, vangit ja sorretut saattavat olla näkymättömiä meille, mutta he eivät suinkaan ole näkymättömiä Jumalalle. Samoin jotkut ihmiset, joita tässä maailmassa ihannoidaan, saattavat olla kunniattomia Jumalan silmissä. Meidän ei pitäisi ihailla niitä, jotka elävät elämää, jota Jumala halveksisi. Voisimmepa nähdä ihmiset ja asiat Jumalan silmin!

K: Mitä Luuk. 16:19–31 kertoo meille rikkaista?

V: Siinä ei nimenomaisesti sanota, että rikkaus olisi pahaa, sillä siinä mainitaan paratiisissa oleva Aabraham, ja Aabraham oli sekä muinaisten että nykyaikaisten mittapuiden mukaan äärimmäisen varakas mies. Monet rikkaista kärsivät kuitenkin siitä, mitä Darrell Bock kutsuu ”tunnottomuuden koomaksi”, eivätkä he edes näe köyhiä kartanonsa portin ulkopuolella. Köyhä mies Lasarus oli rikkaalle miehelle lähes näkymätön. Jos et ole varovainen, rikkaus voi vahingoittaa näköäsi ja kuuloasi, jolloin tulet sokeaksi köyhille ja kuuroksi sorrettujen huudolle. Mutta riippumatta varallisuudestasi, jos voisit nähdä ja kuulla hieman paremmin kuin nyt, hengellisessä mielessä, mikä olisi yksi askel, jonka voisit ottaa auttaaksesi köyhiä, vankeja ja sorrettuja, jotta he tietäisivät, ettei heitä ole unohdettu ja että joku välittää heistä ja haluaa auttaa heitä?

K: Jos Luuk. 16:20–25 on vertaus, miksi se on ainoa vertaus, jossa mainitaan jonkun nimi?

V: Vaikka voidaan kiistellä siitä, noudattaako tämä täysin vertauksen kaavaa vai ei, Lasaruksen nimellä oli tärkeä merkitys vertauksessa. Kukaan muu tässä vertauksessa ei saa nimeä paitsi Lasarus; Lasarus saattoi vaikuttaa merkityksettömältä, mutta Jumala tiesi hänen nimensä. Lasarus tarkoittaa ”Jumalan auttamaa”, mutta näemme kuitenkin henkilön, joka ei saanut paljon apua Jumalalta, rikkaalta mieheltä tai keneltäkään muulta tässä elämässä. Meille ei edes kerrota, että Lasarus olisi saanut kunnollisen hautajaisen, mutta hän sai paljon parempaa apua päästessään paratiisiin, jossa Abraham oli. Rikas mies tietää Lasaruksen nimen Luukkaan evankeliumin 16:24 kohdassa, joten hän oli ainakin hämärästi tietoinen siitä, että Lasarus oli olemassa aivan hänen mukavan kartanonsa portin ulkopuolella. Mutta ihmiset, jotka saattavat vaikuttaa näkymättömiltä rikkaille (ja valitettavasti ehkä jopa meille), ovat Jumalalle tuttuja ja tärkeitä. Jokainen on luotu Jumalan kuvaksi, ja meidän tulisi kunnioittaa kaikkia ihmisiä riippumatta siitä, kunnioitetaanko heitä tässä nykyisessä maailmassa vai ei.

Lazarus ja sen kreikkalainen muoto Eleazar olivat yleisiä nimiä, eikä Raamatussa anneta mitään syytä sille, miksi tämä kerjäläinen on nimetty samalla nimellä kuin Marian ja Martan veli. Tämä saattaisi kuitenkin olla ennakkoilmaus. Kun Lazarus myöhemmin herätettiin kuolleista, joku saattoi muistaa kuulleensa tämän vertauksen ja rikkaan miehen pyynnön lähettää Lazarus takaisin kuolleista.

K: Mikä merkitys on sillä, miten Aabraham puhui rikkaalle miehelle Luuk. 16:25:ssä?

V: Kreikankielinen sana tässä kohdassa on teknon eli ”lapsi”, ei ”poikani”. Se on lempeä ja hellä sana, mutta se ei tarkoita, että Aabraham olisi sanonut rikkaan miehen olevan hänen lapsensa tai jälkeläisensä, vaikka rikas mies olisikin ollut juutalainen.

K: Mikä on Luuk. 16:26:ssa mainittu suuri kuilu tai ero piinan ja paratiisin välillä?

V: Se on kuilu, jonka Jumala loi taivaan (paratiisin) ja helvetin (vankilan) välille. Tämä on ainoa kohta Uudessa testamentissa, jossa tätä kreikkalaista sanaa, chasma, käytetään, ja meidän on muistettava, että monet ihmiset, joiden kanssa olemme päivittäin tekemisissä, tulevat kuoleman jälkeen olemaan suuren kuilun toisella puolella. C.S. Lewis spekuloi taivaasta ja helvetistä kertovassa romaanissaan *The Great Divorce* (Suuri avioero), että helvetissä olevat ihmiset voisivat matkustaa taivaaseen, mutta että harvat koskaan valitsisivat niin tehdä. Luuk. 16:26 on kuitenkin ristiriidassa tämän C.S. Lewisin spekulaation kanssa. Myös Juud. 7 ja Matt. 25:46 sanovat, että heidän rangaistuksensa on ikuinen.

Kummallista kyllä, rikas mies ei koskaan pyytänyt päästä pois, vaan hän pyysi vain helpotusta. Sitten hän pyysi – tai pikemminkin käski – Abrahamia lähettämään Lasaruksen varoittamaan veljiään sanoen käytännössä: ”Minulla ei ollut tarpeeksi todisteita; lähetä todisteita veljilleni.”

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että sanaa ”paratiisi” käytetään Uudessa testamentissa vain kolme kertaa. Jos joku helvetistä voisi lähettää viestin, mitä hän sanoisi? Ensinnäkin rikas mies halusi lievittää kärsimyksiään. Toiseksi rikas mies halusi lähettää viestin, jotta hänen veljensä pysyisivät poissa siitä paikasta, jossa hän oli. Jopa tämä helvetissä oleva henkilö halusi, että joku julistaisi evankeliumia muille. Huomaa myös, että rikas mies näki Aabrahamin ja Lasaruksen, mutta tekstissä ei sanota, että Lasarus olisi nähnyt rikkaan miehen.

Katso lisätietoja teoksesta Hard Sayings of the Bible, s. 480–482.

K: Mitä Jeesus tarkoitti Luuk. 16:31:ssä sanoessaan, etteivät he silti uskoisi, vaikka joku nousisikin kuolleista?

V: Tämä oli sekä havainto heidän nykyisestä asenteestaan että ennustus heidän reaktiostaan Jeesuksen ylösnousemukseen. On mielenkiintoista, että Aabraham kutsui rikkaan miestä edelleen ”lapseksi”. Tietenkin vähän myöhemmin Jeesus jopa todisti tämän herättämällä Marian ja Martan veljen, Lasaruksen, henkiin Joh. 11:45–53 ja 12:10–11.

K: Oliko Aabraham Luuk. 16:31:ssä taivaassa, kuten skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible väittää sivulla 985?

V: Ei, Raamattu ei kerro, missä Abraham oli. Vaikka Abraham ja Lasarus olivat mukavassa paikassa, monet kristityt opettavat, etteivät he olleet vielä taivaassa, vaan ”odotuspaikassa”, jonne Jeesus sanoi oikealla puolellaan olleelle varkaalle tämän pääsevän sinä päivänä ja jota Jeesus kutsui paratiisiksi. Paratiisi on se osa tuonpuoleista, jonne Jumalaa seuranneet menivät, kunnes Jeesus nousi kuolleista.

K: Todistavatko ihmeet Luuk. 16:31:n mukaan Jeesuksen tehtävän?

V: Ihmeet olivat Heprealaiskirjeen 2:4 mukaan todistus, joka tuki Jeesuksen tehtävää, mutta ihme itsessään ei ”todista” mitään, sillä voi olla myös väärennettyjä ihmeitä. Vaikka meillä on todisteita ylösnousemuksesta ja muista ihmeistä, kaikista täyttyneistä profetioista sekä varhaiskristittyjen todistuksista, meillä ei silti ole ”absoluuttista todistetta”, sillä historiallisesta tapahtumasta ei voi koskaan saada absoluuttista todistetta.

Siitä huolimatta, vaikka Jeesus esitti ylivoimaisia todisteita, ylivoimaisten todisteiden esittäminen on yksi asia, mutta se, että kuulija hyväksyy ne, on toinen asia. Jopa nykypäivänä löytyy muutamia ihmisiä, jotka uskovat maan olevan litteä, ajattelevat, ettei holokaustia ole koskaan tapahtunut, tai että tiettyjen ihmisten tappaminen ja heidän verensä juominen suojaa aidsilta. Mutta se, että muutamat ihmiset uskovat kuhunkin näistä kolmesta valheesta, jopa huolimatta ylivoimaisista todisteista, jotka osoittavat päinvastaista, ei tarkoita, etteivätkö todisteet näitä hulluja asioita vastaan olisi ylivoimaisia.

Katso täydentävä vastaus teoksesta When Critics Ask, s. 392–393.

K: Miksi Luuk. 17:1–2:ssa on niin vakava rikos saada joku toinen kompastumaan?

V: Seuraukset ovat vakavat, kun toimii Saatanan välineenä ja kääntää jonkun pois ikuisesta ilon elämästä Jumalan kanssa.

K: Ketkä ovat Luuk. 17:2:ssa mainitut ”pienet”?

V: Tarkastellaan kolmea mahdollisuutta.

a) Ne voivat olla lapsia, mutta missään muualla tässä opetuksessa ei viitata lapsiin, toisin kuin muissa opetuksissa. Jeesus ja Raamattu pitävät lapsia yhtä arvokkaina kuin aikuisia, mutta eivät pidä heitä arvokkaampina.

b) Ne voivat olla uusia uskovia, uskon lapsia ja niitä, joiden usko on vielä muodostumassa, olivatpa he fyysisesti lapsia tai vanhempia.

c) Ne voisivat olla ”pieniä”, eli maailman köyhiä. Kuitenkin, lukuun ottamatta läheisyyttä vertaukseen Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä, mikään muu ei puoltaisi tätä tulkintaa.

Vastaus: Koska asiayhteys koskee loukkaamista tai kompastumisen aiheuttamista sellaiselle, joka voisi loukkaantua tai joutua kompastumaan, vastaus olisi b). Voidaan ajatell ia, joka viittaa aineellisesti köyhiin ihmisiin, jotka ovat rikkaita uskossa eivätkä ole alttiita kompastumiselle.

Myös teoksessa *The Expositor’s Bible Commentary*, osa 8, s. 994 todetaan, ettei vastaus voi missään tapauksessa olla a), ja teoksissa *Believer’s Bible Commentary*, s. 1434, *The Tony Evans Bible Commentary*, s. 996, sekä *New International Bible Commentary*, s. 1216 todetaan, että vastaus on b).

K: Miksi Luuk. 17:3–4:ssä pidetään niin loukkaavana sitä, että uskovainen ei anna anteeksi muille?

V: Ehkä vertaus auttaa tässä. Miksi on niin tärkeää, että veremme kuljettaa happea ja ravinteita kehomme soluihin sekä poistaa hiilidioksidia ja jätteitä? Aivan kuten nämä fyysiset asiat ovat elämän merkki, niin myös rakkaus ja anteeksianto ovat hengellisen elämämme merkki. Mikä tahansa, mikä estää veren toimintaa, on vakava ongelma.

Aivan kuten kehomme tarvitsee ravintoa ja happea, niin me tarvitsemme jatkuvasti Jumalan armoa ja rakkautta. Aivan kuten kehomme tarvitsee päästä eroon hiilidioksidista ja jätteistä, niin me tarvitsemme Jumalan anteeksiantoa ja puhdistusta. Voimme antaa anteeksi toisille helposti, koska Jumala on antanut niin paljon anteeksi meille, jotka olemme Kristuksessa. Jos joku ei kykene antamaan anteeksi, hän ei ole joko ymmärtänyt, kuinka paljon Jumala on hänelle antanut anteeksi, tai ehkä hän ei olekaan pelastettu.

K: Mitä Jeesus opettaa uskosta Luuk. 17:5–6:ssa?

V: Usko ei ole jotain, mitä sinulle annetaan, eikä se, mitä sinulla on, ole kaikki, mitä sinulla koskaan on. Kyse ei siis ole siitä, että hankkisit lisää ”palasia” uskoa, vaan pikemminkin siitä, että kasvatat sitä, mitä sinulla jo oli, kun uskoit Kristukseen ensimmäisen kerran. Elävä usko on pikemminkin kuin siemen: siinä on elämää ja se kasvaa. Vaikka sinulla olisi vain vähän elävää uskoa, se voi silti kasvaa suureksi uskoksi, kunhan rikkaruohot ja tuholaiset pidetään loitolla ja sitä kastellaan ja hoidetaan. Et siis tarvitse ”suurta uskoa”; tarvitset vain aitoa uskoa, koska se voi kasvaa suureksi uskoksi. Jos olet aito kristitty, miten vaalit uskoasi?

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1435, ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 996–997.

K: Mitä tiedämme Luuk. 17:6:ssa mainituista mulperipuista?

V: Vaikka mulperipuita on 12 lajia, Israelissa ja Välimeren alueella kasvatettiin yleensä mustaa mulperipuuta, jota kutsutaan myös sykaamipuuksi. Niitä kasvatettiin hedelmien vuoksi, eikä niitä käytetty lännessä silkkitoukkien kasvatukseen vasta kauan Jeesuksen ajan jälkeen.

Mulperipuilla on matala juuristo, ja voimakkaat tuulet voivat kaataa puun ja puhaltaa sen pois. Vertauskuvallisesti ajateltuna voi kuvitella, kuinka voimakas tuuli (Pyhä Henki) siirtää mulperipuun mereen – mahdottomalta vaikuttava lopputulos, joka on epäilemättä tapahtunut.

Erilainen vastaus: Teoksissa *The New International Bible Commentary* (s. 1217) ja *The Bible Knowledge Commentary: New Testament* (s. 248) todetaan, että sykaamipuulla on erittäin vahvat juuret. https://homeguides.sfgate.com/potting-soil-and-cactus-mix-13768053.htmlin mukaan mulperipuilla on kuitenkin yleensä laajemmat ja matalammat juuristot kuin monilla muilla puulajeilla, mikä auttaa niitä saamaan ravinteita paremmin. Kuitenkin löysässä maaperässä ja kovassa tuulessa tämä tekisi puun juurien irrottamisen helpommaksi.

K: Mitä Jeesus opettaa Luuk. 17:7–10:ssä palvelemisesta puhuessaan palvelijasta, joka palaa pellolta ja valmistaa aterian?

V: Vastauksessa on kolme huomioitavaa seikkaa.

Ylpeys tottelevaisuudestamme on typerää. Tottelevaisuus on vain velvollisuutemme. Tottelevaisuutemme tulisi olla ilmaisu kiitollisuudestamme Jumalalle.

Kerskailu: Meidän ei pitäisi kertoa Jumalalle, kuinka suuria ja tottelevaisia olemme. Jeesus antoi tästä esimerkin fariseuksen ja publikaanin (veronkerääjän) rukouksessa Luukkaan evankeliumin luvussa 18:9–14.

Erityiskohtelu: Meidän ei pitäisi ajatella, että ansaitsemme erityiskohtelua tottelevaisuutemme vuoksi. Mikään hengellisyyden taso tai aiempi tottelevaisuus ei vapauta meitä velvollisuudesta kuunnella Jumalaa ja totella Häntä tulevaisuudessa. Meillä ei pitäisi olla oikeudenmukaisuuden tunnetta, emmekä saisi antaa sitä muillekaan, kuten Jaakobin kirjeen 2:1–9 osoittaa.

K: Miksi Jeesus loukkaantui yhdeksästä spitaalisesta Luuk. 17:11–19:ssä?

V: Kaikki paranivat, mutta vain yksi osoitti kiitollisuuttaan palaamalla Jeesuksen luo kiittämään häntä. Ja tuo kerjäläinen ei ollut Juudeasta eikä hänellä oletettavasti ollut tilaisuutta oppia Vanhaa testamenttia samalla tavalla kuin muilla. Se voi olla loukkaavaa sekä muille että Jumalalle, kun ajattelee niin paljon itseään, ettei osaa osoittaa kiitollisuutta. Kaikki kymmenen parantuivat spitaalisuudestaan, mutta vain se, joka palasi, sai Jeesukselta erityisen siunauksen. Tämä korostaa, että evankeliumin sanoma on yhtä lailla tarkoitettu niille, joilla ei ole juutalaista taustaa, kuin niille, joilla se on.

Kun Jeesus oli parantanut kaikki kymmenen, hän lähetti heidät papien luo, jotta he noudattaisivat 3. Mooseksen kirjan 14:2–32 määräyksiä. Papin oli tutkittava henkilö, ja jos spitaali oli parantunut, papin oli julistettava hänet puhtaaksi, minkä jälkeen hän saattoi palata yhteiskunnan pariin. Se olisi myös todistus papille. Emme tiedä, puhuivatko papit ankarasti spitaalisille kuultuaan, että Jeesus oli parantanut heidät, emmekä tiedä, antoivatko he heille varoituksia vai eivät. Mahdollisesta vastustuksesta huolimatta heidän olisi kuitenkin pitänyt palata osoittamaan kiitollisuuttaan Jeesukselle joka tapauksessa.

Ennen kuin tuomitset liian ankarasti niitä yhdeksää spitaalista, ota huomioon, että monet ihmiset ovat nykyään samanlaisia. He ovat hyvin ystävällisiä pyytäessään apua, mutta kun he ovat saaneet kaiken tarvitsemansa avun, he eivät osoita kiitollisuutta, koska he pitävät toista ihmistä vain keinona saavuttaa päämäärä, johon he kokivat olevansa oikeutettuja. Uskovina meidän on varmistettava, ettemme osoita kiittämättömyyttä toisia kohtaan. Jeesus loukkaantui, kun yhdeksän spitaalista ei osoittanut minkäänlaista kiitollisuutta, vaan piti Häntä vain itsestäänselvyytenä. Loukkaantuuko Jumala, kun emme osoita Hänelle kiitollisuutta ja pidämme Häntä itsestäänselvyytenä ? Toivon, että ”lasket siunauksesi” päivittäin ja kiität Jumalaa rukoillen koko ajan.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1436, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 829.

K: Miksi Jeesus sanoi Luuk. 17:19:ssä usein ihmisille: ”Uskosi on sinut parantanut”?

V: Ensinnäkin Jeesus halusi ylistää heidän uskoaan, ja meidänkin tulisi tehdä samoin. Nykyään ei riitä, että kristityt vain suvaitsevat ja hyväksyvät muiden jumalallisten palvelutyömuotojen uskovia. Meidän tulisi rukoilla heidän puolestaan, ylistää Jumalaa heidän puolestaan ja julkisesti ylistää heitä heidän uskostaan ja työstään Herran puolesta.

K: Olivatko nämä fariseukset Luuk. 17:20:ssa vilpittömiä kysyessään Jeesukselta, milloin valtakunta tulisi, vai pilkkasivatko he Jeesusta, vai yrittivätkö he vain mahdollisesti saada Hänet ansaan?

V: Kontekstin perusteella emme voi sanoa, mikä näistä oli kyseessä, tai oliko kyseessä osittain vilpittömyyttä ja osittain epäilyä. Joku, joka kuuli kysymyksen tuolloin, ei ehkä myöskään olisi osannut sanoa. Mutta sillä ei ole väliä. Kun meille esitetään kysymys, joka voi olla vilpitön, meidän ei tarvitse tuhlata aikaa yrittämällä arvioida jonkun sydäntä; riittää, että vastaamme kysymykseen.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1436.

K: Luuk. 17:21:ssä sanotaan, että Jumalan valtakunta on uskovien sisällä. Tarkoittaako tämä, että ihmisten valtakunnat ovat epätodellisia, kuten kristillisen tieteen lahko opettaa?

V: Ei. Tällaisen väitteen esittämiseksi pitäisi uskoa epätodelliseen määritelmään todellisuudesta. Tietenkään mikään maan päällä, ei pelkästään valtakunnat, ei ole yhtä todellista kuin taivas. Kuitenkaan maallisia valtakuntia, jotka ”todella” kiduttivat ja marttyyrikuolivat kristittyjä, eikä maallisia valtakuntia ja filosofioita, jotka ”todella” kääntävät ihmisiä pahuuden puoleen, ei pidä vähätellä pelkkänä fantasiaa.

Katso teoksesta When Cultists Ask, s. 150, erilainen mutta täydentävä vastaus.

K: Luuk. 17:21:ssä sanotaan, että Jumalan valtakunta on uskovien sisällä. Tarkoittaako tämä, että ihmiset ovat jumalallisia, kuten kristillisen tieteen kultti opettaa?

V: Ei. Voimme olla varmoja siitä, että apostoli Paavali tiesi vastauksen tähän. Apostolien teoissa 14:11–18 Paavali ja Barnabas eivät suostuneet antamaan lykaonilaisten väkijoukon palvoa heitä. Se, että Jumalan valtakunta on sinussa, osoittaa, että olet Jumalan lapsi, mutta se ei tee sinusta jumalallista tai Jumalaa. On mielenkiintoista, että vastatessaan fariseuksille Jeesus kehotti etsimään sitä, mikä on jo täällä, kun taas heti sen jälkeen, puhuessaan opetuslapsille, Jeesus kehotti katsomaan tulevaisuuteen. Katso lisätietoja teoksesta When Cultists Ask, s. 150–151, ja Believer's Bible Commentary -teoksesta, s. 1436.

K: Mitä Jeesus sanoo Luuk. 17:31–33:ssa Lotin vaimon muistamisesta?

V: Tästä voidaan oppia ainakin kaksi asiaa.

Lotin vaimo tuhoutui yllättäen juuri silloin, kun hän tunsi olevansa turvassa sen jälkeen, kun enkelit olivat pelastaneet hänet. Jumala pelasti hänen henkensä, mutta myöhemmin hän menehtyi oman tottelemattomuutensa vuoksi. Ongelmana oli, kuten teoksessa ”Believer’s Bible Commentary” (s. 1437) todetaan: ”Hän oli poissa Sodomasta, mutta Sodoma ei ollut poissa hänestä.”

Yleisesti ottaen kristityt saattavat miettiä, kuinka monta vuotta kestää, ennen kuin he voivat hellittää varuillaan olemista kiusauksia ja syntiä vastaan, mukaan lukien materialismi, himo, ylpeys ja lannistuminen. Milloin he ovat hengellisesti niin kypsiä, että voivat unohtaa näiden pahojen voimien vastustamisen? Vastaus on, että tässä elämässä, ennen taivasta, ei voi koskaan hellittää varuillaan olemista. Raamattu varoittaa meitä yhä uudelleen siitä, että meidän on jatkettava sinnikkäästi. Joitakin tapoja ovat:

Tarkkailemalla elämäämme ja oppiamme huolellisesti. 2. Timoteuksen kirje 1:14; Kolossalaiskirje 1:23; Sananlaskut 22:5

Älä seuraa tämän maailman viisautta. Kolossalaiskirje 2:8–9; Jaakobin kirje 3:15; 1. Korinttolaiskirje 1:17–27; 2:6, 8, 14; 2. Korinttolaiskirje 1:12

Yleinen sinnikkyys. Heprealaiskirje 10:23,36; 12:1,12–13; 1. Johanneksen kirje 2:24; 1. Korinttolaiskirje 13:7; Roomalaiskirje 5:3–4; Jaakobin kirje 1:3–4,12; 5:11; 2. Pietarin kirje 1:8–10

Uskovien on kestettävä kärsimyksiä. Roomalaiskirje 8:17–18; 2. Korinttolaiskirje 1:8–9; 4:8–12; 6; 2. Timoteuskirje 2:3; 4:5

K: Mitä Luuk. 17:34–36 sanoo päivästä ja yöstä maan päällä?

V: Tämä viittaa siihen, että jollekin ihmisille voi olla yö (jae 34), ja samanaikaisesti toisille päivä (17:35–36). Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1437.

K: Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan Luuk. 17:37:ssa: ”Missä ruumis on, sinne korppikotkat kokoontuvat”?

V: Riippumatta siitä, onko kyseessä raadonsyöjäkotka vai tavallinen korppikotka, Jeesus käyttää suurten raadonsyöjälintujen vertauskuvaa symbolina tulevista tuomioista. Tietenkin kun jotain on olemassa – kuten ruumiita – siitä seuraa yleensä tiettyjä seurauksia, kuten raadonsyöjälintujen saapuminen. Se ei kuitenkaan ole tässä pääasia, sillä Jeesus olisi voinut käyttää lukuisia muita vertauskuvia, jos Hän olisi halunnut vain sanoa, että asioilla on seurauksia.

Yleispätevä sovellus mihin tahansa aikaan: Teoksessa Hard Sayings of the Bible (s. 482–483) todetaan, että joidenkin mielestä tämä tarkoittaa: ”missä tilanne on kypsä tuomion langettamiselle, sinne tuomio langetetaan.”

Sovellus lopun aikoihin: Jeesus kertoo vertauksen yhdestä pahuuden seurauksesta ennen paluutaan. Pahat tapetaan, ja raadonsyöjä linnuille riittää ruokaa. Tätä kuvataan tarkemmin Ilmestyskirjan 19:17–21.

Sovellus vuoteen 70 jKr.: Jotkut tulkitsevat, että tässä mainitut ”kotkat” viittaavat myös roomalaisten kotkien tunnukseen, joka oli divisioonien kantamissa lippuissa. Rooman armeija saapui ja tuhosi Jerusalemin vuonna 70 jKr. Teoksissa *Evangelical Commentary on the Bible*, s. 830, *The Tony Evans Bible Commentary*, s. 998, ja * * *Bible Knowledge Commentary: New Testament*, s. 249, tämä tulkitaan viittaavan pelkästään korppikotkiin.

Katso myös teos ”Believer’s Bible Commentary”, s. 1437, jos haluat lisätietoja.

K: Jos Luuk. 18:1–8:n vertauksessa Jumala on kuin epäoikeudenmukainen tuomari, näyttääkö Jumala silloin joskus epäoikeudenmukaiselta?

V: Jumala ei ole epäoikeudenmukainen, mutta Jumala voi providentiaalisesti vaikuttaa epäoikeudenmukaiselta tietyn ajan – kysy vaikka Jobilta. Tämän vertauksen tarkoituksena on osoittaa, että jos uhrit ovat sinnikkäitä jopa epäoikeudenmukaisen tuomarin edessä, kuinka paljon sinnikkäämpiä Jumalan lasten tulisi olla oikeudenmukaisen taivaallisen Isänsä edessä. Jeesus halusi havainnollistaa tiettyä asiaa epäoikeudenmukaisen tuomarin avulla, samalla tavalla kuin hän halusi osoittaa tiettyä asiaa rikkaan miehen ja tämän erottaman ovelan taloudenhoitajan avulla Luuk. 16:1–9:ssä. Maailmassa asiat ovat usein epäoikeudenmukaisia, mutta Jumala voi oikaista kaiken viimeisessä tuomiossa. Katso lisätietoja teoksista New International Bible Commentary, s. 1217–1218, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 249–250, The Tony Evans Bible Commentary, s. 999, ja The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 596.

K: Mitä Jeesus opettaa Luuk. 18:4–6:ssa siitä, että meidän on oltava sinnikkäitä rukouksessa?

V: Jos ihmisen tulisi olla sinnikäs sellaisen tuomarin edessä, joka ei välitä oikeudenmukaisuudesta, kuinka paljon enemmän meidän tulisi olla sinnikkäitä Jumalan edessä. Tämä voi viitata rukoukseen yleisesti, mutta Believer’s Bible Commentary -teoksen s. 1437 mukaan sen sijainti heti Luukkaan evankeliumin 17. luvun jälkeen viittaa siihen, että tämä vertaus sopii erityisen hyvin pitkäaikaiseen rukoukseen Kristuksen paluun puolesta.

1. Tessalonikalaiskirjeen 5:17 kehottaa meitä rukoilemaan lakkaamatta. Kreikankielinen ilmaisu ”väsyttää minut” on itse asiassa vaikea kääntää. Se tarkoittaa kirjaimellisesti ”tee minulle musta silmä”, mikä voi tarkoittaa sekä ”hakkaa minut” että ”saa minut näyttämään huonolta”.

Katso The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 1000, jos haluat lisätietoa siitä, miten tämä tarkoittaa ”vahingoita mainettani”. Evangelical Commentary on the Bible -teoksen s. 830 mukaan tuomari EI kuitenkaan ottanut huomioon sitä, mitä ihmiset ajattelivat, vaan tuomari oli vain kyllästynyt naisen häiritsemiseen.

K: Kuinka Luuk. 18:4–5:n valossa voi käsitellä tilannetta, jossa joku pitää sinua liian merkityksettömänä tehdäkseen sinulle sen, mitä hänen pitäisi tehdä?

V: Tämän vertauksen opetus on, että sinun tulee jatkaa vaivaamista, kunnes saat asian hoidettua. On tilanteita, joissa meidän on oltava sinnikkäitä. Emme saa olla töykeitä tai menettää malttiamme, vaan meidän on oltava ystävällisesti sinnikkäitä antamatta periksi.

Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 998–999, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 830.

K: Mitä Jeesus tarkoitti kysyessään Luuk. 18:8 ja seuraavissa jakeissa, löytäisikö Hän uskoa maan päältä?

V: Jeesus ei löytänyt maasta paljoa uskoa, kuten Joh. 1:10–12 osoittaa. Teoksessa ”The Bible Knowledge Commentary: New Testament” (s. 249–250) todetaan, että Jeesus ei puhu sti tietämättömyydestä eikä kyseenalaistanut ylösnousemusta, vaan kehotti heitä säilyttämään uskonsa rukouksen ja entistä suuremman palvelun avulla. Katso täydentävä vastaus teoksesta ”Hard Sayings of the Bible” (s. 483–484).

K: Onko Luuk. 18:9:n mukaan hyväksyttävää luottaa joissakin asioissa itseensä?

V: Meidän on otettava vastuu omista teoistamme, ja meidän on luotettava siihen, että Jumalan avulla voimme tehdä ne asiat, jotka Hän on tarkoittanut meidän tekevän.

Ilman Jumalaa, Luojaamme ja ylläpitäjääämme, emme kuitenkaan voisi edes jatkaa olemassaoloamme. Emme myöskään voi tehdä yhtään ikuisesti merkittävää hyvää tekoa ilman Jumalaa. Meillä ei siis ole mitään perustetta luottaa omaan hyvyyteemme, voimaamme tai kykyihimme ilman Jumalaa.

K: Ovatko meillä Luuk. 18:9–14:n mukaan velvollisuus maksaa kymmenykset?

V: Kymmenykset, eli kymmenesosa, ovat osa tuloistasi, joka annetaan Herran työhön. 3. Mooseksen kirjan 27:30–33 mukaan se kuului Jumalalle, ja Vanhan testamentin 4. Mooseksen kirjan 18:21–32, 1. Mooseksen kirjan 14:20 ja 28:22, 2. Aikakirjan 31:5 sekä Malakian kirjan 3:7–12 mukaan se oli tarkoitettu papeille ja leeviläisille.

Uudessa testamentissa, Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, emme ole enää Vanhan testamentin lain (mukaan lukien kymmenykset) alaisia, vaan armon alaisia. Voimme antaa enemmänkin! Mutta ”kymmenystä” voidaan silti pitää anteliaan antamisen mittapuuna. Uudessa testamentissa mainitaan kymmenykset Luuk. 18:9–14; 1. Kor. 16:1 ja 2. Kor. 8.

K: Onko mahdollista, että Luuk. 18:9–14:ssä mainittu veronkerääjä oli Sakkeus? Voisiko tämä selittää, miksi Herra kutsui hänet alas seuraavassa luvussa, Luuk. 19:1–10?

V: Vaikka Sakkeus sopisikin tähän tilanteeseen, useimmat kommentaattorit pitävät Luuk. 18:9–14:ää vertauksena, joka ei viittaa mihinkään tiettyyn veronkerääjään tai fariseukseen.

K: Pitäisikö meidän Luuk. 18:11:n mukaan koskaan kiittää Jumalaa siitä, että olemme moraalisesti parempia kuin joku muu?

V: Tämä vertaus osoittaa, ettei meidän pitäisi. Meillä ei ole mitään hyvää, jota Jumala ei olisi meille antanut. On ylimielistä väittää, edes Jumalan edessä, että olemme parempia tai tärkeämpiä kuin joku muu. Filippiläiskirjeen 2:3 mukaan meidän tulee pitää toisia tärkeämpinä kuin itseämme.

Kuten teoksessa *New International Bible Commentary* (s. 1218) todetaan, fariseus ”vilkaisee Jumalaa, mutta pohtii itseään”. Sen sijaan veronkerääjä ei kestänyt katsella itseään, kun hän katsoi Jumalan pyhyyttä.

Katso lisätietoja teoksista Evangelical Commentary on the Bible, s. 830, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 250.

K: Milloin juutalaiset paastosivat kahdesti viikossa (Luuk. 18:12)?

V: Paastoavat juutalaiset paastosivat yleensä maanantaisin ja torstaisin.

K: Voiko rukous Luuk. 18:14:n mukaan vanhurskauttaa ihmisen?

V: Ei. On mielenkiintoista, että kun vertaus alkaa, monet olettaisivat, että vanhurskas fariseus olisi sankari ja veronkerääjä roisto. Jumala on se, joka päättää, kuka vanhurskautetaan ja kuka ei. Rukous tai muut tekomme eivät ”pakota” Kaikkivaltiasta Jumalaa vanhurskauttamaan ketään. Jeesuksen pointti tässä kohdassa on kuitenkin se, että Jumala päätti vanhurskauttaa katuvan veronkerääjän ylpeän fariseuksen sijaan. Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 999.

K: Miksi opetuslapset aikoivat nuhdella lapsia Luuk. 18:16:ssa?

V: Jeesus oli kiireinen mies, jolla heidän mielestään ”ilmeisesti” ei ollut aikaa tavata kaikkia, jotka halusivat tavata Hänet. Opetuslapset yrittivät säästää Jeesuksen arvokasta aikaa siltä, mitä he pitivät Hänen kallisarvoisen aikansa tuhlauksena. He yrittivät ”auttaa Jumalaa” karsimalla pois ne, joita he pitivät vähemmän arvokkaina ihmisinä. Huomaa, että Jeesus ei koskaan pyytänyt tällaista apua.

Nykyään meidän tulisi olla varovaisia aina, kun ajattelemme, että Jumala tarvitsee meitä ”auttamaan Häntä”, etenkin tekemällä asioita, joita Hän ei ole koskaan käskenyt meidän tehdä.

Toisin kuin opetuslapset suhtautuivat lapsiin, hurskas evankelista D.L. Moody kertoi kerran ystävälleen, että ”tänään pelastui kaksi ja puoli ihmistä”. Ystävä kysyi: ”Tarkoititko kahta aikuista ja yhtä lasta?” Moody vastasi: ”Ei, kaksi pientä lasta ja yksi vanhempi aikuinen.” Periaatteessa lapsilla oli edessään koko elämä Jumalan palvelemiseen. Oli hienoa, että vanhempi aikuinen pääsi taivaaseen ja sai palvella Jumalaa jo nyt, mutta hänellä oli jäljellä alle puolet elämästään palvella Jumalaa maan päällä.

Katso lisätietoja teoksesta Evangelical Commentary on the Bible, s. 830–831.

K: Miten Luuk. 18:16 ja seuraavissa jakeissa Jumalan valtakunta on lasten kaltaisille?

V: Yksi tapa on se, että lapset ymmärtävät olevansa lapsia. He ovat usein aikuisia nöyrempiä, sillä he ymmärtävät, ettei heillä ole tietoa, voimaa tai kykyä tehdä monia asioita. Se ei kuitenkaan häiritse heitä, jos vanhemmat ovat paikalla auttamassa heitä. Pienet lapset eivät tuo vanhemman ja lapsen suhteeseen muuta kuin oman heikkoutensa, tarpeensa, riippuvaisuutensa ja rakkautensa. Mutta vaikka he tietävät olevansa riippuvaisia, heillä on odotuksia ja innostusta. Samoin meidän tulisi olla kuin lapsia astuessamme Jumalan valtakuntaan.

Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 999, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 250.

K: Miksi Jeesus korosti lakia rikkaalle nuorelle hallitsijalle Luuk. 18:18–23:ssa?

V: Tämä tapahtuu heti pienten lasten tilanteen jälkeen, ja se kuvaa henkilöä, joka EI tule ottamaan vastaan valtakuntaa kuin pieni lapsi. Rikas nuori hallitsija ei nähnyt itseään kadotettuna, anteeksiantoa tarvitsevana tai pelastuksen armoa tarvitsevana. Jeesus laskeutui hänen tasolleen ja mainitsi viisi kymmenestä käskystä, vaikkakaan vielä ei ahneutta. Jeesuksen käskyä voitaisiin pitää myös epäsuorana kysymyksenä: ”kuinka tärkeää rahasi sinulle oikeastaan on?” Sen sijaan, että Jeesus olisi vain käskenyt nuorta johtajaa uskomaan Häneen, Hän halusi ensin osoittaa tälle, etteivät hänen tekonsa ja sydämensä riitä pääsemään taivaaseen omin voimin. Jeesus ei syyttänyt rikkaan nuoren johtajan tekopyhyydestä; pikemminkin Hän halusi antaa tälle syvemmän ymmärryksen omasta sydämestään.

Vaikka sekä rikas nuori hallitsija että sokea mies tulivat Jeesuksen luo – sokea mies jopa sen jälkeen, kun hänelle oli käsketty lopettaa yrittäminen – Jeesus antoi vain harvoille kutsun jättää kaikki ja seurata Häntä. Silti nuori mies kääntyi pois. Jos voisit olla kuka tahansa historiassa, eikö olisi hienoa olla tämä rikas nuori hallitsija ja, kun Jeesus pyytäisi sinua seuraamaan Häntä opetuslapsena, luopua iloisesti kaikesta ja tehdä niin!

Katso lisätietoja teoksista When Cultists Ask, s. 151–152, The Believer’s Bible Commentary, s. 1438–1439, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 831.

K: Täytyykö meidän Luuk. 18:18–23 ja Matt. 19:21 mukaan antaa kaikki, mitä meillä on, köyhille, kuten Jeesus pyysi rikkaalta nuorelta hallitsijalta?

V: Raamattu ei koskaan sano tätä, ja Abraham oli itse asiassa hyvin varakas mies. Paavali säilytti yksityisomaisuutensa, nimittäin viittansa (2. Tim. 4:13). Sen sijaan, että sanoisimme rikkaiden olevan velvollisia tekemään tätä tai tuota, katsotaanpa yksinkertaisesti, mitä Paavali sanoi rikkaista 1. Tim. 6:17–19:ssä.

”Käske niitä, jotka ovat rikkaita tässä nykyisessä maailmassa, ettei heillä ole ylpeyttä, eikä he luottaisi epävarmoihin rikkauksiin, vaan elävään Jumalaan, joka antaa meille runsaasti kaikkea, jotta voimme nauttia siitä. Heidän tulee tehdä hyvää, olla rikkaita hyvissä teoissa, valmiita antamaan, halukkaita jakamaan, keräämään itselleen hyvän perustan tulevaa aikaa varten, jotta he saisivat osansa iankaikkisesta elämästä.” (NKJV)

Huomaa, että rikas nuori hallitsija oli oletettavasti noudattanut lakia paremmin kuin Sakkeus, mutta heidän reaktionsa olivat hyvin erilaiset.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kreikassa on ainakin kaksi sanaa, jotka tarkoittavat ”hyvää”. Kreikkalainen sana kalos tarkoittaa kaunista tai hyvää hedelmää, ja agathos tarkoittaa luonnostaan hyvää. Tässä käytetään jälkimmäistä sanaa.

Katso lisätietoja teoksista When Critics Ask, s. 502, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 251.

K: Luuk. 18:31:ssä Kristus sanoi käytännössä: ”Me menemme Jerusalemiin, ja kaikki, mitä profeetat ovat kirjoittaneet Ihmisen Pojasta, täyttyy.” Miksi toisen tulemisen profetiat eivät ole vielä täyttyneet?

V: Jokainen profetia täyttyy. Huolimatta siitä, että juutalaisten hylkääminen Kristuksesta oli ennalta tiedossa, nämä profetiat toteutuvat silti. Jos kuitenkin Kristuksen ikuinen hallitus maan päällä olisi alkanut ennen kuin Hänet hylättiin ja Jeesusta ei olisi koskaan hylätty, Jesajan kirjan 53. luvun profetiat olisivat vääriä.

Tämä havainnollistaa tärkeän seikan Jumalasta. Jumalalla on oma aikataulunsa työlleen, ja toisinaan meidän on oltava kärsivällisiä ja odotettava Jumalan aikataulua, kuten Luukkaan evankeliumin 18. luvun ensimmäinen vertaus muistuttaa meitä.

K: Miksi Jeesus kertoi heille Luuk. 18:34:ssä asioita, joita he eivät ymmärtäneet?

V: Jeesus kertoi heille selvästi, mutta he eivät muistaneet eivätkä ymmärtäneet selvästi. Tämä on kolmas tapaus kolmessa ensimmäisessä evankeliumissa, jossa Jeesus kertoi heille, että Hänet tapettaisiin. Joskus, kun opetat jotakuta, ja hänellä on vaikeuksia ymmärtää, miten tämä voisi tapahtua, sinun on kärsivällisesti opetettava asia uudelleen useita kertoja. Joka kerta Jeesus kertoi heille kuitenkin lisää yksityiskohtia. Opetuslapset ymmärtäisivät asian selvästi myöhemmin. Katso lisätietoja Luuk. 9:45:n selityksestä teoksessa The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 251, sekä teoksessa Evangelical Commentary on the Bible, s. 831.

K: Mitä Luuk. 18:40–41 kertoo meille Jeesuksesta?

V: Jeesus keskeytti kaiken sokean kerjäläisen vuoksi. Kuten teoksessa *Believer’s Bible Commentary*, s. 1440 todetaan: samalla kun Joosua näki auringon pysähtyvän taivaalla, auringon Herra pysähtyi yhden sokean kerjäläisen vuoksi. Sitten Jeesus kysyi kummallakin tavalla sokealta mieheltä, mitä tämä halusi. Kyse ei ollut siitä, ettei Jeesus olisi kyennyt ymmärtämään ilmeistä asiaa, vaan siitä, että Jeesus halusi miehen ilmaisemaan tarpeensa sanoin.

Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, sivut 1000–1001.

K: Mikä Zakariuksen kokemuksessa Luuk. 19:1–9 antaa meille erityisesti toivoa?

V: Teksti alkaa siitä, että tämä paha mies etsii Jeesusta, mutta todellisuudessa Jeesus oli etsinyt Sakkeusta koko ajan. Jeesus ei pyytänyt saada yöpyä Sakkeuksen talossa; Jeesus sanoi Sakkeukselle, että Hänen täytyy yöpyä tämän talossa, ikään kuin Sakkeuksella ei olisi ollut valinnanvaraa. Sakkeuksen ei tarvinnut siivota kotiaan etukäteen, eikä Jeesus odottanutkaan sitä häneltä. Sakkeuksella ei ollut mahdollisuutta siivota elämäänsä etukäteen, eikä Jeesus odottanut sitä häneltä.

Voisimme olettaa, että sen jälkeen kun vanhurskas rikas mies kieltäytyi luopumasta omaisuudestaan Jeesuksen seuraamiseksi, turmeltuneella rikkaalla miehellä olisi lähes nolla mahdollisuutta luopua rahoistaan ja haluta seurata Herraa. Tämä vain osoittaa, että meidän ei pitäisi yrittää ennustaa, kuka ottaa Kristuksen vastaan ja kuka ei. Saarnaa vain, ja Jumala huolehtii vastauksesta.

Ihmiset tiesivät, kuka Sakkeus oli, ja vaikka Sakkeuksen kiipeäminen puuhun saattoi näyttää arvottomalta, vielä pahemmalta muiden silmissä näytti se, että Jeesus otti Sakkeuksen vastaan. Mutta Jeesus ei välittänyt siitä. Ihmiset saattoivat pilkata Sakkeusta siitä, että hän luuli Jeesuksen haluavan hänet, mutta Sakkeus ei välittänyt siitä. Kun elämme monien ihmisten edessä, etsimmekö yhden ainoan suosionosoituksia?

Zakkaios muuttui, ja se tapahtui sisältäpäin. Jeesus ei käskenyt Zakkaiosta palauttamaan rahaa, jonka tämä oli ottanut köyhiltä ja muilta. Zakkaiosin uusi sydän kertoi hänelle, että hänen täytyi tehdä niin.

K: Mikä on epätavallista Luuk. 19:2:ssa?

V: Luuk. 19:2:ssa esiintyvää kreikkalaista ilmausta ”veronkerääjien päällikkö” ei käytetä missään muualla kreikkalaisessa kirjallisuudessa, Raamattua mukaan lukien. Tämä on todennäköisesti arvonimi veronkerääjälle, joka valvoi muita veronkerääjiä. Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 603, Evangelical Commentary on the Bible, s. 831, ja New International Bible Commentary, s. 1219.

K: Miksi Sakkeus Luuk. 19:8:ssa antoi puolet omaisuudestaan köyhille?

V: Raamattu ei kerro syytä, mutta yksi tekijä oli hänen uusi huolensa köyhistä. Toinen syy saattoi olla se, että jos hän olisi maksanut takaisin kaiken, mitä oli huijannut muilta, hänellä ei ehkä olisi jäänyt jäljelle enempää kuin puolet. Teoksen *Believer's Bible Commentary*, s. 1441, mukaan kreikkalaista sanaa ei pitäisi kääntää sanalla ”jos”, vaan pikemminkin sanalla ”koska”. Huomaa, että kun rikas nuori hallitsija ei halunnut luopua varallisuudestaan, Sakkeus aikoi antaa suurimman osan siitä pois. Katso lisätietoja teoksesta The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 252.

K: Miksi Jeesus mainitsi Luuk. 19:13a:ssa kymmenen palvelijaa talenttien vertauksessa?

V: Jeesus kertoi muita vertauksia rahasta, ja Hän kertoi myös muita vertauksia vallasta. Tämä vertaus on poikkeuksellinen, koska siinä yhdistyvät sekä raha että valta. Jeesus käsitteli Luuk. 19:15–26:ssa vain kolmen palvelijan kohtaloa; siksi monet ihmiset muistavat virheellisesti, että vertauksessa oli vain kolme palvelijaa. Jeesus mainitsee, että kymmenelle palvelijalle annettiin rahaa, mutta hän ei kerro, mitä muut seitsemän tekivät omalla osuudellaan. On melkein kuin Jeesus ei olisi aivan saanut vertausta päätökseen; ne muut seitsemän palvelijaa olemme me, Hänen seurakuntansa, ja me saamme vertauksen päätökseen sen mukaan, mitä teemme omilla minoillamme.

Tämä muistuttaa Joona-kirjan loppua, jossa jää avoimeksi, katuisiko Joona kauheaa asennettaan kadonneita kohtaan vai ei.

K: Miksi Jeesus mainitsi Luuk. 19:14:ssä, että alamaiset lähettivät valtuuskunnan sanomaan: ”Emme halua tätä miestä kuninkaaksemme”?

V: Jeesuksen kuulijat pystyivät hyvin samaistumaan tähän kuvaukseen, sillä noin vuonna 4 eKr. Herodes Suuren ja hänen poikansa Herodes Arkelauksen lähettämä valtuuskunta oli matkustanut Jerikosta Roomaan juuri tästä syystä. Juudealaiset kuitenkin lähettivät Rooman keisarille viestin, että he eivät halunneet Arkelausia kuninkaakseen. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Rooma lopulta syrjäytti Herodes Arkelauksen hänen alamaistensa jatkuvien vetoomusten vuoksi. Katso The NIV Study Bible, s. 1577, The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 603, Believer’s Bible Commentary, s. 1441, New International Bible Commentary, s. 1219, joissa tämä tieto on peräisin Josephuksen teoksista Juutalaisten sota 2.6.1 ja Juutalaisten muinaishistoria 17.9.3 (kirjoitettu noin vuosina 93–94 jKr.).

K: Miksi isäntä Luuk. 19:16–26:ssa uskoi tämän rahan palvelijoidensa hoitoon?

V: Yksi mina vastasi noin kolmen kuukauden palkkaa työläiselle (ks. The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 252 ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 832). Se vastasi noin 100 päivää (ks. The Tony Evans Bible Commentary, s. 1001). Vaikka isäntä saattoi toivoa muutamia hopeaminia lisää, henkilöllä, joka aikoi hallita kaupunkeja, oli todennäköisesti paljon merkittävämpi syy. Hän etsii hallitsijoita kaupungeille, joita hän aikoi hallita, ja halusi tietää, kuka olisi uskollinen ja kuka ei. Palvelija, joka teki yhdestä minasta kymmenen minaa, on varmasti käyttänyt kekseliäisyyttä saavuttaakseen sen. Samoin kun olemme uskollisia siinä, mitä Jumala on meille antanut, kyse ei ole vain siitä, että Jumalalla olisi muutama lisälahjoitus, vaan Hän koettelee meitä nähdäkseen, voidaanko meille uskoa paljon. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 606.

K: Mitä kreikankielinen sana ”toinen” tarkoittaa tässä kohdassa Luuk. 19:20?

V: Kreikka on joissakin suhteissa tarkempi kuin muut kielet, ja siinä on kolme eri sanaa, jotka tarkoittavat ”toista” tai ”toista lajia”. Tässä käytetty sana on eteros (Strongin numero 2087), josta on peräisin etuliite hetero, ja se tarkoittaa ”toista, erilaista”. Tätä sanaa käytetään myös 1. Korinttolaiskirjeen 3:4:ssä, Heprealaiskirjeen 7:15:ssä ja Apostolien tekojen 1:20:ssä. Toinen sana, allos (Strongin numero 243), tarkoittaa ”toinen samanlainen”. Sanaa allos käytetään Matteuksen evankeliumissa 4:21; 6:15; 20:3; 21:23; 27:42 sekä Apostolien teoissa 19:32.

K: Luuk. 19:20:ssa kolmas palvelija ei halunnut ottaa vastuuta taloudenhoidosta, mutta miten kristityt voivat (valitettavasti) olla nykyään samanlaisia?

V: Mikään ei viittaa siihen, että palvelija olisi ollut epärehellinen. Ainakin palvelija ei menettänyt sitä, mikä hänelle oli uskottu. Mutta palvelija ei ollut kiinnostunut hoitamaan kuninkaan asioita tämän poissa ollessa. Tuon palvelijan tavoin kristityt voivat jättää lahjansa ja kykynsä käyttämättä tai olla käyttämättä niitä Jumalan hyväksi. Jos emme käytä mahdollisuuksiamme, ne voidaan ottaa meiltä pois. Silloin, kun mitään ei tapahdu, jotkut saattavat palvelijan tavoin syyttää isäntää.

Yksi laiskuuden muoto on se, ettei tee sitä, mitä pitäisi tehdä. Toinen laiskuuden muoto on se, ettei halua suunnitella tai miettiä, mitä pitäisi tehdä. Kenellekään palvelijoista ei kerrottu, mihin heidän pitäisi sijoittaa. Kahden ensimmäisen palvelijan piti olla kekseliäitä ja käyttää omaa aloitteellisuuttaan keksimään tapoja ansaita rahaa. Aloitteellisuutemme tulisi olla Kristuksen herruuden alaisena; kun jokin suunta näyttäisi hyvältä meille, mutta Jumala haluaa meidän menevän toista tietä, meidän tulisi mennä Jumalan tietä. Meidän tulisi kuitenkin silti olla aloitteellisia ja kekseliäitä yrittäessämme käyttää lahjojamme Jumalan hyväksi. Emme tiedä, oliko kolmas palvelija laiska tekemisissään, laiska siinä, ettei halunnut suunnitella, vai tekikö hän niin, mitä teki, johtuen asenteestaan isäntäänsä kohtaan. On todennäköistä, että kyseessä saattoi olla kaikki kolme, ja että nämä kaksi laiskuuden tyyppiä johtuivat hänen asenteestaan.

Kun kolmas palvelija kaivoi kuopan piilottaakseen minansa, hän tavallaan kaivoi kuopan itselleen. Kukaan palvelijoista ei voinut olla varma siitä, että he menestyisivät . Mutta liiallisen varovaisuuden vuoksi kolmas palvelija teki isäntänsä silmissä pahimman mahdollisen teon. Joskus pelosta tai uhkailun tunteesta ihmiset tekevät typeriä asioita. Kun enkelit sanoivat paimenille: ”Älkää peljätkö”, se saattoi tarkoittaa kahta erilaista, mutta toisiinsa liittyvää asiaa. Ensimmäinen on ”älkää tunteko pelkoa”, ja toinen on ”älkää toimiko pelon vallassa”.

Lopuksi, kun Jumala antaa meille lahjan tai kyvyn, ja päätämme, ettemme aio käyttää sitä lainkaan tai ettemme aio käyttää sitä Jumalan hyväksi, emmekö ole silloin yhtä pahoja kuin kolmas palvelija? Ilmeisin luonnonlahja, joka ihmisille tulee mieleen, on rikkaus ja ura, mutta ehkä vielä tärkeämpi luonnonlahja on aika. Kun et yksinkertaisesti ”pysty” palvelemaan Jumalaa enempää, koska vietät päivittäin liian monta tuntia television tai elokuvien katselussa, etkö kaivaa kuoppaa, johon haudata lahjasi? Kuten eräs televisiopredikaattori kerran sanoi, joillekin ensimmäinen askel Jumalan palvelemisessa on nostaa etusormi suoraan ylös, kääntää kättä niin, että se osoittaa poispäin itsestäsi, ja painaa sitten television sammutuspainiketta. Älä siis tuomitse kolmatta palvelijaa liian ankarasti, sillä se saattaa kääntyä sinua vastaan. Tee parannus siitä, miten olet ehkä tahattomasti kaivanut kuoppaa tuhlataksesi lahjojasi ja kykyjäsi, joita voisit käyttää Jumalan hyväksi.

Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 1002, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 252–253, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1442.

K: Miksi Luuk. 19:38 ja seuraavissa jakeissa ei sanottu ”rauha maan päällä”, kuten Jeesuksen syntymän yhteydessä?

V: Luuk. 19:38 lainaa Ps. 118:26a ja Ps. 148:1; he olisivat kuitenkin voineet toistaa sen, mitä enkelit sanoivat Jeesuksen syntyessä, mutta eivät tehneet niin. He puhuivat Pyhän Hengen innoittamina, ja taivaassa tulisi pian olemaan rauha, mutta johtajat ja monet juutalaiset hylkäsivät Jeesuksen, joten rauha maan päällä joutuisi odottamaan. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1443.

K: Miksi fariseukset pyysivät Jeesusta Luuk. 19:39:ssä nuhtelemaan opetuslapsiaan?

V: Hosanna tarkoittaa ylistystä, ja he huomasivat, että opetuslapset ylistivät Jeesusta, vaikka vain Jumalaa tulisi ylistää. Yhdessä asiassa he olivat oikeassa: vain Jumalaa tulisi ylistää tällä tavalla.

K: Mitä Luuk. 19:40:ssä tarkoittaa, että kivet huutaisivat?

V: Fariseukset olivat tyytymättömiä, koska Jeesus käyttäytyi ikään kuin temppeli ja kaupunki kuuluisivat Hänelle. Jos ihmiset eivät palvoisi Jeesusta, kivet itse ylistäisivät Häntä. Juutalaisille tämä kielikuva oli tuttu, sillä Habakuk 2:11:ssä sanotaan, että jopa kivet huutaisivat. Habakuk 2:11 osoittaa kuitenkin, ettei se olisi hyväksi niille, jotka hylkäävät Kristuksen, sillä kivet huutaisivat tuomiona. Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1443.

K: Miksi Jeesus liikuttuu kyyneliin Luuk. 19:41–44:ssä?

V: Se ei johdu siitä, mitä Hän on kohta kärsimässä, vaan siitä, mitä Jerusalemin kohtaloksi on tulossa. Myöhemmin Getsemanen puutarhassa Jeesus kysyi, voisiko tämä malja jotenkin ohittaa Hänet, joten Jeesus tiesi, mitä Hänelle oli tulossa. Mutta tässä kohdassa Jeesuksen huomio keskittyy suruun Jerusalemin tulevista kärsimyksistä. Katso lisätietoja teoksista Evangelical Commentary on the Bible, s. 832, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 253–254, ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 1002–1003.

K: Miksi Jeesus ennusti Luuk. 19:44:ssä, että juutalaisten lapset murskattaisiin palasiksi?

V: Jeesus ei sanonut tätä iloisesti eikä käskenyt sitä, vaan ennusti sen suurella surulla ja itkien. Jumala sallii näiden asioiden tapahtua, mutta jotkut asiat surullistavat Jumalan sydäntä.

K: Miksi johtajat kysyivät Jeesukselta Luuk. 20:2:ssa, mistä Hän oli saanut valtuutensa?

V: On olemassa kysymys, ja sitten kysymyksen takana oleva kysymys. Esitetty kysymys koski vain sitä, miksi Jeesus ajatteli, että Hänellä oli valta saada väkijoukot ylistämään Häntä ja ajaa rahanvaihtajat pois jonkun toisen temppelistä. Pinnallisesti kuultuna kuulostaa siltä, että he olivat vain uteliaita siitä, mistä Hän oli saanut tutkintotodistuksensa, vihkimyksensä tai rabbi-todistuksensa.

Mutta todellinen kysymys oli pikemminkin: ”Kuinka uskallat tehdä näitä asioita, kun sinulla ei ole valtaa tehdä niin?” Rabbi voi olla seuraajia, mutta pelkkää rabbia ei pitäisi ylistää tuolla tavalla, ellei rabbi sitten ollut itse asiassa Messias tai jotain vielä suurempaa. Sekä Jeesus että kaikki johtajat tiesivät jo, ettei mikään uskonnollinen tai poliittinen johtaja – eikä kukaan muukaan maan päällä – ollut antanut Jeesukselle tätä valtaa. Ja silti, vaikka se olisi kuinka raivostuttavaa voimakkaille ylipapeille ja muille tahansa, oli ilmeistä, että Jeesus ei välittänyt siitä. Jeesus oli Jumala, ja Hänen valtansa tuli Isältä.

Jeesus ei vastannut heille suoraan, vaan esitti oman kysymyksensä. Pinnallisesti katsottuna kysymys oli: ”Minua kiinnosti myös, pidittekö Johannes Kastajan valtuuksia laillisina vai ette.” Mutta kysymyksen takana Jeesus syytti heitä tekopyhyydestä. Jos vastaus oli heille selvä, miksi heillä olisi tarvetta keskustella asiasta ensin keskenään? Jos Jeesus olisi kysynyt Jeremiasta, he olisivat vastanneet välittömästi: ”Kyllä, hän oli Jumalalta.” Miksi sitten epäröinti Johannes Kastajan kohdalla? He eivät kyenneet vastaamaan edes yksinkertaiseen kysymykseen, koska joko he pelkäsivät kansan kivittävän heidät, tai sitten he näkivät, mihin tämä kysymys oli johtamassa. Jos Johannes Kastajallakaan ei ollut inhimillistä auktoriteettia, vaan auktoriteetti Jumalalta, miksi sitten kyseenalaistatte minua, jos olette itse tunnustaneet tietävänne, että Johannes oli Jumalalta, mutta ette silti noudata Jumalan auktoriteettia?

Katso lisätietoja teoksista Evangelical Commentary on the Bible, s. 832; The Tony Evans Bible Commentary, s. 1003; Believer’s Bible Commentary, s. 1444; New International Bible Commentary, s. 1220; The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 254–255; sekä The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 611.

K: Miksi Jeesus kieltäytyi vastaamasta heidän kysymykseensä Luuk. 20:8:ssa?

V: Ennen kuin vastaan, huomaa, että he eivät kysyneet keskenään ”mikä on oikea vastaus” tai ”mitä Jumala haluaisi meidän sanovan”, vaan pikemminkin, minkä vastauksen he voisivat keksiä, jotta se kuulostaisi parhaalta. He eivät olleet kiinnostuneita siitä, vastasivatko he tässä tilanteessa totuudenmukaisesti vai eivät.

Vastaus: Ylimmäiset papit ja kirjanoppineet tiesivät, että heillä oli Jumalan opetuksen valo Johannes Kastajassa, mutta he kieltäytyivät hyväksymästä sitä valoa, joka heillä oli. Jeesus kieltäytyi antamasta heille lisää valoa, kun he hylkäsivät sen valon, joka heillä oli. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 1013.

K: Miten ylipapit ja saddukeukset olivat Luuk. 20:9–14:n vertauksessa kuin viinitarhan vuokralaiset?

V: Poissaolevat maanomistajat olivat tuohon aikaan yleisiä Palestiinassa, joten vertauksen tapahtumapaikka kuulosti heille tutulta. Jesaja 5:1–7 sisältää samanlaisen vertauksen, jossa Jumala on viinitarhan omistaja ja Israel on viinitarha, joka tuotti arvottomia viinirypäleitä.

Yhtäläisyyksiä on neljä. Sekä vuokralaiset että ylipapit ja saddukeukset hallitsivat ja elättivät itsensä toisen omistamalla omaisuudella, mikä sinänsä oli hyväksyttävää. Mutta molemmat kieltäytyivät tunnustamasta isännän auktoriteettia. Molemmat alkoivat ajatella, että se oikeastaan kuului heille, ei lailliselle omistajalle. Molemmat olivat valmiita turvautumaan murhaan saadakseen sen, minkä he kokivat kuuluvan heille oikeutetusti.

Aina kun vallassa oleva ryhmä ajattelee, että Jumalan palvonta kuuluu oikeutetusti heidän toimivaltaansa, syntyy ongelmia. Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 1014, The Believer’s Bible Commentary, s. 1444 ja The Evangelical Commentary on the Bible, s. 833.

K: Mitä Jeesus tarkoittaa Luuk. 20:18:ssa, kun hän puhuu kivestä, joka on sekä jalkojen alla että putoaa jonkun päälle?

V: Täällä on vain yksi kivi. Se kivi, joka on jalkojen alla häiritsevä este, symboloi uskonnollisia johtajia, jotka olivat huolissaan Jeesuksen ensimmäisestä tulemisesta. Mutta se sama kivi, joka myöhemmin putoaa taivaasta ja murskaa joitakin, tulee tapahtumaan Jeesuksen toisella tulemisella. Sitä ei voi välttää; et voi hylätä kiveä ja selvitä vahingoittumattomana. Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 1004, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1444–1445.

K: Miksi ylipapit ja kirjanoppineet kysyivät Jeesukselta veroista Luuk. 20:19–22?

V: Tämä kysymys ei koskenut pelkästään veroja, vaan myös rahaa, uskontoa ja politiikkaa. He pitivät Jeesusta uhkana vallalleen uskonnollisessa järjestelmässä. He yrittivät saada Jeesuksen ansaan: jos Jeesus olisi vastannut tietyllä tavalla, monet hänen seuraajistaan saattaisivat pettyä häneen, kun hän olisi käskenyt heitä edelleen maksamaan veroja. Mutta jos Jeesus olisi vastannut toisin, eli kieltäytynyt verojen maksamisesta, se olisi ollut vielä parempi. He olisivat voineet juosta Pilatuksen tai Herodeksen luo ja kertoa, että tämä mies on julkisesti kehottanut vastustamaan verojen maksamista, ja jos olette uskollisia Roomalle, saatte Jeesuksen kiinni.

Monilla juutalaisilla oli kolme ongelmaa verojen maksamisen suhteen. He eivät halunneet maksaa rahaa vieraalle järjestelmälle, joka tuki juutalaisten sortoa. Heiltä perittiin veroa jopa kolmasosa heidän tuloistaan, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 8. osan sivulla 1015 todetaan. Toiseksi roomalaisissa kolikoissa oli yleensä keisarin kuva, ja he ajattelivat, että tämä veistetty kuva rikkoisi toista käskyä. Kolmanneksi keisarit julistivat tuolloin itsensä jumaliksi, joten roomalainen kolikko, jossa oli keisarin kuva, oli jumalanpilkkaa edustava epäjumalan kuva.

Jeesus ei kuitenkaan vastannut heille suoraan eikä langennut heidän ansaansa. Ensinnäkin Jeesus totesi Luukkaan evankeliumin 20:23:ssa, että kyseessä oli ansa tai koe. Toiseksi Jeesus esitti yksinkertaisen kysymyksen löytääkseen yhteistä pohjaa, ja kolmanneksi Jeesus siirsi pallon takaisin heidän puolelleen. Jeesus sanoi, että keisarille on annettava se, mikä keisarille kuuluu, ja Jumalalle se, mikä Jumalalle kuuluu. Jeesus ei kuitenkaan täsmentänyt, kuinka paljon keisarille kuuluu. Mistä Jeesus kuitenkin sai kolikon? Yksi juutalaisista kantoi sitä mukanaan. Jos kuva oli jumalanpilkkaava epäjumalan kuva, miksi juutalainen sitten kantoi sitä mukanaan?

Katso lisätietoja teoksista Evangelical Commentary on the Bible, s. 833, The Tony Evans Bible Commentary, s. 1004, New International Bible Commentary, s. 1220, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 255, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1445.

K: Miksi saddukeukset koettelivat Jeesusta tässä asiassa (Luuk. 20:27–38)?

V: Kyseessä on erilainen koe. Saddukeukset luulivat, että heillä oli vedenpitävä argumentti, joka todistaisi paitsi Jeesuksen myös fariseusten olevan väärässä. 5. Mooseksen kirjan 25:5–10 mukaan kuolleen aviomiehen elossa oleva veli on velvollinen menemään naimisiin lesken kanssa. Jos oletettaisiin, että avioliittosuhteet ovat taivaassa aivan kuten maan päällä, heidän väitteessään saattaisi olla perää. Mutta Jeesus osoitti heille, että heidän olettamuksensa oli tässä asiassa väärä. Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 1004–1005, New International Bible Commentary, s. 1220–1221, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 1016.

K: Miten Luuk. 20:35:ssä jotkut ”todetaan kelvollisiksi”?

V: Yleensä ihminen on jonkin hyvän arvoinen (ansaitsee sen) jostakin kahdesta syystä.

1. Hän on itse maksanut siitä, ansainnut sen tai omistanut sen.

2. Joku muu on maksanut sen, ansainnut sen hänen puolestaan tai antanut sen hänelle.

Jeesus tarkoitti toista merkitystä, ei ensimmäistä, sillä Hän ei sano, että olemme kelvollisia, vaan että meidät katsotaan kelvollisiksi.

Ihmisten, enkelien ja demonien silmissä meidät todellakin katsotaan kelvollisiksi osallisiksi iankaikkisesta elämästä, koska Jeesus maksoi hinnan synneistämme antamalla meille tämän kallisarvoisen lahjan. Ihmiset, jotka yrittävät ansaita tiensä taivaaseen, ja aidot kristityt voivat olla yhtä mieltä siitä , että uskovat pelastuvat ansioiden perusteella. Erimielisyyden aiheena on se, onko kyseessä Jeesuksen ansio vai heidän omansa.

K: Mitä Jeesus tarkoitti Luuk. 20:41–44:ssä?

V: Nämä kaksi puolta – että Messias oli Daavidin jälkeläinen ja myös Daavidin Herra – löytyvät samasta jakeesta Psalmin 110:1:ssä, joten hänen on oltava sama henkilö. Missä heidän teologiassaan on tilaa yhdelle olennolle, joka on sekä Daavidin ihmisjälkeläinen että kuningas Daavidin Herra? Jos heidän teologiassaan ei ole tilaa tälle Vanhan testamentin Jumalan sanalle, heidän on palattava takaisin ja laadittava teologiansa uudelleen.

K: Miksi Jeesus oli Luuk. 20:44–47:ssä nimenomaan kirjanoppineita vastaan?

V: Syitä annetaan kolme. Ensinnäkin he rakastivat pitkiä vaatteita, arvonimiä ja tervehdyksiä sekä parhaita paikkoja. Toiseksi he ottivat rahaa ylellisyytensä rahoittamiseksi köyhiltä leskiltä. Kolmanneksi he lausuivat pitkiä rukouksia vain kuulostaakseen hyvältä. He käyttivät väärin uskonnollista auktoriteettiaan oman ylpeytensä ja taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi. Valitettavasti siitä lähtien monet pitkissä vaatteissa kulkevat uskonnolliset johtajat ovat toimineet samalla tavalla. Luuk. 20:47 ja seuraavissa jakeissa sanotaan, että tällaisille uskonnollisille johtajille langetetaan ankarampi tuomio. Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 1005, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 256, New International Bible Commentary, s. 1221, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 1018.

K: Miksi Jeesus kehui leskeä Luuk. 21:1–4:ssä?

V: Kaksi kolikkoa olivat nimeltään lepta, ja ne olivat arvoltaan noin kahdeksasosa penniä. Se oli äärimmäisen pieni summa, mutta se oli kaikki, mitä leskellä oli.

Jeesus kiitti leskeä useista syistä. Jeesus oli juuri puhunut niistä, jotka riistävät leskien talot, Luuk. 20:47. Nyt Jeesus asettaa tämän vastakkain tarkastelemalla asioita lesken näkökulmasta. Kun toiset antoivat pienen osan yltäkylläisyydestään, leski antoi kaiken, mitä hänellä oli, köyhyydestään huolimatta. Kun toiset saattoivat osoittaa vain vähän riippuvuutta Jumalasta, lesken uhri osoitti riippuvuutta Hänestä. Leskillä oli muinaisina aikoina vaikeaa elättää itseään, ellei heillä ollut poikia tai tyttäriä. Jotkut saattaisivat odottaa lesken olevan temppelissä kerjäämässä, mutta sen sijaan hän oli temppelissä antamassa rahaa.

Katso Evangelical Commentary on the Bible, s. 834, The Tony Evans Bible Commentary, s. 1005, The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 256, Believer’s Bible Commentary, s. 1446, The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 618, New International Bible Commentary, s. 1221, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 1018.

K: Miten se, mitä me pidämme upeana, eroaa siitä, mitä Jumala pitää upeana (Luuk. 21:5–6)?

V: Herodes Suuri aloitti temppelin uudistustyöt vuonna 20/19 eKr., eikä se ollut vieläkään valmis Jeesuksen aikana. Se valmistui vasta vuonna 63 jKr. Jeesus kiinnitti enemmän huomiota leskeen kuin Herodes Suuren rakentamiin loistokkaisiin rakennuksiin.

Lisätietoja löytyy teoksista ”Evangelical Commentary on the Bible”, s. 834, ja ”The Tony Evans Bible Commentary”, s. 1005.

K: Pitäisikö kirkkoja ja uskonnollisia rakennuksia koristella kalliisti, kuten Luuk. 21:5–6:ssa sanotaan?

V: Jeesus puhui tässä siitä, kuinka kaikki tämä tuhottaisiin, kuten tapahtui vuonna 70 jKr. Yleisesti ottaen jotkut ihmiset ovat kiinnostuneempia lahjoittamaan kalliita esineitä Jumalalle kuin antamaan elämänsä Jumalalle.

Raamatussa on kaksi ajatusta, jotka osoittavat, että kirkon kaunis koristelu on sallittua.

Vanhassa testamentissa tabernaakkeli ja myöhemmin temppeli koristeltiin huolellisesti Jumalan kunnioittamiseksi.

Syntinen nainen, joka voitelivat Jeesuksen öljyllä, jonka hinta vastasi vuoden palkkaa, palvoi Jeesusta asianmukaisesti. Siksi on edelleen hyväksyttävää käyttää rahaa asioihin, jotka ylistävät Jumalaa, sen lisäksi että annetaan rahaa köyhille (mikä myös ylistää Jumalaa).

K: Miksi opetuslapset olivat Luuk. 21:7:ssä niin kiinnostuneita siitä, milloin temppeli tuhoutuisi?

V: Yhtäältä he olivat hämmästyneitä siitä, että niin massiivinen rakennus tuhottaisiin niin täydellisesti, ettei yhtä kiveä jäisi toisen päälle. Toisaalta he ajattelivat virheellisesti, että kun jotain niin merkittävää tapahtuisi, Messiaaninen valtakunta tulisi heti sen jälkeen.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1446, ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 1005–1006.

K: Vastasiko Jeesus Luuk. 21:8–28:ssa tarkalleen heidän kysymykseensä?

V: Kyllä, Jeesus vastasi siihen, mitä he kysyivät, mutta Jeesus vastasi myös siihen, mitä he luultavasti ajattelivat. He kysyivät nimenomaisesti, milloin temppeli tuhoutuisi. Jeesus puhui ensin merkeistä, kuten vääriä kristuksia, sotia ja sotauutisia jne. Mutta mitä he eivät tienneet, oli se, että osa näistä tapahtumista toteutuisi hyvin pian, ennen kuin temppeli tuhoutui vuonna 70 jKr, mutta lopullinen täyttyminen tapahtuisi lopun aikoina, kun uudelleenrakennettu temppeli tuhoutuisi.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että kun juutalaiset kapinoivat roomalaisia vastaan ja voittivat kaksi legioonaa, roomalaiset palasivat noin vuonna 67 jKr viiden legioonan voimin. Kun roomalaiset legioonat olivat saartaneet Jerusalemin (Luukas 21:20–21), ne vetäytyivät hetkeksi ennen paluutaan. Turvallisuussyistä saattoi tuntua järkevältä pysyä kaupungin muurien sisällä. Kristityt kuitenkin tiesivät, että heidän tuli nimenomaan paeta Jerusalemista ja mennä jonnekin muualle, kuten Pellaan, joka sijaitsi Jordan-joen itäpuolella ja Galileanmeren eteläpuolella, nykyisen Jordanian alueella. Jerusalem vallattiin, ja sen asukkaat surmattiin tai orjuutettiin vuonna 70 jKr.

Mielenkiintoista on, että yrittäessään kumota kristinuskon totuudenmukaisuuden Rooman keisari Julianus Apostata kirjoitti vuonna 362 jKr kaksi asetusta: yhden, jonka mukaan juutalaisten tuli rakentaa Jerusalem uudelleen, ja toisen, joka koski nimenomaan temppelin jälleenrakentamista. Julianus kuoli vuonna 363 jKr taistellessaan persialaisia vastaan. Muutama päivä rakentamisen alkamisen jälkeen syttyi jonkinlainen tulipalo, ja rakennustyöt keskeytettiin.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1447, The Tony Evans Bible Commentary, s. 1006, The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 620, sekä Believer’s Bible Commentary, s. 1446.

K: Miten Luuk. 21:8–28:ssa kuvattu historia vuoteen 70 jKr. asti sopii yhteen näiden profetioiden kanssa?

V: Tässä on useita profetioita, joten käydään ne läpi yksi kerrallaan.

1 (kyllä, mutta vain 3–6) Vääriä profeettoja ja kristuksia (Luuk. 21:8): Apostolien teoissa 5:34–37 kuuluisa juutalainen rabbi Gamaliel kertoo Theudaksesta (noin vuonna 44 jKr.) ja Galilean Juudaksesta, jotka nousivat kapinaan seuraajiensa kanssa pelastaakseen Israelin Rooman ikeen alta. Apostolien teoissa 8:9–24 Pietari nuhtelee väärää uskonnollista johtajaa nimeltä Simon, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Simon Magus. Kirkkohistorian mukaan Simon Magus perusti myöhemmin oman uskontonsa, jonka väitettiin perustuvan Kristukseen, ja hänestä tuli väärä Messias. 1. Johanneksen kirje on todennäköisesti kirjoitettu vuoden 70 jKr. jälkeen, mutta siinä mainitaan 1. Johanneksen kirjeen 4:3 kohdassa, että monet väärät profeetat, joilla on Antikristuksen henki, ovat tulleet esiin. Varhaiskirkon kirjoituksissa mainitaan Menander, Cerinthus ja Karpokrates, mutta ei ole selvää, olivatko he toiminnassa ennen vuotta 70 jKr. vai eivät.

2 (kyllä, 19 sotaa) Sotaa (Luuk. 21:9–10): Vaikka Kiinassa käytiin tuona aikana paljon taisteluja ja Intiassakin jonkin verran, keskitytään tässä vain Rooman ja Parthian valtakuntiin.

35–42 jKr. Parthian kenraali Vardanes tukahduttaa Seleukian kaupungin kapinan.

Vuosi 37 jKr. Herodes Antipas voittaa nabatealaisten kuninkaan Aretasin.

40 jKr. Toinen kapina Roomaa vastaan Mauretaniassa

48 jKr. Roomalaiset valloittavat takaisin friisiläiset, jotka olivat kapinoineet 20 vuoden ajan.

43–51 jKr. Aulus Plautiuksen johtamat roomalaiset tunkeutuvat Englantiin ja valloittavat Kentin ja Maiden Castlen.

44 jKr. Roomalaiset valloittavat Mauretanian takaisin.

44 jKr. Roomalaiset valloittavat Pannonian (Serbian).

44 jKr. Theudas kapinoi Roomaa vastaan Palestiinassa.

46 jKr. Roomalainen Plinius vanhempi johtaa sotaretken Saksassa.

47–77 jKr. Silurit vastustavat roomalaisia Englannissa.

47/49 jKr. Parthialainen Vardanes hallitsee Babyloniaa, kunnes hänet murhataan.

51 jKr. Parthialaiset voittavat ja surmaavat parthialaisen kruununprätendentin Meherdatesin.

54 jKr. Apostolien teot 21:38 mainitsee juutalaisen, joka johti 4 000 salamurhaajaa erämaahan. Historiatietojen mukaan hänen nimensä oli Ben Stada.

60/61 jKr. Britannian kuningatar Boudicca johtaa massiivisen kapinan roomalaisia vastaan. Noin 80 000 kuolee.

66–71 jKr. Juutalaiset kapinoivat Roomaa vastaan ja voittavat kaksi legioonaa. Roomalaiset palaavat viiden uuden legioonan voimin.

Vuonna 68 jKr. batavialaiset ja friisiläiset kapinoivat Rooman keisari Neron hallintoa vastaan.

69 jKr. Roxolanit tunkeutuvat Moesiaan ja tuhoavat Rooman III Gallica-legioonan

69–70 jKr. Vespasianus voittaa kilpailijansa Rooman keisarin valtaistuimesta.

69–70 jKr. Roomalainen Vespasianus tukahduttaa Julius Civiliksen johtaman batavien kapinan.

3 (kyllä, mutta vain 3) maanjäristystä eri paikoissa (Luukas 21:11):

33 jKr. Maanjäristys Bithyniassa ja Nicaeassa maallisen kirjailijan Phlegonin mukaan.

60 jKr. Laodikeia tuhoutui maanjäristyksessä. Laodikealaiset rakensivat sen uudelleen omilla varoillaan ilman Rooman apua.

62 jKr. Maanjäristys Vesuvius-vuorella, Italiassa. (Pompeji tuhoutui tulivuorenpurkauksessa vasta vuonna 79 jKr.)

4 (ei) nälänhätää (Luukas 21:11): Rooman ja Parthian valtakunnissa ei ole kirjattu yhtään.

5 (ei) Kulkutaudit (Luukas 21:11): Rooman ja Parthian valtakunnissa ei ole kirjattu yhtään.

6 (ei) Pelottavia näkyjä ja suuria merkkejä taivaalta (Luukas 21:11) Kukaan ei kirjannut mitään tapahtuneen.

7 (kyllä, mutta vain 2) Vainot (Luukas 21:11):

54 jKr. Ensimmäinen paikallinen roomalaisten kristittyjen vaino keisari Neron hallinnon aikana.

Vuonna 64 jKr. ensimmäinen yleinen (koko valtakunnan laajuinen) kristittyjen vaino Rooman keisari Neron hallinnon aikana.

Suoraan sanottuna vainoja oli paljon enemmän vuoden 70 jKr. jälkeen.

8 (ei) Läheisten sukulaisten pettämät kristityt (Luukas 21:16): Mitään erityistä ei ole kirjattu.

9 (ei) Kristittyjä vihataan kaikkien taholta Kristuksen nimen tähden (Luuk. 21:17): Ei oikeastaan, paitsi Neron vainon aikana, ja ihmiset vihasivat Neroa enemmän kuin kristittyjä.

10 (ehdottomasti kyllä) Jerusalemin asukkaat surmattiin miekalla ja vietiin vankeuteen (Luukas 21:24) Näin tapahtui. Voit lukea kaikki yksityiskohdat Josephukselta.

11 (kyllä, vaikkakin epätavallista kutsua sitä polkemiseksi) Pakanat polkivat Jerusalemin (Luukas 21:24f). Roomalaiset valloittivat kaupungin ja tuhosivat temppelin.

12 (ei) Merkkejä auringossa, kuussa ja tähdissä (Luukas 21:25): Mitään ei ole kirjattu.

13 (ei) Kansakuntien ahdistus ja meren aaltojen pauhaaminen (Luuk. 21:25): Vähemmän kuin roomalaisten ja parthialaisten sisällissodat muina aikoina. Paljon vähemmän kuin hunnien hyökkäykset, Rooman valtakunnan hidas romahdus ja Rooman ryöstö.

14 (ei) Jeesuksen tulo suurella voimalla ja kunnialla (Luukas 21:27): Kristityt eivät tienneet tästä mitään vuonna 70 jKr.

Vain kuusi neljästätoista osasta (43 %) voidaan katsoa täyttyneen vuoteen 70 jKr mennessä.

Katso lisätietoja teoksista The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 256–257, ja The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 619.

K: Miten Luuk. 21:8–28 sopii yhteen Ilmestyskirjan kanssa?

V: 1 (kyllä, mutta vain 3–6) Vääriä profeettoja ja kristuksia (Luuk. 21:8): Apostolien teoissa 5:34–37 kuuluisa juutalainen rabbi Gamaliel kertoo Theudaksesta (noin vuonna 44 jKr.) ja Galilean Juudaksesta, jotka nousivat kapinaan seuraajiensa kanssa pelastaakseen Israelin Rooman ikeestä. in Apostolien teoissa 8:9–24 Pietari nuhtelee väärää uskonnollista johtajaa nimeltä Simon, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Simon Magus. Kirkkohistorian mukaan Simon Magus perusti myöhemmin oman uskontonsa, jonka väitettiin perustuvan Kristukseen, ja hänestä tuli väärä Messias. 1. Johanneksen kirje on todennäköisesti kirjoitettu vuoden 70 jKr. jälkeen, mutta siinä mainitaan 1. Johanneksen kirjeen 4:3 kohdassa, että monet väärät profeetat, joilla on Antikristuksen henki, ovat tulleet esiin. Varhaiskirkon kirjoituksissa mainitaan Menander, Kerinthos ja Karpokrates, mutta ei ole selvää, olivatko he toiminnassa ennen vuotta 70 jKr. vai eivät.

2 (kyllä, 19 sotaa) Sodat (Luuk. 21:9–10): Ilm. 6:2–3, 12; 13:7

3 (kyllä) Maanjäristyksiä eri paikoissa (Luuk. 21:11): Ilm. 6:12; 11:13

4 (kyllä) Nälänhädät (Luukas 21:11): Ilmestyskirja 6:6,12

5 (kyllä) Rutto (Luukas 21:11): Ilmestyskirja 11:6.

6 (kyllä) Pelottavia näkyjä ja suuria merkkejä taivaalta (Luukas 21:11) Ilmestyskirja 6:12–13.

7 (kyllä) Vainot (Luukas 21:11): Ilmestyskirja 12:17

8 (ei) Läheisten sukulaisten pettämät kristityt (Luukas 21:16): Ei mainintaa Ilmestyskirjassa, vain Matteuksen evankeliumissa 24 ja Markuksen evankeliumissa 13.

9 (kyllä, tavallaan) Kristittyjä vihataan kaikkien taholta Kristuksen nimen tähden (Luukas 21:17): Ilmestyskirja 11:9–10, iloitaan vanhurskaiden kuolemasta.

10 (ei) Jerusalemin asukkaat surmataan miekalla ja viedään vankeuteen (Luuk. 21:24)

11 (kyllä) Pakanat tallovat Jerusalemin (Luuk. 21:24 ja seuraavat jakeet) Ilm. 11:2 ja seuraavat jakeet

12 (kyllä) Merkkejä auringossa, kuussa ja tähdissä (Luuk. 21:25): Ilm. 6:12–13.

13 (kyllä) Kansakuntien ahdistus ja meren aaltojen pauhaaminen (Luukas 21:25): Ilmestyskirja 6:15–17, 13:1

14 (kyllä) Jeesus saapuu suurella voimalla ja kunnialla (Luuk. 21:27): Ilm. 19:11–16

Näin ollen 12 Luukkaan 14 tapahtumasta (86 %) mainitaan myös Ilmestyskirjassa. Tietenkin Ilmestyskirjassa on monia tapahtumia, joita ei mainita Luukkaan 21. luvussa.

K: Kuka on Luuk. 21:23:ssa mainittu ”tämä sukupolvi”?

V: Sanan ”sukupolvi” ja sanan ”rotu” välillä on yhden kirjaimen ero, joten kyseessä voi olla yksi sukupolvi siitä hetkestä, kun ensimmäiset merkit näkyvät, tai se voi tarkoittaa, että juutalainen kansa on olemassa, kunnes nämä merkit ilmenevät. Yhden sukupolven katsottiin kestävän noin 40 kuuvuotta tai noin 39,5 aurinkovuotta. Koska profetialla on kaksitahoinen täyttyminen, se sukupolvi, joka näki ensimmäiset näistä merkeistä, näkisi myös profetian täyttymisen. Vuosi 70 jKr. on vain muutaman vuoden päässä sukupolvesta vuoden 33 jKr. jälkeen. Koska ensimmäiset merkit näkyvät lopun aikoina, kaikki tapahtuu ensimmäisten merkkien ilmestymisestä laskettuna yhden sukupolven kuluessa. Niinpä sekä ”rotu” että ”sukupolvi” sopivat tähän.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1448, ja The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 1022.

K: Mitä Luuk. 21:24 ja seuraavissa jakeissa tarkoittaa ”pakanakansojen polkeminen”?

V: Ilmestyskirjan 11:2 mukaan pakanat polkevat Pyhää kaupunkia 42 kuukautta lopun aikoina.

K: Miksi Jeesus vertaa tätä Luuk. 21:29–31:ssä viikunapuuhun?

V: Jeesus ei opeta mitään uutta puista; tämä oli jo kaikille selvää. Jeesus käytti vertauskuvaa, jonka kaikki tunsivat, selittääkseen, että nämä merkit eivät ole mitään hienovaraista, vaan ne ovat kaikille ilmeisiä. Viikunapuu edustaa Raamatussa usein Israelia, ja tämä viittaisi varmasti Israeliin. Jeesus kuitenkin sanoo viikunapuu ”tai mikä tahansa puu”, joten tässä ei ole kyse pelkästään Israelista.

Katso lisätietoja teoksista The Tony Evans Bible Commentary, s. 1006, The Evangelical Commentary on the Bible, s. 835, The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 1022, ja The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 622.

K: Miten uskovat Luuk. 21:34–36:n mukaan joutuvat tämän maailman asioiden painamiksi tai niihin sotkeutuneiksi?

V: Uskovien ei tarvitse hylätä tai nimenomaisesti kieltää mitään, jotta he kylmenisivät. He voivat vähitellen asettaa Jumalan asiat yhä vähemmän etusijalle ja maailman asiat yhä enemmän etusijalle. Mitkä ovat tällä hetkellä tärkeimmät asiat elämässäsi? Jos niihin ei kuulu Jumalan kunnioittaminen, evankeliumin jakaminen muille, muiden auttaminen, muiden kristittyjen vahvistaminen ja lauman puolustaminen, mieti, että prioriteettisi saattavat olla täysin sekaisin.

Saatana ja demonit voivat kiusata meitä ”tulisten nuolien” avulla. Tulinen nuoli saattaa kimpoilla pois Jumalan haarniskasta, mutta sen kuumuuden voi silti tuntea. Joskus tulinen nuoli voi tunkeutua haarniskan raosta, ja uskovina tarvitsemme parannusta Jeesukselta, Suurelta Lääkäriltä.

Yhdessä mielessä taistelu on voitettu, kun tulemme ensimmäistä kertaa Kristuksen luo. Mutta toisessa mielessä taistelu – taistelu pyhityksestä – on vasta alkanut. Varmista, että todella taistelet, etkä vain antaudu maailmalle. Roomalaiskirjeen 12:2 käsky, että meidän tulee uudistua, ei ole käsky taivaan varalle, vaan pikemminkin käsky nykyiselle elämällemme. Vaikka se saattaisi olla helpompaa, jos emme olisi tässä maailmassa, Jumala haluaa meidän pysyvän maailmassa; mutta emme saa olla siitä, kuten Johanneksen evankeliumin 17:14–16 sanoo.

Toisinaan meidän on tehtävä päätös ja otettava kantaa vihollista vastaan, joka riistää meiltä sen ilon, jota voimme kokea Jumalassa. En puhu tässä Saatanasta, demoneista tai muista ihmisistä. Yksi keskeinen vihollinen, jota meidän on vastustettava ja voitettava, on oma luonnollinen minämme.

K: Miten uskovainen voi Luuk. 21:34–36:n perusteella tunnistaa, että hän on alkanut rasittua tai takertua?

V: Joskus sen voi aistia pelkästään sydämestään. Mikä saa sinut nousemaan sängystä aamulla? Mikä innostaa sinua ja mikä tuntuu sinusta tylsältä? Kun sinulla on ” ” – eli kun sinulla ei ole mitään, mitä sinun todella tarvitsisi miettiä – mitä ajattelet? Ovatko ne Jumalan asioita vai vähemmän tärkeitä asioita?

K: Mitä meidän tarkalleen ottaen tulisi valvoa ja mistä rukoilla Luuk. 21:36:ssa?

V: Koko luku voidaan tiivistää syiksi, joiden vuoksi meidän on otettava vakavasti käsky valvoa ja rukoilla. Näiden asioiden valvominen ja rukoileminen siitä, mitä Jumala on määrännyt tapahtuvaksi, on vain toissijainen merkitys. Ensisijainen merkitys on valvoa omaa elämääsi ja rukoilla, että Jumala katsoisi sinut kelvolliseksi välttämään nämä asiat.

Katso lisätietoja teoksesta Believer’s Bible Commentary, s. 1448.

K: Luuk. 22:3 ja Joh. 13:2,27: miten ja miksi Saatana tuli Juudaksen sisään näissä kohdissa?

V: Vaikka tämä voisi viitata Juudaksen riivaukseen, se ei välttämättä tarkoita sitä. Riivaus tapahtuu usein silloin, kun henkilö menettää itsehillintänsä tai ei tiedä, mitä on tekemässä. Ei ole mitään viitteitä siitä, että Juudas olisi menettänyt itsehillintänsä tai ettei hän olisi täysin hallinnut tekojaan. Siten ”demoninen yhteistyö” ei aina tarkoita ”riivausta”.

Mistä muuten tuli se raha, jonka papit maksoivat Juudakselle Luuk. 22:5:ssä? Se tuli temppelin kassasta; toisin sanoen rahan, joka oli vilpittömästi uhrattu Jumalalle, käyttötarkoitus vääristettiin Jeesuksen pettämisen maksamiseksi. Saatana ei ole luoja; hän ei luonut rahaa. Hän ei edes suostutellut ihmisiä uhraamaan omaa rahaansa Jeesuksen pettämiseksi. Saatanan tarvitsi vain saada ylipappi vääristämään uhrilahjan tarkoitusta palvelemaan Saatanan tarkoitusta.

K: Voiko kristitty joutua demonien vaikutuksen alaiseksi, kuten Luuk. 22:3 ja Joh. 13:2,27 kertovat?

V: Valitettavasti kyllä. Vaikka kristitty ei olisikaan riivattu, hän voi silti joutua demonien vaikutuksen alaiseksi, jos hän sallii sen. Jos kristitty päättää uskoa siihen, millä demoni häntä houkuttelee, kääntyy pimeiden asioiden puoleen nautinnon vuoksi tai antaa demonien hallita tiettyä elämänaluettaan, hän voi ainakin osittain olla demonin tahdon alaisena.

K: Mikä Luuk. 22:10:ssä on hieman epätavallista?

V: Ei ole sattumaa, että Jeesus pystyi ennustamaan vedenkantajan ja sen jälkeen talon isännän, jolle käskettiin järjestää vierashuone ja joka teki sen mielellään. Itse asiassa monet ajattelevat, että talon isäntä oli todennäköisesti jo Jeesuksen seuraaja.

Toiseksi, tuon ajan yhteiskunnassa monet miehet työskentelivät päivätyöläisinä, ja naiset olivat usein niitä, jotka kantoivat vettä. Vettä kantava mies ei olisi ollut ainutlaatuinen, mutta se olisi silti ollut harvinaisempaa. The Believer’s Bible Commentary -teoksessa (s. 1449) todetaan myös, että opetuslapset pyysivät vierashuonetta, mutta isäntä antoi heille enemmän kuin he pyysivät: suuren, kalustetun yläkerran huoneen. Mies tiesi todennäköisesti, kuka Jeesus oli. Lisäksi ihmisillä oli todennäköisesti huoneita vuokrattavana tänä aikana, jolloin suuri määrä vieraita saapui pääsiäisen viettoon. Katso lisätietoja teoksista ” ” (s. 835), ”The Bible Knowledge Commentary: New Testament” (s. 259) ja ”The Tony Evans Bible Commentary” (s. 1007).

K: Luuk. 22:19–21:n mukaan Jeesus oli jo syönyt monia aterioita opetuslasten kanssa, joten mikä oli tämän aterian erityinen merkitys?

V: Sen sijaan, että spekuloisimme, katsotaanpa, mitä Jeesus itse sanoi asiasta.

Yleinen merkitys

Luuk. 22:15:ssä Jeesus sanoi, että Hän oli ”innokkaasti halunnut” (kirjaimellisesti: halunnut halulla) syödä tämän viimeisen aterian opetuslastensa kanssa.

Luuk. 22:16,18, Matt. 26:29 ja Mark. 14:25:ssä Jeesus sanoi, ettei hän enää syö leipää eikä juo viinin hedelmää, ennen kuin Jumalan valtakunta tulee, joten tällä oli merkitystä lopun aikoina.

Erityinen merkitys

Johanneksen evankeliumin 13:14–15:ssä Jeesus sanoi antaneensa heille esimerkin pesemällä opetuslastensa jalat.

Johanneksen evankeliumin 13:18:ssa Jeesus söi nimenomaan Juudaksen kanssa, mikä täytti Psalmin 41:9:n.

Luukkaan evankeliumin 22:19:ssä Jeesus mursi leivän ja sanoi, että tämä on tehtävä hänen muistokseen.

Tietenkin Jeesus vietti pääsiäistä niin kuin uskolliset juutalaiset tekivät, ja Hän opetti sitä myös opetuslapsilleen.

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1450, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 836.

K: Miksi Luuk. 22:19:ssä leipä ja viini eivät ole Kristuksen fyysistä ruumista?

V: Voimme nähdä, että Jeesus tarkoitti leivän ja viinin olevan symbolisesti Hänen ruumiinsa kahdesta syystä.
Ensinnäkin ei ole pienintäkään todistetta siitä, että ihmiset olisivat kumartaneet leivän ja viinin edessä, ei Raamatussa eikä varhaiskirkossa. Meidän ei tule palvoa mitään tai ketään muuta kuin Jumalaa. Me palvomme Jeesusta, mutta jos leipä ja viini eivät ole Jeesus, meidän ei tule palvoa leipää ja viiniä.
Toiseksi, jos joku tulkitsisi tämän vertauskuvan niin, että leipä ja viini olivat tai muuttuivat Jeesukseksi, johdonmukaisuuden vuoksi meidän pitäisi tulkita myös muut Jeesuksen ruumista koskevat vertauskuvat Jeesukseksi, kuten 1. Korinttolaiskirjeen 12:27:ssä. Me (seurakunta) olemme Kristuksen ruumis. Luuletko, että ihmisten pitäisi palvoa sinua tai seurakuntaa, johon kuulut? Jos kumpaakaan, miksi et sitten palvoisi kristittyä, joka on luotu Jumalan kuvaksi, enemmän kuin leipää ja viiniä, jotka eivät ole luotu Jumalan kuvaksi?
Tietenkään meidän ei tule palvoa kristittyjä. Mutta olisiko muiden ihmisten palvominen ja sen perusteleminen Kristuksen vertauksella pahempaa kuin leivän ja viinin palvominen ja sen perusteleminen Kristuksen vertauksella?

Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 393–394.

K: Mitkä ovat Luuk. 22:24–30:n luvussa mainitut kolme pettämistä?

V: Ensimmäinen ja suurin oli se, että Juudas otti rahaa pettääkseen Jeesuksen. Toinen on se, että vaikka opetuslapset olivat viettäneet yli kolme vuotta Jeesuksen seurassa, he olivat yhä täynnä itsekästä kunnianhimoa. Kolmas on se, että Pietarin pelko henkensä puolesta voitti hänen rakkautensa Jeesusta kohtaan. Kristittyinä meidän on varottava, ettemme lankea kahteen viimeiseen kiusaukseen, vaikka emme antaisikaan periksi ensimmäiselle.

K: Kuinka Luuk. 22:31:ssä Saatana seuloo jonkun kuin vehnää?

V: Raamattu ei sano sitä suoraan, mutta se viittaa siihen, että Saatana murtaa heidän vastarintansa ja hengellisen voimansa sekä elämänsä johdonmukaisuuden ja jättää heidät kuin muovailuvahaa Saatanan käsiin, kykenemättömiksi tottelemaan Jumalaa. Kreikankielinen sana ”te” on tässä monikossa, ei yksikössä. Toisaalta Saatana siis halusi seulata kaikki opetuslapset kuin vehnää. Toisaalta Jeesus puhui kuitenkin vain Pietarille, joka oli se, joka piti ryhmän koossa. Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 1008.

K: Vastattiinko Luuk. 22:32:ssa Jeesuksen rukoukseen, ettei Simon Pietarin usko horjuisi, myöntävästi vai kieltävästi?

V: Kreikankielinen ilmaisu voidaan kääntää joko ”horjua” tai ”sammua”. Jeesuksen rukous sai pian kielteisen vastauksen, sillä Pietarin usko horjui hetkellisesti, kun Pietari kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Mutta toisessa mielessä Jeesuksen rukous sai lopulta myönteisen vastauksen, kun Pietari palasi takaisin. Joskus uskovainen kääntää selkänsä Herralle kokonaan, mutta palaa myöhemmin takaisin. Luuk. 22:32:ssa Jeesus ei kertonut Pietarille, mitä tämän tulisi tehdä, JOS hän kääntyisi takaisin, vaan tietäen sen, mitä Jeesus tiesi, Jeesus kertoi Pietarille, MILLOIN hän kääntyisi takaisin. Pietari oli tässä liian itsevarma, koska hänellä oli väärä käsitys omasta heikkoudestaan. Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 1028–1029 ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 1008.

K: Miksi Jeesus halusi Luuk. 22:38:ssa varmistaa, että heillä oli kaksi miekkaa?

V: On olemassa ainakin viisi erilaista tulkintaa siitä, mitä Jeesus halusi välittää opetuslapsilleen.

Pyyntö täytetty: Jeesus halusi heidän ottavan kaksi miekkaa. Hän tiesi, että he tarvitsisivat miekkaa, sillä Jeesuksella oli vielä ihme suoritettavana: orjan korvan parantaminen, joka oli määrä leikata irti.

Nuhtelu: ”Se riittää” tarkoitti, että Jeesus puhui miekkoista symbolisesti, mutta opetuslapset tulkitsivat sanat ”miekalla” kirjaimellisesti. Jeesus sanoi, että tällainen puhe riitti jo. Tämä on New Geneva Study Biblen (s. 1649) ja Believer’s Bible Commentaryn (s. 1452) tulkinta.

Välinpitämättömyys: Jeesus ei nuhdellut eikä kehunut heitä. Jeesus sanoi yksinkertaisesti, että kaksi miekkaa riitti, eikä heidän tarvinnut enää huolehtia asiasta.

Täyttynyt profetia: Jeesus halusi heidän kantavan kahta miekkaa, jotta profetia, jonka mukaan heidät luokiteltaisiin rikollisten joukkoon, täyttyisi. Teoksessa ”The Bible Knowledge Commentary: New Testament” (s. 260) käsitellään kolmea muuta näkemystä, mutta siinä suositaan tätä näkemystä.

Teoksessa Hard Sayings of the Bible, s. 486–488, lisätään, että tämä osoittaa, kuinka erilaisia he olivat zeelottien vallankumouksellisesta joukkosta. Sotaisa joukko olisi varustautunut taisteluun paljon paremmin.

K: Mitä Luuk. 22:40 kertoo meille kiusauksesta?

V: Tässä nimenomaisessa tilanteessa Jeesus kehotti heitä välttämään kiusauksia rukouksen avulla. Mutta tämä on yleisesti ottaen hyvä neuvo. Kun meitä kiusataan, rukoilkaamme; ja vielä parempi on rukoilla jonkun toisen kanssa.

K: Mitä tarkalleen ottaen oli se ”malja”, jonka Jeesus pyysi ohittamaan Häneltä, jos mahdollista (Luuk. 22:42)?

V: Ensin se, mikä ei ole vastaus, ja sitten vastaus.

Ei vastaus: Jotkut ovat ajatelleet, että Jeesus rukoili, ettei Hän pakenisi tai kutsuisi enkeleitä pelastamaan Häntä, jolloin Hän epäonnistuisi tehtävässään kuolla ristillä. Toiset ovat spekuloineet, että Jeesus pyysi, ettei Hän kuolisi rasituksen vuoksi ennen kuin pääsisi ristille.

Vastaus: Tietäen sekä lähestyvän fyysisen kivun että, mikä vielä pahempaa, lähestyvän eron Isästä, Jeesus kysyi, oliko olemassa mitään muuta tietä, jota pitkin he voisivat kulkea ja joka täyttäisi pelastuksen vaatimukset. Jeesuksen oli oikeutettua kysyä, mutta vartijoiden ilmestyminen hänen vielä rukoillessaan viittaa siihen, että Isä vastasi Jeesuksen pyyntöön ”ei”.

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 1032.

K: Mikä on merkittävää temppelivartijoiden osalta Luuk. 22:50–52:ssa?

V: Nämä olivat juutalaisen temppelin ”poliiseja”, jotka pidättivät Jeesuksen, eivät roomalaiset vartijat. Temppelivartijoiden tehtävänä oli ylläpitää järjestystä Jumalan temppelissä, mutta tässä tapauksessa he menivät kauas temppelialueen ulkopuolelle, jotta Saatana voisi käyttää heitä järjestyksen ylläpitämiseen. Toisinaan Saatana ei estä ketään tekemästä työtään, vaan he jatkavat tehtäväänsä, mutta Saatana ja demonit käyttävät heitä omiin tarkoituksiinsa.

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 623–624.

K: Mitä Luuk. 22:54–60 kertoo Pietarin kieltämisestä?

V: Pietari on ainoa mainittu opetuslapsi, jolla oli ylipäätään rohkeutta seurata Jeesusta. Pietari oli rohkea, mutta hänen rohkeutensa haihtui, kun palvelustyttö yllätti hänet kysymällä, oliko hän Jeesuksen seuraaja. Pietari ei kieltänyt Jeesusta siksi, että hän olisi menettänyt rakkautensa Jeesusta kohtaan; pikemminkin Pietarin pelko henkensä puolesta ja epäily Jumalan suojelusta olivat tällä hetkellä suurempia kuin hänen rakkautensa. Jos Jeesus luovutettiin pappeille sen sijaan, että häntä olisi suojeltu, Pietari saattoi miettiä, millaista suojelua hänelle itselleen olisi tarjolla. Pietari kuitenkin ilmeisesti oppi läksynsä hyvin. Apostolien teoissa 4:3–21 ja myös 5:18–33 Pietari ei ollut huolissaan siitä, että joutuisi elämään ilman Jumalan suojelua. Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 1035; New International Bible Commentary, s. 1224; The Expositor’s Greek New Testament, osa 1, s. 628; sekä The Tony Evans Bible Commentary, s. 1008–1009.

K: Mikä Pietarin kieltämisessä Luuk. 22:57–60 on niin kömpelöä?

V: Pietari ei vain kiistänyt olevansa opetuslapsi; Pietari kiisti tietävänsä lainkaan, kuka Jeesus oli. Kun otetaan huomioon, että Jeesus opetti Galileassa ja Juudeassa noin kolme vuotta, että Jeesus saapui voitokkaasti kaupunkiin, että Jeesus opetti temppelissä lähes viikon ajan ja että Jeesus ajoi rahanvaihtajat pois, mietin, kuinka suuri osa Jerusalemin juutalaisista, joilla oli galilealainen aksentti, voisi sanoa, ettei ollut koskaan kuullutkaan galilealaisesta Jeesuksesta? Paavali ei ainoastaan kieltänyt Jeesusta, vaan hän ei edes ollut kovin hyvä siinä!

K: Sidottiinko Jeesukselle silmät Luuk. 22:64:ssä vai ei?

V: Jeesukselle sidottiin silmät osan ajasta, kun he leikkivät Hänen kanssaan. Siinä ei sanota, että Jeesuksella olisi ollut silmät sidottuina koko ajan. Rooman sotilaiden kanssa ei todellakaan kannattanut leikkiä.

K: Mitä Jeesus tarkoitti, kun Hän sanoi Luuk. 22:70 ja 23:3:ssa: ”Sinä sanot, että minä olen”?

V: Tämä oli voimakas vahvistus sille, mitä oli sanottu. NIV-käännös kääntää tämän oikein: ”Olet oikeassa sanoessasi, että minä olen”.

Kuolleenmeren kääröt valottavat lisää tätä Jeesukselle esitettyä kysymystä. Yksi Qumranin lahkon uskomuksista oli, että Messias tekisi ihmeitä ja parannuksia, mutta tappaisi henkilökohtaisesti Rooman keisarin. Messiaan sotilaallisten voittojen seurauksena kaikkien kuolleiden hautaaminen veisi vuosia. Kuten Christian News (23.11.1998) toteaa: ”Nyt tiedämme siis, että kun Kaifas johti Jeesuksen oikeudenkäyntiä, hänen tarvitsi vain saada Jeesus myöntämään olevansa Messias. Kun Jeesus, joka oli tehnyt ennustetut ihmeet, myönsi tämän, häntä pidettiin syyllisenä keisaria vastaan kohdistuneeseen maanpetokseen.”

K: Luuk. 23:2: Koska sanhedrinin oikeudenkäynnin koko tarkoitus oli löytää syytteitä, jotka voitaisiin viedä Pilatuksen eteen, mitkä olivat Jeesusta vastaan esitetyt syytteet ja kuinka merkittäviä ne olivat?

V: Juutalaisneuvostolla ei ollut valtaa teloittaa ketään, joten he luovuttivat Jeesuksen maan korkeimmalle roomalaiselle viranomaiselle: Pontius Pilatukselle. Kun sanhedrin luovutti Jeesuksen Pilatukselle syytteiden kera, se oli juutalaisten viranomaisten virallinen hylkääminen Jeesusta kohtaan. Syytteitä oli kolme.

Juutalaisen kansan horjuttaminen ei luultavasti ollut Pilatuksen silmissä kovin merkittävä asia, vaikka hän saattoikin teeskennellä välittävänsä asiasta.

Rooman verojen maksamisen kieltäminen olisi merkittävä asia, ja tällainen uskottomuus ansaitsisi kuolemanrangaistuksen. Juutalaiset viranomaiset tiesivät, että tämä syyte oli valhe.

Se, että hän kutsui itseään Messiaaksi, kuninkaaksi. Tämä on monimutkaisempi asia. Pilatus ei olisi välittänyt, jos joku olisi kutsunut itseään jollain hämärällä uskonnollisella termillä, mutta juutalaisten vanhimmat lisäsivät, että tämä tarkoittaisi ”kuningasta”. Tietenkin itsensä kutsuminen kuninkaaksi olisi erittäin merkittävää; maaherra ei missään nimessä voinut sallia itseään kuninkaaksi julistaneen henkilön mahdollisen kapinan toteutumista. Niinpä Pilatus aloitti tästä viimeisestä syytteestä.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 1039–1040; Evangelical Commentary on the Bible, s. 837; New International Bible Commentary, s. 1224; Believer’s Bible Commentary, s. 1453–1454; The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 262; sekä The Tony Evans Bible Commentary, s. 1010.

K: Miksi Pilatus oli valmis päästämään Jeesuksen vapaaksi Luuk. 23:4:ssä sen jälkeen, kun Jeesus oli sanonut olevansa kuningas?

V: Meidän on muistettava, että evankeliumit eivät koskaan väitä olevansa koko keskustelun sanasta sanaan kirjoitettuja. Vaikka sitä ei mainita Luukkaan evankeliumissa, keskustelun jälkeen – kuten Johanneksen evankeliumin 18:33–38a osoittaa – Pilatus tiesi, ettei Jeesus väittänyt olevansa tämän maailman poliittinen kuningas, eikä Jeesus halunnut seuraajiensa taistelevan. Siksi Pilatuksella ei ollut tuolloin mitään ongelmaa Jeesuksen suhteen. Muistakaa, että Pilatuksella oli kokemusta todellisten kapinallisten käsittelystä, mutta hän tiesi, ettei Jeesus ollut sellainen. Kuten kuitenkin muutaman jakeen päästä näemme, ihmisen syyttömyyden tai syyllisyyden oikea toteaminen ei ollut Pilatuksen ensisijainen huolenaihe. Hän oli enemmän huolissaan järjestyksen ylläpitämisestä kuin oikeudenmukaisuudesta.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 1040, The Tony Evans Bible Commentary, s. 1011, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1454.

K: Miksi Pontius Pilatus lähetti Jeesuksen Luuk. 23:6–8:n mukaan juuri Herodes Antipaksen luo?

V: Pinnallinen syy oli se, että Jeesus asui Herodeksen hallintoalueella. Pilatus olisi kuitenkin voinut sivuuttaa tämän seikan. Todellinen syy oli yksi tai useampi seuraavista kolmesta syystä.

Pilatus ei halunnut käsitellä Jeesuksen tapausta. Koska Pilatuksella oli tekosyy luovuttaa Jeesus Herodekselle, hän päätti antaa Herodeksen hoitaa asian. Tai ehkä Pilatus näki tilaisuuden jakaa vastuun siitä, mitä tahansa tapahtuisi.

Pilatus halusi saada lisätietoja: Koska Herodes tunsi juutalaisten tavat paljon paremmin kuin Pilatus, Pilatus halusi kuulla asiantuntijalta, kuinka vakava tämä messiasväite oli.

Pilatus halusi tehdä Herodekselle palveluksen. Pilatuksen ja Herodeksen välit eivät olleet hyvät, ja ehkä Pilatus ajatteli, että jos hän tällä merkityksettömällä tavalla suostuisi Herodeksen pyyntöön ja tyydyttäisi tämän uteliaisuuden, se saattaisi parantaa heidän suhteitaan.

Mutta Pilatus ei löytänyt Jeesuksesta mitään syyllisyyttä Luuk. 23:4:ssä, eikä Herodes Antipas eikä Pilatus löytäneet Jeesuksesta mitään syyllisyyttä Luuk. 23:14–15:ssä.

Katso lisätietoja teoksesta Evangelical Commentary on the Bible, s. 837.

K: Miksi Pilatus sanoi Luuk. 23:16:ssa, että hän rankaisisi/ruoskisi Jeesusta ja sitten päästää Jeesuksen menemään, jos hän piti Jeesusta syyttömänä?

V: Ensinnäkin kreikankielinen sana ”rangaista/ruoskia” tässä yhteydessä, paideusas, on eri sana kuin varsinainen ruoskiminen, phragellosas, jonka Jeesus myöhemmin joutui kärsimään Matteuksen evankeliumin 27:26 ja Markuksen evankeliumin 15:15 mukaan.

Pilatuksen ajatuksena oli vapauttaa Jeesus rangaistuaan häntä lievästi. Pilatus saattoi haluta varoittaa Jeesusta ”pysymään rauhallisena”, jotta juutalaisten johtajat näkisivät, että Jeesus oli saanut jonkinlaisen rangaistuksen. Lisäksi Pilatus ei ehkä ollut tyytyväinen siihen, että Jeesus oli käyttäytynyt tavalla, joka oli alun perin suututtanut juutalaisten johtajat niin pahasti. Lopuksi Matteuksen evankeliumin 27:19 mainitsee, että Pilatuksen vaimo varoitti häntä olemasta tekemättä mitään Jeesukselle, koska hän oli nähnyt siitä unessa, jossa hän kärsi suuresti. Niinpä Pilatus näki, kuinka hän voisi löytää ”kultaisen keskitien” tässä kaikessa. Pilatuksen suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut. Kuten Helmut Gollwitzer toteaa: ”Pilatuksella on valta, mutta ei vapautta”.

Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 1040–1041; The Believer’s Bible Commentary, s. 1454; New International Bible Commentary, s. 1225; Evangelical Commentary on the Bible, s. 837; ja The Tony Evans Bible Commentary, s. 1010.

K: Mitä Jeesus tarkoitti Luuk. 23:31:ssä, viikunapuun yhteydessä, sanoessaan: ”Sillä jos ihmiset tekevät näin, kun puu on vihreä, mitä tapahtuu, kun se on kuiva?”

V: Vihreä puu ei pala hyvin, eikä viattomia ihmisiä pitäisi teloittaa. Mutta jos (viatonta) vihreää puuta poltetaan, kuvaannollisesti puhuen, mitä tapahtuu kuivalle puulle ja syyllisille ihmisille? Jos ihmiset tekevät näin Jeesuksen ollessa läsnä, jopa nähtyään Hänen ihmeensä, kuinka paljon enemmän he hylkäävät Jumalan, kun Jeesus ei ole fyysisesti heidän vierellään eivätkä he näe ihmeitä? Katso lisätietoja teoksista New International Bible Commentary, s. 1225, ja Believer’s Bible Commentary, s. 1455.

K: Kutsuttiinko Jeesuksen ristiinnaulitsemispaikkaa Luuk. 23:33:ssa Golgataksi vai oliko se Golgota, kuten Matt. 27:33 sanoo?

V: Molempia, sillä ihmiset puhuivat useita kieliä. Kalvaria tulee latinankielisestä sanasta, joka tarkoittaa kalloa, ja Golgata on peräisin arameasta. New International Bible Commentary, s. 1225, ja Asimov’s Guide to the Bible, s. 893, sanovat samaa.

K: Mitä mielenkiintoista on Luuk. 23:33–49:ssä?

V: Ihmiset reagoivat tähän yhteen tapahtumaan hyvin monin eri tavoin. Sotilaat olivat liian kiireisiä uhkapelissä kiinnittääkseen paljon huomiota Jeesukseen. Naiset itkivät, Jeesus kuoli tuskissaan, ja suurin osa juutalaisten johtajista oli iloinen. Toinen ristillä ollut ryöväri pilkkasi Jeesusta, ja toinen uskoi Häneen. Sadanpäämies, joka aiemmin oli ollut välinpitämätön Jeesusta kohtaan, oli muuttunut ja oli nyt hämmästynyt. Katso lisätietoja teoksista New International Bible Commentary, s. 1225, ja Evangelical Commentary on the Bible, s. 837–838.

K: Voivatko Luuk. 23:40–43:n mukaan ihmiset, jotka ovat koko elämänsä hylänneet Jumalan mutta ottavat Jeesuksen vastaan viimeisellä henkäyksellään, silti päästä taivaaseen?

V: Sekä kyllä että ei.

Kyllä: Jos joku saavuttaa todellisen uskon Kristukseen kuollessaan, hän pääsee taivaaseen, aivan kuten ristiinnaulittu varas Luuk. 23:40–43:ssa. Hän ei ehkä saa kaikkia niitä palkintoja, joista Paavali mainitsee 1. Kor. 3:11–15:ssä, mutta hän pääsee varmasti taivaaseen.

Ei: Jos joku vain lausuu sanat, ikään kuin palovakuutuksen tapaan, ilman että todella luottaa sielunsa Kristuksen käsiin, niin kuten R.C. Sproul mainitsee kirjassaan *Now That’s a Good Question* s. 113–115, hän vain ”tunnustaa uskoa” eikä ”omista uskoa”.

K: Mikä on paradoksaalista Jeesuksen oikealla puolella olleessa varkassa Luuk. 23:40–43:ssa?

V: Vaikka jotkut näkivät Jeesuksen herättävän kuolleita, he eivät silti uskoneet. Ryöväri näki Jeesuksen teloituksen ja uskoo silti. Kun Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista, sanhedrinin reaktio oli juonitella, miten Jeesus voitaisiin tappaa. Vielä nykyäänkin, jos voisit tehdä yhtä monta ihmettä kuin Jeesus teki, se vain vahvistaisi joidenkin vastustusta evankeliumia kohtaan.

K: Mitä ristiinnaulittu varas opettaa meille Luuk. 23:40–43:ssa vesikasteesta?

V: Vastauksessa on otettava huomioon kaksi seikkaa.

1. Eräs Kristuksen kirkossa oleva kristitty kertoi minulle, että koska he opettavat, että ihminen on kastettava vedellä pelastuakseen, kertomus ristillä olleesta varkasta, joka oli Jeesuksen kanssa paratiisissa, vaivasi häntä pitkään. Mutta sitten hän päätteli, että koska varkalla ei olisi ollut mahdollisuutta tulla kastetuksi, Jumala varmasti ymmärtää ihmisten tilanteita.

Hänen johtopäätöksensä on täysin oikea. Jumalaa ei rajoita se, ettei joku ole kastettu vedellä. Vaikka vesikaste on jotain, jonka jokainen tottelevainen kristitty suorittaa, jos ja kun hänellä on siihen mahdollisuus, Jumalaa eivät rajoita meidän olosuhteemme.

2. Toinen näkemys, joka minulle esitettiin julkisesti keskustelussa Kristuksen kirkon edustajan kanssa, on se, että oikealla puolella ollut ryöväri oli varmasti aiemmin ollut Jeesuksen tai Johannes Kastajan seuraaja ja että hänet oli kastettu ennen ristiinnaulitsemista.

3. Kolmas Kristuksen kirkon näkemys on, että ristillä ollut varas kuoli ennen Kristuksen ylösnousemusta, ja kaste on välttämätön vasta ylösnousemuksen jälkeen. Tietenkin silloin myös Johanneksen evankeliumin 3:5:n sanaa ”ellei ihminen synny vedestä ja Hengestä, hän ei voi päästä Jumalan valtakuntaan” opetettiin totuudeksi jo ennen ylösnousemusta.

Tämä on näkemys, joka rajoittaa Jumalan voimaa. Kuvitelkaapa, että tuomittu rikollinen vankilassa jossakin ei-kristillisessä maassa tulisi todelliseen uskoon Kristukseen, mutta vartijat eivät antaisi hänen tulla kastetuksi vedellä ennen teloitusta. Estäisivätkö vartijoiden toimet Kaikkivaltiaan Jumalan kyvyn viedä taivaaseen henkilö, joka todella uskoo Kristukseen?

Lisäksi noin vuonna 400 jKr., Ambrosiuksen, Augustinuksen ja Aquitainian Prosperuksen aikana, yleistyi käsitys, että kastetut vauvat, jotka kuolevat, menevät taivaaseen, ja kastamattomat vauvat, jotka kuolevat, menevät helvettiin. ”Sattumalta” vauvakasteesta tuli erittäin suosittua. Suurimman osan historiasta, aina uskonpuhdistuksen aikakauden anabaptistien aikaan asti, kristityt harjoittivat lähes poikkeuksetta vauvakastetta. Joutuvatko kaikki kristityt vuodesta 400 jKr. noin vuoteen 1514 jKr. helvettiin, koska Jumala ei kykene tai halua pelastaa heitä?

K: Miten Jeesus saattoi Luuk. 23:43:ssa sanoa oikealla puolellaan olleelle varkaalle, että tämä olisi vielä tänään paratiisissa, kun Jeesus nousi kuolleista vasta kolmantena päivänä?

V: Jeesus meni paratiisiin ja saarnasi vankilassa oleville hengille välittömästi kuolemansa jälkeen ja ennen ylösnousemustaan. On mielenkiintoista, että Jeesus EI sanonut varkaalle: ”Tänään olet minun kanssani taivaassa”, vaan: ”Tänään olet minun kanssani paratiisissa.”

K: Sanotaanko Luuk. 23:43:ssa ”Totisesti sanon sinulle tänään”, kuten Jehovan todistajat väittävät, vai ”Totisesti sanon sinulle, tänään”?

V: Ei. Ei ole mitään näyttöä siitä, että kreikkaa puhuneet kristityt olisivat ymmärtäneet, että ”tänään” viittasi hetkeen, jolloin Jeesus puhui, eikä hetkeen, jolloin sanat täyttyisivät. Teoksessa When Cultists Ask, s. 152, todetaan, että 74:stä ”todellakin sanon teille” -ilmaisun esiintymästä tämä olisi ainoa kohta, jossa ”tänään” liitettäisiin tähän lauseeseen. Kun nykyaikainen ryhmä esittää uudenlaisen tulkinnan antiikin kreikan kieliopista, pitäisi olla jonkinlaista näyttöä siitä, että ainakin jotkut varhaiskristityt ymmärsivät asian näin.

K: Mitä paratiisi tarkalleen ottaen tarkoittaa Luuk. 23:43:ssa?

V: Koska Jeesuksen oikealla puolella ollut varas olisi Jeesuksen kanssa sinä päivänä paratiisissa, paratiisi on paikka, johon Jeesus meni sinä päivänä. Ennen Jeesuksen syntymää juutalaiset ymmärsivät, että hauta, Sheol, oli jaettu kahteen osaan: ”vankilaan” vääryydentekijöille ja ”paratiisiin” vanhurskaille. Koska Jeesus käytti tätä termiä ilman minkäänlaista tarkennusta, Hän ei periaatteessa kiistänyt tätä oppia. Paavali vieraili kolmannessa taivaassa, paratiisissa, 2. Korinttolaiskirjeen 12:2,4:ssä.

Juutalainen viittaus Sheolin kahteen osaan löytyy 1. Enochin kirjasta 22:1–4. Tuomion jälkeen epäoikeudenmukaiset joutuisivat kärsimään kipua ja vitsauksia ikuisesti. Muita juutalaisia viittauksia jumalattomien ikuiseen rangaistukseen ovat:

Mooseksen taivaaseenottaminen 10:10

2. Esdras 7:36: kun Makkabealaisten pojat poltettiin kuoliaiksi, he sanoivat: ”Me palamme vain hetken, mutta te palatte ikuisesti.”

Judit 16:17: ”Hän antaa tulen ja madot heidän lihalleen; he itkevät tuskissaan ikuisesti.”

Salomonin psalmit 3:13. 4. Makkabealaiskirja LXX:ssa käyttää sitä hepreankielisten sanojen, kuten ’asam, vastineena syyllisyydestä. Septuagintassa sitä käytetään 1. Samuelin kirjassa 6:3, f. 8, 17 , syyllisyysuhrina. Se käännetään häpeäksi, häpeällisyydeksi Hesekielin kirjassa 16:52, 42; 32:24,30, ja synnin ja onnettomuuden syyksi Hesekielin kirjassa 3:20 ja 7:19. Hesekielin kirjan 16:52,52 ja 32:24,40 kohdissa kuvataan Jumalan rangaistuksia. Viisauden kirjassa 3:1 sanotaan, että basanos ei kosketa vanhurskaita.

2. Makkabealaiskirjassa 7:13 ja usein 4. Makkabealaiskirjassa substantiivia ja verbiä käytetään juutalaisten marttyyrien kidutuksista. Sanaa käytetään kristittyjen marttyyrien kidutuksesta 1. Klemensin kirjeessä 6:1,15, 2. Klemensin kirjeessä 17:7, Eusebiuksen Kirkkohistoriassa 5, 1, 20 ja 24 sekä Polykarpoksen marttyyrikertomuksessa 2,3.

Katso lisätietoja teoksista Encyclopedia of Bible Difficulties, s. 367–368, ja Hard Sayings of the Bible, s. 488–489.

K: Milloin oli kuudes tunti Luuk. 23:44:ssä?

V: Juutalainen päivä alkoi noin kello 6.00 aamulla, joten kuudes tunti olisi noin keskipäivällä. NIV Study Bible, s. 1587, NET Bible, The New Geneva Study Bible, s. 1652, ja The Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 262, sanovat kaikki samaa. Kyseessä ei voinut olla auringonpimennys, koska pääsiäinen tapahtui täysikuun aikana, kuten The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 641, kertoo.

K: Miksi Luukas kutsui Luuk. 24:4:ssä näitä kahta miestä eikä enkeleiksi?

V: Luukas kirjoittaa asioista sellaisina kuin ne näyttivät, ja ne näyttivät miehiltä. Luukas itse kuitenkin ymmärsi, että he olivat enkeleitä, sillä hän kutsuu heitä enkeleiksi Luuk. 24:23:ssa. Lisäksi jo Luuk. 24:4:ssä miehillä oli loistavat vaatteet (eli kangasta, ei haarniskaa), jotka olisivat enkelien vaatteita. Katso lisätietoja teoksista The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 1048 ja The Expositor’s Greek Testament, osa 1, s. 643–644.

K: Miten ihmiset nykyään etsivät elävää kuolleiden joukosta (Luuk. 24:5 ja seuraavat jakeet)?

V: Aivan kuten naiset etsivät ylösnoussutta Vapahtajaa väärästä paikasta, myös nykypäivän ihmiset voivat etsiä elämää kuolleista asioista. Toisaalta he voivat harjoittaa kirjaimellisesti okkultistisia käytäntöjä, kuten käydä spiritistisissä istunnoissa tai pyytää meedioita ottamaan yhteyttä kuolleisiin, vaikka uskovien ei pitäisi tehdä niin. Kuvainnollisesti he voivat etsiä elämää kuolleista instituutioista, liberaaleista kirkoista ja vääriä uskontoja. He voivat etsiä elämää omasta organisaatiostaan, perinteistään, edesmenneistä pyhistä tai sankareistaan tai laeista. Mutta elämä tulee vain Jeesuksen kautta. Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 1013.

K: Missä sijaitsi Emmauksen kylä Luuk. 24:13:ssa?

V: Emmaus oli pieni paikka, emmekä ole aivan varmoja sen sijainnista. Luukas mainitsee, että se sijaitsi 60 stadionin päässä, mikä on noin seitsemän mailia. Mutta koska se oli vain lyhyen kävelymatkan päässä Jerusalemista, vaihtoehtoja on kolme. Abu-Ghosh on noin yhdeksän mailin päässä, El-Qubeibeh noin seitsemän mailin päässä. Motza-Illit on vain kolmen ja puolen mailin päässä, mutta edestakainen matka olisi seitsemän mailia. Josephus mainitsee sen nimellä Emmaus ( ), ja Talmud mainitsee sen nimellä Motza. Semitilainen sana Ha-Motza on samankaltainen kuin Emmaus. Myöhemmin siellä oli bysanttilainen kirkko.

On olemassa toinenkin paikka, Imwas, jota kutsuttiin myös Nicopolisiksi ja joka oli olemassa tuona aikana, mutta se sijaitsi 160 stadiaa eli noin 15 mailia päässä. Sinaiticus ja jotkut muut käsikirjoitukset mainitsevat 160 stadiaa.

Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 8, s. 1055.

K: Miten Luuk. 24:13–35 koskee meitä nykyään?

V: Nämä uskovat eivät tunnistaneet Jeesusta, vaikka Hän käveli heidän vierellään. Tänään saatat olla omalla Emmauksen tielläsi. Et vielä näe Jeesusta, vaikka Hän kävelee aivan vierelläsi. Joskus se, mitä Jumala haluaa sinun tekevän, on selvästi näkyvissä, mutta et vain näe sitä.

Vaikka on mahdollista, että Jumala esti heitä yliluonnollisella tavalla tunnistamasta Jeesusta, on todennäköisempää, että he eivät tunnistaneet häntä arkipäiväisemmistä syistä. Sen lisäksi, että Jeesuksella oli mahdollisesti erilaiset vaatteet, he näkivät, että Jeesus oli kuollut; he eivät odottaneet Jeesuksen olevan elossa, eivätkä he nähneet sitä, mitä eivät etsineet. He tiesivät, mitä naiset ja muut olivat heille kertoneet, ja heidän sydämensä paloivat heidän kävellessään rakastamansa kanssa, mutta heillä ei ollut uskoa ja he olivat liian hitaita uskomaan, että Jumala voisi herättää Jeesuksen kuolleista. Vaikka meillä on tieto ja meillä on rakkaus, asiat eivät silti välttämättä loksahtele paikoilleen matkallamme Herran kanssa, jos meillä ei ole uskoa.

K: Miten Luuk. 24:16:ssa estettiin opetuslapsia tunnistamasta Jeesusta?

V: Yliluonnollisella tavalla Jumala olisi helposti voinut estää heitä tunnistamasta Häntä, aivan kuten miehet Lotin ovella eivät löytäneet yksinkertaista ovea 1. Mooseksen kirjan 19:11 kohdassa. Luonnollisesti ajateltuna, jos joku olisi pukeutunut beduiinin kaapuun kaltaiseen vaatteeseen suojautuakseen auringolta ja pölyltä, heillä olisi ollut vain vähän mahdollisuuksia nähdä hänen kasvojaan. He saattoivat myös olla liian surun murtamia voidakseen tarkkailla ihmisiä niin tarkasti. He eivät uskoneet, että Jeesus voittaisi kuoleman, joten vaikka he olisivatkin ajatelleet, että mies näytti Jeesukselta, he olisivat hylänneet tuon ajatuksen epäuskonsa vuoksi. Lopuksi he eivät todellakaan etsineet Jeesusta, sillä he tiesivät, että Jeesus oli surmattu. Teoksessa *The Expositor’s Greek Testament*, osa 1, s. 646, ei nähdä mitään tarvetta yliluonnolliselle syylle sille, miksi he eivät tunnistaneet Jeesusta. Katso lisätietoja teoksesta *The Tony Evans Bible Commentary*, s. 1013, 1014.

K: Luuk. 24:19–21:ssä kaksi opetuslasta kertoivat, kuinka he olivat panneet kaiken toivonsa Jeesukseen, ja kuinka heidän toiveensa ja unelmansa olivat kaikki murskaantuneet. Miten sinä reagoit tai miten reagoisit, jos Jumala antaisi toiveidesi ja unelmiesi murskaantua?

V: Tavoitteenamme on miellyttää Jumalaa, ei toteuttaa omia kunnianhimojamme. Meidän tulisi olla erittäin kiinnostuneita siitä, mitä Jumala tekee, ja siitä, miten voimme olla osa sitä. Toisaalta meidän tulisi olla ”vain vähän kiinnostuneita” asioista, joissa Jumala ei ole mukana. Joskus voi olla tuskallista luopua siitä, mikä näyttää tyydyttävän ” ” -tyyppisen kunnianhimosi, mutta meidän tulisi ymmärtää, että Jumalalla on jotain parempaa. Kristittyjen tulisi, oikein ymmärrettynä, olla hyvin kunnianhimoisia. Mutta meidän tulisi olla kunnianhimoisia Hänen kunnianhimonsa mukaisesti, Hänen valtakuntansa puolesta, eikä omien kunnianhimojemme vuoksi.

K: Luuk. 24:30–31:ssä vieras, Jeesus, muuttui isännäksi. Miten Jeesus voi muuttua vieraasta isännäksi elämässämme?

V: Monet suhtautuvat ystävällisesti kristinuskoon ja Jeesukseen. Toiset haluavat kuunnella Hänen opetuksiaan ja ehkä noudattaa osaa niistä, mutta hylkäävät toiset osat. Mutta annatko Jeesuksen olla elämäsi Herra, kääntyä pois siitä, mikä näyttää lupaavalta tai miellyttävältä, koska Hän niin sanoo – joko Jumalan kirjoitetussa sanassa tai rukouksen jälkeen – ja seurata sitä, mitä Hän haluaa?

Katso lisätietoja teoksista Believer’s Bible Commentary, s. 1458, ja New International Bible Commentary, s. 1226–1227.

K: Miten Jeesuksen liha ja veri erosivat toisistaan ennen ja jälkeen ylösnousemuksen (Luuk. 24:39)?

V: Raamattu ei kerro sitä, mutta voimme esittää muutamia oletuksia. Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus ei enää ollut alttiina kivulle, kuolemalle tai millekään ruumiilleen kohdistuvalle vahingolle. Epäilemättä Hän pystyi tekemään enemmän kirkastetulla ruumiillaan kuin silloin, kun Hänen ruumiinsa oli tavallinen ihmisruumis. Jeesus pystyi ruumiillaan kulkemaan ovien ja seinien läpi, mutta Hän saattoi myös olla kiinteä, jotta Häntä voitiin syödä ja koskettaa. Katso laajempia keskusteluja teoksista When Cultists Ask, s. 154–157, ja When Critics Ask, s. 395–399.

K: Mitä Luuk. 24:39–43 tarkoittaa Jehovan todistajille ja Rev. Moonin Yhdistymiskirkon jäsenille?

V: Heillä on todellisia ongelmia tämän jakeen kanssa, koska molemmat ryhmät opettavat, että Jeesus ”herätettiin hengellisesti”, mikä tarkoittaa, että Hänen fyysinen ruumiinsa oli edelleen haudassa. Joko

1. Jeesus puhui valhetta eikä Hänellä ollut fyysistä ruumista täällä.

2. Koska opetuslapset olivat hitaita uskomaan, Jeesus loi väliaikaisesti fyysisen ruumiin ja esitti sitä omakseen (kuulin tämän teorian eräältä Jehovan todistajalta). Toisin sanoen Jeesus esitti itsensä väärin opetuslapsilleen. Jos joku hyväksyy tämän, hänen ei pitäisi ottaa liian vakavasti sitä, että kristityt esittävät Jeesuksen väärin fyysisesti kuolleista heränneenä, sillä Jeesuskin esitti tämän väärin.

3. Jeesus puhui totta. Jeesus sanoi näin, koska Hän todella nousi fyysisesti kuolleista.

Itse uskon, että Jeesus puhui totta. Katso teoksesta When Cultists Ask, sivut 152–154, erilainen mutta täydentävä vastaus.

K: Mitä Luuk. 24:39–43 tarkoittaa kristillisen tieteen väärän uskonnon kannalta?

V: Kristillisen tieteen kannattajat uskovat, että Jeesus ei noussut fyysisesti kuolleista. Teoksen When Cultists Ask s. 157–158 mukaan kristillisen tieteen perustaja Mary Baker Eddy sanoo, että Jeesus ”vain mukautui opetuslastensa epäkypsiin ajatuksiin (Eddy, 593)”.

Eddy väittää, että Jeesus petti opetuslapsiaan räikeästi. Koska opetuslapset opettivat, että Jeesus nousi fyysisesti kuolleista, Jeesuksen väitetty petos on pettänyt länsimaailmaa lähes 2 000 vuoden ajan. Lisäksi, jos Jeesus vain mukautui opetuslastensa epäkypsiin käsityksiin, miksi sitten, kun Tuomas ei uskonut Jeesuksen fyysiseen ylösnousemukseen, Jeesus väitetysti petti Tuomasta muuttaakseen tämän näkemyksen ”valistuneemmasta” ”epäkypsemmäksi”?

K: Onko Luuk. 24:41–43 ja Ap. t. 10:10–16:n perusteella kristitylle sopivaa olla kasvissyöjä?

V: Kyllä, se on täysin hyväksyttävää. Ei kuitenkaan ole kristillistä sanoa, että lihan syöminen olisi moraalisesti väärin. Jeesus söi kalaa Luuk. 24:41–43:ssa, ja Pietarille käskettiin tappaa ja syödä Apostolien teoissa 10:10–16. Tietenkin kalan syöminen osoittaa, että Jeesus pystyi syömään, joten Hänellä oli fyysinen, kirkastettu ruumis. Katso lisätietoja teoksesta The Tony Evans Bible Commentary, s. 1018.

K: Miten Mooseksen kirjoitukset puhuivat Jeesuksesta Luuk. 24:44:ssä?

V: Tarkastellaan ensin pääperiaatteita, sitten konkreettisia profetioita ja lopuksi Tooran, Raamatun viiden ensimmäisen kirjan, kuvastoa.

Keskeiset periaatteet: Tooraa ei voi lukea ilman, että huomaa uhrausten toistuvuuden ja merkityksen. Jumala antoi heidän harjoitella tätä käsitettä 1 400 vuoden ajan, kunnes siitä tuli niin vakiintunut osa heidän kulttuuriaan, että kun Johannes kutsui Jeesusta ”Jumalan karitsaksi”, kaikki tiesivät, mihin Johannes viittasi.

Konkreettiset profetiat:

1. Mooseksen kirjan 3:15 mukaan naisen siemen (yksikössä) murskaa Saatanan pään.

1. Mooseksen kirjan 49:10 mukaan hallitsijan sauva ei poistu Juudalta, ennen kuin ”Shiloh” tulee. Tämä viittaa siihen, että he eivät menetä teloitusoikeuttaan, ennen kuin Kristus tulee. Katso 1. Mooseksen kirjan 49:10 kohdalla oleva keskustelu tämän väitteen tueksi.

5. Mooseksen kirjan 18:15–19 mukaan Mooseksen jälkeen tulee joku juutalaisten keskuudesta, ja heidän on toteltava häntä.

Kuvakieli: On olemassa useita kohtia, jotka sisältävät kuvakieltä ja ennakoivat Kristuksen tulemista, mutta ne eivät ole tarkkoja profetioita.

Pronssikäärme (Joh. 3:14; 4. Moos. 21:8,9)

K: Missä Vanhan testamentin kohdassa, johon viitataan Luuk. 24:46:ssa, sanotaan, että Messiaan on kärsittävä ja kuoltava ja kolmantena päivänä noustava kuolleista?

V: Joitakin jakeita, joissa sanotaan, että Messias joutuu kärsimään ja kuolemaan, ovat Danielin kirja 9:26; Jesajan kirja 53:1–12; ja Sakarjan kirja 12:10 (surraan sitä, jonka he lävistivät). Tätä ennen Jeesus oli opettanut, että Joonan oleskelu kalan vatsassa oli ennakkokuvaus hänestä itseestään (Matteuksen evankeliumi 12:40–41).

K: Nousiko Jeesus Luuk. 24:50–51:n mukaan taivaaseen Betaniasta vai Öljymäeltä, kuten Apostolien teot 1:9–11 kertoo?

V: Molemmista. Betania sijaitsi Öljymäen kaakkoisrinteellä noin mailin päässä huipusta. Teoksessa When Critics Ask, s. 401, esitetään myös, että opetuslapset saattoivat seistä Jeesuksen kanssa vuoren huipulla, ja että Jeesus nousi taivaaseen itään päin (pois Jerusalemista) Betanian yli. Katso lisätietoja teoksista ”Bible Difficulties & Seeming Contradictions”, s. 200, ”The Expositor’s Greek Testament”, osa 1, s. 651, sekä ”Evangelical Commentary on the Bible”, s. 839.

K: Pitäisikö Joh. 7:53–8:11 lisätä Luuk. 24:53:n loppuun?

V: Ei. Ainoa käsikirjoitus, jossa Alandin ym. (3. painos) mukaan tämä oli, oli 1333, joka on kirjoitettu 1000-luvulla. Lisäksi se oli lisätty tähän käsikirjoitukseen korjauksena, ilmeisesti toisen kirjoittajan käsialalla.

K: Miksi Luukkaan evankeliumin pitäisi olla Raamatussa?

V: Siihen on kaksi syytä, sekä kolmas syy, joka saa kaksi ensimmäistä syytä näyttämään vähemmän tärkeiltä.

1. Luukasta pidetään yhtenä tarkimmista antiikin historioitsijoista.

2. Koska Luukas on tallentanut tarkan kuvauksen Jeesuksen sanoista, haluamme lukea Messiaan sanoja ja tekoja.

3. Paavali ja varhaisen kirkon kirjoittajat tunnustivat sen Jumalan sanaksi. Kuten teoksessa The Complete Book of Bible Answers (s. 27–28) todetaan, Paavali siteerasi 1. Timoteuksen kirjeen 5:18 kohdassa 5. Mooseksen kirjaa [5. Moos. 25:4] ja Luukkaan evankeliumia [Luuk. 10:7] kutsuen molempia Raamatuksi. 1. Timoteuksen kirje kirjoitettiin vuonna 63 jKr., vain kolme vuotta Luukkaan evankeliumin jälkeen, mutta Luukkaan evankeliumia kutsutaan silti Raamatuksi samalla tasolla kuin 5. Mooseksen kirjaa.

K: Mitä todisteita Luukkaan evankeliumissa on siitä, että Luukas kirjoitti evankeliumin, joka kantaa hänen nimeään?

V: Varhaiskirkko hyväksyi yleisesti Paavalin seuralaisen Luukkaan Luukkaan evankeliumin kirjoittajaksi.

Irenaeus teoksessaan ”Häresioita vastaan” (s. 439, luku 14, jakeet 1 ja 3; kirjoitettu vuosina 182–188 jKr.) lainaa Luukkaan evankeliumia 1:2 ja mainitsee, että sen on kirjoittanut Luukas.

Tertullianus (198–220 jKr.) toteaa teoksessaan *Marcionia vastaan*, 4. kirja, 2. luku, että ”evankelisen testamentin kirjoittajat ovat apostoleja”. Samassa luvussa Tertullianus myöntää, että Luukas ei ollut ”apostoli”, vaan ”apostolinen mies”, koska hän oli Paavalin seurassa. Luukkaan evankeliumin luotettavuudesta yleisesti katso seuraavat kolme kysymystä.

Karthagon piispa Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa Luukasta Luukkaan evankeliumista teoksessaan ”Traktaatti 12”, kolmas kirja, 116.

K: Milloin Luukkaan evankeliumi kirjoitettiin?

V: Tiedämme varmasti, että se kirjoitettiin vuoden 33 jKr. jälkeen, ennen Apostolien tekoja ja todennäköisesti ennen vuotta 70 jKr.

Eri kirjoittajien näkemyksiä

NIV Study Bible -teoksessa (s. 1533) todetaan, että kaksi yleisimmin ehdotettua ajanjaksoa ovat 59–63 jKr. sekä 70- tai 80-luku.

Teoksessa Bible Knowledge Commentary: New Testament, s. 199, todetaan, että koska Apostolien teot kirjoitettiin Paavalin vielä eläessä ja Luukkaan evankeliumi jo ennen sitä, se on saattanut syntyä ennen vuotta 64 jKr. Siinä ehdotetaan ajanjaksoksi vuosia 58–60 jKr.

New Geneva Study Bible -teoksessa (s. 1599) todetaan, että Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot on saatettu kirjoittaa noin vuonna 63 jKr.

Teoksessa *Believer’s Bible Commentary*, s. 1367–1368, todetaan, että todennäköisin ajoitus on 60-luvun alku. ”Vaikka jotkut sijoittavat Luukkaan evankeliumin vuosille 75–85 (tai jopa toiselle vuosisadalle), tämä johtuu yleensä ainakin osittain siitä, että kieltäydytään uskomasta, että Kristus olisi voinut ennustaa tarkasti Jerusalemin tuhon.”

Teoksessa *The New International Dictionary of the Bible* (s. 605) todetaan, että Apostolien tekojen äkillinen päättyminen viittaa siihen, että Luukas ei elänyt kauan Paavalin vangitsemisen jälkeen. On myös epätodennäköistä, että teos olisi kirjoitettu Jerusalemin tuhon jälkeen. Siinä todetaan, että vuosina 58–59 jKr. Luukaksella olisi ollut runsaasti aikaa tehdä tutkimustyötään.

Wycliffe Bible Dictionary -teoksessa (s. 1056–1057) mainitaan yksinkertaisesti ”ensimmäisen vuosisadan jälkipuolisko”.

Teoksessa *New International Bible Commentary* (s. 1182) esitetään perustelut kolmelle näkemykselle.

80–85 jKr., jos profetiaa ei tunnusteta: Siinä todetaan, että tämä yleisimmin kannatettu näkemys perustuu siihen, että Luuk. 21:20:n lause ”kun näette Jerusalemin armeijoiden piirittämänä” ei voisi olla profeetallinen ennustus.

Vuosi 100 jKr., jos Luukkaan evankeliumi ja Apostolien teot perustuvat Josephukseen: Josephus ja Luukas kertovat joistakin samoista tapahtumista, joten jotkut ajattelevat, että Luukas kopioi Josephukselta.

Ennen vuotta 70 jKr., koska Apostolien teot päättyy Paavalin ollessa vielä elossa.

Skeptinen teos Asimov’s Guide to the Bible (s. 912) mainitsee, että kirjoitus on ilmeisesti syntynyt jonkin aikaa vuoden 70 jKr. jälkeen. Vaikka jotkut ehdottavat jopa vuoden 100 jKr. ajankohtaa, vuosi 80 jKr. on yleisesti hyväksytympi.

K: Mistä tiedämme, että nykyinen Luukkaan evankeliumi on luotettava säilynyt versio siitä, mitä alun perin kirjoitettiin?

V: Siihen on ainakin kolme hyvää syytä.

1. Jumala lupasi säilyttää sanansa Jesaja 55:10–11; Jesaja 59:21; Jesaja 40:6–8; 1. Pietarin kirje 1:24–25 ja Matteuksen evankeliumi 24:35.

2. Varhaiskirkon todisteet. Seuraavassa on muutamia kirjoittajia, jotka viittaavat Luukkaan evankeliumin jakeisiin.

1. Klemensin kirje (96–98 jKr.) lainaa Luukkaan evankeliumia 6:36–38; 8:5 (parafraasi kylväjän vertauksesta); 17:2. Luukkaan evankeliumin 6:36–38 laina (luku 13, s. 8) voi viitata myös Matteuksen evankeliumiin 6:12–15; 7:2. Luukkaan evankeliumin 17:2:n parafraasi voi viitata myös Matteuksen evankeliumin 18:8:aan; 26:24:ään; Markuksen evankeliumin 9:42:een.

Didache (n. 60–120 jKr.) 7. osa, luku 1, s. 377 lainaa Luukkaan evankeliumia 6:30: ”Antakaa jokaiselle, joka teiltä pyytää, älkääkä vaadiko sitä takaisin.”

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) 5. luku, s. 139 lainaa Luukkaan evankeliumia 5:32 (myös Matteuksen evankeliumia 9:13; Markuksen evankeliumia 2:17)

Barnabaksen kirje (n. 70–130 jKr.) 19. luku, s. 148 lainaa puolta Luukkaan evankeliumin 6:30:sta (myös Matteuksen evankeliumin 5:42)

2. Klemensin kirje (120–140 jKr.) 13. luku, s. 254 lainaa vapaasti Luuk. 6:32:ta Herran sanoina: ”Ei teillä ole ansiota, jos rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mutta teillä on ansiota, jos rakastatte vihollisianne ja niitä, jotka teitä vihaavat.” Siinä viitataan myös Luuk. 16:12:een.

2. Klemens (120–140 jKr.) luku 13, s. 254 lainaa osaa Matteuksen evankeliumin 9:13:sta ja Luukkaan evankeliumin 6:32:sta Raamatun tekstinä. ”Ja toisessa Raamatun kohdassa sanotaan: ’En tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä.’” 2. Klemens lainaa myös Matteuksen evankeliumin 6:24 ja Luukkaan evankeliumin 16:13 luvussa 16, s. 252.

2. Klemens (120–140 jKr.) luku 5, s. 252 viittaa Pietarin ja Jeesuksen väliseen keskusteluun, jota ei ole Raamatussa, ja päättää sen lainauksella Matteuksen evankeliumin 10:28 ja Luukkaan evankeliumin 12:4,5 kohdista.

Nämä ovat kaikki 2. Klemensin viittaukset Luukkaan evankeliumiin.

Polykarpos (100–155 jKr.) lainaa kolmasosaa Luukkaan evankeliumin 6:37:sta: ”antakaa anteeksi, niin teillekin annetaan anteeksi”; Polykarpoksen kirje filippiläisille, luku 2, s. 33.

Polykarpos (100–155 jKr.) lainaa tekstiä, joka löytyy Matteuksen evankeliumin 7:2 ja Luukkaan evankeliumin 6:38:sta: ”millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teillekin takaisin”; Polykarpoksen kirje filippiläisille, luku 3, s. 33.

Polykarpos (100–155 jKr.) lainaa vapaasti sekä Matteuksen evankeliumin 5:3,10 että Luukkaan evankeliumin 6:20. ”Siunattuja ovat köyhät ja ne, joita vainotaan vanhurskauden tähden, sillä heidän on Jumalan valtakunta.” Polykarpoksen kirje filippiläisille, luku 3, s. 33.

Nämä ovat kaikki viittaukset, joita Polykarpoksen kirjeessä on Luukkaan evankeliumiin.

Justin Martyr kirjoitti noin vuosina 138–165 jKr. Hän lainaa tai parafraaseeraa Luukkaan evankeliumin 1:32, 35, 38, 78; 6:28–30, 34–36; 9:22; 10:16, 19; 12:48; 13:26; 18:18 ja seuraavat; 20:34, 35; 22:19, 42, 44; 23:46; 24:32

Luukas mainitaan Muratorian kanonissa (n. 170 jKr.) yhdessä kolmen muun evankeliumin kanssa.

Hermaksen Paimen (n. 160) 2. kirjan 6. luvun sivulla 30 siteerataan puolet Luukkaan evankeliumin 12:5:stä, joka on myös Matteuksen evankeliumin 10:28.

Athenagoras (177 jKr.) lainaa Luukkaan evankeliumin 6:27,28, joka on myös Matteuksen evankeliumin 5:44,45. Teoksessa ”Puolustuspuhe kristittyjen puolesta”, luku 11, s. 134

Athenagoras (177 jKr.) lainaa Luuk. 6:32,34, joka on myös Matt. 5:46. A Plea for Christians, luku 12, s. 134

Sardiksen Melito (170–180 jKr.) lainaa osaa Luuk. 11:20: ”ja evankeliumeissa: ’Jos minä Jumalan sormella karkotan riivaajia.’” Teoksesta ”Oration on the Lord’s Passion”, osa 8, s. 761

Tatianuksen Diatessaron (n. 172 jKr.) siteerasi 77,4 % Luukkaan evankeliumista eli 1151 jakeesta kaikki paitsi 260,3.

Wienin ja Lugdunumin kristityt (177 jKr.) viittaavat Luukkaan evankeliumin 1:67:ään: ”ja hänellä itsellään on Puolustaja, Henki, runsaammin kuin Sakarjasilla”; osa 8, s. 779

Antiokian Teofilus (168–181/188 jKr.) lainaa Luukkaan evankeliumin 18:27 kohdasta teoksessaan ”Teofilus Autolykukselle”, kirja 2, luku 13, s. 99

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa kokonaan tai osittain 130 jaetta Luukkaan evankeliumista.

Lyonin Irenaeus (182–188 jKr.) lainaa Luukkaan evankeliumin 1:6:ta Luukkaan kirjoittamana. Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 3, luku 10.1, s. 423

Muratorian kanoni (190–217 jKr.) 1. Kolmas evankeliumikirja on Luukkaan evankeliumi. (Näin ollen nimettömät Matteus ja Markus lasketaan kahdeksi.)

Aleksandrian Klemens (193–202 jKr.) lainaa Luukkaan evankeliumin 3:1, 2, 23 osana Luukkaan evankeliumia teoksessaan *Stromata*, 1. kirja, luku 21, s. 333

Aleksandrian Klemens (193–217/220 jKr.) lainaa Luukkaan evankeliumin 16:9:ää Herran sanoina teoksessaan Kuka on se rikas mies, joka pelastuu? luku 13, s. 594–595.

Tertullianus (198–220 jKr.) korostaa Matteuksen, Markuksen, Luukkaan, Johanneksen, Ilmestyskirjan ja monien Paavalin kirjeiden kirjoittajuutta teoksessaan ”Viisi kirjaa Marcionia vastaan”, 4. kirja, luku 5, s. 350.

Hippolytos (222–235/6 jKr.) lainaa Luukkaan evankeliumin 21:28 ja 21:18 sanoin ”Herra sanoo” teoksessaan ”Traktaatti Kristuksesta ja Antikristuksesta”, s. 218.

Commodianus (n. 240 jKr.) viittaa sekä Markuksen evankeliumin 12:42:een että Luukkaan evankeliumin 21:2:een teoksessaan *Commodianuksen ohjeet*, luku 72, s. 217

Theodotus, todennäköisesti montanisti (n. 240 jKr.), lainaa osan Luuk. 12:49:stä ”Vapahtajan” sanoina. Otteita Theodotuksesta, luku 27, s. 46

Theodotus, todennäköisesti montanisti (n. 240 jKr.), lainaa Luukkaan evankeliumia 1:43 ”evankeliumina”. Otteita Theodotuksen teoksesta, luku 50, s. 49

Julius Africanus (232–245 jKr.) mainitsee ”evankelista Matteuksen” ja ”Luukkaan” verratessaan Jeesuksen kahta sukuluetteloa. Kirje Aristidesille, luku 3, s. 126

Origenes (225–254 jKr.) mainitsee Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen. Origenes, Vastalause Celsukselle, kirja 5, luku 56, s. 568. Origenes lainaa myös Matteuksen evankeliumin 18:1:tä teoksessaan Kommentaari Matteuksen evankeliumiin, kirja 13, luku 14, s. 482.

Novatianus (250/4–256/7 jKr.) ”Sillä he esittävät ja tuovat esiin sen, mitä Luukkaan evankeliumissa kerrotaan” ja viittaa Luuk. 1:35. Teoksessa Kolminaisuudesta, luku 24, s. 635

”Novatiania vastaan” (254–256 jKr.) 15. luku, s. 662, lainaa Luuk. 8:1–5 ja sanoo, että Herra itse sanoi tämän evankeliumissa.

Novatianusta vastaan -traktaatti (254–256 jKr.) luku 6, s. 659 lainaa Luuk. 10:19:ää, jonka Herra sanoi evankeliumissa. Teos viittaa myös Luuk. 11:10 ja 7:39.

Teos Uudelleenkasteesta (n. 250–258 jKr.) luku 14, s. 675: ”Luukkaan evankeliumissa” ja lainaa Luuk. 12:50.

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) lainaa Luuk. 11:41 ja sanoo: ”Herra opettaa tätä myös evankeliumissa” teoksessaan *Cyprianuksen traktaatit*, traktaatti 8, luku 2, s. 476

Karthagon Cyprianus (n. 246–258 jKr.) ”Luukkaan evankeliumissa: ’Ja teitä vihataan kaikkien ihmisten toimesta minun nimeni tähden.’” (Luuk. 21:17) Cyprianuksen traktaatit, traktaatti 3, luku 29, s. 542

Kaisarean Firmilianus Cyprianukselle (256 jKr.) lainaa Luuk. 11:23:n sanoja ”Kristus, meidän Herramme”. (Kirje 74, luku 14, s. 394)

Gregorius Thaumaturgos (240–265 jKr.) viittaa Luuk. 21:2:een, köyhän lesken uhraukseen, sanoen, että se on ”kirjattu pyhiin kirjoituksiin”. Puhe ja ylistyspuhe Origenesille, argumentti 3, s. 23

Aleksandrian Dionysios (246–265 jKr.) ”Se tapahtui ’sapattin lopussa’, kuten Matteus on sanonut; se tapahtui ’varhain, kun oli vielä pimeää’, kuten Johannes kirjoittaa; se tapahtui ’hyvin varhain aamulla’, kuten Luukas ilmaisee; ja se tapahtui ’hyvin varhain aamulla, auringon noustessa’, kuten Markus kertoo meille. Kukaan ei siis ole osoittanut meille selvästi tarkkaa aikaa, jolloin Hän nousi kuolleista.” Kirje 5 piispa Basilidesille, s. 94

Hymenaeuksen kirje (268 jKr.)

Aleksandrian Pierius (275 jKr.) kirjoitti kirjan

nimeltä ”Luukkaan evankeliumista”, katkelma 1, s. 157

Aleksandrialainen Anatolius (270–280 jKr.) lainaa Luuk. 15:6:ta Herran itsensä sanoina. Aleksandrialaisen Anatoliuksen pääsiäiskanoni, luku 10, s. 149

Adamantius (n. 300 jKr.) ”Oletko samaa mieltä, jos osoitan evankeliumien perusteella, etteivät ne ole keksittyjä?” … ”Kristuksen opetuslapset kirjoittivat ne: Johannes ja Matteus; Markus ja Luukas.” ”Keskustelu todellisesta uskosta”, ensimmäinen osa, ”b 5”, s. 41

Adamantius (n. 300 jKr.) lainaa Luukkaan evankeliumin 23:46; 50–53 evankelistan sanoina. ”Keskustelu todellisesta uskosta”, viides osa, 12, s. 163

Adamantius (n. 300 jKr.) lainaa Luuk. 1:35 evankeliumista. ”Keskustelu todellisesta uskosta”, viides osa, luku 9, s. 159.

Petauksen Victorinus, Petauksen piispa Itävallassa (marttyyri 304 jKr.), mainitsee Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan teoksessaan ”Kommentti pyhän Johanneksen Ilmestyskirjaan”, neljännestä luvusta, kohdat 7–10, s. 348

Pamphilus (kuoli marttyyrina vuonna 309 jKr.) ”Teemme tämän selityksen siis evankelista ja historioitsija Luukkaan kertomuksen perusteella.” Selitys Apostolien tekojen luvuista, s. 166

Metodius (270–311/312 jKr.) (osittainen lainaus) lainaa Markuksen evankeliumia 11:9b, joka on myös Psalmin 118:26a; Matteuksen evankeliumia 21:9b; Luukkaan evankeliumia 19:38a; ja Johanneksen evankeliumia 12:13b. ”Vaatteidemme sijaan levittäkäämme sydämemme Hänen eteensä. Nostakaamme Hänelle kiitoksen huudot psalmeissa ja ylistyslauluissa; ja huutakaamme lakkaamatta: ’Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen;’” Puhe psalmeista, luku 1, s. 394

Athanasius (318 jKr.) lainaa Luuk. 19:10: ”kuten Hän [Jeesus] itse sanoo evankeliumeissa: ’Minä tulin etsimään ja pelastamaan kadonneita.’” ”Sanan inkarnaatio”, luku 14, s. 43. Hän lainaa myös Luukkaan evankeliumin 4:34, joka on sama kuin Markuksen evankeliumin 5:7, teoksessaan ”Sanan inkarnaatio”, luku 32.5, s. 53.

Athanasius (318 jKr.) lainaa Luukkaan evankeliumia 10:18 teoksessaan Sanan inkarnaatio, luku 25, s. 50

Eusebiuksen teoksessa ”Kirkkohistoria” (318 jKr.) 3. kirja, luku 24, s. 152 käsitellään neljää evankeliumia: Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen. ”Nicene and Post-Nicene Fathers”, toinen sarja, osa 1, s. 152

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) lainaa Luukkaan evankeliumia 14:2 teoksessaan ”The Divine Institutes”, kirja 5, luku 16, s. 151.

Lactantius (n. 303–n. 325 jKr.) viittaa Matteuksen evankeliumin 14. lukuun, Markuksen evankeliumin 6. lukuun, Luukkaan evankeliumin 9. lukuun ja Johanneksen evankeliumin 6. lukuun kertoessaan viiden leivän ja kahden kalan ihmeestä. Teos *The Divine Institutes*, 4. kirja, luku 15, s. 115

Katso seuraavasta kysymyksestä, mitkä jakeet ja jakeiden osat on lainattu ja mitkä eivät.

Nikaian kirkolliskokouksen jälkeen

Juvencus (329 jKr.) kirjoitti eepoksen, jossa yhdistyvät neljä evankeliumia.

Eusebius kirjoitti kokonaiset kommentaarit Luukkaan evankeliumista ja 1. Korinttolaiskirjeestä. *Nicene and Post-Nicene Fathers*, toinen sarja, osa 1, s. 41

Syyrialainen Aphrahat (337–345 jKr.) Valikoituja todistuksia

Hegemonius (4. vuosisata) lainaa Luukkaan evankeliumia 4:34. Disputation with Manes, luku 48, s. 225.

Karpasian Filon (4. vuosisata) viittaa Luukkaan evankeliumin 23:11:een

Optatus (4. vuosisata) viittaa Luukkaan evankeliumin 8:45:een

Zeno (4. vuosisata)

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.) viittaa auktoriteettisesti Johanneksen, Luukkaan, Matteuksen ja Markuksen evankeliumeihin. Teoksessa Kolminaisuudesta, kirja 10, luku 43, s. 193

Hilarius Poitiersilainen (355–367/368 jKr.) lainaa Luuk. 18:19:ää Jeesuksen sanoina. Teoksessa ”Kolminaisuudesta”, kirja 1, luku 31, s. 48. Hän viittaa myös Luuk. 1:35:een.

Athanasius (367 jKr.) luettelee Uuden testamentin kirjat teoksessaan ”Festal Letter” 39, s. 552

Teoksessa *Synopsis Scripturae Sacrae* (350–370 jKr. tai 5. vuosisata) mainitaan Luukkaan evankeliumi osana Uutta testamenttia. Siinä siteerataan koko Luukkaan evankeliumin 1:1.

Cagliarin skismaattinen Lucifer (370/371 jKr.) viittaa Luukkaan evankeliumin 13:27 ja 19:25

Syyrialainen Efraim (373 jKr.)

Bostran Titus (ennen 378 jKr.)

Kappadokian Basileios (357–379 jKr.) lainaa Luukkaan evankeliumia Jeesuksen sanoina. Hän viittaa myös Luukkaan evankeliumin 9:26:een. Hän viittaa myös Luukkaan evankeliumin 14:29:ään Herran sanoina kirjeessään 42, luku 1, s. 143

Ambrosiaster (j.Kr. 384 jälkeen)

Jerusalemin Kyrillos (n. 349–386 jKr.) lainaa osan Luukkaan evankeliumin 4:41:stä Raamatun tekstinä luennossa 10.15, s. 4. Hän viittaa siihen evankeliumina luennossa 2.4, s. 9.

Laodikeian (Frygiassa) synodi (343–381 jKr.) luettelee kaanonissa 60, s. 159, Vanhan ja Uuden testamentin kirjat. Kaanonissa 59, s. 158, sanotaan, että kirkossa saa lukea vain Vanhan ja Uuden testamentin kaanonisia kirjoja.

Cheltenhamin kaanoni (= Mommsenin luettelo) (n. 360–370/390 jKr.) viittaa kaikkiin neljään evankeliumiin.

Ambrose Milanolainen (370–390 jKr.)

Laodikean Apollinaris (n. 390 jKr.) viittaa Luukkaan evankeliumin 1:35:een

Gregorius Nazianzenos (330–391 jKr.) viittaa Luukkaan evankeliumiin

Amphilochius (-397 jKr.) lainaa Luukasta teoksessaan *Iambi ad Seleucum*

Nyssan Gregorius (n. 356–397 jKr.) viittaa Luukkaan evankeliumin 6:36:een Herran sanoina teoksessaan *Against Eunomius*, 1. kirja, luku 34, s. 89

Sokea Didymos (398 jKr.)

Syyrialainen ”Askelten kirja” (Liber Graduum) (350–400) viittaa osaan Luukkaan evankeliumista Jeesuksen sanoina.

Maximus Turinilainen (4.–5. vuosisata)

Emesan Asterius (n. 400 jKr.)

Syyrialainen Pyhän Katariinan luettelo (n. 400 jKr.)

Epifanius Salamisilainen (360–403 jKr.) Luuk. 1:28

Rufinuksen kommentaari apostolien uskontunnustuksesta (376–406 jKr.)

Johannes Krysostomos (k. 406 jKr.) sanoo, että Luukkaan sukuluettelo on kattavampi kuin Matteuksen. Kommentaari Matteuksen evankeliumiin, saarna 1.14, s. 7 (osa 10)

Gaudentius (vuoden 406 jKr. jälkeen)

Chromatius (kuollut 407 jKr.)

Severianus (toimintakausi 400–408 jKr.)

Hieronymus (317–420 jKr.) mainitsee jokaisen neljästä evankeliumista nimeltä kirjeessään 53.9, s. 101.

Sozomenos (370/380–425 jKr.) viittaa Luukkaan evankeliumiin pyhänä kirjoituksena. Sozomenoksen ”Kirkkohistoria”

Karthagon kirkolliskokous (393–419 jKr.) (218 piispaa) (epäsuora viittaus)

Remesianuksen Niketas (361–n. 415 jKr.) lainaa Luukkaan evankeliumia. Hän viittaa Luukkaan evankeliumin 12:39:ään.

Orosius/Hosius Bragasta (414–418 jKr.) lainaa Luukkaan evankeliumia

Sulpicius/Sulpitius Severus (363–420 jKr.) mainitsee Luukkaan nimeltä teoksensa ”Historia” 2. kirjan 28. luvussa, sivulla 110

Hippon Augustinus (354–430 jKr.) viittasi kaikkiin neljään evankeliumiin teoksessaan *Evankeliumien harmonia*.

Johannes Cassianus (semi-pelagianilainen) (419–430 jKr.) mainitsee Luukkaan evankeliumin 4:27:n Luukkaan kirjoittamana teoksessaan ”Abbot Nesterosin neuvottelu”, 1. luku, s. 445

Nilus (n. 430 jKr.) viittaa Luukkaan

Jerusalemin Hesychius (–450 jKr.) (lausutaan HESS-us) viittaa kaikkiin neljään evankeliumiin

Kyrillos Aleksandrialainen (444 jKr.)

Kyröksen Theodoret (piispa ja historioitsija) (423–458 jKr.)

Speculum (5. vuosisata)

Irlannin Patrick (420–461 jKr.) lainaa Luukasta. Kirje Corticukselle

Rooman paavi Leo I (440–461 jKr.)

Proclus (412–485 jKr.)

Todisteita harhaoppisista ja väärennöksistä

Enkratilainen harhaoppinen Tatianus (n. 172 jKr.) kirjoitti neljän evankeliumin yhdistelmän nimeltä Diatessaron, joka tarkoittaa ”neljän kautta”. Siinä hän viittaa 890,7 jakeeseen Luukkaan evankeliumissa. Se on 77,4 % koko Luukkaan evankeliumista.

Apostoliset säädökset (375–380 jKr.)

Ptolemaios ja Valentinianus Lyonin Irenaeuksen (182–188 jKr.) mukaan

Priscillianus (n. 385 jKr.) viittaa Luukkaan evankeliumin 1:35:een ja muihin jakeisiin.

Nestoriuksen teos Herakleideen basaari (451/452 jKr.)

Manikealainen harhaoppinen Faustus-Milevis (383–400 jKr.) lainaa Luuk. 3:22–23:a Luukkaan kirjoittamana. Augustinuksen Vastaus manikealaiselle Faustusille, kirja 23, luku 2, Nicene and Post-Nicene Fathers, First Series, osa 4, s. 313

Pelagialainen harhaoppinen Julianus Eclanumilainen (n. 454 jKr.) viittaa Luukkaan evankeliumin 20:36:een

3. Varhaisimmissa Luukkaan evankeliumin käsikirjoituksissa on pieniä käsikirjoituseroja, mutta ei teologisesti merkittäviä virheitä.

Philip Comfort on ajoittanut Pariisissa säilytettävän Luukkaan käsikirjoituksen kohdat Luuk. 3:23 ja 5:36 noin vuoteen 100 jKr. Lisätietoja tästä löytyy Thieden, Carsten P.:n ja Matthew d’Anconan kirjasta *Eyewitness to Jesus: Amazing New Manuscript Evidence About the Origin of the Gospels* (NY: Doubleday, 1996, 206 s.). He ajoittavat tämän ”ei paljon myöhemmin kuin vuoteen 68 jKr.” Tietenkin Luukkaan evankeliumi kirjoitettiin ennen Apostolien tekoja.

s. 3 Luuk. 7:36–45; 10:38–42 6./7. vuosisata. Aleksandrialainen teksti.

6. tai 7. vuosisata – 1968 – Uuden testamentin teksti.

s. 4 Luuk. 1:58–59; 1:62–2:1; 2:6–7; 3:8–4:2; 4:29–32, 34–35; 5:3–8; 5:30–6:16 (2. vuosisadan puoliväli teoksen The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts s. 33 mukaan). Valokuva sivusta p4 on teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts, s. 32. Sivut p4, p64 ja p67 ovat kaikki peräisin samasta käsikirjoituksesta.

Käsikirjoituksen ajoitus on seuraava:

3. vuosisata – 1968 – The Text of the New Testament.

3. vuosisata – 1975 – Aland, 3. painos

Vastaava kuin 2. vuosisadan alku – 1990 – Philip Comfort teoksessaan *Early Manuscripts and Modern Translations of the New Testament* (s. 32) toteaa, että sivu 4 oli viime aikoihin asti ajoitettu 3. vuosisadalle (noin 250 jKr.), mutta koska sivu 4 on joko osa samaa käsikirjoitusta kuin sivut 64 ja 67 tai muuten saman kirjuriin kirjoittama, ja sivujen 64 ja 67 tiedetään olevan peräisin 2. vuosisadan alkupuolelta, sivun 4 on oltava peräisin samalta ajalta. (Toiset kuitenkin väittävät, etteivät ne ole samat.)

3. vuosisata – 1998 – Aland, 4. tarkistettu painos

2. vuosisadan puoliväli – 1999 – Philip Comfort teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts, s. 33

p7 Luuk. 4:1–3 (sijainnut Kiovassa, kadonnut) (3.–4. vuosisata?)

5. vuosisata – 1968 – Teoksessa The Text of the New Testament todetaan, että se sisältää vain Luuk. 4:1–2.

s. 42 Luuk. 1:54–55; 2:29–32 (7.–8. vuosisata) Se on yhdenmukainen Alexandrinus-käsikirjoituksen kanssa.

7.–8. vuosisata – 1968 – Uuden testamentin teksti.

s. 45 Chester Beatty I (kaikki neljä evankeliumia ja Apostolien teot) (100–150 jKr.) (aiemmin ajateltiin olevan peräisin 2. vuosisadan lopulta tai 3. vuosisadan alusta jKr.) 233 jaetta Luukkaan evankeliumista. (Luuk. 6:31–41; 6:45–7:7; 9:26–41; 9:45–10:1; 10:6–22; 10:26–11:1; 11:6–25, 28–46; 11:50–12:13 (12:9:ää ei ole koskaan kirjoitettu); 12:18–37; 12:42–13:1; 13:6–24; 13:29–14:10; 14:17–33) Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts on sivulla 146 valokuva, joka esittää os in sivusta 45. Sivuilla 150–151 todetaan, että kyseessä oli vapaa parafraasi, jossa kirjoittaja yrittää tuoda esiin kunkin lauseen ajatuksen. Teoksessa A General Introduction to the Bible (s. 389) kerrotaan, että alkuperäisen käärön arvioitiin sisältäneen noin 220 lehteä, joista on säilynyt 30. Luukkaan evankeliumista on säilynyt 7 lehteä.

3. vuosisata – 1968 – Uuden testamentin teksti

3. vuosisata – 1975 – Aland ym. Kolmas painos

3. vuosisata – 1998 – Aland ym. Neljäs tarkistettu painos

2. vuosisadan loppu tai 3. vuosisadan alku – 1999 – Varhaisimpien Uuden testamentin käsikirjoitusten täydellinen teksti.

s. 69 (=Papyrus Oxyrhynchus 2383) Luuk. 22:40,45–48,58–61 (3. vuosisadan puoliväli). Se ei ole koskaan sisältänyt Luuk. 22:43–44. Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts on valokuva, joka esittää osan sivusta 69 sivulla 460, samoin kuin teoksessa The Text of the Earliest New Testament Greek Manuscripts sivulla 470.

3. vuosisata – 1968 – The Text of the New Testament.

p75 Bodmer 14/15 -papyrus (suurin osa Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeista) Sisältää Luuk. 3:18–22; 3:33–4:2; 4:34–5:10; 5:37–6:4; 6:10–7:32; 7:35–39, 41–43; 7:46–9:2; 9:4–17:15; 17:19–18:18; 22:4–24:53. Se ajoitetaan tyypillisesti vuosiin 175–200 jKr. tai 175–225 jKr. Sen käsiala on kuitenkin hyvin samankaltainen kuin toisessa asiakirjassa, Papyrus Fuad XIX:ssä, jonka tiedetään olevan kirjoitettu vuosina 145–146 jKr. Teksti on hyvin samankaltainen kuin Vaticanus-käsikirjoituksessa (A General Introduction to the Bible, s. 390) Teoksessa The Complete Text of the Earliest New Testament Manuscripts on valokuva osasta sitä sivulla 495, ja siinä todetaan, että tämän käsikirjoituksen on kirjoittanut ammattimainen kristitty kirjuri, ja sivulla 496 todetaan, että se on 97-prosenttisesti identtinen Vaticanuksen kanssa (Johanneksen evankeliumissa 92-prosenttisesti sama). Teoksessa *The Archaeology of the New Testament* (Finnegan) on valokuva Luuk. 9:23–33 sivulla 383. Teoksessa *International Standard Bible Encyclopedia* (1982), osa 6, s. 414, on valokuva Luuk. 16:9–21, jonka ajoitus on määritelty vuosiksi 175–225 jKr.

3. vuosisadan alku – 1968 – Teoksessa The Text of the New Testament on Luuk. 3:18–22; 3:33–4:2; 4:34–5:10; 5:37–6:4; 6:10–7:32, 35–43; 7:46–8:18; 22:4–24:53

s. 82 Luuk. 7:32–34, 37, 38 (4.–5. vuosisata)

s. 97 Luukas 14:7–14 (6.–7. vuosisata)

s. 111 (3. vuosisata) Oxyrhynchus Luuk. 17:11–13, 22–23

0171 (n. 300 jKr.) sisältää Luuk. 22:44–50; 22:52–56

Vaticanus [B] (325–350 jKr.), Sinaiticus [Si] (340–350 jKr.) ja Alexandrinus [A] (n. 450 jKr.) sisältävät koko Luukkaan evankeliumin.

Washingtonin koodeksi (4./5. vuosisata) sisältää koko Luukkaan evankeliumin.

Cambridge, 5./6. vuosisata

Bohairilainen koptinkielinen [Boh] 3./4. vuosisata

Armenian [Arm] 5. vuosisadalta

Sahidinen koptinkieli 3./4. vuosisata

Ephraemi Rescriptus [C], 5. vuosisata

gootti 493–555 jKr.

Etiopialainen [Eth] n. 500 jKr.

Curetonilainen syyria [Syr C] 4.–7. vuosisadalta

Sinaitilainen syyria [Syr S] 4.–7. vuosisata

Georgian kieli [Geo] 5. vuosisata

New International Dictionary of the Bible -teoksen sivulla 604 on kuva Luukkaan evankeliumin 16:16–21 kohdasta, joka on peräisin Bodmerin papyruksesta (noin 180 jKr.). Valokuva osasta Bodmer 14/15 -papyruksen rullaa on New International Dictionary of the Bible -teoksen sivulla 706.

Vuoteen 200 jKr. asti on säilynyt käsikirjoituksia, jotka sisältävät 71 % Luukkaan evankeliumin jakeista (818 jakeesta 1151:stä). Ne ovat: Luuk. 1:58–59; 1:62–2:1; 2:6–7; 3:8–4:2; 4:29–32; 4:34–5:10; 5:30–7:32; 7:35–39, 41–43; 7:46–9:2; 9:4–17:15; 17:19–18:18; 22:4–24:53.

Katso www.BibleQuery.org/Luke Manuscripts.html saadaksesi lisätietoja Luukkaan evankeliumin varhaisista käsikirjoituksista.

K: Mitä jakeita ja jakeiden osia Luukkaan evankeliumista siteerasivat nikeneenikautiset kirjoittajat (ennen vuotta 325 jKr.)?

V: Ennen vuotta 325 jKr. kirkon kirjoittajat lainasivat noin 84,7 % Luukkaan evankeliumin jakeista. Se on 975,25 jaetta. Toisin sanoen Luukkaan evankeliumin 1151 jaetta on lainattu lukuun ottamatta 175,75 jaetta. Jakeet ja jakeiden osat, joita ei ole lainattu, ovat: Luukas 1:1; 1:3–4; 1:5m (ei 5, 3 eikä 19 sanaa);

3:21m (ei 12, 1, ei 3 sanaa); 3:24–38; 4:2a (7/9 sanaa);

4:3m (5, ei 5, 7 sanaa); 4:4; 4:8–11; 4:12; 4:22f (7/24 sanaa); 4:31a (8/14 sanaa); 4:38f (10/23 sanaa); 4:40a (1/24 sanaa); 4:41a (5/28 sanaa); 4:42m (3, ei 5; 9, ei 8 sanaa);

5:13; 5:14m (7, ei 7; 6, ei 4 sanaa); 5:17a (5/16 sanaa); 5:36f (9/36 sanaa);

6:1–2; 6:5; 6:10–11; 6:13a (8/17 sanaa); 6:17f (10/30 sanaa); 6:21a (6/12 sanaa); 6:29m (1, ei 9; 1, ei 11 sanaa);

7:1a (11/14 sanaa); 7:3f (8/19 sanaa); 7:7; 7:37m (ei 1, 1 ei 19 sanaa);

8:4; 8:5m (ei 5 3 ei 16 2 ei 2 sanaa); 8:10–12; 8:13f (10/29 sanaa); 8:14; 8:16; 8:21; 8:22m (19, ei 6 2 sanaa); 8:23; 8:28a (11/26 sanaa); 8:29f (ei 10, 11, ei 11 sanaa); 8:37f (6/23 sanaa); 8:40a (6/15 sanaa); 8:41m (2, ei 22, 3 sanaa); 8:42–44; 8:45a (13/21 sanaa); 8:51–52; 8:54;

9:4; 9:6; 9:10; 9:12; 9:13a (4/32 sanaa); 9:14a (5/17 sanaa); 9:16–17; 9:18a (14/23 sanaa); 9:19f (4/18 sanaa); 9:23a (4/22 sanaa); 9:26m (ei 3 1 ei 10 1 ei 13 sanaa); 9:28; 9:29a (12/18 sanaa); 9:30a (6/11 sanaa); 9:31a (4/13 sanaa); 9:32m (ei 9, 2 ei 12 sanaa); 9:35; 9:38a (4/20 sanaa); 9:39m (ei 5, 13 ei 2 sanaa); 9:40; 9:42a (22/28 sanaa); 9:43f (12/20 sanaa); 9:50 a (10/17 sanaa); 10:23 a (8/15 sanaa); 10:24 f (17/23 sanaa); 10:25 f (7/14 sanaa); 10:26; 10:27 m (4 ei 22 6 ei 6 sanaa); 10:34–35; 10:36m (ei 2, 2 ei 6, 3 sanaa); 10:37m (3 ei 6, 3 ei 5 sanaa); 10:38a (3/17 sanaa); 11:1a (12/30 sanaa); 11:3–4; 11:15; 11:18m (4, ei 4; 4, ei 9 sanaa); 11:29; 11:33; 11:42; 11:44; 11:48–50;

12:6–7; 12:9m (ei 10, 2 ei 1 sanaa); 12:34; 12:39 (sekoitettu 1/4 lainaus); 12:40; 12:42a (4/26 sanaa); 12:43; 12:44m (ei 7, 1, ei 3 sanaa); 12:57a (2/9 sanaa); 12:59a (8/12 sanaa);

13:18a (2/18 sanaa); 13:20a (2/9 sanaa); 13:21; 13:35f (17/23 sanaa);

16:13m (ei 5, 20, ei 3 sanaa);

17:1–2; 17:19a (5/10 sanaa); 17:22a (5/20 sanaa); 17:23–24; 17:26f (10/16 sanaa);

18:15–17; 18:25–26; 18:27a (3/12 sanaa); 18:32; 18:40f (7/10 sanaa); 18:41;

19:34; 19:44m (9, ei 8, sanaa); 19:45; 19:46a (1/5 lainaus);

20:3; 20:4f (6/9 sanaa); 20:5a (7/10 sanaa); 20:7; 20:8a (5/14 sanaa); 20:9a (9/21 sanaa); 20:10–12; 20:15–16; 20:18–19; 20:21–22; 20:23a (3/8 lainaus); 20:23f (3/8 lainaus); 20:24; 20:27–28; 20:33f (puolikas lainaus); 20:40–47;

21:1–2; 21:6; 21:10a (3/10 lainaus); 21:15m (ei 10, ei 2, ei 5 sanaa); 21:29a (4/11 lainaus); 21:32–33;

22:1; 22:2a (11/15 sanaa); 22:4f (8/16 sanaa); 22:5; 22:6f (6/12 sanaa); 22:11f (16/22 sanaa); 22:13; 22:17–18; 22:20; 22:22a (10/18 sanaa); 22:24; 22:25a (11/16 sanaa); 22:26; 22:33a (10/16 sanaa); 22:34a (10/15 sanaa); 22:39; 22:42a (1/19 sanaa); 22:45f (2/15 sanaa); 22:46f (9/12 sanaa); 22:47; 22:50; 22:51a (5/14 sanaa); 22:54; 22:55f (4/14 sanaa); 22:56; 22:58f (15/19 sanaa); 22:59a (9/20 sanaa); 22:60a (4/16 sanaa); 22:66a (4/20 sanaa);

23:1; 23:2a (5/22 sanaa); 23:3; 23:5m (ei 2, 1, ei 17 sanaa); 23:17; 23:18f (5/11 sanaa); 23:24; 23:25f (7/19 sanaa); 23:26a (12/19 sanaa); 23:34a (17/19 sanaa); 23:38; 23:45f (7/10 sanaa); 23:47a (10/16 sanaa); 23:50; 23:51m (ei 10, 5, ei 6 sanaa); 23:52–54;

24:3a (3/10 sanaa); 24:4a (2/17 sanaa); 24:8–9; 24:12–13; 24:49f (12/23 sanaa)

Jokainen tässä luettelossa mainitsematon jae tai jaen osa on lainattu. Katso lisätietoja osoitteesta www.bibleQuery.org/Bible/BibleCanon/EarlyChristianNTQuotes.xls.